Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
03.06.2024 09:30 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hieno kuva! Toisena veturina jolkotteli Sr1 3019. | ||||
|
01.06.2024 12:03 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kas kas. Raumalainen ja porilainen vaihtotyönjohtaja ovat sopineet samaan kuvaan. | ||||
|
31.05.2024 11:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Veljet, mikä historiakuva! Sr2 oli tuolloin varsin huikea laitos. ― Mitä se toki on edelleenkin, vaikka sen asema Valtionrautateitten »syömähampaana» onkin nyt vuosikymmenten mentyä murenemassa. | ||||
|
29.05.2024 19:46 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Käsisäädössä eivät toimi myöskään kentänheikennykset, joten vastasähkömotoriset voimat viimeistään alkaisivat hillitä kierrosten kasvua ennen äärettömyyksiä. Tosin ennen kuin ajomoottoreiden ryntäys pääsisi niin pahaksi, taitaisivat pyörät jo olla jyrsineet montut kiskoihin. Lumirakeen vaunusome-esseet ovat kyllä mainioita, niinkuin kokemus kuljettajana ja kouluttajana sekä alan harrastus edellyttävät. Erittäin mukavia tekstejä! Sr1:n veto- ja jarrutiloista puheen ollen ei voi olla ajattelematta vetotankoja, jotka välittävät veto- ja jarruvoimat teleistä veturin runkoon. Tuossa yhtenäkin päivänä viereeni pysähtyi tupla-Susi. Kuljettaja jarrutti hitaasti valuvan junan loivaan ylämäkeen sähköjarrulla, aivan lopun pienellä suoriksella. Veturien telien lopulta pysähtyessä vaunut yrittivät vielä hiukan tuupata vetureiden koreja eteenpäin, kunnes mäki veti vaunut sekä vetureiden korit junan tulosuuntaan sen, minkä vetotankojen klappi antaa myöten.Se on aina vaan päheä näky, kun Kaalihäkki tekee liikkeelle lähtiessään tai pysähtyessään sitä telijuttua. Katsokaa joskus, jotka ette ole vielä huomanneet ilmiötä. Nopeusasettelu on tosiaan kätevä monessa tilanteessa. Hiutaleen kuvaama ajotyyli edustaa luultavasti valta-asennetta sen suhteen. Toisaalta sanotaan, että on ääretön määrä tapoja mennä paikasta A paikkaan B. On sekin ääripää, joka pyrkii aina ja kaikissa tilanteissa pitämään junan nopeuden vakkarilla ja suurella tehopyynnillä niin lähellä Sn:ää kuin mahdollista. Ylämäessä ajolanka imetään kuivaksi ja ― Kakkosen sekä erityisesti Kolmosen tapauksessa ― alamäessä siihen tungetaan sähköjarrutehoa siinä määrin, että syöttöasemien ylijännitereleet paukkuvat. Itse kuulun sen pään vähemmistöön, joka ei tahdo löytää rataverkoltamme niin tasaisia pätkiä, että raaskisi antaa ohjia vakkarille, ainakaan kovin voimaperäisesti. Maastonmyötäisessä ajotyylissä annetaan ― siinä määrin kuin aikataulu, muu liikenne, mäkeenjäännin vaara yms. mahdollistavat ― nopeuden romahtaa ylämäessä, eli osan junan liike-energiasta muuttua potentiaalienergiaksi. Alamäessä päästetään juna »laukalle», jolloin potentiaalienergia palautuu liike-energiaksi. Toisaalta voidaan ajaa vakionopeuden sijaan vakioteholla (josta Lumirakeenkin esittelemässä tavassa on osittain kyse). Siinäkään ei tarvitse koskea pitkiin matkoihin virtarattiin. Kokemus hioo sopivan tasapainotilanteen löytämistä. Jo varhaisissa kokeiluissani aloittelevana linja-autonkuljettajana saatoin havaita tällaisen ajotavan selvästi havaittavan edullisen vaikutuksen naftankulutukseen. Kohta parinkymmenen vuoden ajan olen omaksuttanut itseäni ekoajoon, johon