Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
04.10.2022 20:44 | Erkki Nuutio | ||
| Taisi olla Teboil tuo huoltamo Lempääläntien ja Viinikankadun alun muodostamassa kolmiossa. Taustalla siis Viinikkaa. | ||||
|
02.10.2022 11:19 | Erkki Nuutio | ||
| Ovatko Arabia -keräilijät olleet hereillä ja ajoissa hankkineet tuollaisen Arabia-pöntön kokoelmiinsa? Arabia -signeerauskin pöntöstä löytyy. Posliinityö on laadukasta - ei ole mikään halpahallipönttö. Kelpaa aktiivikäyttöönkin, etenkin pyylevöityneille. |
||||
|
01.10.2022 14:16 | Erkki Nuutio | ||
| Kaunis silta, kaunis kuva, luonto rehottaa. Rehottaako niin perusteellisesti, että etualalla olisi jättiputkikukintoja? | ||||
|
27.09.2022 20:44 | Erkki Nuutio | ||
| Esa, kuvaamasi piirustus esittää selvästikin viimeistä suomalaistoteutusta Pietarin Suomen asemasta. Tämä olikin Paasikiven ja Tannerin paras vaihtoraha Tarton rauhanneuvotteluissa vuonna 1920. Henkilöasemaa koskien näkyy aseman raiteiden muutos ja mm. poistetun alkuperäisen ykkösraiteen jatkeella oleva asemarakennuksen uusi päätyosio. Siitä Vladimir Iljits saapui keväällä 1917 vetämään venäläisiä nenästä. Vallankumoukseen tarvittiin vain juutalaisia aivoja, latvialaisia kivääreitä ja venäläisiä aaseja. Mitä suomalaisrahoilla Kulikovan kentälle 1910-luvun alkupuolella rakennettuun mahtavaan tavararatapihaan tulee, olen nähnyt vain yhden rakennusaikaisen kuvan sen rakennuksista. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/872760?page=20 (Helsingin Kaiku 15.11.1913, s. 582). Kuva esittää juuri valmistunutta tavara-aseman toimistorakennusta. Tämä tavara-asema vihittiin 4.11.1913 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1323429?page=4 (Työ 7.11.1913). Kirjoituksesta voi todeta, että venäläiset vihkijät aloittivat omalla jumalanpalveluksellaan SVR:n omaisuuden anastuksen. Omistaja-liikennöijä, SVR ei ollut läsnä vihkiäisissä. Suoremmin anastus on sanottu tässä https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1323404?page=3 . (Työ 31.10.1913). Lehti ei kierrellyt, vaan sanoi niinkuin asia oli. Sota tosin silloinkin sotki suurvenäläisten suunnitelmat. Hillitön halu suomalaisomaisuuden anastamiseen kytkeytyi Yhdysradan valmistumiseen. Tämä kirjoitus selvittää silloisia suomalaisajatuksia Yhdysradasta https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/795121?page=2 (Aamulehti 18.10.1913). Muistakaa että 6.12.1917:n kurkistusluukkua ei vielä ollut ja maailmansodastakin ollut korkeintaan aavistus. |
||||
|
|
26.09.2022 16:28 | Erkki Nuutio | ||
| Tulin eilisiltana Saksasta-Tanskasta-Ruotsista (IAA-näyttelystä Hannoverista), enkä siksi pysty heti kommentoimaan. Kartta on joka tapauksessa SVR:n Pietarin ratainsinöörien jäljiltä, eli siis ennen vuotta 1917 tehty. Kulikovan suunnitelmat näyttävät viimeisiltä. Ihan kaikkia sen järjestelyjä ei ehkä ehditty toteuttaa ennen sekasortoa. Mitä ehdittiin toteuttaa näkyy varsin selkeästi suomalaislentäjän keväällä 1918 ottamasta talvisesta ilmakuvasta kirjassa Janarmo Varhaisilmailumme (kuva 105) (Otava 1963). Vähäinen lumipeite tekee havaittaviksi hallien katot ja raiteet, joilla oli liikennöity. Suomalaisella ilmakuvausretkellä haluttiin selvittää ovatko bolsut aikomassa hyökätä Suomeen. Laadukas ilmavalokuva löytynee Sotamuseon kautta. |
||||
|
06.09.2022 14:29 | Erkki Nuutio | ||
| Kuusisivuinen mittapiirroksella ja kuvilla varustettu selostus liikennetarkoituksia varten kehitetystä Tampella Dmf -dieselmoottorista, alkuosa: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1134941?page=29 [Teollisuushakemisto 1.10.1934]. Loppuosa on saman lehden seuraavassa numerossa. |
||||
|
30.08.2022 10:38 | Erkki Nuutio | ||
| En tarkoita otetankoa, joka näkyy oikein hyvin. Tarkoitan neliskanttista varjoa sen yläpuolella. |
||||
|
30.08.2022 10:36 | Erkki Nuutio | ||
| Näyttää siltä, että kielilakien mukaista muutosta asemakilpiin ollaan toteuttamassa (vuosi?). Entiset nimet on jo ylimaalattu. Onko ollut Kuppis Kupittaa ja tuleeko tilalle Kupittaa Kuppis ? | ||||
|
30.08.2022 10:19 | Erkki Nuutio | ||
