Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
31.08.2013 13:07 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Sait suomen kielen ammattilaiselta kehut, Topi :o} mutta älä käy siellä suoli24:ssä, siellä oppii huonoa kieltä, typeryyksiä ja kiroilemaan :oD Kuva on loistava, kalenteriainesta. Niklas pitkän linjan kuvaajana kyllä osaa. (Ketä muuta kehuttaisiin tänään?) |
||||
|
31.08.2013 10:10 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Texasin osavaltio on 2011 kumonnut rekkojen erityisrajoitukset, ja osavaltiossa on joitakin teitä, joilla rajoitus on 80 tai jopa 85 mailia tunnissa. Siitä vain sitten päästelemään 36-tonnisella rigillä 137 km/h ihan laillisesti. | ||||
|
31.08.2013 09:59 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Luulen, että pienin muutoksin voisikin. Sr1:n perusohjaustekniikka on ihan sähkömekaniikkaa, eikä siellä taida olla minkäänlaista elektroniikkaa muuta kuin suomalaisten lisäämissä osissa. Niinpä ohjaus on hyvin simppeliä, ohjausvirroilla ohjataan kontaktoritoimintoja ja seassa kulkee muutama Strömbergin ohjauspiuha. Eli ohjausvirrat ovat suurehkot ja tässä on ainakin yksi tekijä; kahta koneistoa voidaan syöttää ajopöydän kytkimillä, mutta kolmelle virrat alkavat jossain namikassa nousta liian suuriksi. Samoin kaksinajokaapelien liitinten ylimenovastus saattaa alkaa häiritä: nythän liittimiä on kaksi, mutta jos vetureita olisi kolme, liittimiä olisi neljä. Suurin puute lienee siinä, että tietyt hälytystoiminnot tulevat apuveturista johtoveturiin omilla johtimillaan ja omaan ajopöydän näyttöön, jossa on näitä toimintoja varten merkkivalot. Kolmatta veturia varten pitäisi lisätä kolmannen veturin merkkivalot ja riittääkö enää kaksinajokaapelin napaluku? |
||||
|
30.08.2013 22:14 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kyllä, aapee, sillä raiteella, jonne nuoli näyttää, on ajettava B-porras päällä. Vastaavasti Dr 12-kalustolla on A-portaalla ajo sillä raiteella kielletty. | ||||
|
30.08.2013 18:06 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Siis pieni ratahan 600-millinen on, mutta radan rakentamisen aikoihin se oli paljon nopeampi ja tehokkaampi kuin jalankulku tai hevoskyyti. En nyt kesän alussa Kovjoella päivän viettäneenä sanoisi ihan että "radalla ei mitään tarvetta ollut". Eiköhän sillä ole ihmisiä ja tavaraa kuljetettu aikoinaan aika lailla. Ihmisiä oli vähän ja tavarat olivat pieniä, mutta se oli silti Uudenkaarlepyyn "napanuora" valtion rataverkkoon. | ||||
|
30.08.2013 18:02 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Sama juttu. Resiinat olivat vähintään sivuosassa elleivät peräti statisteina. Joukkueen hakkasivat naulaa puuhun tai heittivät tikkaa ja välillä lauloi Topi Sorsakoski ja tanssitytöt. Katsojan kuului jännätä, miten pärjää UPM:n tehdasjoukkue tai VR:n tiimi pankin joukkuetta vastaan. Ja haastateltiin joukkueita, miten naulanhakkaus sujui ja juontaja hymyili kuin kahdentoista tuuman jakoavain. Ei hyvää päivää. Ehkä siitä olisi silti jollakin tasolla nauttinut, jos olisi tiennyt, että tulevaisuus tuo tullessaan vielä monta kertaa kurjemmat TV-ohjelmat :P |
||||
|
30.08.2013 17:56 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Puutteet liittyvätkin juuri tuohon aikakausiasiaan. Veturi olisi 80-luvun asussa, jos siinä olisi Vapiti ja sen maalaus olisi punakerma. Mutta maalaus on moderni kaavio, puskinpalkissa vinot varoitusraidat ja silti ei Vapitia. Kokonaan oman mausteensa asiaan tuokin veturin numero; juuri tämä yksilö oli vuodesta 1978 muutettuna Sv1-sähköveturiksi ja sen jälkeen se sai 2600-sarjan konepeitot. Eli jos veturin numero olisi vaikkapa 2502, siinä olisi punakermamaalaus ilman noita puskinpalkin raitoja, se olisi lähelle täydellistä. | ||||
|
30.08.2013 17:49 | Kimmo T. Lumirae | ||
