2119-74978 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

   >>

kuva 05.08. 14:08 Jussi Laukkanen  
  Talo numero 17 taitaa olla testamenttaajan isoisän rakennuttama. Hän oli saanut tontin haltuunsa ostamalla sen tehtailijalta, joka halusi myydä kaikki kiinteistönsä, jotka sijaitsivat Hakaniemessä ja muuttaa Venäjälle. Tontilla sijaitsi tehtailijan suurikokoinen (kolmikerroksinen) huvila. Kauppa tapahtui vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sitten Venäjällä syttyi vallankumous. En tiedä millainen tehtailijan ja hänen perheensä kohtalo oli.
kuva 29.07. 07:30 Jussi Laukkanen  
  Teollisuustuotteen kopioiminen valmista tuotetta tutkimalla ei ole kovin hyvä tai varma menetelmä. Siitä on seurannut epäonnistumisia esimerkiks sen takia, ettei teräsosista saa selville, millä tavoin niiden lujuusominaisuudet tarkalleen ottaen on saavutettu. Kuvassa näkyvissä Caterpillar-telatraktoreissa on eräitä osia, joiden valmistus ei yhtiön oman väittämän mukaan onnistunut tuohon aikaan Euroopassa eikä oletettavasti Neuvostoliitossakaan.

Läheisesti rautateihin liittyy tapaus reilun 15 vuoden takaa. EMD (Electro-Motive Diesel, osa Progress Railia, jonka emoyhtiö on Caterpillar Inc.) myi Kiinaan 300 kappaletta moderneja suurtehoisia dieselvetureita. Kauppa aiheutti USA:ssa kiivasta keskustelua ja eräät sikäläiset poliitikot kysyivät huolestuneena annammeko kiinalaisille oikotien amerikkalaisen huipputekniikan kopioimiseen. Yhtiön johto antoi sen johdosta lausunnon, jonka sisältö oli suurin piirtein seuraava: "Veturin purkaminen osiin ei paljasta, minkälaisilla metallienvalmistusmenetelmillä nähtävissä olevaan lopputulokseen on päästy, joten tuotteen menestyksekäs kopioiminen ei ole mahdollista."
kuva 03.06. 10:44 Jussi Laukkanen  
  Tämä kuva edustaa aihetta, joka ei mielestäni kuulu vorgiin oikeen millään perusteella. Laitteen matkassa ei liene junabongareita, se ei ole matkalla asemalle tai asemalta eikä sitä ole väitetty kuvatun edes junakuvaamisen oheishavaintona.
kuva 28.05. 06:37 Jussi Laukkanen  
  Tämän vuosituhannen alussa havahduttiin USA:ssa siihen, että itäisten osavaltioiden monilla tärkeillä rataosilla ei ollut mahdollista käyttää kaksikerroskonttijunia, koska näillä rataosilla oli liian matalia vanhoja tunneleita. Jatkuvasti kasvava konttiliikenne kuitenkin pakotti keksimään asiaan ratkaisuja. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana ovat eräät suuret rautatieyhtiöt (varsinkin Norfolk Southern) investoineen valtavia pääomia tilanteen korjaamiseksi. Yksi tehokas, mutta kallis menetelmä on ollut tunnelien muuttaminen leikkauksiksi.
kuva 07.05. 12:20 Jussi Laukkanen  
  Kiitokset Erkille tästä tietopaketista!

Tämä raitiovaunujen lähettäminen romuksi kuvaa todella hyvin, miten vähän Suomessa osaamme arvostaa omaa historiaamme. Ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä, mitä tässä maassa on saatu edellisten sukupolvien toimesta aikaan. En usko, että vastaavaa olisi voinut tapahtua sellaisessa eurooppalaisessa maassa, jolla on tervettä itsetuntoa. Tuskin esimerkiksi nykypäivän Britanniassa.
kuva 02.05. 07:25 Jussi Laukkanen  
  Mitä ohjelmaa tässä käytit?

Kun puhutaan tekoälystä kuvanmuokkauksessa on tämän tyyppinen kuvan korjaaminen mielestänä vielä hyvin verrattavissa photoshopin käyttöön digikuvan parantelussa tai paperikuvien kanssa aikoinaan käytettyjen vedostustekniikoiden hyödyntämiseen. Kuvan vedostajan tavoitteena on yleensä kuvan parantaminen siten, että se enemmän vastaisi sitä näkymää, jonka silmät välittävät todellisen kohteen katsojalle.

Kun sitten mietitään sellaisen näkymän luomista tekoälyohjelmalla, jolle ei ole vastinetta todellisuudessa, ollaan sekä mielenkiintoisten että vaikeiden kysymysten parissa. Jos antaisin tekoälylle kehotteen "Pr 2 lähdössä kolmivaunuisen paikallisjunan kanssa Riihimäkeä kohti" (oletetaan, että ohjelmaan olisi tallennettu tarvittavat kuvat ja tiedot kehotteen toteuttamiseksi), tuloksena parhaassa tapauksessa syntyisi kuva, joka näyttää valokuvalta, mutta ei ole oikea valokuva. Mutta olisiko se jossain mielessä taideteos. Taiteilijahan voisi halutetssaan maalata kuvan vaikka tästä mainitusta aiheesta. Sitähän ei pidettäisi lainkaan ongelmana, että todellisuudessa tämä taiteilija ei koskaan olisi luonnossa nähnyt kyseistä tapahtumaa. Nyt taiteilijan työkaluna toimisi tietokoneelle luotu ohjelma.

Meillä ei tekoälyllä tuotetut kuvat ole vielä mikään ongelma, mutta USA:ssa sen voisi sanoa olevan jo pieni ongelma. Vanhojen albumeista kerättyjen valokuvien julkaiseminen somessa on siellä tavallista. Yleensä kuvat on ryhmitelty jonkin aiheen mukaisesti: esimerkiksi vanhoja valokuvia rakennuksista, vanhoja valokuvia autokilpailuista ym. Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut, että ehkä joka sadas kuva sisältää jonkin virheen ja minun on syytä olettaa, ettei se ole aito. Virheet ovat melko pieniä ja kuvat kokonaisuutena tuntuvat muutoin aivan oikeilta. Virhe saattaa liittyä esimerkiksi johonkin kuvassa näkyvään logoon tai esimerkiksi ristikkosillan diagonaalit eivät mene niinkuin niiden pitäsi, jotta silta kestäisi siihen kohdistuvat voimat. Tekoälyohjelmahan ei näistä ymmärrä mitään. Se vain sijoittaa kuvaan elementtejä, joita siinä kohtaa voisi todennäköisesti olla.

