Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
15.01. 09:12 | Ari-Pekka Lanne | ||
| On hieno kuva. Kuvaajan edessä olevan liikennemerkkiputken päähän on valmisteltu demonstraatio siitä, miten mukavaa olisi, jos rautateiden merkit eivät olisi kaikki suorakulmioita ― mitä kohti on valitettavasti ysäriltä asti menty ―, vaan jo merkin muodosta näkisi, mistä on kyse. Vrt. https://vaunut.org/haku/kommentit/?m=1&ku=290&t=peltiaakkosia . UIC-kaapelin pistorasia näkyy junan kulkusuunnassa veturin oikeanpuoleisen puskimen oikeassa alanurkassa, korin helman alapuolella (valkoinen kansi), toinen vasemmanpuolimmaisen otetangon alapuolella (musta kansi). Olisiko Ykkösten vanhat junakuulutuskaapelit korvattu UIC-kaapeleilla jossain kohtaa ysärin lopulla tai milleniumin alussa? Toiset sanovat edelleen Sr1:n UIC-kaapelia »kuulutuskaapeliksi», kun Kaalihäkin tapauksessa sitä lakua pitkin ei audiaalisten bittien lisäksi muita liiku. ― Eikä paljon niitäkään, koska veturinkuljettajat kuuluttelevat kitsaammin kuin vaikka vuoroliikenteen linja-autonkuljettajat, joilla on käsissään koko paletti ― sitä perua kun rahastajat joitain vuosia sitten poistuivat autohenkilökuntien vahvuuksista. Tilureissa toki matkanjohtajat ovat edelleen enemmän äänessä. Mutta junakuulutuksista suurin osa tulee kasetilta tai konduktöörien spiikkaamina, heidän kertoessa vaunujen palveluista sekä risteysasemien vaihtoyhteyksistä. Ravintolavaunuhenkilökuntakin saattaa vinkata sorteistaan. Eetteristä ei näin jää junan kuljettajalle juuri muuta kuin lyhyet selvitykset satunnaisista seis-asennossa olevien opastimien edessä odotteluista. Junakuulutuksista puheen ollen on sanottava, että monet konduktöörit kuuluvat säätäneen ja hioneen matkasaarnojaan. Ne ovat rautatieuskottavia ja matkustajaystävällisiä, eikä niissä usein säästellä omaa murretta, persoonaa ja supliikkia. Se tuo vaihtelua junamatkoihin. Parhaita ovat pienet arkisista mantroista poikkeavat oivallukset, kuten maininta palveluvaunun yläkerran puuhanurkkauksessa olevasta leikkiveturista. Viime vuosikymmenellä, kun vielä sompailin turkulaisena linja-autonkuljettajana, pidätin itsekin joskus taiteellisia vapauksia kuulutuksissa. Niissä saatettiin suorastaan »matkustaa maakuntien halki möykkyisiä ja muhkuraisia maanteitä pitkin». Matkustamon puolelta kuuluvilta hörskähdyksiltä ei vältytty Rauman ja Turun väliä liikennöineessä »puolipikavuorossa», joka muuttui Laitilassa vakiovuorosta pikavuoroksi, kun selostin ihmisille linjan vakiovuoro-osuuteen kuuluvista pysäkeistä ja niiden merkeistä ― »valkoisista linja-autonkuvista sinisillä pohjilla». Nythän 20-luvulle tultua siniset pysäkkimerkit on hävitetty tieliikennelaista ja enimmälti jo maastostakin, ehkä jonkun kulkulaitosministeriön asiamiehen viruttua kymppiluvulla kyydissäni. |
||||
|
01.08.2024 21:47 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ennen vanhaan ― rautaisina aikoina ― olivat jokseenkin kaikki Jt:ssä kuvatut merkit sellaisia, että ne tunnisti jo pelkästä hahmostaan. Vaikka merkki oli kuorrutettu nuoskalumella kauttaaltaan vitivalkoiseksi, tiesi vaihtotyönjohtaja, veturinkuljettaja tai laatikkoauran päällikkö useimmiten jo merkin muodosta yksi yhteen, mistä on kyse. No joo, esim. erilaisia erotusjakson yhteyteen ripustettavia merkkejä oli ja on kolmenlaisia ― merkit »Erotusjakson etumerkki», »Erotusjakso alkaa» sekä »Erotusjakso päättyy» ―, ja ne ovat siltikin kaikki muodoltaan samanlaisia neliöitä. ― Mutta ei ollut olemassa muita neliön muotoisia merkkejä. Kun oudolla rataosalla mustan talviyön lumipyryssä ajellessa junankeulassa hehkuvissa kelmeissä valoissa välkähti ohikiitävän hetken lumenvalkoinen neliö, oivalsi kuljettaja ruveta ottamaan virtoja pois. Ässä oli ässän muotoinen, erkkamerkki een muotoinen. Selkeää. Hieman toiseen suuntaan se pakkaa olla menossa nykyään, kun pieneen, suorakulmion muotoiseen merkkiin on ysärin ja milleniumin jäljiltä saatettu rustailla yhtä hyvin »B», »E», pienellä präntillä »Varo kuumista» tai vaikka kuva »vihaisesta kiinalaisesta». Saattaisipa moni terävähkö valvontanopeushiljennys hioutua rautatiematkustajien kokemasta elämysmaailmasta, jos baliisiryhmämerkit olisivat aitojen erkkamerkkien ja ässien tapaan näyttävän näköisiä ― ujostelemattomia ja anteeksipyytelemättömiä―, jo kaukaa säässä kuin säässä erottuvia, B-kirjaimen muotoisiksi leikattuja peltiaakkosia. | ||||