Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
Kuvasarja: Bussipassiloma ’14 – reportaasi yleisten kulkulaitosten ja rautateiden Suomesta III |
18.08.2014 16:33 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Voi jukra, mistähän saisin käyttööni aikakoneen? Kyllähän linja-autossakin voi nukkua, ainakin jos on tarpeeksi väsynyt. Rengasmatkan toinen yö Kokkolassa jäi unien osalta jokseenkin lyhyeksi. Pikajuna 407 (Sr1 3061 + Ein 23235 + Ein 23242 + EFiti 23656 + Eip 23149) saapui sinne lovipyörät jyskyttäen klo 23:00, kun taas Turusta lähtenyt yöpikavuoro Ouluun lähti jo 04:55. Enhän minä niin lyhyeksi aikaa raaskinut kirjautua leirintäalueelle, tai muutenkaan lähteä taapertamaan kovin etäälle asemalta. Laitoin teltan VR:n veturivarikon taakse sopivaan metsikköön. Siinä lähistöllä makasi samainen sininen runko koko yön valot päällä. Aamulla se taas tuntui lähtevän klo 4:15 P 403:na Ouluun. Kuulin kun lovipyörät hakkasivat tahtia junan häipyessä Matkanevan suuntaan. Nukkuminen Kokkolan veturivarikon takana oli vähän niin ja näin. MGO:t pauhasivat, kun vetureita käynnisteltiin tai käytiin tankkaamassa ja Dv12-nippuja kasattiin tai hajotettiin. Jarrut vain kirskahtivat, kun vetureita pyöriteltiin kääntöpöydällä. Myös Dr16-veturit (Iso Vaalee) huudattivat Pielstickin myllyjään, jäähdyttimen plektejään ja sähkökojeistojaan. Veturinkuljettajat eivät suinkaan säästelleet tehoja laittaessaan pasute- tai puutavarajunia vauhtiin. Turbot ujelsivat. Syväsatamaan suuntaavat, Sr1-parien vetämät pitkät Vok-letkat jyskyttivät vaihteissa. SA3:t paukkuivat kostamuslaista rautamalmia kuljettavan junan nopeuden äkkinäisesti hidastuessa, kun pitkä roikka meni kasaan. Klappi hävisi vaunu kerrallaan, ketjureaktion tavoin. Myös Ahlbergin (os. Kare) Eija kuulutteli aseman kovaäänisistä kantavalla, mutta hyvin tomeralla, äänellään yöjunat saapuviksi ja lähteviksi. Niinpä yöautossa klo 04:55–08:00 taittamani matkaosuus Kokkolasta Ouluun olikin sitä, että pää retkahteli alas kuin pilkki, tai jos nojasin enemmän taakse, nukuin suu auki. Vähemmällä vaivalla ja suuremmalla mukavuudella olisin matkasta suoriutunut, jos olisin majoittunut hotelleihin tai motelleihin. Ei olisi tarvinnut kantaa mukana telttaa ja makuupussia. Mutta minkäs teet kun olet nuuka? | ||||
|
18.08.2014 15:02 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Otin tästä samasta yöjunasta pari kuvaa pari kilsaa pohjoisempana, Pohjoisen Rautatienkadun ja Oravankadun kulmassa. Siellä bongasin myös ensimmäisessä kommentissa mainitun Tampereelle kulkeneen henkilöjunan (H 9713, Sm4 6x13). Kovin verkkaiselta näytti junan kulku siinäkin kohtaa. Pääradan alikulun kautta kulki samalla viikonloppuvapailta tai iltalomilta palailevia, Viestirykmenttiin suuntaavia varusmiehiä ja -naisia. Kotimatkani Pasilasta Turkuun ulottuvan osuuden istuskelin kokonaan kaksikerroksisen junan IC 973 (Sr2 3221 + Ed 28108 + Ed 28091 + Edfs 28325 + Edb 28422 + Edo 28609) aivan takimmaisessa kulmassa, Edon yläkerrassa, istuimella 65 – Sr2:n ohjaamossa istuneesta veturinkuljettajasta katsoen kaikkein etäisimmällä yleisölle tarkoitetulla istuimella. Pokerinaamaisten kivimiesten tarjoama Supersäästö-lippuni maksoi vain viisi euroa, mutta sillä sainkin käytännössä tavallaan ohjausvaunun koko yläkerran privaattiin käyttööni, koska yksikään kanssamatkustaja ei käynyt siellä koko matkan aikana. Ainoastaan konduktööri piipahti siellä hyvin pikaisesti leimaamassa lippuni pian Pasilan jälkeen. "Presidenttiä pappilaan", kuten sanotaan. Edon yläkerran ikkunasta olikin eri metka ihmetellä matkalla silmät ymmyrkäisinä maailman menoa. Karjaalla juna IC 973 oli siinä viisi minuuttia puolenyön jälkeen. Ehkä kolme matkustajaa näytti jäävän junasta siinä, joukossa myös Dragsvikiin matkaava rannikkojääkäri. Kello 2200 taitaa tosin nykyään olla yleisempi viikonloppuvapaalta (VLV) ilmoittautumisen määräaika. Kun ei Karjaalta ajeta muita julkisia Dragsvikin suuntaan enää sydänyön korvilla (Viimeinen juna lähtee klo 2210, viimeinen linja-auto arkisin klo 2225, pyhäisin klo 2100.) varusmiehemme – niin lomapukuun m/05 tälläytynyt ja vihreällä baretilla lakitettu kuin olikin – marssi plankittuine nahkavarsikenkineen taksitolpalla, siinä Tk 3 1170:n vieressä, päivystäneiden pirssien luokse. Suolainenhan kyydityksestä Karjaalta Dragsvikiin saattoi päivärahojen tasoon nähden tulla, mutta sitä suolaisempi oli epäilemättä vastaanotto kasarmin portilla, puhumattakaan kasarmin sisällä. Vieläköhän komppanian päivystäjällä kuuluu killua kaulassa se sellainen "banaani"? Muistan kun minullekin ängettiin se kerran. Kello alkoi sitten tulla kuusi aamulla, niin ajattelin aloitella hissun kissun herrojen herättelyn. Sanoin kasarmin yläkerran käytävällä: "Komppaniassa herätys!". Tosin taisin lausahtaa sen liiankin suurta volyymiä käyttäen, koska samalla alakerrankin ovet lävähtivät selälleen. Yhtä kaikki, tupien oville kuitenkin ilmestyi peljäytetyn näköisiä "janttereita". |
||||
|
14.08.2014 18:46 | Ari-Pekka Lanne | ||
| No nyt kuuluu jo jotain niistä korvaavista kuljetuksista. Hallituksen asettama laaja työryhmä selvittää, voitaisiinko pimeät taksit sallia koululaiskuljetusten välineenä: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/08/14/kimppakyydeilla-tienaaminen-sallituksi-taksiliitto-vastustaa-ankarasti Melkein uskaltaisin väittää, että toteutuessaan tämä mainion "Toivopuolueemme" ansiokas, selvästikin oikein urakalla harmaata taloutta vastustava ja vihreää joukkoliikennettä edistävä pohdinta tarkoittaisi Haukivuoren, niin kuin monien muidenkin pikkupaikkakuntien, käytännössä enää lähinnä koululaisia palvelevien vakiovuorojen lakkauttamista. |
