??.06.1938 Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy:n AIV-liuosvaunuja Lappeenrannan rikkihappotehtaalla kesäkuussa 1938. Vaunut ovat malliltaan ns. ruukkuvaunuja. Finna, Museovirasto, Musketti, Historian kuvakokoelma, Pietisen kokoelma https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:35130 Suuriresoluutioinen kuva: https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19670603_35130 Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy:llä oli Rautatietilaston mukaan kuvanottovuonna 1938 45 vaunua, joista 7 oli ns. ruukkuvaunuja. Nämä 7 ruukkuvaunua olivat ilmeisesti kuvan vaunujen kaltaiset 12 tonnin Gsu-litteraiset AIV-liuosvaunut 15963-15969. Kuitenkin myös tehtaan 12 tonnin Gcl-litteraiset suolahappovaunut 15961 ja 15962 olivat samanrakenteisia (ks. http://vaunut.org/kuva/132575 ). Tehtaalla oli myös 15 tonnin Gsu-vaunut 15901-15943. Niiden mallista ei ole tietoa. VR-historiikissa 1937-1962 Rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat Oy:n vaunujen littera on Sri. Vuosina 1937-1948 rakennetut vaunut kuuluivat numerosarjaan Sri 15901-15980. Kuvan http://vaunut.org/kuva/132196 kommentin mukaan Gcl-vaunut oli rakennettu Suomessa, mutta niiden säiliöt oli hankittu Saksasta. Ruukkuvaunutyyppi on keski-eurooppalaisen Topfwagenin (ruukkuvaunu) jälkeläinen. Kun 1900-luvun alussa ei ollut metalliseoksia, jotka olisivat kestäneet syövyttäviä aineita, väkevien happojen ja emästen kuljetuksia varten rakennettiin vaunuja, joissa oli kivitavarasta tehdyt ruukut. Ks. https://de.wikipedia.org/wiki/Topfwagen Vaunutyypin kansainvälisestä historiasta kertoo myös Brawan katalogi sivulla 54: https://www.brawa.de/en/newsletter-meldungen/newsletter-januar-2018/brawa-new-items-2018/ Alunperin Valion AIV-liuos kuljetettiin maanviljelijöille rautateitse 60-70 litran puukorisissa lasipulloissa, ja maanviljelijät palauttivat tyhjät pullot samaa tietä. AIV-menetelmän yleistyessä pullomäärä kasvoi kymmeniin tuhansiin ja pullojen kuljetus kävi aivan liian hankalaksi. Kuljetusten helpottamiseksi alettiin käyttää näitä Gsu-säilövaunuja, joilla liuos kuljetettiin rautatieasemille. Näin lasipulloja ei enää tarvinnut kuljetella pitkiä matkoja. 1930-luvun lopulla Valio rakennutti eri puolille Suomea säliöitä liuoksen säilyttämistä varten. Kesällä 1939 niitä valmistui 35 kappaletta tärkeimmille rautatieasemille. (Jarmo Pulkkinen: AIV-menetelmä - suomalainen teknologinen järjestelmä, Tekniikan Waiheita 1/2011. https://journal.fi/tekniikanwaiheita/article/view/63984
Kommentit
| 07.05.2019 14:51 | Kurt Ristniemi: | Toinen kuva samoista vaunuista: https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:35131 |
|
| 07.05.2019 15:00 | Kari Haapakangas: | Mikäs tuo laidalla roikkuva sylinteri (tuon kyltin alla) oikein on? | |
| 07.05.2019 16:35 | Teppo Niemi: | Olisikohan se apuilmasäiliö. | |
