Vaunut.org - Kommentit

Info • Yhteystiedot

<< >>

	28.06.2016 09:37	Ari-Pekka Lanne
		Ei kai se lehden hakeminen apuveturista sentään varttia ota. Tähän sopinee kulkutietoihin valikosta klikkailtavien myöhästymissyiden kategoria "Henkilökunta: Muu syy". Selkokielinen juurisyy taas löytynee paikallisesta kebabburgerista Ay Virtasen Pihvi & Pötsi. Kyllähän ne lihat siellä vessan lattialla pysyvät. Sokeritoukatkin käyvät välillä katsomassa marinoitumisen astetta.
	27.06.2016 09:55	Ari-Pekka Lanne
		Kaikkea sää huomaatkin. Toi Tikkaperä (uusi) ei ole kyl mun jäljiltä. Yypee on tainnut olla juhannuksena vähän viihteellä. Korjaan paikaksi Ainolan.
	26.06.2016 12:50	Ari-Pekka Lanne
		18 päivää: http://www.vaunut.org/sarja/3388 Keskimäärin 130 km päivässä. En muista mistä sain ajatuksen retkeen syksyllä 2014, mutta jonkinlaisena esikuvana oli Martin Hellöre (1914–1992): http://www.kuurojenmuseo.fi/?p=485 Matkasuunnitelmat meinasivat joutua romukoppaan, kun sairastuin helmikuun lopulla 2015 influenssaan. Lääkärikään ei tunnistanut, että sehän oli vieläpä mennyt suoraan keuhkokuumeeksi ‒ ei vaikka serppikin oli heti alkuun 146. Kunnollisen ‒ muun kuin yskänlääkkeestä ja aspiriinista koostuvan ‒ hoidon aloittamisen viivästymisestä johtuen sairasloma venyikin sitten loppujen lopuksi 1½ kuukaudeksi, ja kunto romahti niin olemattoman huonoksi, etten olisi osannut kuvitellakaan. Neljää eri antibioottia kaiken kaikkiaan kokeiltiin, mutta eiväthän ne virukseen pure. Olin ihan varma, ettei minusta voi mitenkään olla kesällä lähtijäksi moiselle yli 2000 kilometrin pyöräretkelle. No, sitten tuli kesä ja tuli kesälomakin. Sen verran aloin olla taas tolpillani, että päätin lähteä yrittämään. Ajattelin että tulen sitten junalla Torniosta takaisin, jos iskee väsy tai epäusko. Hieno retki se oli. Muistan kun nostin Ruotsin puolelle tupsahdettuani Haaparannasta heti lähimmältä automaatilta vähän kruunuja. Tutkin illalla Sangisissa teltassa satasen ja viissatasen seteleitä tarkemmin. Huomasin että niissähän on Karl von Linnén (1707-1778) ja Kaarle XI:n (1655-1697) kuvat ‒ vanhoja Pohjanlahden rantatien kulkijoita kummatkin. Linné meni mutkaisen reitin aikanaan hevospelillä, eikä kuulemma tykännyt aasein ja muulein ajettavasta, kyisestä ja kivisestä kärrypolusta. Mutta nykyäänhän se on tosiaan toista, kun on saatu tehtyä sillat suurten jokien yli, paikoin on asfalttia eikä joka puskassa vaani maantierosvoja. Yhä edelleen voi Luulajassa bongailla ruotsalaisia sähköjunia, kuten teki Hellöre pyöräretkellään kesällä 1934. Kuninkaankivet ja 1800-luvulla rakennetut kivisillat uhmaavat monin paikoin ajan hammasta. Suosittelen jyrkästi.
	25.06.2016 12:51	Ari-Pekka Lanne
		Totta turiset. Koko tienoo on kuin atomipommin jäljiltä lähistölle, Lakarin alueelle rakentuvan plutoniumrikastamon johdosta. Tämä Harakkalan ylikäytävä on sentään säästynyt jokseenkin samanlaisena, mitä nyt lumet ovat pariinkin otteeseen sulaneet. Kuvassa näkyvä Sr1 on sen sijaan kaartamaisillaan Äyhöntien ylikäytävälle, joka on varmaankin jo suljettu vallan maantieliikenteeltä. Läksin vuosi sitten Raumalta polkupyörällä ajelemaan Pohjanlahden ympäri. Kuljin enimmäkseen keskiaikaisperäistä rantatietä, jota linjausta juurikin tuo Äyhöntie seuraa. Jo tuolla viime kesän retkellä Äyhöntie oli ylikäytävän paikkeilta työmaana, eikä siitä olisi tainnut päästä autolla läpi. Tuossa toisella puolen rautatietä on Valtatie Kasin kohdalla myös melkoinen kraatteri, ja vastaavasti montun ympärillä pelloilla valtavat maamassakasautumat. Isot on hankkeet pojilla.
	25.06.2016 00:24	Ari-Pekka Lanne
		Hy knp on tarkemmin varjeltu kuin Alue 51. Kyl pojat aina jotain keksivät. Naamioivat vaikka pörräävät kopterinsa isoiksi linnuiksi.
	24.06.2016 10:14	Ari-Pekka Lanne
		Ehkä tässä nimenomaan pätee se vanha savolaisviisaus, jonka mukaan kateus vie kalatkin vedestä. =oD
	24.06.2016 10:12	Ari-Pekka Lanne
		Se on se kun jotkut kateelliset ovat saaneet aikaan, ettei näistä romuista saa ottaa talteen metallia ja muuta kierrätyskelpoista. Mutta kyllä hullumminkin voisi olla. New Yorkissa saa näköjään dumpata vanhat metrojunat surutta merenpohjaan: http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/metalli/2015-01-21/New-Yorkin-metrovaunujen-uusiok%C3%A4ytt%C3%B6-Kodiksi-miljoonille-pikkukaloille-3258370.html
	24.06.2016 09:53	Ari-Pekka Lanne
		Hyvinkään konepajalla seisoi tiistaina 14/6-2016 ainakin kymmenen läpiruostunutta Sm1-raatoa odottamassa viipalointia. En saanut kaikkien numeroita talteen, mutta nämä kuitenkin: 6009, 6012, 6020, 6023, 6025, 6032 ja 6035. Joku jolla on jo kamerakopteri, voi käydä vähän lentelemässä, tikata sissinä ja tutkia aluetta tarkemmin. ;o)
	23.06.2016 10:04	Ari-Pekka Lanne
		Oli ollut laiskoja bakteereita Pekka Perän "köyhän miehen kompostissa". Taisivat nuokin myrkkypurkit olla tyhjiä, menossa palautukseen. Koko roska jäi kulkutietojen mukaan Pieksämäki lajitteluun. Siitä eteenpäin juna T 3824 peruttiin.
