Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
28.04. 07:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ach so, herra Jorma! Kiitos oikaisusta. | ||||
|
27.04. 19:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistan lukeneeni joskus kauan sitten, että asemamiesoletettu oli rasvaamassa tulovaihdetta ja tulossa ollut EP 53 nappasi sähkösulun kiinni tultuaan eristysalueelle. Asemamies oli voideltuaan vaihteen liukupintoja käännellyt sitä edestakaisin ja se oli sähkösulun takia jäänyt sivutie-asentoon. Tällöin 53:n oli pitänyt jo ohittaa etelän tulosiippari. Ihmettelen kyllä tällaista, sillä vanhojen tietojen mukaan kääntely olisi pitänyt tehdä vaihteen kääntölaitteessa olleella paikalliskääntökangella. Se taas merkitsee, että lupa siihen olisi saatu suorittajalta, siis kampiasetinlaitteella. Mahdollista tietenkin, mutta... Älkää ottako kommenttiani liian todesta. Mitä sanovat asiaan paremmin perehtyneet? |
||||
|
27.04. 13:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha, eipä muuten ole kuvassa Geoab. Zoomasin niin paljon kuin tablettivärkki myöten antoi (kuvan reuna meni seinästä läpi naapuriin, heko heko!). Niin ilmiselvä postiliite, kuin olla voi. Geoabissa oli AINA kaksi isoa sivuikkunaa molemmin puolin. |
||||
|
|
27.04. 09:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös tuon lommoontuneen levyn takana ollutkin Claytonin vesitankki? Levyssä tietenkin myös tukirautoja sisäpuolella. Ja Pasila - Preetiksperin aataminaikuinen asematalo veturin nokan takana vasemmalla. |
||||
|
27.04. 05:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiehtova kuva. Hyvin tehty, herra Teemu. | ||||
|
26.04. 10:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erinomaisen hyvin vieläpä, sir John! | ||||
|
24.04. 07:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Mikko, sikäli kun oma elämänkokemukseni suomalaisista ihmisistä yleensäkin "auttaa" arvioimaan yhtään mitään, niin itse epäilen huonoa henkilökemiaa tapahtumasarjan pohjimmaiseksi syyksi. HUOM! Silkkaa omaa pohdintaa!!! Joskus se kuolemantuomio "langetetaan" ihan pikkuasioistakin. Myös itselle... Hyvänä esimerkkinä tapaus Pohjanmaalta, joskus 1930-luvun aikana: eräskin isä murhasi 16-vuotiaan poikansa ruokapöydän ääreen, kun tämä kiellosta huolimatta laittoi voileipänsä päälle liikaa voita. |
||||
|
22.04. 14:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| CEi näyttäisi olevan 25XX-numerosarjalainen, A7-telillä. Eikä tämä siltikään ole se ehdoton "totuus", sillä sodan aikana rikkoutuneiden vaunujen aluskehyksille rakennettiin 32/49-paikkaisia normi-CEi:tä tähän tapaan: [Uusin CEi-sarja, nrot 2608 - 2633, pit. 20,8 m, uudet aluskehykset, telinä A8, vuosina 1938 - 1939.] Sitten sarja sai jatkoa: 2634, vuodelta 1941, aluskehys vaunusta DEi 2579 vuodelta 1931. Teli A7, hylätty 1969. 2635, vuodelta 1941, aluskehys vaunusta Ci 2240 (hyttivaunu) vuodelta 1922, hylätty 1970. Ettei 2240 olisikin palovaurioitunut Iittalan sotalapsijunaonnettomuudessa 1940? Samassa junaonnettomuudessa paloi Ci 2234, kummassakin Ci:ssä ollut kaasuvalo, ja kumpikin hylättiin sitten vuonna 1942. Kotkalainen Anu Yli-Spangar on kirjoittanut kirjan kyseisestä onnettomuudesta. 2636, vuodelta 1941, aluskehys vaunusta DEi 2555, vuodelta 1929, hylätty 1958, tuhoutunut Kuurilan onnettomuudessa maaliskuussa 1957. Teli A7. 2637, vuodelta 1941, aluskehys vaunusta DEi 2539, vuodelta 1924, hylätty 1968. 2638, vuodelta 1941, aluskehys vaunusta CEm 2443, vuodelta 1928. Siitä tuli BT 01364 vuonna 1978, teli A7. 2639, vuodelta 1941, aluskehys vaunusta Ei 22136, vuodelta 1931, teli A7. CEi:n aluskehyksestä tuli autojenkuljetusvaunu Oe 71'929 vuonna 1970. |
