??.??.???? / Berliini, Itä-Saksa
??.??.???? DDR:n pääkaupungin infoläystäke S-Bahn ja U-Bahn -karttoineen 1980-luvun alusta. Oli tosikäytössä viimeksi toukokuussa 1982, kun Työkalu-Saksa oli vielä voimissaan. Kuvasta löytyvät myös kaukoliikenteen vaihtoasemat S-Bahnilla (punaiset pallukat), pääkadut ja moottoritie sekä "valkoisen laivaston" parkit Spreellä. Kartan mukaan näyttää aivan luonnolliselta, että ratalinjat loppuvat pääosin valtakunnan rajaan - muuriin, vaikka tosiasiassa Berliinin sisäiset rataverkot katkaistiin väkivaltaisesti elokuussa 1961. Ainoastaan Friedrichstrassen aseman kautta oli S-Bahn yhteys katkon aikana länteen. - Virallinen selitys kuului, että näin estettiin lännen vyöryminen itään. Demokraattinen Saksa päättyi siten itäpuolelta katsottuna muuriin, suojaan pahaa länttä vastaan.
Kommentit
| 24.04.2008 06:49 | Kimmo Säteri: | Kiva, että Neuvostoliiton suurlähetystökin on merkattu karttaan - ainoana suurlähetystönä. | |
| 24.04.2008 06:50 | Kimmo Säteri: | ...Siis näköjään keskustakartassa, joka on rajattu pois tästä kuvasta. | |
| 24.04.2008 12:08 | Joni Lahti: | Keskustan kartta - johon nuo numerot viittaavat - on tämän kuvan kääntöpuolella. Siihen on merkitty alueella olevat S-Bahnin ja U-Bahnin asemat. - Liekö sattuma, että infolistassa ovat peräkkäin NL:n suurlähetystö ja Komische Oper, ja lähekkäin ne sijaitsivatkin Brandenburger Torin lähettyvillä! | |
| 24.04.2008 20:21 | Tuukka Ryyppö: | Kas, vihdoinkin kartta siitä, että U5 on tosiaan aikanaan loppunut Tierparkiin. Se tekee sen jälkeen kumman 90 asteen koukkauksen kohti koillista. Näemmä myöskin S+U Wuhletal (Kaulsdorfin ja Biesdorfin välissä S5:llä) on täysin loistanut poissaolollaan, kunnes U5 on siitä kohdilta sujahtanut. (Käyttäjä muokannut 24.04.2008 20:22) | |
| 15.08.2013 09:31 | Timo Valtonen: | Meni iho kananlihalle kun tätä karttaa tutkiskeli. | |
| 15.08.2013 12:14 | Kimmo T. Lumirae: | "Minä olen Berliini, DDR:n pääkaupunki. Älä pidä muita berliinejä". | |
| 15.08.2013 13:45 | Joni Lahti: | Tämä kartan kääntöpuoli löytyy vorgista http://vaunut.org/kuva/48041?u=1414&d=24.04.2008&ns=1 Ainoan oikean Berliinin S-Bahn ja U-Bahn -linjat 1980-luvun alussa kaupungin ytimessä. Kuvasta näkee, miten S-Bahn tuli Spreen yli jostakin tyhjästä ja miten U-Bahn alkoi kuin tyhjästä Thälmannin aukiolta, tosiasiassa muurin varjosta. Vetää ihon aivan kananmunalle näin jälkikäteenkin! Toin kartan oikeasta Berliinistä vuonna 1982. | |
| 15.08.2013 18:08 | Kari Haapakangas: | Onhan sitä hyvä karttaan merkitä missä se t o d e l l i n e n valta pesi näissä sateliittivaltioissa. | |
