Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
04.03.2017 19:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan veturi oli junassa P63 maaliskuun 15. päivänä vuonna 1951. Mistäkö tiedän? Iskä pääsi armeijasta siviiliin tuolloin ja merkkasi veturin numeron ylös Hämeenlinnan asemalla. Oli kiristellyt hampaitaan autokomppaniassa. | ||||
|
04.03.2017 19:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tiedättekö mitä lyhenne UPM tarkoittaa? Joo, Uupuneet Paperi Miehet. | ||||
|
04.03.2017 19:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jostakin luin vuonna yks ja kaks että sankassa sumussa vek pysäytti junan siipiopastimen viereen ja lähetti lämmittäjän kiipeämään mastoon ja koettamaan kädellä että missä asennossa siipi on. Tarina on tosi ja kertoja elää... | ||||
|
04.03.2017 19:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaunu on suulakepuristetuista alumiiniprofiileista hitsattu. Alumiinin lujuus riippuu seostuksesta. En tiedä miten teräsrakenteinen vaunu olisi "reagoinut" tälllaisessa tapauksessa, uskoisin että melko lailla samalla tavalla. Alumiinin hyvä puoli on sen keveys, kierrätettävyys ja vain mielikuvitus rajoittaa alumiiniprofiilin muotoilun. Vielä kun muistetaan että alumiinin hitsaus on nykytiedoilla helppoa. Ihmettelen hiukan että vaunun kohtalona oli hylkäys siitä huolimatta että vauriot rajoittuvat melko suppealle alueelle. Ilmeisesti muodonmuutoksia on tapahtunut enemmänkin... Nykyisin teräksen eräs ongelma on kuparoituminen, johtuen teräsmateriaalin kierrätyksestä (sulattavat sähköjohtoja teräksen mukana?). Suulakepuristuksen periaatteen ymmärtää kun otetaan esimerkiksi majoneesituubi, jonka korkissa olevalla poikkileikkaukseltaan tähdenmuotoisella kärjellä puhkaistaan vastaavan muotoinen reikä tuubin suuhun. Ulos puristettava majoneesi on sitten tämän reiän muotoista. T. nimimerkki "entinen alumiinitehtaan tuotesuunnittelija". |
||||
|
04.03.2017 18:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joona Kärkkäinen mainitsi Sm1-2-mallin kutsumanimeksi samin. Onko kukaan koskaan kuullut ko. kaluston muita kutsumanimiä, esimerkiksi antennilättä, sakari-matti tai maksiraitsikka? | ||||
|
04.03.2017 18:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lienee myös Knut Nylanderin kynänjälkeä... Knut Nylander kuoli 1886, Oulun rautatietä rakennettaessa. Oulun rataa varten laadittuja asematalojen piirustuksia käytettiin Savon, Kotkan, Karjalan ja Porin ratoja rakennettaessa. Tällöin Suomen yleisimmäksi asemataloksi tuli Oulun rautatien pysäkki. Niitä on aika paljon jäljellä, tosin eri tavoin laajennettuna. Uutta arkkitehtiä ei palkattu rautatielle ennenkuin 1892, jolloin Bruno Granholm tuli palvelukseen, aluksi piirtäjänä ja sitten arkkitehtinä. |
||||
|
04.03.2017 17:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvassa oleva kitara on Epiphone J-200, kuuluisan Gibson J-200:n halvempi versio. Gibson esitteli sen vuonna 1938 ja sen hinta oli silloin 200 taalaa. Kantavan, hieman bassoisen äänenvärin vuoksi siitä tuli hyvin suosittu countrymuusikoiden keskuudessa. Gibson osti Epiphonen kitaratehtaan vuonna 1957. Nykyisestä hintaluokasta saa hyvän käsityksen siten että yhtä kuuluisa Gibson Hummingbird maksaa nykyisin noin 4400 euroa kun taas Epiphone Hummingbird maksaa puolestaan noin 440 euroa. J-200 oli myös Gibsonin vastaus Martinin D-28:n antamaan haasteeseen. J-200-mallia on myös kopioitu laajalti. Muun muassa japanilainen Ibanez teki saman näköistä mallia 1970-luvun alkupuolella. Kerrotaan nyt samalla että Gibson haastoi Ibanezin oikeuteen plagioinnista, sillä seurauksella että Ibanez muutti tuotantopolitiikkaansa. Gibson aloitti tasakantisten akustisten kitaroiden valmistuksen 1926 Kalamazoossa. Epiphonen perusti kreikkalainen siirtolainen Anastasios "Epi" Stathopoulo 1903. 1930-luvun Epiphone-orkesterikitarat ovat nykyisin erittäin haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Kuvan soittaja on tehnyt hyvän kitaravalinnan. T. nimimerkki "Yamaha FG411-12:n omistaja vuodesta 1996". Gibson ja Epiphone valmistavat yhä tuota kitaramallia. |