| Linja-auto on koritettu 1929-1931 vaiheilla. Reki ja hevonen ovat vanhempaa mallia. Hyvä yleiskuva, joka näyttää juuri asemalta lähteneen Toijalan matkustajunan maitovaununsa kanssa. |
||||
|
30.08.2022 10:10 | Erkki Nuutio | ||
| Noin vuodelta 1930 oleva kotimaassa koritettu linja-auto. Kielilakeja on laitettu melko äsken voimaan (vuosi?) asemakyltteihin. Aikaisemmin tunnustettiin vain Skuru. |
||||
|
30.08.2022 10:04 | Erkki Nuutio | ||
| Turun komea rautatieasema, jonka vaatimattomampi rautatieasema korvasi. Molemmat kanttiautot ovat vuoden 1927 vaiheilta. Kuva lienee vuoden 1930 vaiheilta. |
||||
|
|
30.08.2022 10:00 | Erkki Nuutio | ||
| Mitä savupesän kannessa oleva hämärä neliskanttinen varjo voisi olla muuta kuin nokkanumerokilpi? Siten 1928-. Arvelen aikahaarukaksi 1929-1932. Veturi on luonnollisesti Tampellan H8 väliltä 545-562. Erinomaista vaunutarkastelua Esalta ja maisematarkastelua Juhanalta ja Karilta. Valaiseva tyyppikuva Turun pikajunasta vuoden 1930 vaiheilta. |
||||
|
22.08.2022 21:37 | Erkki Nuutio | ||
| Tämän katu/siltajärjestelyn vaikeaselkoisuudesta on ollut aiheellisesti pulinaa mm. Aamulehdessä, samoin kaistaviitoituksen sekavuudesta. Ja vielä ei edes ratikka sillalla kulje. Selkeissä risteyksissä kääntyy kääntyvän reitin kaista, mutta kääntymättömän reitin kaista ei käänny (eli etenee suoraan). Tällöin ei tule vaikeuksia ensikertalaisillekaan vaikka kaistaviivat olisivat esimerkiksi lumen peitossa. Tämä osaisi edellä olleiden ymmärrettävien kaistamerkkien ohjaamana asettua tarkoittamalleen kaistalle ajoissa ennen risteystä - eikä joutuisi hämmennyksiin ja temppuilemaan itse risteyksessä. Nyt kääntymättömänkin reitin kaista kääntyilee ja kääntyvän reitin kaista kääntyy niin tiukasti, että esimerkiksi linjuri ei mahdu kaistalleen. Sillan uusiminen oli verorahan ilmaanheittämistä. No, palvelihan se toki sillantekijän liiketoimintaa. Jos järkeä olisi käytetty, olisi tehty raitiotiesilta viereisen Savilinnantien jatkeelle (josta kulkuyhteys kulki vanhastaan). Silloin raitiotiesilta olisi tullut ohittavan junan kolmanneksi viimeisen vaunun kohdalta rautatien yli. Ylityksen jälkeen olisi ollut puolen kilometrin verran tilaa laskeutumispengertä varten (joutomaata jota ei voi käyttää muuhun tarkoitukseen). Alkuperäiselle Sepänkadun sillalle ei olisi tarvinnut tehdä mitään ja risteys olisi nykyistä uutta paremmin toimiva. |
||||
|
17.08.2022 20:35 | Erkki Nuutio | ||
| Asema siirrettiin tilan järjestämiseksi lisäraiteelle : http://www.vaunut.org/kuva/109165?kv=1958&kv2=1975&paik=J%C3%A4rvenp%C3%A4%C3%A4 . Ainakin VR 1962-1987 tuntee vain kiskotuksen toistuvat muuttelut nykyiseen K54:ään ja pohjarakenteen vahvistamiset. Sepelisetiä ja K54-valssaajia ei tunnetusti ollut 1860-luvulla, eikä kiskoja vielä hitsailtu yhteen. Lisätään kerralla ja kunnolla rakentamislistaan vielä asemarakennukset. Sellaisenaan säilyneet (kuten Järvenpää), vain vuoden 1918 vuoksi tuhoutunut (Hämeenlinna). Pääkaupungin kasvu tosin söi Helsingin asematalon ja suureksi häpeäksi syyllisille lääninarkkitehti Edelfeltin suunnittelemat konepajarakennukset. Aijai mitä herkkua ne olisivat nyt kalpeiden Kiasmojen ja vastaavien sijaan. Tampereelta asti ja kauempaakin tultaisiin niihin tapahtumatiloihin tutustumaan ja tapahtumiin itsekin osallistumaan. |
||||
|
|
17.08.2022 18:33 | Erkki Nuutio | ||
| Radan rakennuspäällikkö Knut Stjernvall joutuikin ankarien syytösten ja panettelunkin kohteeksi, kun hänen johdollaan rakennettiin kunnollista ja kerralla valmiiksi. Yllättäviä kuluja tuli toki mm. Töölönlahden penkereestä ja Leppäkosken ylityksestä kunnollista terässiltaa pitkin, Pohjoismaiden etevimmän rautatien konepajan rakentamisesta, erinomaisten veturien rakennuttamisesta (vrt Vaasan rata) ja vaunujen rakentamisesta osin omassa konepajassa. Kaikki tämä oli ainutkertaista uutta maassa, jossa kansa sai kulkea tuohivirsuissa ja kantaa eväätkin tuohikonteissa ja puhua oikeuksia vailla olevaa kieltä. Joutui eroamaankin Hki-Hml-radan valmistuttua. Nöyrryttiin kuitenkin hakemaan maatilaltaan kun todettiin että toista yhtä kyvykästä ei löytynyt johtamaan Pietarin radan rakentamista. Saattoi ehkä Aleksanteri II:kin haluta hänet tähän tehtävään. |
