13.10.2012 / Cottbus, Saksa
13.10.2012 Polkupyörien kuljetus on ainakin VBB-alueella Berliinin lähistöllä kovin suosittua verrattuna erääseen toiseen kaukaiseen pohjoiseen kaupunkiin meren toisella puolen. Lieneekö sillä sitten merkitystä, että täällä koko homman sujuvuutta on ajateltu ja junista löytyy tilaa pyörille tähän tapaan - ja pyörälle pitää ostaa ihan ikioma matkalippu ihan oikealla rahalla.
Kommentit
| 01.01.2013 05:44 | Topi Lajunen: | Täällä meillä VBB:tä vastaa tavallaan HSL. Ja HSL-alueella polkupyörät kulkevat täysin ilmaiseksi mukana, tietyin aikarajoituksin. Vertauksesi menee siis vähintään jonkin verran huti. :) | |
| 01.01.2013 07:52 | Mika Hakala: | Ikävä todellakin tämä Suomen tapaus. Kertalipusta havitellaan matkan pituudesta riippumatta kolme euroiset. Se joka ajaa vähemmän, maksaa sen saman minkä persaukinen pitemmän ajon tekevä mahdollinen sossupummi tekee. No onko tämä oikein? Paljon Helsingin ongelmista on ratkaistavissa mikäli markkinoiden annettaisiin asiat päättää. Mutta ei, eikös tänne helvetti vieköön ehdoteta jopa vienti telakan rahoja kautta sijoitettavan ilotippa-rataan puhkaistavan esim uuden metrontunnelin. Toivotottavasti Jan Vajakkivuori oppii kuulemalla että se poraaminen aina sattuu ja tämä kipu ei tee oikeutta toteuttaakseen keskityksen yhdelle hyödyttömälle 3e alueelle. Se kipu ei tee lasta eilä scheissee, vain huonoja mielipiteitä kokemattomilta. |
|
| 01.01.2013 10:24 | Juhani Pirttilahti: | Tallinnassa pääsee mukavasti koko päivän sillä reilulla kolmella eurolla. | |
| 01.01.2013 10:35 | Jarkko Korhonen: | Ja Helsingissä 8 eurolla (hinnan päivitys, edit.), poislukien 7-9 ja 15-18 arkisin, jolloin polkupyörien kuljetus junassa on ruuhkan vuoksi kielletty. Flirt-junissa on kyllä kohtuuiso pyörätila, ei toki noin isoa, kuten saksassa ja muissa vähätalvisissa maissa, jossa pyöräilykulttuuri on muutenkin toista ja talvipyöräilykin on yleisempää. Kertalippu nousi nyt 2,80 ekeen. | |
| 01.01.2013 11:04 | Mika Hakala: | "Tallinnassa pääsee mukavasti koko päivän sillä reilulla kolmella eurolla." Rahalla on siellä toisenlaisensa arvo. Helsingin viinat ostetaan Virosta ja Venäläiset ostavat sen mikä siinä ei budjettiin suomalaiselle sovi lomasesonkeina. | |
| 01.01.2013 11:21 | Jouni Hytönen: | Kaakkoisrajalla alkoholi virtaa nykyisin molempiin suuntiin. Suomalaiset tuovat Venäjältä laatuvodkaa ja venäläiset ostavat Alkoista heidän näkökulmastaan halpoja laatuviinejä. | |
| 01.01.2013 11:42 | Mika Hakala: | mutta venäläisille on tax-free pulju rajojen välissä kuittia vastaan. Suomalaisille taas on suotu alle 20-tunnin viipymyksin etuoikeus päiväsakkoihin kaljapullostakin, mikäli virkaintoinen harjoittelija ja toimiva netti löytyy (extreme harvoin tosin vähäisistä määristä) | |
| 01.01.2013 12:19 | Ville Leppänen: | Öh, kuvateksti ja sen vertaukset toki saattavat olla hieman epäselviä, mutta luulen pointin olleen jotakuinkin se, että vaikka VBB-alueella pyörän kuljettaminen maksaa (toisin kuin HSL:llä), näkyy VBB:n alaisissa vekottimissa pyöriä huomattavasti enemmän. Tosin lieköhän vaikutusta myös väestön määrällä ja muutenkin ehkäpä paremmalla pyörätieverkostolla... :) | |
