26.03.2013 Kevätauriko lämmittää jo täällä Pohjois-Karjalan rajamaillakin. Ilmassa riittää lämpöväreilyä, mutta navakasti puusikssa puhaltava pohjoistuuli saa ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä. Hetkeä aiemmin on nautittu kahvit termospullosta ja käytetty aikaa sopivan kuvauspaikan löytämiseksi, hanki kantaa jonkin verran mutta pari kertaa on käyty polvia myöten upoksissa. Aurinkokaan ei tahdo olla suosiollinen vaan arpoo kovasti paistamisen ja pilven takana olon välillä, joten on viisainta kääntää kamera käyttämään automatiikkaa. Se kun on tunnettua, että käsisäädöt ei tällä kelillä nappiin osu - juuri koskaan. Vilkaisu kelloon kertoo että Kemiralaisen pitäisi olla jo hollilla, ja pian mutkan takaa ilmestyykin lyhyelle suoralle massiivinen juna. Kahden Isovaaleen perässä on 193 akselia, ja lumikin jaksaa vielä nousta pöllynä ilmoille, joten tälläkään kertaa ei koko massiivista runkoa saa kuvaan, oman haittansa tuo myös pää - ja sivuraiteen välissä olevat valaisinpylväät. Ohi kiitävä juna meinaa kaataa pariinkin otteeseen mutta hiukan tukevamman asennon haku ja sitä myötä tapahtuva hankeenuppoaminen estää tapahtuman. Mainittakoon vielä että junan viimeisenä keikkuneessa Vtadissa oli senverran mukavat lovet, useammassa pyöräkerrassa että sen kolkatuksen saattoi kuulla useita minuutteja junan mentyä.