Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
28.05.2024 15:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Tero, majakoita? Siis Flight Simulator 3:sta periaatetuttu VOR/DME - majakka, oliko se tällainen? | ||||
|
Kuvasarja: Dm2 n:o13 |
28.05.2024 15:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämä 13 oli ollut myös Kirkkonummen tallissa säilössä. Kun ins.tsto Saalasti aloitti touhuilunsa siellä, karkottui 13 kiertolaiseksi. | ||||
|
28.05.2024 14:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha, hyvin todettu ja paikalleen sanottu: tosin vetoteli muistuttaa paljolti saksalaista tuon ajan näkemystä, laahustelikin on mallia "Görlitz". Moottori on tanskalaisen Frichsin tampellalainen kopio, vaikkakin lisenssivalmistetta. Mutta: kaikkien näiden osioiden sovittaminen yhteen, toimivaksi ja halutuksi kokonaisuudeksi vaatii omaa osaamistaan. Suomalainen moottorivaununrakennustaitohan alkoi 1920-luvun lopulla, kun rupesivat luonnostelemaan ja väsäämään Ds1:tä ja Bm1:tä. Pienen maan pienet piirit ja pienet resurssit vaativat pakostakin suuntaamaan katsetta sinne, missä osaamista oli aiemmin todettu olleen. Tosin niinkin menestyksellisen tuotteen kuin "Lentävän Hampurilaisen" eli SVT 877:n voittokulkua kyllä seurattiin tarkalla silmällä (Die Reichsbahn - ja Glasers Annalen - lehtiä oli tilattu rautatiehallitukseen). Päästiinpä sodan jälkeen sitten Dm4+kiitojunarunkoon. Aika näytti sitten senkin, että Dm8 ja Dm9 olivat matkustajan ja Vilppulan asemalla seisoksivan jauhojulpin silmissä oikein kiva vimpain... (Vaikka Breda D19SC12P välillä sairastelikin vesipyttytautia.) Sääli, että tällaista, herra Juhan mainitsemaa taitoa ei enää ylläpidetä maassamme (Sm3- ja Dm11 - ja -12-seikkailut). Muuten, Dm2:lla eli "Kukkopillijunalla" päästeltiin tarvittaessa 90 km/t vauhdilla, vuonna 1936 ei ollenkaan väheksyttävä saavutus. Ja nyt tiukka kysymys herra Eljakselle (luotan sinuun yhtä vakaasti kuin pässi suuriin sarviinsa!), nyt kun motteihin päästiin: Uutinen Kuorevesi-Mänttä-Wilppula - lehdestä (torstaina 29.9.1949): Kuljettaja kuoli / Moottorijunan ollessa täydessä vauhdissa. "Kun moottorijuna lähti viime lauantaina (= 24.9.1949) Mäntän asemalta klo 18.20 ja sen piti pysähtyä Koskelan seisakkeella, jolla oli matkustajia odottamassa, porhalsikin se täydellä vauhdilla pysäkin ohi. Junailijan mennessä ottamaan selvää asiasta, tapasi hän kuljettaja Pauli Mikael Rannan kuolleena paikallaan. Junailija sai moottorivaunun pysähtymään muutaman sadan metrin päässä pysäkiltä. Paikalle kutsuttu lääkäri (Sten von Troil? oma kysymykseni) totesi kuoleman johtuneen sydänhalvauksesta. Päivystäjäveturi (GAS:n Pikkurusko 315:kö?) tilattiin työntämään moottorivaunu Vilppulaan. Pauli Ranta, joka oli toiminut moottorivaunun kuljettajana n. viitisen vuotta, oli syntynyt Mäntässä v. 1902 ja jäi häntä lähinnä suremaan vaimo ja sisarukset." Motti: - oliko se Dm2 ja mikä numero? Viimeisenä talvena (1952 - 1953) Mäntän mottina oli Dm2 nro 14 ja sen ollessa huollossa tilalla oli nro 13, eli juuri kuvan vaunu. Edit: Haapamäella kerran tallipäivystäjä P. Kinkamo kertoi kyseisen motin "kuolleen miehen kahvan" olleen nahkahihnalla sidottuna ohjauslaitteeseen. Veturinkuljettaja P. Rannan hautajaispäivä oli 9.10.1949, Mäntän hautausmaalla (pitäjänlehdessä olleen kuolinilmoituksen mukaan). |