| No vihjaan, että muistaakseni juuri tuossa rakennuksessa toimi sairaanhoito-opisto, and now no further comments. K-18. | ||||
|
|
30.08.2013 11:29 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hauska kuva. M raapii päätään että "Ihme homma, tällä kohtaa piti kyllä olla rautatie" ja K myhäilee vain että"Minä en tiedä. Olen täällä vain turistina" :o} | ||||
|
|
30.08.2013 11:22 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Paljonko rekat mahtoivat kulkea ennen rajoittimia? Itselläni on tasan yksi kokemus, kun inttiaikanani liftasin viikonloppuvapaalle rekan päällä. Kuljettaja oli nuorehko, rennon ammattimaisin ottein autoaan käsittelevä kaveri, joka teki selvästi mielellään palveluksen pienillä päivärahoilla kärvistelevälle sotapojalle kyyditessään tämän kotiinpäin. Mutta mieleen jäi, tuoreehko AB-kortti itselläni takataskussa, nopeus Porin ja Tampereen välisellä, hyvin kumpuilevalla valtatiellä, kun varmaan jokaisessa alamäessä neula oli sadassakymmenessä ja jonkun kerran taidettiin saavuttaa 120. Ihmettelin vain koko kuviota ja päätin kunnioittaa rekkoja liikenteessä entistä enemmän. | ||||
|
30.08.2013 11:12 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Siitä huolimatta teknisen historian pöyhiminen on mukavaa, ja aina oppii jotain uuttakin. | ||||
|
|
29.08.2013 22:32 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Millä hyvänsä mittarilla arvioituna erittäin hyvän näköinen pienoismalli Deeveristä! Jäin oikein miettimään, että tekisikö se suksiboksi tuosta supermallin, koska kaikki muut varusteet ja yksityiskohdathan näyttävät olevan läsnä ja paikallaan. | ||||
|
|
29.08.2013 19:52 | Kimmo T. Lumirae | ||
| DAF:in sukkanauhavaihteistovirityksessä uutta oli ainakin erillinen veto / erillinen vaihteisto kummallekin takapyörälle ja niitä keskipakokuulilla säätävä automatiikka. Patentit saattaisivat liittyä näihin. Mutta kiitos, Heikki valaisevista lisätiedoista. | ||||
|
|
29.08.2013 19:49 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Muistaakseni se diesel-Enfield, joka loksautti leukani pahemman kerran ammolleen Lempäälän Ideaparkin liikennevaloissa, oli Suomen kilvissä. Piti aika messevän papatuksen ja savutuksen liikkeelle lähtiessään kaikki seitsemän hevosvoimaa valloillaan :) | ||||
|
29.08.2013 15:12 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kyllä tuossa järkeä on. Toisaalta, Saksasta olisi löytynyt Krauss-Maffeilta ML2200, joka oli kuusiakselinen 2200 hv:n veturi, V 200:n vientimalli. Se painoi vain 96 tonnia ja olisi näin sopinut sivuratakäyttöönkin mainiosti. Mutta kun siinä oli kaksoiskoneisto: Maybachin koneet ja Mekydron vaihteistot; juuri ne merkit, mistä oli saatu niin karvaita kokemuksia Hr 11 -sarjasta, että seuraavat veturit päätettiin rakentaa täysin eri tavalla: nopeakäyntisten moottoreiden sijaan hidaskäyntisiä ja telivetureiden sijaan jäykkäkehyksisiä. Tätä taustaa vasten olisi mukava tietää, miksi MaK:n KDh1 ei kelvannut VR:lle. Se oli kevyt, ja todennäköisesti suhteellisen halpa; veturi oli kehitetty edullisemmaksi vaihtoehdoksi mainitulle V 200:lle. Jo vuonna 1958 ML2200:sta oli tarjolla jo 3000 hv:n versio, mutta kun se painoi 106 tonnia ja kun kerran Alsthom lupasi toimittaa vastaavan veturin 92 -tonnisena niin ei mahtanut enää mitään. |
||||
|
|