||||
|
10.08.2022 16:39 | Erkki Nuutio | ||
| Jos-historia on mielenkiintoista, mutta uskottavaa korkeintaan kun jossia on vain yksi. Nyt on ainakin jos-jos-jos. Aleksanteri I pyrki siis kokoamaan kaikki selkeästi suomalaisten (suomenkielisten) alueet Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Kiire Napoleonia kukistamaan ja ruotsalaisneuvottelija Curt von Stedingkin viivytys pelasti tällöin Länsipohjan Ruotsille. Jos se sensijaan olisi siirtynyt suuriruhtinaskunnan osaksi, ja sinne olisi siirtynyt paljon venäläisiä ja venäläisten kaivostoimintaa, ei se olisi estänyt vuonna 1918 Länsipohjan siirtymistä Suomen valtion osaksi. Länsipohjalaiset (suomalaiset ja saamelaiset) olisivat kaikkein innokkaimmin ajaneet venäläiset pois, ja itsensä Suomen valtioon. Olivathan he olleet Ruotsin valtion aika rankan rasismin kiusaamia, ja olisivat olleet Nikolai II:n aikana Venäjän sorron alaisia. Suurin jos-ongelma olisi ollut siinä, että Ruotsi olisi todennäköisesti hyökännyt vuonna 1918 Länsipohjaan, saadakseen sen takaisin itselleen - kuten se hyökkäsi Ahvenanmaalle. Kuinka tässä Ruotsi-Suomi nahistelussa olisi lopulta käynyt, olisi riippunut lähinnä Saksasta (joka torjui Ahvenanmaan kaappauksen) ja sitten luultavasti Kansainliitosta. |
||||
|
03.08.2022 14:22 | Erkki Nuutio | ||
| Kuten näemme, meriveden pinta ei voi nousta ainakaan sataan vuoteen, koska oheinen Gryndalan kaupunginosa muuttuisi huonoksi Venetsian kopioksi varsin pienestä pinnan noususta + pinta-aalloista. Lämpötilat Gryndalassa ovat helleaikoina lounaistuulillakin 8 astetta lähiseutua korkeammat ns. kaupunkilämmön johdosta (maa peitetty betonilla ja asfaltilla, sadevesi ei jäähdytä ilmaa haihtuessaan, koska viedään heti viemäreillä pois, rakennukset keräävät säteilylämmön ja ilmastointi siirtää sen ulkoilmaa lämmittämään, autojen moottorit ja ilmastointilaitteet jne.). Syksyisin ja talvisin Gryndala on tuulinen ja häijyn kalsea paikka. Kaikenkaikkiaan Gryndala on malliesimerkki kiinteistökeinottelijoiden ja cityvihreiden symbioosista. |
||||
|
31.07.2022 10:56 | Erkki Nuutio | ||
| Päästetään myös A.Aimo Uraliin - kun on saanut mainokset pois tieltä: https://www.youtube.com/watch?v=axWchul23y8 |
||||
|
31.07.2022 10:47 | Erkki Nuutio | ||
| Panssarijuna 1 :n miehistö kokoontui Kuusankoskella 25.6.41 ja juna siirtyi Simolan asemalle tukemaan rajan puolustusta. 28.6.41 juna alistettiin 4. divisioonalle tehtävänä tukea puolustusta Vainikkalan suunnassa. Suomen kahdesta panssarijunasta tämä oli se parempi (1). Talvi- ja Jatkosodassa toiminta-alueena oli lähinnä Kannas, ja junayksikköön kuului myös huoltojuna. Toisen junan alue Jatkosodassa oli lähinnä Itä-Karjala. Ykkösjunan aseistusta oli parannettu välirauhan aikana. Kuvankin esittämässä muodossa aseistus oli: 40 mm:n Bofors ilmatorjunatykki (40 ItK 39) ensimmäisessä tykkivaunussa, samalainen toisessa tykkivaunussa + 76 mm:n Obuhov ilmatorjuntatykki (76 ItK 04/34). Lisäksi kolme 7.62 mm:n ilmatorjunakonekivääriä VKT 31 ja lähipuolustukseen 21 Maxim konekivääriä 09. Kolme radiolähetintä ja viisi kenttäpuhelinta. Henkilökuntaa (3.1942) oli 5 upseeria, 31 aliupseeria ja 57 miestä. Panssarijunan muodosti panssaroitu K5-veturi, kaksi kontrollivaunua, 40 tonnin tykkivaunu, 35 tonnin konekiväärivaunu, 35 tonnin keittiö ja kalustevaunu sekä tykkivaunu ja 14 tonnin kalustovaunu. Huoltojunassa oli G10 -veturi (336), joka oli vallattu punaisten panssarijunasta v. 1918 ja 15 panssaroimatonta matkustaja- ja tavaravaunua. Parolan panssarijunasta osa on panssarijunasta 1, ja muut osat vuonna 1918 ja Jatkosodassa vallatuista panssarijunista. Jouni Sillanmäki: Panssarijunia Suomessa - Suomalaisia panssarijunissa (Panssarimuseo, 2009, 136 s.) |
||||
|
31.07.2022 10:07 | Erkki Nuutio | ||