||||
|
12.08.2014 19:11 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Päinvastoin, kiitokset kun huomasit huomaavaisesti huomauttaa meitä kekkeruusseja tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta. Itseltä olisi kyllä muuten mennyt sukkana ohi. Vaikka eipä tuolla asemanseutuvilla sitten muita yhtä originelleja kameramiehiä näkynytkään. Ilmapiiri oli hopeisesta, kuulaasta, mystisestä ja haaveiluun unohtuvasta elokuun kuutamoyöstä huolimatta hyvin arkinen ja hillitty – ei puhettakaan mistään kepeästä karnevaalitunnelmasta. IC²-vaunujen sisältäkään ei rohjennut jalkautua laiturille kuin pari kourallista kyytiläisiä, joten tästä linjasivusta VR Group ei kyllä netonnut mitään sellaista "kairankuuluisan Kuoliaaksinaurattajan" tuvan lattian alla olevan kultakimpaleen arvoista tiliä. Juna näytti jäävän yöseeksi noille sijoilleen, kääntyen aamulla oletettavimmin IC 942:ksi. Jospa se sitten oli tätä suositumpi vuoro. |
||||
|
|
09.08.2014 22:07 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hypetyksestä en tiedä, mutta johonkinhan se on junaliikenteemme vähittäisessä lakkauttamisessakin raja vedettävä, ennen kuin vielä jäljellä oleva liikenne loppuu kokonaan. Jos tehdään päättäjille selväksi, että pysähdyspaikkojen lakkauttaminen nostattaa aina vain enemmän ja kuuluvampia soraääniä, ehkä lakkauttamisvimma saadaan jossain kohtaa loppumaan. Siinä mielessä on vain positiivista, kun rautatieharrastajat ovat nyt keskittäneet pyhiinvaelluksensa Haukivuorelle. Se on sellaista passiivista kansalaisaktivismia – tiedä sitten antaako se mitään, tai johtaako mihinkään, mutta eipä se juuri mitään otakaan. | ||||
|
|
09.08.2014 21:41 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Nousin tiistaina 5/8 Haukivuorelta junan IC 66 toisena olleeseen vaunuun (Ex 26221, myyntinumero 5), sen kulkusuunnassa takimmaisen oven kautta, jääden istumaan siihen päähän vaunua. Konduktööri näki toki junan pysähtymisen aikana laiturille jalkautuessaan junaan nousemiseni – muita matkustajiahan ei junan kyytiin Haukivuorelta noussutkaan. Junan lähdettyä liikkeelle konduktööri kuikuili alkuun pari kertaa samaisen vaunun keulapään eteisestä välioven ikkunan läpi hiukan sen oloisen näköisesti, että pitäisikö tosiaan tuonkin matkustusoikeus ja matkustajatilastoihin kirjautuminen käydä rekisteröimässä. Mutta niin vain konduktööri sitten tuli leimaamaan lippuni, kävellen vastakkaisen pään eteisestä suoraan istuimeni luokse. Kyllähän konduktöörin on varsin helppo tehtävä tällaisten hiljaisten asemien kohdalla vilkaista jo laiturilla, keitä junaan nousee, ja mihin vaunuihin. Ei se kovin kummoista kasvomuistia vaadi. Lippua leimatessaan konduktööri loi myös merkitsevän silmäyksen viereisellä penkillä lojuneeseen Canonin järkkäriini, ajatellen ehkäpä: "Jahas, taasko näitä Haukivuori-aktivisteja…" =o) |
||||
|
24.07.2014 19:23 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ottamatta sen laajemmin ja syvällisemmin kantaa koko laajan ja monikasvoisen valtakuntamme rautatieliikenteen vuosikymmeniä jatkuneeseen kuihtumiseen ja sen lähtökohtaisiin, paikoin paikallisiin syihin – joita on useampiakin – on Helsinki-Turku -akselilta kuitenkin osoitettavissa pari enemmän tai vähemmän ajanmukaista ilmiötä, joilla voisi kuvitella täytyvän olla jotain tekoa tämän johtajan kuvassa osoitetun epäkohdan muodostumisen kanssa. Varhaisin Helsingin ja Turun välistä liikennettä välittävistä väylistä piirtyi maastoon 1300-luvulla. Tällöin oli kysymyksessä vanhahtavanoloinen, muulein ja aasein ajettava, kyinen ja kivinen maantie, joka on nähtävissä ohuena säikeenä sen ajan satelliitti- ja ilmakuvissa. Taidettiinpa uralla hevoskärrien ohella nähdä satunnaisesti joitakin rottien ja kirppujen hätyyttämiä, paiseisia, säkkipukuisia jalkamiehiäkin, olallaan nuoliviinet ja viinileilit parkittua nahkaa. Ura oli osa Bergenistä Viipuriin johtavaa Kuninkaantietä, Alista Viipurintietä tai Suurta Rantatietä – tunsivatpa senaikuiset tienkäyttäjät tien myös E18:na, niin kuin olivat GPS-navigaattoristaan lukeneet, jotka siis lukea osasivat. 1800-luvun loppupuolelle tultaessa on havaittavissa ensimmäinen selkeä taitoskohta tämän tapahtumarikkaan ja värikkään matkaosuuden historiassa. Hevoset saivat kilpailijan polkupyörästä. Erovanhemmat eivät olleet enää juoruilevien ja juopottelevien hevosmiesten sekä määräänsä enemmän kauraa syövien valjakoiden kiskonnan armoilla, lähetellessään kahden kotinsa välillä sukkuloivia lapsiaan viikonloppuvisiiteille Helsingin ja Turun välillä. Nyt asiakkailla oli jotain, millä iskeä postivankkuriparoneja. Seuraava suurempi murros osui 1900-luvun kynnykselle, kun Rantarataan iskettiin viimeisetkin ratanaulat. Alkuun näyttikin, että nyt valtion höyryhepo on lyönyt pölisevän ja aikailevan, usein krouveissa poikkeavan maantiematkustuksen lopullisesti – iänkaikkisesti ja ikihyviksi. Siksi lyhyeksi matka-aika typistyi matkustusmukavuuden noustessa samalla johonkin aiemmin tuntemattomaan. Erinäisten kehitysvaiheiden kautta ja moninaisten kannustimien vaikutuksesta autoilusta alkoi kuitenkin 1900-luvulla tulla varteenotettava kilpailija, jopa uhka rautatielle. Ford Motors Companyn vuonna 1908 esittelemä T-malli oli ensimmäinen jokamiesauto. Siitä lähti alkuun autoteollisuuden maailmanvalloitus. 1930-luvulla natsipuolue petasi Saksassa suurta jytkyä rakennuttamalla kansan käyttöön autobaanoja, mikä osaltaan vauhditti koko eurooppalaista autoilun perinnettä. Kolmannen valtakunnan aikaan 1933–1945 Aatu kohteli saksalaista autoteollisuutta – Auto Union, BMW, Mercedes-Benz, Volkswagen – kuin hyvää vävypoikaa. 