Monia kysymyksiä tämä on herättänyt. Mikä arvo näillä kuvilla on? Onko riittävä arvo se, että ne ovat hyvää viihdettä? Muuttavatko nämä kuvat meidän käsitystä menneistä ajoista, tapahtumista ja menneiden aikojen ihmisistä? Mihin voimme enää luottaa?
kuva 25.04. 16:34 Jussi Laukkanen  
  Saahan asioista puhua suoraan. Ei siinä mitään pahaa. Mutta jos ajattelee ryhtyvänsä johonkin laittomuuteen ja kertoo suoraan, mitä ajattelee, kannattaa varautua siihen, että kommentti poistuu.
kuva 22.04. 11:52 Jussi Laukkanen  
  Ehkä syy vähiin mittareihin on, että veturinkuljettajan ei ole tarkoitus tarkkailla veturin teknistä kuntoa kovin tarkasti. Kuorma-autoissa tilanne on erlainen varsinkin silloin, kun autoa ajaa omistaja-kuljettaja. Hänen on toimeentulonsa varmistamiseksi tiedettävä aikaisessa vaiheessa mahdolliset häiriöt. Oikeastaan lähes kaikki mittarit, joita maantieliikenteeseen tehdyissä amerikkalaisissa rekoissa käytetään, ovat erittäin hyödyllisiä.

Euroopassa käytettyjen mittareiden (nopeus, kierrosluku, moottorin öljynpaine, jäähdytysveden lämpötila, jarrupaine 1 ja 2, lataus, polttoaine) lisäksi on amerikkalaisissa usein vaihteiston lämpötila, vetävien akseleiden lämpötilat, pakokaasun lämpötila ja ilmanpuhdistajan alipaine. Noita, kun seuraa, ei tarvitse jäädä hajonneen auton kanssa maantielle.
kuva 22.01. 07:26 Jussi Laukkanen  
  Simo Virtanen kirjoitti 20.01.2024 12:40:
"Samaan aikaan VR kehitti voimakkaasti omistamaansa kumipyöräkuljetuksia tarjonnutta firmaa eli Pohjolan Liikennettä, joka myöhemmin nimettiin Transpointiksi ja vielä myöhemmin yhdistyi Postin rahtipuolen kanssa."

Pieni tarkennus tuohon, että VR-Yhtymä myi Transpointin kappaletavaralogistiikkatoiminnot vuonna 2012 Postille (silloin Itella). Muilta osin VR Transpoin on edelleen osa VR Groupia ja toimii sekä raiteilla että kumipyörillä. Yhtiö itse muotoikee asian näin:
"Kuljetamme massatavaraa rautateitse ja maanteillä. Meillä on ratkaisut suuren kapasiteetin logistiikkatarpeisiin, palvelumme painottuvat vientiteollisuuden tuote- ja raaka-ainekuljetuksiin."
kuva 02.01. 11:35 Jussi Laukkanen  
  Klassinen cab unit -veturimuotoilun juuret lienevät USA:ssa 30-luvun lopussa. Olisiko vanhin tämän tyylinen nokallinen veturi EMD:n E-sarja, jota alettiin valmistaa 1937?

Joka tapauksessa heti toisen maailmansodan päätyttyä alkoivat muutkin amerikkalaiset veturitehtaat tuottamaan vastaavalla tyylillä muotoiltuja dieselsähköisiä vetureita. Britanniassa ainakin vuonna 1947 tehty D16/1 edusti vastaavaa tyyliä, vaikka siinä etuikkuna oli jaettu kolmeen osaan sikäläisen tavan mukaan.

Kuvan veturia ja samalla myös suomalaista Hurua muistuttaa melko läheisesti Baldvinin 1945-48 valmistamat DR-6 -veturit. https://en.wikipedia.org/wiki/Baldwin_DR​-6

Jännä juttu myös, että Talgon idea yhdistää matalarakenteiset junat tavallisen korkuiseen veturiin on näinkin vanha.
kuva 15.12.2023 11:47 Jussi Laukkanen  
  Erikoisen lumetonta on ajatellen, että kuva olisi maaliskuulta. Mutta voi hyvin olla, että tuolloin oli poikkeuksellisen vähälumista tai lämmintä.

Äitini kertoessa yleislakon tapahtumista hän mainitsi, että lakon alettua hän ja muutama hänen opiskelijatovereistaan Helsingin Yliopistolta halusivat lähteä kotiin Riihimäen junalla, jota ei tietenkään lähtenyt. He olivat sitten jotenkin törmänneet autonkuljettajaan, joka oli tuonut teurastamon autolla lihaa Helsingin liikkeisiin. Kuljettaja oli lähdössä viemään autoa takaisin teurastamolle, joka oli jossain radan varressa ja lupautui ottamaan opiskelijat lavalle kyytiin. Ihmisiä oli kuulemma huvittanut kyseinen kuljetus sen takia, että opiskelijoilla oli ylioppilaslakit päässä ajan tavan mukaan. Ja nehän muistuttivat teurastajien päähineitä. Jos olisi ollut kylmä, olisi äitini varmaankin siitä maininnut.
kuva 10.11.2023 16:17 Jussi Laukkanen  
  Eihän siinä olisi mitään hauskuutta. Vähän sama kuin lunttaisi pasianssissa.
kuva 26.10.2023 13:42 Jussi Laukkanen  
  Näkisin noissa useita merkittäviä etuja, mutta sitä en tiedä, mikä on ollut se varsinainen peruste tämän ratkaisun valintaan.

