Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
06.12. 20:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| M aikataulussa tarkoittaa moottorivaunua. | ||||
|
06.12. 09:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pitää kuitenkin olla sen verran kummoinen, että osaa tehdä piirustusten mukaan ja mitoilleen. Muutoin voi paikoilleen heittäminen vaatia lisäponnistuksia... |
||||
|
06.12. 09:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vanhaa mallia oleva käsijarru koteloineen ja päätyikkunat umpeen laitettuna. | ||||
|
05.12. 16:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huomatkaa, että kuormattavana olevan Hk-vaunun numero (107 -alkuinen) on alleviivattu = vaunua ei saa käyttää yhdysliikenteessä Neuvostoliittoon. Arvoisten herrojen kommenttien (ja tietämysten) lukeminen on ollut sangen viihdyttävää korkean tietopitoisuutensa ansiosta. |
||||
|
04.12. 02:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuolla purkausmenetelmällä purkajille tulee "automaattisesti" pölykeuhko muistoksi. - Ja hyvin pölisee...! | ||||
|
04.12. 02:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaunussa näyttäisi olevan "Muuringi"-kamina. Elikkä: Moring - merkkinen. | ||||
|
04.12. 02:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Upea kuva Wilsonista! | ||||
|
04.12. 01:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Auto näyttäisi olevan Pösö 403. | ||||
|
03.12. 21:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei kai vaan leffa "Kulti, kutistin kakarat" ikään kuin inspiroinut? "Kulti, kutistin lättähatun"...? Loistava kuva, täytyy sanoa! |
||||
|
01.12. 10:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Putkivalaisimet ja putki-istuimet? Siitäpä se jonkun putki saattoikin alkaa, maisemien vaihtuessa! | ||||
|
01.12. 09:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiuaskiviäkö nuo penkinalustan "stebut" on...? Jos ovat, niin jopas on nerokkaanovela keksintö lämpimän istuinpaikan takaamiseksi. Ja vasemmanpuoleisin toteutuksena kylmiä tyyppejä varten, heko heko! |
||||
|
01.12. 09:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaa, mutta eikös eräässä 1980- ja 90-lukujen taitteen tienoilla kuvattukin erästä "kehityskertomusta" pahiksesta saarnamiesoletetuksi ? Asiaan kuului tietysti vankila"romantiikkaa" ja paskanhajun kommentoimista Not-vankivaunun aina niin "ylellisessä" hytissä. Yhtenä kuvauspaikkana Karjaan muinainen kankiasetinlaiterakennus, niin - ja paidaton asetinlaitemies. Ja suon kuokkimista punaraitaisessa muodikkaassa herrain puvussa. Rundi, se taisi ollakin sen leffan nimi? |
||||
|
30.11. 07:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Tänä yönä, onni suosii rohkeaa... Tänä yönä, suussa sulavi shuklaaa..." |
||||
|
29.11. 22:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ge:ssä näemmä nurkissa sisäänkäyntiovet. Mutta, mukavana yllätyksenä kuvassa erottuu Godenhjelmin parvekepostivaunu Ge:n perässä! |
||||
|
28.11. 17:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vähän lisätietoja "viattomien lasten vaunuista": Nrot 3040 - 3045, valmistuivat vuonna 1963. Paikkalukuna 55. Vaunusarja Not oli käytössä vuosina 1963 - 1983 ja sarja hylättiin kokonaisuudessaan vuonna 1988. 3040 oli Haapamäellä, tai oikeamminkin on Kotalassa. 3043 Keitele-museon vaununa ja 3045 rautatiemuseolla "hyvin" säilöttynä. |