| Tarkennan Esan taustoitusta lähinnä tarkastellun pommmitustehtävän osalta: - Pentti Mannisen tutkimus Luftwaffen miinahyökkäys Kronstadtiin 22.6.1941 (Suomen ilmailuhistoriallinen lehti 4/2010, 1/2011, 2/2011 ja 3/2011 (yhteensä 12 sivua) on yksityiskohtainen selvitys asiasta. - Tankkausta Utissa EI missään tehty pommituslennolla, vaan palatessa Itä-Preussiin paluuta varten. Pommitusta varten koneet lensivät ajoitettuina muodostelmassa. Pommikuormassa olleita koneita ei laskeutunut Uttiin. Se olisi ollut vaarallista ja sotkenut täysin pommitusten ajoituksen ja yllätyksellisyyden. - Tapahtumia kuvaa perusteellisesti professori Mauno Jokipiin tutkimus Jatkosodan synty (Tammi, 1987, 746 s.). Kaiken muun ohella se käsittelee suomalaisten (BL) ja täällä olleiden saksalaisten (Do ja He) tiedustelulentoja Suomen alueelta ennen Barbarossaa ja Jatkosotaa (s. 471-475). Suomen, Saksan ja myös NL:n tiedustelulentoja oli useita. Sinä aikana tämä oli euroopanlaajuista normaalikäytäntöä. -Carl-Fredrik Geustin ja Dimitrij Hazanovin tutkimus Jatkosodan alun neuvostopommitukset (Sotahistoriallinen aikakauskirja 20, s.49-85, 2001) kuvaa osapuolten menestykset ja tappiot lentosodan alkuvaiheessa 6.1941. - Lopuksi perspektiiviksi vuonna 2006 julkaistuista akateemikko Vladimir Vernadskin (Stalin palkinto 1943, atomipommihankkeen varhainen neuvonantaja) päiväkirjoista: Tälle tarjottiin Petroskoita, minne muodostetaan suuri venäläinen yliopisto ja laitetaan suuret rahat. Tämä olisi vain väliaikaisesti Petroskoissa, ja siirrettäisiin sitten Suomen haltuunottamisen jälkeen Gelsingforsiin. Suomen miehityssuunnitelmat olivat siis levinneet jo Kremlistä ulos, mm. yliopisto- ja tiedepiireihin. |
||||
|
|
30.07.2022 17:50 | Erkki Nuutio | ||
| Mieluimmin tämä kuva olisi otettu ennen 22.6.41, koska vartiointia ei ole ja valmiutta ilmahyökkäyksiä vastaan on vain niukasti. Konekivääri on kylläkin miehitetty, mutta ei ilmatorjuntakonekivääri. | ||||
|
|
30.07.2022 17:44 | Erkki Nuutio | ||
| Tämä kuva on luultavasti otettu syyskuun alkupäivinä 1941. | ||||
|
30.07.2022 17:43 | Erkki Nuutio | ||
| Viipuri valloitettiin 30.8.41, ja silloin siniristilippu nostettiin Viipurin linnan salkoon. Kenraali Oeschin vastaanottama sotilasparaati oli 31.8.41. Tämä kuva on todennäköisesti otettu noin 1.9.41. | ||||
|
|
30.07.2022 17:35 | Erkki Nuutio | ||
| Eiköhän jo vuonna 2022 ole syytä sanoa asiat niinkuin ne olivat, eikä jatkaa itseruoskintaa perusteettomilla raskailla syytöksillä. Aloitetaan Talvisodasta. Useimmat kai pitävät Suomea siihen syyttömänä kärsijänä. Mutta naiiveja olimme - kansainväliseen oikeuteen uskovia ja niukasti todellisuutta ymmärtäviä. Niinpä valtiojohtomme tuli täysin yllätetyksi, onneksi ei sentään tuleva ylipäällikkömme eikä Kannasta linnoittanut vapaaehtoisnuoriso. Talvisodan jälkeen varustauduimme pakon edessä, koska NL painosti Suomea häikäilemättömästi koko välirauhan ajan. Näin NL ajoi maamme liittolaisensa Saksan turviin sotilaallisen ja taloudellisenkin pakon vuoksi. Olimme onneksi kiinnostavia Saksan alustavien Barbarossa-suunnitelmien kannalta. Siksi Hitler mm. kolmasti jyrkästi kielsi liittolaistaan hyökkäämästä maahamme kun Molotov neuvoteli Hitlerin kanssa Berliinissä marraskuussa 1940. Kyllä Molotovia ja Stalinia silloin jurppi - Suomi oli jälleen pääsemässä neuvostopihdeistä. Epämuodollisen mutta Saksalle tärkeän liittolaisuutemme ansiosta saimme tietää ajoissa (=varmuudella noin 3 vk etukäteen) sodan alkavan koko Mustanmeren ja Suomenlahden välisellä alueella. Tuskin edes typerys voi kuvitella että Suomi voisi tällöin pysyä sodan ulkopuolella - elää ja syödä vaikka kauppahteyskin säilyisi enintään Ruotsiin. Jos emme olisi tällöin olleet yhteistoiminnassa Saksan kanssa, olisi Etelä-Suomesta tullut taistelutanner NL:n hyökätessä idästä ja Saksan lännestä. Tämä olisi ollut 100 % varmaa. Etelä-Suomi olisi tuhoutunut ja väestö olisi yrittänyt pohjoisempana pysyä hengissä värjötellen ja pettua syöden ja vähin asein. Maamme yhteiskuntarakenne ja teollisuus olisi tuhoutunut ja väestö paljon vähentynyt. Yhteistoimintamme Saksan kanssa varjeli tältä, vaikka menetykset olivat silti raskaat. MUTTA yhteiskuntamme säilyi vakaana ja vapaana ja teollisuutemme jopa vahvistui seuraavia koitoksia - syyllisen meille asettamia