Vaunun paino suhteessa kantavuuteen. Keskelle sijoittuva tukirakenne on kevyt, mutta jäykistää pitkän vaunun ja antaa erinomaisen kantavuuden verrattuna tavanomaiseen sivulaidattoman vaunun kuormakannen alla olevaan tukirakenteeseen.
Puutavaranippuja voidaan pinota useampi päällekäin turvallisesti nippujen tukeutuessa keskiseinään. Lastin kiinnitys on näin helppoa.
Kuormaus nopeutuu, kun niput voidaan viedä suhteellisen suurella nopeudella kiinni "keskiseinään". Tarvittaessa voidaan kuormata samanaikaisesti kahdelta puolelta, mikä edelleen nopeuttaa kuormausta.
kuva 18.09.2023 16:37 Jussi Laukkanen  
  Long, long, short, long -vihellysmerkin historiasta luin äskettäin selityksen, jossa sen kerrottiin liittyvän alkujaan merenkulkuun ja viittaavan Britannian hallitsijaan. Kun kuningatar oli laivassa, oli muiden reitillä olevien alusten väistettävä hallitsijaa kuljettavaa laivaa ja tämä tiedotettiin morseaakkosella Q (Queen).
kuva 14.09.2023 16:34 Jussi Laukkanen  
  Tämän aikakauden nostokraanojen aaltopeltiset suojat näyttävät olleen usein hyvinkin samankaltaisia saman valmistajan samankokoisissa koneissa. Siitä voisi vetää arvauksen, että kraanan sai tilattua sääsuojalla varustettuna. Pellitys tuli oletettavasti erikseen pakattuna ja koottiin vasta perillä, sillä se olisi muutoin vaurioitunut laivauksen ja laivasta purun yhteydessä. Brittivalmistajat näyttivät suosivat aaltopeltisiä suojia, kun taas eräillä saksalaisilla valmistajilla oli tasaista peltiä. Suojan merkitys oli luultavasti koneiston suojaaminen sateelta. Näissähän oli avonaisia liukujohteita ja avohammaspyöriä, joiden voitelu ei pidä vedestä.
kuva 08.09.2023 11:16 Jussi Laukkanen  
  Tarkoittaako tämä, että Yaralle menevät kemikaalikuljetukset ovat siirtyneet North Railille?
kuva 18.07.2023 11:55 Jussi Laukkanen  
  Ilmanvastuksen muodostuminen rautatiekalustossa on aika jännä kokonaisuus. Nopeus on tietysti tärkein muuttuja, mutta junan rakenne, joka muodostuu yhteen kytketyistä vaunuista, on merkittävämpi kuin yleensä tulisi ajatelleeksi. Suurnopeusjuna tehdään yhtenäisen putken muotoisiksi ja junan päädyt on muotoiltu ajatellen alhaisinta mahdollista vastusta. Se on havaittu parhaaksi ratkaisuksi. Tavarajunassa ollaan aivan toisenlaisessa tilanteessa. Siinä esimerkiksi jokainen vaunuväli tuo oman lisänsä ilmanvastukseen ja veturin nokan muoto menettää lopulta merkityksen kokonaisuudessa, kun juna pitenee riittävästi. Siksi tavarajunan veturin muotoilussa huollettavuus voi olla tärkeämpi tekijä kustannusten minimoimisessa pitkällä välillä. Yllättäen melko tylpältä vaikuttava nokka voi olla kohtuullisen hyvä kun nopeus ei ylitä 90 km/h. Kuorma-autoissa käytetyissä tylpissä keuloissa imanvastusta voidaan oleellisesti vähentää pyöristämällä esimerkiksi vain hytin pystysivut. Mainitsin nimen omaan pystysivut erikseen siksi, että niiden yhteispituus on noin kolme kertaa katon vaakapituus, joten parannus kannattaa kohdistaa ensin niihin.
kuva 04.07.2023 11:01 Jussi Laukkanen  
  Hatunnoston arvoinen asia, että perinteisiä työmenetelmiä pidetään yllä. Niittaus saattaa ensikuulemalta vaikuttaa museotekniikalta, mutta sitä se ei varsinaisesti ole. Aikoinaan General Motorsin uuden pickup-malliston esittelytilaisuudessa tuli puhe siitä, että rungon liitoksista iso osa oli tehty edelleen niittaamalla samalla tapaa kuin jo auton syntyhistorian alkuaikaan. Valmistajan edustaja selvitti asian toteamalla, että heidän perusteellisten tutkimusten mukaan rungon pitkittäisten U-palkkien väliin tulevat poikittaiset tuet saadaan liitettyä parhaiten niittaamalla. Siten rungon normaali kiertyminen ei aiheuta ongelmia ja suurempi kiertymä voidaan sallia. Uutta oli se, että poikittaiset tuet oli tehty epäsymmetrisiksi, joka valmistajan tutkimusten mukaan lisäsi rungon kestävyyttä. Tuo kaikki muistui mieleeni, koska korjattavana oleva vaunun teli muistuttaa rakenteellisesti aika läheisesti amerikkalaisen pickup-auton runkoa.
kuva 25.05.2023 13:13 Jussi Laukkanen  
  Voi tietysti kysyä, miten maalauksen väitetty vuosiluku on syntynyt. Ei välttämättä taiteilijan itse merkitsemänä ja heti teoksen valmistuttua. Kuvan perusteella taulua on restauroitu monista kohdin, mutta aika rumasti.
kuva 23.05.2023 08:35 Jussi Laukkanen  
  Valmistusajan puolittumiseen (tai ainakin lyhentymiseen) oli varmaan osuutta useilla edellä mainityista tekijöistä. Useat käytännön caset osoitti ainakin sen, että 1960 ja 70-luvuilla amerikkalaisella teollisuudella oli keskimääräistä parempaa metallurgista osaamista. Sen seurauksena valmistusprosesseihin kulutettu aika oli lyheyempi ja saatettiin silti päästä parempiin tuloksiin kuin muualla maailmassa. Tämä oli tärkeä asia juuri raskaita terästuotteita valmistettaessa.

Moni vertailu osoitti myös sen, että amerikkalinen teollisuus onnistui tekemään jonkin tuotteen (esimerkiksi veturin) vähemmillä osilla kuin eurooppalainen teollisuus, kun verrattiin vastaavia teholuokkia. Osien määrän minimoimisessa amerikkalaiset olivat pitkään hyvin innovatiivisia.