||||
|
04.03.2017 15:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiellosta tuli mieleen: minullakin oli 1970-luvulla jonkinlainen pienoisrautatien alku. Katselin kerran Turussa eräässä tavaratalossa myytävänä olevaa pienoisrautatiekalustoa ja löysin oikein vekkulin näköisen ilmeisesti saksalaisen olutsäiliövaunun. Pyysin myyjättäreltä lainaksi kuvasto/hinnaston siiinä mielessä että mitähän tuollainen vihreänkirjava vaahtoavan oluttuopin kuvalla varustettu telivaunu maksaisi. Suureksi yllätyksekseni hintaa ei mainittu vaan vaunun kuvan kohdalla oli teksti: "Tuonti Suomeen kielletty alkoholilainsäädännön nojalla." Muistan hämmästyneeni moisen tekstin johdosta. Voihan sosiaalidemokratia! Ihan kuin joku olisi pelännyt että minusta tulisi vaikka nyt rappioalkoholisti nähtyäni olutyhtiön säiliovaunun HO-pienoismallin... | ||||
|
04.03.2017 15:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Edelleen Nikolaistadin radan IV luokan asemista: Filppula, Alavo ja Östermyra (vuodesta 1897 lähtien Seinäjoki) rakennettin myös IV luokan asemiksi, mutta käyttäen toisen näköistä tyyppipiirustusta. Tuntomerkkeinä mm. avokuisti radan puolella. Tämä aseman luokkamerkintä ei tarkoita samaa kuin vaunujen luokkamerkintä vaan kyseessä on lähinnä ilmoitettu palvelutaso. | ||||
|
|
04.03.2017 14:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eli kyseessä on Turun - Toijalan/ Tampereen - Hämeenlinnan rautatien IV luokan asematalo. Samanlaisia rakennettiin useille muille rataosan liikennepaikoille, jotkut peilikuvana. Edelleen lievästi kehiteltynä tämän näköistä asematalotyyppiä rakennettiin Tammerfors - Nikolaistad - radalle Orihvedelle (paloi 1886, korvattu uudella käyttäen vanhaa kivijalkaa), Keurulle (vuodesta 1897 Haapamäki) ja Tervajoelle.. Näistä Tervajoki on vielä jäljellä. Keurun asematalo muutettiin asemapäällikön asunnoksi, kun nykyinen asematalo valmistui1897. Se purettiin tavara-asemaa laajennettaessa Mierontien valmistumisen yhteydessä. Tämän asematalotyypin suunnittelijaksi mainitaan Knut Nylander. | ||||
|
04.03.2017 14:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olinpa kerran tehtaalla töissä, jossa ei ollut aikaa tehdä kerralla kunnollista (lue: piirustusten mukaista sallittujen toleranssien puitteissa) mutta aina oli aikaa tehdä sama työ kahteen kertaan, kun asiakas kehtasi reklamoida virheellisestä tuotteesta. | ||||
|
04.03.2017 13:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Nakkikoppi-Sisusta yksi pikku juttu: olipa kerran suomalainen rekka ulkomailla parkissa jossakin. Ulkomaalainen kuljettaja tuli katsomaan Sisua ja sanoi lopuksi: hyvät sinulla on vehkeet, Fullerin vaihteisto ja Rolls-Roycen moottori mutta ohjaamon olet näköjään tehnyt itse... | ||||
|
04.03.2017 02:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Porkkanoista puheen ollen, minkälainen on ns. turkulainen suunnanvaihto? Tavalliseen tapaan suunnanvaihtoa tehtäessä saattaa suuntalaatikon hammaspyörät jäädä hammas-hampaalle-asentoon. Tämän estämiseksi siirrettiin suunnanvaihtovipu E- tai T-asentoon ja samalla pyöräytettiin tehonsäätöpyörää pykälä pari. Näin meneteltynä hammaspyörät asettuivat lomittain ja suunnanvaihto onnistui. Etenkin ennenvanhaan kun porkkanoilla ajettiin Jyväskylästä Naantalin satamaan Haapamäen kautta oli ainakin P106:lla suunnanvaihtoaikaa vain viisi minuuttia. Juhani Pirttilahti, oletko kuullut nimitystä "politiikkakytkin"? Eli kyseessä on erään tamperelaisen konduktöörin mukaan Porkkanan yhteisajokytkin. |