50-luvun Suomessa kaupungit näkivät autoilun suosimisen kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun keinoin mahdollisuutena kasvattaa suosiotaan maalta muuttavan väestön keskuudessa. Autoilijan ymmärtäminen oli paisuvien kaupunkien ja kehittyvien kauppaloiden ässä kilpailussa nuorista ja seksikkäistä, maaseudunraikkaista ja mustikkasuisista tulomuuttajista. Sitä hintaa kasvavan autoliikenteen paineen alla Suomeen on jouduttu pääasiassa 50-60-luvulta lähtien rakentamaan rautatieverkon rinnalle kattavaa pikipintaista valtatieverkostoa. Ensimmäisenä rakennettiin valtatie 1 vuosina 1930–1951. Liikennemäärien jatkuvasti kasvaessa valtatietä 1 alettiin vuonna 1956 parantamaan edelleen moottoritieksi. Ykköstien viimeisimmätkin, seitsemän tunnelin punaisen graniitin läpi puhkaistut, leveät ja sileät – paikoin kallioleikkauksista sortuneiden lohkareiden ja varsinaissuomalaiseen savimaahan montuille vajonneen pikipinnan ryydittämät – moottoritieosuudet avattiin liikenteelle viisi ja puoli vuotta sitten, keskiviikkona 28/1-2009. Kilpailussa Rantaradan ja Alisen Viipurintien välillä kehitys oli vuoden 2009 kevääseen tultaessa siis johtanut siihen, että verraten äskettäin lanseeratusta Pendolino-liikenteestä huolimatta auto oli kyseisellä välillä junaa nopeampi. Aikataulukaudella 14/12-2008–30/5-2009 ripeimmänkin junan matka-aika oli tunti 44 minuuttia, enemmän kuin henkilöautolla. Saksalaisen rynnäkkövaunun tavoin Ykköstietä törkeällä ylinopeudella syöksyvän mustaksi maalatun, kuumalla moottoritiellä mustia kumeja polttavan, kattoikkunalla ja tummennetuilla laseilla varustetun Bemarin matka-aika Helsingistä Turkuun voisi hyvinkin olla siinä reilun tunnin paikkeilla. Ykköstietä sata lasissa, henkilöautoliikenteen tulppana jolkottelevalle erikoispikavuoron linja-autolle on aikataulussa luvattu nopeimmillaan matka-aikaa kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia, mutta käytännössä olen matkustajana kyydissä olleensa kellottanut kahden tunnin ja viiden minuutin aikoja Turun linja-autoaseman ja Helsingin Kampin välillä. Puhumattakaan kotimaanlennoista – lentoaika Turusta Helsinki-Vantaalle on vain 35 minuuttia… Aivan viime vuosina juna on saanut uudentyyppisen kilpailijan "halpalinja-autosta", joka tunnetaan myös "Punaisena vaarana". Polkuhinnoittelukisaan ovat lähteneet mukaan Helsinki-Turku -välillä muutkin joukkoliikenteen liikennöitsijät. Junan kannalta tilanteen voisi kuvitella täytyvän olla sellainen, että toisaalta matkustajamäärä on pienentynyt, mutta tarjouskampanjoiden takia kuitenkin keskimääräinen matkustajakohtainen lipputulo on pienentynyt. Kate on siis sulanut kahta kautta. Normaalin inflaation raksuttaessa samaan aikaan tavalliseen tapaansa, voisi luulla, että junavuorokohtaisia kustannuksia on jokseenkin mahdotonta leikata. Junakalustotehtaat eivät lahjoita kalliilla tuotekehittelemäänsä ja rakentamaansa kalustoa rautatieliikelaitoksellemme, sähköyhtiöt eivät tingi tariffeistaan, eikä junahenkilökunta suostu tekemään töitä talkoilla. Näillä kaikilla kun on puolestaan omat kustannuksensa, jotka heidän on maksettava. Ohjausvaunujen käyttöönotolla onnistuttiin karsimaan osa kuluista, mutta sekin tehostamistoimenpide on jo tehty. Siinä mielessä hiljaisimpien junavuorojen lakkauttaminen on täysin johdonmukainen, looginen ja odotettu reaktio tällä kyseisellä matkustusvälillä. Ei sen isännän kannata tyhjiä rattaita ajattaa – hevosenkenkiä siinä vain kuluu, ja tuntuu liinaharjaisen rautiaan maha vetävän kauraa vallan toisella tavalla kuin tallinpilttuussa tuhahdellessa ja pärskiessä. Kai sille ruokkoamattoman näköiselle ajurillekin täytyisi joku kuparinen neljänneskopeekka antaa, ettei matkalle vallan nälkäänsä sorru. Eihän tietenkään kukaan sitä hevospäistä, sekarotuista kuskia sääli, mutta jos matka tyssää välille, postivaunussa matkustava seurue jää alttiiksi maantierosvojen atakille. EY:n kilpailu-uskovaisuuden oppi ammentaa kuningasajatuksesta, jonka mukaan kaikkinainen sääntelyn purkaminen ja amerikkalaistyylinen vapaus, mahdollisimman täydellinen omavastuisuus ja toivotalkoot johtavat luonnostaan halpuuteen ja yhteiseen hyvään. Esimerkiksi Helsingin ja Turun välisten liikennemäärien jakaantuminen ja ohjautuminen eri kuljetusmuotojen kesken osoittaa, että yhtälö on todellisuudessa mutkikkaampi. Vaikka rautatie lähtökohtaisesti ja todellisuudessa onkin teknistaloudellisesti ylivoimainen muihin kulkumuotoihin nähden – aivan kuten J. Ahtiainen kuvatekstissään (https://vaunut.org/kuva/94511) oikein toteaakin, rautatien käyttö maantien sijasta vähentäisi Oy Suomi Ab:n kustannuksia ja ympäristöä kuormittavia päästöjä sekä säästäisi maapallomme öljyvaroja – on taustalla paljon muutakin. Viime vuosisadan puolella valloillaan olleiden liikennepoliittisten käsitysten vaikutuksesta Rantaradan kehitys jäi huutolaispojan asemaan Ykköstien kaasutellessa siitä ohi. Tästä johtuen Rantaradan junat eivät tänä päivänä pysty kilpailemaan matka-ajassa Ykköstien autojen kanssa. Sitä tosiasiaa ei mikään kilpailun vapauttaminen ja sääntelyn purkaminen muuta. Sen sijaan EY:n kilpailu-uskovaisuus saa aikaan lyhytnäköisten, omakohtaisten, pienten hyötyjen tavoittelun pitkän tähtäimen, kokonaisvaltaisen, suuren ja kestävän yhteisen hyvän tavoittelun kustannuksella. |
||||
|
