Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
10.06.2017 18:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joni, näin jälkikäteen muisteltuna, hieman off-topicina: bulgarialaiset laitettiin sittemmin opettelemaan tietokoneohjelmointia. Seurauksena sitten se, että sieltä olivat lähtöisin 1980- ja 1990-luvulla levinneet tietokonevirukset. | ||||
|
10.06.2017 18:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuo puolien kaareva muoto johtuu materiaalitekniikasta. Suorat puolat saattoivat valun jälkeen jäähtyessään katketa. Kaarevilla puolilla oli enemmän peli/joustovaraa kutistumisen "yllättäessä". | ||||
|
10.06.2017 18:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| 1200-Ladan esitteessä 1988 oli kiihtyvyys 0 - 80 km/t ilmoitettu olevan 20 sekuntia. Repikää siitä... | ||||
|
10.06.2017 17:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sieltä löytyvät "Schieberschubstange", "Kreuzkopf" ja "Voreilhebel"! Todella hyvä kuva! | ||||
|
10.06.2017 17:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kerrassaan sievä tuo vedenkorkeuden näyttölaite...! | ||||
|
10.06.2017 17:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Raimo, on kuitenkin ihmisiä, joiden terve järki tai itsesuojeluvaisto on luokkaa keskimääräistä vähempi. Ihmisten avuksi on lait kirjoitettu, sillä niiden avulla määritellään sallitun käytöksen/toiminnan rajat. Vaikka onhan se niinkin, että missä on laki, on myös olemassa rikos. Muistan, kun poikana luin lakikirjasta lauseen: "Kaksintaistelu on kielletty". Minun vähäisen ja suhteellisen oikeustajuni mukaan se henkilö, joka kokee saaneensa väärää kohtelua toisen taholta, ei näin ollen saa haastaa "syyllistä" kaksintaisteluun, vaan yhteiskunta järjestää keinot sovituksen aikaan saamiseksi/hankkimiseksi. Miten rajat muuten vedettäisiin kuin kirjoittamalla viisaita sanoja paperille ja painattamalla kirjaksi kaikkien tietoon ja noudatettavaksi? | ||||
|
10.06.2017 16:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fasaani on kuulemma maailman ainoa lintu, joka kykenee nousemaan pystysuoraan ylös. Evoluution tulos, sillä alunperin fasaanit asustelivat korkean heinän seassa, näin ollen lähtökiitoon ei jäänyt tilaa. Fasaanipaisti on todella hyvää! T.nmrk: "ex-appiukko (1935 - 1998) kasvatti niitä". | ||||
|
10.06.2017 16:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oikein sievä Oulun rautatien pysäkki! Oven saisi minun mielestäni vaihtaa alkuperäisen malliseen... | ||||
|
10.06.2017 15:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös Mir rakennettukin taiwanilais-eteläkorealais-malesialaislla elektroniikkakomponenteilla? | ||||
|
10.06.2017 15:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös termiitti olekin semmoinen muurahaisen tapainen elukka/ötökkä pitkillä tuntosarvilla? T.nmrk "bilsantunnilla torkkunut". | ||||
|
10.06.2017 15:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mitä yhteistä on kuvan veturilla ja Pihlajaveden vanhalla kirkolla vuodelta 1782? Äkkinäinen sanoisi, ettei mitään. Kirkon kellotornista löytyy kello, jonka on valmistanut Lokomo vuonna 1937. | ||||
|
10.06.2017 15:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mäntässä Mäkelä liikennöi myös Boxer 300-Volvoilla. T.nmrk "pikavuoro Tampere-Mänttä-Keuruu lähti klo 16.15". | ||||
|