||||
|
04.03.2017 02:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aikoinaan 1979 talvella olin vähän aikaa piirtäjäharjoittelijana Turun konepajalla. Sain kerran tehtäväkseni suunnitella Porkkanan ylimenosuojuksen peitteen. Aluksi sen piti olla pressukankainen, mutta sitten joku toivoi että se olisi tehty filmiliimatusta vanerista. Minä totesin että tällöin siitä tulisi jumalattoman painava. No, rupesin kansioista etsimään ylimenosuojuksen Valmet-piirustusta saadakseni välttämättömiä mittoja. Löysin piirustuksen joka esitti ylimenosuojuksen peitelevyä (tehty muistaakseni alumiinista). Siinä tuli todetuksi että saamani tehtävä olisi turha. Kysyin missä nämä peltilevysuojukset ovat, eikö niitä voisi käyttää. Vastaus: - tuolla ne on jossain ratapihalla lumen alla. Homma jäi siihen... Kuva kyseisestä peltisuojuksesta näkyy Kimmo Pyrhösen erinomaisessa Porkkanakirjassa kuvasta, joka esittää"jäätynyttä porkkanaa". | ||||
|
04.03.2017 01:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vuonna 1926 suuressa kansainvälisessä rautatienäyttelyssä esiteltiin eri veturitehtaiden uutuuksia. Oli monenmoista jättiläisveturia ja Suomesta niihin verrattuna pikkiriikkinen H7 (vuodesta 1942 Hv4). Mikä hassuinta, pikkiriikkinen H7 päihitti kaikki ne jättiläisveturit erinomaisella teho/painosuhteellaan. Monen maan veturi-insinöörit kiertelivät H7:n ympärillä ihmetellen moista saavutusta. Eräs veturinkuljettaja muisteli Ilmari Talven kirjassa H7 olevan hyvä työkalu. Mainittakoon että mäkisellä Haapamäen tiellä suht pienipyöräinen H7 pysyi hyvin aikataulussa (matkustajajunissa) ja kun sen tilalle vaihdettiin kokoliaampi H8, niin junat alkoivat kulkea myöhässä, johtuen erilaisista kiihtyvyysominaisuuksista. Olisi hauskaa nähdä tämä ajokuntoisena... |
||||
|
04.03.2017 01:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niittaaminen on melkoisen ystävällinen tapa koota teräsrakenteita. Mikäli jokin osa kaipaa uusimista niin porataan vain niitit pois, uusi osa paikalleen ja niittaus. Ja kas, siistin näköistä tuli ja lujuus pysyy lasketuissa rajoissa. Hitsauksen avaaminen on ihan toista., rälläkkä laulaa aariaa ja jälki on rumempaa. Vielä kun muistetaan että hitsisauman lujuus on luokkaa 90% perusaineen lujuudesta. T. nimimerkki "koneteknikko". | ||||
|
04.03.2017 00:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Skodan muista valmisteista: neljä pyörää ja looda, helppo purkaa ja koota, sellainen on Skoota, isä ohjaa äiti työntää ja lapset kantavat pohjaa. Muuten Helsingissa Hanasaaren B-voimalaitoksen turbiiinit ovat Skodan valmistamia. Sanovat olevan kestävää kamaa... |
||||
|
04.03.2017 00:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eräs muistelo K60-kiskoista. Haapamäen entinen tallipäivystäjä Pekka Kinkamo kerran sanoi minulle että huonompi mies pystyy K60-kiskon päällä syömään eväänsä. | ||||
|
04.03.2017 00:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vielä lisäksi, pahempi rahanielu se johtaja on kuin yksittäinen proletaari. | ||||
|
|
04.03.2017 00:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| YT-neuvotteluja jonkin verran kokeneena hämmästelen aina sitä, että johtoporrasta/esikuntaa jne ei koskaan vähennetä. Aina vain suorittavasta portaasta... Kaikista hienoista johtamisopeista huolimatta työpaikoilla kärsitään "rankaisevasta tavoitejohtamisesta" tai johtamistavasta mallia "Management by Perkele". (Oletettavasti johtajat ovat saaneet oppinsa aliupseerikoulusta, jossa opetettiin johtamista huutamalla...) En usko kehitykseen tässä asiassa tuntien suomalaisen luonteen. Joku minulle sanoi aikoinaan että naisjohtajia tarvittaisiin lisää, koska he ovat johtamisoppinsa saaneet lapsia hoitamalla (neuvottelemalla känkkäränkkäkin rauhoittuu, mainitakseni yhden esimerkin). | ||||
