Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
31.08. 01:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| 27.5.1978, arkistopenkojaisten tulos: (aikoinaan puhtaaksi kirjoittamani A5-kokoinen kansio, nyk. Rautatiemuseolla!) Viimeinen P 104 Haapamäen kautta, tuona päivänä: vet. Dv12 2703 + Ei 22793 + 22269 + Eit 23106 + Eht 23321 + EFit 23509 + CEhit 26010. Viimeinen Naantalin satama - Haapamäki - Jyväskylä - Porkkanajunapari: P 101 / P 106: Dm8 5007 - CEikv 5504 - Dm8 5008. Viimeisen kerran P 93 Helsingistä Haapamäen kautta Jyväskylään: kahden rungon Porkkana: Dm9 5119 - CEiv 5610 - Dm9 5120 + Dm9 5113 - CEiv 5607 - Dm9 5114. Ensimmäinen päiväjuna-P 43 (28.5.1978) Tpe -Hpk-Sk: Dm9 5107 - CEiv 5604 - Dm9 5108. Lähtö Vlp klo 11.43. Ensimmäinen P 44: veturina Dv12 2740 ja vaunustona Eit + Eht. P 44:ssä alkoi Porkkana kulkea lauantaisin, illansuussa: 3.6.1978: P 44: Dm9 5121 - CEiv 5611 - Dm9 5122. |
||||
|
30.08. 20:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jani, se ruotsin "kolmen jalan" raideleveydelle tarkoitettu junakalusto sai sarjamerkkeihinsä lisämerkin "p". Miksi "p" ? Se tulee ruotsinkielen sanasta "Pytteliten". Siten H. Carlssonin väsäämät kapsulätän vetovaunut saivat merkikseen YBo5p. Liitevaunuilla jotakuinkin sama. 1067 mm ratojen samantyyppiset kapsulätät merkittiin YBo5t. Toukokuun 1970 sarjamerkkiuudistuksen jälkeen: YP ja Y5T. |
||||
|
30.08. 12:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Skenaario: ensi vuonna joku silmäilee tätä Samia ja kohauttaa tarkoitushakuisesti olkapäitään ja käsiään levitellen toteaa: - " Voi voi. Kyllä se on nyt niin pahassa jamassa, ettei niinku tule enää kalua..." Eikun lusikoiksi vaan - vanhaan, hyvään ja koeteltuun tapaan. Ja se siitä sitten. Miksi ihmeessä mentiinkin haaveksimaan "kivasta vanhasta retkisähköjunasta", kun todellisuutta EI KUKAAN HALUA ENTRATA mihinkään suuntaan? |
||||
|
30.08. 12:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Kolmonen suorittanut pysähdyksen - ..." Erinomaisen mielenkiintoinen sanavalinta. Luvalla sanoen: - suorittaisin tämän ilmaisun kernaasti omaan verbaaligeneraattorivarastooni. Hienoa, mikäli saan luvan. |
||||
|
30.08. 11:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jyväskylä, 20. marraskuuta 1977: Tv1 933, Vr2 957 ja 958, sekä Vr3 754. |
||||
|
30.08. 11:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Leppävesi, romuveturit 1.10.1978: Tv1 918, 920, 936, 939, 941, 924, 921, 923, 934, 919, 942, 929 ja 940. Parista viimeisestä oli hytin kylkinumerot polttoleikattu irti, joten numerot piti tarkistaa esim. suunnanvaihtopyörään meistetystä numerosta. |
||||
|
30.08. 11:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Leppälahti, romuveturit 30.9.1978: Hv3 996, 999, 991, Tv1 928, 935, 947, 1202, 1201, 1208, Hv3 993, Tv1 1209, Hv3 783, Tv1 1210, Hv3 785, Vr2 962, Tv1 927, Hv3 992, Tv1 937, Hv3 997, Tv1 931, Hv3 994 ja Tv1 930. Veturit olivat tässä järjestyksessä, Lievestuoreen suunnasta katsottuna. |
||||
|
30.08. 11:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Metsolahti, romuveturit 29.9.1978: Tv1 1205, 1203, 1207, 1206, 1204 ja Hv3 782. |
||||
|
21.08. 18:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lieneekö piirustuksissa nimi: - Jarl Ungern? | ||||
|
21.08. 04:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kultaisten muistojen sävyttämältä liukulaakeroitujen vaunujen aikakaudelta. | ||||
|
21.08. 02:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mallikas Bruno Granholmin kynästä lähtenyt asematalo. | ||||
|
