Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
25.12.2023 14:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tosi on, herra Jimi. Virkatarvevaunuiksi päätyi kyllä suuri määrä makuuvaunuja, joista voisi mainita esim. 1920-luvun lopun CEm - vaunut. Niissäkin ollut ikkunajako sopisi hyvin kuvan vaunuun. Laskeskellaanpa vähän: Lyhyt Cm (vuosilta 1917 ... 1938): 16 kpl -> BT, BEm, XEi, BCm. Pitkä Cm (vuosilta 1929 ... 1952): 12 kpl -> XCm, BCm, BT. Lyhyt CEm (vuosilta 1920 ... 1935): 8 kpl -> BT Pitkä CEm (vuosilta 1924 ... 1957): 47 kpl -> BT, XCEm, BG. Lyhyt Em (vuosilta 1916 ... 1921): 10 kpl -> XEi Pitkä Em (vuosilta 1940 ... 1957): 9 kpl -> XOe, XEm, BT. Parin Em-vaunun tiedot hakusessa. Lyhyt malli, pituus puskimineen 18,7 m, (pitkä: 20,8 ja 21,2 m). Pitkä-CEm-vaunuista muodostettiin kaksi nelivaunuista johdonvetojunaa, sarjassa BG. Tosin CEm-litteraa ei enää silloin ollut, vaan nekin oli 1971 merkitty Em-vaunuiksi. |
||||
|
25.12.2023 13:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eljas, sydämelliset kiitokset siitä, että olet olemassa. Omat tietoni pohjautuvat tosiaan DDR-läiseen "Archive" - kirjasarjaan. Välistä ihmettelen sitä, että päivitetäänkö niitä koskaan...? Se BR 45:n "euroopan suurin" - kehu oli joskus Glasers Annalen - lehtirievuissa vuonna akseli ja tappi (natsiajalta). |
||||
|
25.12.2023 13:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Kurittomuus, Rock-n-Roll-etuveto", synnytti ilmiön nimeltä raggarit. Näitähän kauhistellaan vieläkin! Suomessa vastaavaa "mielensäpahoittamismotivointia" harrastivat lättähatut ja villamyssypimut. Ja trendi jatkuu! Nykyisinhän oksetusreaktioita "kunnollisuuden huipuissa" herättävätkin aina presidenttiä myöten ns. "ideologisesti työttömät". Varjelkoon, jos joku näistä kehtaa vielä kirjankin kirjoittaa... Ja ääriuskonnolliset soittivat Alice "Kananpojanteurastaja" Cooperin rock-levyjä takaperinsuuntaisesti löytääkseen paholaisenpalvontaohjeita niistä. Mitäs Alice? - Senkun nauroi matkallaan pankkiin! Niin ja Saabeista ei enää tiedetä juuri mitään, (- Eiks niitä väsätty joskus Uudessakaupungissa? Häh?). Wallenbergien nykyisin ollessa lähinnä nimiä historiankirjoissa ja hautamuistomerkkeinä, Volvoista on tullut kiinankinnereitä. |
||||
|
24.12.2023 12:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olen samaa mieltä. Rautateiden erityinen konstruktiivisyys oikein korostuu! | ||||
|
|
24.12.2023 10:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herrat Petri ja John: Oma merkityksensä on silläkin, ajaako kuljettaja ratti pohjassa myös alamäet "proiskottamalla" vai käsitteleekö konettaan herkin käsin kuten taitava ensiviulisti Stradivariustaan. Suomessa jälkimmäiseen kannustettiin polttoaineen säästörahasysteemillä. Joskus talleilla syntyi suukopua asiasta kuljettajien kesken. Hyvä herra John, nythän minä taas pääsin elementtiini: 61 001 - tankkiveturikonfiguraatio syntyi siksikin, että päättärillä Dresdenissä (Altstadt) ei aikataulujen puolesta liikoja kääntöaikoja ollut. Sillähän ajettiin päivässä kaksi junaparia päivän aikana ja kyllä siihen matkustajia riitti. Matkan ajoissa piti valtaventtiilikäytön onnistua hyvin molempiin suuntiin ajettaessa: siksi sarjassa 61 olikin sisäpuolella, ohjaamon katossa vivusto kummankin ajosuunnan käyttöä varten. Toisekseen: 61 002 (vuodelta 1938) tuli juuri siksi, että 01:t ja 03:t olivat ikään kuin "mainehaitta" Henschel-Wegmann-junan vetämisessä. Samalla 002 sai hiukan isomman vesitilan. Koneistomitoitusta hiukan entrattiin myös, silti kummankin sn oli kattilaan kiinnitetyssä kilvessä 175. 