14.01.2014 19:48 | Ari-Pekka Lanne | |||
Esko Kivikoski olisi epäilemättä osannut antaa vastauksen tähänkin kysymykseen viipymättä ja luntteihin turvautumatta. Tässä meidän viisasten kerhossamme (.org) vastaus saatetaan toisinaan saada hieman pidemmällä viipeellä. Tyhjiö on kuitenkin maailman sivu ollut kauhistus ylitse muiden erityisesti kahdelle: luontoäidille ja sanaristikoiden ratkojalle. | ||||
13.01.2014 23:34 | Ari-Pekka Lanne | |||
4/10-2005, eli tiistaipäivä. Vakkarin mukaan arkiaamupäivisin, klo 9:08–12:44, kulki Sr1-vetoinen (perjantaisin tupla-Sudella) T2217 Kouvola lajittelusta Pieksämäki tavaraan. Kuvan http://www.vaunut.org/kuva/19327 perusteella näyttää myös, että kyseinen juna olisi ollut vaunustoltaan juurikin tuollainen sekalainen. Lukitaanko 2217? | ||||
13.01.2014 14:59 | Ari-Pekka Lanne | |||
Eikä olekaan kun se on sellanen uudempi Shmmns-tw. Siitä on mulla kuva hieman lähempääkin, mutta vaunun numeroa siinäkään ei silti näy. | ||||
12.01.2014 01:09 | Ari-Pekka Lanne | |||
Sopii mulle, eiköhän ne tärkeimmät tulleetkin tuossa jo ilmaistua ja kirjattua muistiin. Ja myönnän toki myös, etten itsekään allekirjoita läheskään kaikkia Linkolan teesejä. | ||||
12.01.2014 00:36 | Ari-Pekka Lanne | |||
Kimmo T. Lumirae kirjoitti 10/1-2014 klo 22:05: "On Tampereen ja Hesankin välillä ollut rautatie jo hetken aikaa, mutta silti siihen piti rakentaa moottoritie. En näe Suomen erityisolosuhteissa yhteyttä näiden kahden asian välillä." Tämän hyvin erikoisen asiaintilan – että moottoritie on täytynyt väen vängällä rakentaa siltikin, vaikka mainitulla reitillä oli jo sitä rakennettaessa olemassa jokseenkin kaikki mahdolliset ja mahdottomat ihmisolentojen kuljetus- ja liikkumistarpeet täyttävä rautatie – yhteydessä esiintyvät Suomen erityisolosuhteet ovat nimettävissä. Ne kuuluvat: "liberalismi" ja "individualismi". Nämä mainitut suuntaukset ja syvävirtaukset ovat hyvin monissa muissa yhteyksissä esiin pulpahtaessaan positiivisia, kannatettavia ja edullisia, mutta erityisesti Tampere-Hämeenlinna-Helsinki –akselin liikenteen suunnittelussa, järjestämisessä ja järkeistämisessä käytettyinä ne aiheuttavat suunnattomasti ylimääräisiä kustannuksia. Rautatie ja moottoritie ovat – tai ainakin niiden voisi kuvitella täytyvän olla – vähän niin kuin joko-tai tai jompi-kumpi. Ja kun näistä kahdesta pahasta lievempi on rautatie, on se tietenkin tehty ensin. (Lahti-Mäntsälä-Helsinki –akselista ei tässä yhteydessä sen laajemmalti.) Mutta itsensä hienoiksi opettaneet suomalaiset eivät pelkkään rautatiehen ole tyytyneet, vaan koska meistä ainakin joka toinen on olevinaan niin suurta herraa, että tarvitsee aivan ehdottomasti yksityistä amerikkalaistyylistä pröystäilykyyditystä, on demokratiaa noudattaen jouduttu rakentamaan rautatien lisäksi moottoritie. Se että Kolmostien Helsingistä Tampereelle jatkuva osuus on rakennettu moottoritieksi huolimatta vieressä kulkevasta kaksiraiteisesta Pääradasta, on sääli, harmillista ja hölmöläistä, mutta tämä ei silti tee rautatietä sen huonommaksi eikä tarpeettomaksi. Lienee kiistatonta, että Päärata helpottaa ja lieventää Tampereenväylän ruuhkia, kantaa leijonanosansa liikennemääristä. Näin voisi olla myös Turku-Rauma-Pori –akselilla, mutta se tärkein – rautatie – puuttuu. Optimaalisin tilanne olisi, että olisi olemassa URPO-rata, ja siihen myös todella kyettäisiin keinolla tai toisella ohjaamaan kaikki mahdollinen henkilö- ja tavaraliikenne. Silloin Kasitiellä ei olisi olemassa hammastenkiristystä aamu- ja iltapäiväruuhkissa, itkua, parkua ja yskimistä pakokaasujen huurruttamien, yltäpäältä suolaveden samentamien lasien sisällä kabiineissa, ei onnettomuuksia eikä keskustelua kalliista, valtionvelan suurentamista vaativista lisäkaistoista. Tätä periaatetta ehdottomasti noudattamalla – siten että kaikki mahdollinen liikenne olisi ohjattu maanteiltä rautateille, kumipyöriltä teräspyörille ja yksityisautoista joukkoliikenteeseen – myöskään Tampereenväylää ei olisi koskaan tarvinnut rakentaa moottoritieksi. Muulein ja aasein ajettava kyinen ja kivinen soratie olisi välttänyt. Tätä utopiaa emme kuitenkaan milloinkaan saavuta, niin kauan kuin meillä suomalaisilla on vapaus valita itse liikkumisemme niin kuin parhaaksi ja mukavimmaksi katsomme. Nykyistä huomattavasti tiukempi ja ankarampi säännöstely tässä liikenne- ja liikkumiskysymyksessä ei mielestäni olisi pahasta vaan pelkästään hyväksi ihmiselle. Säännösteleehän yhteiskunta nytkin ihmisten elämää sen monissa vaiheissa. Meillä on oppivelvollisuus ja asevelvollisuus, eikä yhteiskuntamme siltikään muistuta kommunismia – tuskin kukaan lapsuudessaan ja nuoruudessaan edes sen kummemmin huomaa peruskoulun ja intin olemassaoloa. Vilahtavat filmin lailla ohitse puolihuomaamatta vihellellen, mokomat. Syväekologi, vapaa radikaali ja Koijärven pioneeri Pentti Linkola on muurautunut sattumoisin Vanajaveden vastarannalla, Ritvalassa sijaitsevaan askeettiseen metsämökkiinsä, Kimmon esiin nostamilta Tampereenväylältä ja Pääradalta katsoen. "Moni laskee Linkolan ansioksi sen, että hän "elää kuten opettaakin" ", lukee Wikipediassa. Hyvin todennäköisesti polkupyörää ja linja-autoa kulkuneuvoinaan käyttäen hän teki myös lauantaina 30/3-1996 kantahämäläiseen Tammelaan suuntautuvan matkansa, pitämään Mustialan maatalousopistolle esitelmää, jonka alkusanat kuuluivat tällä viisiin: "Suomalaisen yhteiskunnan tavoitteenasettelu, kulkusuunta, vaatii jyrkkää muutosta, täyskäännöstä. Viime vuosikymmenien yhteiskunnallinen kehitys on ollut perin pohjin onneton ja kielteinen. Sellaisten väärien jumalien kuin talouskasvun, tehokkuuden ja kilpailun alle on hautautunut ainoa todellinen ja järjellinen yhteiskunnan päämäärä, kansalaisten hyvä elämä. On saatu aikaan yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka on levottomampi, pelokkaampi ja kaunaisempi kuin koskaan. Ennen kaikkea suomalaisten usko tulevaisuuteen on järkkynyt vakavammin kuin koskaan ennen tunnetussa historiassa." |