||||
|
21.04. 05:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Mikko, muistelisin että tuon Ylämyllyn valitseminen kohtauspaikaksi sai aikaan melkoisen kovaäänistä arvostelua. Muun muassa siellä olleen turvalaitoksen (puuttumisen?) takia. Haapamäellä junat P 103 ja P 104: veturi vaihtoi päätä. Kummallakin junalla seisahtumisaika 20 minsaa silloin. |
||||
|
|
20.04. 21:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Syksyllä 1975 viikonloppuisin P 103 oli Hr12:lla. Havaintopaikkana Vilppula, lähtöajaksi merkitty klo 13.10. Sv/Sr12:aa enempi arkipäivisin, tosin viikonloppuisin junissa oli hiukan enemmän vaunuja. Näin siis Jäs oikoradan avaamiseen asti 28.5.1978. |
||||
|
|
20.04. 17:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oman hataroituvan muistikuvani mukaan, siis aivan 1980-luvun alussa, joko Dr12 tai Dv12-pariveto. | ||||
|
18.04. 16:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olisikohan kolmospilttuu ollut jonkinlaisena verstaana? Pikakorjauksia varten ainakin. Raumalta on sitä matkaa Hyvinkäälle, Kuopioon tai Vaasaan. Lähde siinä sitten ähistelemään muun liikenteen seassa, (omin konein tai hinauksessa). Korjattavan höyryveturin lisäksi sinne olisi vissiinkin mahtunut työpöytä, kärkisorvi ja porakonekin. Sekä tarpeelliset vermeet liukulaakerien valamiseksi ja skaavaamiseksi? Tarveaineet jossain ulkovarastossa. Jos näin on, niin vetokaluston vaihtuminen höyryistä dieseleihin merkitsi samalla mittaus- ja valmistustarkkuuksien huomattavaa tiukentumista: - kymmenesosamillimetrien vaihtuminen sadasosamillimetreihin ja tarvittaessa siitäkin tarkemmiksi (dieselien ruiskutuspumppujen ja - suuttimien toiminta vaati millin tuhannesosia, vähän joka kohdassa). Viimemainitut vaativat tosin täydellisiä dieselkorjaamon vehkeitä tarkastuspenkkeineen. Ei kannattanut alavarikkotöinä ährätä moisia... Niin, Tampereellahan oli se Tammer-Dieselin pääpaikka...? |
||||
|
17.04. 12:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Taivas nähköön, Pieksämäki Outlet EI OLE mikään Sotheby's! Mistä vetoa, että seuraavan veturihuutokaupan "kiinnostuneen" yleisön pääluku on sama kuin eläkkeellä olevan sirkkelisahurin yhden käden jäljellä olevilla sormilla (35 prosenttia alkuperäisestä määrästä)??? |
||||
|
|
17.04. 06:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jotenkin vaan juolahti mieleen, että eikö Hyvinkään museolle saisi näistä edes yhtä yksilöä, edes "koottuina teoksinakaan"...? Haapamäen porukalla tosin on 2720:nsä, mutta eikö vihreävalkoisista 26XX:ista riittäisi yhtä veturia? [Kokemaan Hr11:n kohtalon toisintoa...?] Ai jösses, unohdin VR:n kauppakamarikloppien "voitontahto-orientoitumisen" sekä "tärkeily-" eikun "tärkeysjärjestyksen" pyhän uskonkappaleen. |
||||
|
16.04. 20:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eiköhän Ukrainassa ole romuja jo omastakin takaa, muun muassa neukk- eikun örkkien lojahtaneita tankkeja ja ketoon käpsähtäneitä helikoptereita maisemat väärällään. Olen ennenkin sanonut jotain kuntotarkastuksen tarpeesta näille pyydyksille. Vaikka ne olisikin joltisestikin iskussa, niin ei näille oikein voi kauheaa takavalotakuuta kummempaa "luvata"...? Enkä minä ainakaan kehtaisi ottaa maksuakaan näistä. Enemmän tai vähemmän suhteellisen moraalini takia ainakaan. Siellä kuolee ihmisiä örkkien lahtaamana!!! Pimahtaneen KGB - pyövelin ja kalsarimyrkyttäjän harhojen takia. |
||||
|