10.06.2017 15:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuo kuvassa taempana näkyvä SVT 137 225 oli parannettu versio alkuperäisestä Lentävästä Hampurilaisesta (VT 877 a/b) ja se valmistui 1935. Voimansiirto oli dieselsähköinen, pyörästöjärjestyksen ollessa 2'Bo2'. Kummassakin päässä oli 410 hv Maybach-moottorit ja generaattorit teliin asennettuna. Vetotelinä oli keskimmäinen Jacobs-teli ratamoottoreineen. Jumassa oli 77 ensimmäisen luokan paikkaa ja nelipaikkainen baari. Suurin sallittu ajonopeus oli 160 km/t. Junan suurin pituus oli 44 956 mm. Tuo SVT 137 225 jäi neuvostovyöhykkeelle 1945. Myös Länsi-Saksassa liikennöitiin SVT 137:illä; ne myytiin/lahjoitettiin DDR:ään 1959. DB:n junista yksi muutettiin dieselhydrauliseksi 1951. Vaihteistona oli nyt Voith. Oikein mielenkiintoinen kapistus! Bauart Hamburgin numeroiksi kertoo "Triebwagen-Archiv" SVT 137 149 - 152 ja SVT 137 224 - 232. | ||||
|
|
10.06.2017 14:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lentävästä Hampurilaisesta alkoi 1933 alkaen trendi kaupunkien välisestä nopeasta moottorijunaliikenteestä. Samaa ilmentävät amerikkalaisten Burlington Zephyr, japanilaisten Shinkansen, Porkkanat, Pendolinot, Saksan ICE-junat, Ranskan TGV:t ym. Eikä loppua näy... | ||||
|
10.06.2017 14:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Valkeiskankaan vahtitupa myytiin ja purettiin, sittemmin pystytettiin Pihlajavedellä, Oivalan talon lähelle järven rantaan. Tiedän tämän, koska ystävystyin 1975 Oivalassa asuneen tytön (s. 1958 k. 2014) kanssa, ja tämän tytön serkku pystytti tätä vahtitupaa 1996 kesällä. | ||||
|
10.06.2017 14:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eräässä amerikkalaisia höyryvetureita käsittelevässä kirjassa oli kuva hevosraitiovaunusta. Kuvatekstissä oli jotenkin näin: heinäpolttoinen 0-4-0-veturi raiteella sejase... | ||||
|
10.06.2017 14:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muisto konepajakoulusta 1975 - 1977: sorvin istukkaan työstettävää kappaletta kiinni tiukattaessa ei saanut käyttää jatkovartta. "Mitä pitempi jatko, sen tyhmempi jätkä". Tämä ei liity kuvan tilanteeseen!!! Huh, omien niin sanottujen käsivoimien riittävyys kun vaihteli sorvaajakohtaisesti. | ||||
|
10.06.2017 13:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Käytettinpä vanhaan aikaan ("villin lännen vetureiden aikana") myös kääntösysteemiä, joka oli asennettu ilman monttua maan päälle. Äkkisilmäyksellä se muistutti lastentarhan keinua. Tällaisena se kuitenkin oli tilapäinen; siirrettiin uudelle paikalle sitä mukaa, kuin rataa valmistui. | ||||
|
10.06.2017 02:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muuten, Spitfiren suunnitellut Reginald J. Mitchell totesi kuultuaan koneensa saamasta Spitfire-nimestä: "typerä nimi!". Mitchelll kuoli 1937 42-vuotiaana ennen kuin yhtäkään Spitfireä oli alettu sarjavalmistaa. Olikohan myöhempien versioiden saaman Rolls-Royce Griffonin äänimaailma erilainen kuin Merlinin? Prototyyppi Supermarine 300 lensi ensilentonsa 6.3.1936. Ensimmäinen tuotanto-Spitfire I lensi 14.5.1938. Tarkka Spitfiren valmistusmäärä oli: 20 630 kpl. Kokonaisluvussa ei ole mukana tuntematon määrä hävittäjä-Spitejä ja valokuvaustiedusteluversioita, jotka tuhoutuivat Supermarinen Woolstonin-tehtaan pommituksessa 26.9.1940. Spitfireitä vietiin myös Ranskaan (vain yksi kpl), Kreikkaan, Portugaliin ja Turkkiin. Lisäksi Viro oli tilannut 12 Spitfire I:stä, mutta tilaus raukesi. Sodan aikana myös Egypti sai Spitejä. Kansanyhteisön ilmavoimista Kanadan, Uuden-Seelannin, Australian, Etelä-Afrikan ja myöskin Intian lentäjät lensivät ja taistelivat Spitfireillä eri sotanäyttämöillä. Saksan miehittämistä maista paenneet tsekit, hollantilaiset, norjalaiset, belgialaiset, jugoslaavit ja Vapaan Ranskan lentäjät sotivat Spiteillä, puhumattakaan amerikkalaisten vapaaehtoisten Kotka-laivueista. Vuodesta 1942 alkaen myös USAAF sai näitä koneita. 1944 Italian liittoutuneiden puolella sotineet ilmavoimat saivat 33 konetta! Neuvostoliittoon toimitettiin eri versioita 1 333 kpl. Ellen ihan pahasti pieliseen muista, niin RAF sai viimeiset Spitfirensä 1948. Nuo ylläolevat tiedot koskevat 2. mms aikaa, jonka jälkeisestä,ajasta käyttämäni kirja ei kerro.... Myös Seafirestä (laivaston versioista) kirja ei kerro. Taas tuli asiaa Aviation Shoppiin...! Voi raakkules, unohdin puolalaiset! Spitit poistettiin käytöstä 1950-luvun alkupuoliskolla. |
