??.??.???? / Savonlinna (vanha)

??.??.???? Hieman ennen opastimen purkamista otettu kuva. Tällöin oli Savonlinnan asemalla vielä junasuorittaja, joka ystävällisesti laittoi värit junanlähetysopasteeseen. Opastimen poistamisen syynä olivat sen suuret kustannukset.

Kuvan tiedot
Liikennepaikka: Savonlinna (vanha)
Kuvaaja: Ilkka Hovi
Lisätty: 02.01.2011 11:41
Muu tunniste
Rautatieinfra: Opastin
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla
Vuodenajat: Talvi

Kommentit

02.01.2011 12:30 Jarno Piltti: Kiitos, tästä tolpasta olenkin odottanut kuvaa! Tämä spektaakkelimainen näky taitaa lojua nykyään rautatiemuseon pihalla?
02.01.2011 12:38 Robert Sand: Voiko joku kertoa mitä tuo opaste tarkoittaa?
02.01.2011 13:32 Jarno Piltti: Tämä kaikkien joulukuusten äiti koostuu kolmesta opastimesta. Alinpana tuttu pääopastin asennossa "aja". Ylimpänä vaihdonkielto-opastin, tässä asennossa "vaihtotyö kielletty". Keskellä nyttemmin täydellisesti sukupuuttoon kuollut junanlähetysopastin. Sitä käytettiin paikoissa, joissa suorittajan lipunheiluttelu näkyi huonosti lähtevän junan veturiin. Tässä sillä annetaan opaste "lähtö". Muita mahdollisia opasteita ovat "lähtö, kohtaus seuraavalla junasuorituspaikalla"; "lähtö, kohtaus peruuntunut"; "lähtö, kohtaus seuraavalla junasuorituspaikalla, kohtaus tällä junasuorituspaikalla peruuntunut". Nykymaailmassa tällainen tieto kulkee radiolla. Jäämme odottamaan vorkin vanhojen konnien mahdollisia aiheeseen liittyviä muisteluja...
02.01.2011 14:12 Jarno Piltti: Uutisfilmi esittelee Helsingin aseman uusia junanlähetysopastimia: http://www.youtube.com/watch?v=aQGbqgb8y​80&feature=related
02.01.2011 14:58 Teemu Sirkiä: Todella hieno kuva, tällaisia harvinaisia kuvia olisi kiva katsella enemmänkin! Näkyykö tuossa YouTuben videossa muuten, että sisältä käännettiin ensin lupa jollekin tietylle raideryhmälle ja sitten tällä taulusta irrotetulla avaimella käytiin laiturilta kääntämässä opaste haluttuun junanlähetysopastimeen?
02.01.2011 15:05 Topi Lajunen: Jarno sanoi: "Nykymaailmassa tällainen tieto kulkee radiolla." Tähän tarkennusta: nykyään lähtölupa voidaan antaa pääopstimen ajonsallivalla opasteella, ja käytännössä aina annetaankin, jos sellainen löytyy. Jos ei löydy, opastin ei kykene ajonsallivuuteen tai jos opastin ei lähtevälle kuljettajalle näy, annetaan lähtölupa radiolla. Lisäksi jossain päin Suomea on kokeiluja käynnissä, jossa lähtölupa annetaan tekstiviestillä. Tietoja mahdollisista kohtaamisista tai niiden peruutuksista ei noin pääsääntöisesti välitetä kuljettajalle ollenkaan, paitsi toisinaan epämuodollisissa jutusteluissa.
02.01.2011 16:44 Teemu Sirkiä: Jos jollakin on muuten kuva sinisestä opasteesta, niin sellainenkin olisi kiva nähdä. Tämä http://vaunut.org/kuva/14209 taitaa olla Vorgin ainoa kuva aiheesta, mutta siinä tuo väri ei valitettavasti erotu kovin hyvin.