| 01.01.2013 19:14 | Tuukka Ryyppö: | Ja pyörätieverkoston paremmuushan ilmenee sen vähäisyytenä. Berliinissä on enemmänkin panostettu pyöräilijöiden ohjaamiseen ajoradalle sekä ajoratojen rakentamiseksi sellaisiksi, että niillä sekä pyöräilijät että autoilijat havaitsevat toisensa vaivattomasti, eivätkä kummatkaan joudu kokemaan toisen "putkahtelevan vaarallisesti ja liian kovaa vauhtia kuin tyhjästä". Näistä syistä Berliinissä on vaivatonta pyöräillä, kun pyöräilijän ei tarvitse huolehtia poukkoilevista jalankulkijoista, eikä pelätä jäävänsä auton alle. Eikä autoilijoiden (jotka ovat ajoittain pyöräilijöitä ja ajoittajan jalankulkijoita) tarvitse pelätä singahtelevia pyöräilijöitä. Ja kun heidän ei tarvitse pyöräilijöitä pelätä sen enempää autoillessaan kuin kävellessäänkään, eidän suhtautumisensa pyöräilijöihin ei ole samaan tapaan kostohenkisen törkeää kuin valitettavan monella Helsingissä (se valitettavan moni on vähemmistö, mutta parikin prosenttia autoista on jo niin paljon, että lähes joka ajoratapyöräilykerralla saa kokea heidän aiheuttamansa vaaratilanteen). Tämän halusin sanoa siksi, että Helsingin nykyisessä pyöräväylästössä yksi suurimpia yksittäisiä ongelmia on väylästön pohjautuminen pyöräteihin, vaikka sellaisille on tarvetta vain poikkeustapauksissa. Samalla tavalla kuin autoille ei tarvita moottoritietä kuin poikkeustapauksissa, ei pyörillekään tarvita pyörätietä kuin pienelle osuudelle pyöräilyväylästöä. | |
| 01.01.2013 19:34 | Tuukka Ryyppö: | Lisäksi, saksalainen tapa edistää pyörien kuljettamista joukkoliikenteessä on enemmänkin osasyy pyöräilyn yleisyyteen kuin sen seuraus. Ensinnäkin Saksassa mahdollisuudesta kuljettaa pyörää voi olla varma tai vähintäänkin melko varma. Ainakin Berliini-Brandenburgissa, jonka alueen liikenteestä tämäkin kuva on, pyöriä voi kuljettaa kaikessa kiskoliikenteessä ja luottaa, että niille löytyy tilaa. S-Bahneissa (vrt. H:gin junalinjat A, M, N, K) on osapuilleen vastaava pyörienkuljetusosasto kuin tässä kuvassa. Kaikissa metroissa on hyvät pyörienkuljetusmahdollisuudet ja matalalattiaraitiovaunuissakin pyörien kuljettaminen on sallittua. Pyöriä saa kuljettaa kaikkina kellonaikoina, joskin pyörien kuljettamista pyydetään välttämään ruuhka-aikana. Kuitenkin, jos vaihtoehtona sille, että henkilö on junassa on pyöränsä kanssa olisi se, että henkilö olisi motarilla autonsa kanssa, on taloudellisesti kannattavampaa päästää se henkilö pyöränsä kanssa sinne junaan. Löytyy ihan kohtalainen määrä porukkaa, joka pyöräilee vaikkapa 5 kilometriä junalle, nappaa pyörän junaan ja pyöräilee taas toiselta juna-asemalta viitisen kilometriä työpaikalle. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä mielellään käyttäisi harvaan kulkevaa julkista liikennettä työmatkansa liityntäosuuteen, vaan ajaisivat mieluummin autolla. Pyörien vaatiman lisätilan järjestäminen raideliikenteeseen tulee lisäksi halvemmaksi kuin liityntäliikenteen laajentaminen – ei ole suuri ongelma, jos sadepäivinä bussit ovat ahtaahkossa seisomalastissa, kun normipäivänä niiden mitoitus on riittävän väljä. Jotta junilla kuljetettaisiin pyöriä oikeastikin vain tarpeen mukaan, pyöränkuljetus on aina maksullista. Lipun hinta on osapuilleen sama kuin lastenlipun, eli se kannustaa ajamaan pyörällä itse silloin kun se on kohtuullisesti mahdollista, mutta myös mahdollistaa pyörän ottamisen mukaan junaan silloin kun ainoana muuna vaihtoehtona olisi yksinkertaisesti olla pyöräilemättä. Opiskelijoille pyöränkuljetus on ilmaista, ilmeisesti siksi, että heidät halutaan totuttaa elämään joukkoliikenteen varassa kun he eivät vielä ole autofanatisoituneet. Kun pyöräilystä on liikennesuunnittelullisin keinoin tehty vaivatonta sekä joukko- että katuliikenteen osalta, se on varteenotettava liikennemuoto myös potentiaalisten käyttäjiensä kannalta. | |