29.08.2013 14:15 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Pelkästään wikipedian avulla asia ei ole aivan ns. satavarma, mutta näyttäisi tosiaan siltä, että, kuten kirjoitin, DAF on kehittänyt tai kehityttänyt kiilahihnavariaattorin, ja erilaisten yrityskauppojen kautta periaatteessa sama laite on levinnyt sittemmin tosiaankin mm. mainitsemiisi moposkoottereihin. Mutta jos tiedät jo 1930-luvulta kapineen, jossa sitä on käytetty, olisi kiva tietää, mitä DAF sitten loppujen lopuksi kehitti. Vai poikkeaako mainitsemasi työstökonekiilahihnavariaattori sitten oleellisesti kulkuneuvon voimansiirtolaitteesta? En ole ajatellut asiaa teknisen historian kannalta aiemmin aivan noin. Kapine, missä variaattorit ehkä löivät "itsensä läpi", saattoi olla muuten moottorikelkka. Moottoripyörissä niitä ei pahemmin ole näkynyt, yhtä vähän kuin automaattivaihteistoja ylipäätään, saati sitten dieselmoottoreita (juu, tiedän, poikkeus vahvistaa tämänkin säännön). |
||||
|
29.08.2013 12:19 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Nyt tuli sen sortin asennekasvatusta että alaikäiset palstan lukijat unohtakoot koskaan lukeneensa tuota edellistä kommenttia. Aikuiset voivat lokeroida tämän tekstin mieleiseensä paikkaan ja suhtautua siihen siten, kuin kuuluukin. | ||||
|
|
29.08.2013 12:16 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Samoin muistan aivan ensimmäisissä autotyypeissä olleen vastaavanlainen ratkaisu, ja laahauspyörän pintamateriaalina oli nahka. Ajamisen puolesta näissä tuskin on mitään ihmeellistä, hieman kaasua ja laahauspyörä varovasti luistattaen kiinni vauhtipyörään, aivan samalla tekniikalla kuin kytkin auton manuaalivaihteistossa. Sitten kun laite liikkuu, rohkeammin kaasua jolloin vauhti alkaa kiihtyä, ja kun moottori on saavuttanut kuljettajan mielestä sopivat kierrokset, aletaan vivusta vetää laahauspyörää hissukseen kohti vauhtipyörän keskustaa eli pidennetään välitystä, niin, että moottori vetää tilanteeseen nähden hyvin. Ylämäissä lisättiin moottorille kaasua ja työnnettiin vivusta laahauspyörää vauhtipyörän keskeltä laitaa kohti ja näin saatiin tiuhempi välitys ja moottorille enemmän kierroksia. Ajatus on tosiaan ikivanha (kuten tämä kapinekin tietty) ja joskus 1950-luvulla Daf kehitti kahden kartiomaisen pyörän väliin sijoitetun kiilahihnan hoitamaan tätä välityksenmuutostehtävää ja siihen vielä keskipakokuulat puristamaan näitä kartiopyöriä ja näin oli syntynyt portaaton, automaattinen kiilahihnavaihteisto, jota Volvo, ostettuaan Dafin, käytti 340-sarjassaan 1970-luvulla. |
||||
|
29.08.2013 12:04 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Ystävyyssiteestähän on jo jonkun aikaa ollut käytössä uusi, lyhyempi malli, joka lyhentää välystä. Ja Sr1:tä ei tietenkään voi muulla tavalla kytkeäkään. Unilink kytketään liki väliä puristamatta, kiristämällä Unilinkin välys pois ja siinä on harmillisen pieni säätövara. Unilinkin tulo kalustoon oli tässä mielessä pieni pettymys. (Ja Sr1:n ajomoottorit sietävät 1200 A virtaa, ja sitten kun lakkaavat sietämästä, on niissä lämpötilasuojaus. Tuolla virralla vain ei ole mitään tekemistä runkoon kiinni ajamisen kanssa. ) |
||||
|
28.08.2013 21:19 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Eräänkin höyryveturitekniikan perusteita käsittelevän (jenkki)nettisivuston mukaan keskimääräinen lämpötila tulipesässä olisi noin 1500 astetta celsiusta. | ||||
|
|
28.08.2013 18:16 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Simukuvaa parempaa en nyt tähän hätään löytänyt: http://ajtrainsim.free.fr/models/tvx/cabin1a.jpg | ||||
|
|
28.08.2013 18:11 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Päätelmäni Sulzerin osuudesta ajopöytään on kotoisin siitä, että SNCF:n CC65500:ssa on jokseenkin samanlainen ajopöytä kuin Hr 12:ssa, ja Sulzerin moottori. Mutta saatat olla oikeassa siinä, että ensin oli Ae 6/6, sitten Hr 12 ja sitten 060 DA. Tuosta derbysulzersin linkistä löytyy muuten laitesijoittelu- yms. tietoutta, joka kertoo, että vetureissa on melko paljon oleellisia erojakin, jos on päälle päin katsoen yhtäläisyyksiäkin. |
||||
|
|
28.08.2013 13:15 | Kimmo T. Lumirae | ||
