??.??.1930 / Viipuri
??.??.1930 Tämä kuva voisi toimia vaikka knoppina, mutta tuttu rakennus takana kertoo heti, missä oltiin 1900-luvun alkupuolella! Minusta tässä kuvassa on hieno asetelma: vasemmalla risteysvaihteen tuulimyllylyhty, takana Viipurin linna, sitten itse asetinlaitetorni ja oikealla loittonevat raiteet. Tornin alakerrassa olivat voimalaitteet ja ylhäällä sähköinen asetinlaite. Torni sijaitsi (sijaitsee?, tuskin) Viipurin ratapihan länsipäässä. Kuvaaja on tuntematon, lähde Otavan Suuri tietosanakirja 1936.
Kommentit
| 22.11.2007 23:01 | Jorma Rauhala: | Jos vain jostain löydätte, niin hankkikaa "Kaskimies" eli VR:n 75-vuotiskuvakirja vuodelta 1935. Tämäkin kuva on siinä korkeatasoisena syväpainokuvana ja teksti kuuluu: "Viipurin ratapihan länsipäässä, Kirkkosaaren kääntösillan läheisyydessä sijaitseva asetinlaitetorni (asetinlaite I), jonka yläkerroksessa on sähköasetinlaite ja alakerroksessa siihen kuuluvat voimalaitteet (Narag-uuni keskuslämmitystä varten). Asetinlaite otettiin käytäntöön v. 1930. - Etualalla näkyy n.s. tuulimyllylyhty, joka osoittaa kaksinkertaisen risteysvaihteen (täysenglantilaisen vaihteen) kulloinkin käytettävissä olevan kulkutien". Kirjassa on 450 syväpainokuvaa rautateiden siihenastiselta taipaleelta ja kuvatekstit ovat esimerkinmukaisesti hyvin seikkaperäisiä! | |
| 23.11.2007 12:44 | Joni Lahti: | JR, tiedätkö mitään paikkaa, josta voisin kysellä teosta? Kuuluu nyt hankittavien listaan. | |
| 23.11.2007 19:18 | Jorma Rauhala: | Toisen kuvan yhteydessä http://vaunut.org/kuvasivu/43558 on vinkkejä hankintaa ajatellen. | |
| 13.01.2011 17:37 | Kurt Ristniemi: | Sama kuva on myös teoksessa 'Tekniikan ihmeet', I osa, vuodelta 1933, sivulla 267. Kuvateksti: "Viipurin ratapihalla oleva sähköasetinlaite on korkea näkötorni, josta mukavasti näkee yli laajan rautatiealueen." | |
| 13.01.2011 22:28 | Jouni Hytönen: | Tämä taisi olla kuitenkin sähkömekaaninen asetinlaite? | |
| 28.03.2011 17:20 | Kurt Ristniemi: | Aikomukseni oli jo taannoin ottaa kantaa tuohon Jounin kysyvään toteamukseen, että tämä olisi ollut sähkömekaaninen asetinlaite. Aikomukseksi jäi. Käyttämäni lähteet kertoivat mikä yhtä, mikä toista. Ja kun sitten yritin selvittää, mikä itseasiassa on sähkömekaaninen asetinalaite, lähteet antoivat vieläkin sekavamman kuvan ja menivät itsensä kanssa tyystin ristiin. Kuka siis kertoisi, miten sähkömekaaninen asetinlaite eroaa sekä mekaanisesta että sähköisestä asetinlaitteesta, ja ennenkaikkea sen, oliko Viipurin asetinlaite sähkömekaaninen vai sähköinen, niinkuin 1930-luvulla väitettiin. | |
| 30.03.2011 00:10 | Jarno Piltti: | Riippuu siitä minkä aikakauden kieltä puhutaan. Ennen viime sotia oli käytössä mekaaninen asetinlaite ja sähköasetinlaite. Sotien jälkeen tuli uutuutena käyttöön releasetinlaite, jota alettiin kutsua sähköasetinlaitteeksi. Entinen sähköasetinlaite olikin sähkömekaaninen asetinlaite. Tämä aiheuttaa helposti sekavuutta ja sekaannuksia, mutta jos tarkistaa milloin lähde on painettu, saattaa kaikki olla vähän johdonmukaisempaa. Laitteiden eroista kertoo VR:n henkilökuntalehti Yhtä matkaa 3/1953 artikkelissaan "Sähköasetinlaitteiden viimeaikaisesta kehityksestä" näin: Ensimmäiset sähköasetinlaitteet olivat oikeastaan ns. sähkömekaanisia asetinlaitteita, joissa suuri osa toiminnoista hoidetaan sähkön avulla tärkeimpien riippuvaisuuksien ollessa mekaanisin laittein aikaansaatuja linjaalien ja elementtien avulla (ns. mekaaninen rekisteri). Tällaiset ns. yksiriviset sähköasetinlaitteet ovatkin olleet käytännössä aivan viime aikoihin saakka. Saksassa ja osittain muuallakin ryhdyttiin 1930- luvulla entistä suuremman keskityksen aikaansaamiseksi ryhmittämään asetinlaitteiden asettimia useampaan riviin, jolloin syntyi ns. monirivinen sähköasetinlaite. Tällaisia rakennettiin ennen sotia 2-, 3-, 4-, ja jopa 7-rivisinäkin. Periaatteessa ne toimivat aivan samoin kuin 1-riviset, eroavaisuutena on vain asettimien sijoitus. Rinnan monirivisen sähköasetinlaitteen rakentamisen kanssa ryhdyttiin 1930- luvulla suunnittelemaan sellaisia sähköasetinlaitteita, joissa kaikki toiminnot ja riippuvaisuudetkin aikaansaataisiin sähkön avulla, siis todellisia sähköasetinlaitteita. Näitä kutsutaan releasetinlaitteiksi (saks. Gleisbildstellwerk, engl. All-Relay-Interlocking) siitä syystä, että releillä on niissä ratkaiseva merkitys. Ensimmäinen releasetinlaite otettiin tiettävästi käyttöön Englannissa vuoden 1930 paikkeilla ja samoihin aikoihin Amerikassa, mutta varsinaisesti laajempaan käyttöön ne ovat tulleet vasta sodan jälkeen niin, että nykyisin ei juuri enää muita sähköasetinlaitteita rakennetakaan. | |
| 05.04.2011 22:12 | Jarno Piltti: | Suomessa oli kaikkiaan neljä sähkömekaanista asetinlaitetta. Ne sijaitsivat Pasilassa, Viipurissa, Kouvolassa ja Riihimäellä. Kouvolan pömpeli oli käytössä pisimpään, aina 1980-luvun alkupuolelle saakka. Nykyään sitä voi ihailla rautatiemuseossa. Se, samoin kuin Pasilan ja Viipurin laitokset on tyyppiä jota stellwerke.de -sivusto kutsuu Siemensin vuoden 1912 malliksi: http://stellwerke.de/formen/seite2_j.html Täältä löytyy sveitsiläisen harrastajan kuvia kyseisen tyyppisestä aparaatista: http://stellwerke.sgander.ch/album/Elektromechanisch/Bern%20Weyermannshaus/Waerterstellwerk/index.html Mainuttu mekaaninen rekisteri näkyy lasilevyn alla. |