1970-luvun lopussa amerikkalaiset heräsi siihen, että heidän kilpailuetunsa alkaa olla menetetty. Asiasta julkaistiin siihen aikaan useita artikkeleita talouslehdissä. En enää pysty muistamaan tarkkoja lukuja, mutta esimerkkinä voisi ottaa henkilöauton valmistuksen. Vertailu oli tehty amerikkalaisten ja heidän pääkilpailijamaiksi mieltämien Saksan ja Japanin tuotannon välillä. Auton kokoamisen läpimenoprosessi kesti Saksassa 27 tuntia (tai jotain sinne päin), USA:ssa 17, mutta Japanissa vain 13. (Luvut vain suuntaa antavia.) Ja tärkeä havainto oli, että japanilainen tuote oli näistä kaikkein virheettömin tai siis lähinnä valmistajan asettamia tavoitteita.

Tästä sitten seurasi monia surkuhupaisia tapahtumia, kun amerikkalainen teollisuus yritti kiihdyttää valmistusta.

Vielä vuosituhannen vaihteessa EMD:n pääjohtaja sanoi yhdessä haastattelussa, että heidän osaaminen veturin moottoreiden valmistusprosesseissa on niin pitkällä, että esimerkiksi kiinalaisten olisi mahdotonta kopioida heidän valmistamaa moottoria (vaikka saisivat piirustukset käsiinsä).

Kohdat 6 ja 7 liittyvät läheisesti yrityksen (ja yhteiskunnan) ihmisten keskinäiseen toimintaan. Amerikkalainen yrityskulttuuri on joissain suhteissa melko vapaa kahlitsevasta hierarkiasta. Amerikkalaisessa teollisuudessa on paljon esimerkkejä, kuinka oleellisia innovaatioita on syntynyt tavallisten työläisten toimesta. Vastaavasti saksalaisessa yrityksessä ainoastaan insinööri on se, joka suunnittelee ja tekee tuotteeseen parannuksia. Ei mikään työntekijä. Japani vaikuttaa olevan älyttömän hierarkinen yhteiskunta, mutta jonkinlainen kuuliaisuus ja järjestelmällisyys ovat mahdollistaneet korkean laatutason.
kuva 22.05.2023 08:05 Jussi Laukkanen  
  Juuri 67 kesän alussa isoisäni otti minut mukaan tuonne ratapihalle, koska halusi näyttää sinne varastoituja Trumaneja. Kävimme parissa veturissa sisällä ja isoisä esitteli hallintalaitteita ja kehui stokeria, miten paljon se helpotti lämmittäjän työtä. Menimme sitten istuskelemaan johonkin rakennukseen, jossa oli muita VR:n miehiä ja he alkoivat isoisäni kanssa juttelemaan Trumaneista. Muistan, että kaikki taisivat olla sitä mieltä, että kyseinen veturityyppi oli mitä mainioin tavarajunan veturi. Sen vetovoimaa kehuttiin. Muistan vielä, että joku läsnäolijoista kertoi, kuinka joskus oli vahingossa mennyt juna poikki liian rivakassa liikkeellelähdössä.

Jos Trumania kuvaavaa sanaa lähtee hakemaan, niin mieleeni tulee käsitteet funktionaalinen tai tarkoituksenmukainen. Juuri siinä suhteessa amerikkalaiset olivat ennen toista maailmansotaa pystyneet kehittämään veturinvalmistuksen ja muun teollisen tuotantonsa hyvin pitkällä. Voisi olettaa, että 1960-luvulle saakka saksalainen teollisuus oli tämän tyyppisessä tuotannossa kakkosena ja muut tulivat vasta kaukana perässä.

Tarkoituksenmukaisuuden tässä yhteydessä ymmärrän kokonaisuutena, jossa on mukana raaka-aineiden menekki, valmistukseen kuluva työaika, huollon kustannukset suhteessa ajateltuun käyttöikään ym asiat eli kaikki tuotettuun koneeseen uhratut tuotantopanokset suhteessa siihen työhön, joka tällä koneella pystytään tekemään.
kuva 09.05.2023 08:54 Jussi Laukkanen  
  Dr19 alkuaikojen luotettavuuteen on voinut vaikuttaa monikin tekijä. Valmistusmaan osuus näistä lienee vähäinen. Useat esimerkit teollisuustuotannosta kertovat, että suunnittelumaalla voi olla tärkeämpi osuus kuin valmistusmaalla. Lisenssituotantona eri maissa tehdyt samanlaiset koneet ovat pääsääntöisesti saavuttaneet lähes saman laarutason kuin alkuperämaan tuotanto. Näin on tapahtunut, vaikka valmistusmaan teollisuus olisi ollut hyvinkin tunnettu huonosta laadustaan.

Lisenssituotantoon liittyy aika usein myös konetta alun perin valmistaneen ja sen suunnitelleen yrityksen laadunvarmistusmenetelmien käyttöönotto lisessin saaneen yrityksen tuotannossa. Silläkin voi olla suuri merkitys tuotteen laadulle. Esimerkiksi japanilainen autonvalmistaja onnistui tuottamaan tilastollisesti yhtä vähävikaisen auton Englannin tehtaallaan kuin Japanin tehtaalla.

Linjaveturi on teollisena tuotteena sen verran kompleksinen, että onnistuminen kertalaakista jokaisen yksityiskohdan kohdalla pitäisi olla lähes mahdotonta. Jossain alan julkaisussa sanottiin muistaakseni, että vastaavan vaativuusluokan teollista tuottetta täytyy valmistajan saada ulos ja käytännön testiin kymmenluvulla ilmaistu määrä ennen kuin siitä eteenpäin valmistettavien tuotteyksilöiden voidaan olettaa olevan virheettömiä.

Kun ostaa piensarjatuotteen, on pakko hyväksyä siihen liittyvät laatu- ja luotettavuusriskit.
kuva 03.05.2023 09:34 Jussi Laukkanen  
  Kyltti, jossa lukee “No trespassing, violators will be shot and survivors shot again” on tosiaan jonkinlainen klassikko USA:ssa ja sitä näkee varsinkin maaseudulla pikkufirmojen varastojen aidoissa ja toimistokoppien seinillä. Se lienee syntynyt muunnoksena virallisemmasta versiosta, joka menee suurin piirtein ”No trespassing, private property, trespassers will be prosecuted”.