||||
12.01.2014 00:36 | Ari-Pekka Lanne | |||
Ovathan vapaat radikaalit monesti osoittautuneet korvaamattomaksi ainekseksi yhteiskunnassa. He ovat unessa ja sumussa tai unideprivaation alaisuudessa vaeltavien ja mikrounia torkahtelevien, tarkkaavaisuudeltaan rajoittuneiden tai virheellisesti suuntautuneiden ystäviensä ja aatetovereidensa unilukkareita, jarrumiehiä ja kuolleenmiehenkytkimiä. Otetaan esimerkiksi Vanha Rauma. Kaavoitusveljet yrittivät vielä 60-luvulla saada juntatuksi läpi Rauman keskiaikaisen, lähinnä puisista rakennuksista – joista jokainen kuin parhain taideteos – koostuvan keskustan uusimista. "Mitä semmosil vanhoil rötisköil?" Hirvittävien puuröttelöiden tilalle kaavoitusveljet olisivat halunneet saada postfunktionaalisia rapattuja tai tiiliverhoiltuja kerrostaloja ja sen sellaisia. Onneksi – o n n e k s i – monen raumalaisen kansanmiehen pystökaffeet hörskähtivät tässä kohtaa väärään kurkkuun, ja itävä Turun tauti saatiin Raumalla taltutettua – vähintään hidastettua sen etenemisvauhtia monikymmenkertaisesti. Vahingot jäivät suhteellisen lieviksi. Raumasta ei tullut kauttaaltaan latteaa ja banaalia "Poria" tai "Turkua". On mahtanut 60-luvun tuhoamisvimmaisten kaavoitusveljien korvanlehtiä hieman punoittaa v. 1991, heidän herätessä siihen, kun Vanha Rauma kaikkien suureksi hämmästykseksi korotettiin Unescon maailmanperintökohteeksi… Tästä pisteet raumalaisille kansalaisanarkisteille ja vapaille radikaaleille. Kuvan aiheeseen palatakseni. Näillä main, suunnilleen näissä koordinaateissa nivoutuvat yhteen monet hyvin mielenkiintoiset, osin käsittämättömät, ajankohtaiset paikalliset ilmiöt lieveilmiöineen. Sr1 3024 on kuvassa aivan juuri saapumaisillaan sille ratakilometrille (ratakm 325), johon kaavaillaan uutta Äyhön ratapihaa (liikennepaikkalyhenne eli lennätinhuuto oletettavastikin "Äh"). Läpiajettavia sivuraiteita tullaan satamaherrojen suurten suunnitelmien mukaan rakentamaan seitsemän, ja ne kaikki rakennetaan pääraiteen eteläpuolelle, samalle puolella, jolla kuvaaja on ollut kuvaa ottaessaan. Sivuraiteiden hyötypituudet olisivat suunnitelmien mukaan 540–940 metriä. Vertailun vuoksi Rauman ratapihalla on pääraiteen molemmin puolin lisäksi seitsemän läpiajettavaa sivuraidetta, hyötypituuksiltaan 332–916 metriä. Mistään aivan pienestä ratapihasta ei siis tässä suunnittelupöydällä olevassa Äyhön puskuriratapihassa ole kyse. Vähän sama kuin uusi, tuiki tärkeä Kullasvaaran tuloratapiha Kouvolassa. ( http://www.rauma.fi/ajankohtaiset/sataman_yva/Sasu/Liikenteen%20tarkastelu.pdf s. 5-6) Samalle kohtaa, mutta pääraiteen vastakkaiselle, pohjoispuolelle on tosissaankin muovautumassa Lakarin sotilasplutoniumrikastamo ja ydinjätelogistiikkakeskus, johon tulee toki hämäyksen vuoksi myös muutama vähäinen siviililogistiikkapuolen kioski – vähän niin kuin kuivan maan kontittamo, megahubi, isojen poikien varastohotelli tai jotain sellaista. Se on muuten kuin Riihimäen logistiikkakeskus, josta niin kovin kohkattiin Vuosaaren satamaa rakennettaessa – tosin pinta-alaltaan 40-kertainen Riihimäen vastaavaan verrattuna, eli täysin överi. ( http://www.megahub.fi/pdf/riihimaki.pdf ) Kuivan maan kontittamon teoreettisina etuina satamassa sijaitsevaan vastaavaan kontittamoon nähden ovat tilansäästö itse satamassa, usein logistisesti satamaa edullisempi sijainti jossain maaliikenteen solmukohdassa tai lähempänä kontitettavaa tavaraa suoltavaa teollisuutta (tässä Olkiluotoa) sekä kontittamisen huokeampi kustannus – maaterminaalityöntekijän työpanos kun on onnistuttu sopimaan edullisemmaksi satama-ahtaajan työpanosta. Ja tähän Lakarin plutoniumvarikkoalueelle kaavaillaan, aivan niin kuin Jani tuossa edellä jo mainitsikin, paria pistoraidetta kolmioraiteineen Äyhön ratapihalta. ( http://www.rauma.fi/tevi/kaavoitus/Materiaalit/vireill%C3%A4/asemakaavat/AK13-009Lakari/13-009_selostus.pdf s. 41 ) Yksi mielenkiintoinen ulottuvuus, joka tähän Lakarin raiskioalueeseen liittyy, onkin juuri sen suhde Rauman satamaan ja erityisesti Ulkopetäjäkseen. Joku kansan radikaali julkesi kirjoittaa Länsi-Suomen yleisönosastolle keskiviikkona 9/1-1974: "Rakkaat raumalaiset. Petäjäs on kaupunkimme omistuksessa, ja siksi sitä olisi käytettävä raumalaisten parhaaksi. Tähän onkin hyvät mahdollisuudet, sillä Kolmannen Petäjäksen pohjoisrannalla ei ole yhtään huvilaa. Näille rantakallioille on mukava kävellä tai pyöräillä Ensimmäisen ja Toisen Petäjäksen läpi ja vanhaa puusiltaa pitkin. Kolmannesta eli Ulkopetäjäksestä käsin on tulevaisuudessa vielä mukavampi ihailla kesäistä saaristomaisemaa, kun ammusvarasto tiettävästi lähtee Ulkopetäjäksen nokasta pois…" Yhä tänäkin päivänä Rauman satama ja Rauman kauppakamarin liikennevaliokunta sen kovana kärkenään yrittävät sitkeästi saada Ulkopetäjästä sileäksi, huolimatta kovasta ja laaja-alaisesta vastustuksesta. ( http://ls24.fi/mielipiteet/mielipidekirjoitukset/mielipidekirjoitus-pro-petajas-ry-vastaa-varimaalle ) Satama siis toisinsanoen haluaa tuhota Ulkopetäjäksen, koska satamaoperaattoreilla ei riitä rahkeet hankkia nostureita, jotka voisivat pinota tyhjiä kontteja riittävän korkeiksi pinoiksi. Jos näin on, miksei varastoitaisi tyhjiä kontteja Lakarissa, nyt kun sitä on jo saatu pala palalta hyvän kappaletta, Ellinniitun muinaisjäännöksineen tuhottua logistiikka-alueeksi? Rauman sataman liikenne on sitäpaitsi viime vuosina laskenut. Itse en hetkeäkään usko, että Ulkopetäjäksen aluetta koskaan oikeasti tarvittaisiin sataman käyttöön. Kuriositeettina mainittakoon liikennemäärien laskuun liittyen, että UPM:n Rauman paperitehtaan PK 3 ajettiin alas perjantaina 19/4-2013 ( http://yle.fi/uutiset/upm_rauman_paperikone_3_pysahtyy_tanaan/6586553 ) Sattumoisin tässä samoilla kohdin menee myös kaavaan varattu URPO-radan linjaus, reittiä (Turku)-Uusikaupunki-Rauma-Pori-(Parkano). URPO kulkisi toteutuessaan Äyhön ratapihan itäistä vaihdekujaa myöten. ( http://www.rauma.fi/ajankohtaiset/sataman_yva/Sasu/Liikenteen%20tarkastelu.pdf s. 8) |