	21.06.2016 13:18	Ari-Pekka Lanne
		On mahdollista, että muistan väärin. Käynnistäni 2241:ssä on tosiaan melkein 20 vuotta, eikä muistikuva ole tarkka. Mutta kuten Petri täsmällisesti, numerotkin luetellen tuossa kertoo, joka tapauksessa joissakin Huruissa oli mukavuuslaitos. Mutta nyt mua alkoi huolestuttamaan se, että jollei siellä Toijalan Hurun turvanokassa ollutkaan vessaa, niin mihinköhän ne tortut sitten mahtoivat joutua sillä museovisiitilläni... klunks Samalla mielessäni alkaa jäsentyä mahdollinen selitys sille, kui museon tytöt eivät päästäneetkään mua Hyvinkään rautatiemuseon Alstikan ohjaamoon v. 2002.
	21.06.2016 11:05	Ari-Pekka Lanne
		Nykyaikaan suhteutettuna Hr11:n puusepänverstas ruuvipenkkeineen tuntuu melkein työpaikkahuumorilta ja veturivalmistajan käytännön pilalta, mutta 50-luvulla on saattanut olla kuviteltavissa, että veturimies ‒ velvoitteensa tunteva perheen pää ‒ olisi ajotaukojen aikana sulkeutunut otsa rypyssä ja nyrkkiä rystyset valkoisena pusertaen tuohon kammioon valmistamaan pitkähöylä aseenaan ruokakuntansa hyvinvointia edistäviä puhdetöitä, vaikkapa rouvalle puinen leikkuulauta. Ehkä ajateltiin, että kun moottoriveturi ei sillä tavalla työllistä ajotauoilla kuin perinteinen höyryveturi ( http://vaunut.org/kuva/111162 , http://vaunut.org/kuva/94249 , http://vaunut.org/kuva/92604 ), täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, etteivät umpitylsistyneet veturimiehet vaihda vetureita dieselöitäessä sankoin joukoin muille aloille. On aika muuttunut noista: http://vaunut.org/kuva/110337 Tuossa kuva Sr1:n sosiaalitilan puolelta: http://vaunut.org/kuvasivu/12435 Tässä se tavallisemmin nähty tapa: http://vaunut.org/kuvasivu/12433 Hurun käymälästä en nyt löydä kuvaa, mutta muistelen kurkanneeni sellaiseen vajaa parikymmentä vuotta sitten Toijalan veturimuseossa säilytettävässä Dr12 2241:ssä ‒ suurinumeroisimmassa Hurussa. Kamerani muistikortille tallentui varhain tiistaiaamulla 14/6-2016 Keravan ja Korson välillä pari pääradan penkalta räpsäistyä kuvaa yöllisista koeajoista palaavasta Sr3-parista Eil-vaunustoineen. Ensimmäisessä ruudussa näkyy Sr3 3304:n ohjaamossa paitsi hyvin valvoneita hahmoja ‒ on veturinkuljettajaa ja sähköveturiasentajaa ‒ myös mikroaaltouuni. Se onkin vissiin uutta suomalaisissa vetureissa.
	20.06.2016 12:46	Ari-Pekka Lanne
		Kyllä kyllä. Näinhän se menee. Linja-autoissa käymälöiden huuhteluvedet saadaan talvisin pysymään sulina tavallisemmin glykolilla. Joissain autoissa on sitä varten pytyn huuhteluvesisäiliö eristetty hyvin ja vielä lämmitysvastukset. Käsienhuuhteluveteen taas ei voi myrkkyjä sekoittaa, joten talvisaikaan ei hanasta saa vettä, kun säiliö on päästetty syksyllä tyhjäksi. Nykyään ei siitä ole haittaa, kun on ne käsidesipurkit täynnään isopropanolia. Se desinfioi hyvin, mutta ei toisaalta myöskään heti ensimmäisenä jäädy. Samaa ainettahan on myös lasinpesunesteissä.
	20.06.2016 08:25	Ari-Pekka Lanne
		Ihan näin, kuten Kimmo tuossa kertoi. Toinen, mistä vetureiden ohjaamoissa on kiellon nojalla ahkerasti pidättäydytty, on sauhuttelu: http://www.vaunut.org/kuva/94974 Mutta äläs nyt noin äkkiväärästi, olihan joissain Huruissa sentään oikein käymälä, sijoitettuna turvanokkaan. Eikös sen voi laskea ikäänkuin sosiaalitilaksi? =oD
	19.06.2016 23:10	Ari-Pekka Lanne
		Sans se! Kuu ja kaikki.
	18.06.2016 16:01	Ari-Pekka Lanne
		Niin kumpi olikaan kumpi? =oD
	18.06.2016 12:37	Ari-Pekka Lanne
		Siinä tais olla Ukko-Pekan eväitä.
	18.06.2016 00:18	Ari-Pekka Lanne
		Kuvattu filmille. Komeita kuvia.
	17.06.2016 16:32	Ari-Pekka Lanne
		Näinpä... Junissa, rautateissä ja veturinkuljettajan työssä on vaan jotain suunnattoman, mahdottoman hienoa. Ei kerta kaikkiaan sentään. Nämä Katrin-käsipyyhejutut ja turvalaitteen painelemiset iltapäivälehden lueskelemisen lomassa ovat kaikki osa sitä osin kadonnuttakin maailmaa.