21.08. 01:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Se silta on vissiinkin niin matala, että peltoveturin, eikun traktorin kuskiksi sopisi mannaryyni kyykkysillään? | ||||
|
21.08. 01:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös Mas-vaunujen aluskehykset olleetkin enimmäkseen Ga:sta peräisin? Eikun viimeinen Mas museolle sitä varten. Vaikka Porvoosta, jos sieltä suinkin joutaa? | ||||
|
20.08. 20:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jostain olen lukenut, että Lgd oblastin paikkakunnat ristittiin kaatuneiden ryssänsoltaattien nimien mukaisesti. Siten jotenkin tajuttavissa esim. Säkkijärven nimeksi "Kondratjevo" ja Vahvialan ollessa nykyinen "Jasino". Jonkun verran kyllä hämmästyttää entisen Galitzinan ollessa nykyisin "Ljeipjasjuo" (vääntely tahallinen). Karjalan sosialistisen "autonomisen" karjalais-bolsutasavallan alueella suomikkonimet muutettiin kyynillis-kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetuksi ("Pjitkjarjanta" eli ent. suomalainen Pitkäranta). Nuo soltaattinimet, niissähän EI OLE kirgiisi-, ei juutalais-, ei ukrainalais- eikä myöskään ostjakkityylisiä sukunimiä. Mitenkähän olisi, jos joku "suuren ja mahtavan" suurlähetystöstä lukisi tästä parit ehdotukset suomalaissyntyisten punaupseerien nimistä: Aksel Anttilan mukaan "Anttilagrad" tai Toivo Antikaisen mukaan "Antikaishviliburg"...? |
||||
|
20.08. 20:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan, Hannu-serkku. Osaava bordercollie on lampaiden kanssa tunnetusti erittäin loistava työkalu, mitä tulee lampailta toivotun "käytöksen" ohjailuun. Saattaapa borderi, jopa tietoisesti säästää lampuriparan tappioluetteloiden laatimiselta. |
||||
|
20.08. 17:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Radio-Kipinää hoiti aikoinaan Nippalan pariskunta. Diesel-Widex-kuulolaitteeseen sopivan useammankin sinisen Hellesens-sormiparistom olen rouva Nippalalta ostanut. Diesel-Widex = tanskalaisvalmisteinen Widex 600 D, savukerasian kokoinen, taskussa pidettävä hökötys. |
||||
|
|
20.08. 17:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lampaat ovat tietäääkseni myös varsin tehokas "laitteisto" kasvillisuuden kurissa pitämiseen...? | ||||
|
20.08. 07:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuka muistaa vielä "Malaporo"- mainoksen, jossa patsasteli lasileukainen ukkeli Stetson päässä ja rööki huulessa? Kuvausrekvisiittana vielä metwurstitehtaan saaliiksi joutuva hevoskaakki? Se sama ukkeli, "Marlboro-mies" heitti veivinsä jokseenkin pian - tietenkin - ja vielä keuhkosyöpään ! Mainoksen mielikuvaheräte: - miehille, jotka kulkevat omia polkujaan. Nyt vaan tuppaa polut olemaan hukassa. |
||||
|
20.08. 07:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös tuo kotelo, jossa repeämä on, olekin moottorikotelo? Jos näin on, niin ei ihme, että tämän mallin moottorivaunut ei kelvanneet kenellekään muulle kuin Suomeen! |
||||
|
|
19.08. 18:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Matti, se surkeus loppui tyystin, kun FDR itse älysi kuolla kääkähtää pois. Herra Erkki, puoliksi vitsinä: - Braunausta Dachaun kautta historiaan (pahiksena) ja niin Pillausta tuli ryssän raastamana Baltijsk. |
||||
|
19.08. 10:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jukka, kyllä se panssarijunan vaikutus oli myös todellinen. Moraaliseksi se tuli kyllä, kun väsyneet punikit näkivät "tultasyöksevän hirviön", josta lahtarien kuularuiskunluodit kimpoilivat taivaan tuuliin aiheuttamatta muuta, kuin maalin raapiutumista... Lahtarit nöyrtyivät kumman kerkeästi junan tykin jyskyttäessä. |