||||
|
|
28.11. 17:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Not-vankivaunujen aluskehykset oli koottu useiden hylättyjen vaunujen aluskehysten osista. Ne olivat siis 18 680 mm pituisia. Mikäs oli kootessa, niittiliitoksia on helpompi avata kuin hitsiliitoksista. |
||||
|
27.11. 15:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kimmo, sen 180-messinkilaatan tarkoitus on käsittääkseni sama kuin suomalainen toteutus: - maalattuna hytin ulkoseinälle, lähelle alanurkkaa... | ||||
|
|
27.11. 00:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Mikko, kaukolainana uskoisin löytyvän. Suosittelen kirjaa lämpimästi. Kokeilepa "pilanpäiten" myös Antikvaari.fi -sivustoa. Herra Kimmo: puhumattakaan Berliinin - Dresdenin välillä pyyhältäneestä Henschel-Wegmann-junasta. Siihen oli valmistettu BR 61-sarjan tankkiveturi (2'C2'h2), jonka huippunopeutena ilmoitettiin olevan 175 km/t. Käytännössä junan nopeus "sinetöitiin" olevaksi 130 km/t, koska jos sarjansa ainoa tankki (nro 61 001) meni huoltoon tai remonttiin, piti tilalle laittaa varakone: BR 03, jolla se nopeus EI OLLUT 175 km/t (oli 130 km/t). 61 001:n tautina oli niukahkot vesitilat. Juna teki kaksi edestakaista reissua päivän aikana, ja Dresdenin päässä kääntöaika oli sangen lyhyt. Lääkkeeksi keksittiin tehdä v. 1938 sisarveturi, jossa mittoja oli hiukan entrattu isommiksi. Nyt tyypiksi nrolle 61 002 tuli 2'C3'h3! Sillä ei montaakaan Dresdenin keikkaa tehty, kun postikorttimaalari "Aaron Hirsch" (= Aatu itte) tyhmyyttään potkaisi maansa sotaan. Kolmisylinterisessä 61 002:ssa oli siis kolmiakselinen takateli! Sodan jälkeen 61 001 löytyi sodan jälkeen länsipuolelta. Aikansa sillä ajaa kitkutettiin, sen minkä voi, kun sen vetovoima oli räknäilty just erikoismallista kevyttä nelivaunuista junarunkoa ajatellen. Meni viimein romuksi keväällä 1957 seistyään jonkin aikaa hylättynä. 61 002? Se oli jäänyt harppi-Saksan puolelle. Aikansa silläkin ajeltiin ja pistettiin sitten seisomaan. Kun kansanomistama Saksa alkoi kansanomistamissa vaunutehtaissaan tehdä moderneja kansanomistamia pikajunan vaunuja, niin koneelle keksittiin käyttöä: se oli riittävän nopsa vaunujen koeajoilla käytettäväksi. Siitä tuli muutostöiden jälkeen 18 201! On muuten vielä jäljellä! Muutosten jälkeen sen tyypiksi tuli: 2'C1'h3. Niukasti mitoitetut ulkoiset sylinterit vaihdettiin: - hylätystä La Mont-kattilalla varustetusta koevehkeestä H 45 024, sisäpuolinen sylinteri meni samoin uusiksi, hitsattuna konstruktiona. Samasta koeveturista se sai itselleen uuden laahustelin. Neliakselinen tenderi kuului myös asiaan (34 m3 vettä). Koeajoissa marraskuussa 1964 tälle mitattiin huippunopeudeksi 176 km/t. Hyvin kiehtova veturi ja juna myös! Liman ja Märklinin yhteistyönä oikein kelpo pienoismallikin olemassa! BR 05 - sarjan kolme konetta olivat myös sodan jälkeen lännessä. Kunnostuksen järkevyyttä kyllä siellä mietittiin, mutta lopulta kaikki kolme entrattiin oikein söpöön paraatikuntoon! Niillä myös päästeltiin isoa kovaa vauhtia, mihin ne oli suunniteltukin. Yksi 05 päätyi virtaviivakuorineen museoon. |
||||
|
