729-173323 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 09.08.2014 22:07 Ari-Pekka Lanne  
  Hypetyksestä en tiedä, mutta johonkinhan se on junaliikenteemme vähittäisessä lakkauttamisessakin raja vedettävä, ennen kuin vielä jäljellä oleva liikenne loppuu kokonaan. Jos tehdään päättäjille selväksi, että pysähdyspaikkojen lakkauttaminen nostattaa aina vain enemmän ja kuuluvampia soraääniä, ehkä lakkauttamisvimma saadaan jossain kohtaa loppumaan. Siinä mielessä on vain positiivista, kun rautatieharrastajat ovat nyt keskittäneet pyhiinvaelluksensa Haukivuorelle. Se on sellaista passiivista kansalaisaktivismia – tiedä sitten antaako se mitään, tai johtaako mihinkään, mutta eipä se juuri mitään otakaan.
kuva 09.08.2014 21:41 Ari-Pekka Lanne  
  Nousin tiistaina 5/8 Haukivuorelta junan IC 66 toisena olleeseen vaunuun (Ex 26221, myyntinumero 5), sen kulkusuunnassa takimmaisen oven kautta, jääden istumaan siihen päähän vaunua. Konduktööri näki toki junan pysähtymisen aikana laiturille jalkautuessaan junaan nousemiseni – muita matkustajiahan ei junan kyytiin Haukivuorelta noussutkaan. Junan lähdettyä liikkeelle konduktööri kuikuili alkuun pari kertaa samaisen vaunun keulapään eteisestä välioven ikkunan läpi hiukan sen oloisen näköisesti, että pitäisikö tosiaan tuonkin matkustusoikeus ja matkustajatilastoihin kirjautuminen käydä rekisteröimässä. Mutta niin vain konduktööri sitten tuli leimaamaan lippuni, kävellen vastakkaisen pään eteisestä suoraan istuimeni luokse. Kyllähän konduktöörin on varsin helppo tehtävä tällaisten hiljaisten asemien kohdalla vilkaista jo laiturilla, keitä junaan nousee, ja mihin vaunuihin. Ei se kovin kummoista kasvomuistia vaadi.

Lippua leimatessaan konduktööri loi myös merkitsevän silmäyksen viereisellä penkillä lojuneeseen Canonin järkkäriini, ajatellen ehkäpä: "Jahas, taasko näitä Haukivuori-aktivisteja…" =o)
kuva 24.07.2014 19:23 Ari-Pekka Lanne  
  Ottamatta sen laajemmin ja syvällisemmin kantaa koko laajan ja monikasvoisen valtakuntamme rautatieliikenteen vuosikymmeniä jatkuneeseen kuihtumiseen ja sen lähtökohtaisiin, paikoin paikallisiin syihin – joita on useampiakin – on Helsinki-Turku -akselilta kuitenkin osoitettavissa pari enemmän tai vähemmän ajanmukaista ilmiötä, joilla voisi kuvitella täytyvän olla jotain tekoa tämän johtajan kuvassa osoitetun epäkohdan muodostumisen kanssa.

Varhaisin Helsingin ja Turun välistä liikennettä välittävistä väylistä piirtyi maastoon 1300-luvulla. Tällöin oli kysymyksessä vanhahtavanoloinen, muulein ja aasein ajettava, kyinen ja kivinen maantie, joka on nähtävissä ohuena säikeenä sen ajan satelliitti- ja ilmakuvissa. Taidettiinpa uralla hevoskärrien ohella nähdä satunnaisesti joitakin rottien ja kirppujen hätyyttämiä, paiseisia, säkkipukuisia jalkamiehiäkin, olallaan nuoliviinet ja viinileilit parkittua nahkaa. Ura oli osa Bergenistä Viipuriin johtavaa Kuninkaantietä, Alista Viipurintietä tai Suurta Rantatietä – tunsivatpa senaikuiset tienkäyttäjät tien myös E18:na, niin kuin olivat GPS-navigaattoristaan lukeneet, jotka siis lukea osasivat.

1800-luvun loppupuolelle tultaessa on havaittavissa ensimmäinen selkeä taitoskohta tämän tapahtumarikkaan ja värikkään matkaosuuden historiassa. Hevoset saivat kilpailijan polkupyörästä. Erovanhemmat eivät olleet enää juoruilevien ja juopottelevien hevosmiesten sekä määräänsä enemmän kauraa syövien valjakoiden kiskonnan armoilla, lähetellessään kahden kotinsa välillä sukkuloivia lapsiaan viikonloppuvisiiteille Helsingin ja Turun välillä. Nyt asiakkailla oli jotain, millä iskeä postivankkuriparoneja.

Seuraava suurempi murros osui 1900-luvun kynnykselle, kun Rantarataan iskettiin viimeisetkin ratanaulat. Alkuun näyttikin, että nyt valtion höyryhepo on lyönyt pölisevän ja aikailevan, usein krouveissa poikkeavan maantiematkustuksen lopullisesti – iänkaikkisesti ja ikihyviksi. Siksi lyhyeksi matka-aika typistyi matkustusmukavuuden noustessa samalla johonkin aiemmin tuntemattomaan. Erinäisten kehitysvaiheiden kautta ja moninaisten kannustimien vaikutuksesta autoilusta alkoi kuitenkin 1900-luvulla tulla varteenotettava kilpailija, jopa uhka rautatielle. Ford Motors Companyn vuonna 1908 esittelemä T-malli oli ensimmäinen jokamiesauto. Siitä lähti alkuun autoteollisuuden maailmanvalloitus. 1930-luvulla natsipuolue petasi Saksassa suurta jytkyä rakennuttamalla kansan käyttöön autobaanoja, mikä osaltaan vauhditti koko eurooppalaista autoilun perinnettä. Kolmannen valtakunnan aikaan 1933–1945 Aatu kohteli saksalaista autoteollisuutta – Auto Union, BMW, Mercedes-Benz, Volkswagen – kuin hyvää vävypoikaa.

50-luvun Suomessa kaupungit näkivät autoilun suosimisen kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun keinoin mahdollisuutena kasvattaa suosiotaan maalta muuttavan väestön keskuudessa. Autoilijan ymmärtäminen oli paisuvien kaupunkien ja kehittyvien kauppaloiden ässä kilpailussa nuorista ja seksikkäistä, maaseudunraikkaista ja mustikkasuisista tulomuuttajista. Sitä hintaa kasvavan autoliikenteen paineen alla Suomeen on jouduttu pääasiassa 50-60-luvulta lähtien rakentamaan rautatieverkon rinnalle kattavaa pikipintaista valtatieverkostoa. Ensimmäisenä rakennettiin valtatie 1 vuosina 1930–1951. Liikennemäärien jatkuvasti kasvaessa valtatietä 1 alettiin vuonna 1956 parantamaan edelleen moottoritieksi. Ykköstien viimeisimmätkin, seitsemän tunnelin punaisen graniitin läpi puhkaistut, leveät ja sileät – paikoin kallioleikkauksista sortuneiden lohkareiden ja varsinaissuomalaiseen savimaahan montuille vajonneen pikipinnan ryydittämät – moottoritieosuudet avattiin liikenteelle viisi ja puoli vuotta sitten, keskiviikkona 28/1-2009.

