20.05.2022 / Hillosensalmi
20.05.2022 Etuajassa ja lisänumerolla ajelevat Kommila-Mussalo (T52210 Sr1 3077) sekä Mussalo-Pieksämäki (T52217 Sr1 3020)-junat kohtaavat Hillosensalmen illassa. Mussalosta lähteneeseen junaan on laitettu piristävästi pari Uac-vaunua matkaan. Näitä ei oman kameran eteen ole usein sattunut. Savonradan eteläpäässä on ollut ilmeisesti jonkinlainen työmaa liikennekatkoineen, kun kello 23 ja aamuneljän välillä ei ole kulkenut yhtään junaa.
Kommentit
| 26.05.2022 23:09 | Tuomas Pätäri: | Erinomainen kohtauskuva - siksikin, että Savon radalla taltioitu samaan kuvaan kaksi rahtiletkaa, joista kumpikaan ei ole rapukoostumuksella! | |
| 28.05.2022 12:03 | Hannu Peltola: | Junakohtauskuvissa on aina jotain taikaa! Hieno kuva! | |
| 28.05.2022 17:04 | Juhani Katajisto: | Näin on Hannu! - Ja varmaan kiva fiilis, kun saa otettua onnistuneen kuvan ja varsinkin silloin kun kuvan eteen on joutunut näkemään ties minkälaista vaivaa. Tässä on mahtipontisuutta jo yksistään kuvauspaikan valinnan ja luonnonkin suhteen. Kuvan näkeminen heti "tuoreeltaan" on oiva apu. Kun saa otettua onnistuneen kuvan niin se on siinä eikä tarvitse jännittää päiväkausia parhaasa tapauksessa viikkoja. Aikoinaan jouduin värinegatiiveja odottamaan kolme päivää, sitten alkoi käsintekemisen ruljanssi. Värit haettiin suodattamalla koeliuskojen avulla ja parhaassakin tapauksessa siihen kului päiviä, mutta käsintehdyt värikuvat ovat kestäneet hyvin aikaa vastaan. Diat sai reilussa viikossa, mikäli oikein muistan, mutta kaitafilmien kanssa olikin sitten eri juttu. Alkuaikoina ne lähetettiin Saksaan ja kesti noin kolme viikkoa, sitten kun Tukholmassa kehitettiin siinä meni pari viikkoa. Kun sitten vihdoin sai valmiit filmit katsottavaksi kyllä niitä katsottiinkin hartaudella myös epäskarpit- ja tärisevät kohdat. Kaikki tämä tapahtui 1960-luvulla. No myöhemmin kaitafilmejä oli onneksi helppo digitoida ja editoida. Ja tänä päivänä, kun vanhoja kaitafilmejä katsoo se vaatii paljon katsojaltakin, joka on tottunut laadultaan aivan erilaiseen liikkuvan kuvan maailmaan. Nuo filmit kuuluvat auttamatta menneisyyteen. Mutta turhaan tässä "ruikutan" pitkistä kehitys ajoista. Luin juuri Derek Crossin kirjan Steam in Colour Uudesta Seelannista. Hän otti väridioja 1950-luvun alkupuolella. Niitä ei kehitetty koko saarivaltiossa. Odotusaika oli kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen laivalla kun vietiin kehitetäväksi. Kaiken tämän muistaen tulee itsekin hyvälle mielelle, kun heti näkee ainakin päällisin puolin miten on onnistunut otoksissaan ettei tarvitse seuraavana päivänä yrittää ottaa kuvaa samalta paikalta varmuuden vuoksi uudestaan, kun aiempaa otosta ei ole vielä nähnyt. Näin on mulle käynyt monta kertaa. (Höyryjen kanssa oli usein pelkona oliko tämä viimeinen kerta, kun näki tämän ajossa ja sen vuoksi tuli otettua paljon turhia ylimääräisiäkin kuvia). |
|
| 29.05.2022 00:47 | John Lindroth: | Suuri kiitos heille jotka aikoinaan ovat näitä kuvia ja filmejä ottaneet! | |
| 29.05.2022 00:58 | Esa J. Rintamäki: | Juhani ja Johnny-boy, nykyisin näkee kaitafilmikameroita ja projektoreita kirpputoreilla ja niiden hinnat on siinä parissa kympissä, euroina. Viimeksikin vieterikäyttöinen pienehkö turistikäyttöön tarkoitettu Kodak Brownie-kamera Ison Roban Fidassa, vitriinissä: 28 EUR. |
|
| 29.05.2022 01:40 | John Lindroth: | Asiasta toiseen me Jussin kanssa ollaan muutamaankin otteeseen istuttu Pasilan sivuraiteiden höyryvetureiden sekä tallissa olleiden hyteissä ja siellä tuli käytya läpi moniakin sen ajan höyry tilanteeseen liittyviä asioita.Aina taustalla oli pelko höyryliikenteen hiipumisesta rataverkoillamme! Aina mieleen jäi tuo rasvan erilaisten öljyjenj höyryveturin ominaisuuhaju! |