||||
|
27.05.2024 18:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mielenkiintoinen vaunu! Lienee Poczta Polskan omaa mallia, eikä "sotasaalista" Reichsbahnilta...? | ||||
|
|
27.05.2024 18:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| . | ||||
|
27.05.2024 18:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tietoja Po 9824:stä: - seisoi Ilmalassa alkuvuodesta 1984, emalinumerot poistettuina. Vuonna 1990 se muutettiin virkatarvevaunuksi BG 040184. Se olikin sitten viimeinen puukorinen postivaunu, joka virkatarvevaunuksi muutettiin. |
||||
|
26.05.2024 23:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erinomaista, herra Hannu. Kiitän ja kumarran. | ||||
|
26.05.2024 21:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Korkeuserosilmukkaa on joskus kutsuttu myös "kääntötunneliksi". Blitzdonnerwetterkreuzpappenheim, kun on hyvä ja kiehtova kuva! |
||||
|
|
26.05.2024 21:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hmm. Olisi kunnostettuna erinomaisen hyvä aikamatkalaite Mäntän radalla, ja miksei myös Porvoossakin...? |
||||
|
26.05.2024 21:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Ilta hiljaa pimenee, pimeys vain tyhjyyttä hallitsee..." Olen samaa mieltä herra Pasin kanssa, koskien kuvan aihetta ja symboliikkaa. |
||||
|
|
26.05.2024 21:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ainakin USA:ssa isolle ATU:lle ei näytä olevan esteitä. Tämä (aukean tilan ulottuma, eli sellainen jonka ulkopuolelta sisään päin EI SAA tulla mitään) ei kovin paljoa vaikuta junan kulun vakauteen suhteessa raideleveyteen, mikäli ajonopeutta ei nosteta kohtuuttoman isoksi. Kulun vakauteen vaikuttaa pääasiassa raiteen kunto (virheetön geometria versus perunapelto!). Venäläiset myös harrastavat isoa ATU:a (eli gabariittia). Siellä olevaan lienee jotain sukulaisuutta Valtionrautateillä jo vuodesta 1913, jolloin venäjän poika sai aikaiseksi sillan Nevan yli Pietarissa (itäinen yhdysliikenne alkoi). Englantilaisten pieneen ATU:un vaikuttanee pelkälti historiallisuus; pienet kulkuneuvot ja ahtaat paikat ja jo 1840-luvulta lähtien. Oma juttunsa on sekin, kuinka "kauas" pitkän telivaunun sivuseinä "liikkuu" keskiviivasta poiketen eri säteisissä kaarteissa. Omasta mielestäni tämä on tärkein seikka rautatievaunun korin leveyttä hahmoteltaessa, siis suunnitteluvaiheessa. Jos vilkaistaan muinaista Tekniikan käsikirjan osaa 1, vuodelta 1946 (VI painos), "rautatierakennus"-kohdasta: Aukean tilan ulottuma uutis- ja uusintarakennuksilta: korkeus kiskon selästä: 5 600 mm. Suurin leveys avoradalla: 5 000 mm ja ratapihalla: 4 200 mm. Totta on sekin, kuinka isoa kuormaa vaunun ajatellaan kantavan. 1919 tienoilla raideleveyden kavennys tökkäsi juuri kuormauskykyyn (sen aikaiset katetut vaunut, mitä niitä nyt olikaan - monenlaista Geetä ja Geegeetä. Gb oli vielä olemattomuuksissa). Edellä mainittua soveltaen, (ja herra Hannun kommenttia vaunun leveydestä) 5 metriä leveä rautatievaunu, jonka pituus puskimineen olisi vain 50 cm, poikkeaa kaarreajossa hiukan eri tavalla kuin 3 074 mm leveä vanhan mallin Eit... |
||||
|
|
25.05.2024 00:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jimi, kyseessä oli uusinta uutta Suomen rautatielaitoksen historiassa: - "Stealth-kiitojuna"! Se on niin stealth, ettei tavalliset kuolevaiset kykene sitä näkemään... | ||||