| No 060 DA:han se siinä. Romaniassa oli ollut kiinnostusta pääratojen dieselöintiin jo ennen toista maailmansotaa, ja koeveturina käytettiin kahdella Sulzerin moottorilla varustettua kaksoisveturia, teholtaan 2 x 2200 hv. Mentiin kuitenkin noin vuoteen 1960 saakka, ennen kuin Sulzeriin palattiin: Romanian rautatielaitos CFR teki sveitsiläisen SLM:n kanssa kaupan: 6 veturin sarja ja lisenssi 60 lisäveturin valmistamiseksi. Veturissa on Ae 6/6:sta tuttuja komponentteja, kuten rungon yleissuunnittelu ja telit, ja on ilmeistä, että silloin suunnitteilla olleesta 060 DA:sta annettiin tietoja ja suunnitelmia suomalaisten kysyttyä neuvoa tulevan Hr 12:n suunnitteluun. 060 DA:ssa on kuitenkin Sulzerin 12-sylinterinen twin-bank -moottori eli siinä on kaksi kuusisylinteristä lohkoa ja kaksi kampiakselia, kuitenkin samassa valurungossa, täten poiketen Vv13:n tai Dm4:n GM-kaksoisdieselistä. Voimansiirto oli tasavirralla toteutettu sähköinen voimansiirto ja akselijärjestys siis Co´Co´. Veturi on tosiaan lyhyehkö, tasan 17 metriä ja painaa 117 tonnia huippunopeuden jäädessä 100 km/h:iin. Veturin ominaisuuksia tutkiessa tulee miettineeksi, miten lähellä on ollut se, ettei näitä ole hankittu Suomeen, kun kerran lisenssi on ollut kaupan. Samoin mietityttää, miksi Hr 12:een hankittiin MAN:n dieselit, kun suunnittelun pohjana olleessa veturissa eli tässä 060 DA:ssa oli Sulzerin pääkone. En tiedä vastauksia näihin. Ilmeisesti Hurun kuuluisa ajopöytäkin Peugeotin ratteineenkin on Sulzerin perua. Romanialaiset havaitsivat veturin käyttökelpoiseksi ja alkoivat soveltaa ostamaansa lisenssiä melko, sanoisinkin, suurpiirteisesti, valmistamalla ajan mittaan 60 veturin lisenssillä noin 2000 (!!!) 060 DA:ta. Näitä toimitettiin mm. Puolaan (kuvan veturi, yhteensä 422 konetta, myös Bulgariaan ja Kiinaan. Joidenkin sarjojen suurin nopeus nostettiin 120 km/h:iin. Mukavaa tarinaa 060 DA:n tekniikasta on tuolla http://www.derbysulzers.com/cfr2100.html |
||||
|
27.08.2013 20:58 | Kimmo T. Lumirae | ||
| En tiedä, mistä juuri nuo näytöt saavat nopeustietonsa, mutta esim. kaksikerroskalustossa nopeusnäytöt eivät ole järin tarkkoja. | ||||
|
Kuvasarja: Siperian Susi – kekkosenaikainen ulvoja |
27.08.2013 11:01 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tämä ainutkertainen yhteistyöveturimalli on rakennettu tarkasti tilaajan toiveiden mukaiseksi. Vaikka neuvostoliittolaisen tekniikan laatu on herättänyt huomiota laajalta tämän suuren maan rajojen ulkopuolellakin, toimitettiin veturi länsisaksalaisin paineilmalaittein tilaajan niin halutessa. Tilaajan haluama poikkeuksellisen korkea ajonopeus edellytti erityisiä teknisiä ratkaisuja, ja nämä suunniteltiin ja toteutettiin veljellisessä yhteistyössä tshekkoslovakialaisen veturitehtaan kanssa. Neuvostoliittolaisen tarkkuussähkötekniikan lisäksi veturiin jätettiin hieman tilaa pieniä suomalaisia lisäyksiä varten. Veturin ohjaamoa kiitettiin avaraksi ja valoisaksi ja sen tehokas ilmanvaihto etenkin talvisaikaan sai runsaasti huomiota osakseen. Novotsherkasskin veturitehtaan onnelliset ja pikkutarkat työläiset viimeistelivät ilolla nämä vientimallit melkein yhtä hyvään kuntoon kuin kotimaahan ylpeästi työn sankareiden käyttöön luovutetut yksilötkin. Niinpä konehuone on täynnään kellosepäntarkasti koottua sähkötekniikkaa ja teknisiä varusteita. Mainittakoon, että viimeaikaisten teknisten uudistusten johdosta kuparin kulutusta tuotantoprosessissa oli pystytty alentamaan jopa 2,6 %. |
||||
|