Kilpailussa Rantaradan ja Alisen Viipurintien välillä kehitys oli vuoden 2009 kevääseen tultaessa siis johtanut siihen, että verraten äskettäin lanseeratusta Pendolino-liikenteestä huolimatta auto oli kyseisellä välillä junaa nopeampi. Aikataulukaudella 14/12-2008–30/5-2009 ripeimmänkin junan matka-aika oli tunti 44 minuuttia, enemmän kuin henkilöautolla. Saksalaisen rynnäkkövaunun tavoin Ykköstietä törkeällä ylinopeudella syöksyvän mustaksi maalatun, kuumalla moottoritiellä mustia kumeja polttavan, kattoikkunalla ja tummennetuilla laseilla varustetun Bemarin matka-aika Helsingistä Turkuun voisi hyvinkin olla siinä reilun tunnin paikkeilla. Ykköstietä sata lasissa, henkilöautoliikenteen tulppana jolkottelevalle erikoispikavuoron linja-autolle on aikataulussa luvattu nopeimmillaan matka-aikaa kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia, mutta käytännössä olen matkustajana kyydissä olleensa kellottanut kahden tunnin ja viiden minuutin aikoja Turun linja-autoaseman ja Helsingin Kampin välillä. Puhumattakaan kotimaanlennoista – lentoaika Turusta Helsinki-Vantaalle on vain 35 minuuttia…

Aivan viime vuosina juna on saanut uudentyyppisen kilpailijan "halpalinja-autosta", joka tunnetaan myös "Punaisena vaarana". Polkuhinnoittelukisaan ovat lähteneet mukaan Helsinki-Turku -välillä muutkin joukkoliikenteen liikennöitsijät. Junan kannalta tilanteen voisi kuvitella täytyvän olla sellainen, että toisaalta matkustajamäärä on pienentynyt, mutta tarjouskampanjoiden takia kuitenkin keskimääräinen matkustajakohtainen lipputulo on pienentynyt. Kate on siis sulanut kahta kautta. Normaalin inflaation raksuttaessa samaan aikaan tavalliseen tapaansa, voisi luulla, että junavuorokohtaisia kustannuksia on jokseenkin mahdotonta leikata. Junakalustotehtaat eivät lahjoita kalliilla tuotekehittelemäänsä ja rakentamaansa kalustoa rautatieliikelaitoksellemme, sähköyhtiöt eivät tingi tariffeistaan, eikä junahenkilökunta suostu tekemään töitä talkoilla. Näillä kaikilla kun on puolestaan omat kustannuksensa, jotka heidän on maksettava. Ohjausvaunujen käyttöönotolla onnistuttiin karsimaan osa kuluista, mutta sekin tehostamistoimenpide on jo tehty. Siinä mielessä hiljaisimpien junavuorojen lakkauttaminen on täysin johdonmukainen, looginen ja odotettu reaktio tällä kyseisellä matkustusvälillä. Ei sen isännän kannata tyhjiä rattaita ajattaa – hevosenkenkiä siinä vain kuluu, ja tuntuu liinaharjaisen rautiaan maha vetävän kauraa vallan toisella tavalla kuin tallinpilttuussa tuhahdellessa ja pärskiessä. Kai sille ruokkoamattoman näköiselle ajurillekin täytyisi joku kuparinen neljänneskopeekka antaa, ettei matkalle vallan nälkäänsä sorru. Eihän tietenkään kukaan sitä hevospäistä, sekarotuista kuskia sääli, mutta jos matka tyssää välille, postivaunussa matkustava seurue jää alttiiksi maantierosvojen atakille.

EY:n kilpailu-uskovaisuuden oppi ammentaa kuningasajatuksesta, jonka mukaan kaikkinainen sääntelyn purkaminen ja amerikkalaistyylinen vapaus, mahdollisimman täydellinen omavastuisuus ja toivotalkoot johtavat luonnostaan halpuuteen ja yhteiseen hyvään. Esimerkiksi Helsingin ja Turun välisten liikennemäärien jakaantuminen ja ohjautuminen eri kuljetusmuotojen kesken osoittaa, että yhtälö on todellisuudessa mutkikkaampi. Vaikka rautatie lähtökohtaisesti ja todellisuudessa onkin teknistaloudellisesti ylivoimainen muihin kulkumuotoihin nähden – aivan kuten J. Ahtiainen kuvatekstissään (https://vaunut.org/kuva/94511) oikein toteaakin, rautatien käyttö maantien sijasta vähentäisi Oy Suomi Ab:n kustannuksia ja ympäristöä kuormittavia päästöjä sekä säästäisi maapallomme öljyvaroja – on taustalla paljon muutakin. Viime vuosisadan puolella valloillaan olleiden liikennepoliittisten käsitysten vaikutuksesta Rantaradan kehitys jäi huutolaispojan asemaan Ykköstien kaasutellessa siitä ohi. Tästä johtuen Rantaradan junat eivät tänä päivänä pysty kilpailemaan matka-ajassa Ykköstien autojen kanssa. Sitä tosiasiaa ei mikään kilpailun vapauttaminen ja sääntelyn purkaminen muuta. Sen sijaan EY:n kilpailu-uskovaisuus saa aikaan lyhytnäköisten, omakohtaisten, pienten hyötyjen tavoittelun pitkän tähtäimen, kokonaisvaltaisen, suuren ja kestävän yhteisen hyvän tavoittelun kustannuksella.
kuva 18.07.2014 00:32 Ari-Pekka Lanne  
  Jaa – enpä pannut merkille, että Haukivuori olisi olemassaolollaan generoinut sen suurempaa hidastusta matkalle. Eikä minulla sen puoleen ollut turhantärkeää kiirettäkään – kunhan nyt laiskuuttani hiukkasen elättelin toiveita ehtimisestä Kuopion torilta klo 23:30 Savolanniemen suuntaan starttaavaan Kuopion Liikenteen linjan 20 paikallisautoon. Muuten olisin kai joutunut kävelemään sen kuusi kilometriä Rauhalahden leirintäalueelle vuorovälin ollessa siihen aikaan tunti. Vaan mikäpä siinä olisi täysikuun loisteessa ollut kävellessä.

Luotijunamatkan huomattavin epäjatkuvuuskohta kohdistui Korian seisakkeelle, missä veturinkuljettaja joutui antamaan äänimerkkejä ja tekemään kipakan äkkihidastuksen rata-alueella temppuilevan nuorisohenkilöjoukkion vuoksi. Hyvä kun ei tullut pyöristä kulmikkaita. Hetken kylmäsi sydäntä, että jäiköhän joku alle, mutta mieli tasaantui, kun juna jatkoi edelleen pysähtymättä kulkuaan sillan yli Kouvolan asemalle.

Istumapaikkani takana matkusti Linnanmäen-reissulta maakuntaan palaileva äiti pienen tyttärensä ja poikansa kanssa. Taisivat muksut pari kertaa koittaa rynkyttää istuintanikin, vaikka äiti yritti ohjeistaa, ettei saa häiritä muita matkustajia. Elohopean kaltaisesti ja kikatellen lapset juoksentelivat Pendolino-junaa päästä päähän ja nahistelivat toistensa kurkussa piittaamatta äitinsä uhkauksista viikon, jopa kahden pelikiellon asettamisesta. Mutta eipä tuo haitannut minua. Hyvähän se on, että juniin riittää matkustajia – ihmisiä ja elämää, jotka tuovat myös sitä "pätäkkää", jolla liikennöitsijä voi sitten vaikka maksella palvelun aiheuttamat kustannukset.