||||
12.01.2014 00:35 | Ari-Pekka Lanne | |||
Pidän suuresti tästä kuvasta vastavaloineen ja lumipöllyineen. Karttusen taattua laatua. | ||||
10.01.2014 21:36 | Ari-Pekka Lanne | |||
Kun olisi URPO (Ukp-Rma-Pri) tehty aikanaan, ei ehkä tarvitsisi nyt ihmetellä Valtatie Kasin tukkoisuutta eli mistä saadaan rahat useampiin kaistoihin. Olisi sen ansiosta voinut löytyä jopa Mierontiellekin liikennettä. | ||||
10.01.2014 21:03 | Ari-Pekka Lanne | |||
Jotain pientä hälyä oli liikkeellä suvella 2012, että Venäjä olisi jostain syystä uhonnut lopettavansa ammoniakin myynnin: http://www.uudenkaupunginsanomat.fi/uutiset/369305.html Mitään säännöllistä seurantaa en ole näistä ammoniakkijunista pitänyt, mutta on tuota näkynyt menevän rautateitse, myös kesällä 2012 ukaasin jälkeen, ja aina viime aikoihin asti. Kyllähän Oligarkki myy, jos vaan Viikinki tulee ja lyö rahat pöytään: http://vaunut.org/kuva/88022 Osa aineesta näkyy menevän perille asti aina mereen saakka: http://yle.fi/uutiset/uudenkaupungin_ammoniakkivuoto_on_tukittu/6918554 |
||||
10.01.2014 15:29 | Ari-Pekka Lanne | |||
Muurahaishapon suoloja eli formiaatteja käytetään etikkahapon suolojen eli asetaattien sekä urean ja glykolin ohella lentokenttien kiitoratojen liukkaudentorjunnassa. Viime vuonna valmistuneissa tutkimuksissa maanteillä perinteisesti runsaasti käytetyn natriumkloridin ympäristöystävällisemmistä korvaajista parhaimmaksi osoittautui kaliumformiaatti, mutta se on valitettavasti myös huomattavasti tiesuolaa tyyriimpää ainetta. http://www.syke.fi/hankkeet/midas Ja taas kun suomalaiset onnistuivat kehittämään jotain hyvää ja saamaan kiinni lupaavan tulevaisuuden bisneksen syrjästä, niin eikös sekin myyty heti amerikkalaisille: http://www.kemira.com/fi/uutishuone/ajankohtaista/Sivut/1751416_20131223080029.aspx Lämmittäähän se noinkin, ainakin hetken. |
||||
08.01.2014 11:20 | Ari-Pekka Lanne | |||
Muurahaiset, nokkoset ja mehiläiset käyttävät muurahaishappoa puolustuksellisiin tarkoituksiin. Nimim. "kokemusta on". Ja tosiaan, nekin ostavat tarvitsemansa hapon Kemiralta! ...EY-säädökset tuntien toki k i l p a i l u t u k s e n kautta. | ||||
05.01.2014 01:20 | Ari-Pekka Lanne | |||
Käsittääkseni maailma on 1524 millimetrin kiskouraa laveampi. Joten tarjotaanpa lauantain myöhäisillan rikastamiseksi "eetteriin" muutama pääraiteen vierestä poimittu hyvin kiistanalainen, irtonaisena leijuva ajatus salaliittoteorioiden ystävien luettavaksi ja kuunneltavaksi. Kuvassa taustalla näkyviä metsiköitä on jo hyvän aikaa raivattu sileäksi 650 hehtaarin logistiikkakeskusalueeksi. ( http://www.lakariarea.fi/ ) Paikka on kuljetustaloudellisesti edullisessa sijainnissa valtateiden 8 ja 12 välissä, Rauma-Tampere –rautatien varressa sekä lähellä Rauman satamaa ja Olkiluodon ydinvoimalaitoksia. Samaan aikaan Humppilan Alhonkulmaan, Turku-Tampere –rautatien ja valtatien 2 varteen – Olkiluoto-Loviisa –akselin puoliväliin – kaavaillaan maailman suurimmillekin rahtikoneille sopivaa ekolentotukikohtaa: http://www.hea.fi/hea-humppila_eco_airport/eco_airport/ Legendaarisen ydinvoimalaohjaamoaktiivi Arto Laurin mukaan molemmat edellä mainitut hankkeet liittyvät plutonium-239-isotooppiin sekä Ranskan presidentti François Mitterrandin ja Suomen presidentti Mauno Koiviston 80-luvulla solmimaan huippusalaiseen sopimukseen: http://www.youtube.com/watch?v=4WStzzrqgbI Kuitenkin sitäkin visummin kehottaisin kuultelemaan rauhanaatteen puolestapuhujan, puolustusministerinäkin toimineen opetusneuvos Yrjö Kallisen vakavia, syvyyspsykologiaa ja totuudellisuutta hipovia sanoja kilpavarustelusta, pröystäilystä, luonnon raaka-ainevarojen haaskaamisesta ja muista aikamme suurista kysymyksistä: http://www.youtube.com/watch?v=Od75sn-gb_k (esitetty Yleisradiossa pitkäperjantain iltana 4/4- 1971, haastattelijana Suomen YK-liiton pääsihteeri, maisteri Hilkka Pietilä) |
||||
04.01.2014 20:55 | Ari-Pekka Lanne | |||
"Joka päivä jotain uutta." Voi olla että muistan väärin, mutta aivan kuin olisin jossain kuullut Mikaelin tarkoittamia "parkkiraiteita", joilla vetureita, moottorivaunuja tai muuta kalustoa makuutetaan työtehtäviensä välisenä joutilaana aikana, nimitettävän seisontaraiteiksi. Ei silti, taidetaanpa erityisesti henkilöjunien seisottamiseen ja huoltoon käytettäviä pätkiä joissain enneviraston™ uudemmissa julkaisuissa nimittää jopa "huolto- ja pysäköintiraiteiksi". Kuka noista termeistä tolkkua ottaa, muuttuvatkin alvariinsa ajan ja paikan vaihdellessa. | ||||
Kuvasarja: Asemien valot |
03.01.2014 12:10 | Ari-Pekka Lanne | ||
Tyylikkäitä kuvia oivaltavista kulmista! | ||||
02.01.2014 22:20 | Ari-Pekka Lanne | |||
Liikkuvoo kuvvoo talakoesta: http://www.youtube.com/watch?v=KGl_vi-_9rM | ||||
30.12.2013 02:39 | Ari-Pekka Lanne | |||
Kirjattakoon aikakirjoihin, että nuo Ratapihankatu 12:n kaksi vanhaa aumakattoista puutaloa tosiaankin purettiin marras-joulukuun aikana. Näkyvin purkutöiden vaihe osui maanantaille 9/12, jolloin purettiin talojen hirsirungot. Lautavuoraukset, katot yms. revittiin jo aiemmin, perustukset sitten sen jälkeen. | ||||
28.12.2013 17:33 | Ari-Pekka Lanne | |||
Ainoa pysyvä on muutos. Entropia sen kun kasvaa aina vain, jollei jopa kiihtyvällä vauhdilla. | ||||
27.12.2013 20:12 | Ari-Pekka Lanne | |||
Niin ja tosiaan, tässäpä linkki Santerin mainitsemaan YouTubepätkään: http://www.youtube.com/watch?v=H5REJQohQmA | ||||
27.12.2013 19:01 | Ari-Pekka Lanne | |||
Häh, lukeehan tuo Luvalahti jo tuossa tunnisteissakin? On karttakoordinaatit ja kaikki. Mut joo, ehkä se hiukan hämäsi, kun kirjoittelin kuvatekstissä Aku Ankasta ja muista mukavista. ;o) | ||||
