07.02.2017 21:12 | Risto Lötjönen-Pihlaja | |||
Hei Tavaravaunu oli puuvaunu ja makuuvaunu oli normaali teräsrunkoinen vaunu. Se lensi vetureiden yli pellolle ja onneksi tipahti pystyasentoon ( normaali asentoon). Sitä en tiedä olivatko molemmat menehtyneet samassa hytissä. T. Risto |
||||
07.02.2017 07:03 | Risto Lötjönen-Pihlaja | |||
Kiitos kiitos. Silmälasit löytyivät hytin lattialta ja vielä ehjänäkin. Yhden asian vielä muistin, sen puuvaunun jälkeen oli makuuvaunu ja lensi Kokkokankaan puoleiselle pellolle ja onneksi pysyi pystyssä. Valitettavasti makuuvaunut ensimmäisessä osastossa matkustanut matkustaja oli toinen menehtyneistä. Puuvaunun metallinen pohjarunko osui sille kohtaa. Kun palasin seuraavalla viikolla yksikkööni Turun Laivastoasemalle, saimme Oulaisista olevan palvelukaverini (hän tuli samaan osastoon Oulaisista ja oli menossa myös tekin kokeisiin) kanssa viikon kuntoisuusloman toiminnastamme onnettomuuspaikalla. Onnettomuuspaikalla ollut upseeri oli ilmoittanut toiminnastamme laivastoasemalle. T. Risto |
||||
06.02.2017 20:34 | Risto Lötjönen-Pihlaja | |||
Löytyikin kuitenkin täältä :) Olin silloin armeijassa Turun Laivastoasemalla ja tarkoitus oli tulla tekun pääsykokeisiin.Kävin jättämässä paperin, ei oikein pystynyt keskittymään. Torkuin kaverin kanssa siinä hyttivaunussa ja Limingan asemalta tuli hyttiin lisää ihmisiä. Siinä sitten jatkettiin matkaa ja yhtäkkiä tuli sellainen rysähdys ja minulle tuli sellainen tunne että lennetään. Sitten rytisi ja paukkui, senjälkeinen hiljaisuus oli kumma. Kiivettiin vaunua ylöspäin ja päästiin ovesta ulos veturin päälle. Kommentti oli että voi hirviä, nyt on paljon vainajia. Olin ollut ensiapu/ambulanssi hommissa, joten töihin ja auttamaan loukkaantuneita. Olin laivaston kamppeissa ja näin siellä pyörivän majurin tai everstin (?) ja ilmoittauduin hänelle ja kerroin olevanii ea-taitoinen ja hän otti tietoni ylös ja käski toimia kuten parhaaksi näkisin. Mielenki7ntoinen seikka oli, että isäni oli minua Oulussa vastassa ja siellä kuulutettiin pikajunan olevan myöhässä ja tuloaikaa ei tiedetä? Samaan aikaan isä kuuli palolaitokselta (vanhalta) autojen lähtevän etelän suuntaan. Hän oli myös mukana Kempeleen ensiapuryhmässä. Hän lähti ajamaan Kempelettä kohti ja näki vinksin vonksin olevat vaunut. Ensiapuryhmäkin oli hälytetty jo paikalle ja tk.sta valmiusryhmä lääkäreineen. Näin isän jossain vaiheessa ja ehdittiin muutama sana vaihta, että olen kunnossa, mutta silmälasini on edelleen jossain siellä hytissä. Kävin tarkistamassa sisält sen kallellaan olevan vaunun, kun se oli varma ettei se putoa veturin päältä. Onneksi tarkistettiin. Siellä oli yhdessä hytissä nuori tyttö peloissaan, ei onneksi loukkaantuneena. Autoimme hänet ikkunan kautta ulos. "Onni" onnettomuudessa oli se, että ensimmäinen vaunu oli puuvaunu (tavaravaunu) ja se varmaan toimi iskunvaimentimena. Toinen seikka oli vaunujen rakenne, että ne eivät katkenneet. Lisäksi meidän vaunu oli hyttivaunu joten ihmiset eivät päässeet lentämään pitkiä matkoja. Pahempia vammoja varmaan olisi syntynyt siinä vaunussa, jos se olisi ollut normi avovaunu. Junalla matkustustraumoja ei siitä jäänyt. Tämä on kirjoitettu kännykällä, joten jos löytyy kirjoitusvirheitä, niin anteeksi siitä. En tiedä löytyykö Hesarin arkistosta haastatteluni " mentiin veturin yli pehmoisesti" . T. Risto |
||||
06.02.2017 20:31 | Risto Lötjönen-Pihlaja | |||
Ok minä kerron lisää, kun pääsen oikean koneen ääreen. Kirjoitin jo tarinaa tällä kännykällä, mutta se hävisi bittiavaruuteen. T. Risto |
||||
06.02.2017 19:30 | Risto Lötjönen-Pihlaja | |||
Sattui jostain linkki tuohon kuvaan ja muistot palasivat tuohon aamuun. Olin tuossa junassa mukana ja siinä hyttivaunussa, jonka pää oli veturin päällä. Oli se meleko rytinää. Huh. T. Risto Lötjönen-Pihlaja |