|
25.05.2024 00:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kimmo T., kiitän ja kumarran syvään. Koneteknikonretkulla eeveepee (elää vaimonsa palkalla) riittää tutkimista ja sisäistämistä kommentistasi. Kun oikeastaan ainoat sähkötekniikan hienoudet rajoittuvat meikämannella kännykän lataamiseen ja myöskin kirolitanioiden lateluun, kun lähikauppa meni poistamaan kuulokojeen patterit valikoimistaan. Tilalle laittoivat niin maan perusteellisen tärkeät ja kaupaksi menevät "vetskari-ledi-valot"! Perussääntöhän lienee selvä: - missä sähköä on paljon, niin ei sitä sormituntumalla tarvitse mennä vartavasten toteamaan...? Mainitsemasi sähkö-Cruise-Control tarkoittanee ajamisen kannalta helpottumista, kun tehorattia ei tarvitse pyöritellä kuin auton rattia Jyväskylän suurajojen rallikuskitapaan? |
||||
|
23.05.2024 23:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Timo, kuinkas sattuikin, minulla on kesäturisti vuodelta 1973. Sen mukaan: pikajuna P 109 (Turku satama - Tampere), lähtö Turusta klo 21.05. Tulo Tampereelle klo 23.35. Junassa oli kahvila ja makuuvaunu tai -vaunuja Turusta Ouluun via Parkano, junassa P 61. |
||||
|
|
23.05.2024 18:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kimmo T., tavoitenopeus? Ymmärsinkö oikein, että kyseessä on jonkinlainen isomman luokan "Cruise Control" eli vakionopeuden säädin? |
||||
|
22.05.2024 19:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha-Pekka, nykyajan vakoilusatelliittitekniikan aikakaudella ei välttämättä ole mieltä kiellellä harrastajia kuvaamasta näitä junia. Toisekseen: eiköhän Pentagonin ja GRU:n nöyrät lakeijat ole jo juorunneet näistä isännilleen. |
||||
|
22.05.2024 14:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kattokalujärjestely on likimain samassa järjestyksessä kuin suomenteeteeveessä. Ruattalaasten Qgz-yä - ja Qhz-ö - vaunuissa ei työnjohtaja/valvojan koppia katolla ollut. | ||||
|
22.05.2024 09:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mielenkiintoisen näköistä muotoilua. Etteivät olisikin ohjausvaunuja? | ||||
|
22.05.2024 09:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari, isäntä ei ole saanut mielestään riittävästi maataloustukea, että alkaisi käsi liikkua asian hyväksi. Koivusta saisi myös sievän olohuoneen sohvapöydän...? Petsillä sävytettyä viilua intarsiatekniikalla kuvioksi vielä, niin...? Kun ei aina jaksaisi sitä iänkaikkista Ikeaa. |
||||
|
22.05.2024 09:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko tämä Wagonkan (kirjoitusasu?) valmistama? Vaikuttaa huomattavasti käyttökelpoisemmalta dieselmoottorijunaksi kuin meille halvalla hankittu Dm12. [Oma matkustuselämykseni: Tpe-Vlp 17.5. pesemätön juna HDM421 (4405) ja 20.5. Vlp-Tpe nuhruinen HDM428 (4405). YÄÄKK!!!] |
||||
|
19.05.2024 11:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvauspaikkakunnan nimi oli Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian aikana "Kaschau". Myös natsi-Saksa käytti Kaschau-nimeä, tuhottuaan Tsekkoslovakian itsenäisyyden 1939. |
||||
|
18.05.2024 06:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Zoomaus ei auttanut näkemään valmistajanlaatan muotoa, mutta virkalakit oliva vuoden 1929 ohjesäännön mukaisia. M 80339 aluskehyksessä olin erottavinani korjausmerkinnän vuodelta 1931, paikka Pm (?). |