||||
|
Kuvasarja: Lindau - monipuolinen ja mielenkiintoinen rautatiesolmu Etelä-Baijerissa |
19.08. 05:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Zum hohen Stiefeln, Hannu-serkku! Wunderschön!!! "Ich hab' mein Herz in Bodensee verloren, im einen lauen Sommernacht!!!" Jopas oli mahtavan kiva kuvasarja! Monet kiitokset, sillä Saksan karttoja (ja myöskin Googlemapsia) tutkiessani, juuri Bodenseen tienoot olivat sangen kiehtovia! Olipa kartat ajalta ennen tai jälkeen "NSDAP-jefreitterin" aikakautta. Sir John! Monet kiitokset myös sinulle, nyt sitten selvisi 18 478:n tilanne! Nimittäin uskon itse tuon nelisylinterisen kaunottaren aikanaan vetäneen aktiivivuosinaan kuulua "Rheingold"-loistojunaa myös. Tuon baijerilaisen S3/6:n konfiguraatio oli hyvin mielenkiintoinen ja myös hyvin onnistunut kun kerran Reichsbahnkin vielä jatkoi sitä (kaksi- ja kolmisylinterisiin koneisiin perustellusti päätyneenä) sarjalla 18.5 ja pistämällä Henschelin rakentamaan niitä vielä 1927 aikoihin. 18 478:han oli ns. MAFFEI-Pazifik, ja sellaisena erottui ulkonäöltään preussilaisista Robert Garben suunnittelemista vetureista (mm. P8 eli BR 38.10), joissa putki- ja laitehässäkät korostivat vetureiden teknisyyttä. Anton Hammel oli tehnyt S3/6:sta silmiä hivelevän kauniin luomuksen. Uusien kattiloiden myötä näistä tuli sitten 18.6:sia, tunnetusti ajettiin pikajunissa vielä 1960-luvun lopulle. Mielenkiintoisen näistä nelisylinterisistä tulistin-yhdyskone-vetureista tekee sekin, kun Reichsbahnilla alettiin suunnitella ensimmäisiä uusia "Einheitsloks" eli yhtenäismallisia vetureita (mallia BR 01 pikajuniin, BR 44 tavarajuniin), niin samalla päätettiin tilata koesarja nelisylinterisiä versioita eli BR 02:ta. Kuitenkin 01:een päädyttiin ja nimenomaan rakenteen yksinkertaisuuden (ja siten helppouden) takia. Koeajoissa 01:llä ja 02:lla ei höyrytaloudessa niin kovin suurta keskinäistä eroa ollut, joten... BR 02:t entrattiin sittemmin 01:n tyyppisiksi. Tällaisia kirvoitti Hannu-serkun Lindaun-reissu tätä omatekoista "Deutschmeisteriä" kirjoittamaan baijerilaisvetureista, sir Johnin "yllyttämänä"! Niin vielä kartasta: - tuo pengerrys Lindau Insel-asemalle, sehän on joskus kantanut nimeä "Hafendamm". Voi vain kuvitella, millainen kuvauspaikka se oli ollut Weimarin tasavallan aikana... 01 oli kaksisylinterinen tulistajaveturi ja 02 noudatti 18.4:n rakennetta. BR 44 oli kolmisylinterinen. |
||||
|
18.08. 20:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei ole vissiin niin nerokkaasti suunniteltu, että raiteettoman aavejunan kanssa toimisi...? | ||||
|
18.08. 20:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei oikein päivänvalon kanssa täsmää edellisen, Voltin makasiinin kuvaan. Eikä Voltin asema tuon näköinen ole. | ||||
|
18.08. 20:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suorittaja juuri etelän opastinkampea kääntämässä. Etelästä tulevan junan konduktööti kuulutti: "Ja tullahan Härmän asemalle, puukkoo oves ja verta seinillä." Härmän asemalta muisto 95-vuotiaan iskän kertomana: oma isänsä (Kauhavan konstaapeli Mikko R.) sanoi kerran, että asemalta soittivat että salpietari on tullut ja pitäisi lähteä hakemaan. (Asuivat noihin aikoihin Ylihärmässä.) Iskä (tuolloin koulupoikaikäinen) luuli, että joku Salpietari-niminen mies tulee nyt kyläilemään ja sen takia sitä pitää mennä asemalta hakemaan. |
||||
|
18.08. 20:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kauhava, ravintolalla varustettu IV luokan asema. Kun kauhavaasil oli tua puukkoteheras siinä liki, niin senkös takia asemaravintolas oli listalla päntiönään verilettuja? Ei ollu vissihin raaka-ainehista runsauren pulaa...? |