02.01.2011 16:47 Jarno Piltti: Tuo on mielenkiintoista ettei kohtaustiedoilla enää häiritä kuljettajaa. Niin ne käsitykset turvallisuudesta muuttuu. Jorinani ydinajatus jäi hämäräksi: radio teki junanlähetysopastimen opastintyyppinä tarpeettomaksi. Samoin kävi vaihdonkielto-opastimelle, jarrujenkoetteluopastimelle sekä järjestelyopastimelle muualla kuin laskumäissä. (Joissa toki myös vaihdonkieltopalkki eräällä tapaa jatkaa työtään vaakasuoraan asentoonsa rajoittuneena versiona.) Löytyykö muuten keneltäkään kuvaa suorittajan pulpetista? On tämä sen verran kiintoisa laitos!
02.01.2011 17:07 Topi Lajunen: En tallaisena juniorina varmaksi tiedä, miksi ennen vanhaan kohtaustieto kuljettajalla ollut olennaista turvallisuuden kannalta, ehkä kaikkialla ei ole voitu opastimin ilmaista vaihteen poikkeavaa asentoa? Tai sitten se on ehkä ollut lisäturva inhimillisten erehdysten vuoksi, turvalaitetekniikkaa kun oli vähemmän? Nykyään kohtauspaikkatiedolla kuljettajalle ei mielestäni ole juurikaan turvallisuusnäkökohtaa, opastimien opasteilla (ja niitä kertaavalla JKV:lla) mennään. Hyvää lisätietoa se kyllä olisi.
02.01.2011 19:33 Jorma Toivonen: Junanlähetysopastin tuli tutuksi aikoinaan ainoastaan Turengin pohjoispäässä, muistaakseni opastimia oli vain yksi ja raidekohtaisella lähtöopastimen luvan sallivalla opasteella lähdettiin kohti Hämeenlinnaa. Joitakin lähetysopastimia voitiin hyväksikäyttää myös jarrujen koettelussa - ei tosin kuin Turengissa: Värit kun syttyvät, jarrut ovat myös kunnossa. Ennen ei ollut pahemmin opastimia (lähtö-, kulkutie-, rata-, suojastus-) radan varressa, usein kylläkin tulo-opastimet, niiden ja junansuorittajan käsiopasteiden mukaan ajeltiin. Junia oli kahdenlaisia junansuorituspaikkaan nähden, pysähdys- ja ohikulkujunia. Ellei junalle näytetty suorituspaikalta opasteita, täytyi pysähdysjunaksi merkityn junan pysähtyä tulokulkutiensä päätekohtaan, ja ohikulkujuna oli pysäytettävä käyttöjarrutusta käyttäen, saattoi mennä pitkällekin... Jos suorituspaikka määrättiin kohtauspaikaksi molemmat junat muuttuivat automaattisesti pysähdysjuniksi. Mieleen jäi parikin paikkaa, joissa suorittajan esiin tuloa sai jännityksellä odottaa, toinen oli Nummela - varsinkin Karjaan suuntaan matkatessa sai mukavasti kerättyä "Hurulla" 1500tn:n junaan täyden 60km/h:n (tai vähän yli) edessä olevaa "Muijalan" mäkeä silmällä pitäen. Vaikka kuinka nojasi tyfonin koskettimeen, ei liikettä laiturille ilmestynyt. Vasta veturin ollessa aseman edessä syöksyi suorittaja ovesta ulos heiluttaen milloin minkäkin väristä, ensiksi käteensä saanutta esinettä - jälleen kerran liian myöhään... Jarrutus oli jo tehty ja juna pysähtyi länsipään vaihteelle, kompuran saatua pumpatuksi 120-akselisen junan, vähitellen lähdettiin kiskomaan painavaa vaunuletkaa kohti Lohjaa ja aikaa (norttia) kului... (Ottaakohan tuostakaan taas kukaan selvää).