Kuvasarja: I väntan på bättre tider |
26.12.2013 21:38 | Ari-Pekka Lanne | ||
No tosiaankin, vanttuuthan tuollaisissa olosuhteissa venttaillessa ovat ehdottomasti tarpeen! | ||||
07.12.2013 00:44 | Ari-Pekka Lanne | |||
Oijoi, kuinka jotain aivan äärettömän kaunista raja-arvoa tässä ollaan lähestymässä. Jotain sellaista satumaista, utopistista ja katkeransuloista, jota lähelle pääsee - raastavankin lähelle - mutta jota ei kuitenkaan ikinä saavuteta. Ikinä. Epäjatkuvuuskohtaa en kuvasta löydä. Siispä siis kuvassa ollaan luullakseni jatkuvuuden, jonkinlaisen jatkumon äärellä. Voi sentään. *huokaus* |
||||
04.12.2013 15:59 | Ari-Pekka Lanne | |||
Kuva on hieno, ja ".org toimii". Moni 26-sarjalainen onkin jo saanut vihervalkoisen maastovärin. Äkkinäisempänä varustelutoimintana yhä useampaan junankeulaan on viime viikkojen aikana askarreltu maastoutumista edesauttava, vihreä suiru. Radiohiljaisuuden kannalta aivan välttämätön ja ensiarvoisen kiireellinen toimenpide oli tietenkin "veturikartan" torpedoiminen eilen tiistaina 3/12-2013. | ||||
02.12.2013 21:43 | Ari-Pekka Lanne | |||
Totisesti, kautta Neperin luvun ja gravitaatiovakion, kaikkien menneiden, olevien ja tulevien veturinkuljettajien, järjestelymestareitten, vetopalvelupäälliköitten ja vaunusiivoojien nähten vakaasti kirjoitan ja vakuutan: Tällä harmaasävykuvalla on todistusvoimaa. | ||||
02.12.2013 10:23 | Ari-Pekka Lanne | |||
Nii mää vähä arvasinki, et sää oles taas ite joutun lähtemä viämä niit nimpalhianoi ulkolaissi junavaunui. Ei sunk niist muist pojist olis mihinkä ollukka. Lumipallol olsi heittäny, mut ku ei ollu mil heittä. Sitä mää vaa ihmetteli et kummottos sää nii holtittomast ajois? Lippalakki ol pääs ja karvanopa killus taustapeilis… //olet → oles (?) |
||||
01.12.2013 10:19 | Ari-Pekka Lanne | |||
Tämän kuvan hillityt, realistisen ankeat värit miellyttävät suuresti. Mutta sitä jäin siltikin kuvaa katsellessani ihmettelemään, että miten ihmeen tavalla kuva ja kuvasta välittyvä tunnelma, miljöö ja meininki voivat näyttää nyt jo noin vanhanaikaisilta, vaikka kuvassa ollaan jo vuodessa 2001? Sehän oli ihan eilen, tai melkein kuin tänään, joskus tuossa aiemmin aamusella. Jaa, vaikka onhan nyt jo 2013, kohta 2014 - jos kerta kalenteriin on uskominen. Mihin kummaan katosivat ne kaikki kolmetoista vuotta? | ||||
29.11.2013 11:51 | Ari-Pekka Lanne | |||
Hauska jos kuvat kelpasivat. A i n a k i n neljä (H.H., V.P., M.T & A.L.) rautatieharrastajaa ovat .orgissa tällä hetkellä nähtävillä olevien kuvien ja kommenttien perusteella tämän Flirt-siirron jossain vaiheessa matkaa onnistuneet kameroineen taltioimaan. Lisäksi harrastaja J.K. on kommenttinsa perusteella ainakin havainnoinut siirron – mahdollisesti myös kuvannut, mutta sitähän me emme voi tietää. Itse siltikin näkisin tässä ehkä mieluummin Vempun satamavaihtopalvelussa, puljaamassa ">>vihreätä kultaa>> sataman kautta kaukomaille ja etelän hedelmiä Suomen saloille", kuten kirjan Valtionrautatiet 1862-1962 (toim. K. J. Immonen) sivulla 160. Dv15 ja Dv16 jäivät harmillisesti itseltäni tässä kantasataman puolella kuvaamatta kymmenkunta vuotta sitten, jolloin niitä tuossa vielä pörräsi. Toivottavaa ja suotavaa olisi sen lisäksi, että paljon enemmän voitaisiin laivata sitä vihreätä kultaa maailman merille, kuin mitä tuodaan niitä etelän satsumia – niin kuin kuvankin tilanteessa ollaan noutamassa uutta, ensimmäisen tilauserän viimeistä Flirttiä. Sveitsiläisen suklaan ylisuuresta kysynnästä huolestuneena viittaan siis lähinnä tähän käppyrään: http://www.ek.fi/ek/fi/tietografiikka/suhdanteet/pdf_gif_jpg/perustietoja_Suomen_taloudesta/tal11.pdf . Saa myydä toisenkin tonnin paperia amerikkalaisille, että tulee raavituksi kasaan ulkomaanvaluutta yhden 5,9 M€ ( http://www.junakalusto.fi/lehdistotiedote_0806.doc ) kustantavan Flirtin makselemiseen. Seuraavaksi toimitettavan toisen tilauserän yhdeksän junaa kustantavatkin jo 7,2 M€ kipaleelta ( http://www.talouselama.fi/uutiset/lahiliikenteeseen+yhdeksan+uutta+flirttijunaa/a2003086 ). Toki pienempi synti on laivata kaukomailta joukkoliikenteen tuottamisessa tehokkaasti käytettävä, suomalaisella vesivoimalla kulkeva sähköjuna kuin suurimman osan ajastaan parkissa lojuvia, venäläisellä polttonesteellä käyviä henkilöautoja. Vaikka siltikin mieleeni hiipii ajatus siitä, että oltaisiin nämäkin junat osattu tehdä meillä. Siitä olkoon näytteinä moottorijunapuolelta Valmetin valmistamat ja Strömbergin sähköistämät Sm1/2 sekä tuoreempina referensseinä Transtechin tekemä IC²-vaunusto (Ed, Eds, Edfs, Hccmqqr, Edm, Edo & ERd). No, ainakin Aallon Erkki olisi ollut tyytyväinen näiden Flirttien mannermaisesta hankinnasta. Kotimaisista ja vähän eksoottisemmistakin tuotteista puheen ollen, kirjattakoon tähän vielä sekin, että jalostin tällä päivämäärällä kuvatekstiä parin sanan lisäyksellä ja paikanvaihdolla siten, että sain kuvatekstiin hieman lisää puolalais-turkulaista mietoutta, väkevyyttä ja tulisuutta. |
||||
27.11.2013 12:15 | Ari-Pekka Lanne | |||
Ja vielä onnekkaampia, jotka sillä ajoivat. | ||||
23.11.2013 09:44 | Ari-Pekka Lanne | |||
Mukavampi toki näin päin. Jos jotakuta kiinnostaa marraskuun pimeinä iltoina lueskella enemmänkin ilmailupuolen "ei aivan täysillä lampuilla" –sarjan juttuja aaveraketeista, lentävistä sikareista ja sen sellaisista, kannattaa hakea lainastosta Atso Haapasen Puolustusvoimien ufohavainnot 1933-1979. Laajemman kuvan tavoittelijoille ja salaliittoteorioiden ystäville sopii Timothy Goodin Sisäpiiri. | ||||
22.11.2013 18:30 | Ari-Pekka Lanne | |||
Hehheh. =o) http://www.youtube.com/watch?v=cDmonPSj6Ac | ||||
21.11.2013 21:09 | Ari-Pekka Lanne | |||
Aivan törkeän makea kuva! Täyttä kasaria. | ||||
20.11.2013 16:50 | Ari-Pekka Lanne | |||