|
03.03.2017 23:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Merkinnöistä vielä muistutettakoon arvoisia vorgilaisia Porkkalan tunnelin aikaisesta käytännöstä, jolloin VR SUOMI ja vaunun numero maalattiin henkilövaunuissa fascialistaan. Estiväthän ikkunaluukut kiskoineen normaalien emalinumeroiden ja -kirjaimien käytön. Oliko Porkkalan luukut myös R-sarjan ravintolavaunuissa, saattaa näkyä myös aikalaisvalokuvissa. Merkittiinkö niissäkin numerot fascialistaan? Postivaunuissa oli myös luukut, mutta kun niissä on ikkunat harvemmassa, saattoi numerot ja postitorvet jäädä paikoilleen. Miten on, tietäjät? | ||||
|
03.03.2017 20:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kimmo Pyrhöselle nippelitieto: Saarijärvellä monttuun lätän ajanut kuljettaja sai tapauksen jälkeen potkut rautateiltä. Tämän kertoi minulle paikalla ollut isoäitini Elina Rintamäki (k. 1984). | ||||
|
03.03.2017 19:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Loisteputkivalaistusta kokeiltiin aikoinaan vaunuissa Ei 22789, EFi 22395 ja CEi 2625. Oliko muita? Tietääkö joku? Teppo? Sivukysymys: Onko Helsingissä olemassa kauppaa mistä saisi 1958 Oldsmobilen metallisen pienoismallin? Myös Christine kelpaisi. (Asiaa tuntemattomille: 1958 Plymouth Fury Sport coupe). Risteysasema myy tässä suhteessa eioota, samoin Tieto-Nikkari. |
||||
|
03.03.2017 19:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Masalassa oli Koneisto Oy:n halli, jonne kaalihäkki pääsi sisälle. Raidetta on pätkä jäljellä, ilman yhteyttä rataverkkoon. Oliko kyseisellä raiteella sähköt? Kuka osaisi kertoa? Ellei ollut, niin oliko Masalassa päivysveturi? | ||||
|
03.03.2017 19:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvässä junamatkassa on 90 % toiveikasta odotusta ja 10 % muistpjen verestämistä... | ||||
|
03.03.2017 18:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun mielestä kaalihäkki pysyy kaalihäkkinä vaikka sillä olisi neljän tuuman maalikerros päällään... | ||||
|
03.03.2017 18:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oli kuulemma Dm4:lläkin omat ongelmansa. Nimittäin moottoreissa oli pitkät (yhtenäisrakenteiset?) sylinterinkannet jotka aikaa myöten käyristyivät. Konepajakorjausten jälkeen ajettiin kaikilla neljällä moottorilla, matkaa tehtiin ajan kuluttua kolmella moottorilla ja joskus jopa kahdella. Ainakin mahdollisiin ongelmiin viittaavat Dm4:n saamat lempinimet: "Kekkosen umpisuoli", "Kouvolan kettu" ja "Oikuttelija". No. Teknilliseen suunnitteluun kuuluu mahdollinen ongelmien ratkaisu matemaattisesti sekä joskus sattuman kaupallla onnistunut ratkaisu, toisin sanoen hihasta ravistelu. Kyseinen ilmiö tunnetaan myös muilla aloilla, missä rakenteellista kehitystyötä tehdään. Minun mielestäni Hr11:n moottoreiden kierrosluvun pienentäminen saattoi johtua ahtimien asennuksesta (saatiinko ahtopaineet sopiviksi?). Moottoreiden perusrakennehan pysyi samana... Tulkoon samalla mainituksi että Mekydron suurin sallittu ajonopeus oli 144 km tunnissa. Koeajoilla sitä ei saanut ylittää, koska vaihteisto kuulemma alkoi vaihtaa väriä. Mutta nyt meikäeläkeläinen ryhtyy syömään päivällistä. Menu: Pedigree-koiranmakkaraa kermavaahdon kera. Terveelistä ja halpaa, lähimarketissa vain 1,50 euroa... | ||||
|
03.03.2017 14:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Poliiseillakin oli maijana tuon mallinen ransiitti. | ||||
|
03.03.2017 14:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaappanilaasten Risto... | ||||
|
03.03.2017 13:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oikealla näkyy ajaa turuuttelevan Lada. Lieneekö ihan 1200 L? | ||||