61 001:n ollessa kaksisylinterinen, 002 tehtiin kolmisylinteriseksi. Vetopyörien halkaisija oli edelleenkin 2 300 mm. Edelleen 002 sai kolmiakselisen takatelin. Kummallakin ulkomaalaus oli hopea/norsunluu/violetti. Mutta sitten: vaikka postikorttimaalari Aatu koko ajan oli politikoinnillaan tunkenut Eurooppaa koko ajan kohti sotaa, sotansa hän sitten saikin, omaksi yllätyksekseen! Eikä sillä raukalla edes ollut mitään sotasuunnitelmaakaan! Henschel-Wegmann - junasta tuli sairaalajuna. Länsipuolella siihen lisättiin 1950-luvulla yksi vaunu, maalattiin siniseksi ja käytettiin "Blauer Enzian"-junassa. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun Enzian-juna hylättiin. Sodan jälkeen 61 001 löytyi länsipuolelta (romutettu 1957 Braunschwigissa). Itäpuolelle jääneellä 61 002:lla vedettiin keveitä henkilöjunia ja sillä tehtiin kokeeksi myös nopeita ajoja matkustajavaunujen kokeilemiseksi. Tästä huolimatta, vaikka se sopikin pyörästönsä puolesta hyvin nopeisiin ajoihin, oli sillä kuitenkin puutteensa. Tehonsa puolesta se sopi huonosti uusiin tehtäviinsä. Niukoista sylinteri- ja kattilamitoituksista johtuen tehoreservejä ei juuri jäänyt. DR-oloissa epänormaalin korkea kattilapaine (20 kg/cm2) lisäsi kunnossapitokustannuksia. Ja siten: - DR hylkäsi 61 002:n jälleen. Koska noinkin nopeasta koneesta oli ilmiselvä tarvis, päätettiin 61 002 kunnostaa, muuttamalla se 2'C1'h3 - tenderiveturiksi. Sen kattila korvattiin uudella Reko-kattilalla, työpaineena nyt oli vakioitu 16 kg/cm2. Siihen laitettiin Giesl-ejektorisavutorvi. Ulommat sylinterit vaihdettiin entistä isompiin, ne saatiin korkeapainekoeveturista H 45 024 (La-Mont-kattilakokeiluveturi). Keskimmäinen sylinteri tehtiin uusiksi vaihtamalla se hitsattuun. Aluskehyksen takaosaa muutettiin: siihen asennettiin em H 45 024:stä otettu laahusteli. Veturia myös virtaviivaistettiin osittain, samoin kuin siihen kytkettyä vakiomallista tenderiäkin (2'2'T34). Veturi otettiin kirjoihin 1961 numerolla 18 201. Sijoituspaikaksi tuli Bw Halle P. Sieltä käsin sillä vedettiin junia Halle - Berlin ja Halle - Saalfeld. Marraskuussa 1964 koeradalla Tsekkoslovakiassa se saavutti huippunopeuden 176 km/h. Kesällä 1967 se muutettiin Raw Meiningenissä öljypolttoiseksi. Suurnopeuskoeajot tietenkin kuuluivat asiaan. ATK-systeemin tultua käyttöön sen numeroksi tuli 020 201. 18 201:n sylinterit olivat kolme kpl, halk. 520 mm., 61 001:lla: 2 kpl halk. 460 mm ja 61 002:lla 3 kpl halk. 390 mm. 18 201: telipyörien halk. 1 100/1250, BR 61: 1 100 mm kummassakin telissä. 61 002: arina: 2,79 m2, höyryttävä tulipinta 150,0 m2, tulistimen tulipinta 69,2 m2, paino työkunnossa 146,29 tonnia ja kitkapaino: 56,29 t ja tuliputkien pituus 5 000 mm. Vastaavat arvot 18 201:lle: 4,23 m2 - 206,3 m2 - 83,8 m2 - 113,6 t (ilman tenderiä) - 61,2 t - 5 700 mm. Ja vielä maininta H 45 024:stä: BR 45 oli aikoinaan Euroopan suurin tavarajunaveturi: 1'E1'h3. H 45 024 esiteltiin Leipzigin messuilla 1951. Se olikin aika vekkulin näköinen veturiksi. Stephensonista tuttu kattilakonstruktio oli vaihdettu vesiputkikattilaksi La-Mont-periaatteella (veden pakkokierto, voimalaitoksissa tunnettu). Polttoaineena oli ruskohiilipöly. Tämä veturi oli tyyppiä 1'E1'h3v (sylinterit 1 kpl halk. 400 mm ja kaksi, halk. 520 mm). Kattilapaine oli 42 kg/cm2! Tenderinä neliakselinen hiilipöly - lauhdutustenderi (ts poistohöyry lauhdutettiin takaisin kattilaan meneväksi syöttövedeksi). Meine Herren, haben Sie Fröchliche Weichnacht und gutes Neujahr! PS. Henschel - Wegmann - juna ja juuri BR 61 ovat jo pitkään kiinnostanut minua. Miten sattuikin...? |