En näköjään saa muutettua Nummijoen Petrin näkemystä, jonka mukaan passiivisen turvallisuuden tie on paras lääke junan ohjaamon turvallisuuden parantamiseen. Siispä Petri pitäköön mielipiteensä. Itse en myöskään anna tuumaakaan periksi omasta näkemyksestäni, jonka mukaan aktiivisen turvallisuuden tie on paras lääke junan ohjaamon turvallisuuden parantamiseksi. Mutta eivätköhän tässä tulleetkin jo tärkeimmät aihetta sivuavat näkökulmat ja perustelut esiteltyä, ainakin minun puolestani. Kiitokset Petrille mielenkiintoisesta keskustelusta ja sitkeästä opponoinnista! | ||||
20.11.2013 14:04 | Ari-Pekka Lanne | |||
Tämä on yleismaailmallisestikin erittäin ansiokas huomio ja neuvo – siis että huomattaisiin aina katsoa koko kuvaa. Petrin esiin nostaman viisauden mukaan tässäkään ei olisi syytä rajoittua laput silmillä tarkastelemaan vain passiivista tai aktiivista turvallisuutta, tai jumittua edes pelkkään turvallisuusulottuvuuteen, vaan pyrkiä mahdollisimman suureen yhteiseen hyvään. Elämää on myös turvallisuuden ulkopuolella. Tämän kyseisen keskustelun aiheena sattuu olemaan junan ohjaamon turvallisuus, ja sen takia kommentit ovat pyörineet paljolti juuri turvallisuuden ympärillä. Siltikin – vaiko juuri sen takia – Petrin huomio on täysin oikeutettu, asianmukainen ja hyvin perusteltu. Jos nyt ottaisin pikaisen tarkastelun alle kaksi Petrin esiin nostamaa ilmiötä – junankeulojen huomioteippaukset ja Inkeroisten ylikäytävien paistamiset – niin näissä(kin) silmiini pistää tavoitellun mahdollisimman suuren yhteisen hyvän saavuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden virheellinen k o h d i s t a m i n e n. Atomien tai edes kvarkkienkaan tasolle asti asioita osiin purkamatta ja analysoimatta heittäisin ihan lonkalta, että niin heijasteteippauksissa kuin Inkeroisten ylikäytävissä yhteistä hyvää tavoittelevat toimenpiteet on kohdistettu täysin väärin. Ja niin kuin Petri huomasi, toimenpiteiden väärä kohdistaminen on seurausta liiallisesta keskittymisestä vain yhteen yhteisen hyvän osatekijään, eli turvallisuuteen. Turvallisuus ei ole ainoa yhteinen hyvä ja hyöty, joka jollakin toimenpiteellä halutaan, voidaan ja olisi syytä saavuttaa. Jopa itseään turvallisuutta voitaisiin parantaa muilla keinoin, ja mikä pahinta todennäköisesti paljon tehokkaammin, menettämättä samalla kaikkea muuta yhteistä hyvää läheskään yhtä suuressa määrin. Tuossa edellä tulikin jo esille, että esimerkiksi äärettömän epäesteettisiä junankeulojen huomioteippauksia järkevämpi keino olisivat toimivat ja tehokkaat lamput ja viheltimet sekä monasti ylikäytävien paistamista parempi ratkaisu turvalaitokset ja/tai vihellysmerkit, kuin myös kunnolliset näkemäsektorit ja odottelutasanteet ylikäytävissä. Usein puuttuva virallinen ylikäytävä tarkoittaa vaikeakulkuista luvatonta ylikäytävää, jossa huonojalkaiset mummot raijaavat polkupyöriä kiskojen yli miten kuten. |
||||
20.11.2013 12:24 | Ari-Pekka Lanne | |||
Hyvä Juhani! Hyviä ja arvokkaita huomioita molemmat - se että Sm3:n lamppujen vaihtaminen on liian hankalaa ja se että lamput ovat tehottomat. Päivänselviä turvallisuusriskejä molemmat! Toivottavasti Poutiaisen Ykä lueskelee tätä meidän .org-vääntöä ja paneelikeskustelua! ;o) |
||||
20.11.2013 12:16 | Ari-Pekka Lanne | |||
Ja *syvä huokaus*. Kuvittelin tuolla eilen 22:53 julkaisemallani lievästi tarinointityyliin kirjoitetulla verrannolla selventäväni kansantajuisesti, mikä ero on aktiivisella ja passiivisella turvallisuudella - millaiset erot niiden teholla ja vaikutuksella on. Kaksi verrannon jälkeen ilmestynyttä kommenttia kuitenkin osoittavat, että aavistuksen, mutta vain aavistuksen rönsyilevä verrantoni sisälsi siltikin liikaa "värikkäitä vipstaakeja", jotka varastivat lukijoiden mielenkiinnon pääasian kannalta täysin epäoleellisiin seikkoihin. Pointtihan tuossa yritti olla se, että monien ihmisten ja koko ympäristön etu on tärkeämpi kuin harvojen, tai yhden ihmisen/eläimen. Näköjään en sitten vain osaa kirjoittaa. Masentavaa. | ||||
20.11.2013 11:28 | Ari-Pekka Lanne | |||
PPP:n vetämään yleistykseen sellainen pieni tarkennus, että heijasteteipeillä veturien keuloissa ei ole käytännössä mitään tekemistä turvallisuuden kanssa. Ennemmin opettaisin veturinkuljettajat sisällyttämään ajoonlähtötarkastukseensa lamppujen tarkastamisen ja tarvittaessa vaikka itse vaihtamaan ne. Teipit eivät ikinä tule estämään yhtään törmäystä. Se on ihan varma asia, ja sen olen .orgissa ilmaissut jo aiemmin. Itse en myöskään kannata tasoristeysten täydellistä poistamista, enkä varsinkaan yhdenkään kevyen liikenteen tasoristeyksen poistamista. Jalankulkijat ja pyöräilijät ovat yleensä huolellisia ylikäytävissä. Autoilijat niissä törmäilevät, ja aiheuttavat myöskin sietämättömän rumia lukuja kevyen liikenteen onnettomuustilastoihin. Suojatie ei ole mikään keilarata. Raskaan liikenteen ja sitä kautta myös junaliikenteen turvallisuuden takia suosittelisin (jos minulta kysyttäisiin, mutta minultahan ei kysytä) STOP-merkkien poistamista joka ainoasta ylikäytävästä, missä sellainen on, sekä varoituslaitoksen asentamista mahdollisimman moneen ylikäytävään. Halvin sellainen on vihellysmerkki. Tästä olkoon esimerkkinä viimeksi Ylistaron onnettomuus. |
||||
19.11.2013 22:53 | Ari-Pekka Lanne | |||