||||
|
18.08. 20:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruhassa ei nyt niin kovin pilkuntarkasti seurattu Oulun rautatien pysäkin piirustuksia. | ||||
|
18.08. 20:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| RAm-junan kuljettajaventtiili oli Oerlikonin valmistama näkemys asiasta. Saksalaisille oli tullut Knorr tutuksi, niin itse uskoisin tämän olleen yksi (ja riittävä) syy siihen, miksi RAm-junia enää kauaa Saksan radoilla siedetty. RAmissa oli kyllä ollut Indusi, mutta vaikuttiko jäätäminen siihenkin, en tiedä. | ||||
|
|
18.08. 15:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aitrangin onnettomuudessa sveitsiläis-TEE (RAm-kiitojuna), ajoi ylinopeudella oikealle kaartavaan kaarteeseen hernerokkasumussa ja suistui kiskoilta. Kaksi vaunua kippasi vastaan tulevan raiteen yli pöpelikköön, yksi vaunuista tunki päätynsä radan sivuun ja viimeisenä ollut moottorivaunu hupsahti poikittain viereiselle raiteelle. Minuuttia tämän jälkeen törmäsi vastaan tullut Schienenbus VT 98 romuihin. 28 kuoli, mm. molempien junien kuljettajat. TEE:n kuljettaja oli ilmeisesti aloittanut jarruttamisen liian myöhään. RAm korvattiin tämän jälkern jokseenkin heti tavallisella TEE-veturijunalla ajettavaksi. |
||||
|
17.08. 16:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ehkä mieluumminkin "rautakanavaa" varten, Sir Jaakko. | ||||
|
|
17.08. 16:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Markku, ei suinkaan tyhmä kysymys, ei toki. Ratkaisevassa määrin tehty rakenne- tai konstruktiomuutos, jolla on ISO vaikutus esim. valmistustekniikan kannalta. Sama pätee huoltoihin, korjauksiin, varaosien määriin ja - ennenkaikkea - käyttöön ja sen seurantaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka kompromisseistä ei koskaan voitane täysin välttyä. Pyöräkoon muuttamisella on vaikutuksensa muun muassa teliin, jarrujärjestelmän osien sijoittamiseen, jousitukseenkin ja jopa niinkin simppeliin asiaan kuin kardaaninivelten kulmaan verrattuna tulevaan / lähtevään voimansiirtoakseliiin ja NIIDEN keskinäiseen kulmaan. Siitäkin huolimatta, että vaikka Dm6:n korien nosto vaikutti aika raakasti kardaaniakseleiden kulmaan [kun se muuttui moottori-vaihteisto-suuntalaatikko-tsydeemin noustua ylemmäs akselinkäyttölaitteisiin (autokielellä: - "banjoon" tai perään) nähden.] Isoa haittaa tästä ei tiämmä koitunut. Kuutosethan meni hylkyyn lähinnä ikänsä ja siitä syystä kuntonsa takia. Saksalaisilla on sana: "Splittergattung", joka tarkoittaa jonkun tietyn sarjan kalustoyksiköiden lukumäärän olevan siksi pieni (sirpale), että ylläpitämisen mielekkyyttä pitää välillä miettiä. Esimerkkinä Deutsche Bundesbahnin sarjan BR 05 kolme veturia!. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, että joskus jopa ulkomaalityypin vaihtokin oikeutti uusiin "ristiäisiin"... Riippuu aika paljolti muutoksen merkittävyydestä. Ei liene siten ihmekään, ettei konstruktiopuolen teknikko- ja insinöörikoulutuksen kesto ollut silloin (eikä nytkään) mikään viikonloppukurssin pituuteen rinnastettava juttu. EDIT: Herra Petrin kommentti äsken valaisi samaa asiaa - hiukan lyhyemmin kuin itseltäni ("muinaiset foinikialaiset" - juu vallan!). Heko heko. |
||||
|
|