||||
|
18.05.2024 06:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Taustalla oleva harjakattoinen omakotitalo on tyypillinen lajinsa edustaja. Ajallisesti se sijoittuu 1940 - ja 1950 - lukujen isoon rakennusbuumiin. Tunnetusti tällaista talotyyppiä ei tapaa Kirkkonummelta ja Siuntion asemankylästä... Mäntässä Koskelasta, Tammikankaalta ja Vuohijoelta tätä tyyppiä on havaittavissa runsain määrin. 1950- ja 1960-luvun taitteessa omakotitalot muuttuivat malliltaan matalammiksi; yläkerran hellahuoneet olivat olleet vastaus suureen asuntojen tarpeeseen. Itse tykkään tällaisesta mallista. "Mataluus" johti tasakattohirveyksiin. Ihme sekoilua Suomen oloissa. |
||||
|
18.05.2024 06:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aamun junassa 17.5., Tpe - Keu, HDM421 oli vaunu 4405 (kevythuollettu ???), jolla itse matkustin -> Vlp. | ||||
|
18.05.2024 06:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Toni, olet mielestäni aivan oikeassa. Lisäksi: veturissa oleva V-kuvio on jokseenkin ajaton ja siten hyvin toimiva, vielä tänäänkin. | ||||
|
15.05.2024 12:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari, pienoismallia rakennettaessa epookin eli aikakauden valinta on oma iso kysymyksensä. Väännän rautalangasta: Ilmarinen silloin, kun sen rakentamista varten alettiin laatia piirustussarjaa. Sitten malmin louhinta. Edelleen tykkitehtaalla tykkisorvien laulu, ynnä muuta ja ynnä muuta. Lasi- ja spriitehtaalle tilaus laivan ristimistä varten. Upseerimessin matotkin. Keittiölle 10 litran kattiloita jne. Ilmarinen merikoeajoilla, talvisodassa naamioituna it-pesäkkeenä ja viimein siinä kuuluisassa ja turhassa saksalaisten tilaamassa operaatiossa syyskuussa 1941 (pul pul pul!). Niin ja kertomassasi nykytilanteessa myös. Kummempiakin maailmalla ovat ihmispolot tehneet. |
||||
|
|
14.05.2024 21:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minulla oli työkaveri, joka väsäsi panssarilaiva Ilmarisen pienoismallia, about 2 metriä pitkänä ja niitinlaskijoiden harmiksi "niitti niitiltä" ikuisuusprojektina. Runko vielä kuparista! Kysyin kerran häneltä arviotaan mallin valmistumisesta, hän vastasi että eihän pienoismalli saa koskaan valmistua... Siihen sisältyi filosofia, joka pienellä miettimisellä viimein aukesi. Herra Hannu, omaa projektiani olin ajatellut N-mittakaavaiseksi. Pohjalaistalon esikuvana olisi ollut Lapuan Antila, kirkko olisi ollut Hakoolaasen tekemä wanhan Kauhavan kirkon (1756 - 1921 paloi, viallinen hormi) oloinen. Se oli siis Keuruun vanhan kirkon (1758) "isoveli" ja tietoja on saanut nyhtämällä hakea ympäri maakuntia...! |
||||
|
14.05.2024 13:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Marx kirjoittiaikanaan täyttä asiaa Pääoman ekassa osassa. Loput osat olikin pääasiassa muiden kuin Marxin kynäilyjä, osittain jotain ihme sotkemista. Marxin sovittaminen nykyaikaan onnistuu jokseenkin kivuttomasti, perusteoriana, jonka edelleen kehittely olisi paikallaan. Leninismi taas oli kostonhimon riivaaman lakimiehen koulutuksen saaneen kyynikon sepustusta. Herra Wahlroosin tautinen kapitalismi sen sijaan on joustamatonta, viheliäisen ahneuden synnyttämää epätoivoista ja epäjohdonmukaista ryöstämisen selittelyä "oikeutetuksi". Se ei kykenee muuttumaan eikä myöskään kehittymään. Valinnan saatte tehdä itse. Nuhjuisia rahavallan ylipappeja sa toki epäillä. |