18.07.2014 00:32 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jaa – enpä pannut merkille, että Haukivuori olisi olemassaolollaan generoinut sen suurempaa hidastusta matkalle. Eikä minulla sen puoleen ollut turhantärkeää kiirettäkään – kunhan nyt laiskuuttani hiukkasen elättelin toiveita ehtimisestä Kuopion torilta klo 23:30 Savolanniemen suuntaan starttaavaan Kuopion Liikenteen linjan 20 paikallisautoon. Muuten olisin kai joutunut kävelemään sen kuusi kilometriä Rauhalahden leirintäalueelle vuorovälin ollessa siihen aikaan tunti. Vaan mikäpä siinä olisi täysikuun loisteessa ollut kävellessä. Luotijunamatkan huomattavin epäjatkuvuuskohta kohdistui Korian seisakkeelle, missä veturinkuljettaja joutui antamaan äänimerkkejä ja tekemään kipakan äkkihidastuksen rata-alueella temppuilevan nuorisohenkilöjoukkion vuoksi. Hyvä kun ei tullut pyöristä kulmikkaita. Hetken kylmäsi sydäntä, että jäiköhän joku alle, mutta mieli tasaantui, kun juna jatkoi edelleen pysähtymättä kulkuaan sillan yli Kouvolan asemalle. Istumapaikkani takana matkusti Linnanmäen-reissulta maakuntaan palaileva äiti pienen tyttärensä ja poikansa kanssa. Taisivat muksut pari kertaa koittaa rynkyttää istuintanikin, vaikka äiti yritti ohjeistaa, ettei saa häiritä muita matkustajia. Elohopean kaltaisesti ja kikatellen lapset juoksentelivat Pendolino-junaa päästä päähän ja nahistelivat toistensa kurkussa piittaamatta äitinsä uhkauksista viikon, jopa kahden pelikiellon asettamisesta. Mutta eipä tuo haitannut minua. Hyvähän se on, että juniin riittää matkustajia – ihmisiä ja elämää, jotka tuovat myös sitä "pätäkkää", jolla liikennöitsijä voi sitten vaikka maksella palvelun aiheuttamat kustannukset. Oikeastaan matka edistyi niin seesteisissä tunnelmissa, etten siinä kesäisen Suomen nättien maisemien viuhuessa lentokonemaisen ikkunan takana malttanut enää Kouvolan jälkeen olla poikkeamatta ravintolavaunun puolella tuhlaamassa markkoja makoisaan kahvikupposeen. Kuitenkin kaikkein mieluisin näkymä osui silmiin Kalvitsassa, jossa näkyi nököttävän viimeisen päälle restauroitu vanha rautatieasemarakennus – muuten ränsistyvän, rapistuvan ja pusikoituvan rautatiemiljöön joukossa. Matkan ollessa jo voiton puolella aurinko laskeutui puiden latvojen taakse. Olisihan se matka saanut kestää vaikka vähän pidempäänkin. |
||||
|
17.07.2014 08:03 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Lättäliikenne lakkautettiin toukokuussa 1988, ja Valtionrautatiet 1962-1987 -kirjan s. 296 mukaan kuvassa näkyvä upouusi veturisuoja olisi valmistunut v. 1987. Siispä vuosi on 1987 tai 1988. Tämännäköisenä Rauma jäi mieleeni, kun Lättähatulla kuljin. Tosin olin silloin neljännesvuosisata nuorempi, alta kouluikäinen. Hieno kuva! |
||||
|
09.07.2014 21:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hienoja kuvia! | ||||
|
09.07.2014 21:13 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Vanha tavara-asema on siinä tavararatapihan reunalla. Siinä on lastattu kappaletavaraa, silloin kun sitä vielä rautateillämme kulki. Nykyisestä toiminnasta voisi ehkä mainita junien pesut Heikkilän pesuhallissa. Viheriäisiin meneviä kondensaattivaunuja on silloin tällöin seisotettu Heikkilässä, jopa kymmeniä vaunuja kerrallaan useilla eri raiteilla. Ja mm. Muhkurin puusavotan tai henkilövaunuvarikon järjestelyoperaatioiden yhteydessä Heikkilässä on tehty pieniä manöövereitä. |
||||
|
07.07.2014 12:09 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kiitokset numeron oikeamielisyyden vahvistamisesta lottoarvontamme viralliselle valvojalle! | ||||
|
|
05.07.2014 18:45 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tyypillisesti Rauman ja "Repolan" välillä päivystäjät ajelevat tuplavalonheitintä polttaen (https://www.vaunut.org/kuva/44681) – samoin Kn-Ktu-Säk -linjaosuuksilla jurtin loppuaikoina, jolloin kyseiset linjaosuudet mentiin vaihtotyö-statuksella. Onpa näin näyttänyt olevan käytäntö myös Pv 6181:nä liikennöitävässä Viheriäisten kondensaatti/nestekaasu -ekspressissä (https://www.vaunut.org/kuva/86898). Ainakin maatalousjärjen mukaan se tosiaan tuntuisi fiksulta ja turvallisuutta edistävältä käytännöltä selkeillä linjaosuuksilla. Toisaalta ylätuplalamppujen sammuksissaolokaan ei aina tarkoita, että kyseessä olisi vaihtotyö – VEK on vain unohtanut kytkeä valonheittimeen virran. Sitäkin näkee silloin tällöin. | ||||
|
|
04.07.2014 21:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Paikalla olleena ja tilanteen kameralla dokumentoineena sanoisin – niin kuin muutenkin kuvan kaltaisissa tilanteissa – että autoilijalla on peiliin katsomisen paikka. Filmin edellisessä ruudussa näkyy kuinka autoilija on tulossa ylikäytävälle. Siinä autoilija katsoo suoraan eteensä. Seuraavassa hetkessä auto yllättäen jatkaakin pysähtymättä radalle. Siinä kohtaa veturinkuljettaja viheltää, ja autoilija katsoo ihmeissään junaa (yllä oleva kuva). Visan kommenttiin vastaisin, että olen tietoinen junaparin 3559/3560 tehtävien siirtymisestä osaksi Pv-6181:tä viime syksynä. Ko. junapari kuitenkin palasi listoille keväällä. Kuvan mukainen tilanne sopisi paremmin olemaan junapari kuin päivystäjä, koska kuljettajan paikalla istui tekstiileistä päätellen veturinkuljettaja, eikä vaihtotyönjohtaja, eikä kyseinen veturi ole Rc-kelpoinen. |
||||
|
02.07.2014 10:19 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kyl, eik ne juna mahr nykyste tommossi ol. Jakuaari mallist en tiär sanno. | ||||
|
02.07.2014 10:15 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tuoko oli ainoa virhe, jonka Topi tähän kuvasatsiin ängetyistä turunnoksista löysi? Jos näin on, niin muualta, vaikkakin murteellisesti hieman samalta kuulostavasta eteläisestä Satakunnasta, tulleena täytyy olla tyytyväinen. | ||||
|