	17.06.2016 14:33	Ari-Pekka Lanne
		Iso Vaaleet 2807 ( http://www.vaunut.org/kuva/99306 ) ja 2808 ( http://www.vaunut.org/kuva/100556 ) on ihan tässä hiljattain pistetty pataan Hyvinkään konepajalla. Värisävyjen ja tuhrujen perusteella melkein uskaltaisin veikata, että niin tuo Valmet-tarrallinen jäähdytinpala kuin viereinenkin moduuli on saatu 2807:sta.
	16.06.2016 11:48	Ari-Pekka Lanne
		Ja näin siltikin, vaikka nykyään useimmilla pyöräilijöillä on ajokortti, ja he myös autoilevat säännöllisesti. Autoilijoilla on ajokortit ja pyöräilijöillä on ajokortit, mutta kummatkaan eivät osaa ajaa.
	16.06.2016 11:27	Ari-Pekka Lanne
		Juu, itsekin erityisesti jalankulkijana mielelläni jättäydyn loitommalle ja viiton jo kaukaa puolestani vapaata kulkua, jos sivulta on tulossa linja-auto tai raskas yhdistelmä. Ammattiautoilijat ovat näissä tilanteissa muutenkin yleensä hyvin heräillä, ja ottavat myös kiitollisuudella vastaan tuollaiset pienet eleeni. Se on liikenteen sujuvuutta ja naftansäästöä. Kuitenkin korjaisin vielä aiempaa kommenttiani valoista sen verran, että liikennevalotkin muuttuvat pikkuautoilijalle hepreaksi, jos he ovat kääntymässä. Silloin esim. pyöreälamppuisen ja nuolivalon ero himmenee.
	16.06.2016 08:45	Ari-Pekka Lanne
		Niin, kyllähän ne osaavat sikamaisiakin olla, nuo pikkuautot. Jos pyörällä liikuskeleva nilkki veturibongari olisi kuvassa näkyvän, katkoviivoin pyörätien jatkeeksikin merkityn, suojatien vieressä istumassa satulalla, tarkoituksena ylittää ajaen Kerkkolankatu, luulisivat yllättävän monet Kerkkolankatua ajavat autot, että heillä on jonkinlainen kohteliaisuusvelvoite luopua etuajo-oikeudestaan pyöräilijään nähden. Vaarana on tällöin sekin, ettei pysähtyneen auton takaa tuleva kiireisempi autoilija viitsi ajatella, miksi edellä ajava auto on pysähtynyt. Ohi on päästävä, huolimatta risteysalueesta ja suojatien eteen pysähtyneestä ajoneuvosta. Jos taas pyöräilijä hyppää pyöränsatulasta muuttaen itsensä pyörää taluttavaksi jalankulkijaksi, harva autoilija muistaa lakisääteistä velvollisuuttaan päästää suojatielle pyrkivä kävelijä esteettä kadun yli. Huomattavasti tavallisemmissa pyöräilijän ja autoilijan välisissä liikennetilanteissa, joissa pikkuauto sääntöjen mukaan olisi kärkikolmion tai stop-merkin takaa tulevana, kääntyvänä tai ympyrästä poistuvana väistämisvelvollinen pyöräilijän suhteen, pyörän alle tullaan surutta. Polkupyörän ja pikkuauton välisissä liikennetilanteissa valtaosa autoilijoista on täysin pihalla väistämissäännöistä. Annetaan tietä "kohteliaisuudesta", vaikkei tarvitsisi, mutta sitten kun sääntöjen mukaan kuuluisi väistää, ajetaan päälle. Ainoa, mitä autoilijat näissä tilanteissa jotenkin ymmärtävät, on liikennevalo. "Ugh, olen puhunut."
	15.06.2016 23:40	Ari-Pekka Lanne
		Tämä sama Sos 196917 meni tänään keskiviikkona 15/6-2016 Tampereen Viinikan ratapihalta Kouvolan tavararatapihalle kulkevan tavarajunan T 3023 toiseksi viimeisenä vaununa. Viimeisenä vaununa sen sijaan keikkui Panun klo 22:08 jättämässään kommentissa mainitsema Soek 198527. Havainto on tehty Leppäkosken ja Ryttylän välillä. Jolleivät jääneet Riksuun, menivät Kouvolaan. Sos-vaunun edellä oli lisää pari tusinaa Soek-vaunuja. Soek-vaunuissa oli UN-ainenumero 1202, Sos-vaunu oli ilman UN-numerokilpeä.
	13.06.2016 15:11	Ari-Pekka Lanne
		Luulen että tuo Occ on osa lähinnä Dv12:ta olevaa säästöjunarunkoa. "Euron töräyksiä" on kai mennyt kaupaksi niin rajusti, etteivät istumapaikat riitä katetuissa vaunuissa. Loput voivat sitten matkustaa reteesti avovaunussa. ;op
	13.06.2016 14:26	Ari-Pekka Lanne
		Oikeassa olet, Tuomas. Kuitenkin noista Vaasan-junien perjantaisista ja sunnuntaisista seisomapokista ‒ joista en ollut tätä ennen tietoinen, kun en tiedä kaikesta kaikkea ‒ tulee mieleen eräs seikka, jota ei vielä tämän kuvan alla ole taidettu mainita. Nimittäin lippujen hinnoittelu on yleisesti ottaen mennyt kaukojoukkoliikennealalla viime aikoina hieman villiksi. Erityisesti linja-autopuolella on nykyään täysin mahdollista, että jokin vuoro ajetaan täydessä kuormassa, mutta siltikin vuoro menee ns. "persnettona". En tiedä, mikä on tänä päivänä edullisimmillaan junalipun hinta perjantain ja sunnuntain Vaasa-Seinäjoki -junissa, mutta jollei se ole montaa euroa per kärsä, niin sillä ei herrojen huoneita rakenneta. Joten eikö matkustajan tätä kautta saamalla säästöllä jo vaikka seisoskele viimeisen vaunun porstuassa ihmetellen taakse jäävän kiskoparin kaartumista kauniisti kaarroksissa ja vaihdekujilla? Ja tähän tosiaan vielä tuo Tuomaksenkin mainitsema kysynnän vaihtelu viikonloppuruuhkien ja muiden päivien välillä.