26.08.2013 21:19 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Asia ei liene ihan noin. Tampereen Sanomissa oli seuraavana päivänä uutinen, jonka mukaan sähkövalo oli sytytetty ja ”Pieneen lasipulloon on asetettu jouhen paksuinen hiilipyörre, jonka molempiin päihin sähkövirta tulee jokseenkin hienojen eristettyjen metallilankojen kautta […] Koneesta, joka on valon lähteenä, herätetään sähkö hankaamalla (friktion’illa) ja se on rakennettu Edison’in järjestelmän mukaan ja on Amerikasta tuotu”. Eli kuulostaa juuri Edisonin hiililankalampulta, joka on hehkulamppu. Asiaa vahvistaa myös se, että tamperelaisen sähkövalon isänä toiminut Carl von Nottbeck oli hankkinut sähkövalaistusalan tietonsa työskentelemällä vuotta aiemmin Edison-yhtiössä Yhdysvalloissa. |
||||
|
25.08.2013 20:43 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tyylekäs otos. | ||||
|
25.08.2013 11:29 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Okei. Ehkä sekin on sitten "kelajuna" :o} | ||||
|
|
25.08.2013 07:22 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Eipä aiheesta taida virallista määrittelyä olla, siis siitä, että voidaanko junaa sanoa kelajunaksi, öljyjunaksi tai turvejunaksi, jos siinä on muitakin vaunuja kuin mainittuja. 5004 on uudempi tuttavuus; tuleeko se, numeronsa viittamalla tavalla, Kemistä eli tulevatko kelat Tornion tehtaalta? 5002 ja 5006 on muistaakseni olleet varsin pitkän matkan tavarajunia; Kemi-Hanko tai jotain. Entä 5004? |
||||
|
24.08.2013 22:37 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kaunis kuva. | ||||
|
|
24.08.2013 22:36 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kelajunat ovat 5012 ja 5018. | ||||
|
24.08.2013 17:46 | Kimmo T. Lumirae | ||
| No se on harvinainen. | ||||
|
24.08.2013 13:30 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Raideparilla tarkoittanet kiskoparia eli raidetta. Mutta asiaan: veikkaan Suomen olojen liittyvän enemmänkin siihen, että lunta voi olla metri tai vähän toista ja lumityöt esim. viistolla ratapenkereellä kenttäolosuhteissa saattavat olla vähintäänkin haastavia. Mutta en tiedä koko siirtojärjestelmästä tämän tarkemmin. | ||||
|
23.08.2013 20:38 | Kimmo T. Lumirae | ||
| No, kun ei ole. Kylkijäykisteet eivät ehkä näy kuvassa, mutta Sm1-mainen ikkunajako, jossa ohjaamon jälkeen on laitetilaa ja matkatavaraosastoa, erottuu hyvin. | ||||
|
23.08.2013 19:45 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Märklinin luettelo suomennettiin ensimmäisen kerran joskus 1963 tai 1964, ja niitä tehtiin noin-vuoteen 1971 saakka, jolloin ne korvattiin ruotsinkielisillä, koska toinen virallinen kielemme on ruotsi, niinpä oli selvää, että jokainen suomalainen osaa lukea ko. opuksia. Muistaakseni 1960-luvulla luettelo oli ilmainen, mutta joskus, ehkä jo ennen vuotta 1970 siitä alettiin periä pieni maksu. Suomennettuja luetteloita oli myös Fleichmannilla, "Fleischmann-rata, pidä mielessä, on kuin VR, mittakaavassa pienessä", suunnilleen samoina vuosina, ja maahantuoja Jokipii teki saman ratkaisun kuin Märklinin maahantuoja ja siirtyi ruotsinkielisiin luetteloihin suomenkielisten loputtua. Myöhemmin, 1980-luvulla Märklinhän suomennotti muutamana vuonna luettelot tuloksella, jota on Hessunkin kanssa joskus "ihailtu"...moderni varikko suomennettiin "nykyajan järjestelyasema" ja höyryveturivarikolla täydennettiin "juomavesivarastot". Luettelot muuttuivat yhä tyylikkäämmiksi ja niihin tuli jonain vuonna lyhyitä oheistarinoita, joista eräänkin otsikon muistan: "Kun veturinkuljettajat olivat melkein paleltuneet, hitsauslaite toi avun"...siitä voisi kuvitella siinä kerrottavan lumeen juuttuneesta veturista (kyse oli muuten Krokotiilista), mutta ei, kyse oli Krokon ohjaamon saneeraamisesta vuosien mittaan paremmin lämpöä pitäväksi :P |
||||
|
Kuvasarja: Entisen junalauttasataman raiteiden purkua |