||||
|
10.06.2017 01:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tietääkseni Kauhava ja Lappi (vuodesta 1953 alkaen Tuomioja) rakennettiin samoilla piirustuksilla. | ||||
|
10.06.2017 01:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joskus 1960-luvun alkupuolella ajettiin raviradalla autoilla maaratakilpa-ajoja. Muistan kerran, kun ruotsalainen kuljettaja Tom Trana ruttasi punaisen Volvo Amazoninsa. Muistiin jäi myös sininen Renault Gordini... Itse näin ensimmäisen televisio-ohjelmani Vuohijoella perhetuttavan luona äidin kanssa käydessäni, oli piirretty: Kiviset ja Soraset. Vuosi lienee ollut siinä 1963 tienoilla.... | ||||
|
09.06.2017 16:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sitten, kun tihutyömaalarit on ammuttu, ketkä ammutaan seuraavaksi? Minä vaan kysyn...! | ||||
|
09.06.2017 15:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mäntän asemapäällikön tytär oli samoihin aikoihin yhteiskoulussa kuin minäkin (eri luokalla tosin). Oli rauhallisen oloinen mimmi. Off-topicina muistaisin asemapäällikön sukunimen: Kivinen. | ||||
|
09.06.2017 15:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lapin Kulta on mielestäni vetistä, kuin ruumiinpesuvettä. Se ei yksinkertaisesti ansaitse oluen nimeä! Huom. MAKUASIA!!!!!! | ||||
|
09.06.2017 15:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Toisen tiedon mukaan veturin 2564 olisi valmistanut Brooks.valmistusnumerolla 62881, vuonna 1921. Mainittakoon, että Chesapeake & Ohio-yhtiön rautatieläiset kutsuivat Mikadoa nimellä "Mike". Saksalainen merkintätapa Mikadolle on 1'D1'. Nuo linkit eivät enää toimi miljoonan vuoden jälkeen... | ||||
|
08.06.2017 17:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mikä Hiirolan asematalon tilanne on tällä hetkellä? | ||||
|
08.06.2017 17:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jyväskylä oli autoilijoille muutenkin ikävä paikka 1970-luvulla. Yksisuuntaisia katuja oli paljon. Esimerkiksi päästäksesi 200 metrin päässä olevan talon eteen piti ajella kaksi kilometriä. T.nmrk "kyydissä ollut". | ||||
|
08.06.2017 17:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Luumäki eli Bone Hill. | ||||
|
08.06.2017 17:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huomaa Belpaire-kattila. | ||||
|
08.06.2017 17:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Elikkä City of Truro on Great Western-rautatien veturi n:o 3717. Sillä ajettiin toukokuussa 1905 erikoispostijunaa mutkaisella radalla, alamäkeen, Tauntonista länteen suurella nopeudella. Mukana ollueen tunnettun journalistin ja junan kellottajan Charles Rous-Martensin mukaan suurin nopeus oli 164 km/t, eli uusi maailmanennätys tuolloin. Jälkikäteen tutkittuna osoittautui, että todellisuudessa nopeus olisikin ollut hieman pienempi. 3717 valmistui vuonna 1903, sen pyörästö oli (on yhä) 2'B. Siinä oli kaksi sylinteriä kehyksen sisäpuolelle asennettuna. Vetopyörän halkaisija on 2 045 mm, paino työkunnossa 94 tonnia, kattilapaine 14,1 kg/cm2, suurin akselipaino 18,6 tonnia, tenderiin mahtui hiiliä 5 tonnia ja vettä 13,6 kuutiometriä. Kokonaispituus puskimenpäitse 17 126 mm. Viimeinen City-luokan veturi poistettiin käytöstä 1931, mutta toisen maailmansodan jälkeen City of Truro kunnostettiin ajokuntoon. Sen alkuperäinen numero oli 3171. | ||||