sotakorvauksia ajatellen. Vaihtoehtoja Suomella ei ollut. On siksi suhteellisuudentajutonta vedota yksittäisiin rikkeisiin ehdottomasta puolueettomuudesta Jatkosodan edellä. Ne olivat kentällä ilman ylijohdon lupaa tehtyjä, aikana jolloin monet valtiot tekivät paljon karkeampia toimia - mukaanlukien NL. Talvisodan kärsimysten jäljiltä eivät jotkut niistä kärsineet ja yksittäiset saksalaismieliset varmaan niitä pahoitelleetkaan. Itä-Preussista 22.8.41 lähteneet ja Nevaa pommittaneet Ju 88 -koneet EIVÄT saaneet polttoainetäydennystä Utissa. Ne lensivät alunperin tankattuina kohteeseensa, toki osin Suomen ilmatilan kautta koukaten (kuten neuvostokoneetkin olivat alituiseen tehneet). Ilmavalvonta kyllä havaitsi ne, mutta ilma- tai muu torjunta oli mahdotonta, vaikka halua olisi ollutkin, Sensijaan kyseiset Ju 88-koneet tankattiin Utissa paluumatkalle Itä-Preussiin. Ei rikos, tuskin edes rike todellisuudentajuiselle. Näistä sotalennoista ei annettu ennalta tietoja suomalaisille. Salaaminen oli jo sotilaallisista syistä päivänselvä välttämättömyys.. Suomessa oli siis rauha 25.6.41 aamuun asti. Juna kulki Helsingin ja Leningradin välillä vielä 24.6.41. Mm. NL:n Helsingin lähetystö lähti sillä maastamme. |
||||
|
30.07.2022 15:46 | Erkki Nuutio | ||
| Samaan sarjaan kuuluva veturi saattiin Hiitolan asemalla likimain samassa kunnossa kuin tämäkin, mutta samasta veturista ei ole kyse. | ||||
|
|
30.07.2022 13:06 | Erkki Nuutio | ||
| Käsky koko sodan aikaisen armeijan perustamisesta annettiin 17.6.41 . Tämä liikekannallepano toteutui ylimääräisten harjoitusten (YH) nimellä alkaen 18.6.1941. Tällöin reserviläiset alkoivat saapua kokoamispaikkoihinsa. Tätä ennen, noin 11.6.1941 alkaen oli palvelukseen kutsuttu erityisosastoihin kuuluvat. Liikekannallepano tuli loppuunsuoritetuksi, eli koko armeija oli rintamaosillaan suurinpiirtein 25.6.41 mennessä - siis viime tipassa. Saksalaisten Barbarossa-hyökkäys alkoi koko leveällä rintamalla 22.6.1941 aamulla. Koko Suomen alue pysyi yhä rauhantilassa. Sota Suomessa alkoi 25.6.41 Neuvostoliiton aloittamana. Hermojensa petettyä se suoritti lähes 500:lla sotakoneellaan ilmahyökkäyksiä usean päivän ajan noin 20:lle maamme paikkakunnalle. Kuoli muutama sata siviiliä ja tuhoutui paljon omaisuutta, kuten Turussa sataman ratapiha ja paloi mm. Turun linna. Neuvostoliitto halusi suorittaa ns. ennaltaehkäiseviä iskuja Suomeen tapahtuvaa hyökkäystä varten keskitetyillä koneillaan - ennenkuin se siirsi valtaosan näistä etelään Saksaa vastaan, siellä kärsimiensä murskaavien tappioiden paikkaamiseksi. Kuva lienee jonkun divisioonan keskityskuljetuksesta. Koska ilmatorjunta- tai muuta suojausvalmiutta ei näy, oletan että kuva olisi otettu noin 20.6.41. Suojausvalmiutta olisi luultavasti ollut havaittavissa jo 22.-24.6.41. |
||||
|
|
30.07.2022 12:18 | Erkki Nuutio | ||
| Viipurin 1939 karttakirjan (Gummerus, 2006) perusteella kuvauskohdasta oikealle oli Patterinmäen urheilukenttä. Edessä oikealla on osittain tuhottu Viipurin Teollisuuskoulu ja Suomen sahateollisuuskoulu. Kuvauskohdasta vasemmalle oli ulkojuhlapaikka ja -näyttämö (päinvastoin kuin möykkäjumputusta 120 db(A) puoleenyöhön parkkikentällä työtätekevien ihmisten ikkunoiden alla - moukkavirkamiesten taputtelemana nyky-Tampereella). Edempänä vasemmalla on etummaisen rakennuksensa osalta tuhottu Viipurin ammattikoulu. Perinteet siviilirakennusten tuhoamisesta ovat syvässä ja ovat säilyneet suuressa arvossa Z-armeijassa. |
||||
|
|
30.07.2022 11:59 | Erkki Nuutio | ||
| Mielestäni hetki oli juhlallinen. Siksi mahdollinen laulukin oli juhlallinen ja jopa luojaa kiittävä. Oikeus oli nyt toteutunut - Viipuri oli jälleen meidän - vaikkakin vanjan raskaasti tuhoamana. Joku lasi-inventaariota tehnyt porukka voisi sensijaan laulaa A.Aimon tapaan komean foksin "Uraliin" (Ralph Erwin, Usko Hurmerinta), mutta vasta vuonna 1942: Uraliin, taakse sen ; juoksee vanjat, kuuluu vinha läiske tossujen ; .... |
||||
|
27.07.2022 10:18 | Erkki Nuutio | ||