| 11.09.2023 20:02 | Erkki Nuutio: | Sattumakartta. Kartan toiseksi alin S-Bahn -asema juuri Berliinin kaupungin ulkopuolella on Wildau. Wildaun kyljellä oli Schwermaschinenbau Heinrich Rau, joka oli 80-luvulla Euroopan suurin muottitakomo. Alunperin se oli veturitehdas Berliner Maschinenbau, vormals L.Schwartskoppf. Nykyään se on AMK -opetuslaitos + pienteollisuutta. Alkuperäinen, hyvin säilynyt asuntoalue on aseman toisella kyljellä. Määritin siellä vuonna 1982 Leonid Breshnevin kuoleman herättämän suuren kansalaissurun aikoihin halkaisijaltaan noin 400 mm:n hiiletyskarkaistuja ja hiottuja hammaspyöriä Valmet -metsäkoneisiin (joita DDR:ssä oli runsaasti). Pätevä ja tehokas laitos! Susitin silti kyseiset pyörät kun ne aikanaan tulivat. Toimittaja hyväksyi susituksen ja tilalle saimme nopeasti virheettömän erän. Wildau ei kylläkään ollut susituksen syy, vaan sen tekemät taeaihiot olivat moitteettomia. Takeet hammastaneella Pritzwalkin hammaspyörätehtaalla oli tapahtunut joku karmea moka, joka oli pilannut Wildaun taeaihiot. Hädissään tehdas oli sen jälkeen teettänyt alkuperäisstandardin mukaisesta teräsvalusta uudet aihiot sekä hiiletyskarkaissut ja hammastanut ne. Vastaanotossa metsäkonetehtaalla mitattiin aina oleelliset mitat joka hammaspyöräerän jokaisesta pyörästä sekä tarvittavassa laajuudessa pyörien hammaskylkien ja -tyvien karkenemissyvyydet pienikokoisella Equotip ultraääniperiaatteella toimivalla kovuusmittarilla. Muilla laitteella ei mahtunut hammasväleihin. Olimme havainneet mittauslukemien tulevan epävakaiksi, jos karkaisukerroksen paksuus oli alle 0.6 mm - joka oli susitusraja. Lisäksi TTKK:n metallurgian laboratorio tarkasti vähintään yhden pyörän rikkovasti. Selvitettiin sen analyysi ja mikrorakenne sekä jonkun hammastyven ja -kyljen mikrokovuudet 0.1 mm:n välein pinnasta sisäänpäin. Tämä tarkastus paljasti, että rikotun pyörän metallurgia oli virheellinen. Valurakennetta (karkearakeisuus) oli nähtävillä. Aihio oli siis valettu eikä taottu. Taonta, etenkin vapaataonta poistaa alunperin valetun teräksen karkearakeisuuden ja karkeiden rakeiden raerajoille helposti erkautuvat hauraat epäpuhtaudet sekä litistää mahdollisen muun mikrokuonan. Jo alunperin hyväksymäni DDR-normin mukainen teräs oli nikkeliseosteinen, ja varmemmin karkeneva kuin SFS-standardien vastaavat. Reklamoin koko pyöräerän valurakenteen vuoksi. Moitittavaa ei ollut mitoissa eikä karkaisusyvyyksissä. Reklamointi Wildaussa oli minulla helppoa. On karkein loukkaus takojalle sanoa että tämän takeissa on valurakenne jäljellä (sehän osoittaisi takojan täydelliseksi tumpeloksi). Mutta valurakenne oli tosiasia TTKK:n raportin metallurgiakuvien perusteella. Wildaun laatuprosessin tarkastamisen jälkeen myönsin, että aihioihin ei voinut Wildaussa jäädä jäljelle valurakennetta. Tämän jälkeen Wildau löylytti puhelimitse perusteellisesti Pritzwalkin (huuto kuului seinän lävitse). Niinpä Pritzwalk korvasi korvaustoimituksen kulut (korvaustoimituksessa ei ollut moitittavaan). Wildausta minut vietiin Barkas-pakulla Hitler-teitä (tömps-tömps) pitkin Pritzwalkiin. Sieltä minulla on muistona korkkaamaton lahjapullo Urkorn - Der echte Doppelkorn aus Nordhausen seit 1507. Linnavuoren (länsi-) Zeiss-Ikon 3D-mittauskoneen geometriatulosteet olivat suuri tunnelman kohottaja heille - valuaihioiset susipyörät olivat hammastukseltaan moitteettomat. Kirjoitin tällaisen muisteluksen valottaakseni sitä, että täytyy ammattitaitoisesti ja perusteellisesti osata varmistaa sisääntulevien osien