|
|
08.06.2017 16:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Saman pöljän kansan jäsen suunnitteli Spitfiren ja toinen jäsen tuon veturin... Taisivat olla tarkoituksenmukaisia kumpikin... | ||||
|
08.06.2017 16:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olisipa ollut hauska nähdä käytännössä, kun tuota mutka-akselin keskimmäistä laakerikaulaa koneistettiin... | ||||
|
08.06.2017 10:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Silta on mallia "Schwedler". Alunperin se palveli Porin radalla Pahankosken sillan toisena siltajänteenä, kuten osa porukasta varmaankin jo tietää. | ||||
|
08.06.2017 10:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Liikenteelle avattaessa 1886 kantoi nimeä "Kelviå". | ||||
|
08.06.2017 01:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja sitten taas tulleepi tekstiä kirjasta Triebwagen-Archiv, kirjoittanut DI Rainer Zschech: (hieman lyhenneltynä ja kirveellä käännettynä) Jatkuvasti kasvava matkustajaliikenne DDR:n ja naapurivaltioiden välillä pakotti ottamaan käyttöön paremman, nopeamman ja mukavamman junatyypin. Deutsche Reichsbahn hankki 1960-luvun puolivälin tienoilla kotimaiselta kiskokalustoteollisuudelta nelivaunuisen dieselmoottorijunan. Sitä voitiin tarvittaessa pidentää viisi- tai kuusivaunuiseksi. Tätä silmällä pitäen oli koneisto suunniteltu riittävän tehokkaaksi, joskin lisävaunuja käytettäessä nopeus rajoitettiin 140 km/t:iin. 1963 esiteltiin ensimmäinen juna yleisölle. Koeajoissa osoittautuivat junan kulkuominaisuudet hyväksi, sekä perusrakennetta myös pidettiin onnistuneena. Jarrutusmatkat koeajoissa olivat vaaditun mittaiset. Tältä pohjalta vuonna 1965 valmistuneet sarjajunat valmistettiin samanlaisiksi kuin ensimmäinen juna. Ne asetettiin liikenteeseen väleille Berliini - Kööpenhamina ja Berliini - Praha - Wien (osittain myös viisivaunuisena). Junan suunniteltua 160 km/t nopeutta silmällä pitäen se muotoiltiin virtaviivaiseksi; moottorivaunut muistuttivat SVT Kruckenbergia (vuodelta 1939). Juna oli teräsrakenteinen, suunniteltu kevyeksi levyistä ja kevyistä profiileista rakennettavaksi. Sarjamerkki junalla oli alun perin VT 18.16, vuodesta 1970 alkaen 175. Junassa VT 18.16 04 oli moottorivaunun etuosa tehty lasikuituvaihvistetusta polyesteristä. Vetolaitteena oli moottorivaunujen päädyissä Scarfenberg-keskuspuskin, jossa oli myös sähkö- ja paineilmaliittimet. Välikytkimet olivat Scharfenberg-lyhytkytkimiä. Vetotelit olivat erikoisrakenteisia, akselivälin ollessa 4 000 mm. Näin teleihin voitiin sijoittaa VEB Dieselmotorenwerk Berlin-Johannisthalin valmistamat 900 hv pakokaasuturboahtimilla varustetut 12-sylinteriset nelitahtidieselmoottorit yhdessä hydraulisen vaihteiston kanssa. Vetotelin molemmat akselit olivat vetäviä. Telikehys oli levystä hitsattua kotelorakennetta. Teräksiset kehdon kierrejouset kuuluivat myös asiaan. Akselilaakeripesät olivat myös kierrejousitettuja. Edelleen, juoksutelit olivat Görlitzin mallia, ilman sarvirautoja. Kaikissa teleissä oli nesteiskunvaimentimet. Juoksutelien akseliväli oli 2 500 mm. Junissa oli myös moottorin jäähdytysjärjestelmä. Sähköisen tuuletinmoottorin kierrosluku riippui moottorin kierrosluvusta, joten jäähdytysteho säätyi sopivaksi. Järjestelmässä oli myös lämpövahti. Jarruina käytettiin sähköohjattua kaksivaiheista Hildebrandt-Knorr-paineilmajarrua. Ne olivat tönkkäjarruja, joita