kuuluu maastonmyötäisen ajon lisäksi monia asioita, joista rautatien kohdalla ei voi olla mainitsematta esimerkkinä pitkiä rullauksia. Olen niin kotona kuin työpaikallakin se pihi talviorava, joka sammuttelee kaikki valot. Minun jälkeeni aina pimeys. Kimmo mainitsi vakkarin vaikutuksesta kuljettajan tarkkaavaisuuden jakamiseen. Joissain tilanteissa vaikutus voi olla myönteinen. Sitä en kiellä. Epäilemättä sen suhteen on henkilökohtaisiakin eroja. Toisaalta junan kuljettaminen on sellaista monitasoista keskittymistä vaativaa, että jos pakka leviää siitä, kun soppaan lisätään tehonsäädön kanssa nyprääminen, eivät resurssit riittäisi muutenkaan. Olenpa toisaalta kuullut sellaisiakin mielipiteitä, joiden mukaan vakkarin käytön rajoittaminen päinvastoin parantaa kuljettajan tilannetietoisuutta. Katsotaanpa vaikka videota linkin https://yle.fi/a/74-20078828 uutisen yhteydessä. Matkaneuvojalla on vasen käsi virranasettelupyörällä ja oikea itsarin kahvalla valmiudessa jarruttamaan. Usein junaa koskevat nopeusrajoitukset vaihtuvat tiheästi. Jatkuva nopeusasettelun säätäminen niihin varastaa keskittymistä kaikelta muulta. Siihen ei ainakaan tällaisen yksinkertaisen maalaisveturinkuljettajan kapasiteetti riitä. |
||||
|
28.05.2024 17:29 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Usein ne ovatkin, mutta sitten pajatso menee syystä tai toisesta vaihtotöitä tehdessä sekaisin, eikä sitten välttämättä ihan heti aleta vaihtotöihin vain sen takia, että saataisiin SA3 letkan päähän. Kun se kuitenkin menee apulenkillä siellä välissäkin. | ||||
|
26.05.2024 17:21 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Oi oi... | ||||
|
26.05.2024 16:31 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tuli mieleen kuvan https://www.vaunut.org/kuva/167947 alla käytyyn keskusteluun liittyen, että tuota valtatienharmaata »roiskehelmaahan» on säilynyt myös näissä Sir Souterilta ostettuihin väreihin maalatuissa autoissa. Tukeeko se sitten roiskeläppäväitettä, vai onko se puhtaasti maalinsäästöä… Toisaalta Lauttakylän Auton Kabusit (15 kpl) olivat vuoden 2008 kesään asti ExpressBus -markkinointiyhteenliittymän väreissä, jolloin niiden helmatkin olivat valkoisia. | ||||
|
26.05.2024 15:36 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Niin, noinkohan liittyy siihen. Mutta työjuna on saattanut olla sepelöintiasioilla. Olisiko palaillut takaisinpäin vaikka ratatöinä? Tuossa tänään, kun kävin Uudessakaupungissa, niin siellä näytti olevan uutta sepeliä rautiksen ja Kemiran apulantatehtaan välillä. | ||||
|
|
26.05.2024 06:58 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ai, siinä tapauksessa niiden on oltava typpihappokuormassa. Jolloin punnusvaunu voisi olla tyhjien piifluorivetyhappovaunujen eli »piippoloiden» ja kuormatyppien saumakohdassa. | ||||
|
|
25.05.2024 22:25 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jospa sen perässä olevat pöntöt ovat »huoltiksia», jotka katkaistaan junasta Tampereella. Kalibrointivaunu jäisi sitten siinä samaa hyömyä... | ||||
|
|
24.05.2024 12:32 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Seisontajarruja ihmeteltiin aikanaan kuvan https://vaunut.org/kuva/156460 alla. | ||||
|
|