||||
|
23.12.2023 21:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Äkisti vilkaistuna: - etteikö olisi Kalasatama/Fiskehamnen? | ||||
|
23.12.2023 21:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaksi pohjoissaksalaista kotirouvaa, naapuruksia, keskusteli keskenään: - Mieheni työskentelee tulkkina Münchenissä. - Niin tosiaan, se baijerilaisten murre... Mainittua klinikkasarjaa, nimeltä Vuoristolääkäri, seurasin itsekin. Syy: siinä oli roolissa myös berninpaimenkoira nimeltä Leopold tai Poldi. Loppujaksossa Poldi tallusteli klinikan pihalla, ylpeänä jälkeläisistään - kuusi muutaman viikon ikäistä bernipentua. |
||||
|
|
23.12.2023 20:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tankkivetureilla yleisesti on sama nopeus eteen - tai taaksepäin ajettaessa. Pr1:n tapauksessa 80 km/t. Reichsbahnin BR 61 001:llä päästeltiin tarvittaessa sataa kuuttakymppiä vakiliikenteessä (1936 alkaen Berliini - Dresden ja takaisin erikoisjunarungon kanssa). Perusnopeus oli sellaista 130 km/t - luokkaa, koska varaveturin puuttuessa jouduttiin turvautumaan BR 01:een tai 03:een. Teoriassa höyryveturi tarvittaessa pääsee kovempaakin, suurin sallittu nopeus ei siis vastaa alkuunkaan autojen huippunopeutta. Silläkin on automerkkikohtainen rajansa, iskettiinpä nastaa lautaan miten lujaa hyvänsä. Veturien sallittuun nopeuteen vaikuttaa muun muassa akselipainoluokka, radan rakenne, alkuaikojen päällysrakenne (saks. Oberbau) on tässä suhteessa kokonaan toista luokkaa nykyiseen verrattuna (kiskopaino ehkä tärkeimpänä, kantavuusmielessä). Eikä höyryvetureissa koneiston kierroslukua tule unohtaa: - vetopyörästöjen "vastapuntit" tekevät kovilla nopeuksilla (= kierrosluvuilla!) melkoista moukarointia. Tankkivetureissa etu- ja takatelit on myös valittu kulkuominaisuuksien puolesta ihanteellisiksi. Telit kun muutenkin ovat hyvät ohjaamassa vaikkapa juuri kaarteisiin ajoa tai myös tullessa kaarteesta suoralle. Liukulaakereissa on myös oma kehänopeutensa (tiukassa suhteessa kierroslukuun), jonka ylittäminen tietää kyllä omansa kaltaista "hauskuutta". Siinä helposti kuluu tuohtakin, molemmissa mielissä. Siltikin, jokainen höyryveturi on teknisesti kompromissi. Jokainen toivottuna lisätty ominaisuus vaikuttaa juuri johonkin toiseen, joskus myös ei - toivotulla tavalla (Pr2 jousituksineen yhtenä esimerkkinä). |
||||
|
|
22.12.2023 18:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös loistojuna "Rheingold" kulkenutkin Baseliin...? Niin ennen sotaa kuin sen jälkeenkin. | ||||
|
22.12.2023 16:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Timo, monet kiitokseni! Itse olen vanhan tekun leipoma koneteknikko, jonka ymmärrys paljosta sähköstä (tässä iässä) on luokkaa: - sormet pois! Niin ja sähköstä muutenkin: käyttämättömiä kuulolaitteenpattereita ei kotona ole koskaan liikaa. |
||||
|
|
22.12.2023 12:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sehr geehrter Herr Uwe: 50 Hz taajuuden kolmasosa on juuri 16 ja kaksi kolmasosaa. Kun murtolukuja ei saa enää harrastaa missään, niin se on ollut nyttemmin 16,66666666666666666666666666666667, pyöristettynä 16,7. Liittyykö koko juttu kolmivaihevaihtovirtaan jollakin tavalla, niin itseäni viisaammat, olkaa hyvät ja kertokaa. Vanhan liiton opistosähköinssit ja - teknikot ovat toivotumpia kuin eestulemattomat AMK-"ingengörit". |
||||
|