Oikeastaan matka edistyi niin seesteisissä tunnelmissa, etten siinä kesäisen Suomen nättien maisemien viuhuessa lentokonemaisen ikkunan takana malttanut enää Kouvolan jälkeen olla poikkeamatta ravintolavaunun puolella tuhlaamassa markkoja makoisaan kahvikupposeen. Kuitenkin kaikkein mieluisin näkymä osui silmiin Kalvitsassa, jossa näkyi nököttävän viimeisen päälle restauroitu vanha rautatieasemarakennus – muuten ränsistyvän, rapistuvan ja pusikoituvan rautatiemiljöön joukossa. Matkan ollessa jo voiton puolella aurinko laskeutui puiden latvojen taakse. Olisihan se matka saanut kestää vaikka vähän pidempäänkin.
kuva 17.07.2014 08:03 Ari-Pekka Lanne  
  Lättäliikenne lakkautettiin toukokuussa 1988, ja Valtionrautatiet 1962-1987 -kirjan s. 296 mukaan kuvassa näkyvä upouusi veturisuoja olisi valmistunut v. 1987. Siispä vuosi on 1987 tai 1988.

Tämännäköisenä Rauma jäi mieleeni, kun Lättähatulla kuljin. Tosin olin silloin neljännesvuosisata nuorempi, alta kouluikäinen. Hieno kuva!
kuva 09.07.2014 21:14 Ari-Pekka Lanne  
  Hienoja kuvia!
kuva 09.07.2014 21:13 Ari-Pekka Lanne  
  Vanha tavara-asema on siinä tavararatapihan reunalla. Siinä on lastattu kappaletavaraa, silloin kun sitä vielä rautateillämme kulki.

Nykyisestä toiminnasta voisi ehkä mainita junien pesut Heikkilän pesuhallissa. Viheriäisiin meneviä kondensaattivaunuja on silloin tällöin seisotettu Heikkilässä, jopa kymmeniä vaunuja kerrallaan useilla eri raiteilla. Ja mm. Muhkurin puusavotan tai henkilövaunuvarikon järjestelyoperaatioiden yhteydessä Heikkilässä on tehty pieniä manöövereitä.
kuva 07.07.2014 12:09 Ari-Pekka Lanne  
  Kiitokset numeron oikeamielisyyden vahvistamisesta lottoarvontamme viralliselle valvojalle!
kuva 05.07.2014 18:45 Ari-Pekka Lanne  
  Tyypillisesti Rauman ja "Repolan" välillä päivystäjät ajelevat tuplavalonheitintä polttaen (https://www.vaunut.org/kuva/44681) – samoin Kn-Ktu-Säk -linjaosuuksilla jurtin loppuaikoina, jolloin kyseiset linjaosuudet mentiin vaihtotyö-statuksella. Onpa näin näyttänyt olevan käytäntö myös Pv 6181:nä liikennöitävässä Viheriäisten kondensaatti/nestekaasu -ekspressissä (https://www.vaunut.org/kuva/86898). Ainakin maatalousjärjen mukaan se tosiaan tuntuisi fiksulta ja turvallisuutta edistävältä käytännöltä selkeillä linjaosuuksilla. Toisaalta ylätuplalamppujen sammuksissaolokaan ei aina tarkoita, että kyseessä olisi vaihtotyö – VEK on vain unohtanut kytkeä valonheittimeen virran. Sitäkin näkee silloin tällöin.
kuva 04.07.2014 21:06 Ari-Pekka Lanne  
  Paikalla olleena ja tilanteen kameralla dokumentoineena sanoisin – niin kuin muutenkin kuvan kaltaisissa tilanteissa – että autoilijalla on peiliin katsomisen paikka. Filmin edellisessä ruudussa näkyy kuinka autoilija on tulossa ylikäytävälle. Siinä autoilija katsoo suoraan eteensä. Seuraavassa hetkessä auto yllättäen jatkaakin pysähtymättä radalle. Siinä kohtaa veturinkuljettaja viheltää, ja autoilija katsoo ihmeissään junaa (yllä oleva kuva).

Visan kommenttiin vastaisin, että olen tietoinen junaparin 3559/3560 tehtävien siirtymisestä osaksi Pv-6181:tä viime syksynä. Ko. junapari kuitenkin palasi listoille keväällä. Kuvan mukainen tilanne sopisi paremmin olemaan junapari kuin päivystäjä, koska kuljettajan paikalla istui tekstiileistä päätellen veturinkuljettaja, eikä vaihtotyönjohtaja, eikä kyseinen veturi ole Rc-kelpoinen.
kuva 02.07.2014 10:19 Ari-Pekka Lanne  
  Kyl, eik ne juna mahr nykyste tommossi ol. Jakuaari mallist en tiär sanno.
kuva 02.07.2014 10:15 Ari-Pekka Lanne  
  Tuoko oli ainoa virhe, jonka Topi tähän kuvasatsiin ängetyistä turunnoksista löysi? Jos näin on, niin muualta, vaikkakin murteellisesti hieman samalta kuulostavasta eteläisestä Satakunnasta, tulleena täytyy olla tyytyväinen.
kuva 01.07.2014 23:05 Ari-Pekka Lanne  
  Siilinjärveltä Turkuun Yaran asiakasjunan T4036 toimitti yötä myöten Sr1-pari 3054+3084 (https://vaunut.org/kuva/93729). Loppumatka Turusta Uuteenkaupunkiin taittui yllä olevien kuvien valottamissa aamuyön utuisissa tunnelmissa, varsinaissuomalaisissa maisemissa, Dv12-kolmikon Tampella-M.G.O. -sauhuisin ja -pauhuisin dieselvoimin – siltikin kaurismäkeläisen vähäeleisesti ja jäyhästi.

Legendaarisen "Fosfaattijunan" kokoonpanoksi muodostui Turun henkilöratapihan raiteella 011 perjantain 27/6-2014 vastaisena yönä n. klo 2:20–3:00 tehdyn veturinvaihdon jälkeen

Dv12 2620 (johtoveturi)
Dv12 2558 (1. apuveturi)
Dv12 2552 (2. apuveturi)
Hkbar 125838-3 (välivaunu)
Gbls 42 10 1563 592-1 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 692-9 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 706-7 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 495-7 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 082-3 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 447-8 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 418-9 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 489-0 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 746-3 (apulanta)
Gbls 42 10 1563 423-9 (apulanta)
Zan-v 194242-4 (tyhjä)
Sof 196602-7 (tyhjä)
Sof 196605-0 (tyhjä)
Zan-v 194259-8 (tyhjä)
Zan-v 194272-1 (tyhjä)
Zan-v 194277-0 (tyhjä)
Zan-v 194413-1 (fosforihappo)
Zan-v 194217-6 (fosforihappo)
Zan-v 194204-4 (fosforihappo)
Zan-v 194418-0 (fosforihappo)
Zan-v 194405-7 (fosforihappo)
Zan-v 194206-9 (fosforihappo)
Zan-v 194213-5 (fosforihappo)
Zan-v 194407-3 (fosforihappo)
Zan-v 194261-4 (fosforihappo)
Zan-v 194228-3 (fosforihappo)
Zan-v 194265-5 (fosforihappo)
Zan-v 194410-7 (fosforihappo)
Zan-v 194425-5 (fosforihappo)
Zan-v 194260-6 (fosforihappo)
Za 180034-1 (fluoripiihappo)
Za 180033-3 (fluoripiihappo)
Zas 82 10 7950 003-8 (fluoripiihappo).