23.05.2024 21:03 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ykkönen on analoginen, virtapiireihin ja vipukytkimiin perustuva pappalaitos, jonka pöytä on avattava ja suljettava nappula nappulalta ―, kun sen sijaan Kakkonen ja Kolmonen ovat väyläohjattuja painikedigitoosia. Hiutale tuossa kaivoi veturia esitellessään näytille jo suihkuturbiinipäiset yhteisajokaapelitkin, joita pitkin johtuu joitain käskyjä ja juoruja johto- ja apuveturin välillä. Määräänsä enempää tietoa niihin ei kuitenkaan sovi kulkemaan. Jos vaikkapa tupla-Sutta ollaan valmistelemassa ajettavaksi pelkkänään, vaunuitta kulkevana veturisiirtona ― ja tätä aikomusta varten veturiparin häntään halutaan sytyttää loistamaan punaiset loppuopastelyhdyt ―, asianmukaisten punalamppujen prätkytyksen mahdollistava nappula löytyy apuveturin johtoveturia vasten olevan väliohjaamon ajopöydästä. Joskus tämä(kin) nappula saattaa erehdyksessä jäädä ohjaamosta poistuttaessa väärään asentoon: https://vaunut.org/kuva/88827 . Linkin kuvassa näyttää unohtuneen sen lisäksi kyseisen, vaunuja vasten olevan, ohjaamon manuaalisesti eli lihasvoimin avattavat ja suljettavat peilit auki. |
||||
|
22.05.2024 12:56 | Ari-Pekka Lanne | ||
| L. P. Hartley: »Menneisyys on vieras maa. Siellä asiat tehdään toisin.» | ||||
|
14.05.2024 14:16 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Keynesiläisistä talousopeista on jo aika matka leninistiseen »proletariaatin diktatuuriin». Siitäkään ei pääse mihinkään, että diktatuurin vastakohta demokratia väkisinkin vaatii tuotantovälinekastin kuulemista. Vallan ― jota rahakin on ― kasaantumisessa piilee aina vääryyksien riskinsä. | ||||
|
13.05.2024 10:35 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Muistan kun keräsin tänne kerran vertailuarvoja Konkasta ja Volvosta: https://vaunut.org/kuva/147647 . Konkassa on jäätävästi painoa ja moottoritehoa, ja sillä pystyy päästelemään kovempaa. Se on surkeaa, kunnei Konkka pärjää ekoajokisassa edes vanhalle kunnon Lättähatulle, jonka kulutuksen muistelen olevan jotain 30 litraa satasella. | ||||
|
12.05.2024 19:08 | Ari-Pekka Lanne | ||
| 80-luvun alun jälkeen ei taidettu maantie-Kabusseihin juuri laittaa automaattilaatikoita. 2000-luvun alun runsaslukuisissa sarjoissakin oli pitkäkeppinen ZF, joka oli erityisen tunnettu siitä, että sitä ei ajamalla rikki saanut. Koivistolaista pragmaattisuutta sekin. Ne olivat ajossa senkin ajan kuin »tehdasvalmisteiset» sähkökeppiautot odottivat varaosia ja korjaamoaikoja laatikkovaivoihinsa. Katuri-Kabusseissa taisi olla vallan automaatit, ehkäpä kaupunkiliikenteen hektisyyden varalta. ― Mutta minimotit niissäkin. | ||||
|
|
12.05.2024 16:29 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mutta tosiaan herra Esalta hyviä tarkennuksia ja täydennyksiä tuohon Koivarin värimaailma-asiaan. Tätä tietoa ei taida mistään kirjoista löytyäkään, joten laitetaan sekin tähän. Ennen kuin unohtuu. Koivarin autojen ajaton ja ikoninen laskuviivamaalauskuvio oli Tommolan Riitta-vaimon käsialaa. Samoin olivat istuintekstiilien kuviot. | ||||
|
|