23.08.2013 18:05 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Palatakseni hetkeksi ketjun otsikkoon: jos junalautan kiertoaika kahden satamasta lähdön välillä oli noin 44 tuntia (36 tuntia merellä plus 8 tunnin purkaus/lastaus), ehti junalautta tehdä viikossa kutakuinkin kaksi edestakaista matkaa Travemünden ja Turun/Hangon välillä. Kolmella junalautalla saapumisia Suomeen oli siis melkein joka päivä ja jos jokainen junalautta toi tavaraa 5000 tonnia brutto, on tämä rekoiksi muutettuna noin sata kappaletta. Eli tuon verran rekkoja tarvittiin lisää lähtemään satamista sisä-Suomeen päin päivässä, että saatiin rekoilla hoidettua nämä kuljetukset, jotka aiemmin kulkivat junilla. Aika konkreettinen esimerkki kuljetusten siirtymisestä rekoille ja niiden vaikutuksesta liikennemääriin. |
||||
|
Kuvasarja: Entisen junalauttasataman raiteiden purkua |
21.08.2013 22:01 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Yhteydet puretaan, kun käyttäjiä ei ole. Railship-lautat nielaisivat jokainen noin kolme suomalaista tavarajunaa ja Railshippejä oli lopulta kolme. Junalautoilla kulki paljon Railship- ja Transwaggon -junalauttavaunuja sekä jonkun verran esim. saksalaista säiliövaunukalustoa. Rekka on niin paljon halvempi kuljetusmuoto, että Suomen ja Saksan väliset kuljetukset ovat siirtyneet niille, ja kaikki kolme Railshipiä on myyty pois ja junalauttaliikenne lopetettu. | ||||
|
21.08.2013 18:37 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hr 11:n vähintään pintapuolinen kunnostus on mahdollista vasta, kun se saadaan katon alle, ja jos tilanne on sama kuin nyt, niin kyseessä on liki miljoonaluokan hanke, siis kiinteistön puolelta. Sitten, kun se on katon alla, on jo monenlaisia mahdollisuuksia; käyttökuntoiset yksityiset höyryveturit ja HMVY:n sekä Vanhojen Vaunujen toiminta ovat tästä osoituksena. Mutta paljaan taivaan alla tai edes pressutettuna ei oikeastaan minkäänlainen kunnostus onnistu eikä edisty. Talkootyö, rahoitus jonkun rahaston määrärahalla, kunnostus työttömyystyönä, mahdollisuuksia on. Mutta ensin tarvitaan katto ja seinät, ja ne eivät ole enää harrastusporukan talkoohengestä riippuvaisia. |
||||
|
|
20.08.2013 22:46 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Märklin-luetteloista muuten: minulla on, paitsi arkistossani paperiversioita, myös skannaukset parista luettelosta, heittäkää yksityisviestiä jos sellaiselle olisi joskus tarvetta. | ||||
|
20.08.2013 20:58 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Huomioiden viimeaikaiset tapahtumat ja muutokset liikennepolitiikassa, niin tuo on täysin mahdollista. | ||||
|
|
20.08.2013 16:29 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Mutta tuossahan tulivat siis SBB:n linjaveturikalusto jo aika pitkälle esiteltyäkin. Eli 1944 esiteltiin BLS:n uutuus, Ae 4/4, jota pidetään nykyaikaisen teliveturin kantaisänä: se on tehokas, nopea ja kooltaan kompakti (4000 hv, 80 tonnia ja 125 km/h). (Huomaa esittelyvuosi, eli sodan aikana. Sveitsiläiset olivat jo 1939 esitelleet kompaktin neliakselisen diesellinjateliveturin ja 1942 kaasuturbiinikäyttöisen linjaveturin. Mukava, kun ei tarvitse sotia, niin on aikaa puuhastella kaikkea rakentavaa :) ). SBB ei huolinut Ae 4/4 :ää, vaan halusi siitä sekä kuusiakselisen version: Ae 6/6, ja kevyen pikajunavetäjän: Re 4/4 I. Näillä pärjättin 1960-luvulle, jolloin tuli kuvan Re 4/4 II ja sen 125 km/h -vuoristoversio -III. Ja siis 1972 samaan tekniikkaan perustuva kuusiakselinen Re 6/6. 1978 oli aika rakentaa tehokas tyristoriveturi Re 4/4 IV, mutta sarja jäi neljään prototyyppiin, kun otettiin aikalisä taajuusmuuttajan käytön tulon vuoksi. Ja 1991 alkoi BR 460 tai Re 460 (epävirallisesti Re 4/4 VI, Re 4/4 V eli Re 450 on puolestaan Zürichin S-bahnin moottorijunan vetopää) eli Lok2000 eli Sr2 aikakausi. Vuodesta 2000 alkaen on jatkotilauksissa suosittu muuta kuin sikäläisittäin kotimaista teollisuutta: SBB:n kirjoilla on kymmenen Siemensin EuroSprinter-perheen jäsentä ja 77 kpl TRAXX-sarjan vetureita. Lopuksi vanhoista sveitsiläisistä sarjamerkinnöistä: ensimmäinen kirjain