	12.06.2016 18:58	Ari-Pekka Lanne
		Noita puisia ratapölkkypinoja kun näkee penkoilla, alkaa pään sisällä kuulua Tka7:n moottorin mylvintää vanhoja pölkkyjä penkalta nostelevan Hiabin pyydellessä painetta sekä kolinaa ja kalinaa pölkkyjen putoillessa avovaunuun. Puhumattakaan tuoreen kreosootin iki-ihanasta tuoksusta. Ja Valko-Deeveritkin sävysävyyn uuden kilometrimerkin kanssa. Harmonian rikkoo vain se, kun nykyään ei näköjään enää yhtään tiedä, onko Ukista Turkkusseen palautuvassa typpihappojunassa yksi, kaksi, kolme vai neljä konetta. Mutta hieno kuva.
	12.06.2016 18:33	Ari-Pekka Lanne
		Hieno kuva. Itse en ole vielä saanut toimeksi käydä tälläkään niin kovin klassisella junakuvauspaikalla. Huru-junan kyydissä olen kyllä sillan yli kulkeutunut syksyllä 2005. Näitä tämmösiä komeita rautatiesiltoja on rataverkkomme varrella vallan mahdottomasti. Jonkun kanssa joskus puhelimmekin asiasta, tullen siihen johtopäätelmään, että jos nämä kaikki mestat kiertäisi, menisi siinä koko ikä. Jos edes riittäisi. Mitä tähän terminologiapohdintaan tulee, olen ihan pihalla. Niinkuin toki muutenkin. Muistan kun Valtionrautateitten 150-vuotisjuhlallisuuksiin v. 2012 kunnostettua Dr13-veroista "Valtteri-junaa" tituleerattiin lukuisissa yhteyksissä, ei vähiten VR Groupin nostalgiankaipuisille rautatiematkustajille tarjoamissa asematapahtumissa, perinnejunana. Kivahan se on, kun tällä tavalla keksitään uusia termejä ja siten rikastutetaan kieltä. Museojuna, nostalgiajuna, perinnejuna, retrojuna, vintagejuna... Riittäähän näitä. Ihan hauskoja. Mutta se että jos vaikka kautta aikain vakiintunutta rautatietä sanottaisiin junaradaksi tai satamaa laivapysäkiksi, niissä kielikorvani särähtää, ja pahasti. En tosin yhtään tiedä, miksi näin on.
	11.06.2016 13:51	Ari-Pekka Lanne
		Panu vastasikin näköjään tuossa yhteen niistä "juurisyistä", joihin nimenomaan kieltäydyin esseeni alkuosassa ottamasta kantaa. On myös huomattava, että Panu onnistui kiteyttämään muutamaan riviin enemmän asiaa, kuin meikäläinen koko arkille. Pitoaika on konstikas muuttuja. Sir Souterin on ilmeisesti tarkoitus ajaa kaksikerroslinja-autonsa loppuun viidessä vuodessa. Näin tehokas kierto, valtavat vuotuiset kilometrimäärät ja lyhyt pitoaika ovat kuulemma yhtenä mahdollistajana hintojen halpuudelle. Ota noista sitten tolkkua...
	11.06.2016 12:57	Ari-Pekka Lanne
		Valtionrautateiden linja siltä osin ‒ jos tarkastellaan vain tylysti Ex-vaunujen ja IC²-vaunujen käytön tolkkua suhteessa toisiinsa, ottamatta kantaa niihin juurisyihin, jotka ovat johtaneet kaukojunien istumapaikkakapasiteetin kysynnän romahtamiseen ‒ vaikuttaa minusta perustellulta. Kaksikerroksiset IC²-vaunut ovat ilmastointeineen nykyajan etupäässä kai Y- ja Z-sukupolviin lukeutuvien rautatiematkustajien laadulliset vaatimukset vanhempia Ex-vaunuja paremmin täyttäviä. Ex-vaunut on rakennettu v. 1988-1992, IC²-vaunut alkaen vuodesta 1998. Tuskin kannattaa ajattaa vanhoja, rispaantuneita Ex-vaunuja, jos se merkitsisi samalla uusien, timmien ja särmien Ed-vaunujen makuuttamista. Täytyy ajatella vähän asiakkaan matkustuskokemustakin. Nyt kun kaukojunien matkustajamäärät ovat kilpailun "liikennepisniksessä" kiristyessä romahtaneet, istuimia ei tarvita junaa kohti yhtä paljon kuin ennen, joten junia on teknillistaloudelliset ja kannattavuusnäkökohdat huomioiden tarkoituksenmukaista ajattaa lyhyempinä. Ja harvemmin vuorovälein. Yksikin istumapaikkakapasiteetin kysynnän kannalta ylimääräinen vaunu junan perässä aiheuttaa junapainon noustessa suurempaa sähkövirtaa veturin virroittimen kautta, veturin nopeampaa kulumista sekä tietenkin vaunun itsensä huoltokustannuksia suoraan suhteessa tyhjänä ajettuihin kilometreihin ja enemmän työmaata konduktööreille ja rahastajille ‒ mikä tarkoittaa joko suurempaa junahenkilökunnan määrää (ja näin kustannusta) tai vaihtoehtoisesti yksittäisen matkustajan näkökulmasta hitaampaa palvelua. Kannattamattomaksi muuttuneen kaukojunaliikenteen osalta yli jäävästä rautatiekalustosta kannattaa pitää kunnossa ja käytössä uusinta, hyväkuntoisinta ja liikennöintitaloudellisinta. Ed-vaunussa on 113 istumapaikkaa, Ex-vaunussa 79 ‒ ainakin tätä äkkinäistä sormilaskua vasten Ed vaikuttaisi potentiaalisemmin tehokkaammalta kärryltä, jos sillä on tarkoitus kuljettaa taloudellisesti ihmisjoukkoja. Vieläpä kun Ed-vaunut eivät ole vielä täysin "maksaneet itseään takaisin". Ex-vaunuilta pitoaika on jo mennyt ‒ uusimpienkin vaunujen osalta v. 2012 ‒ Ed-vaunuilla sitä on vielä jäljellä ‒ kun näiden kummankin vaunutyypin pitoaika on kaksikymmentä vuotta ( http://www.liikennevahinkolautakunta.fi/Instructions/305 ). Luultavasti näiden vaunujen velat on myös ajoitettu suunnilleen pitoaikojen mukaan. Vaikka mitä se toki sinänsä haittaisi tai muuttaisi, vaikka Ed:n velkoja kuitattaisiin Ex:n tienaamilla rahoilla. Jos Ex-vaunuille riittäisi kannattavaa kysyntää siltikin, kun koko IC²-vaunusto on nykyiseen tapaan tehokkaassa käytössä, tilanne olisi toinen. Silloin Valtionrautatiet saattaisi jopa selvittää Ex-vaunujen peruskunnostuksen teknillistaloudellista edullisuutta verrattuna uusien IC²-vaunujen tilaamiseen. Nyt tilanne ei valitettavasti vain ole niin myötäsukainen.