17.08. 15:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri: - oletan lättäjunamatkafilosofian olleen pääsääntöisesti lyhyillä matkoilla: vaikkapa Ruha - Hahtomaa, Pateniemi - Haukipudas, Hirvineva - Ruukki, Kömi - Valkeajärvi, Maksniemi - Laurila esimerkkeinä mainitakseni. Elikkä siis lättäjunaliikenteen peruskauraa... Itse uskon nimenomaan harrastajien suosineen ns. "Rautapersematkoja", eli juuri Ol - Jns, tai Ol - Sk. (Itsekin joskus tällaista tehnyt, vaikkakin täällä etelässä.) Tai kukapa näistä enää tietää ??? |
||||
|
|
17.08. 14:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvät herrat, oululaisten vaunujen ajomatkat olivat tosiaan varsin pitkiä: Ol - Sk = 334 km Ol - Roi = 220 km, ja Roi - Kjä lisäksi 85 km Ol - Tor = 132 km sekä päälle lisäksi 4 km Haaparantaan. Ol - Kon = 166 km Kon - Tlk = 156 km, mikäli tällä välillä Oulun vaunuilla ajettiin? Ol - Jns = 435 km. [Matkat vuoden 1973 Turistista.] Tampereen ajopiirissä oli matkat kutakuinkin lyhyempiä, mutta rungot olivat pääsääntöisesti veto-liite-veto tai veto-liite-liite-veto myös. Veto-liite-liite-veto Haapamäen tien lättäjunissa olivat taipuvaisia kulkemaan "hitaassa", mikäli junassa oli täyskuorma ja raskas keli. Aika paljon oli myös ihan peruslättäjunaa: veto-liite. Turku-Toijala junat tietenkin pitempiä, ja niitä pidensivät omalla tavallaan knp-käyntien siirtoajot. Kuten muillakin rataosilla, joissa konepajalle/-lta tulleet vaunut kulkivat. Postiliitteen mukana olo normaalirungoissa vaikutti tietenkin vetovaunujen määrään. Tunnettu lienee rantaradan H 33 / 34, joissa yleensä oli yksi vetovaunu ja postiliite. Viikonloput myös pidensivät junia, ympäri rataverkkoa. Kysymys: millaisilla rungoilla edellä mainitut viisivaihteisilla vetovaunuilla varustettuja lättäjunat kulkivat? Veto-liite saattoi arkipäivällä puolenpäivän aikaan olla helppo juna ajettavaksi, mutta...? |
||||
|
17.08. 00:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Tuomas, akselipainot eivät välttämättä aina jakaudu tasan. "Pieniä" heittojahan saattaa aina olla. 32 akselia tarkoittaa sitä, että vaunussa kuljetetun hirmupainavan klöntin aiheuttana paino jaetaan radan päällysrakenteen kannalta siedettävämpään arvoon. |
||||
|
|
17.08. 00:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Markku, eli ns. akkupää. | ||||
|
|
16.08. 21:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistan lukeneeni jostain, että seiskojen kolmimittariset taulut vaihdettiin jokseenkin varhain nelimittarisiksi. Lieneekö suirin syy ollut painemittareissa, kolmen eri asteikon ja viisarin tauluissa ilmiselvästi piti olla aikamoista ilmaputkispagettia taulun sisällä. | ||||
|
|
16.08. 16:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä pystyttiin, herra Rainer. Kunhan Dm6:ien koreja oli nostettu korotuspaloilla siten, että Scharfenberg-vetokytkimet olivat samalla korkeudella. Sama koski Eia- ja EFia-vaunuja. Korotustöitä tehtiin 1959 alkaen. Sitä ennen vaunukierrot oli ollut pakko tehdä kummallekin sarjalle erikseen. Dm6 - 7 yhteisajossa kuitenkin kuutosilla lähdössä kiihtyvyys oli parempi, johtuen juuri pienemmistä pyöristä. Vetokytkimissä tämä aiheutti lievää rytkyttelemistä ja nykimistä. Muuten kuutosilla ja seiskoilla ei muuta keskinäistä teknistä eroavaisuutta ollut. |
||||
|
15.08. 14:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| On toki totta, että toimialasta riippuen, etenkin tuotekehityspuolella, on joskus riittävän hyviä syitä estää vieraita silmiä näkemästä jotain sellaista, joka ei ole tarkoitettu julkistettavaksi - ei ainakaan prototyyppivaiheessa. Niin, mitähän eräs J. Jyränki muuten sanoikaan joskus ennenvanhaan: - "mikään ei ole niin helppoa kuin kopiointi." Teollisuusvakoilu on tosi iso ongelma, mutta että nuhruinen ja halkeilleen asfaltin peittämä tehtaanpiha...? |