||||
|
|
14.05.2024 07:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Talouselämän lait EIVÄT OLE luonnonlakeja, vaikka "professorit ja yliopettajat" Hankenissa kuinka yrittäisivät herkkäuskoisia opiskelijoita vetää nenästä! Inhimillisyyden kanssa nillä ei ole mitään tekemistä. Mistä muuten johtuukaan Wahlroosin nostaminen pylväspyhimykseksi ja rajut oksennusreaktiot joka kerta kun joku mainitsee nimet Marx ja Keynes? |
||||
|
|
14.05.2024 07:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Johan nyt, herra Hannu! Raiteistopiirroksesi liikennepaikkojen johdonmukaisuus raiteistojen osalta lyö minut ällikällä! Omat tuherteluni (teemana Etelä-Pohjanmaa) joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa olivat pelkkää harakanvarvasta tämän rinnalla. Sitten tulikin 1990-luvun lama, jonka vuoksi se jäi suunnitteluasteelle. Tuli muuta ajateltavaa... ("Jokivarren" esikuvana olisi ollut Lapua, "Kosoola" taas matki yhdistelmänä Kauhavaa/Alavusta ja osittain painotus olisi ollut arkkitehtuurissa kaksfooninkisine tuparateineen ja larvanevan latoineen!). Hienoa työtä, ja hatunnosto täältä Tasavaltamme pääkaupungista. |
||||
|
13.05.2024 22:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kellotorni on ollut Tsiilossa jo vuodesta 1991. | ||||
|
12.05.2024 22:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kepulainen raiteensuojelusenkeli? Eteenpäin Santeri Alkion hengessä! |
||||
|
12.05.2024 22:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juhana N.: - mahtavaa! Kiitos siitä, että olet olemassa. Sama koskee herra Ari-Pekkaa myös. | ||||
|
12.05.2024 22:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvin mielenkiintoisia kommentteja, pistää miettimään. Tulee mieleen kysymys: - millaisia kokemuksia saksalaisilla on tai oli omista BR 515 - akkumulaattorimoottorivaunuistaan (saks. "Akku-Triebwagen") ? Niin, ja kyllähän Deutschlandissa talvi lienee tuttu "alkuasukkaillekin"...? |
||||
|
|
12.05.2024 18:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pikavuoro - Kabusseissa oli ainakin joissakin yksilöissä Allison - automaattivaihteisto. Yleensä tomaattiloota vaatii jonkun verran tehoa edessään olevalta myllyltä. Niin, ja myllyn - anteeksi - moottorin valintaan vaikuttaa suuressa määrin tehon ja liikuteltavan ajoneuvon massa. Tavallinen kytkinlevytekniikka ja käsin hämmennettävä "vekslausloota" - yhdistelmä ei oikein jaksa Huru 12:n kokoluokassa... |
||||
|
12.05.2024 13:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Ravintolavaunussa ei uninen oo tunnelma, matkustajat, miehet naiset kittaa juhlien.." | ||||
|
|