Täten junan kokonaispaino oli (olettaen että kuormassa olleet happovaunut oli päästetty lorottumaan piripintaan näitä oivallisia happoja, ja tinalänkkärit (Gbls) oli sullottu kaarevia kattojaan myöten täyteen vesistöjä rehevöittävää superfosfaattia ja muita kasviravinteita sisältäviä suursäkkejä – riippuen osaltaan jo Yaran Siilinjärven-pään ylityönjohtajan kuormauksen aikaisesta pirullisuuden asteestakin – jousipakkojen ollessa tällöin lintissä, huonoimpien lehtien paukahtamaisillaan tasan siihen paikkaan) 2319 tonnia, junapaino 2115 tonnia. Akseleita junassa oli vetureiden perässä 114. Kokonaispituutta junalle oli kertynyt 495 metriä.

Lannoite- ja fosforihappovaunujen väliin sijoitetut kuusi tyhjää säiliövaunua oli varattu paluurahdille, 60-prosenttiselle typpihapolle. Mutta paljon mahtui – fosfaattimineraalilla kuormattujen apatiittihoppereiden puuttumisesta sekä muutamasta tyhjyyttään kumisevasta, sisäpinnaltaan kumitetusta säiliövaunusta huolimatta – tähänkin junaan "hyvää", joka kaiken muun mukavan lisäksi satoi suoraan norjalaisten laariin. Sillä olisi jo Valtiokonttorikin lyhentänyt hyvän kappaletta omia tai kreikkalaisten vanhoja velkoja.

Sen sijaan edellisenä, torstain 26/6 vastaisena, yönä juna T4036 näyttäisi havaintojeni perusteella jääneen tyystin saapumatta ( https://www.youtube.com/watch?v=32bVUFshSAo ). Kuitenkin Turusta loittoni klo 3:36 lännen suuntaan junana kulkuun asetettu (punavaloihin kytketty virta) yksinäinen Dv12 2635, oletettavimmin junan T4036 latvana – terveisten ohella ainoana asianaan itsensä, päivän järjestelytöissä Hangonsaaressa tarvittavan radio-ohjausveturin, toimittaminen Uuteenkaupunkiin. Tavallisestihan yksi Fosfaattijunan kolmesta Dv12-veturista erkanee nipusta päiväksi päivystelemään Uuteenkaupunkiin kahden muun veturin sukkuloidessa kulloistakin kuljetustarvetta mukaillen kulkuun asetettuihin aamu- ja keskipäivän VET- ja T-juniin määrättynä kaksoisveturina Uudenkaupungin ja Turun välisellä ratalinjalla.
kuva 01.07.2014 22:57 Ari-Pekka Lanne  
  Dv12 2558 + 2552 + Zaes-w + 25 Vgobo + Zaes-w
kuva 23.06.2014 10:10 Ari-Pekka Lanne  
  Jospa valkokauluksisen suunnittelijan alkuperäisten, suurten suunnitelmien mukaan onkin ollut tarkoitus asetella kirjaimet kahdelle riville tyyliin

"Mastoon kiipeä-
minen kielletty".

Duunarihaalareihin sonnustautuneen latojan huomatessa, että eiväthän kirjaimet ylärivin puolella kilpeen niin mahdukaan, ongelma on ratkaistu luovuutta soveltaen kuvassa näkyvällä tavalla.
kuva 19.06.2014 18:31 Ari-Pekka Lanne  
  Taisi Kainuun yöjunien lakkauttaminen olla niin sanottu "kuningasajatus". (Vrt. https://vaunut.org/kuva/31716)
kuva 19.06.2014 15:13 Ari-Pekka Lanne  
  On mennyt nopsaan kymmenen vuotta, mutta kuinka paljon onkaan maailma siinä ajassa muuttunut.
kuva 19.06.2014 14:58 Ari-Pekka Lanne  
  On erittäin hieno kuva. Jos mun pitäisi veikata jotain, sanoisin Janin havainnot (havaintojen puuttuminen junasta T3803) huomioiden, että tämä on ollut joko etuajassa kulkenut T3707 Raumalle, tai jollain muulla numerolla kulkenut juna Raumalle, joka kuitenkin toimitti T3707:n asian – mikä kumma ikinä onkin ollut syynä moiseen erikoisjärjestelyyn. Ja onhan toki vuosien varrella puuta mennyt Raumalle muissakin junissa kuin T3707:ssa. Vuosituhannen alussa kulki arki-illan osajuna – sen on täytynyt olla T3717 – jossa tapasi olla muun lisäksi myös puuta. Ylimääräiset puutavarajunatkaan eivät liene täysi mahdottomuus. Myös tyhjiä puutavaravaunuja voi palautua joskus muissakin kuin T3722:ssa – tämän oletuksen perustan maanantaina 3/2-2014 tekemääni havaintoon junan T3712 viivalla kulkeneesta ylimääräisestä junasta, jonka viimeisinä vaunuina keikkui pankkovaunujen ryhmä 5 Sp + 7 Sps + Ocpp + Sp (https://vaunut.org/kuva/89971).

2000-luvun alkupuolella junassa T3707 kulki raakapuun ohella Teuvan sahalta tulevaa haketta Sgn-vaunuissa. 28/2-2005 voimaan tulleessa vakinaisten junien luettelossa viikoittaiset T3707:n kulkupäivät supistuivat viidestä (ma-pe) kahteen (ti,to) hakkeen jäädessä kokonaan pois junasta. Hakkeen rautatiekuljetuksen lakkautumisen syynä Teuva-Rauma -välillä oli jonkun kumipyöräisen kuljetusyhtiön voitto VR Cargosta tarjouskilpailussa.

Taisi juna T3707 kadota jossain vaiheessa pariksi vuodeksi tyystin vakkarista. Onko puu ajettu tuona pimeänä aikana tarvittaessa ylimääräisenä kulkuun asetetulla, T3707:n viivalla kulkeneelle junalla, vaiko liitetty puutavaravaunut johonkin sopivaan osajunaan. Vuoden 2012 lopulla T3707 ilmestyi hetkeksi (24/10-5/12) uudelleen kulkuun, kulkien tuolloinkin vain keskiviikkoisin. Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa junan vakkareiden mukaisena kulkupäivänä oli perjantai, huhtikuusta alkaen keskiviikko ja perjantai. Nyt kesän listassa juna näyttäisi laventaneen kulkupäivänsä jo kolmeen (ke,to,pe).