12.05.2024 14:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Vielä Kabussin helmapelleistä, kirjan »Koiviston Auto Oy 1928―1988» s. 187: »Korin ulkoverhous oli kevyttä ja korroosiota kestävää alumiinia. Alaosan alumiinipaneelit kiinnitettiin niittaamalla ja jätettiin maalaamattomiksi, mikä oli meillä harvinaista, mutta yleinen käytäntö USA:ssa. Korin alaosan vauriot voitiin korjata helposti vaihtamalla uudet paneelit uhraamatta aikaa maalaukseen ja sen edellyttämälle pohjatyölle.» Mutta vaikkei tuossa, sen enempää kuin Rintiksenkään opuksen jutuissa mainita valtatien- tai alumiininharmaan värin immuuniutta maantiepölytahroille, niin senkin selityksen aikanaan kuulin jossain rasvamontun reunalla. Enkä sitä yhtään epäile, onhan tämä konsti tunnettu Valtionrautateilläkin jo pitkään. »Alustanharmaata» on tosiaan altteimmissa kohdissa nähtävissä yllä olevassa kuvassakin. |
||||
|
|
12.05.2024 13:46 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Herra Esa, kertomastasi nousee esiin pari Tommola Inc. -tyylistä seikkaa. Martti diggasi yli kaiken ekonomisuudesta sekä amerikkalaisista linja-autoista. Tommolan suunnittelemien Kabusien, vallankin sellaisten niittikylkisten versioiden, muotokieli toi väkisin mieleen Greyhoundit. Alumiinin keveys oli oleellista, että polttoaineenkulutus saatiin minimoitua. Kabusin sydän, moottori oli useimmiten jenkkiläinen, joko Detroit, Gardner tai Cummins; ja mahdollisimman pienitehoinen sellainen, koska kevyen alumiinilinja-auton liikuttamiseen ei paljon energiaa tarvitse haaskata. | ||||
|
|
11.05.2024 18:57 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ehkei Vertti erityisesti hieno, mutta tämänkin vaunun alaosa on maalattu likaantumiselle kenties mahdollisimman immuunilla värillä. Samankaltaista pikitienharmaata käytti Koivari linja-autojensa helmoissa: https://vaunut.org/kuva/164580 | ||||
|
11.05.2024 12:17 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Aina pahempi. Sentään mäen kerrotaan maksavan aina velkansa takaisin. Samaa ei voi sanoa radan kaarteesta, jonka myös voi päätellä tilanteessa purevan. Eipä käy kateeksi muinaisdeeveripoloa. Sentään niin kaarre-, kuin nousuvastuksenkin voimakkuudet ovat jyrkästi riippuvaisia junan massasta, jota tässä tapauksessa ei paljon ole. Mutta kun erisorttisia junan vauhtien kasvamisen vastuksia alettiin luettelemaan, ei kai tässä tapauksessa voi olla mainitsematta vielä »läskipyöräefektiä». Sen suhteen on olemassa kahdenlaisia massoja ― niitä, jotka on saatava radan suuntaiseen liikkeeseen ―, sekä niitä, jotka on tämän lisäksi saatava pyörimään sitä nopeammin, mitä kovempi on junan vauhti. K14-telin pyöräkerta painaa reilun tonnin, joten tässä junassa tätä viimeksi mainittua, työläämmin liikkeelle saatavaa massaa on yli sata tonnia. Yli kuudesosa kaikesta. Kompakteimmillaan junan kokonaispaino voitaisiin pakata tumpiksi, jossa olisi viisi sadan tonnin vaunua ja keulilla lähes samanpainoinen veturi. Akseleita olisi tällöin sadan sijaan 24 tai 26, riippuen kelpuutammeko possujunan veturiksi lievästi alipainoisen, 90-tonnisen Kolmosen, vai vaadimmeko museon pölyisistä kammioista kaivettavan ulkosalle kuusiakselisen, 120-tonnisen Hurun. Joka tapauksessa tällaisessa vertailutilanteessa pyörimismäärän hitaudelle altista massaa olisi vain muutama prosentti kaikesta. |
||||
|
11.05.2024 08:34 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Täysosuma auringon suhteen ja muutenkin. Deeveritkin parhain päin ― johtoveturi pitkä nokka edellä ―, apuveturit siten, että harmonisesti vastakkain ovat aina samaa maata olevat veturinpäädyt. | ||||
|