22.12.2023 12:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kokeillaanpa toista kautta: esiin valokopio aikataulukauden 128 (voimassa 28.5.1961 lukien) "traagisesta" aikataulusta: Vasemmalla sivulla etäisyystietoja: Par - Smi = 4,6 km, Parikkala on km:llä 541/387. Smi - Rajasuo = 7,6 km Rajasuo - Pu = 7,4 km Pu - Pks = 5,8 km Pks - Pun = 5,9 km Pun - Kulennoinen = 7,1 km Kulennoinen - Sva = 6,6 km Sva - Pääskylahti = 10,6 km Pääskylahti -Sl = 3,3 km. Savonlinna on km:llä 482. Asemavälien mukaan laskettuna: Par - Sl oli v. 1961: 58,9 km. |
||||
|
22.12.2023 12:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra edesmenneen ylijunailijan kivessä on muistutteena sisällissodan 1918 muistomitali. Jannu näyttää heittäneen lusikkansa nurkkaan noin 52-vuotiaana. | ||||
|
22.12.2023 12:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jimi, Säynäjärvestä olen itsekin kaipaillut kuvaa. Rautatiemuseolla kuitenkin on sen valmistuspiirustus (minun jäljiltäni). | ||||
|
22.12.2023 12:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Historiasta muistetaan, kuinka muinainen ja keisarillinen Itävalta - Unkari palasteltiin moniksi uusiksi valtioiksi. Tsekkoslovakia oli juuri tällainen. Jostain luin aikoinaan, kuinka Itävalta-Unkarin entinen valtionvarainministeri sulki virkahuoneensa oven työpäivänsä päätteeksi ja seuraavana aamuna meni toimeensa uuden valtion vastaavana ministerinä. Palkanmaksu ei häneltä katkennut sekunniksikaan! Saksalainen, jo Reichsbahnin ajoilta periytynyt tendereiden merkintätapa: esimerkiksi nopeusennätysvehkeessä BR 05 ollut: 2'3T38St = kaksiakselinen teli, kolme kiinteää akselia, T - kirjain tarkoittaa juuri tenderiä, uskokaa tai älkää. 38 = vesitila kuutiometreinä ja St = virtaviivaistettu (Stromlinienverkleidung). |
||||
|
|
22.12.2023 12:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä kommentti, herra Hannu. En tuota omformare-roolia ennen tiennytkään. Ihmetellyt kumminkin, että miksi moinen? | ||||
|
22.12.2023 12:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| SLM 1982: Ub-vetureita käytössä 90 kpl. Valmistusvuodet olivat 1930 - 1950. Osassa sarjan koneita oli myös Otso - vaihtotyökytkimet. | ||||
|
22.12.2023 11:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kivan näköinen "juoksija"! Lieneekö ollut ominaisuuksiltaan suunnilleen H8 - H9 luokkaa...? | ||||
|
21.12.2023 21:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tai ehkä ei nyt rataa, vaan ratamoottoria. Erilaisia teknisiä ratkaisuja on oma määränsä. Huru 13:n "tanssivat renkaat" ovat yksi sellainen. Ettei ne radalta tulevat iskut pääsisi turmelemaan ratamoottoreiden laakereita. |
||||
|
21.12.2023 16:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| 995:n etupäässä on näköjään opastelippukolo jäljellä. Siihen koloon istutettiin päiväopasteeksi punainen opastelippu vasemman raiteen ajoa varten. | ||||
|
21.12.2023 11:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko tuo "potkulauta" itse asiassa pituusmittauslaite? | ||||
|
21.12.2023 11:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämä tyyppi oli niitä ensiaskeleita ruotsalaisessa sähköveturinrakennustaidossa. Ja niin kovin "demokraattinen" M. Koivisto, kuinka hän "jyrisikään" palattuaan lomailemasta/********* ryssänmaalta! |
||||
|
21.12.2023 11:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huikean näköinen värkki, samoin kuin Volvo Duettkin. | ||||
|