| 07.05.2019 16:44 | Petri Sallinen: | Kyllä Gcl-littera löytyy litteraluettelosta. Lähteenä voi käyttää esimerkiksi "Liikkuvan kaluston tunteminen" -lehtistä vuodelta 1941, jossa littera on kirjattu "vieraat vaunut" -otsikon alle — vaunuhan ei ollut VR:n vaunu. Säilyneiden erinomaisten konepajapiirustusten perusteella vaunu on Pasilan konepajan valmistama, vaikka Gcl-vaunua ei esiinny Pasilan konejan tuotantoa käsittelevissä listauksissa. | |
| 07.05.2019 16:50 | Kari Haapakangas: | Vähän hassu sijoitus sillä, ainakin kuvasta näyttäisi lisäävän vaunun ulottumaa. | |
| 07.05.2019 17:01 | Petri Sallinen: | Todennäköisesti säiliö on ulottuman rajoissa, koska vaunu on kapeampi kuin tavaravaunut yleensä — voin tsekata asian piirustuksesta. Vaunussa on omalaatuinen puskin — se ei vastaa mitään tuona aikana käytössä ollutta standardipuskinta. | |
| 07.05.2019 17:15 | Ilkka Hovi: | Hei, kurkatkaapa www.Brawa.de uutuudet. Sieltä saisi säiliöt ja sivuseinät. Joka radalle yksi Gcl ! | |
| 07.05.2019 17:33 | Petri Sallinen: | Mitä ilmeisimmin idea vaunulle on saatu Saksasta. Tyypilliseen tapaansa suomalaisten insinöörien piti kuitenkin kehittää vaunusta "parannettu suomalainen versio", joten aika vähän suomalaisella ja saksalaisella vaunulla on yhteistä — ainoastaan periaate :) Säiliöiden hankinnasta ja säiliöiden saksalaisesta toimittajasta on kuitenkin säilynyt dokumentit. Aluksi liuosta kuljetettiin koreihin pakatuissa suurissa lasipulloissa tavanomaisissa tavaravaunuissa, mutta osa pulloista rikkoontui kuljetuksissa. Toisaalta AIV-liuoksen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti, jolloin tavaraa oli tarvis kuljettaa suurempia määriä. Toistaiseksi siihen ei ole löytynyt vastausta, miksi tällaisia vaunuja rakennettiin vain kaksi kappaletta. Niiden käytöstäkään ei ole toistaiseksi tarkempaa tietoa. Tuorein merkintä on vuoden 1941 vaunulistaus, johon itse ole törmännyt. Tosin tämä ei todista vielä mitään, koska minulta puuttuu vieraiden vaunujen lista kaikilta muilta 1940-luvun vuosilta. Ehkä listaukset tulevat vielä vastaan. (Käyttäjä muokannut 07.05.19 17:34) |
|
| 07.05.2019 18:17 | Kurt Ristniemi: | Brawa-katalogin sivulla 54 kerrotaan vaunumallin historiasta ja rakenteesta. Valitettavasti katalogin tekstiä ei voi kopioida, vaikka katalogi onkin pdf-tiedosto. https://www.brawa.de/en/newsletter-meldungen/newsletter-januar-2018/brawa-new-items-2018/ Löytyypä vaunumalli muiltakin: - Fleischmann: https://www.fleischmann.de/de/cz/product/237076-0-0-0-0-0-0-001003/products.html - Piko: https://www.modellbahnunion.com/HO-OO-gauge/Freight-car-acid-pot-wagon-DSB.htm?shop=dm-toys-en&SessionId=&a=article&ProdNr=Piko-58914&p=802 Ja hieman oudomman näköisiä on ollut Märklinillä. Jopa Tilligillä näkyy olevan karkea versio. (Käyttäjä muokannut 07.05.19 19:13) |
|
| 07.05.2019 19:20 | Simo Toikkanen: | Museoviraston Kuvakokoelmat-sivustolla kuvaa pääsee tarkastelemaan varsin hyvällä suurennoksella. Kuvasta ilmenee, että lähimmän vaunun kaksi viimeistä numeroa ovat 64. Liekö koko numero siis 15964? https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19670603_35130 Gcl-littera on nyt lisätty sivuston tunnistevalikoimaan. |
|
| 07.05.2019 20:09 | Kurt Ristniemi: | Se ensimmäisessä kommentissa mainittu toinen kuva suuriresoluutioisena: https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19670603_35131 |
