Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
26.03.2017 12:19 | Heikki Kellomäki | ||
| Turveveturin haju oli sama kuin Venäjän metsäpalojen haju, jota joskus leviää Suomeen. Ilmeisesti kitkerä haju tulee rikistä, jonka pitoisuus nousee turpeen maatumisasteen noustessa. Polttoturpeiden rikkipitoisuus on luokkaa 0,2-0,5%. Myös kivihiilen savun haju on osittain rikistä peräisin, mutta siinä on kysymyksessä useamman aineen cocktail. | ||||
|
|
23.01.2017 06:43 | Heikki Kellomäki | ||
| Halkopiippu kyllä, mutta poltti Kihniön Aitonevan turvetta. Tenderin korotus on sitä varten umpilaudoitettu kuten useimmissa (tai kaikissa) Tampereen varikon Tv1:ssä 939-948, joita ilmeisesti pyrittiin pääasiassa tuolloin käyttämään Porin-Haapamäen radalla. | ||||
|
08.09.2013 09:01 | Heikki Kellomäki | ||
| Veturi oli 1969 Kuopion konepajassa L4/T-korjauksessa. Siis kattilan täystarkastus ja siinä havaittujen kattilavikojen korjaus ja muilta osin vain tarpeelliseksi havaittu korjaus, koska veturilla oli vuoden 1966 L2-korjauksen jälkeen ajettu vain 1200 km. Veturia ei 1969 korjauksen jälkeen enää otettu käyttöön vaan varastoitiin. Ajokilometrejä siirtoajosta kertyi runsas 300 km. Näiden tietojen perusteella arvioitiin hyväkuntoisimmaksi jumboksi ja ostettiin 1977 säilytettäväksi. Toijalan talliin saatiin 1978. Vaikka veturi tiedettiin mekaanisesti hyväkuntoiseksi, 9 vuoden ulkosäilytyksessä ruoste oli raiskannut Tectylin allakin ja maalit hilseilivät. Vuosina 1983-86 raavittiin, hiekkapuhallettiin ja maalattiin tenderin vesitila sisältä, hiekkapuhallettiin ja maalattiin kehysten yläpuoliset maalatut ulkopinnat, rakennettiin tenderin puiset korotuslaidat uudelleen vanhan mallin mukaan ja uusittiin hytin huopakatto yms. Työtuntimääriä ei kirjattu. Vuosina 1992-96 veturin ulkonäkö (ja sisänäkymät hytissä) pyrittiin palauttamaan niin siistiksi ja alkuperäiseksi kuin kohtuudella mahdollista. Kehykset pestiin Tectylistä höyrypainepesurilla, tenderin kehys maalattiin siveltimellä, Tectylin alla ruostuneita kankia raavittiin, hiottiin ja asennettiin paikoilleen, varustimet puhdistettiin ja maalattiin, hytin sisäpinnat puhdistettiin ja maalattiin jne. Hytin varustimien puhdistamiseksi ja maalaamiseksi ne irrotettiin. Samalla kattilan takapään lämperistyksen vaippapellitys voitiin purkaa ja hiekkapuhaltaa ja maalata erikseen. Varustimet asennettiin takaisin kiristämättä ja tiivisteitä uusimatta. Museoesine oli nyt edustavassa kunnossa. Työtunteja näinä vuosina kertyi 700. Vuoden 2010 jälkeen kypsyivät ajatukset ottaa lopullinen askel. Henkilökohtaisesti olin iloisesti yllättynyt (ellen aivan järkyttynyt), että vuosien ruosteen raapimisen jälkeen veturin liikkeelle saaminen sujui niin vähin ongelmin. Oli ehkä unohtunut, että veturin pitikin olla konepajan jäljiltä hyvässä mekaanisessa kunnossa. Olin 36, kun projekti alkoi, nyt 72. Puoli ihmisikää |
||||