12.05.2024 13:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Ari-Pekka, Koivarin bussien värityksen historiasta sen verran, että pikavuoro - Kabussien ensimmäisissä versioissa (1977 ->) korien alaosiin laitettiin eloksoitua alumiinia olevia suht leveitä vaakalistoja. Näissä listoissa oli oma tunnusomainen korostus pitkittäisillä harjoilla muotoiltuna. Esimerkkinä oli ollut helposti tunnistettavat amerikkalaisbussit, vaikkapa hyvinkin tunnetut Greyhoundin Scenicruiserit. Autokoriteollisuuden historia - kirjan mukaan Kabus-kori olikin osittain amerikkalaisen ja eurooppalaisen linjurin risteytys. Vauriotapauksissa tällaiset listat ovat hyvin helposti vaihdettavissa ehjiin; listat kiinnitettiin niittaamalla. Eloksoitu alumiini on edullinen ratkaisu, kun maalaamista ei tarvita ja pinnan "liukkaus" on iso plussa autoa pestessä. Alumiiniprofiilit toimitti Nokia Alumiini (vuodesta 1996 Nordic Aluminium). Sitten kun "Nuurdikalumiiniumi" ei profilleja enää valmistanut, Koivari jatkoi värimaailmaperinnettään maalamalla uudemmista busseistaan alaosat tumman met.hohtoharmaiksi. |
||||
|
12.05.2024 07:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hirvenmetsästäjät asialla: - Kato -hik- semafori, kuka osuu parhaiten -higk-... Punaiset hatut (ei asemahenkilökunnan!) ja punaiset nenät, kun kaatoryypyt merkitsevätkin "pakollista kaatokänniä". |
||||
|
11.05.2024 12:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! Aavistin kyllä että suunnittelupuolella työskennellään ahkerasti, mutta että tällainen vuonna 1901! Eikä tämä siis mikään päähänpälkähdys ole, joten neukkari-istuntoja on taatusti myös pidetty tämän tiimoilta. Korin levey näkyy olevan 3 050 mm. Mittanumeroiden fontti on jokseenkin tutun näköinen, joten... |
||||
|
11.05.2024 11:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistan oman 1982 Honda Civicin, kolmiovinen viistoperä, met.hohtopunainen vieläpä. Kaikista kätevin Hondan vakiovaruste oli kojelaudan vasemmassa päässä oleva kannellinen pieni parkkikolikkolokero. Asiaan kuului myös mystinen usko siihen, että yön aikana kolikot olisivat lisääntyneet, vaikka käytännössä kävikin päinvastoin! Ostin sen 1986 Malmivehosta, kun 99 Saappi oli osoittautunut täydelliseksi sähkövikasimulaattoriksi ja virtalukon pohjan oikosulku oli viimeinen (ja kallis) niitti saabismissa. Hondan edellinen omistaja oli nuukaillut radion hankkimisessa: halvin saatavilla ollut automaatihakuinen matolaatikko, jossa oli pikkiriikkinen mittari neuloineen kantelemassa haun onnistumisesta. Ja tulos poikkeuksetta: kaksi kohinaa ja Tallinna, kohinanvahvistimen säestyksellä! 56-kiloinen berninpaimenkoira takatilassa nukkumassa matkojen aikana, aina kun hän käänsi kylkeään, Civic (APP-218) muljahteli siihen malliin, että tiellä pysyttiin ahkeran rattityöskentelysession ansiosta! |
||||
|
10.05.2024 21:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Ahrast ja piukka kui maalimaan tulles." | ||||
|
10.05.2024 01:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tällaisessa ex-rautatiesillassa on se vekkuli rakennepiirre, että pitkittäispalkit olivat / ovat raideleveyden määräämällä etäisyydellä toisistaan. Maantiesillalla "hrududujen" akselipaino ei koskaan (?) tullene kohoamaan Huru 12:n kokoisiksi ja nämä vielä ovat pakostakin yhdellä ajokaistalla. Kysymysmerkki siksi, kun katumaasturiakkuautot selvästikin paisuvat kuin pullataikina ja ovat leveitä kuin hevosenostajan puheet! |
||||
|
10.05.2024 01:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onhan se yksi Not ollut museollakin näytteillä. On vaan sittemmin pistetty piiloon hävettävän huonon ilmiasunsa takia. En usko vaunun olevan vielä atomeina, sillä siinä on jumalattoman paljon asbestia rakenteissa... |
||||
|
|