21.12.2023 11:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämän rälsbussisarjan sarjamerkit olivat vaihdelleet aikojen saatossa: Yd, Y6b, Y6g ja viimein Y. Viimeinen sarjamerkkimuunnos tehtiin heinäkuussa 1943. 332 oli valmistunut huhtikuussa 1936. Vuonna 1940 se oli sijoitettuna Bodeniin, oltuaan pari vuotta aiemmin Abiskossa. 1946 tammikuusta vaunu oli etelämpänä, Söderforsissa. Y 332 hylättiin joulukuussa 1956 ja 1959 siitä tehtiin ELRB nro 397. Elrevisionsbuss on ruotsalainen nimitys sähköradan tarkastus- ja työvaunulle. Siinä oli myös ollut nostettava/laskettava kattolava. SLM 1982 kertoo tästä vaunusta: sarja Qgz-ä nro 945 1790, ex Y 332 HC 1936. Vastaavia Qgz-ä:tä ja Qgä-y:tä oli tuohon aikaan SJ:llä vielä 25 vaunua. Siis näiden perusvaunuina oli ollut kaksiakselinen rälsbussi, kuvan vaunun kaltainen. Vuonna 1984 mainittu Qgz-ä 1790 siirtyi Malmbanans Vänner - yhdistykselle. Pyöristetyt ikkunoiden nurkat lienevät peräisin "revaribussi"-ajalta? |
||||
|
|
21.12.2023 09:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Otto, kommenttisi on äärimmäisen mielenkiintoinen! Kannanpa tyypilliseen tapaani korteni kekoon itsekin, mitä vetureiden tyyppimerkintöihin tulee. Kirjahylly: Locomotives in Profile, volume 3, vuodelta 1974. Julkaisijana Profile Publications Ltd, Englanti. (Lafka muistettaneen aikoinaan julkaistusta lentokone-Profile-vihkosarjastaan.) Sivulta 73 alkaa Brian Reedin kirjoittama artikkeli Southern Pacific - yhtiön Cab-in-Front-vetureista. Ohjaamo-edellä-vetureita oli joitakin tyyppejä, mm. kuusikytkyisiä Malletteja 1910-luvun alkuvuosilta Baldwinin valmistamina. Esimerkiksi numero 4207: sarja MM-2, Baldwin 36705/1911. Muutettiin yksipaisuntaiseksi, valmistui tammikuussa 1937. Samalla se sai uuden sarjamerkin ja numeron: AM-2 nro 3907 ja hylättin syyskuussa 1948. Veturityypin syntymisen pääasiallisena syynä oli veturimiehistön tikahtuminen savuun tunneleissa. Cab-in-Front-koneita käytettiin mm. Roseville - Sparks (Renon takana) - osuudella, missä oli jyrkkää yhtämittaista nousua Rosevillestä Nordenin suuntaan. Mutta asiaan: "Kaikkien vetureiden ohjaamoiden sivuille numeron alapuolelle oli maalattu sarjan numero ja sitten S.P.:n koodi, esimerkiksi: AC - 63 24-24/32 475 SF 63 = vetopyörien halkaisija tuumina 24-24 = etu- ja takakoneistojen sylinterien halkaisijat, samoin tuumina 32 = iskunpituus tuumina 475 = kitkapaino tuhansina paunoina (1 lb = 0,454 kg) S = veturissa on tulistin F = veturissa on syöttöveden esilämmitin Veturi 4294 oli tyyppiä 4-8-8-2, sarjaa AC-12, valmistunut tyyppinsä viimeisenä Baldwinilta 1944, valm.nrolla 70101. Hylätty säilytettäväksi maaliskuussa 1956. Elikkä hiukan alle 200 veturia oli valmistunut vv. 1909 - 1944. Herra Hannu P.: - vink-vink: Rivarossi on tietääkseni tehnyt mallin tällaisesta jättivehkeestä. Ebayssä joskus näkee kivoja veturimalleja olevan kaupan. |
||||
|
|
21.12.2023 07:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan laiturituvan katon muotoilu oli saman laista kuin Säynäjärven laiturivaihderakennuksessa (vuodelta 1911). (Arvoisat semantikot, huomannette eron: - samanlaista vs saman laista.) |
||||
|
|
20.12.2023 18:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Rautateiden kuljetusverkko 1.1.1962 - kartta antaa Parikkalan - Savonlinnan välin pituudeksi 78 "Turistin" kilometriä. Turistin kilsoilla määräytyivät lipunhinnat ja rahtimaksut. Radan varrella - kirja sanoo lasketuksi etäisyydeksi 58,9 km (????). Merkillistä, painovirhekö? Parikkalan km:t Huutokoskelta päin oli km:llä 540,7. Ja Imatra Tavarasta päin km:llä 387,302. Siis nimenomaan Simpeleen kautta. Savonlinna oli km:llä 481,778 - sekin Huutokoskelta päin ilmoitettuna. |
||||
|