valmistuslaatu. Sudet tulevat kalliimmiksi maineen ja kustannusten kannalta kuin riittävä laatumäärittely ja osaava, usein kalliskin tarkastus. Tämä pätee niin koti- kuin ulkomaisiin toimituksiin. Metsäkonetehdas päätyi DDR-hammaspyöriin koska ne olivat kilpailukykyisiä ja siihenastisten kotimaisten toimittajiemme laatuasenne oli lepsu (poikkeuksina ATA ja Linnavuori). Jotta lepsuilu loppuisi aikaansaimme Metalliteollisuuden Keskusliitossa lämpökäsittelyn laatuprojektin. Tulosjulkaisu projektista on MET Tekninen tiedotus 11/85 Lämpökäsittelyn laadunvalvonnan käsikirja (68 s.). Kirjoitin pitkään, epäilemättä sivussa sivuston pääaiheesta. Kirjoitin koska luulen ettei riittävästi esimiestasoilla eikä johtoportaissa ymmärretä sitä perusteellisuutta, jota teolliselta toiminnalta edellytetään. Asiaa ei helpota insinöörikoulutuksen laadun heikennys ja siinä esimerkiksi perinteisen koneenrakennuksen osaamisen heikennys parin viime vuosikymmenen aikana. Ennenkaikkea OPM on syypää, mutta metalliteollisuudenkaan järjestöjohdossakaan ei nykyään vaikuta olevan asian ymmärtäviä ja huolestuneita (Harri Malmbergin aikana oli). |
|
| 11.09.2023 23:51 | Esa J. Rintamäki: | Herra Erkki, älä sure. Nokia Alumiinissa, eli marraskuusta 1996 alkaen Nordic Aluminiumissakaan ei koskaan ollut aikaa tehdä kerralla kuranttia, mutta aikaa löytyi aina tehdä sama tilaus kahdesti (koneistajaraukoille maksettiin tuotetuista kiloista, joten hällä väliä). Jos pysäytit linjan pumppuvikaisen profiilin tai pii-erkaumien vuoksi, joiltakin tekniikkaa ymmärtämättömiltä myyjiltä tulit pahat haukut pikkusieluisuudesta. Konsultit sanoivat kerran, että koneistajille maksetaan liikaa palkkaa, ja tietenkin silloin nousi kauhea äläkkä. Alumiinitangonpätkijät menivät hiljaisiksi, kun konsultti huomautti näiden olevan ihan muuta kuin paperikoneentekijöitä tai laivanrakentajia. Miksi tämä paljastus? Siksi, että johtaminen oli yleensä pelkkää patsastelua ja/tai vittuilua. Itselläni oli ollut myös joukko pomoja, joista vain kahta (2!) kunnioitin. Toinen (DI) oli fiksu ja sydämellinen osaaja (kristitty) ja toinen (insinööri) fiksu, häikäilemätön ja osaava myös! Heidän kanssaan asiat sujuivat, henkilökemioita myöten. Loput olivat pelkästään häikäilemättömiä, johtajaopit peräisin reservinaliupseerikoulun pihalta. Oli kai varusmiesalikeisarina niin nautinnollista karjua herranpelkoa mokuraukoille, joista piti likvidoida äitien ja siskojen pehmentävä vaikutus pois...? Eräässä työpaikassa omistaja-johtaja (DI myöskin) löi minua työaikana omassa työhuoneessaan Pitäjänmäellä, esitellessäni tehtäväkseni saamaani piirustusta. Syytä mielensäpahoittamiseen en vieläkään tiedä. Hakiessani seuraavana aamuna verokirjani pois sain kuulla, kuinka perkeleet ja saatanat vaan leikkivät ilmassa rikinkäryn seassa. Ollessani luottamusmiehenä kuulin tapauksesta, jossa yksi henkilö oli ollut mukana Seta ry:n toiminnassa. Hänen nulkki DI-pomonsa käski hänen etsimään uutta työpaikkaa ja heti. Sanoipa vielä jotain sellaistakin, että osakkeenomistajat eivät missään tapauksessa saa