??.??.1922 / Tammisuon tehtaat
??.??.1922 Kuva on kirjasta " Suomen Teollisuus ja Kauppa", osa I , painettu 1922. Siinä mainitaan, että kauppaneuvos J. Hallenberg perusti v. 1898 tehtaan...Räisälän pitäjään. Kuvassa näkyy "ryykirauta"- tyyppinen (strykjärn) veturi, jonka jäähdytysvesi kiehuu. Olisiko Montania? Seuraavana vuonna Lokomo toimitti 0-6-0T veturin no 24. Radeleveys oli 600 mm. Rata johti myös laiturille Viipurin pohjoispuolelle. Kuvahan on todennäköisesti hieman aikaisempi, mutta viimeistään v. 1922.
Kommentit
| 10.03.2015 10:30 | Pekka Porkkakoski: | Tuliko veturi Enso Oy:n radalta Jääskestä? | |
| 10.03.2015 23:55 | Reino Kalliomäki: | En tunne tarkkaan tämän veturin alkuperää. | |
| 16.03.2015 19:38 | Pekka Porkkakoski: | Linkissä on neljä veturin kuvaa, joista kaksi on Montaniaa. http://tammisuolaiset.kuvat.fi/kuvat/Muistojen+Tammisuo+kuvina/Toimeentulon+antajat/Tammisuon+tehtaat/ | |
| 17.04.2016 00:44 | Reino Kalliomäki: | Etenkin Pekan linkkejä katseltuani veturi alkaa näyttää Oberurselin valmistamalta. | |
| 18.02.2017 22:29 | Erkki Nuutio: | Muistojemme Tammisuo Viipurissa (Tammisuolaiset ry, 2010) on rautatiemielessä epätäsmällinen kirja. Hannu Torapainen on yksi kirjan muistelijoista: "Kesäkuussa 1943 aloitti tiilitehdas [uudelleen] toimintansa. Oli mukava nähdä, kun tiilitehtaan viisikymmenmetrisestä piipusta tuprutti savua! Isän lisäksi toisena veturinkuljettajana oli Frilanderin Kalle [veturi oli ymmärtääkseni höyry]. Ennen talvisotaa kuljettajia oli ainakin viisi, isän ja Kallen lisäksi Pyökäri, Levänen ja Valtonen. Toinen vetureista seisoi kunnostamattomana tallissa [viallinen venäläisten jäljiltä]. Syksyllä se luovutettiinkin Puolustusvoimille." |
|
| 19.02.2017 00:36 | Reino Kalliomäki: | Kiitos, Erkki vihjeestä! Selventää jakausta :) | |
| 19.02.2017 11:10 | Erkki Nuutio: | Tarkennan vielä siinä määrin kuin Hannu Toropaisen muistelukset mahdollistavat: Hän palasi Tammisuolle 8.1942 ja havaitsi että ratahaara Tusculumiin [Hallenbergin puutavarasatamaan] oli purettu pöllejä myöten. Tunnelin kohdalla vastaan oli tullut isä hiekkakuopalta [höyryveturin] ja muutaman hiekalla kuormatun kuuppavaunun kanssa. Tiilitehdas oli paikallaan, mutta vanha [tiili]tehdas oli palanut. Savupiippu törrötti pystyssä. Sahasta oli jäljellä iso kasa betonilohkareita ja tiiliä. Konepaja oli ehjä, pajan puoli hävinnyt. Veturitalli oli ehjä. Ihmeellistä oli, että veturit olivat tallessa. Toinen vetureista ei ollut kunnossa, toisen [höyryveturin] isä oli laittanut ajokuntoon [isä pääsi sotimasta 25.3.42 ja palasi Tammisuolle]. Se oli hyvän näköinen, hyvä tummanvihreä maali ja kiiltävät messinkiosat [kuten viheltimet, joilla vihellettiin myös ilmahälytyksistä]. 11.1943 muistelija kävi hakemassa pikkujunalla isänsä kanssa halkoja kranaattien silpomasta Hallenbergin metsästä Kostialasta parin kilometrin päästä: Oli sunnuntaiaamu. Isä oli aikaisin aamulla laittanut veturin ajokuntoon. Sain olla lämmittäjänä. Aina silloin tällöin heitin puita veturin pesään ja venttiilistä syötin vettä, että saatiin sylintereihin höyryä. Lastattiin vaunuihin puita viitisentoista mottia. Syksyllä [1942?] isällä oli kuukauden päivät venäläinen nuori sotavanki veturissa lämmittäjänä. Tiesi jotakin höyrykoneista, ei kai olisi muuten päässytkään veturiin. Isä kävi ruokatunnilla kotona syömässä, pysäyttäen kotimme kohdalla ja vanki jäi veturia valvomaan. Äiti teki aina voileivät ja isä vei vankipojalle. Sotavankeja oli paljon tehtaalla, etupäässä raivaustyössä. |