20.12.2023 18:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko veturissa "Varskoppin" tenderi? Tenderin laattaa tuijotin ... Varskoppi = berliiniläinen veturitehdas "Berliner Maschinenbau-Actien-Gesellschaft, vormals L. Schwarzkopff". Siten tenderi olisi vuodelta 1919. Schwartzkopffin kuuluisia valmisteita olivat Saksan Reichsbahnin kolmisylinteriset ja virtaviivaiset 01.10-veturit, vuonna 1939. Veturit H9 781 - 785 olivat syntyjään tamperelaisia, nääs, Tampellan tekemiä (1932 - 1933). 785 oli syys - lokakuun vaihteessa 1978 Leppälahden romujonossa. |
||||
|
19.12.2023 06:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan, arvoisa herra Tapio. Tuli kiire kirjoittaa kommentti loppuun, kun ystäväni eteisessä kysyi: - No, tuleeko siitä mitään? Kauppareissu odotti: - Joo joo, ihan pian, pari sekuntia vielä! |
||||
|
|
18.12.2023 14:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| N 3005:n aluskehys oli tosin palvellut työläisvaunun T 1237 aluskehyksenä. Siihen virkaan se oli otettu O-vaunusta 70'058. N 3005 hylättiin vuonna 1970. |
||||
|
18.12.2023 13:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomalaisessa työelämässä johtaminen tai pikemminkin sen puute on todella iso ongelma, jota ei kyetä ratkaisemaan. Se on se "Management by Perkele" tai "Rankaiseva Tavoitejohtaminen" perinne, joka on ja pysyy. Isältä pojalle ja muillekin oletetuille, aamen iankaikkisesti. Kesällä 1982 GAS Pumpputehtaalla Mäntässä, eräs juntti Runttimäestä löi minua nyrkillä naamaan työpaikalla ja työaikana, kun hänen verbaalilahjakkuutensa loppui kesken. Minä älyttömänä jatkoin vittuilua ja ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Juntti kokosi pumppua urakkapalkalla, ja kun asennustyö tökki, niin meni minulta lupaa kysymättä purkamaan asetuksia porakoneeltani (työsarja tekeillä). Riitahan siitä nousi, "konemestari" kun olin. Eikä junttiparka sietänyt edes viiden minuutin odottamista. Mitä teki pumpputehtaan koneistushallin ylityönjohtaja? "Koettakaa äkkiä selvittää asianne, meillä ei ole aikaa tällaisen vatvomiseen!" Eipä silti, juntti saatiin aisoihin seuraavan vuoden aikana (ilman minua), luvattoman sikapistoolin ottamisesta esiin. Eräs insinöörioppilas myös törnäsi juntin lahjattomuuteen suunsoitossa. Sakkoahan juntti luvattomasta ja ladatusta revolveristaan sai, - häähäähhää!!! Inssioppilas ei ollut jäänyt tutkimaan aseen latausta, vaan otti jalat alle ja vauhdilla. Ja huhut paisuivat - kuin pullataikina! PK10:n kohdalla: Eeroa on ammuttu! Vanhalla konepajalla 2,5 Eeroa oli ammuttu. Voima-asemalla kuolleita oli jo "kolme"! Rataportilla (Leikkauksen tasoristeyksessä) vainajat olivat kertaantuneet jo viiteentoista, hah hah. Juntista tuli kerralla kiltti ja hiljainen poika... ja Kauhajoella? Hänen broidinsa possu "Töpselikärsä" sai vielä pitää henkensä. Sen pituinen se. |
||||
|
|
17.12.2023 19:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruukin vanha, alkuperäinen asematalo oli sittemmin lestadiolaisten Rauhanyhdistyksen käytössä. Muuten, Liikennepaikkojen välimatkat - kirjassa (painos 1954) mainittiin Ahmanevan seisakevaihteesta: liikennöintitapa: "henkilöliikennettä ilman lipunmyyntiä", "tavaraliikenne täysin vaunukuormin autoliikennöitsijä Väinö Paunua varten". Käskylehti 16/54 - 4: Wihannin aseman alaista Ahmanevan vaihdetta liikennöidään 1.6.1954 lukien seisakkeena, tapa: henkilöliikenne ilman lipunmyyntiä entisin välimatkoin (Wti 6, Yw 62, Lpi 8, Ol 62). Vuoden 1948 välimatkakirja: Ahmaneva, vaihde, tavaraliikennettä täysin vaunukuormin (eli kappaletavaraa sinne ei saanut lähettää). |
||||
|