tietää tästä henkilöstä mitään. Epätoivossaan ja viisaudessaan ("työntekijä on tärkein voimavaramme") NA pisti pikaisesti yyteet pystyyn ja henkilö pihalle "tuotannollisista ja taloudellisista syistä". Pornoilkoon nyt, kun sai siihen aikaa! Oman kokemukseni mukaan Suomessa firmojen johtaminen on perseestä. Jos firman talous riippuu vain työntekijöiden palkkojen alentamisesta paikallisilla sopimisilla (ilman luottamusmiehen läsnäoloa), niin minun mielestäni tällaisen firman EI PIDÄ olla olemassakaan! |
|
| 12.09.2023 08:42 | Kurt Ristniemi: | Myöskään IT-alalla ei koskaan ollut aikaa tehdä kunnolla, mutta aina oli aikaa tehdä työ uudestaan. Lopulta jopa niin, että aivan tahallaan, tarkoituksella ja tieten tehtiin asiakkaalle tarjous, josta hyvin tiedettiin, ettei hommasta sillä tavalla mitään tule. Mutta näin saatiin tarjoushinta alas. Kun systeemi sitten piti saada myös toimimaan, se tehtiin asiakkaalta veloitettavana lisätyönä. Ja hinnasta tulikin yllätäen moninkertainen. Eikä systeemistä siltikään aina tullut toimivaa. Itse olin analyytikko-määrittelijä-suunnittelija. Mutta sitten pomot saivat päähänsä, että systeemianalyysi oli liian hidas ja liian kallis työtapa. Niinpä sitten siirrytiin tuohon ylläkertomaani tapaan. Näin oli vielä kymmenkunta vuotta sitten, jolloin onnekseni pääsin jäämään eläkkeelle. Uutisista päätellen tietosysteemien laatu ei sittemmin ole ainakaan parantunut. |
|
| 12.09.2023 09:59 | Esa J. Rintamäki: | Nykyajan trendihän ei enää ole ollut asiakkaiden haluamien laatutavaroiden tuottaminen. Pääasiallinen jumaloinnin kohde firmoissa on mimosanherkkien osakkeenomistajien kasvoton lauma. Jos joku haluaa perustaa lääketehtaan, jonka ideana on kehittää molekyylistä lääke ja kehittämiseen menee aikaa pitkästi (eikä onnistuminen ole siltikään varmaa) ja joku toinen perustaa firman, joka suoltaa paskaa tuloksekkaasti ja nopeammin, niin kysyähän aina voi, että kumpaa osakekeinottelijat suosivat? Itse en näe amerikkalaisten eläkeläissätiöiden pönkittämisessä mitään järkeä vain siksi, että näillä on hallussaan jotain, jonka arvo on silkkaa fantasiaa. |
|
| 12.09.2023 17:54 | Petri Nummijoki: | Haluaakohan asiakkaiden enemmistö oikeasti laatua? Siis vielä siinäkin vaiheessa, jos laadusta pitäisi maksaa? Mikäli laatu olisi lähes kaikille hintaa tärkeämpi ostokriteeri niin eihän esim. tuoteväärennöksille riittäisi markkinoita mutta todellisuus taitaa olla ihan muuta. | |
| 12.09.2023 19:13 | Petri Sallinen: | Kuluttajakaupassa hinta on kuluttajatutkimusten mukaan tärkein ostopäätöstä ohjaava tekijä lähes kaikissa merkittävissä tuoteryhmissä. Tämä pätee myös ylempiin tuloluokkiin, joissa jokaista euroa ei tarvitsisi laskea. Hinta ohjaa valintoja esimerkiksi ruokakaupassa, rakentamisessa ja remontoinnissa, energiapalveluiden hankinnoissa ja vaatteissa. Sitä paitsi "laadun" arviointi on kotitalouksille vaikeaa. Perinteinen "hinta ja laatu korreloivat" lienee yleisin valintakriteeri. Hinnan jälkeisiä kriteereitä ovat mm. valmistuksen eettisyys, ympäristöystävällisyys ja kotimaisuus. Kotitalous