||||
|
14.08. 12:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tulee tässä ihan synnintuntoon: - joskus tullut houkutus nostaa luiskislaakerin kantta ja pissiä sinne. | ||||
|
14.08. 12:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Toveri normintäyttäjältä ei näköjään ole jarrukopin laudoitus sujunut ihan putkeen... | ||||
|
|
14.08. 12:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun joku SS-miestä leikkivä nilkki heittäytyy tärkeäksi. Nokia Alumiinissakin tällaisia näki: - eivät sopineet vartijanammattiin. Yksikin jeppe joka ikisenä aamuna vartalo vyötäröä myöten ulkona luukusta karjui naama punaisena henkilökortin näyttämisestä. Jämsässä ei tietääkseni ole mitään muuta puolustusvälineteollisuutta kuin tussareita värkkäileviä pikkupoikia. |
||||
|
13.08. 10:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vai onko kyseessä yksittäisen varikon tekemä pikaratkaisu? | ||||
|
|
12.08. 20:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pölyksihän kivihiiltä ei sentään pitänyt stokerilla murentaa. Syynä siihen oli polttoilman "pääsy" palokerroksesta läpi. Hiilen laadulla myös suuri merkitys: - laavaksi sulava kivihiili ei sovi mitenkään hyvin veturihiileksi (arina tukkeutuu). Sellaisella hiilen rikkipitoisuus on liian suuri. Voimalaitoskäyttö on sitten eri asia. Liikkuvalla ketjuarinalla varustetulla vesiputkikattilalla voi polttaa periaatteessa vaikka mitä. |
||||
|
12.08. 19:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| E - litteramerkintä kertoo 2. matkustusluokasta. Tavallaan historiaan palaamista, "alkuperäiset" 20 800 mm pitkät ja puukoriset Em - sarjan makuuvaunut oli juuri 33:lla makuupaikalla. |
||||
|
12.08. 11:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jotensakin turhaa... Jotenkin tulee mielern vanha vitsi: - Luojaltaan hiukan saamapuolelle jäänyt mies lääkärissä: " - Herra lääkäri, onkohan minun silmissäni jokin paha tauti, aina kun pistän silmäni kiinni, niin en näe mitään." |
||||
|
|
12.08. 11:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Soveltuiko hienojakoinen kivihiili millään filosofialla veturihiileksi? | ||||
|
10.08. 23:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mannekiininäytös !!! | ||||
|
10.08. 00:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| "VR Hyvinkään Konepajan Kootut Teokset", nro 3112. | ||||
|
10.08. 00:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ennen vanhaan oli vetureilla vakimiehistö, eli kuljettaja - lämmittäjä-työpari. Eli nimikkoveturikäytäntö oli voimassa. Muistaakseni sotien aikana siitä luovuttiin, pakon edessä. Äärimmäinen kiilloittelu ja veturitallilla (käytännöllisesti katsoen) asuminen takasi sen, että työparit tunsivat ajokkinsa viimeistä niittiä myöten. Äärimmäisyydestä kertonee sekin veturitallilegenda, että yksikin työpari oli viilannut veturinsa puskimetkin kiiltäviksi. Olipa eräskin kuljettaja antanut nimikkojumbolleen vaimonsa nimen (Hilja). Jokseenkin kätevä keino pitää parisuhdekumppaninsa nimi muistissa. Unohtaminen voipi olla vaikka kotona kovalla äänellä toteutetun "kehityskeskustelun" pääaiheena, mene ja tiedä. |
||||
|
08.08. 23:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hapan mikroilmasto, herra Panu? | ||||
|
08.08. 23:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sunnuntaina ei ilmeisestikään ollut tarvista kuljettaa isoa porukkaa junissa, siksi ainakin yksi vetovaunu. Enkä ollenkaan ihämmästele kahden vetovaunun junia (arkipäivisin) tuolla reitillä. |
||||