09.05.2024 18:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Seuraava maalauskaavioehdotus: Olympia-kiitojunan (Dm4-vetoisen!) kaaviolla, numerot senaikaisella fontilla (puuvaunutyyliin) myös! Ai anteeksi - unohdin innostuksissani kokonaan, - eihän kiitojunamenneisyys ole tätä päivää, kustannustietoisen, dynaamisen (dynamiittisen?) ja veheriääsen VR:n trendikkäässä ja aikaansa seuraavassa konseptissa! (Ruoskii itseään ja katuu aktiivisesti syyllistyttyään VR:n virallisen i-teologian pilkkaamiseen.) |
||||
|
09.05.2024 18:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko kuvan nosturi "Rauma-Repolan" valmistama joskus vuonna Aataminaikainen? | ||||
|
|
09.05.2024 18:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ihme, ettei tuota "viattomien lasten vaunua" ole poistettu "teknisen käyttöiän ylittäneenä"...? | ||||
|
08.05.2024 20:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huruslahden jäällä pidettiin talvella 1918 lahden nimeä kantavat "arpajaiset". Huomatkaa "itärintamakeltainen" esteenraivaajalevy ekan Deeverin keulassa, puskinten alapuolella. |
||||
|
08.05.2024 20:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ahaa, VLTJ on toiminnassa vieläkin...? Harjoittivat liikennettään käytettyinä ostamillaan ruotsinlätillä. Olisikohan siellä jopa yksi "dadelasken" säilynyt museoitavana? |
||||
|
08.05.2024 13:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Veden kovuus tai pehmeys tarkoittavat kalsium- ja magnesiumsuolapitoisuuksia vedessä. Suuret pitoisuudet merkitsevät saostumien ja kattilakiven muodostumista. Pehmeässä vedessä pyykki on helpompaa pestä, pesuaine "wörkkii" kunnolla. Kovassa ei wörki. Suomessa veden laatu yleisesti on pehmeää, täällä kalkkia ei kovin haitallisessa määrin liukene pohjaveteen. Öljypolton parhaat puolet ovat sen lieskan kuumuudessa ja siinäkin, että veturin kattilakuormitukseen nähden palamisen ja siten höyryn keittämisen säätö on on kuormitustilanteen vaatiessa nopeampaa. Eikä öljypolttoinen veturi tuota "slakia" (= kuonaa) ollenkaan kuten hiilipolttoiset. Halkovetureilla kuona on silkkaa tuhkaa. Talvella kasvissyöjä-Pikkujumbon kuonaus: avataan vauhdissa tuhkalaatikon etu- ja takaluukut, ajoviima huolehtii lopusta. Säätämiseen liittyi Saksassa aikoinaan kokeiltu (1926 tienoilla) ja käytetty hiilipölynpoltto vetureissa. Muun muassa 05 003, se nurinperisen (ohjaamo edellä) kiiturin (2'C2'h3) piti aluksi olla hiilipölypoltolla. Sodanaikaisen jenkki- ja bolsukeplom- eikun diplomatian kukkanen: Suomen ostamista Brewstereistä ottivat maksun, kun taas ryssä sai ihan ilmatteks, ihan kaikkea mitä Talliinin Joopin pojat kehtasivat pyytää... Studebaker-kuorkkeja (niissä olikin niin kätevää kuljetella Novotsherkasskin kansannousussa tapettujen vastavallankumouksen kätyrien ruumiita öisin salaa haudattavaksi), Campbell's - säilykepurkkeja, saipa bolsut mahorkan mustuttamilla hampaillaan mäystää Wrigleyn purukumejakin! "Cotton Fields" - laulun säestyksellä väsätyt tetsaritkin kuuluivat kuvioon. Ynnä muuta ja paljon. Puhumattakaan tietotaidosta: alkuun venäläisten hävittäjäkoneiden tähtäimet olivat - silkka käsin valkoisella maalilla pensselöity kömpelö rengaskuvio tuulilasissa! Brittiläinen Barr & Stroud Hurricane-hävittäjissä (Murmanskissa vuoden 1941 lopulla) oli siten taivaan lahja. Jenkit paasasivat Talliinin Joopille myös B-25 Mitchell ja B-20 Boston pommikoneita, joiden rauhaa rakastavat CCCP-rauhanlentäjät rauhanpommittivat rauhanpommeillaan Helsinkiä helmikuussa 1944. Hakaniemen torilla punalesket saivat nenänsä verille joutuessaan maastoutumaan nopsasti, kun "Molotovin leipäkoreista" ei bublitskeja tai ryssänlimppuja tullutkaan (tämä taas on toinen juttu...). |