	11.06.2016 11:27	Ari-Pekka Lanne
		Det är ännu mera fascinerande att Närpes var den enda plats där någon anmärkte på mitt svenska uttal när jag cyklade runt Bottniska viken i somras.
	11.06.2016 10:18	Ari-Pekka Lanne
		Javisst. Ja, det tror jag också. Vad en rolig bilden. Jag tycker att nära hundra procent av människorna i Närpes talar strandsvenska. Förresten, där är många "mark-platser" nära av Närpes ‒ Övermark (Ylimarkku), Östermark, Yttermark, Östra Yttermark... Samma som nära av Björneborg ligger Markku-koncentration ‒ Noormarkku, Söörmarkku, Kaasmarkku och Pomarkku.
	09.06.2016 11:49	Ari-Pekka Lanne
		S niinkuin SER (sähkökoje- ja elektroniikkaromu). Ei ihan ehtinyt 50-vuotiseksi Sm1-sarjan käyttö vakituisessa, kaupallisessa liikenteessä, mutta ihan kunnioitettavan pitkään kuitenkin jaksoivat jauhaa.
	09.06.2016 09:41	Ari-Pekka Lanne
		Ei ole pahemmin näkynyt Sameja Joensuussa. Nyt sitten senkin edestä. Eivät näköjään huolineet nokkajunaa 6001 mukaan matkalle. Se taitaa mennä Hyvinkäälle Hr11:n kaveriksi.
	08.06.2016 13:42	Ari-Pekka Lanne
		Aivokoppani "filmille" tallentuivat ensimmäiset kuvat Dr14-veturista vasta niinkin naurettavan myöhään kuin tiistaina 19/9-2000. Märkäkorvaista nuorisohenkilöstöä ‒ ja tätä myöten vanhemman, harmaahapsisen, pälvikaljuisen, höyryveturit autenttisessa, kaupallisessa vakiliikenteessä kokeneen, kultavitjaiset taskunauriit ja hopeaiset solmioneulat omaavan arvovaltaisen polven veturiharrastajien vinoon katsomia ja olankohautuksella sivuuttamia tuoreempia joutoelättejä ‒ kun olen. On toki todennäköistäkin, että olen nähnyt Dr14:n ainakin kauempaa, vaikkapa ohiajavasta ‒ keltaruskean Suden, Deeveri-parin tai Alstommin vetämästä sinisestä pikajunasta ‒ jo dieselinkäryisellä ja kreosootinkatkuisella, myöhempien aikojen kultaamalla 80-luvulla, vielä nykyistäkin nuorempana, alta kouluikäisenä, sanokaamme vaikkapa Pieksämäen tai Tampereen laskumäessä, mutta nämä näyt eivät vain ole jääneet filmille eivätkä iskostuneet pääkoppaan. Tiistaina 19/9-2000 visuaalisen muistini lokeroihin arkistoitui lasilevylle jäänyt erikoinen näkymä. Dr14 n:o 1866 seisoi Rauman vanhan rautatieaseman ja kappaletavaramakasiinien välissä raiteella 26, kuin omistaisi koko ratapihan. Näky oli siinä mielessä varsin erikoinen, kun siihen asti Raumalla oli tottunut näkemään vaihto- ja järjestelytöissä Dv15-, Dv16- ja Dv12-vetureita ‒ mitä nyt 80-luvulla myös vähäistä Tve4-veturia. Mutta siinä se peijakas Seepra vain nökötti, kaikkine raitoineen. Se tönötti lähestyvästä, tuplavalonheittimet suovasta peruskunnostuksestaankin täysin tietämättömänä kuin olisi seisonut siinä aikojen alusta ja tulisi siinä iankaikkisesti pysymään. Vain käyntisillalla liikkuvat rautatieläiset ‒ niin tarkasti en muista, oliko kyseessä junamies tai junamiehiä tai ehkäpä ratapihakonduktööri ja veturinkuljettaja ‒ antoivat häärimisellään ymmärtää, että seisahtuminen raiteen 26 alkupäähän oli vain ohimenevä ilmiö. Dr14:n esiintyminen Raumalla jäi hieman pidempikestoiseksi ilmiöksi. Kukin Tampereen konejakson liikennealueella noihin aikoihin pyörineistä Dr14-vetureista ‒ 1851, 1856, 1866, 1868, 1869, mitä vielä ‒ päivysti vuorollaan Raumalla melkein koko alkaneen 2000-luvun. ( http://www.vaunut.org/kuvat/?paik=Rauma&tag0=1%7CDr14%7C ) Aina jonnekin v. 2008 alkaneeseen metsäteollisuutemme hiljentymiseen ja sitä seuranneeseen paperijunien lukumäärälliseen harvenemiseen ja junapainojen kevenemiseen saakka. Ajolanka oli vuosituhannen vaihtuessa saatu hiljan viriteltyä Raumalle saakka, ja upouudet Sr2-veturit vetivät Jämsästä ja Jämsänkoskelta 2000-tonnisia pötköjä, raskaampia kuin koskaan aiemmin Rauman radan 100-vuotisessa historiassa. Vuonna 2006 oli sen lisäksi kulussa Jämsänkoskelta yöaikaan ajettu paperijuna T 3440, jonka kanssa yksi Sr2 ei pärjännyt, vaan raskaan junapainon johdosta tarvittiin vakinaisesti Sr2-pari. Tuplasusi toi vielä joka-aamupäiväisen lisänsä Kajaanin paperitehtaalta. Siihen vielä Tampereen laskumäessä muodostetut Sr1-vetoiset, kuormiltaan ja kokoomuksiltaan sekalaiset osajunat. Dr14:llä riitti Rauman satamassa raskasta vaihtotyötä, johon veturi on tarkoitettu ja rakennettu. Jos sellaisia