ilmaisee veturin nopeusluokan: C=65 km/h, B=75 km/h ja A enemmän ja R-sarjan veturilla sai ajaa korotettua nopeutta kaarteisiin alun perin pienen akselipainon ja myöhemmin hyvien kulkuominaisuuksien perusteella. Toinen kirjain ilmaisee käyttövoiman: e=sähkö, m=polttomoottorikäyttö. Ensimmäinen numero ilmaisee vetoakselien ja toinen kaikkien akselien yhteismäärän. Niinpä esim. Be 3/5 oli 75 km/h nopeuteen pystyvä viisiakselinen sähköveturi, jossa oli kolme vetoakselia, ja Ae 8/14 Gotthard-radan 286-tonninen 14-akselinen nivelveturihirviöproto, jossa oli yhteensä 8 vetoakselia ja huippunopeus 100 km/h. Moottorijunissa tunnukseen yhdistetään vielä vaunujen luokkatunnus: A=ykkösluokka, B=kakkosluokka, D=matkatavaraosasto jne. niin että saadaan sarjamerkkihirviöitä tyyliin RABDe 8/16. |
||||
|
|
20.08.2013 16:05 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Pikku juttu. Johan siitä on tuolla keskustelupuolella puhuttu miten se olisi niin tärkeätä saada Poriin 15 km nykyistä rataa lyhyempi (!!!) väylä, joka sitten valmistuessaan imisi kaiken (?) liikenteen maanteiltä tälle uudelle radalle. | ||||
|
|
20.08.2013 15:50 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Linkki Novotsherkasskin verilöylyyn oli erittäin mielenkiintoinen, kiitokset Juha N.:lle. Näin toimittiin työläisten ihannevaltiossa, jota meilläkin monet kritiikittömästi ihailivat. Itä-Saksan kansannousu 17.6. 1953 johti 55 ihmisen kuolemaan ja se listataan yhdeksi kolmesta verisestä kommunistien tukahduttamasta kansannoususta tai mellakoinnista. Novotsherkasskissa kuoli ainakin 33 ihmistä armeijan ampuessa konekivääreillä mielenosoittajia sekä myöhemmin julistetuissa ja toteutetuissa kuolemantuomioissa ja asiaa on tuskin edes noteerattu historian lehdillä. Eikä tämä hirmuhallinnon käsialanäyte haitannut lainkaan sitä, että viisi vuotta myöhemmin alettiin tehdä saman tehtaan kanssa sähköveturikauppaa. | ||||
|
20.08.2013 15:45 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Olen istunut tuollaisen kyydissä. Isoveljellä oli 175-kuutioinen, 9-hevosvoimainen sinivalkoinen Cezeta, ja minä pääsin joskus kyytiin. Voi sitä vauhdin hurmaa! | ||||
|
|
20.08.2013 15:31 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Olisihan tuo pitänyt muistaa, Juha K. Kiitos täydennyksestä. | ||||
|
|
20.08.2013 02:54 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kuvassa on siis Re 4/4 II (III-sarja on samannäköinen mutta tiuhemmalla ajomoottorin välityksellä) ja siitä teki pienoismallin Fleischmann noin vuonna 1971 tai 1972. 1990- ja 2000-luvuilla mallin ovat tehneet Roco ja Märklin, HAG:in malli on noin vuodelta 1990. Märklin valmisti Re 4/4 I:n, joka on pyöreämuotoinen, pienempi ja paljon kevyempi veturi, mallia vv. 1950-1967. Vuonna 1964 mallistoon tuli Ae 6/6, joka on kuusiakselinen veturi. Tältä osin Martin muistanee siis väärin; kuvan Re 4/4 II:aa tai likikään samanlaista ei Märklin valmistanut vielä ainakaan 30 vuoteen. Ae 6/6 oli muuten SLM:n tuote, siinä missä tietysti kuvankin veturi, mutta Ae 6/6:ssa oli rakenteeltaan samanlaiset, joskin mitoitukseltaan poikkeavat telit Dr12:n kanssa, samoin myös Romaniassa lisenssillä rakennetun 060 DA:n kanssa, kuten Mika hurumaisuutta aivan oikein muistelee. Kyse on siis tästä Märklin-veturista http://www.miol.it/stagniweb/maerklin/M3050.jpg Kuvan Re 4/4 II -sarjan ensimmäiset valmistuivat 1963 tai 1964, ja niiden paino on 80 tonnia, huippunopeus 140 km/h ja tehoa huimat 6320 hv. Tehopuolijohteet olivat tuolloin lapsenkengissään, ja vaikka Sveitsin suuri yksityisrautatieyhtiö BLS valitsi vastaavaan veturiin dioditasasuuntauksen, päätti SBB pysytellä perinteisessä tekniikassa, ja niinpä tässä veturissa on portaallinen tehonsäätö muuntajan käämikytkimellä ja sekavirta-ajomoottorit, toki