Yleisestikin olen ollut siinä käsityksessä, että puutavaran ajo tahtoo olla luonteeltaan jonkin verran toisaikaiseen kaatuvaa. Teollisuus voi sille päälle sattuessaan ajattaa puuta ylimäärin, antaen surutta sen kerääntyä aivan valtaviksi röykkiöiksi, silloin ja sieltä kun sitä edullisemmin saa, ja sitten voi olla taas vähän rauhallisempaa aikaa, kun sulatellaan tätä tolkutonta varastoa. Lähempää tuodaan kumipyörillä, kauempaa teräspyörillä – toisina aikoina näidenkin keskinäinen jakolinja voi vähän hakea paikkaansa.
kuva 17.06.2014 20:10 Ari-Pekka Lanne  
  No mikäs siinä Nelkussa sitten on vikana, kun ei kelpaa mihinkään? Pari vuotta sitten se kuvattiin Kokkolassa: https://vaunut.org/kuvat/?tt=5&i1=Tve4&i2=512
kuva 17.06.2014 17:37 Ari-Pekka Lanne  
  Laatikkomaiset vaihtolavat oli ainakin Elijärvi-Röyttä -kromirikasterallissa käytetyissä, Ome-vaunuista muutetuissa 4-akselisissa Sbu-vaunuissa, jollaisesta löytyy värikuvia Vauhtia ja voimaa – Valtionrautatiet 1862-1987 -kirjan sivulta 55. Kuva Sbu:n prototyypistä (n:o 203001) löytyy myös .orgista, mutta siinä on erilaiset vaihtokuormatilat kuin Elijärven vaunuissa. Svs-vaunuun sopivia laatikkomaisia kuormatiloja "the Tiiliskivi", Valtionrautatiet 1962-1987, ei mainitse.
kuva 17.06.2014 16:49 Ari-Pekka Lanne  
  Luulen että Oulussa on kaksikin Tve4:sta, 512 ja 514 – jollei 512 sitten ole hävinnyt sieltä jonnekin viime kesän jälkeen. Se vaan, kun ne pysyttelevät melko tiiviisti sisätiloissa.
kuva 17.06.2014 16:37 Ari-Pekka Lanne  
  Ja olisiko "löpölekkerin" littera sitten niin paljon kuin Ss30, luntattuna Valtionrautatiet 1962-1987 -kirjan sivulta 476. Samalta sivulta suoraan lainattuna: "Ss30-suursäiliö on valmistettu haponkestävästä teräksestä ja on tarkoitettu nestemäisten aineiden kuljetukseen. Sen tilavuus on 4,5 m³ ja kuorma 4,5 tonnia."
kuva 17.06.2014 16:19 Ari-Pekka Lanne  
  Löpölekkeri näyttäisi puuttuvan. Mutta mitäs kaikkea tavaraa näissä kuvassa näkyvissä purtiloissa sitten on kuljetettu? Muuta kuin kalkkia – ja nykyään BSvs:ssä veturihiekkaa.
kuva 17.06.2014 12:29 Ari-Pekka Lanne  
  Jos oletetaan, että asia on muodollisesti näin, ja otetaan tarkastelun alaisuuteen sen lisäksi eräs toinen lainkohta – Rautatielaki 8.4.2011/304 85 §: "Joka tahallaan tai huolimattomuudesta --- liikkuu tai oleskelee asiattomasti ratapiha-alueella, ratalinjalla, rautatiesillalla tai rautatietunnelissa, joka ei ole yleisön käytettävissä, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, rautatielainsäädännön rikkomisesta sakkoon." – saadaan lopputulemaksi, että kuvassa näkyvä metsäpalsta on yksiselitteisesti "ei kenenkään maata", kauniine ruusumerineen.

Kuitenkin tämän lakiteknisen irtonaisesti tarkasteltuna päivänselvältä, suoraviivaiselta, yksikantaiselta ja johdonmukaiselta kuulostavan ynnäilyn vastavoimaksi – ikään kuin sen toisen vaakakupin kuormaksi – mieleeni pulpahtaa väkisinkin eräs vanha eettinen pohdinta: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään."

Arkijärkeeni ja oikeustajuuni sopivat kyllä ratapihalla, ratalinjalla, rautatiesillalla ja tunnelissa liikkumisen kieltävät lainkohdat ja kiellot tarkoituksenaan estää vaaratilanteiden syntyminen. Kuvanmukaisen "rajavyöhykkeen" tarkoitusta ja funktiota en ymmärrä ollenkaan. Viheriäisten ratapihalla liikkuu ja seisoo pelkästään tulenarkaa VAK-tavaraa – sekö antaa aiheen tälle erikoiselle kiellolle? – Ei anna, koska samat, Viheriäisiin tulevat tai sieltä lähetetyt, VAK-tavarat liikkuvat junakyydillä myös muilla ratapihoilla ja ratalinjoilla, joissa yleisö pääsee lähemmäs samoja vaunuja – asemalaitureilla parhaimmillaan parin metrin päähän.
kuva 16.06.2014 16:20 Ari-Pekka Lanne  
  Matkavetureiden seisontapaikat ovat ainakin perinteisesti vaihdelleet Raumalla. Melkein millä tahansa raiteella niitä on näkynyt, kuitenkin ehkä yleisemmin juuri tuossa pohjoisimmassa 307:ssa, niin kuin tässä Ernon kuvassakin siinä näkyy makaavan Siperian Susi. Raide 307 on hyötypituudeltaan vain 563 meetteriä, joten yksinäiset Sudet tai Marsut eivät sitten haaskaa hyvää raidepituutta vaikkapa joltain satamasta nousevilta lähemmäs kilsan roikilta. Yleensäkin reunimmaiset raiteet ovat hyviä pelkkien vetureiden makuutteluun.

Eikä pelkästään poikittaisesti makuutusraide, vaan myös veturin sijoittuminen makuutusraiteella pituussuunnassa, on varioinut. Katsoppas, jos tamperelainen veturinkuljettaja päätti suunnata ajotaukonsa ajaksi - öh, sanokaamme vaikka Deniss Kebabiin, Liniksen Heseen tai Seminaarinmäen Kulinariumiin - oli veturi hyvä pysäköidä aivan ratapihan itäpäähän, niin lähelle Valtakadun tasuria kuin pystyi. Jos sen sijaan maripaitainen ystävämme saikin päähänsä suunnata askeleensa Petäjäksen-perälle Villa Talboon, oli Sr1 tai Sr2 edullisinta pysäköidä ratapihan sataman puoleiseen päähän, Anderssonintien sillan tuntumaan.