02.01.2011 20:38 Topi Lajunen: Minä ainakin otin. Mukavaa kerrontaa jälleen Jormalta. :)
02.01.2011 20:55 Jorma Rauhala: Pari junanlähetysopastinta lisää, Hämeestä ja Pohjanmaalta: http://vaunut.org/kuva/14690 ja http://vaunut.org/kuva/11601.
02.01.2011 23:29 Tapio Muurinen: Ottaa, monikin, ja kokee eläviä hetkiä Jorman muhevien juttujen seurassa. Jos vaikka kirjan kirjoittaisit... :)
03.01.2011 00:25 Jorma Toivonen: Eihän näistä pätkivän muistin palasista mitenkään kirjaa pysty luomaan. Seuraavakin ohittaa hienon kuvan pääasian täysin, mutta tuo Nummela... Taas kerran Hr12-vetoisella tavarajunalla lähestyttiin ao. suorituspaikkaa, hyvin rullaili "Muijalan" mäen alas, pieni "nööli" ennen asemaa ohitettiin myös vauhdilla, nopeutta riittäisi hyvin "Nummelan suoralle", Ojakkalakin saatettaisiin sivuuttaa tehoja lisäämättä.. säästöä tulee polttoainekustannuksissa, saattaa mennä Katinhännän kurvitkin, kun ei hätäillä - todellinen ex. höyryveturikuljettaja tällä kertaa ohjaimissa. MUTTA missä saa....ssa tuo suorittaja taas kuhnailee. Veturi ohittaa aseman, kuljettaja hamuilee jarrukahvaa, koneapulainen yrittää avata Hurun ikkunaa tähystääkseen taaksepäin, joko suorittaja tapansa mukaan myöhässä viuhtoisi viheriää ohitusluvaksi. Karmea huuto kuuluu kuljettajan paikalta: POIKA PER..LE, ikkuna kiinni, täällä vetää. Juna pysähtyy miltei pohjoispään sillan alle, kuluu 10min:a, kuluu 20min:a - vieno koputus hurun oveen, lupa kuljettajalta raottaa hieman ikkunaa, suorittajan punainen lakki, luminen maisema, kosteutta noruu lakin hikinauhan alta, vaikka pakkasta onkin, vihreän lätkän heilautus ja tuskainen ilmoitus: "Teillä lupa Rajamäelle (Otalammelle, Hyvinkäälle)". Ei mennyt opetus tälläkään kerralla perille, sama toistuu seuraavallakin kerralla ja seuraavalla ja ....
Nummelan ja Lohjan välillä toimva, ainoa koko rataosan (Hy-Kr) epävirallinen suorittaja oli aina hereillä - öisinkin, kellonajasta riippumatta, harmaan tuvan ikkunassa pyöritteli vihreä taskulamppu lupaa matkan jatkamiselle.
03.01.2011 00:40 Teemu Sirkiä: Mielenkiintoisia tarinoita omalta kotiasemalta. Nummelan asemahan on vielä S-kaarteiden keskellä, joten näkyvyys mahdolliseen suorittajaan avautuu vain muutamia satoja metrejä ennen asemaa. Tosiaan tuollaisia pieniä juttuja kannattaisi ehdottomasti koota jonnekin talteen, niitä on aina mukava lueskella. Esa Karanko on kirjoittanut lennonjohdosta monta hauskaa tapausta: http://www.flightforum.fi/forum/index.ph​p/topic,51409.0.html
11.09.2011 20:35 Teemu Sirkiä: Ylimpään kysymykseen vastauksena, että kyllähän tämä tolppa näkyi museon takapihalla aidan vieressä edelleen lojuvan. Toivottavasti se nostetaan juhlavuonna pystyyn johonkin sopivaan paikkaan.
25.10.2013 20:45 Teemu Sirkiä: Eipä päässyt tämä varsin ainutlaatuinen opastin osaksi museon infranäyttelyä kuten pari vuotta sitten toivoin, vaan opastimen kohtalo oli joutua romutettavaksi ennen 150-vuotisjuhlia.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!