| Vaikka tämä on ikuisuusketju kommentoin vielä. Dm 4 syrjäytyi muun muassa koska tarjolla olleet moottoritehot olivat kasvaneet 20 vuodessa. Dm 4:n 2x350 hv:n teholla enää ollut näkymää maailman ja liikenneympäristön muutoksessa. 20 vuotta oli siis aivan kelvollinen käyttöikä. Vertailuksi 2010:n jälkeiset katulinjurit menevät pataan 10 vuotiaina siirryttäessä sähköön ja monet samanikäiset rakennukset hävitetään uusien keinottelujen tieltä. Dm 2:hta ja vastaavia käytettiin noin 30 vuotta tai Hv 1-4:sia 50 vuotta, oli koska ennen oli käytettävä kun oli edes jotain mitä käyttää. Eli Dm 4 oli menestys. Aktiivista käyttöä oli 20 vuotta. Sitten tarpeet olivat muuttuneet. Tilalle haluttiin uudempaa. Se ei ollut Dm 4:n vika. Hr 11 jäi erikoisuudeksi, koska moottori+vaihteisto -vaikeudet pysäyttivät varsinaiset jatkokehittelyt. Kokeilu antoi arvokkaan, mutta tylyn opetuksen : 880 hv tai edes 1200 hv ei riittänyt edes silloisiin liikennetarpeisiin. Opittiinko silti riittävästi (kuten 1900 hv vs 2800 hv) on oma kysymyksensä. Se että Maybach lienee ennen tehnyt kunnollisiakin tuotteita EI ollut kelpaava perustelu päätyä käyttöhistoriaa vailla olevaan konponenttiin. Ulkomaisiin uustuotteisiin pujahtaa ikäviä yllätyksiä kuten kotimaisisiinkin. Mutta ulkomaisissa uustuotteissa yllätykset on jo korjattu paikallisten asiakkaiden kärsimyksillä ennen vientitoimitusten alkua. Maybach ahnehti vientiin vaikka DB:n olisi pitänyt ensin kärsiä raakileesta. |
||||
|
|
26.07.2022 17:31 | Erkki Nuutio | ||
| Hr 11 -sarjan tuomitseminen sudeksi olisi yksioikoista. Kutsuisin sarjaa lähinnä epätyydyttäväksi kokeiluksi. Selkeä edeltäjäsarja oli Dm 3/4. Se oli menestys ja sen pienehköt alkuongelmat hoidettiin pois sujuvasti. Ongelmaisen ja menestyksekkään ratkaiseva erottaja oli moottori+vaihteisto. Edellisessä oli keskentekoisena susi Maybach/Mekydro ja jälkimmäisessä juoppo, mutta luotettava GM/Allison. Susilla on tekijänsä, kuten Fortumin polttamilla yli kymmenellä miljardilla suomalaisten veronmaksajien euroillakin. Sudet eivät tdellakaan synny neitseellisesti. Silti lähes aina näin meille kerrotaan syyllisyyksien peittelemiseksi ja jotta virheistä ei tarvitsisi oppia. Hr 11 -sarjaan valittiin susi moottori/vaihteisto. Mikä taho oli valintaan pääsyyllinen/varomaton ja varautumaton. Vaihtoehdot organisaatiotasolla olivat VR:n koneteknillinen toimisto ja Valmet Lentokonetehdas. Entä ketkä henkilötasolla? Oliko muita ratkaisevia näkökohtia? Mitään konkreettista tietoa ei ole tainnut säilyä nykypäivään. Maybach/Mekydro ei vetäytynyt vastuustaan, koska se osallistui Suomessa vuosien ajan tuotteensa saamiseen toimivaksi. En tiedä tekikö se näin pelkästään omalla kustannuksellaan. Hyötyä se sai myydessään jo kelvollisesti toimivia moottoreita ja vaihteistoja myöhemmin mm. Britanniaan. Emme tietenkään auta Saksaa (Soneran ilmamiljardit, Fortumin energiamiljardit jne.) aseveljinä, vaan koska meillä ei ole keinoja pitää omia suurhölmöjämme kurissa. |
||||
|
24.07.2022 11:37 | Erkki Nuutio | ||
| Piirros tehty 11.1961 ja sen kopio lähetetty myös MGO:n lisenssivalmistaja Tampellalle. Alsthomin sisäinen sensuuri on ollut näemmä varsin lievää/ymmärtäväistä. |
||||
|
24.07.2022 10:23 | Erkki Nuutio | ||
| Sääksjärven pysäkin työmatkaliikenne oli vilkas erityisesti sotien jälkeen ja aina 60-luvun alkuvuosiin asti. Myllymäen linjurit (kulkivat Rukkamäen kautta) ja 60-luvun alkupuolella asfaltoitu Lempäälän tie linjureineen söivät vähitellen työmatkailijat ja näiden junat. Lentokonetehtaan raide erkautui aseman alueella. Pysäkkirakennus valmistui 1925 vaiheilla. |
||||
|
22.07.2022 21:40 | Erkki Nuutio | ||
| Kytketään tämän kuvan aiheyhteyteen tämä keskusteluketju: http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,6477.0.html | ||||
|
20.07.2022 09:07 | Erkki Nuutio | ||
| Vesa kuvannut asuintalonsa edustalta. Asunnossa piti MFH:n johtokunta kokoustaan ainakin kerran. | ||||
|
20.07.2022 09:00 | Erkki Nuutio | ||
| Vesiviskuri näkyy tässäkin kuvassa, mutta hyvin naamioituneena. | ||||
|
20.07.2022 08:56 | Erkki Nuutio | ||