10.05.2024 23:35 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Niin, ajattele. Ne 80-luvun loppupuolen pakkastalvet, Kekkonen ja Koivisto, puhelinosakkeet, Teem- ja Smurffi -virvoitusjuomat, salmelais–kaitsus-Napakymppi ja jäänmurtajavitonen. Niin kasaria kuin vielä ysärikin paikoin oli, niin ysärin alkupuolelta on siltikin jäänyt mieleen eräs kina rinnakkaisluokalla olleen koulupojan kanssa. Hän ei sitten niin millään uskonut, että meillä ei ole autoa. Luuli tosissaan, että piloillani kiellän toistamiseen hänen väitteensä. Hän oli kerran kylänraitilla ohikulkiessaan nähnyt minun kömpivän betonielementeistä kasatun asuinkasarmimme pihamaalla ulos erään tuttavaperheemme Opel Kadett D -farkkuautosta, joten sen oli sitten hänen mielestään oltava meidän automme. Jo siihen aikaan ei tullut kuuloonkaan, että joku eläisi elämäänsä ilman autoa. Sellainen narratiivi ei vain mennyt enää läpi. |
||||
|
|
09.05.2024 19:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Sp(s) painaa n. 22 t. ( https://www.vrtranspoint.fi/fi/vr-transpoint/asiakkaan-opas/kalusto/rautatiekalusto/kotimaan-liikenteen-vaunut/avovaunut/raakapuuvaunu/raakapuuvaunut-sp-sps-spa-spar/ ) Olin laskevinani videolta 24 vaunua, jolloin junapaino olisi 528 t (kokonaispaino 596 t). Eli ei paljon mitään; reilu puolet Deeverille junassa (rataosasta riippuen) sallitusta. Kuitenkin videolta kuuli Dv:n työskentelevän täysillä, eikä vauhti näyttänyt siltikään kiihtyvän. | ||||
|
07.05.2024 20:27 | Ari-Pekka Lanne | ||
| 24 vaunua on kai tavallisimman Sp(s) -pötkön mitta. Joskus »kakkosnelosesta» on jouduttu jonkin löydetyn vian takia erottelemaan sivuun yksi vaunu, jolloin tähteelle on jäänyt 23-vaunuinen tuutti. Usein kakkosnelonen jaetaan ainakin kuormauksen tai purun ajaksi kahtia, jolloin nähdäänkin 12-vaunuisia letkoja. Tietyissä paikoissa suositaan myös osamääriä 1/3 (8 vaunua) ja 2/3 (16 vaunua). Viimeiseksi mainitun tötterön johdannainen eli 2 x 2/3 on juurikin kuvan 32-vaunuinen maila. | ||||
|
04.05.2024 20:29 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tunnetusti yksiä armeijan sodanajan himotuimmista pakko-ottosiviiliajoneuvoista ovat maasto-, lava- ja kuorma-autot sekä traktorit, joten samanlaista kalustoa on loogista olla käytössä myös rauhan ajan harjoituksissa. Voihan sen traktorin ajaa vaikka puun latvaan, kuten kadetti Kari kyyditessään kasarilla peräkärryn lavalla matkustaneita kadetteja Pyötsiä ja Hulkko: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/96b703ab-dbbd-4ecd-aa77-e332f3bc2592 | ||||
|
28.04.2024 13:21 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Iskareiden kunto vaikuttaa. Samoin pyörien profiili. Puhutaan »kartiokkuudesta». Mutta ylipäätään vetureiden matkustusmukavuus on kaukana matkustajavaunujen tasosta. Ja Sr2 on pahimmasta päästä. Mitä Timo Huruun tulee, muistelen jonkun vanhemman kaartin veturinkuljettajan kuvanneen täällä joskus sen liikkeitä »laajoiksi ja avariksi». Nythän Hurun käyttäytymistä pääsee tunnustelemaan vain kahdeksankympin vauhteihin asti. |
||||
|
|
28.04.2024 11:30 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mahdoton sanoa. Kolmekymmentä vuotta sitten, kun Sr2 oli uusi, en voinut kuvitellakaan, että olisin päässyt ohjaamovierailulle veturin ollessa paikoillaan, saati sen ollessa liikkeessä. Ja kääntäen, eivät muut vetokalustot samalla tavalla hölsky, ei edes huomattavasti vanhempi Sr1. | ||||