16.04. 14:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| No miksei muuten, mutta olisiko Isotta-Fraschini Breda-moottoreiden yhteydessä olleiden generaattoreiden tuottama sähkö riittänyt? Siitä huolimatta, että sähkövehkeet olisivatkin olleet numeroa paria suuremmat kuin lätällä. Porkkanoissa kun esimerkiksi jarrut toimivat ep-venttiileillä samaan tapaan paineilmojen kulkua ohjaamalla kuin lättähatuilla. Porkkanan vetovaunut a 47 tonnia ja välivaunut about 34 tonnia, tekee kolmivaunuisena vähän alle 130 tonnia ja nelivaunuisena n. 174 tonnia. Oletettavasti Pollarinmäkeä kiivetessä olisi nelivaunuisessa nopeusmittareiden viisarit vastustamattomasti valuneet vasemmalle. Ja noissa painoissa ei ole vielä matkustajia laskettu mukaan, etenkään suhteessa tonnikeijut versus ruipelot! |
||||
|
16.04. 14:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Selvä. Kiitos tiedosta, herra Jukka. | ||||
|
15.04. 06:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko vaunussa täysi kuorma päällä, kun nuo telin jouset on noin luokilla? | ||||
|
14.04. 12:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jarno, Mäntän kappeen asematalossa oli toiminut postitoimisto, ennen kuin varsinainen valtiontalo (poliisiasema ja postitoimisto) valmistuivat Asemakadulle vuonna 1935, lähelle VR:n rautatieasemaa. Postia hoiti muinoin Hugo Blåfield, joka oli Mäntän kohdalta ratkaissut "punikkikysymyksen" lopullisesti Lietunniemessä maaliskuussa 1918. Sama Hugo B. oli suht nuorena kuolleen näyttelijätär Heidi Blåfieldin faija, ja niin muodoin Heidi Herala ja Hesarin toimttaja Antti Blåfield ovat Hugon jälkeläisiä alenevassa polvessa. Blåfield oli aateloitu suku. |
||||
|
12.04. 19:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ollut vissiinkin joku tekniikan taituri asialla? Jos on pitempi, niin vääntää mutkalle. Jos lyhyempi niin hukkaa vahingossa...? |
||||
|
12.04. 19:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fo 22513 valmistui vuonna 1928 ja hylättiin vuonna 1978. Mikäs tuota vasemmalla takana olevaa vaunua on repinyt? |
||||
|
12.04. 11:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä, herra Teemu! Ja vielä pitelemättömässä määrin! | ||||
|
12.04. 10:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vuotta myöhemmin joulupukki (ruots. Jultomte) saapui Mänttään Dm7 - vaunulla nro 4063. Myöhemmin Julgubbe laskeutui keskuuteemme iltatavarajunan veturista - Dr12. | ||||
|
|
12.04. 04:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja tästä alkoi oma harrastajanurani! Juna: Tk3 nro 1129 ja vaununa keikkui Haapamäen korjausvaunu BG 04885-0 (ex F 3870 vuodelta 1945, muutettu virkatarvevaunuksi 1960-luvun puolivälissä. Sen aluskehys oli ollut vaunusta F 3540, vuodelta 1944.) |
||||
|
11.04. 23:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Heikki, Churchill menetti meriministerinpestinsä oitis tuon töhöilynsä takia. Eipä silti, ei Englannin sodanjohdosta 1914 - 1918 löytynyt ainuttakaan järjellä varustettua kaluunaherraa. Kitchenerilläkin kerrottiin olleen harvinaisen vittumainen luonne. Douglas Haig pysytettiin virkapaikallaan, ettei menisi sotkemaan mitään Lontoossa. Eikä sitä järkeä löytynyt muiltakaan: Saksan von Moltke junior oli silkka hermoilija, Ranskassa merkitsi punaiset housut pätevyyttä (saksalaisten konekiväärit opettivat poiluja tarkistamaan kantansa ja äkkiä). Moltke sai tosin kenkää, von Falkenhayn tuli tilalle... Eikä Saksalla sitä välttämätöntä kartanlukutaitoa löytynyt. Miltei yksin koko maailmaa vastassa, taakkanaan Wienin operettisotilaankuvatukset vuodattamassa wieniläisvertaan (riemumielin?). Unkaria ei kauheasti kiinnostanut, eikä tsekkejäkään. Saksa oli kovalla vaivalla rakennellut avomerenlaivastoaan - eikä siltikään uskaltanut lähettää sitä