täystonnijunia olisi painettu Dv12:lla 24/7-tahtia (Raumalla v. 2006 arkisin viisi vuorokautista PV-vuoroa, viikonloppuisin neljä), olisi Deeveristä vähintäänkin ylikuumentunut vaihteistoöljy. Seepra otti suvereenisti haltuunsa ne raskaammat paperiroikat, painoi ne satamaan sekä pilkkoi ja plokkasi ne sinne, kunkin vaunun asianmukaiselle varastolle, laiturille ja pistoraiteelle. Siinä se logistiikka, uurastus, vilinä, vilske, työntouhu ja ruljanssi tapahtuu ‒ ei jossain linjalla ajolangan alla vakkarisäädin päällä, ohikiitävien ylikäytävien turvallisuuslaitosten kellojen kilkatuksen kuulostaessa lähestyttäessä taajemmalta, loitotessa harvemmalta ja matalammalta. Tämän saman "Dopplerin ilmiön" voi muuten havaita myös linjalla yksinäisenä veturina kulkevan Dr14-veturin lampuista. Junana kulkuun asetetun yksinäisen Dr14:n lamput näyttävät kohti ajaessaan valkoisilta tai kellertäviltä ( http://www.vaunut.org/kuva/19587 ), paetessaan enemmän punertavilta ( http://www.vaunut.org/kuva/30297 ). En nyt muista, kuuluuko tämä ilmiö fysian vaiko kemiikan oppialaan. Mutta käykääpäs vielä aapeetakin nuoremmat harrastajat joskus omin silmin penkalla havaitsemassa! Toinen, mistä muistan niin tarkasti kohtaamiseni Dr14:n kanssa Rauman ratapihalla, ja pystyn ajoittamaan sen nimenomaan tiistaille 19/9-2000, oli se kun olin silloin kutsunnoissa Rauman kaupungintalolla. Siellä oli paikalla esikunnan upseeristoa kelmusulkeisineen silmämääräisesti lajittelemassa ja plokkaamassa meitä nuorisohenkilöitä, v. 1982 syntyneitä raumalaisia kolleja määrättäviksi eri joukko-osastoihin. Intin touhuissa ei aina tunnu olevan täyttä tolkkua ‒ kuin operaatioiden läpiviennin suunnitelleilla komentohihnaisilla upseereilla ei olisi aivan kaikki palikat kasassa. Ensin on olevinaan telamiinat ja itkon jalustan osat kannossa, jekkulangat sekä Hackmannin ja Sorsakosken lusikkahaarukat vaatetuskorjaamon parsimien m/62:n rintataskuissa tulipalokiirettäkin kovempi kiire juoksuhautoihin iskemään vihollista pistimellä maksaan. On huudettu: "Kärkeen!" Asemiin, puskaan päästyä sitten odotellaan ja ihmetellään naamiovärit ja panssari-Sisun pakokaasun ulostulosta sormin kaavitut noet naamassa tuntikausia, tähystäen Rk95:n tähtäimen läpi, etusormi liipaisimella hiljaista, kaikesta luonnon kuhinasta huolimatta muuttumattoman näköistä Porsaanharjua tai Pohjankangasta, ennen kuin jotain ehkä alkaa tapahtua ‒ jollei sitten laukaustakaan ampumatta kerätä A-tarvikkeita piipuista ja lippaista takaisin puulaatikoihinsa ja palata vähin äänin Rasi-kyydillä kassulle tai puolijoukkueteltalle. Puhutaan "tornitouhuista". Mutta näissä syksyn 2000 kutsunnoissa m/83-asuiset esikuntaupseerit tekivät sentään sill’ viissiin, että kutsuntalautakunnan pitämien henkilökohtaisten kuulustelujen vaiheessa osa joutoporukasta sai vuorollaan, porrastetusti kadota kaupungille odotteluajaksi ‒ kuka rullakebabille, kuka kiskalle tunkemaan markkoja hedelmäpeliin. Niin sitten lähdin minäkin tällä tavoin kadottamaan aikaa puoleksitoista, ehkä pariksi tunniksi. Vuoroni oli viimeisten joukossa, koska tuona päivänä käytiin läpi aakkosjärjestyksessä raumalaiset I-La. Suuntasin polkupyöräni Petäjäkseen. Vispasin vaahtoavan meren rantaan vetämään happea. Se oli tosiaankin tämä siirtyminen, jonka varrella ensimmäistä kertaa tapasin Dr14:n seisomasta muina vetureina Rauman ratapihan raiteen 26 yläpäässä. Mitä tulee tähän nyt ensimmäistä kertaa internetin välityksellä näkemääni vihreäasuiseen Dr14-veturiin, olen samaa mieltä edelle kirjoittaneiden herrojen kanssa siitä, että Vr 11:stä (myöh. Dv 11) sekä nyttemmin Vektorista tuttu kokovihreä väritys lyö mennen tullen Valko-Deevereistä ja Ekosusista viime aikoina tutun käänteisen, valkean värityksen. Sinänsä on toki harmi, kun Seepra näin lopultakin pääsee ikuisiksi luulluista raidoistaan, mutta ehkä tässäkin on aika päästää irti ‒ katkaista ankkuriköysi sen enempää miettimättä. Seepran aivan autenttinen väritys ja olemus yksilamppuisine valonheittimineen jäi historiaan 2000-luvun alkupuolella tehdyssä laajassa kunnostuksessa. Myöhemmin 2010-luvun puolivälissä nämä tuhrittiin vieläpä turvallisuusraidoilla. Sitä taustaa vasten tämä