17.12.2023 18:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Rainer: - ilmiselvästi junttien vyöry...? Menivät junttaamaan hallitusta, että tämä säätäisi ns. kommunistilait, tarkoituksena lopettaa vasemmistopuolueiden toiminta valtakunnan- ja kuntapolitiikassa. Se oli suunnattu pääasiassa kommunistiryhmiä vastaan, mutta asia kun keitti pahasti yli, niin sosdemitkin saivat lapualaisia niskoilleen huutamaan näitä v**un kommareiksi. Sitä samaa kommunistilakia sovellettiin sittemmin Sinimustat-järjestön (ei ollut kommunistipuolue, päinvastoin!) lopettamiseksi. Lopettamista ajoi silloinen sisämiministeri U. Kekkonen. |
||||
|
|
17.12.2023 14:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun nähdäksen talonpoikaismarssin oikeutus syntyi silkasta kommunismikauhusta ja siihen liittyvästä joukkopaskahalvauksesta. Tyyliin: - "näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa!" Viljelijäväestöhän satoineen on aina ollut riippuvainen taivaan oikuttelemisista. Sorvari tehtaalla koki toimeentulonsa epävarmuuden toisin. Lisäksi talonjusseilla oli vuosi 1918 vielä tuoreessa muistissa. Silloinen punikkikysymyksen lopullinen ratkaisu on vieläkin nähtävissä Hennalassa, viitoskasarmin takana. Tosin se oli tuoreessa muistissa vielä punikeillakin. Väinö Linnan suurin ansio lienee olla ensimmäinen, joka käsitteli vuoden 1918 sotaa toisella tavalla kuin tyylipuhtaat lahtarikirjat siihen mennessä (ja samoin tyylipuhtaat luokkasotakirjatkin). Voisi sanoa, että "onneksi" tuli Talvisota ja yhdisti porukat "talvisodan henkeen". Saivat Mäntsälän kapinoijatkin tapella sielunsa kyllyydestä. Saksalaisten kävi köpelömmin: - luulivat Aatua joulupukiksi, mutta saivatkin todeta hänen olleen pelkkä kaasumies. Mussolinikin kutistui vaivaiseksi sirkusmussoliniksi. Isä Aurinkoisen hehkua yrittää pikku Vovka nytkin saada lietsotuksi itärajan takana, mutta se on silkkaa murhanhimoa oikeassaolemisen riemun pönkittämiseksi. |
||||
|
17.12.2023 11:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Odotan asiaa paremmin tuntevilta tietoa. Hyvä homma, Teppo-herra. |
||||
|
|
17.12.2023 11:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvassa ilmeisesti siirretään junarunkoa lähtöraiteelleen, Kanan savut näkyvät roikan perässä. | ||||
|
|
16.12.2023 19:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vihtorin "katu-uskottavuutta" himmensi dokaaminen aika tavalla ja lopullisen niitin heitti Mäntsälän kapinan totaalinen pieleen meno maaliskuussa 1932. Johtohahmot seurustelivat tiiviisti pirtupullojen kanssa Hämeenlinnassa ja kapinalliset ihmettelivät hoomoilasina että tietääkö kukaan mistään mitään? Kiivaimmat pohjalaisista nimittelivät presidentti "Vinhuvuutia" kuuluisan radiopuheensa jälkeen "Akka-Pekaksi". Vihtori Kosolan mainetta ei suinkaan parantanut touhuaminen Minna Craucherin reisien välissä kuuden kupin kumarassa Mechelininkatu 23 A:n "salongissa". Eihän se nyt olisi ollut vakaalle ja vanhurskaalle pohjalaiselle talonisännälle sopivaa toikkaroida helvetillisessä kännissä kotipitäjän raitilla keskellä kirkasta päivää...? Minna Craucherhan sai sitten kuitata lystäilyt hengellään. Kosola sai joksikin aikaa valtaa käsiinsä, muttei oikein tiennyt miten sitä käyttäisi, sanotaan. Lapuan liikekin sitten lässähti "kertakäyttörähisijöiden" jouduttua tosiasioiden eteen. Heil Hitler, meil Kosola, muil Mussolini ja lopuil Stalin. |
||||
|
|