Ei kai USA:ssakaan saa ketään suin päin mennä ampumaan, mutta joissain osavaltioissa laki on kyllä vahvasti kiinteistön omistajan puolella. Junabongari kohtaa USA:ssa varmasti kylttejä, joissa muistutetaan liikkumisen olevan ankarasti kiellettyä rata-alueella.
kuva 18.04.2023 17:16 Jussi Laukkanen  
  KCS-yhtiöstä käytiin tiukka kilpailu Canadian Nationalin ja Canadian Pacificin välillä. Alkuvaiheen tapahtumista on jo paljon aikaa ja asian eri vaiheet ovat minulta jo osin unohtuneet, mutta jos oikein muistan ensimmäisen tarjouksen asetti CN. Viimeisessä vaiheessa CN esitti KCS:n osakkeenomistajille tarjouksen, jonka kokonaissumma oli yli 33 miljardia dollaria. (Yleensä nämä tarjoukset koostuvat sekä rahasta että osakkeista.) CP:n vastatarjous oli summana pienempi: 31 miljardia, mutta KCS piti sitä kokonaisuutena parempana. CN:n mahdollisuuksia heikensi myös eräät Surface Transportation Boardin kaupalle asettamat rajoitukset. Vielä viime hetkellä jäätiin kuitenkin odottamaan tekeekö CN yllättävän liikkeen määräaikaan jäljellä olleiden viiden päivän aikana.

CP:n ja KCS:n fuusiosta on sanottu, että se voi olla viimeinen suuri fuusio pitkään aikaan. Se oli myös ainoa suuri fuusio hyvin pitkään aikaan. Viimeiset kaksikymmentä vuotta USA:n rautatieliiketoiminta on ollut melko vakaata. Periaatteessa kaksi suurta yhtiötä on jakanaut länsiosan: BNSF ja Union Pacific, kaksi itäosan: CSX ja Norfolk Southern. Keskilännessä on ollut KCS. Kanadan puolella on kaksi isoa yhtiötä, jotka palvelevat samalla osaa USA:sta. Sääntelyviranomaiset ovat antaneet ymmärtää, että vastaisuudessa kahden suuren rautatieyrityksen fuusioiden olisi oleellisesti lisättävä kilpailua, jotta sellainen voisi saada hyväksynnän. Se taas vaikuttaa aika mahdottomalta.
kuva 18.04.2023 08:41 Jussi Laukkanen  
  CP julkisti ostopätöksen jo 2021, mutta kauppa oli alistettava liittovaltion viranomaisen tarkasteltavaksi. Siihen liittyneen suuren taloudellisen merkityksen takia aikaa meni niinkin paljon kuin pari vuotta, kunnes nyt tuli ilmoitus kaupan hyväksymisestä. Talousmedioita seuratessa tuli jossain vaiheessa jopa pieni epäilys siitä hyväksytäänkö kauppa aiotussa muodossa. Ehkä sen takia ei uutta yrityslogoa tai tunnusvärejä alettu sen kummemmin julkistamaan. USA:n rautatiehistoriassa on olemassa tapaus, jossa varmana pidetty kahden suuren yhtiön fuusio kaatui viime metreillä. Fuusion toinen osapuoli oli jo ennättänyt maalata suuren määrän vetureita uudella yritystunnuksella ja värillä.

Artikkeli tästä tapauksesta löytyy wikipediasta haulla: Santa Fe-Southern Pacific merger
kuva 20.03.2023 11:54 Jussi Laukkanen  
  Chicagon osalta Union Station on tosiaan päärautatieasema, koska siellä ei ole kai koskaan ole ollut muuta kaukojunien asemaa. Chicagossa on ainakin yksi toinen asema, mutta se taitaa olla jo alkujaankin tarkoitettu lähialueen junaliikenteelle.
kuva 20.03.2023 11:44 Jussi Laukkanen  
  ALC-42 308 on veturi, josta voi sanoa, että se on lähes uusinta uutta Amtrakilla. Charger ALC-42-sarjan ensimmäinen valmistui liikenteeseen muistaakseni viime vuoden alussa. Valmistaja on Siemens.
kuva 20.03.2023 11:29 Jussi Laukkanen  
  En tiedä voiko sanoa, että siellä olisi mitään päärautatieasemaa. Aikoinaan kukin yhtiö rakensi omat asemansa ja ne olivat tietysti sen yhtiön ja myös sopimuskumppanien pääasema kyseisessä kaupungissa. Isommissa kaupungeissa yleensä on useampien yhtiöiden aikoinaan tekemiä asemia. Nykyisin niiden omistus ei yleensä enää ole alkuperäisellä ne rakennuttaneella yhtiöllä. Raiteiden takana näkyvällä nyt aidatulla alueella oli vielä joitain vuosia sitten lukuisia melko iäkkäitä rakennuksia, joista yksi näkyy tuolla vuoden 1968 videolla.
kuva 20.03.2023 11:11 Jussi Laukkanen  
  Vaunuissa olevat kontit näyttävät olevan 53 jalan pituisia (kontin pääty näyttää osuvan vaunussa olevan 53-merkinnän kohdalle). 53´-kontit ovat oleellisesti tilavampia kuin normaalit 40´-merikontit. Suuremman pituuden lisäksi ne ovat hieman leveämpiä ja korkeampia. Kapasiteettiero tavalliseen 40 jalan konttiin on yllättävänkin iso: 53 jalan kontti on 40% tilavampi. Nämä isot kontit tuntuvat yleistyvän USA:ssa vauhdilla. Näitä voi toistaiseksi käyttää lähinnä Pohjois-Amerikan mantereen sisäisessä liikenteessä, mutta luulisin, että kiinalaiset alkavat ennen pitkää tekemään laivoja, joilla näitä voisi kuljettaa.
kuva 26.02.2023 10:44 Jussi Laukkanen  
  Kuvaaja ja kuvausajankohta ovat nyt kunnossa. Tämä keskustelu on sopiva opastus siitä, kuinka näiden Creative Commons -lisenssien kanssa on meneteltävä.
kuva 23.02.2023 11:46 Jussi Laukkanen  
  Me eurooppalaiset saatamme pitää amerikkalaisia rautateitä vanhanaikaisina juurikin mainittujen alhaisten nopeusrajoitusten, mutkittelevien kiskojen ja puupölkkyjen takia. Kysymys on pohjimmiltaan erilaisesta ansaintalogiikasta. Koska valtaosa amerikkalaisista radoista on yksityistä liiketoimintaa ja radan omistava yhtiö on myös se, joka omaa rataansa pääasiassa käyttää, radan luokitustaso valitaan sellaiseksi, joka parhaiten palvelee yhtiön tuottavuutta. Ei ole mitään järkeä yli-investoida radan kuntoon. Lyhyellä matkalla junan taloudellisesti kannattavaksi nopeudeksi voi riittää niinkin alhainen nopeus kuin tuo mainittu 10 mph.