27.11. 00:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sir John, kyllä se Pe:ltä minusta näyttää. Perässä kytkettynä Po. Mikäli ajatellaan rantaradan roolia yhteytenä Turkuun ja siitä edelleen meren yli maailmalle, niin kansainvälisen kirjepostin määrän arvelen itse olleen sitä luokkaa, että postin apuvaunu taatusti oli tarpeen. Muita vaunuja: näköjään kolme puuvaunua, luokkavaunut nyt ainakin. Entä matkaravinto? Joissakin Fo-vaunuissa oli kyllä tavallinen puuliesi, mutta...? |
||||
|
26.11. 21:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| GLs = Galvanoitu tai Gummi Lista sivussa. Euroopassa kaipailevat entisöintikelpoisia Neunhunderteja. Ei ihme. Konfiguraatio juuri sellainen, että kelpaisi oikein hyvin itsellenkin kaikenkarvaisten Tesla-, Pjongjangmobile- ja Pash- eikun Qasshquaiiai-pilailuvälineiden sijasta. Vain saabisti ymmärtää saabismeja... |
||||
|
26.11. 11:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olen samaa mieltä, herra Rainer. Autopuoli vaan pikkuusen onnahteli takatuupparimalleissa... | ||||
|
26.11. 08:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eihän! Tämä on sitten erittäin hyvä nappilaukaus! Melkein voi tätä katsellessa kuulla lätän vislaavan ja kahden Valmet-dieselin jyrinän kuvatun junan mennessä ohi. Ja tasoristeyksen varoituslaitoksen kellonkalkatuksesta sainkin nyt korvamadon...! Kuvaussuuntakin on hyvin valittu, ajatus Porvoon sijainnista kaukana kuvan vasemman reunan ulkopuolella on minun mielestäni johdonmukainen ja oikea. Kiitos ja kumarrus, herra Verner. Hyvin tehty. |
||||
|
|
25.11. 10:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oma havaintoni Savoniasta oli helmikuun lopulta (EP 83 siis) 1974: Sv12 nro 2550 Savoniassa ja koukussa kiinni Cht 2360 ensimmäisenä vaununa junassa just ennen lähtöä Kv:sta. En vaan osaa sanoa enää, että tilapäisestikö se silloin päätä vaihtoi vaiko mikä lopultakaan käytäntö oli ollut. Arkipäivä kuitenkin silloin oli. Hyvä se vaan on, että senaikaisen (16-vuotiaan) jauhojulpin tuumailujen tai sievästi sanottuna "oletusten" oikeellisuuden perään vähän kysellään. Aikansa kuva tuokin "oletus" oli... |
||||
|
24.11. 22:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja paikallinen ennustajatar "Prättäkitti" (talonemäntä, elänyt 1600-luvulla!) kaikesta päätellen ennusti veturin tyypinkin oikein...? | ||||
|
|
24.11. 22:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Taas aikataulumärehdintää: Kesäturisti, eli nro 2 vuodelta 1973, aiheena erikoispikajunat ja niiden pysähdyspaikat. EP:t olivat vielä tuore juttu rautateillämme. EP 83 "Savonia": Lähtö Hki klo 12.00. Pysähdykset: Riihimäki, Lahti, Kouvola, Mikkeli, Pieksämäki, Kuopio, Iisalmi, Kajaani ja tulo Kontiomäkeen klo 20.47. Matkaa: 659 kilomeetteriä. Kouvolassa veturin vaihto, pys. aika 12 minuuttia. Paluu: EP 84, lähtö Kon klo 9.00. Samat pysäykset kuin menosuunnassa, paitsi ei pysähdystä Riihimäellä. Tulo Helsinkiin klo 17.30. Kouvolassa veturin vaihto: aikaa varattu 8 minuuttia. EP 57 "Lapponia": Lähtö Hki klo 16.00. Pysähdykset: Tampere, Seinäjoki, Pännäinen, Kokkola, Ylivieska, Vihanti ja tulo Ouluun klo 23.29. Matkaa taittui 680 km. Paluu EP 58, lähtö Oulusta klo 6.30 aamulla. Pysähdyspaikat samat kuin mennessä. Tulo Helsinkiin klo 14.00. EP 7 "Karelia": lähtö Hki klo 16.05. Pysähdykset: Lahti, Kouvola, Lappeenranta, Imatra, Parikkala, Kittee (Luoja paratkoon!) ja tuloaika Joensuuhun klo 22.07. Matkaa: 508 km. Paluu EP 8: lähtö Jns klo 7.45. Samalla tavoin pysähtyi kuin mennessäänkin. Tulo Hki klo 13.55. Tuona vuonna vetokalustona Deeveriä ja Huru 12:aa. Savoniaa vedettiin tyypillisesti koko matkan samalla Deeverillä, vaihtoi vaan päätä Kouvolassa. Joku viisas ja räknäystaitoinen voikin laskea lähtö- ja määräpaikka-aikojen perusteella keskimääräiset nopeudet. Herra Rainer: vuonna 1973 Savonia Helsinkiin läksi Kuopijosta, Savon piäkaapunnista, klo 11.40. |
||||
|
24.11. 18:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaikista parhaiten VR säästäisi, kun lopettaisi koko rautatiejärjestelmän maastamme. | ||||
|
24.11. 16:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olisikohan dokumentäärisellä arvolla väliä, arvon herroilta kysyisin ? Joskus on pieni pakko yrittää heittolaukausta ja toivoa parasta... (Oma kokemukseni joskus jo kauan sitten.) |
||||
|
24.11. 16:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Tuukka, kiitos neuvosta, mutta tosiasiana on sekin, että kovin, kovin, kovin monet asiat vaikuttavat rinnakkain ja peräkkäin kovin, kovin, kovin moneen asiaan. Seurauksena hässäkkää, jonka jäsentely-yritelmät yleensäkin pahentavat hässäkkää raakasti vieläkin pahemmaksi. Tätä olin halunnut avata. Mr. Murphylla on tavattoman pitkät kädet. Minä en siis brassaile. Yritän kuitenkin muistaa olla innostumatta liikoja. |
||||
|
|
24.11. 15:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kello on noin 15:40 tienoilla, ja kuvauspäivä on torstai. Onko 3046:n koukussa EP 57 Lapponia? Lähtöaikana klo 16-reikä-reikä. 3008:n roikassa ei näy olevan EFit:iä kuormausovet auki. Karelia? V. 1985 EP 7 Karelia ryntäsi linjalle viisi minuuttia Lapponian jälkeen. Siihen lisää viitisen minsaa, niin läksi pitkä puu-ärrä kohti Riihimäkeä. Ja lisää: - klo 16:07 turkulainen eli P 129, jonka veturina oli vakituiseen Dv12. Perjantaisin parivedolla. Tuona perjantaina jäin kaupunkiin töiden jälkeen ja palasin Kirkolle illalla: - jännitekatkojunalla: lähtö Hki klo 21:38 tienoilla: Dv12 2729 + Eit 23240 + 23134 + Eift 23410. |
||||
|
|
23.11. 22:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, itse olisin myös aiemmin ollut taipuvainen kuitata asia pika pikaa Niku 2:n syyksi siten, kuin itse olet tehnyt. - Mutta: Niku 2:n olennaisena luonteenpiirteenä oli liiallinen mukautuvaisuus (sanoisinko: - kiltteys?). Hänen isänsä Aleksanteri III EI VALMENTANUT poikarukkaansa millään tavoin hallintopuolen juitsuihin. Allu 3 "suurena, vahvana ja ikuisena" ei näyttänyt pitävän sitä tarpeellisenakaan. Niku 2 sai ajankulukseen pelehtiä balettitanssijatar Ksesinskajan kanssa, ennen kuin Euroopan kuninkaallisten piirien parituksen seurauksena hänen piti mennä avioon saksatar Alixinsa kanssa. Sitten kun Allu 3 heitti lusikkansa nurkkaan, niin Niku 2:n piti sitten osaamattomana raakileena kyetä yhtäkkiä hallitsemaan koko laajaa Vennään maata. Tsuhnat oli alkuun jokseenkin aloillaan omituisen kielensä kanssa. Puolan lojaalisuus oli koko ajan isona kysymysmerkkinä. Eikä itämerenmaakunnissakaan keisarihymniä liian riemullisesti veisattu, puivat nyrkkiään taskussa. Ja ikuiset "syylliset": - juutalaiset