Hyvä. Muodostetaan tästä verranto. Kuolemantapauksien aiheuttajana olkoon törmäys/hyökkäys, jossa on osallisena susi (rautatie-esimerkissä Sr1, kansakouluesimerkissä Canis lupus). Passiivisen turvallisuuden kannattajien näkemyksen mukaan kuolemantapaukset saadaan eliminoitua rakentamalla tiettyyn ryhmään (veturinkuljettajat tai kansakoulun oppilaat esimerkistä riippuen) kuuluvien kuolemanvaarassa olevien henkilöiden ympärille mahdollisimman absoluuttinen, suden törmäykset/hyökkäykset kestävä suojarakenne. Sr1-veturissa tällainen olisi siis pomminvarma ohjaamo. Kansakoululaisen kohdalla vastaava voisi olla oma mopoauto jokaiselle oppilaalle. Okei, molemmissa tapauksissa näin toimien voitaisiin varsin tehokkaasti eliminoida tästä tietystä, melko rajatusta ja tunnetusta syystä tapahtuvat kuolemat – sitä en kiistäkään. Aktiivisen turvallisuuden kannattajat kuitenkin tarkastelevat asioita laajemmin. He huomaavat kansakouluesimerkissä, että susien hyökkäyksissä on lisäksi kuollut kymmenkertaisesti marjametsällä olleita kylän mummoja verrattuna susien hyökkäyksissä kuolleisiin kansakoululaisiin. Vastaavasti rautatie-esimerkissä susien törmäyksissä on kuollut satakertainen määrä autoilijoita ja junamatkustajia. Tästä syystä aktiivisen turvallisuuden kannattajat suosittelevat kansakouluesimerkissä koko kylää terrorisoivan susikannan hävittämistä, ja vastaavasti rautatie-esimerkissä törmäysten ennaltaehkäisyä keinolla jos toisellakin. |
||||
19.11.2013 20:05 | Ari-Pekka Lanne | |||
Rumat ja masentavat maisemat todellakin. Vastakuva kolmen vuosikymmenen takaa menneestä: http://www.vaunut.org/kuva/61019 Ennemmin noita siilonäkymiä katselisi. | ||||
19.11.2013 18:58 | Ari-Pekka Lanne | |||
Sivulla 37 on eritelty työpaikkatapaturmissa vuosittain kuolleiden määrä miljardia työtuntia kohti toimialoittain. Näissä luvuissa ei ole mukana matkustajien kulkuneuvoissa viettämää aikaa sen enempää kuin raksamiesten rakentaman talon tulevien asukkaiden uudessa asunnossaan viettämää aikaa tai myymälähenkilökunnan asiakkaiden ostarilla viettämää shoppailuaikaa. Silmiini osui kyllä julkaisua selaillessani lause "Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen ja liikenne, joissa kuolemanriski työtuntia kohden on nelinkertainen kaikkien toimialojen keskiarvoon nähden." Suhtauduin siihen kuitenkin hyvin kriittisesti, koska se viittaa vain vuosiin 2003–2005. Äsken lainaamaani lausetta edeltää julkaisussa lause "Liikenteen alalla kuolemantapausten määrä on taas noussut noin 7-kertaiseksi 1980- ja 1990-lukujen lopun tilanteista." Varsin erikoinen piikki on nähtävissä sivulla 37 olevassa pylväsdiagrammissa, mihin 16.11.2013 23:03 julkaisemassa kommentissani hiukan vihjasinkin. Tämäntyyppisessä aiheessa voisin melkein pitää hyppäystä tilastopiikkinä – jollei liikenteen toimialalla sitten ole tosiaan tapahtunut 2000-luvulla jotain radikaalia heikennystä työturvallisuudessa. Tällainen heikennys voisi periaatteessa olla kuljetusalalla rehottava harmaa talous eli kilpailuttamiskulttuuri, jonka tulokset näkyisivät tilastoissa seitsenkertaisena kuolemantapausten yleistymisenä. Edellistä paragraafia kirjoittaessani pidin tilastopiikkiä todennäköisempänä syynä, jolloin liikenteen ala olisi pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hyvin turvallinen. Mutta meidän keskusteluaiheemme kannalta voin periaatteessa jättää piikin vaikka kokonaan huomioitta, koska sitä eivät ole korottaneet veturinkuljettajien kuolemat törmäyksissä. Muistaakseni vuosina 2003–2005 ei yhtään veturinkuljettajaa kuollut törmäyksissä tai muissa työtapaturmissa. Piikki koostunee sorvin ääressä sortuneista yhdistelmäajoneuvonkuljettajista, kuorma-autonkuljettajista, linja-autonkuljettajista, ahtaajista, ratapihatyöntekijöistä jne. Se on totta, että eri liikennemuotojen turvallisuuden vertailussa on julkaisussa mukana matkustajakilometrit. Sen takia noista tilastoista ei valitettavasti saa irti tarkkaa lukua veturinkuljettajien työtapaturmaisille kuolemille sataa miljoonaa kilometriä kohti. Häviävän pieni luku joka tapauksessa on. Mutta se mikä on oleellisinta, aktiivinen turvallisuus on vuosikymmenten aikana parantunut, eli törmäysten todennäköisyyttä on saatu huomattavasti pienennettyä. Tähän ovat ennen kaikkea vaikuttaneet JKV:n käyttöönotto sekä tasoristeysten turvallisuuden parantaminen turvallisuustilpehöörien ripustamisen sekä ylikäytävien poistamisen ja paistamisen seurauksena. Osittain tasoristeysturvallisuudessa on myös otettu askeleita taakse, valitettavasti. Tällä viittaan lähinnä vihellysmerkkien käytön lopettamiseen. Ennen vaarallisiksi tiedettyjä ylikäytäviä sijoitetut vihellysmerkit ja niiden noudattaminen olivat varmasti tasoristeysturvallisuuden kannalta positiivinen asia. Joskus kuitenkin esteettiset seikat (meluhaitat lähiasutukselle) menevät turvallisuusnäkökulmien edelle. Työmaata ylikäytävien turvallisuuden parantamisessa riittää edelleen. Pohdiskelin itsekseni kuvan http://vaunut.org/kuva/25262 alla tasoristeysturvallisuutta raskaiden ajoneuvoyhdistelmien kannalta. Lainaus omasta tekstistäni: "Onnettomuusajoneuvoyhdistelmää vastaavan raskaan yhdistelmän ylitysaika on onnettomuustutkintaraportin mukaan pysähdyksistä liikkeelle lähdettäessä vähintään 11 sekuntia, tyypillisesti 12–13 sekuntia, liukkaalla enemmän." Jos junan nopeus on 120 km/h, niin kuin vaikkapa tässä Ylistaron keississäkin, ehtii se 12 sekunnissa edetä 400 metriä. Juna on nopea ja kömpelö, raskas ajoneuvoyhdistelmä puolestaan hidas ja kömpelö – näistä aineksista näitä törmäyksiä tulee. Mielestäni paras lääke tämäntyyppisten törmäysten ehkäisyyn ovat ylikäytävien turvalaitokset. STOP-merkkien vaikutus raskaiden yhdistelmien tasoristeysturvallisuuteen on mielestäni vähintäänkin kyseenalainen, koska pysähtyminen nollaan maksimoi raskaan 25-metrisen yhdistelmän ylitysajan. Henkilöautojen ylikäytäväturvallisuutta STOP-merkki varmasti parantaisi, jos autoilijat vain noudattaisivat merkkiä. Minusta avainsana tässä koko keskustelun alla olevassa asiassa onkin juuri aktiivinen turvallisuus. Törmäyksiä ehkäisemällä parannetaan muidenkin kuin vain veturinkuljettajan turvallisuutta sekä säästytään hyvinkin suurilta ympäristö- ja aineellisilta vahingoilta. "Toisaalta en pidä kovin inhimillisenä lähestymistapaa, jossa jonkun ilmiön yleisyys määrittelisi yksinomaan, kannattaako siihen puuttua." Tästä ei ole kysymys, vaan siitä miten turvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet kannattaa kohdistaa. Käsitykseni mukaan junien ohjaamoiden passiivisen turvallisuuden