|
| 07.05.2019 23:21 | Heikki Jalonen: | Aah miten raikkaan rikinkatkuinen kuva! Meillä outo vaunutyyppi, mutta keski-Euroopassa aikanaan kaiketi melko tavallinenkin. "Topfwagen" eli ruukkuvaunu sikäläisenä nimityksenä. Vaunun peruskonstruktio on alunperin kehitetty happojen tai lipeöiden kuljettamiseen keraamista (lasitettua savitavaraa) olevissa ruukuissa. Aikana ennen tarkoitukseen riittävien kestävien metalliseosten (ruostumattomat, haponkestävät ja paremmat tai eräille aineille myös alumiiniseokset) saataville tuloa. 1900-luvun alussa niitä ei vielä ollut tarjolla, mutta kemian teollisuus tarvitsi vahvojenkin aineiden kuljetuksia. Keraaminen ruukku on melko hauras, joten vaunun rakenteen oli oltava hyvin sisältöään suojaava. Vaunun rakenne säilyi, vaikka tekniikka eteni. Petri kiinnitti huomiota puskimeen: se on tosiaan poikkeava muusta kalustosta. Vaikuttaisi olevan pitkäiskuinen Ringfeder, ilmeinen syy vaunuun johtuvien iskujen parempi vaimentaminen. Vaunun rakenne on myös niiltä osin periytynyt hauraammilta ajoilta. Tuon vaunun ruukut vaikuttaisivat nimittäin olevan jo metallisia. 1930-luvulla haponkestävää terästä oli jo yleisesti käytössä, mutta ei se missään tapauksessa mitään joka pajan tavaraa vielä ollut, varsinkin hitsaaminen vaati vielä tuolloin harvinaista erikoisosaamista. Ja hitsaamalla nuo ruukut on koottu. Tuontitavaraa siis. Arvaus toimittajasta voisi olla alan pääpioneeri Krupp Nirosta, Rheinhausen. Ruukuissa ei ole pohjassa tyhjennysyhteitä, vaan sisältö puretaan sifoniputken kautta (toinen kannen yhteistä) ilmanpaineella. Ohivaluvaa happoroisketta on silti tarjolla sekä lastattaessa että purettaessa. Siksipä vaunun pohja on tehty matalaksi suoja-altaaksi (puuta ja bitumia) ja sieltä on lyijyputkesta tehdyt valumaputket, tarkoituksena vaunun rakenteiden, varsinkin jarrulaitteiden, suojaaminen roiskeilta. Kyljillä näkyvät säiliöt (molemmilla puolilla sijaitsevat) ovat tosiaan apuilmasäiliöt, tarkoitus ehkäpä niiden säästäminen alustan happamilta oloilta. Yhdysputki, toimiventtiili ja jarrusylinteri näkyvät taaemman vaunun alla. Lähempänä oleva vaunu on toisin päin, jarrupaakin puoli näkyvissä. Vaunussa on korjausmerkintä 7.37 Psl, seuraava korjaus määrätään tehtäväksi 7.41. Siis 4:n vuoden korjausväli. Oliko se normaalia lyhyempi noina aikoina? Kompensoimaan normaalia nopeampaa tärveltymistä? Taaemman vaunun yhtä ruukkua täytetään parhaillaan, varsin epämäärinen letku johtaa kannen tulpasta ruukun sisään. Luultavasti laimennettua suolahappoa. Etummainen herra ottaa mahdollisesti näytettä, ehkä happamuutta. Keskimmäinen herra pitää käsissään suppiloa, luultavasti kalkkimaidon lisäämiseksi (pH-täsmäytys). Ja polttelee holkki-Saimaata, luottaen siihen että happojen joukkoon ei satu metallia tai muuta vetyä vapauttavaa reaktiota aiheuttavaa... (Käyttäjä muokannut 07.05.19 23:24) |
|