| Oletettavasti tämä on pystytetty parikymmentä vuotta aikaisemmin hyvin perustetuille maatuille. Hyvin on kestänyt säitä, mutta ei maaseudun väenkatoa. Voivuoria rakentamalla ja metsätöillä korjattiin sodan seurauksia maaseudulla, mutta elintaso oli vaatimaton. Seurauksena oli maaltapako ennen kaikkea 60-luvulla rintamaille ja Ruotsiin. Ruotsiin menetimme lopullisesti ehkä 150 000 ihmistä. Se oli valtava menetys Suomelle ja etenkin Lapille. Ei liene löydetty VR:n päätöksiä vyörytyslaitosten rakentamisesta, eikä siten tunneta rakennusvuosiakaan. Tässä kuvassa näkyy vesiviskurikin. |
||||
|
|
19.07.2022 09:33 | Erkki Nuutio | ||
| Kyllä. En muistanut merkitä lähdetietoja, vaikka linkki ei toimi ikuisesti: Hakkapeliitta 24/1934 s. 742-743. | ||||
|
|
18.07.2022 18:33 | Erkki Nuutio | ||
| Seinäjoen palojuna oli ensimmäinen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109680?page=22 Siinä vesitenderi oli BG 4114. |
||||
|
18.07.2022 13:54 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvan kaasulyhtyjen aikaan, vuonna 1968 meistä boomereista oli jo tullut aikuisia (noin 20-vuotiaita). Voisiko putinkaasun korviketta tehdä kivihiilestä VR:n Pasilan kaasulaitoksessa, vai onko se jo hätäisesti hävitetty sakujen ydinvoimaloiden tapaan? |
||||
|
18.07.2022 13:45 | Erkki Nuutio | ||
| Kyllä voitynnreitä kutsuttiin dritteleiksi. Kylmäkirjan lähteenä makasiinia koskien on ollut: Arne Wesén Hangon satama - Selonteko sataman laajennuksesta 1903-1909 sekä historiikki, Hki 1911. Voita vietiin lähinnä Britanniaan. Laadusta kilpailimme tanskalaisen voin kanssa. Hinnat eivät tuolloin olleet huonoja suhteessa pieniin palkkoihimme ja valuuttakurssiimme. Sotien jälkeen tarvittiin sensijaan tukirahoja, jotka olisi pitänyt tyystin suunnata teollisiin investointeihin. |
||||
|
|
17.07.2022 21:23 | Erkki Nuutio | ||
| Valtion voinvientimakasiini valmistui vuonna 1908. Sen suunnitteli arkkitehti Gustaf Nyström. Se oli ensimmäinen teräsbetonirunkoinen varastorakennus Suomessa. Mittavan kylmälaitteiston valmisti A/S Atlas (Kööpenhamina). Voin lämpötilan tuli olla +8...+13 astetta. Vientivoi kulki puisissa tynnyreissä, joissa oli 50,8 kg voita (= 1/2 cvt). Tynnritehtaita oli Suomessa useita. Hangon tynnyritehdas lopetti vasta vuonna 1965. Lisätietoa mm: Sten Enbom Kylmän välttämättömyys - Kylmätekniikan voitonmarssi Suomessa (Suomen Kylmäyhdistys, 1995, 155 s.) |
||||
|
17.07.2022 10:24 | Erkki Nuutio | ||
| Paikan nimissä au-pääte (=niitty jne.) on yleinen Saksassa. Nassau (=Märkäniitty?) on oiva esimerkki. Hienostelu vierailla sukunimillä lienee siten saksankielisellä väellä harvinaisempaa kuin meillä. Meillä kun on liiaksi alemmuuskompleksissaan kieleltään (nykyään englantiin) assimiloituneita laumasieluja. Alankomaat siis kelpuuttaa Märkäniitty-sukuiset kruunupäät. Meillä riikinaikaan vääntyivät Köpelit Köpeliuksiksi. Kiitos Lintilälle ettei vääntynyt Linteliukseksi ja vielä enemmän Juva-suvulle, joka hylkäsi Juveliuksen. Onneksi meillä riikinaikaan ei nimissä sentään sorruttu aivan irvokkaiksi malliin Kultavasara (Gyllenhammar). |
||||
|
13.07.2022 16:58 | Erkki Nuutio | ||
| Sattumakuva. Näyttää brittien Bullhead-kiskon ja sen kiinnitystuolit (?). Kiskosta puuttuu varsinainen laippa, jolla omat kiskomme lepäävät aluslevjen päällä: https://en.wikipedia.org/wiki/Rail_profile | ||||
|
12.07.2022 11:56 | Erkki Nuutio | ||
| Etummaisen ratikan ikkunasivu on oudon näköinen. Taustalla taitaa häämöttää alkuvuosien linjuri, Rochet-Schneider ? Vuosi on viimeistään 1925, haarukka 1922-1925. Tässä kuvassa kaupunkilinjuri ja tässä vanhempi postilinjuri : http://www.bussivarikko.net/kuvasivu/1920/1920c.jpg |
||||
|
12.07.2022 11:51 | Erkki Nuutio | ||
| Autojenkin perusteella laittaisin kuvausvuodeksi 1926. Oikean alalaidan viimeinen luku on 6 (se ei voi olla 0). Ratikat jätän niiden tuntijoiden tunnistettaviksi. |
||||
|
12.07.2022 11:44 | Erkki Nuutio | ||
| Ehkä se juontuikin (Tor Nesslingin) ulkonäon perusteella. | ||||
|
10.07.2022 12:28 | Erkki Nuutio | ||