on kuitenkin harvoin valmis maksamaan ylimääräistä hintaa esimerkiksi siitä, että sähkö tai kaukolämpö tuotettaisiin uusiutuvalla energialla fossiilisten polttoaineiden sijasta. Eettisyyttä ja vastuullisuutta korostavien ostajien määrä on vielä vähäinen, vaikka tietoisuus on nousussa. Tässäkin valintoja ohjaa hinta. Erilaisten halpistuotteiden määrä markkinoilla on räjähtänyt. Kolmen kympin poravasaroita myydään vähän joka puolella. Ei niitä myytäisi ja valmistettaisi, jos niitä ei ostettaisi. Niitä tuotteita valmistetaan, joita halutaan ostaa. Asetelma hinta-laatu-suhteen osalta saattaa teollisuudessa ja yritystoiminnassa olla toinen. |
|
| 12.09.2023 21:56 | Erkki Nuutio: | Kuluttaja on yleensä vaikeassa tiedonpuutteessa laatuasioissa, koska täsmällisempää tietoa markkinoilla olevien kilpailevien tuotteiden keskinäisestä hyvyydestä (laadusta) saa vain harvoissa tapauksissa riippumattomalta taholta (Kuluttaja, TM tai muu). Ei ehkä muutenkaan tarvita parasta tai pitkäikäistä ammattilaistuotetta jos (kun) halvalla saadaan. Yrityksille ja ammattilaisille toimittavalla, takuun alaisten investointituotteiden valmistajilla tilanne on toinen. Jos näiden osaaminen on riittävä (joka on menestymisen edellytys), näiden on mm. omien mittausten ja saatavan takuukorvauspalautteen pohjalta nopeasti osattava karsia pois huonot osatoimittajat ja komponentit. Jos esimerkiksi metsäkoneeseen päätyy laatuvirheellinen telin hammaspyörä, joka virheensä vuoksi hajoaa parissa viikossa koneurakoitsijan uudessa vekselivetoisessa metsäkoneessa, maksaa tällaisen 500 € pyörän vaurio ja oheisvaurioiden korjaus maastossa helposti 10 000 €. Valmistaja sen maksaa kiltisti ja lisäksi hyvittelee eri tavoin urakoitsijaa, jonka urakka ja ansiot joutuivat pysähdyksiin. Muuten menee maine ja asiakkaat siirtyvät kilpailijoille. Jos samoja 500 € susipyöriä pääsee lukuisiin koneisiin ja nämä koneet alkavat siksi hajota, on tämä katastrofi yritykselle. Sellaisesta ei välttämättä selviä edes suurin tappioin ja maineensa vuosikausiksi menettäneenä. Valmetin metsäkonetehdas välttyi tällaiselta tarkan laatupolitiikan ja osaamisen ansiosta. Politiikan turvana oli silloinen tehtaanjohtaja, Valmet-yhtymän laatupäällikkö ja ensimmäisen suomenkielisen laatutekniikan oppikirjan kirjoittanut Jorma Veräjänkorva. Kerran katastrofi oli jo lähellä, kun uskoimme toimittajan jo oppineen ja supistimme tarkastuksia. Kerran jouduimme susittamaan kolme peräkkäistä suurehkoa erää näitä hammaspyöriä ja konetuotanto oli siksi pysäytyksen edessä. Yksittäisiä pyöriä tuotiin heti näiden valmistuttua taksilla toimittajalta Jyväskylästä. Näistäkin pyöristä joitakin jouduttiin susittamaan. |
|
| 13.09.2023 05:04 | Esa J. Rintamäki: | Herra Erkki kirjoittaa tärkeästä asiasta. Nythän on esimerkiksi niin, että aikoinaan kehitettiin sähkölamppu, jonka kerrottiin olevan ikuinen. Kilpailevat valmistajat säikähtivät, koska myynnin volyymi tulisi "liian kestävien" lamppujen takia laskemaankuin lehmän häntä. Joten: "liian" hyviä lamppuja ei koskaan päästetty markkinoille. |