|
03.03.2017 13:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Voi tuota 1970-luvun muotia. Laiturilla seisovalla naisella ns. klönttipopot. Muuten, vaunukierroista sen verran utelen, että menikö P12:n vaunusto P41:een, kuten myöhemmin siinä 1977 tienoilla oli tapana? Ainakaan kuvassa ei näy Fo:ta. | ||||
|
03.03.2017 13:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Unohtamatta Viking Salmonellaa... | ||||
|
03.03.2017 13:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Auto lienee Moskvitsh Skandinavia. Mitä? Koska Mossesta on tullut auto? | ||||
|
03.03.2017 01:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös tämän sarjan innoittajana ollutkin Gd-sarja? Rakennustapa juontaa juurensa Venäjän keisarikunnan yhdysliikenteeseen ja silloin sinänsä järkevä Ga-sarjan rakennustapa "esineukkujen" mielestä oli niin väärin! | ||||
|
|
03.03.2017 01:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ehkä ajoitusta auttaisi jos katsotaan toisen vaunun (Em) merkintöjä: SVR numero FSJ. Kuka tietää milloin puuvaunuissa vieläkin näkyvä VR numero ja alapuolella SUOMI - tekstiasettelu tuli käyttöön? | ||||
|
03.03.2017 00:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mikäli oikein muistan, niin "Turun satama" tässä muodossaan hämäsi ulkomaalaisia turisteja oikein päntiönään. Niinpä VR päätti kohentaa tilannetta ja otti käyttöön osoitekilven "Turku satama". Muutosta oli helppo seurata Vilppulassa P104:n vaunujen kyljestä 1970-luvun jälkipuoliskolla. Sensijaan "Naantalin satama" junassa P106 sai sitten olla... Muuten, Cik-vaunut muutettiin CEi-vaunuista. | ||||
|
02.03.2017 22:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jukukäki! Ompa hieno. Kustannusvastaavus varmaankin estää meillä Ilmarisen replikan tekemisen... | ||||
|
|
02.03.2017 22:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muuten, mitä tulee Hr11:n toimintavarmuuteen, niin sivuttakoon sitä tässä, aiheen ulkopuolella. Nimittäin Maybach Motorenbaulla oli pitkä kokemus vetokalustomoottoreiden jne suunnittelusta/rakentamisesta, joten minä itse en usko Hörön epäluotettavuuden johtuneen moottoreista. Vaihteiston (Mekydro) rakenteesta sen verran että välitykset kytkettiin sakarakytkimillä. Normaalilla kanttikertaakanttisakararakytkimellä se ei olisi onnistunut, joten sakaroita oli ovelasti muotoiltu, jotta kytkeminen vauhdissa onnistuisi. Kuulemani mukaan Pullahurun krooniseen linjallejäämtitaipumukseen oli syynä tehonsäätöjärjestelmä. Siinä käytettiin kaksipainesysteemiä ja paineet erotti toisistaan kuminen membraani. Kun membraani vanheni ja jatkuvan taivutuksen seurauksena reikiintyi, niin isompi paine pääsi läpi ja tulos oli selvä elikkä matkan keskeytyminen kunnes apuveturin hinaamana päästiin pois linjalta. Jos joku tietää paremmin Lentävän Suden tekniilkasta, niin oikaiskoon minua. | ||||
|
02.03.2017 21:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan juna on peräisin vanhasta ihanasta Daadaaräästä. (DDR) | ||||
|
02.03.2017 21:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Näyttää ihan siltä kuin kyseinen veturi olisi entinen Kriegslok BR52. | ||||
|
|
02.03.2017 20:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Dm6- ja liitevaunujen koreja nostettiin 1959 samalle kytkinkorkeudelle Dm7-kalustoon verrattuna. Eräs turkulainen kuljettaja muisteli minulle 1981 että Dm6 kiihtyi paremmin kuin Dm7, johtuen pienemmistä pyöristä. Yhteisajossa Dm6-Dm7 vetokytkimet rasittuivat tästä syystä. Todella hyvä kuva muuten! | ||||
|
02.03.2017 18:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun muistaakseni tätä koksijunaa nimitettiin "Rasputiniksi". Lähti Kouvolasta vuonna yksi ja kaksi klo 18.20. Nimimerkki "kerran nähnyt". | ||||