merelle, Juutinrauman nokkapokan jälkeen 1916. Matruusit senkun ryytyivät satamissa omaan joutilaisuuteensa. Itävalta-Unkarin yleisesikunnan päällikkö von Hötzendorff tienasi mainetta hillittömänä sodanlietsojana, hänen rintaprenikoidensa hinta: 20 miljoonaa tahallaan tapatettua mokua. Eikä vähäisintäkään katumusta. Ja Venäjä sitten? Hukkasi itsensä ja keisarikuntansa, halvalla. Eikä musikoiden motivaatio noussut Te Deum-virrellä ja ikoninkuvia kumarrellessa. Ainoa, joka koko sodassa voitti oli Serbia. Kykenipä se vielä lisäämään maa-alaansa. Saksa sitten sai koko jutusta syyt niskoilleen, Ranskan pääministeriä ei turhaan kutsuttu "Tiikeriksi". Ja niin tie oli raivattu valmiiksi itävaltalaiselle korpraali-postikorttitaiteilijalle, jota Saksan kentsut kunnioittivat nimityksillä: "Aaron Hirsch" ja "Schlapperschwanze". Viimemainittu tarkoittaa setää, joka on hirveän kipeästi Viagran tarpeessa. |
||||
|
11.04. 11:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jos nuo nuhrut olisivatkin lokkien ja pulujen suolistoista lähtöisin, niin johan olisi valinta yhteiseksi käymäläksi...? | ||||
|
|
11.04. 06:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Signal Boxeissa erityiset "Signalmanit" hoitivat junasuoritukset junapäiväkirjoineen, yhteydenpitoineen naapurisignalboxien kanssa, asetinlaitteineen kaikkineen. Työ on tarkoin säänneltyä. Tästä poikkeaminen Quintinshillin Signal Boxin (rataosalla Glasgow - Carlisle) luona tappoi 230 ihmistä surullisen kuuluisassa onnettomuudessa toukokuun 22. päivän aamulla, vuonna 1915. Rysäyksessä oli osallisena VIISI junaa! Noin 210 kuolleista oli sotilaita, matkalla Liverpooliin ja edelleen Gallipoliin. Likimain sama määrä ihmisiä loukkaantui. Kaksi Signalmania sai vankilatuomion tapahtuneen johdosta, joukkomurhasta syytettynä. |
||||
|
10.04. 14:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiitos, Hannu-serkku, olin siis höpötellyt "mustaa viitosta" kolmisylinteriseksi... Sylinterilukumäärän valintaan vaikuttaa veturin käyttötarkoitus, ja tietenkin ajonopeudet yhdessä kitkapainon kanssa. Englanti oli siten omaa luokkaansa tässä mielessä; "musta viitonen" ei suinkaan miltään vinttikoiralta vaikuta... Vetovoimakäyrä kaksisylinterisellä on kutakuinkin "sahamallinen" ja kolmisylinterisellä tasaisempi. Vuoristoradoilla kaksisylinterikoneet olivat kovemmalla koetuksella. Siten Suomessa, joka on jokseenkin ruokapöytälevytasoa, Sveitsiin ja etelä-Saksaan verrattuna, kaksisylinterikoneet (1862 alkaen) olivat oivallinen valinta. |
||||
|
10.04. 14:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lahden tuon mallin puukori on kutsumanimeltään "Kapula-Lahti". Kummasti vaan sen keulassa on sukunäköä Kutterin mallien 5, 6 ja 7 kanssa. Kutter eli Autokorirakenne Oy valmisti näitä mallejaan vuosina 1962 - 1970. Sivusta katsottuna erot olivat lahtelaiseen verrattuna paljon selvemmät. Lahden Autokorin ohjelmaan kuvan mallinen Lahti 3 (Linja-autohistoriallisen Seuran antama koodi) ja Lahti 4 olivat valmistuksessa vuosina 1963 - 1973 ja 1967 - 1968. Tilauksesta autoihin asennettiin joko kaksi- tai nelilamppuiset etuvalot. Lahden Autokorin ensimmäinen alumiinikorinen linjuri valmistui aprillipäivän aattona 1967. Siitä alkoi lahtelaisen alumiinikorin menestystarina. Alumiinin työstämisessä puutyökoneet sopivat passelisti, sahat ja jyrsimet vähintään. Porakoneet nyt itsestään selvästi vaativat terien päivityksen (työstön vaatimat astekulmat vähintään). Itsekin kokeeksi veistellyt puukolla vastapuristettua ja vielä lämmintä alumiiniprofiilia. Hyvin onnistui. Vanhennettu eli parisen tuntia 180 asteisessa uunissa ollut alumiini oli sitten ihan toisenlaista tavaraa. Siis perinteinen "almaksi" eli AlMgSi0,5. Bussien koritiedot: Linja-autokuvasto 1950 - 1992 ja Suomen autokoriteollsuuden historia (Jyväskylä 2001). |