| 01.01.2013 19:55 | Tuukka Ryyppö: | Ja tosiaan, jos otetaan esimerkiksi vaikka Helsinki: 2/3 metrojunista on sellaisia, että niissä pyörän kanssa on aina jonkun tiellä. Ratikoissa pyörän kuljettaminen on mystisesti kokonaan kiellettyä. Junissa pyöriä ei voi kuljettaa niihin kellonaikoihin, joina aivan lähes kenen tahansa on vähintään toisessa kulkusuunnassa työmatkoillaan kuljettava. Pyöräväylät ovat mainitusti pyörätiepohjaiset, vaikka erillisille pyöräteille ei oikeasti ole kaduilla tilaa. Sen lisäksi, että toteutetaan pyöräteitä, ne suunnitellaankin miten sattuu, ennen kaikkea sijoittaen niihin runsaasti tarpeettomia jyrkkiä mutkia. Esimerkiksi pyrkiessään ajamaan tietä risteyksen läpi suoraan pyöräilijä joutuu tekemään kummallisia kaarteita, kun risteyksessä on liikenneympyrä: Ensin käännytään 90° oikealle, risteävän tien pyörätielle, sitten siltä 90° vasempaan pyörätien jatkeelle (normaalisuomeksi "suojatie", vaikka noissa käsitteissä toki oikeasti on teoriassa erokin), kurvataan sen jälkeen taas 90° vasemmalle ja sitten 90° oikealle, kulkien lopulta taas samaan suuntaan kuin liikenneympyrään tultaessa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten liikennesuunnittelija on ajatellut perusautoilijan osaavan hahmottaa, että suoraan ajava pyöräilijä kääntyykin ensin risteävän tien suuntaisesti, mutta on silti etuajo-oikeutettu. Helsinkiläisittäin toteutetut liikenneympyrät aiheuttavat pyöräilijälle vaaratilanteen jopa useammin kuin joka toisella läpiajokerralla, eli ovat selkein yksittäinen pyöräilystä epämukavaa tekevä tekijä, mutta vastaavia ylimääräisiä autoilijoita hämääviä pyörätien kaarteita löytyy muistakin paikoista. Ja sen lisäksi, että ne tosiaan altistavat pyöräilijän onnettomuuksille, ne saavat aikaan sen, että autoilijan kannalta pyöräilijä "singahtaa yllättäen eteen", mikä taas saa tietyn osan autoilijoista käyttäytymään pyöräilijöitä kohtaan hengenvaarallisen aggressiivisesti esim. Hämeentiellä, joka on yksi Helsingin pyöräilyväylästön tärkeimpiä osia. Palatakseni joukkoliikenteeseen, paikallisjunissa pyörien kuljettamiselle on kyllä riittävästi tilaa, mutta se on ripoteltu harmillisesti pitkin junaa. Sm4:ssä on kolme paikkaa kussakin junan päässä, Flirtissä paikkoja on junan molemmissa päissä sekä keskivaiheilla ja vanhoissa yksiköissä vain ahtaahkosti Helsingin päässä kutakin yksikköä. Vanhoissa junissa on toki yleensä useampi yksikkö, jolloin niistäkin löytyy usein useampi pyöräpaikka. Mutta kaikissa tapauksissa on ongelmana se, että osasto, johon pyöräilijä pyöränsä kanssa pyrkii, saattaakin jo olla täynnä pyöriä. Mitäs sitten tehdään? Toiseen osastoon kun ei enää ehdi. Kun oikein missään kohdassa liikennesuunnittelua ei ole otettu liikenteen sujuvuutta huomioon ainakaan pyöräilijöiden osalta, ei toki voida olettaa pyörien määränkään kasvavan. Ylisuuren pyöränkuljetusmaksun HSL-liikenteestä on toki hyvä päänavaus ja tuntuukin, että pyörien määrä vähitellen kasvaa. Seuraava vaihe on toivottavasti pyöränkuljetustilojen laajentaminen ja sitten pienen polkupyöränkuljetusmaksun määrittäminen. | |
| 01.01.2013 21:28 | Jarkko Korhonen: | Mä taidan sitten olla poikkeus, kun en ole juuri kokenut pyörällä liikkumista missään asumistani kunnista (Kouvola, Oulu, Mikkeli, Halikko (Salo), Helsinki ongelmalliseksi. Nimimerkillä aina pyörällä töihin vuodenajasta ja kellonajasta riippumatta, huomennakin. Pisimmät pyöräilymatkani olivat Oulussa Linnanmaalta töihin lentoasemalle (20 km / suunta). Ja taas karkasi aiheesta. |