01.07.2014 23:05 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Siilinjärveltä Turkuun Yaran asiakasjunan T4036 toimitti yötä myöten Sr1-pari 3054+3084 (https://vaunut.org/kuva/93729). Loppumatka Turusta Uuteenkaupunkiin taittui yllä olevien kuvien valottamissa aamuyön utuisissa tunnelmissa, varsinaissuomalaisissa maisemissa, Dv12-kolmikon Tampella-M.G.O. -sauhuisin ja -pauhuisin dieselvoimin – siltikin kaurismäkeläisen vähäeleisesti ja jäyhästi. Legendaarisen "Fosfaattijunan" kokoonpanoksi muodostui Turun henkilöratapihan raiteella 011 perjantain 27/6-2014 vastaisena yönä n. klo 2:20–3:00 tehdyn veturinvaihdon jälkeen Dv12 2620 (johtoveturi) Dv12 2558 (1. apuveturi) Dv12 2552 (2. apuveturi) Hkbar 125838-3 (välivaunu) Gbls 42 10 1563 592-1 (apulanta) Gbls 42 10 1563 692-9 (apulanta) Gbls 42 10 1563 706-7 (apulanta) Gbls 42 10 1563 495-7 (apulanta) Gbls 42 10 1563 082-3 (apulanta) Gbls 42 10 1563 447-8 (apulanta) Gbls 42 10 1563 418-9 (apulanta) Gbls 42 10 1563 489-0 (apulanta) Gbls 42 10 1563 746-3 (apulanta) Gbls 42 10 1563 423-9 (apulanta) Zan-v 194242-4 (tyhjä) Sof 196602-7 (tyhjä) Sof 196605-0 (tyhjä) Zan-v 194259-8 (tyhjä) Zan-v 194272-1 (tyhjä) Zan-v 194277-0 (tyhjä) Zan-v 194413-1 (fosforihappo) Zan-v 194217-6 (fosforihappo) Zan-v 194204-4 (fosforihappo) Zan-v 194418-0 (fosforihappo) Zan-v 194405-7 (fosforihappo) Zan-v 194206-9 (fosforihappo) Zan-v 194213-5 (fosforihappo) Zan-v 194407-3 (fosforihappo) Zan-v 194261-4 (fosforihappo) Zan-v 194228-3 (fosforihappo) Zan-v 194265-5 (fosforihappo) Zan-v 194410-7 (fosforihappo) Zan-v 194425-5 (fosforihappo) Zan-v 194260-6 (fosforihappo) Za 180034-1 (fluoripiihappo) Za 180033-3 (fluoripiihappo) Zas 82 10 7950 003-8 (fluoripiihappo). Täten junan kokonaispaino oli (olettaen että kuormassa olleet happovaunut oli päästetty lorottumaan piripintaan näitä oivallisia happoja, ja tinalänkkärit (Gbls) oli sullottu kaarevia kattojaan myöten täyteen vesistöjä rehevöittävää superfosfaattia ja muita kasviravinteita sisältäviä suursäkkejä – riippuen osaltaan jo Yaran Siilinjärven-pään ylityönjohtajan kuormauksen aikaisesta pirullisuuden asteestakin – jousipakkojen ollessa tällöin lintissä, huonoimpien lehtien paukahtamaisillaan tasan siihen paikkaan) 2319 tonnia, junapaino 2115 tonnia. Akseleita junassa oli vetureiden perässä 114. Kokonaispituutta junalle oli kertynyt 495 metriä. Lannoite- ja fosforihappovaunujen väliin sijoitetut kuusi tyhjää säiliövaunua oli varattu paluurahdille, 60-prosenttiselle typpihapolle. Mutta paljon mahtui – fosfaattimineraalilla kuormattujen apatiittihoppereiden puuttumisesta sekä muutamasta tyhjyyttään kumisevasta, sisäpinnaltaan kumitetusta säiliövaunusta huolimatta – tähänkin junaan "hyvää", joka kaiken muun mukavan lisäksi satoi suoraan norjalaisten laariin. Sillä olisi jo Valtiokonttorikin lyhentänyt hyvän kappaletta omia tai kreikkalaisten vanhoja velkoja. Sen sijaan edellisenä, torstain 26/6 vastaisena, yönä juna T4036 näyttäisi havaintojeni perusteella jääneen tyystin saapumatta ( https://www.youtube.com/watch?v=32bVUFshSAo ). Kuitenkin Turusta loittoni klo 3:36 lännen suuntaan junana kulkuun asetettu (punavaloihin kytketty virta) yksinäinen Dv12 2635, oletettavimmin junan T4036 latvana – terveisten ohella ainoana asianaan itsensä, päivän järjestelytöissä Hangonsaaressa tarvittavan radio-ohjausveturin, toimittaminen Uuteenkaupunkiin. Tavallisestihan yksi Fosfaattijunan kolmesta Dv12-veturista erkanee nipusta päiväksi päivystelemään Uuteenkaupunkiin kahden muun veturin sukkuloidessa kulloistakin kuljetustarvetta mukaillen kulkuun asetettuihin aamu- ja keskipäivän VET- ja T-juniin määrättynä kaksoisveturina Uudenkaupungin ja Turun välisellä ratalinjalla. |
||||
|
01.07.2014 22:57 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Dv12 2558 + 2552 + Zaes-w + 25 Vgobo + Zaes-w | ||||
|
23.06.2014 10:10 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jospa valkokauluksisen suunnittelijan alkuperäisten, suurten suunnitelmien mukaan onkin ollut tarkoitus asetella kirjaimet kahdelle riville tyyliin "Mastoon kiipeä- minen kielletty". Duunarihaalareihin sonnustautuneen latojan huomatessa, että eiväthän kirjaimet ylärivin puolella kilpeen niin mahdukaan, ongelma on ratkaistu luovuutta soveltaen kuvassa näkyvällä tavalla. |
||||
|
19.06.2014 18:31 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Taisi Kainuun yöjunien lakkauttaminen olla niin sanottu "kuningasajatus". (Vrt. https://vaunut.org/kuva/31716) | ||||
|
19.06.2014 15:13 | Ari-Pekka Lanne | ||
| On mennyt nopsaan kymmenen vuotta, mutta kuinka paljon onkaan maailma siinä ajassa muuttunut. | ||||
|
19.06.2014 14:58 | Ari-Pekka Lanne | ||
| On erittäin hieno kuva. Jos mun pitäisi veikata jotain, sanoisin Janin havainnot (havaintojen puuttuminen junasta T3803) huomioiden, että tämä on ollut joko etuajassa kulkenut T3707 Raumalle, tai jollain muulla numerolla kulkenut juna Raumalle, joka kuitenkin toimitti T3707:n asian – mikä kumma ikinä onkin ollut syynä moiseen erikoisjärjestelyyn. Ja onhan toki vuosien varrella puuta mennyt Raumalle muissakin junissa kuin T3707:ssa. Vuosituhannen alussa kulki arki-illan osajuna – sen on täytynyt olla T3717 – jossa tapasi olla muun lisäksi myös puuta. Ylimääräiset puutavarajunatkaan eivät liene täysi mahdottomuus. Myös tyhjiä puutavaravaunuja voi palautua joskus muissakin kuin T3722:ssa – tämän oletuksen perustan maanantaina 3/2-2014 tekemääni havaintoon junan T3712 viivalla kulkeneesta ylimääräisestä junasta, jonka viimeisinä vaunuina keikkui pankkovaunujen ryhmä 5 Sp + 7 Sps + Ocpp + Sp (https://vaunut.org/kuva/89971). 2000-luvun alkupuolella junassa T3707 kulki raakapuun ohella Teuvan sahalta tulevaa haketta Sgn-vaunuissa. 