||||
|
10.04. 11:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Siperian Susi 3013! Näin Sinut ensikerran 1976, Tampereella. Sumuisena iltapäivänä odotit matkustaja-asemalla lähtöaikaa ja värejä. Vetokoukussasi oli tyhjä rullajuna Raaheen, pitkä roikka Ooaaärriä, junana Tee kymppiviisseiska. Hyvästi. |
||||
|
|
10.04. 09:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| On se nyt kumma, että Luojalta saamapuolelle jääneillä raukoilla ehjät ikkunat loukkaavat verisesti näiden sieluparkojen rikkinäisyyttä? Ja joka paikassa sitä loukkaavuutta pitää ehdottomasti päästä "rankaisemaan", kivet kourassa...? |
||||
|
|
10.04. 09:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kankiasetinlaite sisällä...? | ||||
|
10.04. 09:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Täytyy vaan sanoa, että tuo englantilainen pieni aukean tilan ulottuma tekee näistä rakenteista aika kiehtovia. Ja korostetusti pienoisrautateillä. | ||||
|
10.04. 09:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| 63 jalkaa, 6 tuumaa tekee: noin 19,3 metriä. 57 jalkaa taas: hiukan alle 14,5 metriä. Aikamoinen pituusero...? |
||||
|
10.04. 09:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hienoa, herra Julius! Eipä ole ensimmäinen Veivari 16 Vilppulassa. Sanokaamme nyt vaikkapa perjantaina 20. toukokuuta 1977: Mäntästä toi vaunuroikkaa Vilppulaan T3410:Iin liitettäväksi pariveto: Dv15 1999 + Dv16 2018. |
||||
|
10.04. 09:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä idea, Hannu-serkku! Romantiikkaa parantaisi myös 1950-luvun "puukenkä"-Austin A 40? Nimenomaan tuon punaisen "Juppijääpallo"-Kansanwaunun tilalla. | ||||
|
|
10.04. 09:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Loistavaa, Hannu-serkku! Hyvä tietopaketti "mustasta viitosesta"! Tarkastellessani luistin rakennetta zoomilla, näytti siltä kuin siinä olisi ollut sir Nigel Gresleyn patenttiin viittaavaa näkymää? Kyseinen patentti liittyi kolmisylinterisiin vetureihin ja keskimmäisen sylinterin luistinohjaus oli toteutettu eräänlaisella keinuvipusysteemillä. (Saksalaisethan oli heittäneet omiin kolmipyttyisiinsä täydet tsydeemit epäkeskoineen, kulissikaarineen, ennätystankoineen kaikkineen.) Muistelisin Gresleyn sijoittaneen tällaisen ainakin 4472 Scotsmaniin ja edelleen virtaviivaistettuihin A4-vetureihin (myös se 4468 Mallard oli kolmisylinterinen). Kuka tietää näistä tarkemmin? Herra Ilkka, miten on? - Höpöjäkö kirjoitin? |
||||
|
10.04. 08:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Taulu näyttää olevan valettu. Käypä ratkaisu silloin, kun niitä tarvitaan miljoonia. Valurauta vaan on kovin kerkeä ruostumaan. Maali pitää siten olla teollisuuslaatuista. Kyläkauppalitkut eivät kelpaa. |
||||
|
10.04. 08:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Yksi "tuote", minkä kuljettamista Kas-vaunuilla harrastettiin oli turve. Tosin niissä oli ollut pressukate. Joskus entivanhaaseen aikaan kulki vaunuja Tuurin ja Mäntän välillä. Vaunujen kyljissä oli ihan tekstikin olemassa moista varten: Tuu - Män - Tuu. Muistan vorgissa nähneeni kuvan ko. tekstistä, mutta näyttää olevan hankalasti löydettävissä tai poistettu. |
||||
|
09.04. 07:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vitsinä: Eenid Blyyttoni kirjoitti viimeisen osan tunnettuun nuortenkirjasarjaansa: Viisikko kuusikossa nelikko päässä. Tuli vaan mieleen tuosta maisemasta. |
||||
|