Oleskelin lauantaina 20/11-2004 asjallisesti Rauman junatoimistossa, entisen Etapin vintillä (https://www.vaunut.org/kuva/59956), kun Tampereelta tuloillaan oleva T3719 ilmestyi asetinlaitetauluun laukaistessaan Kaatopaikantien (vaiko Äyhöntien ?) ylikäytävän hälyn. Erikoisuutena senpäiväisessä T3719:ssä olivat Teuvan sahalta tulevat Sgn-hakevaunut, jotka liitettiin tavallisesti Tampereella varhaisempaan junaan T3707. Tällä kertaa hakekonttivaunujen ryhmä ei ollut ehtinyt liitettäväksi osaksi T3707:aa Parkanon ja Seinäjoen välillä yöllä pudonneen ajolangan johdosta. Mutta siis liikenteenohjaaja näki tosiaan asetinlaitetaulun merkkilampun perusteella, että T3719 oli ilmestynyt hänen valtakuntaansa. Siispä hän ottikin heti linjaradiolla yhteyttä junan veturinkuljettajaan. Koko litaniaa en sanasta sanaan näin kymmenen vuoden mentyä millään jaksa muistaa, mutta se meni muistaakseni jotenkin tähän tapaan: "Huomenta 3719, Rauma kutsuu. --- Tulet alas raiteelle 304. Veturin irrottamisen jälkeen lupa ylös raiteelle 305 tai 306, kumpaan vähemmillä vaihteenkääntämisillä pääsee." Veturinkuljettajan rätisevä ääni toisti litanian sanasta sanaan. Hra Lumirae voisi ehkä osata oikaista jotain tästä raumalaistyylisestä ohjeistuksesta, mutta jujuna tässä oli kuitenkin se, että liikenteenohjaaja antoi Tampereelta saapuvan veturinkuljettajan itse valita kahdesta vaihtoehtoisesta veturin seisontaraiteesta sen mieluisamman - tämän muistan varmasti. Siihen aikaan Rauman länsipään vaihteet olivat vielä käsin käännettävät. Nykyäänhän nekin vaihteet ovat kauko-ohjattuja, ja liikenteenohjaajakin on jossain Tampereen bunkkerissa.
kuva 15.06.2014 20:41 Ari-Pekka Lanne  
  Eipä ole .orgissa liikaa kuvia tästäkään Keltiäisestä. Tässä viime vuosina olen kohtuullisen useasti ulottanut aamu- tai iltapäiväkävelylenkkini Nokelan-perälle, mutta suotta olen mielessäni toivonut, että kun kuoreentuisi nyt tuokin edes kerran ulos kolostansa - siis tuosta vasemmalla lättänämpänä näkyvästä vanhemmasta tavaravaunukorjaamosta, jossa se ilmeisesti pitää kortteeria. Jospa nämä uudet colosseumit saisivat aikaan 514:n kuvausmahdollisuuksien parantumisen. 512:n bongasinkin jo viime suvena tuolta takaa vanhojen veturitallien edustalta.
kuva 14.06.2014 21:21 Ari-Pekka Lanne  
  Sans se. Määkin joudun herkästi arvailemaan kerrotun merkitystä kuulostellessani ulkomaankieltä. Mut nasta kuva.
kuva 04.06.2014 20:45 Ari-Pekka Lanne  
  Hauska jos joku ymmärtää näitä. Varmasti on niitäkin, jotka saavat näistä hallittuja hermoromahduksia, jos tulee sohaistua muurahaispesää sivutessa jotain poliittista kysymystä. Suurin riski on kai siinä, että lukija voi käsittää esseen väärinkin, jos siihen on käytetty ironiaa. Itselläkin menee joskus näiden kanssa henkselit solmuun.
kuva 26.05.2014 21:01 Ari-Pekka Lanne  
  Eikä paljon rattoria kaksisempi. Vain puolikas Alstikasta.
kuva 25.05.2014 10:58 Ari-Pekka Lanne  
  Onhan näitä lääkkeitä: H u r uxin, A l s t izapin, D i apam… Ovat melko voimakkaita ja jymähtävät syvälle tajuntaan. Kemiallisen lääkityksen tueksi on saatavissa myös sähköhoitoa - 25 kV tai 2 x 25 kV, 50 Hz…

Tulisi kuitenkin muistaa, että ihminen on dualistinen astraaliolento. Siinä on paitsi se "rauta" (amer. hardware), myös "softa" (amer. software). Nämä molemmat pitäisi hoitaa kuntoon, muuten pakkoajatuksista ei päästä. Softapuoli saadaan kuntoon erilaisin terapeuttisin keinoin. Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin: Kun olisi joku mieluisa ja rauhoittava harrastus - se voisi olla vaikka runoilua tai valokuvaamista.

Jos tautia ei saada hoitoon edellä mainituin keinoin, voi kirurgi joutua tekemään CoCotomian…
kuva 21.05.2014 20:34 Ari-Pekka Lanne  
  Tieteellisen täsmällistä analyysiä en tuosta ilmiöstä osaa antaa, mutta sen saa aikaan kuvan pakkaaminen gimpillä. Juuri tuossa kohtaa pölkkyjen väli on jostain syystä perspektiivin vaikutuksesta otollinen tuollaisen aaltoilevan ilmiön esiintymiselle. Lähempänä olevat pöllit pysyvät erossa toisistaan, kun taas tasurin jälkeen olevat pöllit ovatkin jo yhtä tasaista pikselimössöä. Originaalikuvassa tuollaista vääristymää ei esiinny, joskin se versio vie levytilaa 7,15 Mt - ei kehtaa tunkea sitä .orgin palvelimelle. ;o)
Kuvasarja:
Våren i svenskspråkig Österbotten
 
 21.05.2014 01:17 Ari-Pekka Lanne  
  Tavallaan ihan aiheellinen kommentti Jormalta. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin itselleni myös koulussa ruotsi oli kuin perässä vedettävä kivireki, josta suoriuduin suuresta työmäärästä huolimatta aina rimaa hipoen "femmoilla". En edes uskalla ajatella, kuinka kelvotonta kieltä tähän sarjaan vääntämäni tekstit oikeastaan mahtavat ollakaan, mutta ehkäpä ruotsinkieliset siltikin saavat niistä hyvällä tahdolla jotain tolkkua - paljon aikaa ainakin tuli niiden eteen sanakirjojen ääressä vietettyä. Muut voivat vaikka katsella kuvia. Suurin syy siihen, miksi halusin väkisin yrittää vääntää tähän ruotsia, on se kun se kuulostaa minusta niin kovin eksoottiselta. Ruotsinkieliseen Österbotteniin kun joutuu, on melkein kuin olisi ulkomailla.
kuva 20.05.2014 23:41 Ari-Pekka Lanne  
  Dv12 2716+2619+2515 + Sps + Sp + 2 Sps + Sp + 2 Sps + Sp + Sps + Sp + 2 Sps + 3 Sp + 3 Sps + 3 Sp + Sps + Sp + Sps. (=96 axl.)
kuva 20.05.2014 17:44 Ari-Pekka Lanne  
  Juu, kyllä nuo koordinaatit on syötetty tuohon oikein. Google Mapsin kuvissa maisema näyttää hiukan erilaiselta, kun rataremppa on sittemmin laonnut radanvarren hyttyspuskat. Tuossa tuli tosiaan tienposkessa, keskellä laajaa ja avaraa peltoaukeeta istuskeltua iltaa retkijakkaralla ja otettua vielä muutama jäähdyttelykuva ennen päivän päättämistä.
kuva 19.05.2014 19:31 Ari-Pekka Lanne  
  Visan arvuutteluun Tervajoella ja Jalasjärvellä nähdystä retkijakkaraolennosta voin vahvistaa, että kyseessä on ollut kaksoisolentoni. Itse en ole siellä suunnalla käynyt pariin vuoteen. ;o)
kuva 15.05.2014 15:51 Ari-Pekka Lanne  
  Hauska tönö tosiaan. Ja kelpo maisema, vaikka onkin talvella kuin lakana.
kuva 15.05.2014 15:49 Ari-Pekka Lanne  
  Voisivatkohan Kontiomäen kautta kulkeutuvat olla vaihdokkaita, siirrossa läpikulkevissa Jns-Ol-Jns -junissa? Samoin kuin Pohjanmaan radallakin voi joskus nähdä Hyvinkään pajalla käyviä koneita. Ja pajalta taas koeajoissa ainakin Hankopaanalla. Iso Vaaleet ovat keskuudessamme. Ne ovat kaikkiallistuneet.
kuva 12.05.2014 23:25 Ari-Pekka Lanne  
  Siellä taitaa olla Turun Seudun Vesi Oy:n raakavesivarasto: http://www05.turku.fi/ah/ykltk/2005/1220037x/1288429.htm
kuva 12.05.2014 23:21 Ari-Pekka Lanne  
  Kbp-vaunut lienevät kaivetut kantasataman puolelta. Joku tuollainen letka niitä on viime aikoina maannut siinä viljasiilon juurella. Nähtävästi kulkuun asetetut/asetettavat sotilasjunat aiheuttaneet nyt niille kysyntää.