Taloudellinen katsanto liiketoiminnassa on USA:ssa tuottanut kaikkiaan hämmästyttävän kilpailukykyisen rautatiejärjestelmän. Tosin tämä koskee ainoastaan tavarakuljetuksia, matkustajien kuljetus taloudellisesti kannattavasti on onnistunut hyvin harvoilla yhteysväleillä sitten 1950-luvun jälkeen. Se on ollut kaukoliikennettä hoitavan valtiollisen Amtrakin ongelmana yhtiön koko olemassaolon ajan. Tilannetta ei yhtään helpota, että Amtrak on suurimmassa osassa reittejään tavaraliikennettä hoitavien yksityisten rautatieyhtiöiden "vuokralaisena". Northeast Corridor on poikkeus, koska Amtrak omistaa osuudesta ainakin 80 %.

Tavaraliikenteessä suuret rautatieyhtiöt heräsivät 90-luvulla tajuamaan, että niiden omistamat ratalinjat ovat "rajallinen voimavara". Uusia yhteyksiä ei pystytä enää nykymaailmassa rakentamaan liian korkeiden perustamiskustannusten takia. Tästä seurasi looginen päätelmä, että tätä rajallista voimavaraa täytyy yhtiön hyödyntää maksimaalisella kannattavuudella. Syntyi Precision Scheduled Railroading, jossa palvellaan etupäässä tuottoisimpia asiakkaita eli suuria asiakkaita, joille voidaan tarjota kokojunakuljetuksia. PSR:n ansiosta pystyttiin esimerkiksi järjestelyratapihoja sulkemaan ja tarvittiin vähemmän vaunuja, vetureita ja henkilökuntaa. Tämän on väitetty huonontaneen rautateiden palveluntarjontaa erityisesti satunnaisesti kuljetuksia tarvitsevien asiakkaiden osalta. Suomessa valtiollinen yhtiö tuntuu päätyneen melko samanlaiseen ratkaisuun omassa tavaraliiketoiminnassaan. Toisin kuin USA:ssa, Suomessa ja Euroopassa yleensäkin ratainfran taso määräytyy lähinnä matkustajaliikenteen vaatimusten mukaan ja radan ylläpidon vastuut ja kustannukset on irrotettu liikennöinnistä.
kuva 17.02.2023 16:51 Jussi Laukkanen  
  Aivan samaa aattelin. Voisi olla vaikea poimia noita millään kauhalla. Jännä sinänsä, että on kerätty, kun ei tuolla metallimäärällä oikein pääse tuntipalkoille.
kuva 15.01.2023 13:43 Jussi Laukkanen  
  Mallin tarkkuus on tosiaan aivan upea.

Mainitsemaasi alkuvaiheen numerointitapaan voi olla syypäänä EMD:n myynti-ihmiset. Muistaakseni näkemässäni varhaisessa myyntiesitteessä oli tarjolla kolme veturivaihtoehtoa, jotka koostuivat ohjaamollisten A-unittien ja ilman ohjaamoa olevien B-unittien yhdistelmistä: A-B, A-B-A ja A-B-B-A. Kukin yhdistelmä oli mainoksen sanoin veturi, jossa teholukemana oli aina perusyksikön kerrannainen. Alkuvaiheessa unittien välissä oli kai jonkinlainen tankokytkin, mikä rajoitti liitäntämahdollisuuksia.
kuva 04.11.2022 15:26 Jussi Laukkanen  
  Käsittääkseni G&W on nykyisin mukana myös eurooppalaisessa rahtiliiketoiminnassa. Pääasiassa Britanniassa toimiva mutta nykyisin myös Manner-Euroopan puolella rautatierahtia kuljettava Freightliner on ollut jo muutaman vuoden G&W:n omistuksessa.
kuva 29.09.2022 11:16 Jussi Laukkanen  
  Fleetcare kuulostaa hienommalta ja vakuuttavammalta kuin korjaamo. Ihmiset ovat kaiken kiiltävän ja komealta tuntuvan perään. Ei kai siinä sen kummempaa riistämistä ole.