| Vieläkään ei ole tietoa siitä, kenen päätöksillä suomenkieliset "kalevaisnimet" näille vetureille annettiin. Taustana oli toki Kalevalan julkaiseminen ja juhlitun Lönnrotin yhteys kenraalikuvernööri Bergiin keskustelukumppanina. Kirjallisuudesta tai Lönnrotin jäämistöstä ei löytyne tietoa nimeämisasiasta. Nimikilvet oletettavasti valoi ja koneisti rautatien Helsingin konepaja insinöörimekaanikko Gustaf Törnuddin johdolla. Mahdollisia tietoja vuosilta 1860/61 voi löytyä rautatien rakennuspäällikkö Knut Stjernvallin kirjeenvaihdosta Törnuddin ja rautatien johtokunnan suuntaan, sekä johtokunnan pöytäkirjoista sekä mahdollisesti kirjeistä Bergin suuntaan. Oma arvaukseni on, että Stjernvall ehdotti suomenkielisiä kalevaisia nimiä Bergille, joka asian mieluusti hyväksyi. Rautatien johtokuntakin on ehkä saanut tiedon asiasta vasta kun päätös oli jo tehty. Johtokunnan ja Stjernvallin välit eivät olleet hääppöiset, minkä ajojahtikin Stjernvallia (porukan pätevin) vastaan radan valmistuttua paljolti osoittaa. Koska päätöstä ja päätöksentekijää ei kerrottu julkisuuteen, eivät edes näinä vuosina puolustuskannalla olleet svekomaanit voineet arvostella - saattoihan nimien takana olla itse keisari Aleksanteri II:n päätös. Hämeenlinnan radan ajoi toteutukseen kenraalikuvernööri Berg. Ehti vielä kulkea radan päästä päähän vuonna 1860, loppuosan hevoskyydissä ja kävellen - ennen kuin silloinen sopuisaan elämään tottunut hyväveliverkosto savusti tämän maasta kukistamaan verisesti Puolan kapinaa. Kenraalikuvernööri, myöhempi kenraalisotamarsalkka Berg oli heikkouksineenkin Suomelle tärkeä henkilö. Kiistatta tämän taitavat ja voimakkaat toimet pelastivat Oolannin sodan aikana Helsingin keskustan pommitusten täystuholta (siis kaiken sen johon valtaosa Suomen valtionvaroista oli käytetty edellisen 40 vuoden aikana). Toisaalta Berg oli svekomaanien eniten vihaama henkilö, eikä viha ja parjaus ole laantunut. Sveitsissä toimivan kemian professori Thomas Garoffin kirja Kenraalikuvernööri Berg - Suomalaisuuden synnyttäjä (Readme.fi, 2015, 327s.) on sinänsä sujuvasti kirjoitettu. Valitettavasti paino- ja kielivirheitä ei Sveitsiin muuttaneen, suvultaan venäjänkielisen kirjoittajan tekstistä ole korjattu (hyi, hyi Readmen kustannustoimittaja). Viitteet myös puuttuvat, koska tiedot ovat paljolta sukuaineistoa. Silti pidän halpamaisena agricola.utu.fi sivustolla ollutta VTT dosentti Kristiina Kalleisen täystyrmäystä mm. viitteiden puutteesta, ja siitä että kirja ei muka kerro mitään uutta. Kirja nimenomaan kertoo, ja niistäkin asioista jotka Kalleinen varmaan tiesi, muttei kertonut kirjoissaan, senkin että Aleksanteri II määräsi poistettavaksi venäjän pakollisuuden yläkouluista ja yliopistosta, ja sensijaan luettavaksi oman valinnan mukaan saksaa, ranskaa tai venäjää ja ruotsinkielisten suomea. |
||||
|
09.07.2022 12:07 | Erkki Nuutio | ||
| Mielestän kaikkiin raitsikkakuviin voisi joku kaivaa esiin valmistajatiedon. Mitä Konginkankaan tragediaan tulee, osasyyllisiä oli lukuisasti. Ratkaiseva sellainen oli EU. EU:n ja kuorma-autojen saksalais/ruotsalais/ranskalais/hollantilaisvalmistajien määräämänä Suomeenkin hyväksyttiin vetoautoa paljonkin painavampi perävaunu (tai kaksikin perävaunua). Kotimainen kokemus ja kannanotot eivät painaneet mitään. Konginkankaallakin perävaunu vei vetoautoa. |
||||
|
09.07.2022 11:52 | Erkki Nuutio | ||
| Kortti on kuvattu Suomen Suuriruhtinaskunnassa asemakilven perusteella: Peipohja ja alla toiskielinen nimi, joka ei ole ruotsia (Kumo?). Eikä ollut Peipohja myöskään koskaan kaksikielinen paikkakunta. Ajoitus siis 1910-luku, viimeistään 1916. |
||||
|
09.07.2022 11:40 | Erkki Nuutio | ||
| Höyrveturit Valtionrautateillä : Valkoiset olivat vallanneet bolsevikkien panssarijunaa kuljettaneen C6-veturin n:o 100 suorittamansa radan räjäytyksen suistamana yöllä 1.4.1918 Raasulin ja Raudun välillä. Kaluston vaihdossa vuonna 1921 jo kunnostettu veturi ei kelvannut bolsevikeille. Toisarvoisen käytön jälkeen hylkäys vuonna 1928. |
||||
|
09.07.2022 11:23 | Erkki Nuutio | ||
| Autojen perusteella kuvattu 1924-1926 välisenä aikana. Kuorma-autoina Ford TT. Samoin luultavasti linjurikin. Olisiko henkilöauto Chrysler tai Moon 1926 vaiheilta? Issvossikat ovat vanhempia. |
||||