parantamisen ryytimaa ei ole kovin hedelmällinen tuloksellisuuden kannalta, ja mahdolliset (laihat) tulokset kohdistuvat hyvin suppeaan ryhmään. Kuinka oikein olisi moraalisesti se, että satsattaisiin valtavasti ohjaamoiden passiivisen turvallisuuden parantamiseen, kun junaliikenteen aktiiviseen turvallisuuteen panostaminen hyödyttäisi huomattavasti paljon laajempaa väestön osaa? Olisiko junaonnettomuuksissa kuollut parinkymmenen vuoden aikana kolme veturinkuljettajaa? Jokelassa 21/4-1996, Jyväskylässä 6/3-1998 ja Siurossa 21/2-2011. Sattumalta kaikissa onnettomuuksissa oli kyseessä samanlainen ohjaamo, Sr1-sähköveturin ohjaamo. Jokelassa veturi teki vaihteessa täyskäännöksen tulosuuntaansa, ja siihen törmäsi kylki edellä onnettomuusjunan päivävaunu. Melkoisia G-voimia kuperkeikassa oli valloillaan jo ennen päivävaunun törmäystä, eikä vetureissa ole turvavöitäkään (mahdollisten poishyppäämisten kannalta onneksi näin!). Jyväskylässä veturi meni pohjan kautta ympäri, ennen kuin törmäsi katto edellä siltapilariin. Ohjaamoon ei kohdistunut suoraa törmäystä. Siuron tapaus on näistä kolmesta ensimmäinen, jossa törmäys kohdistui edestä suoraan junan keulaan. Tässäkin tapauksessa törmäyksen voima oli kuitenkin niin valtava, että sen olisi ottanut turvallisesti vastaan vain hyvin massiivinen keularakenne, -panssari tai -puskuri. Nämä kolme erilaista onnettomuutta osoittavat, että junan ohjaamon törmäysturvallisuus ei ole kovin helposti tehtävissä täysin absoluuttiseksi. Sen sijaan silmiinpistävä yhteinen elementti näissä onnettomuuksissa on onnettomuuden aiheuttanut inhimillinen tekijä ja ilman JKV:tä ajaminen. Viime vuosikymmenien aikana edistynyt tasoristeysturvallisuus ja JKV-järjestelmän rakentaminen ovat epäilemättä pelastaneet monta veturinkuljettajaa, mutta kymmeniä, jollei satoja muitakin ihmisiä ennenaikaiselta tapaturmaiselta kuolemalta. Tämänkin nojalla kohdistaisin voimavarat ja resurssit junaliikenteen aktiivisen turvallisuuden parantamiseen edelleen ennen kuin junan ohjaamon passiivisen turvallisuuden parantamiseen. |
||||
16.11.2013 23:03 | Ari-Pekka Lanne | |||
Liikenteen toimiala ei miljardia työtuntia kohti tarkasteltuna linkkaamissani tilastoissa erotu muista aloista erityisen vaarallisena, joskin 2000-luvulla liikenteen toimialan tapaturmissa on jostain syystä nähtävissä erikoinen, hyvin jyrkkä nousu verrattuna 80- ja 90-luvun tarkastelujaksoihin. Kuitenkin tästä jo kokonaisuutenakin verraten työturvallisesta toimialasta erikseen, miljardia henkilötuntia kohti tarkasteltuna rautatie- ja lentoliikenne ovat huomattavasti turvallisempia kuin maantieliikenne. Sen sijaan "vaarallisia", tilastossa piikkeinä näkyviä toimintoja ovat, kuten edellä mainitsinkin, (veturinkuljettajien siinä missä muidenkin) työmatkat ja vapaa-ajan liikenne sekä muut vapaa-ajan aktiviteetit. | ||||
16.11.2013 21:42 | Ari-Pekka Lanne | |||
Toisin sanoen ei kovin montaa kuolemantapausta sataa tai edes tuhatta miljoonaa ajettua ratakilometriä kohti. LVM julkaisuun 38/2008 "Liikenteen ja muiden toimintojen turvallisuuden vertailu 2004–2006" ( http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=57092&name=DLFE-3207.pdf&title=LVM_38/2008 ) on kerätty hieman eksaktimpaa ja kattavampaa tilastoa eri alojen, myös rautatieliikenteen fataaleista tapaturmista vuosilta 1988-2006. Varsin turvalliselta noiden tilastojen valossa vaikuttaa junan ohjaamo. Kuolemantapauksia sataa miljoonaa henkilökilometriä kohti ei ole hädin tuskin ollenkaan, vain olematon murto-osa verrattuna maantieliikenteen kuolemantapauksiin sataa miljoonaa henkilökilometriä kohti. Paljon todennäköisemmin veturinkuljettaja kuolee työmatkalla, kotona tai harrastuksissa kuin veturin tai sähkömoottorijunan ohjaamossa. Tästä johtuen kohdistaisin turvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ja resurssit johonkin muuhun kuin veturien ja moottorijunien ohjaamoiden vahvistamiseen. Panos-vastike -suhdetta tuskin saa siinä touhussa kovin korkealle jo lähtöasetelman ollessa noin lähellä nollaa. |
||||
16.11.2013 15:08 | Ari-Pekka Lanne | |||
Raskaat ajoneuvot ovat tosiaan monasti ottaneet yhteen junien kanssa, mutta aina ne ovat jääneet junalle toiseksi, eikä veturinkuljettajalle ole muistaakseni käynyt yhdessäkään keississä juuri kuinkaan. Tästä päätellen veturinkuljettajan työpiste on vähintäänkin riittävän turvallinen. Jos kuljettajaa alkaa ohjaamossa siitä huolimatta ahdistamaan, niin mikään EY-säännös tuskin kieltää varustautumasta ajon aikana vaikka turvaliivein, otsalampuin ja suojakypärin. | ||||
15.11.2013 19:56 | Ari-Pekka Lanne | |||
Kappas, en ollut huomannut 11:42 kirjoittamaasi kommenttia. Tuosta siis päähäsi oli iskostunut 14:00 kirjoittamassasi kommentissa mainitsemasi "pysäytysmahdollisuus tien näkyvällä osalla". Selvä. Ihmettelinkin minkä ihmeen takia painotit niin voimakkaasti näkyvyysolosuhteita, vaikka niillä on kai harvoin mitään tekemistä linja-autokolareiden kanssa. Eli muista: Suurin osa onnettomuuksista, joissa on mukana linja-auto, on vastapuolen aiheuttamia. Jos vastapuoli tekee arvaamattoman riskiohituksen tai muusta syystään ajautuu nokkakolariin linja-auton kanssa, tuollaisen linkkaamani kakskerrosbussin keulassa ei ole turvallista olla. Eikä törmäys ole sillloin lainkaan mukaan linja-autonkuljettajan "oma vika". Piste. |
||||
15.11.2013 16:39 | Ari-Pekka Lanne | |||
Rivien välistä olin lukevinani, aivan kuin olisit vihjannut jokaisen linja-autoon kohdistuneen törmäyksen olevan seurausta siitä, että linja-auton kuljettaja on rikkonut tieliikennelain pykälää 23. Se on valovuosien päässä totuudesta. Kaikki tolkun ihmiset sen toki tietävät ja käsittävät. Varmasti sinäkin, kunhan vain halusit trollata. Eikö näin? Mietin hetken, että vaivaudunko moista provoa edes oikaisemaan, mutta oikaisinpa kuitenkin, jos kommenttisia vaikka sattuisi lukemaan joku, joka ei oikeasti ymmärrä mitään liikenteestä. | ||||