28/2-2005 voimaan tulleessa vakinaisten junien luettelossa viikoittaiset T3707:n kulkupäivät supistuivat viidestä (ma-pe) kahteen (ti,to) hakkeen jäädessä kokonaan pois junasta. Hakkeen rautatiekuljetuksen lakkautumisen syynä Teuva-Rauma -välillä oli jonkun kumipyöräisen kuljetusyhtiön voitto VR Cargosta tarjouskilpailussa. Taisi juna T3707 kadota jossain vaiheessa pariksi vuodeksi tyystin vakkarista. Onko puu ajettu tuona pimeänä aikana tarvittaessa ylimääräisenä kulkuun asetetulla, T3707:n viivalla kulkeneelle junalla, vaiko liitetty puutavaravaunut johonkin sopivaan osajunaan. Vuoden 2012 lopulla T3707 ilmestyi hetkeksi (24/10-5/12) uudelleen kulkuun, kulkien tuolloinkin vain keskiviikkoisin. Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa junan vakkareiden mukaisena kulkupäivänä oli perjantai, huhtikuusta alkaen keskiviikko ja perjantai. Nyt kesän listassa juna näyttäisi laventaneen kulkupäivänsä jo kolmeen (ke,to,pe). Yleisestikin olen ollut siinä käsityksessä, että puutavaran ajo tahtoo olla luonteeltaan jonkin verran toisaikaiseen kaatuvaa. Teollisuus voi sille päälle sattuessaan ajattaa puuta ylimäärin, antaen surutta sen kerääntyä aivan valtaviksi röykkiöiksi, silloin ja sieltä kun sitä edullisemmin saa, ja sitten voi olla taas vähän rauhallisempaa aikaa, kun sulatellaan tätä tolkutonta varastoa. Lähempää tuodaan kumipyörillä, kauempaa teräspyörillä – toisina aikoina näidenkin keskinäinen jakolinja voi vähän hakea paikkaansa. |
||||
|
17.06.2014 20:10 | Ari-Pekka Lanne | ||
| No mikäs siinä Nelkussa sitten on vikana, kun ei kelpaa mihinkään? Pari vuotta sitten se kuvattiin Kokkolassa: https://vaunut.org/kuvat/?tt=5&i1=Tve4&i2=512 | ||||
|
17.06.2014 17:37 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Laatikkomaiset vaihtolavat oli ainakin Elijärvi-Röyttä -kromirikasterallissa käytetyissä, Ome-vaunuista muutetuissa 4-akselisissa Sbu-vaunuissa, jollaisesta löytyy värikuvia Vauhtia ja voimaa – Valtionrautatiet 1862-1987 -kirjan sivulta 55. Kuva Sbu:n prototyypistä (n:o 203001) löytyy myös .orgista, mutta siinä on erilaiset vaihtokuormatilat kuin Elijärven vaunuissa. Svs-vaunuun sopivia laatikkomaisia kuormatiloja "the Tiiliskivi", Valtionrautatiet 1962-1987, ei mainitse. | ||||
|
|
17.06.2014 16:49 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Luulen että Oulussa on kaksikin Tve4:sta, 512 ja 514 – jollei 512 sitten ole hävinnyt sieltä jonnekin viime kesän jälkeen. Se vaan, kun ne pysyttelevät melko tiiviisti sisätiloissa. | ||||
|
|
17.06.2014 16:37 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ja olisiko "löpölekkerin" littera sitten niin paljon kuin Ss30, luntattuna Valtionrautatiet 1962-1987 -kirjan sivulta 476. Samalta sivulta suoraan lainattuna: "Ss30-suursäiliö on valmistettu haponkestävästä teräksestä ja on tarkoitettu nestemäisten aineiden kuljetukseen. Sen tilavuus on 4,5 m³ ja kuorma 4,5 tonnia." | ||||
|
|
17.06.2014 16:19 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Löpölekkeri näyttäisi puuttuvan. Mutta mitäs kaikkea tavaraa näissä kuvassa näkyvissä purtiloissa sitten on kuljetettu? Muuta kuin kalkkia – ja nykyään BSvs:ssä veturihiekkaa. | ||||
|
17.06.2014 12:29 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jos oletetaan, että asia on muodollisesti näin, ja otetaan tarkastelun alaisuuteen sen lisäksi eräs toinen lainkohta – Rautatielaki 8.4.2011/304 85 §: "Joka tahallaan tai huolimattomuudesta --- liikkuu tai oleskelee asiattomasti ratapiha-alueella, ratalinjalla, rautatiesillalla tai rautatietunnelissa, joka ei ole yleisön käytettävissä, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, rautatielainsäädännön rikkomisesta sakkoon." – saadaan lopputulemaksi, että kuvassa näkyvä metsäpalsta on yksiselitteisesti "ei kenenkään maata", kauniine ruusumerineen. Kuitenkin tämän lakiteknisen irtonaisesti tarkasteltuna päivänselvältä, suoraviivaiselta, yksikantaiselta ja johdonmukaiselta kuulostavan ynnäilyn vastavoimaksi – ikään kuin sen toisen vaakakupin kuormaksi – mieleeni pulpahtaa väkisinkin eräs vanha eettinen pohdinta: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään." Arkijärkeeni ja oikeustajuuni sopivat kyllä ratapihalla, ratalinjalla, rautatiesillalla ja tunnelissa liikkumisen kieltävät lainkohdat ja kiellot tarkoituksenaan estää vaaratilanteiden syntyminen. Kuvanmukaisen "rajavyöhykkeen" tarkoitusta ja funktiota en ymmärrä ollenkaan. Viheriäisten ratapihalla liikkuu ja seisoo pelkästään tulenarkaa VAK-tavaraa – sekö antaa aiheen tälle erikoiselle kiellolle? – Ei anna, koska samat, Viheriäisiin tulevat tai sieltä lähetetyt, VAK-tavarat liikkuvat junakyydillä myös muilla ratapihoilla ja ratalinjoilla, joissa yleisö pääsee lähemmäs samoja vaunuja – asemalaitureilla parhaimmillaan parin metrin päähän. |
||||
|
16.06.2014 16:20 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Matkavetureiden seisontapaikat ovat ainakin perinteisesti vaihdelleet Raumalla. Melkein millä tahansa raiteella niitä on näkynyt, kuitenkin ehkä yleisemmin juuri tuossa pohjoisimmassa 307:ssa, niin kuin tässä Ernon kuvassakin siinä näkyy makaavan Siperian Susi. Raide 307 on hyötypituudeltaan vain 563 meetteriä, joten yksinäiset Sudet tai Marsut eivät sitten haaskaa hyvää raidepituutta vaikkapa joltain satamasta nousevilta lähemmäs kilsan roikilta. Yleensäkin reunimmaiset raiteet ovat hyviä pelkkien vetureiden makuutteluun. Eikä pelkästään poikittaisesti makuutusraide, vaan myös veturin sijoittuminen makuutusraiteella pituussuunnassa, on varioinut. Katsoppas, jos tamperelainen veturinkuljettaja päätti suunnata ajotaukonsa ajaksi - öh, sanokaamme vaikka Deniss Kebabiin, Liniksen Heseen tai Seminaarinmäen Kulinariumiin - oli veturi hyvä