varten jokaisella akselilla oli oma jarrusylinterinsä. Joka akseli oli varustettu luistonestolaitteella. Juoksuteleissä oli myös magneettinen kiskojarru, joka toimi pika- ja hätäjarrutuksessa itsetoimivasti mukana. Toki kiskojarrua voitiin käyttää myös ohjaamosta käsin. Seisontajarruna toimi vetoteleihin sijoitettu ruuvijarru. Moottorivaunuissa (merkitty VTa ja VTb) olivat seuraavat osastot: konehuone, ohjaamo, matkatavara- ja postiosasto. Radiohyttikin oli sisustettu moottorivaunuun konduktöörin hytin lisäksi. Niissä oli myös 2. luokan avoin matkustajaosasto. VMc-välivaunussa oli ravintolaosasto keittiöineen ja kolme 2. luokan hyttiä. VMd-vaunussa puolestaan oli yhdeksän 1. luokan hyttiä. VMd-vaunussa oli sitten yjdeksän 2. luokan hyttiä. Joka vaunussa oli tietenkin sisäänkäyntiovet, eteiset ja käymälät. 1. luokan istuinjärjestys oli 0 + 3, ne olivat pehmustetut. 2. luokan avo-osastossa penkeissä oli kallistettavat selkänojat, penkkijärjestys oli 2 + 2, hyteissä 0 + 4. Ravintolaosastossa oli 23 istumapaikkaa, järjestyksellä 1 + 2. Yksiosaiset sisäänkäyntiliukuovet olivat sähköpneumaattisia, ja voitiin sulkea ohjaamosta käsin. Matkustajaosastossa oli raitisilmatuuletus ja lämmitys. Junassa oli myös öljylämmityskattila vaunujen lämmittämiseksi ja myös moottoreiden jäähdytysneste voitiin sillä tarvittaessa lämmittää. Lämmitystä voitiin myös järjestää moottoreiden jäähdytysnesteen avulla. Vaunujen valaistus hoitui loisteputkilla. Yleisvalaistus oli ohjaamosta hoidettavissa. 1. luokan osastoissa oli matkatavarahyllyissä lisäksi lukulamput. Kaksi junaa voitiin kytkeä yhteen. Moottorien tehonsäätöjärjestelmä oli sähköinen, releillä ohjattu. Hydraulisen vaihteiston ohjaus oli automaattinen ja se riippui ajonopeudesta ja moottoreiden kierrosluvusta (maksimi 1 500 kierr./min). Junissa oli myös turvalaitteet. Lisäksi moottoreissa, vaihteistoissa ja öljylämmityslaitteessa oli itsetoimiva valvontajärjestelmä. Tämä helpotti kuljettajan työtä. Konehuoneissa oli myös puoliautomaattinen palonsammutusjärjestelmä ilmaisimineen. Numerotietoja kuvan junasta: pyörästöjärjestys B'2+2'2'+2'2'+2'B', suurin pituus nelivaunuisena 97 360 mm, pyörän halkaisja 950 mm, paino työkunnossa 212,7 tonnia, suurin akselipaino 19,8 tonnia. Istumapaikkaluku 1. luokassa 54, 2. luokassa ja ravintolassa 80 +23. Junat valmisti VEB Waggonbau Görlitz. |
||||
|
07.06.2017 22:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mainittakoon, että Leenan sisarveturi, joka ennen vanhaan oli Lielahdessa Enqvistin tehtaan veturina, oli ensimmäinen leveäraiteinen veturi, joka kävi Mäntässä. Siitä oli jopa juttu ja kuvakin Kuorevesi-Mänttä-Wilppula-lehdessä, joskus vuonna yks ja kaks. T. Nimimerkki "mikrofilmejä tuijottanut". | ||||
|
07.06.2017 22:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Keski-Euroopan rekkajunissa on mukana makuuvaunu rekkakuskeja varten. Koskahan meillä taasen? | ||||
|
07.06.2017 22:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aika paljon on poistuvaa tavaraa... Lieneekö kulkeneiden junien vessoista lähtöisin? | ||||
|
07.06.2017 22:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuo kymppi oli uutena Kouvolan Teeteevee. Ainakin kuvasin sen siellä joskus 1976. | ||||
|
07.06.2017 22:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja kuulemma "Hanska piti!" | ||||
|
07.06.2017 22:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Naisystäväni äiti kertoi tapauksesta siten, että hänen miehensä piti tuona päivänä jättää täytetty veikkauskuponki asemalla olevalle kioskille. Tulipalon vuoksi jättäminen ei ollut mahdollista. No, kotona tarkistettiin sitten lehdestä oikea rivi, ja PAM! - olisi ollut kaikki oikein ja jättipotti! Tästä tapauksesta kerrottiin jopa seuraavan päivän Helsingin Sanomissa. "Perheenisä menetti veikkausvoiton - syynä aseman tulipalo!" | ||||