saivat kokea pogromeja, silkkaa musikoiden katkeruuden suuntaamista "ympärileikattujen" listimiseen... Puhumattakaan keisarikunnan muista osista. Nikun ei auttanut muu kuin olla korvat auki kaikenkarvaisille neuvojille. Näitähän sitten riitti! Pahimpana panslavismin ylipapit. Vielä pahempana oikeauskoisen kirkon ylin siviilivirkamies Konstantin Pobedonostsev yliprokuraattorina koko ajan oli huutamassa Niku 2-raukalle tämän velvollisuudesta puolustaa oikeaa uskoa. Kaikki nämä kun huomasivat tilaisuutensa tulleen! Tsaaritar innokkaana käännynnäisenä vielä päälle päsmäröimässä oikeasta apologetiikasta. Sanovat että Niku 2 kovin mielellään vietti tunteja puuliiterissä halkosouvissa. Ymmärrettävästi! Panslavistit sitten saivat lähetettya "Bobbanin" (= Bobrikov) niskoillemme. Niku 2 mokasi sotansakin pahasti: Venäjän - Japanin sota, joka alkoi uhoamisella ("karkoitamme ne keltanaamat vain lakeilla huitomalla!"). Tsushiman salmessa häneltä hävisi Itämerenlaivasto pinnalta upoksiin. Ja seurasi jotenkuten nöyryyttävä rauhanteko keltanaamojen japsien kanssa. Eikä oma porukkakaan osoittautunut ongelmattomaksi - pappi Gapon, ja verisunnuntai 1905... 1. mms alkuinnostuskin vaimeni oikeastaan aika äkkiä. Liian "kiltisti" Niku 2 otti 1915 sodanjohdon itse hoitaakseen - ja sai sillä tempulla kaikkien alamaistensa vihat päälleen, kun sota meni pahasti pieleen (huoltovaikeudet ja surkea infrastruktuuri). Asiasta kukkaruukkuun: - itseäni aikanaan hämmästytti se, kun eversti J. O. Hannula Vapaussota-kirjassaan ei maininnut kenttäoikeuksista sanan sanaa, eikä kuolemantuomioistakaan, eikä Hennalan teloittajaisista sodan jo loputtua - ei pihaustakaan. Samoin runsas valkoisrn puolen kirjallisuus - silkkaa hiljaisuutta... Pohjantähti-trilogia telkkariversioineen avasi asiaa hiukan... "Joko pisti sosialistinkin veisaamaan?" Tämän vuoksi kaikki ne ihmiset, jotka pikaistuksissaan jakelivat kenttäoikeuksissa pikatuomioita, jätettiin täysin yksin kamppailemaan omantuntonsa kanssa vuosikymmenien ajaksi. Voi vain aavistella painajaisten määrää... Hmm. Niku 2 kuitenkin oli se joka antoi toimeenpanokäskyt, siitäkin huolimatta että hänen piti yksinvaltius modernisoidakin välillä ottamalla duuma asiainhoitoon mukaan. Kuten näet, herra Erkki, asia on aivan helvetin monimutkainen ja vaikeasti yksinkertaistettavissa. Lieneekö kyseessä se klassinen esimerkki: pieni perhonen räpäyttää siipiään kerran ja maailman toisella laidalla vyöryy jättimäinen hyökyaalto, joka nielee ja tuhoaa kaiken. Siis: - kaiken. Eikä asiaa suinkaan helpottanut keisarinnan kantama pieni geenimuunnos: - kruununprinssi Aleksein verenvuototauti. Miten olisikaan käynyt silloin? Rasputin - Putin - jatkumo, olisiko koskaan tapahtunutkaan...? |
||||
|
|
23.11. 17:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, mainitsemallasi pariskunnalla, siis FF:llä ja Sophie-vaimollaan oli tuona päivänä heidän 14-vuotishääpäivänsä. Vekkulia oli se, että kruununperijä FF oli hahmotellut ajatusta laajentaa Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa kolmoismonarkiaksi - ottamalla mukaan eteläslaavit. Ja nämä "Mustan käden" kiihkoilijat nirhasivat tuona päivänä oman ystävänsä!!! Mitä Suomeen 1. mms loppuvuosina tuli, niin työväestöä raivostutti suunnattomasti "sotagulassien" nopeat rikastumiset ruuan hinnan jyrkän nousun ja rankan inflaation takia. Eikä ruokatilannetta helpottanut kesän 1917 maatalousmellakat ja eikä muuten -lakotkaan. (Sotagulassi = elintarviketrokari ja mustan pörssin kauppias, tunnettu kyltymättömästä ahneudestaan.) Jäi myöhäisperunasadot saamatta - juu vallan. Vuodesta 1918 sen verran, kun valkoiset olivat saaneet vangeikseen koko joukon punikkeja Pohjois-Suomea puhdistettuaan, niin eiköhän joku lahtari kiukutellut "mitä noita perkeleen punaryssäroistoja hengissä pitämään?" (Punaryssä = suomalainen punakaartilainen, jolla oli asusteissaan osa tai osia venäläisestä sotilaspuvustuksesta, yleisesti lakki.) Yhtenä seurauksena Mannerheimin allekirjoittama "ammutaan paikalla"-käsky 25. helmikuuta 1918. Sen takia valkoisten rintamajoukot villiintyivät aivan helvetin raaoiksi. Eikä rintamakomentajat kyenneet estämäänkään verenvuodatuksia! Mannerheim-historiikit ovat olleet aika hiljaa tästä tosiasiasta. Miten se nyt menikään? "Puhtain asein puhtaan asian puolesta". Just joo. Eikä keväällä 1918 kukaan sitten kyntänyt eikä kylvänyt. Eikä satoa ollut korjattavaksikaan, ei siis etelässä. Niinpä. Huruslahden arpajaiset, Suinulan joukkomurhat, Rummin Jussi (= lahtari Johan From), Hans Kalmin joukkojen riehuminen Harmoisissa ja vielä Valkeakosken tehtaantyttöjen viimeinen vappuaamu Siikastensuolla. Ynnä muuta. Ynnä muuta. Ynnä muuta... |
||||
|
23.11. 01:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vielä vaan demokratia-Reichsbahnin V 100 senkun käy ja kukkuu... | ||||
|
23.11. 01:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Valkoinen juna, Talgoko se siinä komeilee? | ||||
|
23.11. 01:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei nyt ykkönen mene Telakkakadulle? | ||||
|
23.11. 01:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Johan nyt! Kovasti mielenkiintoinen kuva runsaine yksityiskohtineen! Rautakaupallakin riittävästi aukioloaikaa. Onkohan tuo yksikseen seisova sininen vaunu Ruotsista lähtöisin? Oikeanpuoleisimmassa letkassa ruostetta katoilla, virkatarvevaunujako? Sarajevohan on kohtuuiso paikkakunta... |
||||
|
22.11. 03:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jotenkin tulee mieleen CEi...? Jos oven ikkunasta saa kurkistettua sisään, päätyoven yläpuolelle, saattaisi numero näkyäkin. Ei kuitenkaan takuuvarmasti, joistakin poistettiin numero krapaamalla, joissakin se peitettiin maalilla ja joissakin jätettiin näkösälle. |
||||
|
18.11. 12:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Veturimoottoreissa (ja muissakin raskaissa liikennevälineissä) on jo pitkään käytetty onttoja venttiilinvarsia. Sisälle on laitettu natriumia, umpinaiseksi suljettuun tilaan. Sen tarkoituksena on tehostaa venttiilin jäähdytystä juuri natriumin hölskymisellä. Pakoventtiileiilä nyt ainakin on kuumat paikat. Ontto venttiilinvarsi on oma juttunsa verrattuna "umpiputkiseen". Ellei kappaleeseen saada tarvittavaa lujuutta seostamalla terästä, niin se lujuus on varmistettava riittävällä ainevahvuudella. Venttiileissä mekaaninen rasitus on kuitenkin pääasiassa varren suuntaista. Lämmön aiheuttama lisäkuormitus tietysti mukana myös. Eikä venttiilin varsien halkaisijamittakaan saa olla mitä tahansa; imuilman ja