pysäköidä aivan ratapihan itäpäähän, niin lähelle Valtakadun tasuria kuin pystyi. Jos sen sijaan maripaitainen ystävämme saikin päähänsä suunnata askeleensa Petäjäksen-perälle Villa Talboon, oli Sr1 tai Sr2 edullisinta pysäköidä ratapihan sataman puoleiseen päähän, Anderssonintien sillan tuntumaan. Oleskelin lauantaina 20/11-2004 asjallisesti Rauman junatoimistossa, entisen Etapin vintillä (https://www.vaunut.org/kuva/59956), kun Tampereelta tuloillaan oleva T3719 ilmestyi asetinlaitetauluun laukaistessaan Kaatopaikantien (vaiko Äyhöntien ?) ylikäytävän hälyn. Erikoisuutena senpäiväisessä T3719:ssä olivat Teuvan sahalta tulevat Sgn-hakevaunut, jotka liitettiin tavallisesti Tampereella varhaisempaan junaan T3707. Tällä kertaa hakekonttivaunujen ryhmä ei ollut ehtinyt liitettäväksi osaksi T3707:aa Parkanon ja Seinäjoen välillä yöllä pudonneen ajolangan johdosta. Mutta siis liikenteenohjaaja näki tosiaan asetinlaitetaulun merkkilampun perusteella, että T3719 oli ilmestynyt hänen valtakuntaansa. Siispä hän ottikin heti linjaradiolla yhteyttä junan veturinkuljettajaan. Koko litaniaa en sanasta sanaan näin kymmenen vuoden mentyä millään jaksa muistaa, mutta se meni muistaakseni jotenkin tähän tapaan: "Huomenta 3719, Rauma kutsuu. --- Tulet alas raiteelle 304. Veturin irrottamisen jälkeen lupa ylös raiteelle 305 tai 306, kumpaan vähemmillä vaihteenkääntämisillä pääsee." Veturinkuljettajan rätisevä ääni toisti litanian sanasta sanaan. Hra Lumirae voisi ehkä osata oikaista jotain tästä raumalaistyylisestä ohjeistuksesta, mutta jujuna tässä oli kuitenkin se, että liikenteenohjaaja antoi Tampereelta saapuvan veturinkuljettajan itse valita kahdesta vaihtoehtoisesta veturin seisontaraiteesta sen mieluisamman - tämän muistan varmasti. Siihen aikaan Rauman länsipään vaihteet olivat vielä käsin käännettävät. Nykyäänhän nekin vaihteet ovat kauko-ohjattuja, ja liikenteenohjaajakin on jossain Tampereen bunkkerissa. |
||||
|
|
15.06.2014 20:41 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Eipä ole .orgissa liikaa kuvia tästäkään Keltiäisestä. Tässä viime vuosina olen kohtuullisen useasti ulottanut aamu- tai iltapäiväkävelylenkkini Nokelan-perälle, mutta suotta olen mielessäni toivonut, että kun kuoreentuisi nyt tuokin edes kerran ulos kolostansa - siis tuosta vasemmalla lättänämpänä näkyvästä vanhemmasta tavaravaunukorjaamosta, jossa se ilmeisesti pitää kortteeria. Jospa nämä uudet colosseumit saisivat aikaan 514:n kuvausmahdollisuuksien parantumisen. 512:n bongasinkin jo viime suvena tuolta takaa vanhojen veturitallien edustalta. | ||||
|
14.06.2014 21:21 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Sans se. Määkin joudun herkästi arvailemaan kerrotun merkitystä kuulostellessani ulkomaankieltä. Mut nasta kuva. | ||||
|
04.06.2014 20:45 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hauska jos joku ymmärtää näitä. Varmasti on niitäkin, jotka saavat näistä hallittuja hermoromahduksia, jos tulee sohaistua muurahaispesää sivutessa jotain poliittista kysymystä. Suurin riski on kai siinä, että lukija voi käsittää esseen väärinkin, jos siihen on käytetty ironiaa. Itselläkin menee joskus näiden kanssa henkselit solmuun. | ||||
|
26.05.2014 21:01 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Eikä paljon rattoria kaksisempi. Vain puolikas Alstikasta. | ||||
|
25.05.2014 10:58 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Onhan näitä lääkkeitä: H u r uxin, A l s t izapin, D i apam… Ovat melko voimakkaita ja jymähtävät syvälle tajuntaan. Kemiallisen lääkityksen tueksi on saatavissa myös sähköhoitoa - 25 kV tai 2 x 25 kV, 50 Hz… Tulisi kuitenkin muistaa, että ihminen on dualistinen astraaliolento. Siinä on paitsi se "rauta" (amer. hardware), myös "softa" (amer. software). Nämä molemmat pitäisi hoitaa kuntoon, muuten pakkoajatuksista ei päästä. Softapuoli saadaan kuntoon erilaisin terapeuttisin keinoin. Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin: Kun olisi joku mieluisa ja rauhoittava harrastus - se voisi olla vaikka runoilua tai valokuvaamista. Jos tautia ei saada hoitoon edellä mainituin keinoin, voi kirurgi joutua tekemään CoCotomian… |
||||
|
21.05.2014 20:34 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tieteellisen täsmällistä analyysiä en tuosta ilmiöstä osaa antaa, mutta sen saa aikaan kuvan pakkaaminen gimpillä. Juuri tuossa kohtaa pölkkyjen väli on jostain syystä perspektiivin vaikutuksesta otollinen tuollaisen aaltoilevan ilmiön esiintymiselle. Lähempänä olevat pöllit pysyvät erossa toisistaan, kun taas tasurin jälkeen olevat pöllit ovatkin jo yhtä tasaista pikselimössöä. Originaalikuvassa tuollaista vääristymää ei esiinny, joskin se versio vie levytilaa 7,15 Mt - ei kehtaa tunkea sitä .orgin palvelimelle. ;o) | ||||
|
Kuvasarja: Våren i svenskspråkig Österbotten |
21.05.2014 01:17 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tavallaan ihan aiheellinen kommentti Jormalta. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin itselleni myös koulussa ruotsi oli kuin perässä vedettävä kivireki, josta suoriuduin suuresta työmäärästä huolimatta aina rimaa hipoen "femmoilla". En edes uskalla ajatella, kuinka kelvotonta kieltä tähän sarjaan vääntämäni tekstit oikeastaan mahtavat ollakaan, mutta ehkäpä ruotsinkieliset siltikin saavat niistä hyvällä tahdolla jotain tolkkua - paljon aikaa ainakin tuli niiden eteen sanakirjojen ääressä vietettyä. Muut voivat vaikka katsella kuvia. Suurin syy siihen, miksi halusin väkisin yrittää vääntää tähän ruotsia, on se kun se kuulostaa minusta niin kovin eksoottiselta. Ruotsinkieliseen Österbotteniin kun joutuu, on melkein kuin olisi ulkomailla. | ||||