Mukavaa nähdä vielä turhateipittömän näköinen (johtoveturi töhrytön, apuvetureiden töhryt piilossa) Dv12-kolmikko.
kuva 12.05.2014 22:45 Ari-Pekka Lanne  
  ...ja lisätäänpä vielä Kokkolan Vaaleiden määräasemaluetteloon Talvivaara. ( https://www.vaunut.org/kuvat/?paik=Talvivaara&tag0=1%7CDr16%7C )
kuva 12.05.2014 22:17 Ari-Pekka Lanne  
  Itselläkin muutama kohtaaminen Iso Vaaleen kanssa, joista ei ole vaan päässyt yli. Ehkä elämän suurimpia hetkiä ovatkin ne pienet.

Täsmällisiä lukumääriä Dr16:n sijoituspaikoista en raision- tai aurajokisuulaisena tiedä, mutta laajallehan nuo ovat nykyään levinneet. Näkyvät ajelevan Oulusta Tornioon ja Kolariin, Joensuusta Niiralaan, Siiliin, Pieksämäkeen ja Uimaharjuun. Kokkolassakin niitä majailee paljon, pistellen sieltä Siiliin, mutta myös Alholmaan – tai ainakin T5478:ssa olen sellaisen parina yönä nähnyt ja kuullut. Taitaa Oulu olla jäänyt Dr16-mestana jo enämpi paitsioon.
kuva 11.05.2014 22:00 Ari-Pekka Lanne  
  Mielenkiintoista. Google Mapsin kamera-autokin näkyy tehneen kierroksensa tuolla vesitornin juurella, siltikin vaikka Petrin mainitseman tien alkupäässä on tämmöttöinen kieltotaulu: tiny.cc/hclpfx ("Asiaton oleskelu VR:n alueella ankarasti K I E L L E T T Y")

Myös Kiskopolun sillalta tornin juureen kiertyvän kävelyluiskan yläpäässä, sillan kaiteessa olevaan porttiin kiinnitetyssä kilvessä kerrotaan siattoman oleskelun olevan ankarasti kielletty.

Kai maar ukaasit on asetettu grattitikekkuleiden ja rosvoroopeitten johdosta. Mistäpä vaksit niitä harrastajista voisi erottaa?
Kuvasarja:
Rovaniemi 20.6.2003
 
 09.05.2014 18:31 Ari-Pekka Lanne  
  Siinä – jos jossain – vanha kamraattimme, johtaja Nyman on oikeassa, että Iso Vaaleessa todellakin on määrättyä tenhovoimaa. Laitoksen kohdatessa sen näkee, kuulee, tuntee ja haistaa, että nyt ei ollakaan tekemisissä minkään banaanitasavallan tuotteen ja valmisteen kanssa.
kuva 07.05.2014 14:04 Ari-Pekka Lanne  
  Mietinkin et kyl on taso laskenu.
kuva 27.04.2014 00:06 Ari-Pekka Lanne  
  Kymmenkunta vuotta sitten vastaava meininki oli arkipäivää Pieksämäki-Joensuu -akselilla: https://www.vaunut.org/kuva/13529 Vedottiin veturikierrollisiin syihin.
kuva 21.04.2014 21:10 Ari-Pekka Lanne  
  Muiden happojen (fosfori-, piifluorivety- ja rikkihappo vai mitä kaikkia niitä nyt menikään) kuljetukseen käytettävät ehkä, mutta entä typpihappovaunut..?
kuva 21.04.2014 20:06 Ari-Pekka Lanne  
  Ohhoh, olenpas taaskin onnistunut änkeämään kuvatekstiin kömpelöä kieltä. Tulkaa nyt joku ottamaan "aapeutumalta" näppis parempaan talteen!

Tarkoitus oli viitata "ensimmäisillä sadoilla metreillä" koko viidensadan kilsan mittaiseen taipaleeseen Ukista Siiliin – tai käytännössä, tarkemmin sanoen 509,3 kilsan eli 5093 sadan meetterin, matkaan Hangonsaaresta Kemiralle – niin paljon kuin vakkareihin onkin happopendelin kulkuväliksi merkitty vain Uki-Siili -väli. Junankeulaa markkeeraava veturisto näyttäisi kuvanottohetkellä ehtineen suunnilleen nyt jo nimellisesti, vaan ei liikenteellisesti, lakkautetun Esson (ratakm 267+417) paikkeille. Olisiko Yaran portilta siis menty puolentoista kilsaa, semmottoinen melkeisti viisitoista sataa meetteriä?

Tuon happojunan kuljettajalla ei tuntunut olevan kiirettä mihinkään. Aikataulu on ainakin Turkuun asti niin väljä kuin voi olla, ja baanan nopeusrajoituskin maltillinen kuusikymppiä. Ei hölsky hapot.
kuva 16.04.2014 10:37 Ari-Pekka Lanne  
  Tosiaan, vaikuttaisi olevan norjalaisille erittäinkin kannattavaa "bisnestä" tuo lannoite- ja happotehtailu, koskapa reaktorit pulputtavat ennätystuotantomääriä, ja niin Siilinjärvelle kuin Uuteenkaupunkiinkin tehdään suuria investointeja: http://www.yara.fi/uutiset/131733/yaran-investoinnit-ja-ennatykset-uudessakaupungissa-jatkuvat/

Olisikohan tuossa sitten tekeillä jokin linkissä mainituista projekteista – kuljetinkäytävän uudistaminen, laboratorion uudelleen rakentaminen, ammoniakin purkauslaitteisto tai toisen typpi-fosfori-kali-seoslannoitetehtaan rakeistuskuivainten uudistaminen? Hmm, työkohteen sijainti ja laatu (uudisrakennus) huomioiden, ehkäpä uuden labran rakentaminen – tai sitten jotain, mitä ei ole huomattu mainita linkin takana olevassa tekstissä.
kuva 12.04.2014 13:04 Ari-Pekka Lanne  
  Tämmöisiä kuvia kuuluukin ottaa Piian päivänä. Mutta sitä suurempi käpy kävi kyllä "nollakilometrin konttuurissa" – paitsi siinä kun 2727 vietiin Hyvinkään pajalle – siinäkin kun Dr14 otettiin pois Raumalta. Kyllähän Seepra sattuisi sopivammin "raskasta satamavaihtopalvelua" komeiden 1800-/2000-/2700-tonnisten simiroikkien parissa puljaavan vaihtotyönjohtajan käkätinkäteen kuin ilmalalaisen työtoverinsa kouraan autovaunujen ja tyhjien, keveiden matkustajajunarunkojen järkkäilyn parissa. Ei sen Deeverin vaihteistoöljy Pasilan autojuna-asemalla ylikuumene, kun taas Kompissa tai jossain Petäjäksen perällä sen vaara on jo huomattava, vallankin jos ratapihakonnarilla sattuu olemaan "raskaampi käkätinsormi", eikä näe mittareitakaan, kun kerta ajelee kaukosäätimineen ulkosalla.