|
28.04.2024 10:35 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Esimerkkikuva nykyajan tsekkilistan käyttämisestä: https://vaunut.org/kuva/166606 . Veturinkuljettaja laittaa Iso Vaaleeta hinuukuntoon ruksaillen samalla luurissaan olevaan hinauslomakkeeseen asioita tehdyiksi. | ||||
|
|
28.04.2024 07:36 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Vaikka Kolmonen onkin ottanut takapakkia Kakkoseen verrattuna kajuutan ergonomiassa ja siitä kuultaa läpi saksalainen logiikka sekä nykyajan digidigi, puhumattakaan ohjaamomeluun kuuluvista ajomoottoreiden jyristämisistään ja toosan korkeajänniteresonointipörinöistään, niin kyllä se vain Kakkosta tasaisemmin kulkeutuu eteenpäin. Havahduin Kakkosen nuljumisen määrään alkuvuodesta, kun liikenteellisten erikoisuuksien kautta sattui viikkojen ajanjakso, jolloin kohdalle ei osunut metriäkään kakkosmatkailua. Ykköstä, Kolmosta, Edoa ja Pendoa kyllä oli. Kun sitten ehkä kuukauden kakkosbreikin jälkeen kiipesin jälleen, itseni muiden laitosten vakaampiin menemisiiin totutettuani, Kakkosen kyyditettäväksi, melkein järkytyin siitä kiemurtelusta. Pahimpien vatkausten meneilläänolon tietää siitä, kun junankeulasta alkaa kuulua tuttu kolina. Se tulee siitä, kun SA3 heiluu laidasta laitaan kuin hullun mulkku. | ||||
|
23.04.2024 10:44 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Aihe on epätoivoinen suo perattavaksi. Sallittaessa ehken siltikin hiukan kuittaan Jussin depatinhakuista kommenttia. Muutamia kuljetusorganisaatioita nähtyäni luulisin löytäväni sen purukumin todennäköisimmin sieltä pienen tallin työmopedin kojelaudassa loistavan merkkilampun päältä. Isäntä saattaa nuukuuttaan viivästyttää korjaamokäyntiä, jos edes senhetkinen markkamääräinen tilanne sallisi moista. Suuren rautatieliikennöitsijän kalustovastaavat sen sijaan laativat deeverikuljettajalle omat menettelyohjeensa sellaisten tilanteiden varalle, joissa vetävien akseleiden lämpöjä indikoivissa merkkilampuissa ilmenee poikkeavuuksia. | ||||
|
23.04.2024 07:45 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ei ainakaan vielä ole näkynyt. Kuvaajaa lähinnä olevalla raiteella on työmaadoitus. | ||||
|
20.04.2024 08:55 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kaava F = μN kertoo, paljonko vetovoimaa veturilla voidaan enintään kehittää milläkin kelillä. Sr3 (90 t) painaa muutaman prosentin enemmän kuin Sr1 (86 t) tai Sr2 (84 t). Lisäksi Kakkosen ja Kolmosen taajuusmuuttajakäytöt antavat pienen edun verrattuina Ykkösen tyristorikäyttöön ja (»automaattikäytöllä») elektroniikka-YLEen. Oikkareilla saadaan hyödynnettyä pito hieman täydellisemmin. Mutta jos on tosi liukasta, on suuri vaara, että Kolmonen jää mäkeen siinä missä pappalaitoksetkin. Sellaisissa olosuhteissa tupla-Susi pesee massallaan yhden Siimenssin 2 - 1, vaikkei tehoa paperilla sen enempää olekaan. | ||||
|
19.04.2024 06:41 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Neliakselisista Oa-vaunut ovat vähintään yhtä pahoja nuljumaan. Ne ovat lyhyitä vaunuja, joissa telikeskiöt ovat suhteellisesti huomattavasti lähempänä vaunun keskikohtaa kuin pidemmissä telivaunuissa. Vrt. https://vaunut.org/kuva/146942 . | ||||
|
18.04.2024 14:02 | Ari-Pekka Lanne | ||
| »Tallivaralla...» https://youtu.be/DbefB9AF4G8 | ||||
|