|
20.05.2014 23:41 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Dv12 2716+2619+2515 + Sps + Sp + 2 Sps + Sp + 2 Sps + Sp + Sps + Sp + 2 Sps + 3 Sp + 3 Sps + 3 Sp + Sps + Sp + Sps. (=96 axl.) | ||||
|
20.05.2014 17:44 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Juu, kyllä nuo koordinaatit on syötetty tuohon oikein. Google Mapsin kuvissa maisema näyttää hiukan erilaiselta, kun rataremppa on sittemmin laonnut radanvarren hyttyspuskat. Tuossa tuli tosiaan tienposkessa, keskellä laajaa ja avaraa peltoaukeeta istuskeltua iltaa retkijakkaralla ja otettua vielä muutama jäähdyttelykuva ennen päivän päättämistä. | ||||
|
19.05.2014 19:31 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Visan arvuutteluun Tervajoella ja Jalasjärvellä nähdystä retkijakkaraolennosta voin vahvistaa, että kyseessä on ollut kaksoisolentoni. Itse en ole siellä suunnalla käynyt pariin vuoteen. ;o) | ||||
|
15.05.2014 15:51 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hauska tönö tosiaan. Ja kelpo maisema, vaikka onkin talvella kuin lakana. | ||||
|
15.05.2014 15:49 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Voisivatkohan Kontiomäen kautta kulkeutuvat olla vaihdokkaita, siirrossa läpikulkevissa Jns-Ol-Jns -junissa? Samoin kuin Pohjanmaan radallakin voi joskus nähdä Hyvinkään pajalla käyviä koneita. Ja pajalta taas koeajoissa ainakin Hankopaanalla. Iso Vaaleet ovat keskuudessamme. Ne ovat kaikkiallistuneet. | ||||
|
12.05.2014 23:25 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Siellä taitaa olla Turun Seudun Vesi Oy:n raakavesivarasto: http://www05.turku.fi/ah/ykltk/2005/1220037x/1288429.htm | ||||
|
12.05.2014 23:21 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kbp-vaunut lienevät kaivetut kantasataman puolelta. Joku tuollainen letka niitä on viime aikoina maannut siinä viljasiilon juurella. Nähtävästi kulkuun asetetut/asetettavat sotilasjunat aiheuttaneet nyt niille kysyntää. Mukavaa nähdä vielä turhateipittömän näköinen (johtoveturi töhrytön, apuvetureiden töhryt piilossa) Dv12-kolmikko. |
||||
|
|
12.05.2014 22:45 | Ari-Pekka Lanne | ||
| ...ja lisätäänpä vielä Kokkolan Vaaleiden määräasemaluetteloon Talvivaara. ( https://www.vaunut.org/kuvat/?paik=Talvivaara&tag0=1%7CDr16%7C ) | ||||
|
|
12.05.2014 22:17 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Itselläkin muutama kohtaaminen Iso Vaaleen kanssa, joista ei ole vaan päässyt yli. Ehkä elämän suurimpia hetkiä ovatkin ne pienet. Täsmällisiä lukumääriä Dr16:n sijoituspaikoista en raision- tai aurajokisuulaisena tiedä, mutta laajallehan nuo ovat nykyään levinneet. Näkyvät ajelevan Oulusta Tornioon ja Kolariin, Joensuusta Niiralaan, Siiliin, Pieksämäkeen ja Uimaharjuun. Kokkolassakin niitä majailee paljon, pistellen sieltä Siiliin, mutta myös Alholmaan – tai ainakin T5478:ssa olen sellaisen parina yönä nähnyt ja kuullut. Taitaa Oulu olla jäänyt Dr16-mestana jo enämpi paitsioon. |
||||
|
11.05.2014 22:00 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mielenkiintoista. Google Mapsin kamera-autokin näkyy tehneen kierroksensa tuolla vesitornin juurella, siltikin vaikka Petrin mainitseman tien alkupäässä on tämmöttöinen kieltotaulu: tiny.cc/hclpfx ("Asiaton oleskelu VR:n alueella ankarasti K I E L L E T T Y") Myös Kiskopolun sillalta tornin juureen kiertyvän kävelyluiskan yläpäässä, sillan kaiteessa olevaan porttiin kiinnitetyssä kilvessä kerrotaan siattoman oleskelun olevan ankarasti kielletty. Kai maar ukaasit on asetettu grattitikekkuleiden ja rosvoroopeitten johdosta. Mistäpä vaksit niitä harrastajista voisi erottaa? |
||||
|
Kuvasarja: Rovaniemi 20.6.2003 |
09.05.2014 18:31 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Siinä – jos jossain – vanha kamraattimme, johtaja Nyman on oikeassa, että Iso Vaaleessa todellakin on määrättyä tenhovoimaa. Laitoksen kohdatessa sen näkee, kuulee, tuntee ja haistaa, että nyt ei ollakaan tekemisissä minkään banaanitasavallan tuotteen ja valmisteen kanssa. | ||||
|
07.05.2014 14:04 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mietinkin et kyl on taso laskenu. | ||||
|
27.04.2014 00:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kymmenkunta vuotta sitten vastaava meininki oli arkipäivää Pieksämäki-Joensuu -akselilla: https://www.vaunut.org/kuva/13529 Vedottiin veturikierrollisiin syihin. | ||||
|
21.04.2014 21:10 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Muiden happojen (fosfori-, piifluorivety- ja rikkihappo vai mitä kaikkia niitä nyt menikään) kuljetukseen käytettävät ehkä, mutta entä typpihappovaunut..? | ||||
|
|
21.04.2014 20:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ohhoh, olenpas taaskin onnistunut änkeämään kuvatekstiin kömpelöä kieltä. Tulkaa nyt joku ottamaan "aapeutumalta" näppis parempaan talteen! Tarkoitus oli viitata "ensimmäisillä sadoilla metreillä" koko viidensadan kilsan mittaiseen taipaleeseen Ukista Siiliin – tai käytännössä, tarkemmin sanoen 509,3 kilsan eli 5093 sadan meetterin, matkaan Hangonsaaresta Kemiralle – niin paljon kuin vakkareihin onkin happopendelin kulkuväliksi merkitty vain Uki-Siili -väli. Junankeulaa markkeeraava veturisto näyttäisi kuvanottohetkellä ehtineen suunnilleen nyt jo nimellisesti, vaan ei liikenteellisesti, lakkautetun Esson (ratakm 267+417) paikkeille. Olisiko Yaran portilta siis menty puolentoista kilsaa, semmottoinen melkeisti viisitoista sataa meetteriä? Tuon happojunan kuljettajalla ei tuntunut olevan kiirettä mihinkään. Aikataulu on ainakin Turkuun asti niin väljä kuin voi olla, ja baanan nopeusrajoituskin maltillinen kuusikymppiä. Ei hölsky hapot. |
||||