| 08.05.2019 02:06 | Kari Suominen: | "Puukorin sisällä olleet lasipullot toimitettiin rautateitse maanviljelijöille eri puolilla Suomea. Käytön jälkeen maanviljelijät palauttivat tyhjät lasipullot Valiolle. AIVrehun valmistuksen kasvaessa AIV-liuospullojen määrä kohosi nopeasti kymmeniin tuhansiin. Näin suurien pullomäärien liikuttaminen ympäri Suomea oli hankalaa, joten Valio pyrki helpottamaan tilannetta eri tavoin. Ensin AIV-liuosta ryhdyttiin kuljettamaan tankkivaunuissa rautatieasemille, jolloin lasipulloja ei enää tarvinnut kuljettaa pitkiä matkoja. 1930-luvun lopulla Valio rakennutti säiliöitä liuoksen varastointa varten eri puolille Suomea. Kesällä 1939 niitä valmistui 35 kappaletta tärkeimpien rautatieasemien yhteyteen." Yllä oleva katkelma Jarmo Pulkkisen artikkelista kertoo, että vuonna 1939 valmistui varastosäiliöitä 35 kappaletta tärkeimpien rautatieasemien yhteyteen, jolloin kuljetukset muuttuivat varastosäilioiden valmistumisen myötä jakelusta varastoon ajoksi. Vuonna 1941 valmistui ensimmäiset kolme AIV-liuosvaunua litteralla Sd ja vuosihan on sama, jolloin Gd- vaunuista löytyy vielä (viimeinen ?) merkintä vaunulistauksessa. Sd-vaunuja valmistui vuosina 1941-49 kaikkiaan 42 ja ehkä niiden suurempi säiliötilavuus yhdessä nopeamman täytön ja tyhjennyksen mahdollistavan rakenteen kanssa syrjäytti prototyyppimäisen Gd-vaunun. Sitaatin lähde: Tekniikan Waiheita 1/11 AIV-MENETELMÄ – SUOMALAINEN TEKNOLOGINEN JÄRJESTELMÄ Jarmo Pulkkinen |
|
| 08.05.2019 09:34 | Kurt Ristniemi: | Kirjoittelin kuvatekstin uudestaan. Kiitokset kaikille uuden tiedon tuottajille. Kaikkea hyödyllistäkään tietoa en (vielä) saanut kuvatekstiin lisätyksi. HUOM: LInkit eivät näköjään toimi. - Korjaan kunhan kerkiän. (Käyttäjä muokannut 08.05.19 09:38) |
|
| 08.05.2019 11:12 | Petri Sallinen: | Hämmennetään soppaa vielä hetki. "Liikkuvan kaluston tunteminen" -julkaisu vuodelta 1941 on kirjannut Rikkihappo- ja superfosfaatti O.Y.:n omistamat vaunut seuraavasti: Gsu 15901-15943 (akseleita 2, kantavuus 15 tonnia) Gcl 15961, 15962 (akseleita 2, kantavuus 12 tonnia) Gsu 15963-15969 (akseleita 2, kantavuus 12 tonnia) Sri-litteraa julkaisu ei tunnista. Se on mitä ilmeisimmin tullut käyttöön myöhemmin. En tiedä, milloin. (Käyttäjä muokannut 08.05.19 11:13) |
|
| 08.05.2019 15:13 | Kurt Ristniemi: | Ja taas meni kuvateksti uusiksi. Ja näköjään vaunun litterakin. 'Liikkuvan kaluston tunteminen' todellakin kertoo, että ainakin vuonna 1941 kuvassa etualalla olevan vaunun 15964 littera olikin Gsu. Tarkoittaakohan tämä sitä, että vuoden 1938 Rautatietilaston maininta 7 ruukkuvaunusta tarkoittaa vain Gsu-vaunuja 15963-15969? Kuitenkin Gcl-suolahappovaunut 15961 ja 15962 olivat rakenteeltaan samanalaisia ja valokuvan mukaan olemassa kesällä 1938. Gsu-litteraa ei sivuston litteraluettelosta näy löytyvän. (Käyttäjä muokannut 08.05.19 17:15) |
|
| 08.05.2019 17:46 | Petri Sallinen: | Vuoden 1938 rautatietilastosta ei voi päätellä oikeastaan mitään. Tilastossahan ainoastaan todetaan, että Rikkihappo- ja superfosfaatti O.Y omistaa 45 vaunua, joista seitsemän on n.s. ruukkuvaunuja. | |
| 08.05.2019 22:27 | Simo Toikkanen: | Gsu:kin löytyy nyt litteratunnisteluettelosta. |