uusi väritys on ihan ookoo ja jees. Autenttisen väriset ja oloiset Seeprat louskuttakoot ja jytiskööt sekä suoltakoot korsteeneistaan Deeverin pakokaasua pistävämpää pakokaasua muistiemme maan- ja rautatiepölyisissä sekä konerasvaisissa lokeroissa säilytettävissä säröisissä lasilevyissä, nivoutuen henkilökohtaisten elämiemme ikimuistoisiin, värikkäisiin käänteisiin sekä monissa valokuvissa ja kaitafilminpätkissä, joita sadat harrastelija- ja ammattikuvaajat ehtivät taltioida 60-luvulta 2000-luvun alkuun. Kuten PPP edellä mainitsee, hienointa tähänkin kunnostukseen ja uuteen maalipintaan liittyen on se, että Dr14-sarjan käytölle ei ole vieläkään näköpiirissä loppua. Seepra on edelleen raskaan satamavaihtopalvelun ja laskumäkien suvereeni Kukko, jolle Deeveri jää ylikuumenevine vaihteistoöljyineen ja paremmin linja-ajoon soveltuvine välityksineen toiseksi tai kolmanneksi. Luulen kuitenkin että käytännöllinen syy, miksi tämä uusi väritys on käänteinen viimeaikaisiin valkovihervärityksiin verrattuna, on siinä kun Hyvinkään värisilmämyymälästä ei ymmärrettävästikään enää suostuta myymään entisissä määrin valkoista maalia VR:n konepajalle. Maalimyyjättäret kauppias kymppinään ovat epäilemättä lopen kyllästyneitä siihen, kun ovat vuosikaudet joutuneet järjestään tarjoamaan valkoista maalia kyseleville hyvinkääläisvähittäisasiakkailleen ei-oota. Joka toinen asiakas on poistunut myymälästä nyrkit pystyssä, kassi tyhjänä ja rahat visusti taskussa.
	04.06.2016 09:57	Ari-Pekka Lanne
		Katajiston kuvat ovat hyvä esimerkki siitä, miksi kuvien jakaminen erilaisiin journalistisiin lokeroihin on edullista kuvia kuluttavan yleisön, eli samalla kuvien itsensä, kannalta. Katajiston kuvat hävisivät internetistä, mutta onneksi voimme vielä katsella niitä vanhoissa Resiinoissa ja lukuisissa kuvakirjoissa.
	03.06.2016 16:55	Ari-Pekka Lanne
		Ehdottomasti. Kuten myös joltain osin kirjoihin ja kansiin painettuina, talletettuina ja monistettuina laajalti hajauttaen kirjastoihin ja kotitarveharrastajien kokoelmiin. Saman velvollisuuden näen painavan muutaman muunkin vanhemman polven rautatiekuvaajan tuotantoa. Jotkut ovat onneksi jo tämän kutsun kuulleetkin ja siihen vastanneet.
	01.06.2016 09:03	Ari-Pekka Lanne
		Muovi-, ongelma- ja ydinjätettä. Sähkökoje- ja elektroniikkaromua. Jäte- ja hulevesiä. Loppuunajettuja renkaita, kaikkensa antaneita autonraatoja ja kitkeriä pakokaasuja. Siilinjärveläistä ruostetta sentään laivataan Kiinaan asti, siinä hyvä pisnis norjalaisille. Suomeksi: Teemme paskaa leivästä.
	31.05.2016 14:43	Ari-Pekka Lanne
		Suupohjan radalle vaihdettiin tuossa keväällä ratapölkkyjä. Ei siitä niin montaakaan viikkoa ole. Joten mikäs oli Pikku G:n lähtiessä sompailemaan sinne kaksois-Vemppulla.
	30.05.2016 12:23	Ari-Pekka Lanne
		Särmältä näyttää. Tähän kun liittää vähän muita sinisiä ja länttää Alstikan nokalle, niin kyllä sitä sitten jo kelpaa ampua suvereenisti silloille ja surutta tunneleihin. Hienoa kun Rkt:kin on saatu talteen ja nostalgisiin toimiin. Meitä maakuntien elättejä taitaa tosiaan olla vielä jokusia, jotka eivät tule vielä vuosikymmeniin täysin käsittämään, että teräksiset siniset ovat kohta lopullisesti kadonneet vakituisesta, kaupallisesta liikenteestä valtiollisilta rautateiltämme ‒, tai että 80-luku puhelinkioskeineen ja -luetteloineen, sivukirjastoineen ja somettomuuksineen meni jo. Me tarvitsemme joskus tällaisia tasoituksia ‒ pieniä, autenttisia menneestä säästettyjä paloja, kappaleita ja näytteitä. ‒ Mites ne linjan toisen pään diplomaatit? Tarkkailiko kukaan heidän kahvinjuontikuntoaan?
	19.05.2016 08:48	Ari-Pekka Lanne
		Kyl Raumankin satama aidattiin ja suljettiin "asiattomilta" kaksoistornin terrori-iskun jälkeen. Portille laitettiin rekisterikilven lukeva kamera, joka avaa portin, jos kuormaansa tuovan yhdistelmän tai satamassa pidettävään kahvitilaisuuteen kutsutun bisnesmiespikkuauton rekkari täsmää kompuutterin listalla oleviin. Tämä siitä johtuen, kun Raumaltakin seilaa paperilaivoja Amerikkaan. Ennen vanhaanhan laivojen katselu oli raumalaistenkin yleistä kansanhupia. Kolmas Petäjäs, jonne pääsee maateitse vain sataman läpi, oli suvisin suosittu ajantappopaikka.