Seepra takaisin Raumalle!
kuva 12.04.2014 13:02 Ari-Pekka Lanne  
  Meillä oli keväällä 2006 ammattikorkeakoulun puolesta maratooni-tilausajoreissu, "ekskursio". Lähdettiin matkaan sunnuntai-iltapäivällä 19/3 ja Raumalle palattiin lauantaiaamulla 25/3. Poikettiin Ruotsin ja Tanskan puolella, kierreskellen vähän logistiikka-aiheisia mestoja – Coopin jalkapallokenttien laajuista kuivamuinavarastoa, Göteborgin satamaa, Kombifraktin rekkaterminaalia ja sen sellaisia. Kyllähän kuljettajamme neuvoi jo ensimmäisessä kuulutuksessaan Rauman ja Ihoden välillä säännöstelemään täyteen buukatun, 50-paikkaisen linkkarin paskahuussin käyttöä, kun kemiallisen veskin tyhjennyspaikkoja ei maailman varrelta ihan joka kadunkulmasta löydä. Jossain Tukholman paikkeilla kuulimmekin jo onnittelukuulutuksen, sen johdosta kun vessan säiliö oli kojetaulussa palavan merkkilampun perusteella piripinnassa ja näinmuodoin poissa käytöstä.

Silmiin pistää hieman Juhan edellä kirjoittama lause "Pitkään siinä ainakin sai ihailla bussia". En tiedä, välttämättä siinä ei ollut kyse siitä "kävystä" mitä epäilen, mutta valotanpa siltikin hieman "onnistuneen yöpikavuoron reseptiikkaa" – jos vaikka joku vaununkäyttäjä, olkoon pikitie- tai kiskopuolelta, saisi siitä tärpin omaan työskentelyynsä. Ja onhan laivoissakin vastaavia matkustamosaleja hytittömiä, nuukia matkamiehiä varten – lentokoneessa en olekaan ollut koskaan, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään. Linja-autonkuljettajan, siinä missä konduktöörinkin, työhön liittyy valtavasti isompia ja pienempiä niksejä, joista kaikista ei mainita sanaakaan koulutuksessa tai oppikirjoissa. Maailman varrella niitä tulee vastaan, ja erityisen hyvin niitä oppii erottamaan, jos ammattilainen itse paitsi tekee työtään päivittäin, myös kokeilee silloin tällöin matkustajan ominaisuudessa palvelua ja reissailee.

Vastakkaisessa ääripäässä paikallisvuoroautot ovat pimeän aikaan kirkkaasti valaistuja, aivan kuin leikkaussaleja. No, ehkä niissä onkin pidemmän matkan vaunuja oleellisempaa lyhyen, muutaman pysäkin- tai seisakkeenvälin mittaisen hyppäyksen näppärä ja sujuva hulahtaminen kuin matkustusmukavuus. Matkustajat vaihtuvat tiheään ja ripeästi, joten heidän on hyvä nähdä askeleensa kulkuneuvon sisällä, ja nähdä etteivät unohda tavaroitaan penkkien väliin. Mutta yöpikavuorossa ja yöpikajunan päivävaunussa matkustajien parasta ajatteleva kuljettaja tai konduktööri säätää valaistuksen mahdollisimman kelmeäksi, jolloin matkustajat voivat halutessaan nukkua leikkaussalivalaistuksen häiritsemättä, tai ihailla ikkunoiden läpi hienoa kuutamomaisemaa, erityisesti mentäessä vauhdilla Pohjanmaan suuria jokia, kuten Lestijokea, joka jäi edellä mainitsematta, ylittävien siltojen yli – näkemättä ikkunasta pelkkää oman kuvajaisensa heijastumaa. Eihän kukaan omalla autolla ajellessakaan käytä kabiinivaloja päällä – ainakin harvemmin sellaista tienpäällä näkee. Linja-autonkuljettajalla on laaja valinnanmahdollisuus käytössään matkaa valmistellessaan ja myös matkan eri vaiheiden aikana kojetaulustaan käsin, mitä tulee matkustamon valaistukseen.

Pitkämatkaisen yöpikavuoron lähtiessä lähtölaiturista, olisi istumapaikkakohtaisten lukulamppujen – joita matkustajatkin voivat sytytellä ja sammutella mielensä mukaan – syytä olla pimeinä, mutta matkustajien vapaasti sytytettävissä. Jotkut niitä sitten sytyttelevät, jos vaikka haluavat lueskella. Jos lukulamput sen sijaan kaikki palaisivat lähtiessä, ja matkustajia tulisi kyytiin runsaasti, olisivat ne lähes kaikki jo alkumatkasta sammutettuina. Se on selkeä osoitus siitä, että matkustajat pääsääntöisesti viihtyvät hieman himmeämmin valaistussa matkustamossa pimeään aikaan. Jos taas matkustajia olisi vain vähän, palaisivat lähes kaikki lukulamput vielä muutaman tunnin päästä lakisääteiselle 45-minuuttiselle tauolle tultaessa, kun kukaan ei olisi ollut niitä sammuttelemassa, jolloin kuljettajan olisi sammutettava ne kaikki kojetaulussaan olevalla kytkimellä välttääkseen akkujen tyhjentymisen. 45 minuutin joutokäyttöhän ei tule kyseeseen – muuten tulee savustettuja matkustajia… Tässä tilanteessa törmättäisiin myös sellaiseen pieneen käytännön harmiin, että jos tällöin kyydissä olisi yksikin lukutoukka, joka haluaisi pitää omaa lukulamppuaan päällä tauon aikana, se ei olisi mahdollista, koska kuljettaja on sammuttanut kaikki lukulamput kojetaulustaan.

Käytävävalaistuksen kirkkautta kuljettajan on mahdollista säätää milloin hyvänsä. Jos lattianrajassa on asennettuina himmeät ledit, niin kuin useimmissa yöpikavuoroautoissa onkin, tulisi kaikki käytäväkattoloisteputket syytä pitää sammutettuina suurimman osan matkasta – ainoastaan suuremmilla väliasemilla, joissa vaihtuu paljon matkustajia ja käytävällä on runsaasti trafiikkia ja vilskettä, käytäväkattolamppujen polttaminen suurella liekillä on perusteltua. Pimeillä, pitkillä, jopa satojen kilometrien valtatietaipaleilla riittää, kun kelmeät käytävälattialedit ja korkeintaan satunnaiset lukulamput palavat – silloin matkustajat näkevät poiketa paskahuussissa tai ostamassa kuljettajalta virvokkeita, kun taas he jotka haluavat katsella kuutamomaisemia tai nukkua, voivat niin tehdä kirkkaan leikkaussalivalaistuksen sitä häiritsemättä. Tokihan parkkiintuneilla tosireissaajilla on matkassa mukana silmälaput, mutta suurimmalla osalla ei ole.
kuva 11.04.2014 09:11 Ari-Pekka Lanne  
  Näinpä. "Nalle" meni vastakkaiseen suuntaan. ;op
<<   >>