16.04.2024 07:58 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Melko pitkälti kai samoissa määrin, kuin aikanaan laitosten putkahdellessa Novotšerkasskin veturitehtaalta. En tiedä, kuinka paljon tähän asiaintolaan vaikuttaa se, kun vetureiden mukana toimitettiin ylimäärin varaosia, joista Valtionrautatiet kokosi aikaa voittaen myös lisäveturit 3003', 3111 ja 3112. Jos istuu Kaalihäkin ajopöydän ääressä ja katsoo ajolangan jännitemittaria sekä ajomoottoreiden virtamittareita, niin jo niissä pistää silmään teksti »СДЕЛАНО В СССР». Istuin on sentään Bremsheyn valmiste. Näin satakuntalaisena ilahduttaa kieltämättä, kun ohjaamon ikkunat tuulilaseista alkaen vaikuttaisivat olevan nykyään kaikki Jaakko-Tuote Oy:n valmistetta. Tosin kulkukäytävän pyöreissä ikkunoissa en ole nähnyt »JT» -tarraa ―, olisivatko ne edelleen neuvostomatskua... Paineilmakojeista löytyy järjestään saksalaisen Knorr-Bremsen logot, ihan niinkuin niissä on alunperinkin ollut. Kuitenkin erilaisiin sinkkiämpäriä tai Sputnik-avaruusalusta muistuttaviin paineilmasäiliöihin on kiinnitetty »Made in USSR» -valmistekilvet. Suurjännitetilojen puolelta löytää kasapäin aitoa ja alkuperäistä, kyrillisin aakkosin koristeltua neukkurompetta ―, alkaen sammakkoreleistä. Sen sijaan länsiteknologiaa sisältävien elektroniikkamurikoiden retrotarroissa lukee kotoisasti »Oy Strömberg Ab». Ysärillä jälkiasennettu kulunvalvontalaitteisto on EKE-Elektroniikan haitekkiä. | ||||
|
14.04.2024 22:57 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Jukra, on kyllä mainio kuva tämäkin. IC 147:n veturina työskenteli keskiviikkona 10/4-2024 Sr3 3336. Helsingistä Tampereelle veturin ohjaamossa oli poikkeuksellisesti kaksoismiehitys. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kaksinajo, vaan vänkärin paikalle oli kömpinyt tarkastaja eli »tutorkuljettaja». | ||||
|
14.04.2024 14:49 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kolminaisten Edo-tötteröiden käyttö taitaa painuttua enemmän »Pohjois- ja Itä-Suomen kevyesti kiskotetuille rataosille». Voisiko se olla jotain sukua sille, minkä Esko Maasalo aikanaan töksäytti mainioon kuvasarjaansa Mäntyluodon radalta ( https://vaunut.org/kuva/66715 ): »Varakkaana ja omillaan toimeen tulemaan pidettyyn Länsi-Suomeenhan ei koskaan ole näitä investointirahoja herunut kuin aivan pakon edessä.» Toisaalta on kyllä niinkin, että jos lähtökohtaisesti oletetaan uusi veturi varmatoimisemmaksi, niin ei kai sitä rautatietä nähnyttä pappalaitosta kannata laittaa menemään Rovikseen tai Joen kaupunkiin. Niistä on pidempi hinausmatka Ilmalaan kuin Turusta tai Porista. |
||||
|
02.04.2024 13:36 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kiitos vaan kohteliaisuudesta, Timo. Mutta ei kai nyt sentään veturinkuljettajan töihin voi kyllästyä. | ||||
|
|
02.04.2024 12:25 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kolmosen suurin teho (paperilla) on sähkökäytöllä 6400 kW ja APU-käytöllä (Auxiliary Power Unit) 360 kW. Kuitenkaan vetovoimassa ei aivan pienessä nopeudessa ole juurikaan eroa, vaikkakin nopeuden noustessa APU:n vetovoimakäyrä romahtaa heti. Eli APU-dieseleillä pitäisi saada junan kuin junan liikkeelle siinä missä sähkölläkin, mutta vauhtiin sitä ei saa. Juliasta kun kattelee eilisen aprillipäivän T 7172:n nopeuskäyrää, niin kyllä se reilua pariakymppiä näkyy syöksyneen Aittaluodon ja Porin välillä. Ihan tavanomaista vaihtotyövauhtia. | ||||