||||
|
|
08.05.2024 08:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari, tekohengitykseen verrattava tapa oli alentaa moottorin puristussuhdetta, mutta sekin oli hapuilua heikoilla jäillä: tehot putosivat samalla. Ja vielä kun muistetaan saksalaisten olleen huonompia ahtimen kehittelemisessä britteihin verrattuna. Natsihenkisestä henkilöstä: - erityisesti salaisen valtionpoliisin (Gestapo) luunmurskaajat, riimukirjainkauluslaattaporukat ja vielä kenraali Ferdinand Schörnerkin olivat tosi "ässiä" mielensäpahoittamisessa sodan viime viikkoina... |
||||
|
|
07.05.2024 23:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Saksalaisilla oli jonkinmoinen taito väsätä hiilivety-yhdisteitä, esimerkiksi työ aloitettiin puhaltamalla vesihöyryä hehkuvaan kivihiilikerrokseen. Erkki N., kertooko sinulle automiehenä nimitys "Fischer - Tropsch" mitään? Tämän niminen tuo em. menetelmä oli. Sakut jotenkin nysväilivät esim. bentsolin ja/tai kevytbentyylin kanssa, koska heillä ei 1920-luvulla muutakaan mahdollisuutta ollut. Eikä heillä pääsyäkään raakaöljylähteisiin ollut, siitä hävityn sodan voittajavaltiot pitivät tarkan huolen. Autoistuminen eteni Saksassa ja bensan voittokulku alkoi sielläkin. Samoihin aikoihin bensiinin lyijyttämistä tehtiin jenkeissä, mutta he eivät patenttia Saksaan suostuneet myymään. Lyijytyksellä oli helvetillisen myrkyllisyytensä lisäksi nakutusta vähentävä vaikutus. Tästä muuten suureksi osaksi johtui toisen maailmansodan aikainen saksalaisen lentokonebensiinin alhainen oktaaniluku: 87. Englantilaisten "Schpitfoiereiden" R-R Merlin-myllyt ruokittiin 100-oktaanisella ja myöhemmin jenkkien "seitsemän peninkulman saappaat" omannut P-51 Mustang käytti 130- ja myöskin 150-oktaanista "keittoa". Voisi sanoa, että polttoainekysymys ratkaisi aika raakasti toisen maailmansodan lopputuloksen. Suihkarit olivat pelkkiä alkeishökötyksiä, eikä pelkästään kovalla vauhdilla taivaalla liihotteleminen saanut aikaan mitään mainittavaa, säikyttelyä ehkä lukuunottamatta. Taktiikkakin olisi pitänyt fundeerata kokonaan uusiksi. U.S. 8th Air Forcelta oli fiksu veto särkeä Saksan hallussa olleita öljynjalostamoja päiväpommituksilla. Ilman soppaa niillä kovin hienoilla ja tuoreelle maalille lemahtavilla sotavehkeillä ei tehnyt mitään! Oli sitten kyseessä Ju-88 hienoine tutkineen, Dornier 335, Tiikeri-tankit ja komeat snorkkelilla varustetut sukellusveneetkin. Ja kun niihin soveltuva sotasetä-aines hupeni koko ajan: keväällä 1945 Saksa kärsi noin 5 000 mokun tappiot per päivä. Huimaa! Eikä Gröfaz osannut muuta kuin lietsoa itsensä valkohehkuisiin raivareihin ja lopulta jätti uskolliset opetuslapsensa ihmettelemään sormi suussa, että mistä huoneesta se laukaus kuului, kun Gröfaz viimein karkasi tuonelaan oman käden kautta. Gröfaz: = Grösste Feldherr aller Zeiten. Suomeksi: kaikkien aikojen suurin sotajohtaja ja herra. |
||||