joustavalla käyttölaitteella eli voimansiirrolla varustettuna. Veturin paino vastaa Sr1:tä mutta veturi on huomattavasti, peräti kolme ja puoli metriä lyhyempi ja tavallaan sirompi. Silti veturiin saatiin pakattua tehoa mukaan 6320 hv, kun 10 vuotta myöhemmin neuvostoteknologian huippusaavutus Sr1, saavuttaa vain 4420 hv:n tehon, eli on siis "2/3 -veturi", kuten olen joskus ennenkin maininnut. Eli vähintään tämän verran tehoa oli saavutettavissa länsimaisilla komponenteilla ja materiaaleilla tuolloin, ajomoottoria kohden teho on 1580 hv. Vuonna 1972, kun ensimmäisiä Sr1:iä alettiin hitsata Siperiassa kasaan, sveitsiläiset olivat jo päässeet uusien eristemateriaalien avulla 1770 hv:aan per ajomoottori; tällä arvolla olisi neliakselisen veturin ajomoottoriteho ollut 7100 hv. Näillä moottoreilla toteutettiin kuitenkin kuvan Re 4/4 II:n jatkokehitysmalli, kuusiakselinen ja kolmitelinen (!!!) Re 6/6. |
||||
|
19.08.2013 18:23 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Pienissä vetureissa vesitilat olivat tietenkin pienemmät, mutta Pr2 haukkasi vettä 14 kuutiota ja Hr1 27 kuutiota, Tr2 28 kuutiota. | ||||
|
|
19.08.2013 15:39 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Seinäjoen veturitallilla on kaksi tällaista, kooltaan hieman toisistaan poikkeavaa, veturitalliin integroitua vesitornia. Varmaan kapasiteetin riittämättömyys on saanut rakentamaan, veturitallia laajennettaessa toisen tornin. Loputtomiin nämäkään kaksi pientä tornia eivät ole riittäneet, koska myöhemmin aseman eteläpuolelle rakennettiin vielä yksi, iso, käsittääkseni kahden säiliön vesitorni. Eli Sk:ssa on ainakin kolme vesitornia talli- tai asema-alueella. | ||||
|
18.08.2013 17:50 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hienoa, kiitos Kari. Tähän vierailuun tämä tarina varmasti liittyy. | ||||
|
|
18.08.2013 14:41 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Yritin tuossa googletella vanhaa juttua, mutta ei löydy faktavahvistusta, nimittäin: Dr12:ssa on Malinovskin sulakkeet! (Olen kirjoittanut tästä jutusta joskus ennenkin...) Googletus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että olisiko nimi vääntynyt vääräksi parissa vuosikymmenessä: Kerrotaan juttua, että Malinovski (vai kuka hän nyt sitten lopulta olikaan) oli valtiovierailulla Suomessa ja junaa veti uudenuutukainen Hr 12. Veturiin tuli ikävä tekninen häiriö, joka uhkasi katkaista matkan, mutta vika löytyi: kaksi sulaketta oli palanut. No, uudet sulakkeet tilalle ja pääkone käyntiin (jos se oli sammunut, en muista) ja matka jatkui kunnes katkesi taas uudelleen. Ja kyllä, samat sulakkeet olivat palaneet. Leikkiä jatkettiin niin kauan kuin sulakkeita riitti eli muutaman kerran ja sitten matka katkesi lopullisesti. Asiaa ja uutta veturityyppiä myöhemmin tarkemmin syynättäessä selvisi, että veturista oli palanut yksi muukin sulake, ja sen palamisen aiheuttama toimintahäiriö (muuttajakoneen jännitteen säädössä???) aiheutti näiden kahden muun sulakkeen jatkuvaa palamista. Mutta nämä kaksi sulaketta saivat nimen Malinovskin sulakkeet. (Jos jollakulla on tapauksesta enemmän tietoa, olisi mukava kuulla. Selviäisi ehkä, kenen vierailusta on oikeasti ollut kysymys. ) |
||||
|
17.08.2013 20:57 | Kimmo T. Lumirae | ||
| En olisi hätäjarrutuksesta niinkään huolissani; negatiivinen kiihtyvyys on siinä kuitenkin jotain luokkaa 1 m/s2. Ko. venäläisen sohlon kulkuominaisuudet sen sijaan saattavat hyvinkin ravistaa oven lopullisesti irti ajan mittaan. Kuljettajan hyväksyntään vaikuttanevat ainakin ajomatka ja lämpötila. 20 km +30 asteessa on hiukka eri juttu kuin 200 km -30 asteessa. Esim. etelään vietäessä voisi ajatella ajaa koneen ympäri kolmioraiteella ja ajaa ehjästä päästä, aina sitä varikolle siirtelee ilman oveakin. |
||||