Terveisin
Part-time Internet Content Publishing Manager
kuva 27.09.2022 10:36 Jussi Laukkanen  
  Olettaisin, että tuossa kaaviokuvassa rautatiealueella ja siihen liittyvällä suoja-alueella tarkoitetaan radan vaikutusta maankäyttöön. Vastaava varaus on kumipyöräliikenteen käyttämien teiden reunoilla. Tiealue ulottuu usein esimerkiksi pihamaalle ja rajoittaa rakentamista siinä kohdin, mutta pihalla oleskeluun sillä ei ole mitään vaikutusta. Varsinaisen rautatiealueen leveys ei oheisesta kuvasta selviä ja tuntuisi loogiselta, että se ei edes olisi mikään tilanteesta riippumaton kiinteä mitta. Olisiko täällä vorgissa pari kolme käyttäjää, joilla olisi heittää vastaus ulkomuistista.
kuva 31.08.2022 12:22 Jussi Laukkanen  
  Suomeksi kai päre on lähinnä oikea sana. Toisaalta nämä amerikkalaiset päreet vaikuttivat olevan paljon paksumpia ja kookkaampia kuin täkäläiset ja ne saattoivat toisinaan olla alareunasta pyöristetty samaan tyyliin kuin meillä paanuiksi kutsutut. Vaikuttaa siltä, etteivät amerikkalaiset tee selvää eroa päreen ja paanun välillä. Siellä näin tehtyä seinää kutsutaan kai melko yleisesti nimellä shingle wall. Googlen perusteella toinen nimitys olisi shake siding. Kuvahaku antoi molemmilla termeillä aika samantyyppisiä kuvia.
kuva 30.08.2022 12:29 Jussi Laukkanen  
  Paanuverhous on hyvin tyypillinen piirre amerikkalaisissa talousrakennuksissa. Etenkin maaseudulla. Asuintaloissakin niitä nykyy käytetyn runsaasti vuosisadan vaihteessa ja vielä senkin jälkeen. Paanuja näkyy myytävän edelleen.
kuva 29.07.2022 10:01 Jussi Laukkanen  
  Tämän kuvan ei tällä hetkellä voi sanoa liittyvän rautateihin millään tavalla. Ei ainakaan nykyisen selitystekstinsä kanssa. Tilanne olisi aika tavalla toinen, jos tekstissä kuvaaja kertoisi esimerkiksi olleensa odottamassa jotakin tiettyä junaa kuvatakseen sitä ja samalla paikan yli oli lentänyt kyseinen kopteri. Sellainen ei ole aivan jokapäiväinen tapahtuma.
Hiljattain menehtynyt amerikkalaisen Trains-lehden päätoimittaja kuvasi jäähyväiskirjoituksessaan, kuinka rautatieharrastus on opettanut hänelle hyvin laajasti kaikkea muutakin, kuin välittömästi ratoihin ja juniin kuuluvia asioita. ”Se on opettanut minulle historiaa, liiketoimintaa, taloutta, teknologiaa, maantiedettä ja valtavasti kaikkea muuta. Se on ohjannut minut matkoille halki USA:n ja ympäri maailmaa. Se on johtanut minut hienojen maisemien äärelle ja likaisille teollisuusalueille. Voitteko kuvitella mitään muuta mielenkiinnon kohdetta, joka kattaisi kaiken näin täydellisesti ja monipuolisesti?”
Omasta näkövinkkelistäni tuntuu luontevalta, että kerromme hieman laajemmin kaikesta harrastukseen liittyvästä. Ei siis pelkästään puhtaasti radoista, kalustosta, rautatierakennuksista ja muusta sellaisesta. Kokonaisuudessaan tuntuu siltä, että ainakin tämä kuva on tehnyt palveluksen täällä vorgissa herättämällä keskustelun sivustolle ladattavista kuvista.
kuva 26.07.2022 12:33 Jussi Laukkanen  
  Kielikellon mukaan tämän sanonnan on täytynyt olla tunnettu jo 50-luvulla, mutta tarkempaa syntyaikaa ei selvinnyt. Lainaus Kielikellon artikkelista otsikolla Susi hukassa: "Epäonnistunutta, pilalle mennyttä tekelettä tai yritystä kutsutaan arkikielessä sudeksi. Nimitys on tuttu myös miltei kaikkialla suomen murteissa. Se puuttuu kuitenkin Vermlannin ja Inkerin suomesta, joten ikää sillä tuskin on vuosisatoja."
kuva 25.07.2022 10:16 Jussi Laukkanen  
  Tämä kuva todellakin herättää muistoja, joihin liittyy omanlaisensa tuoksu ja monet äänet, kuten kolinat ja nitinät ja jarrujen jyrinä asemalle saavuttaessa. Minulla oli kunnia matkustaa näissä pariovillisissa lähiliikenteen puuvaunuissa päivittäin 70-luvun lopulla. Meille pääradan varressa asuville uusmaalaisille matkustaminen puuvaunuissa oli tuohon aikaan tavallista arkea. Nuoremmat sukupolvet ovat tästä jääneet paitsi.
Arkiaamuisin Riihimäeltä lähti useampi junarunko, jotka muodostuivat Ei-vaunuista. En muista, kuinka monta runkoa oli käytössä, mutta taisi olla niin, että seitsemäksi, kahdeksaksi ja yhdeksäksi niillä pääsi sopivasti pääkaupunkiin töihin. Sen vuoksi näitä nimitettiin yleisesti työläisjuniksi.
Nämä olivat kaiketi jokainen merkattu R-juniksi. Rungot yöpyivät Riihimäellä. Hämärää muistikuvaa on, että myös Keravalta olisi lähtenyt Ei-vaunuista koottu K-juna, mutta tästä en ole lainkaan varma. Rungot olivat hyvin pitkät ja jollain tai joillain asemilla taisi häntäpään vaunut jäädä laiturin ulkopuolelle. Veturina näissä oli tietysti aina Sr 1.
kuva 27.05.2022 07:23 Jussi Laukkanen  
  Oli vinossa, mutta ei enään.
kuva 08.02.2022 15:48 Jussi Laukkanen  
  En muista nähneeni sellaista keskustelua, jossa ylläpidon puolelta olisi todettu kuvassa näkyvän kalustonumeron olevan turha. Siksi voin vain esittää hypoteettisena kommenttina, että kuvassa näkyvää tietoa olisi turha erikseen merkitä siinä tapauksessa, että kuvagalleriaan ei ole yhdistetty hakutoimintoa. Täällä hakutoiminto on ja siksi tunnistetiedot ovat mukava apu silloin, kun haluaa löytää jonkin tietyn aiheen kuvat. Se, kuinka laajasti ja yksityiskohtaisest kalusto- ym tietoja merkkaa tunnistetietoihin on tietysti kuvan lisääjän harkinnassa ja vapaaehtoista kuten kaikki muukin täällä.
kuva 01.10.2021 14:12 Jussi Laukkanen  
  Makuja ja näkemyksiä on paljon eikä työn jälki ehkä koskaan voi miellyttää ihan jokaista. Pääasia, että on itse sinut lopputuloksen kanssa.