15.11.2013 14:57 | Ari-Pekka Lanne | |||
Lueppas Petri tieliikennelakisi näiltä osin hieman huolellisemmin ja ajatuksella: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267#L2P23 Pykälässä seisoo tällä viisiin:"Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa." Suurimmassa osassa onnettomuuksia, joissa on mukana linja-auto, syyllinen on vastapuoli. Ja harvemmin kai käsittääkseni olemattomalla näkyvyydellä on mitään tekemistä näiden onnettomuuksien kanssa. Punaisia päin tai kolmion takaa tullut henkilöauto, vastaantulijoiden kaistalle suoralla tieosuudella tuntemattomasta syystä ajautunut henkilöauto. Nämä tilanteet ovat niin äkkinäisiä ja ennalta arvaamattomia, että pysähtymismatka ei kertakaikkiaan riitä, vaikka olisi sovittanut tilannenopeutensa olosuhteet huomioiden kuinka kohtuulliseksi tahansa. Mutta kuitenkin on muistettava, että kaikesta huolimatta tilastojen mukaan linja-auton todennäköisyys joutua onnettomuuteen on huomattavasti pienempi kuin henkilöautoilla. Minusta se kertoo juuri siitä, että linja-autonkuljettajat ajavat yleisesti ottaen ennakoiden ja osaavat varautua erilaisiin tilanteisiin. m.o.t. |
||||
15.11.2013 12:36 | Ari-Pekka Lanne | |||
Turvallisuusfanaatikot jälleen vauhdissa… ;o) Eivätköhän sällit ole tuonne junan keulaan kieli pitkällä hinkuessaan, jo VEK-kurssille hakemusta täytellessään, sisäistäneet että veturinkuljettaja todellakin istuu junan keulassa. Kuvittelisin että matkustajillakin saattaa olla turvallisempi olo, kun tietävät että joku ajaa junaa "henkensä pantilla". Ja melko harvinaisia näin voimaperäiset törmäykset kuitenkin ovat, vielä harvemmassa fataalit. Kapteeni jättää laivansa viimeisenä. Veturinkuljettaja puolestaan on ensimmäisenä ottamassa törmäystä vastaan. Juuri nämä ovat minusta niitä juhlallisia kunniaseikkoja, jotka tekevät mainituista ammateista arvostusta herättäviä. Eikä tuo Pendolinon ohjaamo nyt niin pahalta vaikuta. Kuljettajan jakkara on melko korkealla, ja poiskin sieltä tarvittaessa pääsee – aivan niin kuin kuvan keississäkin – kun ei ole köytettynä istuimeensa turvavöillä. Kolarista hirven tai henkilöauton kanssa Pendolinoon tulee korkeintaan vekki komposiittiin, kunhan juna pysyy kiskoilla, siksi massiiviset keularakenteet kuitenkin ovat. Mitähän turvallisuusfanaatikot sanovat kaksikerroslinja-autoista, joissa kuljettaja istuu aivan keulassa ja asfaltintasolla, lasien ja ohkaisten peltien ympäröimänä? |
||||
09.11.2013 03:10 | Ari-Pekka Lanne | |||
Punnan arvo taalaa vastaan (1 USD = 0.62 GBP) noteeraten Alue 51:lle pääsee kävelemään huomattavasti edullisemmin: http://goo.gl/maps/R6tKa . Toki jo pistäytymistä suunniteltaessa on huomioitava, että Alue 51:lle suuntautuvasta kävelystä voi sen lisäksi olla seurauksena putkaa, linnaa ja vankeutta niin kuin ainakin kaupunkitarinoiden mukaan myös "kovalevyn välimuistin tyhjentäminen ja evästeiden poistaminen". | ||||
31.10.2013 20:57 | Ari-Pekka Lanne | |||
Nyt Tka6 ei enää olekaan tuolla. (http://www.vaunut.org/sarja/2727) Ja vastailenpa samalla omaan seitsemän vuoden (=vuosiviikko) takaiseen kysymykseeni, koskien Jorman mainitsemaa ja linkkaamaa Valmettia (Move 21). Valmetti näköjään siirrettiin 2/7-2009 Toijalasta Minkiöön. (http://vaunut.org/kuva/57148) Mahtoisiko olla nykyään jossain Humppilan kalustohallin nurkassa ( http://lh3.ggpht.com/_ZizXs_Ul9Qs/TLTMnW99gnI/AAAAAAAAAjo/v1I5eJL9SVc/s640/syyskuu2010%20146.JPG )? |
||||
29.10.2013 22:18 | Ari-Pekka Lanne | |||
Dr16 2802 ja Dv12 2734 esiintyivät kaveripotretissa myös 23 vuotta aiemmin: http://vaunut.org/kuva/87586 - tuolloin tosin hieman toiveikkaammissa merkeissä. | ||||
29.10.2013 15:43 | Ari-Pekka Lanne | |||
Kai jo(i)llekin tuon kehittelystä palkkaakin on maksettu? Sanokoon kuka tahansa mitä sanoo, ja tulkoon kuka hyvänsä nolatuksi kommentillani, mutta minusta tuo vaan on täysin järjetöntä. Jos tuo teippailu olisi minun keksintöä, en kehtaisi olla. Ei voi kuin ihmetellä, miten tuommoinen on edes mahdollista. Miksi ihmeessä VR antaa teipata tuollaisia örvelöitä suikaleita kalustoonsa? Kuvitteleeko joku ihan oikeasti, että noilla maastovärisuiruilla estetään joskus joku törmäys tai onnettomuus? En ymmärrä. En. | ||||
Kuvasarja: Pikajunat 911 ja 928 - muistoissamme ja kuvissamme |
28.10.2013 20:03 | Ari-Pekka Lanne | ||
Aiheen pohjattomasta haikeudesta huolimatta - vaiko senkin takia - hieno kuvakollaasi. | ||||
25.10.2013 19:53 | Ari-Pekka Lanne | |||
Sanos muuta, ja edellisenä päivänä (lauantaina) juna olisi ollut ehkä veturinkin puolesta vielä vähän hienompi kuin tässä sunnuntaijunassa, jossa laakerivaivainen Tk3 oli jouduttu korvaamaan Dr13:lla. Laskeskelin ja tinkailin etukäteen, minkä verran kehtaan kähveltää ruokakuntamme hyvin rajallisista talousmarkoista näiden juhlallisuuksien kuvailemiseen, ja mitkä radanvarren toinen toistaan mielenkiintoisemmista ja itselleni ennennäkemättömämmistä paikoista ovat jotenkin tolkusti julkisen liikenteen ja omien jalkojen ulottuvilla. Päädyin optimoimaan kuvion sil' viisiin, että matkustin Turusta Kirkniemeen linja-autolla - yksi harvoista paikoista, joihin Turusta sunnuntaiaamulla linjurikyydillä pääsi. Kirkniemestä kävelin puhkikuluneissa lenkkareissa valtatien 25 laitaa Karjaalle, räpsytellen matkan varrella museojunat korjuuseen sitä mukaa kun niitä kulki (http://www.vaunut.org/kuvat/?u=290&kd=12.8.2012). Karjaalta illalla junalla Turkuun. Tämän sekajunan kokoonpanon köyhtyminen alkumatkasta oli tiedossa jo etukäteen, mutta kaikkea ei vaan voi aina saada. Se on tää maailma... ;o) On kuitenkin vieläkin sanottava ja hehkutettava, että päivä oli kaikkinensa satumaisen hieno, erikoinen ja unohtumaton kokemus. En voinut kuin ihmetellä siinä maantien ja rautatie varren kulku- ja joutomiehenä, että mihin ihmeen aikakoneeseen olen joutunut. =oD |