pakokaasujen virtauksesta on saatava niin esteetön kuin mahdollista. Jotkut lukijoista tuntevat sanan: "porttaaminen". Sillä tarkoitetaan pääasiassa imukanavien seinämien kiillottamista (virtausvastusten pienentämiseksi). Natriumilla ryyditetyn venttiilin romuttaminen on oma taitolajinsa! Siihen kuuluu muun muassa venttiilin heittäminen (suojarukkaset käsissä) muutaman metrin päässä olevaan vesiastiaan. Ja nimenomaan siksi, kun natrium ei siedä vettä ollenkaan, vaan se sanalla sanoen räjähtää. Herra Rasmus: - kunpa AR:n ei samalla tarvitsi ostaa mukaan erityistä vakiovarustetta varaosana: 90-kiloista korjausmiestä työkaluineen, työaikalakeineen ja pekkasvapaineen kaikkineen... |
||||
|
18.11. 12:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Ari-Pekka, jarruvarjon funktiohan on sanalla sanoen "pidättäminen". Olet mielestäni silti oikeilla jäljillä... Eräästä saksalaisesta artikkelista luin, että ilmanvastuksen merkittävyys alkaa vaikuttaa junavastukseen noin 100 km tuntinopeudesta alkaen. Tällä tosiasialla uskoisi olevan tekemistä mm. Lätän keulan muotoiluun, siis pyöreyteen. Lätän keula ylhäältä katsoen ei ole - kumma kyllä - puhdas puoliympyrä. Junavastus on kokonaisuus, joka muodostuu monestakin eri tekijästä, yksi niistä on pyöräpaino. Elikkä painon vuoksi vaunun pyörä ikään kuin joutuu koko ajan nousemaan ylös itsensä aiheuttamasta kuopasta tai oikeamminkin painaumasta. Näin ollen junan veturin pitää vetää vaunu vaunuroikkaansa koko ajan lievään ylämäkeen. Myös alamäkeen ajettaessa, joo, ja vastatuuleen myös? |
||||
|
|
18.11. 04:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuusikymmentäneljä akselia yhdellä väsähtäneellä ikädeeverillä? Juna lienee ilmiselvä LALIGAU - Zug (saksaksi ilmaistuna) ? Selitys: Leichter - Als - Luft, Innen - Grösser - Als - Aussen, eli kevyempää kuin ilma ja sisältä suurempi kuin ulkoapäin näyttäisi olevan. [Muistuma yhdestä Glasers Annalen - lehdestä (rautatiehallituksen kirjastossa kauan sitten), jossa hiukan vitsailtiin vaunujen rakennesuunnittelusta.] |
||||
|
18.11. 04:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Rouva Äiteellä näyttää olevan taidollisuutta hallussaan! Hieno on kuva! | ||||
|
17.11. 15:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämä !!! "Mä vaelsin läpi tuulen ja tuiskun, nähdäkseni Kaalihäkin..." Erinomainen kuva! Kertoo myös sen, että talven tulolle ei mahda lakimiehetkään mitään. |
||||
|
17.11. 04:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan, herra Jorma. Raha ei haise. Ei etenkään bitteinä jonkun eestulemattoman nilkin omalla numerotilillä, jossain piilossa. Eikä turhia ja/tai liian ikäviä kysymyksiä koskaan esitetä. Se, että tämänlaatuista piilokorruptiota on täällä Suomessa, se kertoo meistä itsestämme kaiken oleellisen. |
||||
|
16.11. 16:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tiwin erkanemisvaihde ollut kuvan vasemman laidan tienoilla. | ||||
|
16.11. 00:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Odottaako "viattomien lasten vaunu" matkustajiaan? | ||||
|
16.11. 00:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Notkelmassa on Penttilän silta (hädintuskin erotettavissa), jossa joskus 1979 kaksi pikkuskloddia jäi lätän alle. Toinen kuoli, toinen ehti ajoissa pois edestä. Sairaan tuttu paikka minulle, koska perhetuttava piti kauppaa tienristeyksen vieressä olleessa kauppatalossa. |