	13.05.2016 16:15	Ari-Pekka Lanne
		Joku enemmän, joku vähemmän. Meillä esim. on soppari 100-prosenttisesta vesisähköstä. Taitaa suurin osa ostamistamme kilowattitunneista tulla muistaakseni Harjavallan voimalaitokselta. Ei mulla sinänsä mitään tuulimyllyjä vastaan ole. Ja varsinkin jos se tulevaisuudessa tulee vähän edullisemmaksi kun voimalaitokset alkavat saada maksetuksi rakentamiskulujaan. Tuulimyllyillä on pitkä historiansa, vaikka ne onkin valjastettu sähköntuotantoon vasta verrattain hiljattain. Meri-Pori ainakin on optimaalinen sijoituspaikka näille, kun siellä tuulee aina, ja kovaa. Liittyen mainintoihin liikennepolttoaineista, voisin mainita että tähän kuvauspaikalle saapumiseen käytin Porin ja Mäntyluodon välillä enimmäkseen kotimaista polttoainetta, eli Tikkulan Absilta ostamaani karjalanpiirakkaa. Lisäaineena oli toki myös kahvetta, joka on tuontitavaraa. Ja nämä ostin vieläpä bonuksilla, mikä myös aiheuttanee yleistä ansaintapoliittista pahennusta ja katkeruutta. Turusta Poriin kuljin julkisella liikennevälineellä, joka poltti matkan aikana moottorissaan ämpärikaupalla suoraan ISIS-järjestöltä ostettua naftaa. Tosin kyseinen kulkuvuoro olisi ajettu täysin riippumatta siitä, olenko Tunturi-pyörineni siellä kyydissä vai en, tai vaikken olisi koskaan syntynytkään. Olihan matkassa mukana kymmeniä muitakin, joiden piti syystä tai toisesta päästä paikasta toiseen. Sitä sanotaan vissiin joukkoliikenteeksi. Näitä energiakysymyksiä on ihan hauska välillä tuumata tovi.
	12.05.2016 20:44	Ari-Pekka Lanne
		Tämä selvä. Juu en se sit mää ollu. Tullessa en nähnyt ketään siellä junabongaustornissa ja poislähteissä en huomannut vilkaista, olisiko siellä ollut joku. Päätin kuitenkin sivuuttaa sen tornin suosiolla, kun sieltä on jo otettu niin lukusia hyviä kuvia. Ajattelin kokeilla vaihteeksi hieman erilaista tulokulmaa. Menin siihen tuulimyllyn juureen nukkumaan ja otin junan tullessa nämä kuvat siitä myllyn rappusten alatasanteelta.
	12.05.2016 20:34	Ari-Pekka Lanne
		Jani, meinaatko sää et sää olis junabongaustornin piippuhyllyllä ja näit mut siältä käsin, vai että sää luulis et mää olsisin ollut siäl ylälauteilla? Kun siis mää en kiivennyt sinne torniin. Pysyttelin vakaasti tuulimyllyn juurella. Nukuin pari tuntia siinä sepelillä auringossa voimalaitoksen lapojen flatkutuksessa. Melkein pelästyin kesken unen, kun Valloista päin alkoi siintää junankeulan lamppuja.
	12.05.2016 19:18	Ari-Pekka Lanne
		Piirien ulkopuolella voidaan vapaamuotoisessa jutustelussa käyttää myös vaikkapa termejä "facelift" [amer. kasvojenkohotus] tai "restaurointi". Riittäähän näitä.
	12.05.2016 19:14	Ari-Pekka Lanne
		Tämän viikon tiistaina 10/5-2016 Destian väreihin teipattu sepelöintijuna näkyi seisovan Porin radalla, siinä Aku Ankan ratakilometrin 313 kohdilla.
	09.04.2016 09:52	Ari-Pekka Lanne
		Epäilisin syylliseksi Porkkanan siistiyteen pesuhallia, koska kohdat, joihin harjakone ei ole yltänyt, ovat pinttyneen rautatiepölyn mustuttamat.
	29.03.2016 07:16	Ari-Pekka Lanne
		Niinkö se olikin. Hyvä kun korjasit. Nojasin tässä tähän hieman ympäripyöreään, enemmän "isoa kuvaa" katsovaan uutiseen: http://www.yle.fi/uutiset/vrn_junareittien_lakkautukset_siirtyvat_joulukuuhun__y-juna_jatkaa_ruuhkatunteina/8639159 Olisi kyllä tuossa Ylenkin jutussa voitu mainita tuo "pieni detalji".
	28.03.2016 20:14	Ari-Pekka Lanne
		Niin, mistä sen tietää miten ne vaunut olisivat puskeneet takaa. Riippuu kai junan laadusta ja määrästä sekä törmäyshetken täysjarrutuksen jälkeisestä jäännösnopeudesta. Mutta pääasia tosiaan, kun Idän Ihme pysyi kaikesta huolimatta ojien välissä. Voiko enempää vaatia?
	28.03.2016 09:30	Ari-Pekka Lanne
		Mun lippu oli kyllä osoitettu suoraan Nuppulinnaan, koska tulin suoralla lipulla Hämeenlinnasta, vaihtaen Riihimäellä Pendolinosta H-junaan. Toki tällaiset kaukoliikenteen vaihtoliput ovat näiden vyöhykealueen seisakkeiden matkustajamäärissä marginaalinen ilmiö, mutta jos haluttaisiin härkäpäisesti arvioida näiden matkustajamääriä pelkkien lippujen perusteella, antaisivat nämä kaukoliikenteen vaihtoliput ehkä jotain suhdelukua vyöhykkeen eri seisakkeiden kulkijakuntien jakautumisesta. Sitä en tiedä, onko Viherpeukaloiden Ruusutarha tehnyt näin.
	27.03.2016 20:57	Ari-Pekka Lanne
		Jäi rautaa alle, vaan kuinkahan tässä olisi käynyt, jos olisi ollut sen lisäksi tonneja takana...
	26.03.2016 22:54	Ari-Pekka Lanne
		Mutta hyvä kun otit asian puheeksi, kun tuskin muutkaan saavat selkoa käsittämättömistä vertauksistani. Tuossa siis toisin sanoen tyveä myöten vetämisellä viitataan aiottuun koko Y-junan lakkauttamiseen, ja latvan leikkaamisella sen sijaan nyt toteutuvaan Siuntio-Karjaa -välin loppumiseen.

<< >>

Kommenttihaku

Kirjoittaja:

Haettava teksti:

Kommentin sijainti:

Kaikki kommentit / Hakutulokset