|
26.03.2024 09:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mutta kerrottiinhan jo 80-luvulla dieselsähköveturi Iso Vaaleen suunnittelussa olleen yhtenä lähestymiskulmana se, että veturi olisi niin haluttaessa helposti muunneltavissa sähköveturiksi. Siis sen lisäksi, että lohkorakenteen mainostettiin nopeuttavan vikojen korjaamista. Nykyään muunneltavuusajatus on mennyt veturiteollisuudessa vielä pidemmälle. Mutta ei ehkä enää niinkään käyttäjän näkökulmaa pääpainopisteeksi asettaen, vaan suunnittelu- ja tuotantoprosessin huojentamiseksi. Muuten mahdollisimman samanlaisesta veturiaihiosta saattaa tilaaja speksata itselleen mieleisensä laitoksen, joko Tr3:n tai Hr3:n, valitsemalla mm. sopivat telit eri vaihtoehdoista. | ||||
|
25.03.2024 16:34 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Niin, teknisesti erinomaisia kuvia. Nämä kuvan laitokset näyttävät makaavan Perkiön raiteella r. 875 eli »Paskapätkässä». Tällöin etualalla kaartuisi r. 874 eli ei vähempää kuin »Hurutie»! | ||||
|
25.03.2024 13:15 | Ari-Pekka Lanne | ||
| On meidänkin rautateillämme tänä päivänäkin ainakin yksi ylikonduktööri. Vastaisiko tuo saksalaisten yliveturinkuljettaja meidän silloista matkaneuvojaa eli nykyistä vetopalveluasiantuntijaa (VEP)? | ||||
|
23.03.2024 09:12 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ei välttämättä. Nimitetäänhän kiskoautojakin kiskopusseiksi. Sen sijaan tämä puhekieleemme laivattu lainanimitys on kotoisin merien takaa. Ruotsissa tunnetaan pussit ja rälssipussit (rälsbuss). Manner-Euroopassa kulkee autopusseja. Saksalaiset höpöttävät myös reissupusseista (reisebus). Kaikella kunnioituksella muiden maiden (vaihteen)kieliä ja sanavarantoja kohtaan, itse olen kuitenkin jukopäisenä vekkulina koittanut tällaisissa yhteyksissä pidättäytyä pussi-nimityksen käyttämiseltä. Mulle on olemassa vain linja-autoja, kiskoautojunia ynnä muita sen sellaisia kulkulaitoksia. Pidän suorastaan näitä omintakeisuuksiamme rikkautena. | ||||
|
15.03.2024 14:53 | Ari-Pekka Lanne | ||
| »If only I could turn back time...» | ||||
|
15.03.2024 12:36 | Ari-Pekka Lanne | ||
| https://yle.fi/a/74-20078828 | ||||
|
|
14.03.2024 09:29 | Ari-Pekka Lanne | ||
| https://youtu.be/z6LPfiz5t5A?si=D3OqGjwffgP3-i3d »Digi digi...» |
||||
|
14.03.2024 09:28 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ei tarvinnut. | ||||
|
14.03.2024 09:27 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Veturinkuljettaja Jari Mäkelä on kirjoittanut blogiinsa varsin hyvän kuvauksen JKV:n rakentamisesta sekä yksinajosta ennen sitä: https://veturinkuljettajat.blogspot.com/p/jkv-junien-kulunvalvonnan-rakentaminen.html | ||||
|
13.03.2024 17:19 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Veturinkuljettaja Sulo Karpin rautateiltämme kokoaman kaskukirjan »Juna lähtee!» (Gummerus, 1979) s. 62: »Ihminen ei ole koskaan hukassa, kun ei poikkea Jumalan sanasta eikä rautatiestä.» | ||||
|
13.03.2024 13:02 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Totisesti. Juna pääsee matkavauhtiin vasta Kupittaan kohdilla, rautatien taituttua Litsin tai Varissuon kohdilla laskuun, jolloin veturinkuljettajan onkin jo syytä alkaa harkitsemaan jarruttelua Aurajoen sillan jälkeisiin vaihteisiin. | ||||