||||
|
16.11. 00:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mi-täh...? Vettä ? Oman kokemukseni mukaan mieluumminkin glyseriiniä (kuulamyllyjen osien) vastaanottotarkastukseen uä-menetelmällä. |
||||
|
14.11. 18:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ahaa, herra Juhana. Olin osunut Hki asemalle juuri silloin, kun P ja N olivat linjalla. Siitä johtui käsitykseni kolmesta junasta. Kiitos muuten täydentämisestä. |
||||
|
|
14.11. 17:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kirkkonummen suunnan lakkojuna 23.4.1986: Sm2 6061 - Eioc 6262 + 6084 - 6284 + 6060 - 6260 + 6087 - 6287, ja tunnuksella L. Lakkojunat 15.5.1986: L (H9931), Kirkkonummen suunta: Sm2 6100 - Eioc 6300 + Sm1 6013 - Eio 6213 + 6078 - 6278 + 6019 - 6219 + 6011 - 6211. M, Martinlaakson suunta: 6034 - 6234 + 6032 - 6232 + 6060 - 6260 + 6042 - 6242 + 6048 - 6248. R, Riihimäen suunta: 6075 - 6275 + 6053 - 6253 + 6067 - 6267 + 6037 - 6237 + 6089 - 6289. Minulla itselläni on sellainen muistikuva, että lakkojunat käsittivät vain nämä kolme runkoa (L, M ja R) viiden yksikön junilla. Reiteillä vaihteet oli naulattu suorille, ettei raiteenvaihtoja näillä missään tapauksessa ollut tai tarvittu. Enkä usko opastimillakaan käyttöä olleen, kun nämä sahasivat kukin omaa raidettaan edestakaisin. Työmatkat kuitenkin saatiin mitenkuten sujumaan. |
||||
|
14.11. 16:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri, olisikohan apua tästä: VRS N:o 112-4 -standardi, joka esittää mittapiirrosta vaunun laakeriipesästä N:o R 1 ? Kyseessä on siis rullalaakeripesä: - työpiirustukseksi mainittu N:o 316/12005. Standardin oikeaan alanurkkaan on merkitty päiväys: 29.10.1937. Puukorisiin moottorivaunuihin oli jo alusta pitäeen laitettu rullalaakerit: Ds1 nro 1 (aloitti yleisessä liikenteessä uudenvuodenpäivänä v. 1928), Bm2-sarja jne. Kun Ds2 nro 10 muutettiin opetusvaunuksi A 26, sen teleihin laitettiin liukulaakeripesillä varustetut pyöräkerrat. Mitä v. 1970, jäljellä oleviin vaunuihin tulee, niin viittaan kommenttiini 19.10.2025 klo 2:25, josta löytyy myös 30.8.1970 laadittu luettelo liukulaakerisista vaunuista, tilanne on juuri tuolta päivältä. |
||||
|
|
14.11. 08:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eim 21910 oli muutettu vaunusta Ci 2321 v. 1959. Ci:n alkuperäinen numero valmistuessaan vuonna 1932 oli ollut 2244. Yleiseurooppalaisen matkustajavaunujen luokkamuutoksen seurauksena alkukesällä 1956 siitä oli tullut sitten nro 2321. Istimapaikkaluvut: 2244: 8 kpl I luokassa ja 33 kpl II luokassa, hyttivaununa. 2321: 45 kpl 1. luokassa. Numero 2321 oli toiseen kertaan käytössä, sillä alkuperäinen nro 2321 (sarjaa Di, 56 P) oli luovutettu itäystävälle vuonna 1940. 21910: retkeilyvaununa 45 paikkaa. Mainittakoon, että Ci-sarjan numerot 2242 - 2251 olivat ensimmäinen uutena rullalaakereilla varustettu vaunusarja. Numeroa 2321 lukuunottamatta tämä sarja oli jo vuonna 1955 muutettu Eim- retkeiluvaunuiksi nrot 21901 -21909. |
||||
|
14.11. 08:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomalaisten erityisolosuhteiden muistomerkki - suoraan Svea-mamman maasta!!! Noloa... |
||||