09.04. 07:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erinomainen idea! Nyt vaan inventoimaan maamme kaikki bajamajoiksi kelpaavat Gb:t, BG:t, Gbln:t ja XG:t, eikun asemille "mukavuuslaitoksiksi"! Eikä kenenkään tarvitsisi enää loristella esimerkiksi Haapamäen ent. asemaravintolan rapun viereen! Samalla saisi perinteinen suomalainen vessansenäkyldyyri mahdollisuuden pysyvyyteen! (Kittilän kirkkovenepiirroksineen...) |
||||
|
09.04. 07:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erinomainen oivallus pääradan maisemaviillosta, herra Into. Tunnetusti rautatiellä (rakenteena!) on oma vaikutuksensa maisemaan. Tätä ei kovinkaan usein tule noin vain käsittäneeksi. |
||||
|
07.04. 07:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä, herra Ahti. Raahen rata rakennettiin alunperin yksityisenä rautatienä. Eikä rahoittajilta sentään irronnut fyrkkaa niin hirveästi kuin suuriruhtinas- / keisarikunnan resursseilla... | ||||
|
05.04. 19:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Wienhän oli tunnettu jo roomalaisajoilta, nimellä Vindobona. Suomihan alkoi elää vasta "Bobbanin" tultua ammutuksi ja viimeistään silloin kun kieltolaki astui voimaan 1919. Siten saattaisi olla pikkuisen jotain ikäeroa..? |
||||
|
05.04. 10:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| BG 040040: - oli entinen Eis 22702. Muutostyö virkatarvevaunuksi tehtiin vuonna 1966. Valmistuttuaan vuonna 1929 tämä vaunu oli III luokan 94-paikkainen sairasosastovaunu, numerolla 2961. Vunna 1931 uusi numero: 22108. Vuonna 1952 sarjamerkkiä täydennettiin (Ei -> Eis) ja nyt numeroksi tuli 22702. Tämä BG hylättiin vuonna 1980. BG 040041: samanlainen historiankulku kuin edellisellä. Numerot menivät näin: 2964 -> 22111 -> 22705. Muutettu BG-sarjaan vuonna 1967. Hylätty vuonna 1983. Valmistuttuaan näissä kummassakin vaunussa oli ollut Vapor-höyrylämmitys ja Pintschin korkeapainekaasuhehkuvalaistus. Vaunut 22701, 22702 ja 22703 saivat myöhemmin sähkövalaistuksen. Muissa 94 P Eis-vaunuissa (nrot 22704 - 22710) kaasuvalo säilyi hylkäykseen asti. |
||||
|
05.04. 08:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Menin ratikalla ystäväni luokse Hervantaan. Kätevää!!! Kehuin vaunussa mykkyyskohtauksen saaneille kanssamatkustajille, että kuinka erinomaisen hyvä keksintö tämä Tampereen ratikka on! Trossasin vielä että: "- Ja Turussa pähkäillään, että kummottost' me ny tehrä?" Ei oikein toiminut tuo minun stand-up -yritelmäni. Vekkulina teknisenä yksityiskohtana Tampere-ratikoissa on sekin, että niissä EI OLE pysäytyspainonappeja, ei ollenkaan. Toisin sanoen, ratikka pysähtyy aina. |
||||
|
05.04. 08:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Robert's Coffeen takana, seinustalla oli ollut alkuperäiset lipunmyyntipisteet. Seinäkellon alapuolella oli ollut matkatavaran käsittelytilat. |
||||
|
05.04. 08:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Itse asiassa arkkitehtien Otto Flodin ja Eero Seppälän ehdotus nimeltä "Kruckenberg" lunastettiin ja ja toteutettiin. Muuten Alvar Aalto himself jäi tässä kisassa rannalle! |
||||
|
05.04. 07:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jukka, junan vaunusto (kuvan mukaisessa järjestyksessä): Em 2186 + Ei 22797 + EFi 22380 + Ei 22763 + 22793 + F 3525. Jos pidät tarpeellisena, lisännet nämä kuvasi tietoihin. |
||||
|
04.04. 09:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ahaa. Selväksi tuli ja kiitos tiedosta, Hannu-serkku. | ||||
|
|
03.04. 19:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herrat Juha ja Hannu: eikös nuo Washingtonin osavaltion alueet tunnetTUKIN just jättimäisistä Sequioa-punapuistaan? | ||||