Vorgin tarkoitus on minun ymmärtääkseni dokumentoida kuvien muodossa rautatiemaailmaan kuuluvia asioita. Onhan rautatieaiheinen maalauskin dokumentti siitä, kuinka taiteilija on aiheensa nähnyt.
kuva 01.10.2021 13:07 Jussi Laukkanen  
  Kuvien käsittelystä on jostain ihme syystä muodostunut periaatteellinen ongelma nykymaailmassa. Sitä sen ei pitäisi olla. Periaatteessa juuri mikään ei ole muuttunut niistä ajoista, jolloin valokuvauksessa filmikamera oli ainoa vaihtoehto. Kun itse aloitin työni valokuvauksen saralla, käytin kinofilmikameraa, jonka säädöt yritin parhaani mukaan saada kuvaustilanteessa tukemaan kuvan aihetta ja ilmapiiriä. Vedostaessani kuvia tein lisää töitä saadakseni kuvista kelvollisia. Ei ne filmikameran kuvat syntyneet automaattisesti eivätkä ne toistaneet vallinnutta todellisuutta edes ääriviivojen osalta, koska siihenkin olin vaikuttanut objektiivin valinnalla.
Tällä vuosituhannella siirryin digikuvaukseen ja sain photoshop-ohjelman tietokoneeseeni. Sama meno kuitenkin jatkui. Säädin kameraa kuvaustilanteessa, jotta kuva näyttäisi kelvolliselta ja kotiin palattuani korjasin photarissa valotusta, kontrastia ja sävyjä. Suurin piirtein juuri niitä samoja asioita kuin vedostaessani negoista paperikuvia. Ja samaan tapaan kuin paperivedostamisessa, korjaus saattaa mennä överiksi ja lopputulos voi näyttää pahimmillaan luonnottomalta.
Taannoin annoin yhden nipun Porvoossa mv-kinonegalle kuvattuja Tk3 -kuvia paremmin osaavalle kollegalle vedostettavaksi. Yksi vedoksista ”epäonnistui” ja jäi alivalottuneeksi. Se muistutti elävästi kauan säilytettyä vanhaa valokuvaa. Kuva oli niin luonteva, että kehystin sen ja se on vieläkin seinällä. En ole liittänyt kuvaan mainintaa kuvausvuodesta ja valotusvirheestä: vastuun olen jättänyt kuvan katsojalle.
kuva 01.09.2021 16:56 Jussi Laukkanen  
  Loistava mustavalkokuva!
kuva 04.08.2021 17:48 Jussi Laukkanen  
  Toivottavasti vorgissa ei tarvittaisi mitään kommentoinnin sääntökirjaa. Riittää, jos kukin keskustelija lähtee siitä ajatuksesta, että on keskustelukumppanin kanssa yhteisen harrastuksen parissa ja hänen kanssaan on hyvä tulla toimeen myös tulevaisuudessa.

Voimme olla, ja usein olemmekin, eri mieltä asioista. Täälläkin on jokaisella oikeus omiin mielipiteisiinsä. Sovun säilymistä auttaa jo paljon se, että emme lähde tuomitsemaan emmekä mollaamaan mitään poliittista puoluetta tai muuta mielipidesuuntausta. Se on aika turhaa, sillä tuskin vastapuoli sen vuoksi muuttaa mielipidettään.

Paras kohtaamani keskustelufoorumin ”sääntö” kuuluu suurin piirtein seuraavasti: Asioista voi esittää omia mielipiteitä, mutta koskaan ei saa väittää, että toinen keskustelija on väärässä tai käydä toista foorumin jäsentä vastaa häntä moittien.
kuva 05.05.2021 15:59 Jussi Laukkanen  
  Rautatieyhtiöt on luokiteltu kolmeen suuruusluokkaan, joista Class III on pienin - ei välttämättä aina heikoin, jos asiaa kannattavuudella mittaa. Rata-infrassa luokittelun numerot menee jostain syystä päinvastaisessa järjestyksessä: Class 1 on heikoin ja Class 9 paras. Käsittääkseni isokin yhtiö saa pitää hallussaan heikoimman luokituksen rataa, vaikka muut liikennöinnin vaatimukset ovat tiukemmat kuin pienillä yhtiöillä.
kuva 05.05.2021 13:37 Jussi Laukkanen  
  USA:ssa toimii tällä hetkellä 584 rautatieyhtiötä, jotka hoitavat näitä usein hyvin vähäisiä ja paikallisia vaunujen siirtoja suuremman rautatieyhtiön ulottuville. Nämä niin sanotut local- ja short line -yhtiöt ovat omassa Class III -luokassa, jota koskevat oleellisesti erilaiset säädökset kuin suurempia rautatieyhtiöitä. Ryhmään mahtuu monta yhden veturin ja muutaman mailin rautatieyhtiötä, mutta suurimmat lähentyvät vajaan 40 miljoonan liikevaihdon ylärajaa. Rautatieyhtiöiden luokittelu perustuu siis pääasiassa liikevaihtoon.

Myös ratainfra on luokiteltu eri tarkoituksiin erilaisin vaatimuksin. Käytännössä alempi laatutaso kompensoidaan alentamalla suurinta sallittua nopeutta. Class 1 on alin luokka ja sillä suurin sallittu nopeus tavarajunalla on 10 mph (16 km/h). Käytännössä osa näistä ykkösgategoria radoista on jätetty äärimmäisen vähäiselle ylläpidolle. Kysymys on viime kädessä kustannustehokkuudesta. Näin on tarjottu mahdollisuus palvella rautatiekuljetuksilla asiakkaita, joiden ulottuville ei muuten palvelua olisi kannattavaa tuoda.

(Yhtiöiden määrän ja liikevaihtorajan koetin päivittää netistä löytyvien tietojen avulla.)
kuva 22.03.2021 14:38 Jussi Laukkanen  
  Nykyinen tilanne kuvien käyttöoikeuksien suhteen on minun käsittääkseni juuri sellainen kuin Tuukka sanoi: Vorg saa vain ne käyttöoikeudet, jotka ehdoissa mainitaan ja tällä hetkellä vorgille ei siirry oikeuksia. Minäkään en ole juristi, joten tätäkin lausumaa tulee pitää vain maallikon näkemyksenä.

Mitä tulee käyttäjäehtojen uudistamiseen, en näe sitä mitenkään mahdottomana asiana. Tarvitaan tietysti julkaisijoiden puolelta konsensus, että näin toimitaan, mutta muutoin käyttäjäehtojen kirjallinen sisältö voi hyvinkin olla saatavissa ilman suuria taloudellisia uhrauksia.
kuva 20.03.2021 20:38 Jussi Laukkanen  
  En nyt uskalla luvata mitään vanhojen keskusteluiden palauttamisen suhteen. Tämä tapaus oli helppo, koska kuva oli aivan hiljan poistettu ja oli olemassa linkki. Tulevaisuudessa on mahdollisuus vastaavissa tilanteissa toimia niin, että keskustelut säilyvät.
   >>