|
07.06.2017 21:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Koskahan entisten asematalojen aitoihin ilmestyy kyltti: "Tunkeilijat ammutaan. Eloonjääneet ammutaan uudelleen"? | ||||
|
07.06.2017 21:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Elvis Live Show? Minä kun luulin, että Elvari delasi elokuussa 1977... | ||||
|
07.06.2017 21:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| 80-kympin lätkä poistui uusista pakettiautoista 1981. Sen jälkeen rekisteröidyillä pakuilla sai pöhkiä satasta. Vanhojen pakujen piti edelleenkin körötellä 80 km/t max. Lisäksi satasen pakujen suurin sallittu paino oli 1 600 kg. Tämän säännön takia jenkkipiilofarmarien piti körötellä kahdeksaakymppiä. Ihme sinänsä kun taas jenkkifarmareissa oli samanlainen moottori/vaihteisto kuin henkilöversioissa, joilla sitten sai päästellä moottoritiellä markkakakskymmentä lasissa... | ||||
|
07.06.2017 09:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuo zeppelin oli matkalla Japaniin. Eli siis kyseessä oli asiakastoimitus. Suunnitelman mukaan sen piti lentää Venäjän ja Siperian yli, mutta ei saanut lupaa, joten tuo ilmalaivateknologian viimeisin huuto jouduttiin kuljettamaan maakuljetuksena Venäjän halki. Edellisestä Zeppelinin Suomen-vierailusta olikin jo kulunut aikaa... | ||||
|
05.06.2017 21:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Helsingin Sanomista luin kerran jonkun aikaa sitten vaatimuksista sopivaksi raitiovaununkuljettajaksi: litran rakko ja kilometrin pituinen suoli... | ||||
|
05.06.2017 20:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Juttu 1930-luvulta: kaksi Pohjanmaan pikajunaa kohtasi eräällä asemalla ja postivaunut sattuivat kohdakkain. Toisesta postivaunusta huusi postimies toisen postivaunun vastaavalle postimiehelle: "Mitä kuuluu?" Toinen vastasi: "Hyvää kuuluu, Kannus palaa!". Selitykseksi mainittakoon, että Kannuksen asemankylä paloi 1930-luvulla. Siitä tuli sitten pitkäksi aikaa lentävä lause: "Hyvää kuuluu, Kannus palaa!" (Muistuma postin vitsailuja sisältävästä kirjasta Kirjattua postia, joskus 1970-luvulta.) | ||||
|
05.06.2017 20:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuulemma se 5105:n palon syynä oli kuumien pakoputkien päälle vuotanut öljy. Olivat sammuttaneet palon, pysäytettyään ensin junan linjalle. Liikkeelle lähdettyä se syttyi uudestaan ja paloi toisenkin kerran, palon sammutus oli nyt saanut olla, koska sammuttimet olivat tyhjiä. Turun konepajalla näkemäni valokuvan mukaan tupakkaosasto oli vaurioitunut pahoin, puhumattakaan sitten alustan vaurioista. Kori oli pehmennyt palossa ja oli aika notkoselkäisen näköinen. Tämä Mikko Ketolaiselle tiedoksi, yli 10 vuoden jälkeen... | ||||
|
04.06.2017 22:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Esko, ei ole Atkinson, vaan Atchison. | ||||
|
04.06.2017 11:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Moottori näyttäisi olevan Romppasen (lue: Strömbergin) tekemä... (vai mikä ABB se nyt olikaan!) | ||||
|
02.06.2017 13:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erään kirjan mukaan tuo "piruntorjuntarakennus" olisi rakennettu vuosina 1792 - 1794. Tyypiltään se edustaa itä-Suomen kekomaisia keskeiskirkkoja. Uusittiin nykyiseen asuun 1929, jolloin sitä korjattiin alkuperäisen hengen mukaiseksi. Rakentajaksi kehutaan olevan Juhana Salonen. | ||||