16.12.2023 08:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Käskylehti 53/58 - 5: Kotiaseman merkintä vaunuihin on lopetettu joulukuussa 1958. Minulla on sellainen hytinä, että vähintään osa 1930 talonpoikaismarssin erikoisjunista ohjattiin Töölön tavara-aseman sotilaslaiturille. Marssijoista osa tietenkin tuli normaaliliikenteen yöjunissa. Aika paljon väkeä tuli henkilöautoilla kolonnittain. Oliko kommenteissa mainittu Ariadne - laiva juuri se sama, jolla jääkärit palasivat Suomeen helmikuussa 1918? |
||||
|
15.12.2023 14:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruovesiläinen vaiko Ruo-vetelä-inen? | ||||
|
15.12.2023 11:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Iltapikajuna P33 Porkkanalla lähestyy Laihian asemaa. Matkustajaosastojen kaiuttimista kuuluu napsahdus, konduktööri kuuluttaa: - Arvoisat matkustajat, olkaa hyvät ja siirtykää menosuuntaan nähden vaunun oikealle puolelle. Sivuutamme Laihian yhdellä raiteella. |
||||
|
|
15.12.2023 09:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Uuskaarlepyyssä = Nyykaapissa. Karin vanha pilapiirros englanninkielen ehtoja lukeva oppilas kesämökillä ja savolaisukko menossa kalaan: - On se vaikijjaa se enklannin kiälj, oun kuullunna. Mutta vaikijaa on se savonnii kiälj. Esmerkiks kirjotettaa vene, mutta iännetään puatti. |
||||
|
15.12.2023 09:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| 784 oli juuri se Lenz-venttiiliohjauksella varustettu Hooysi. | ||||
|
14.12.2023 17:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Englantilaisen keittiön maine näyttää menevän parempaa kohti...? Junissa ei vissiin saa Haggista? | ||||
|
14.12.2023 17:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu, kuuluiko lovipyörien kalkatusta? Suomalaisen rautatieliikenteen äänimaailman tärkeä osa säiliövaunujunissa, ennenkuin pikku Vovka aloitti antinatsilaisen erikoisoperaationsa. |
||||
|
14.12.2023 17:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mielenkiintoisen näköinen silta, vissiinkin pala palalta Palassa koottu? Mitenkään palastelematta, mitä kivilajia tässä sillassa on? Ai raakkules, palasokeriahan minun piti kaupasta ostaa. Palaan pian. |
||||
|
13.12.2023 20:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha, tyylikkäillä ja kestävillä asemataloilla valtio osoitti omaa kaikkivoipaisuuttaan silloin, kun sääty-yhteiskunta alkoi vähitellen muuttua kansalaisyhteiskunnaksi. Rautatie mahdollisti myös kaukomatkailun ja mikäpäs siinä: uusia vaikutteita alkoi tulla rahvaan tietoon. Hyvänä esimerkkinä juuri kansallisromantiikka pienen aikaa juuri Nikolainkaupungin radan liikenteelle avaamisen (syyskuun lopulla 1883) jälkeen. Esimerkiksi pohjalainen häjykulttuuri kukistui nuorisoseuratoiminnan, kansakoulun, (myös junan tuoman sosialistiagitaattorin myötä) alkaessa valtakautensa. Muulla osaamisella sai mainetta kestävämmin kuin riehumalla tyhmäntöhkeänä kännipellenä puukonkänä kourassa. Samalla valtio käsitteenä alkoi tavoittaa yleistä tietoisuutta. Sitä ennen näköalat olivat pääasiassa olleet kyläkuppikuntaisuutta... Arkkitehtuurista saivat talonjussit vaikutteita omiin tuparateihinsa. Ja tarinan huipentuma: -:jääkärimajuriksi ylennetty Aarne Sihvo sai asianmukaiset arvomerkit asetakkinsa kaulukseen Sortavalan asemapäällikön olohuoneen sohvan koristenapeista, keväällä 1918. |
||||
|
|
13.12.2023 20:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei mutta toenni, tässähän herkistyy vuolaaseen ylistysvirteen herra Eemilin näppäämää kuvaa katsoessa! | ||||
|
13.12.2023 09:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Makasiinin seinustalla, vasemman puoleisin kaksipyöräinen on taatusti tsekkoslovakialainen menestystuote Jawa-CZ, sen tuntee "pienestä" etupyörästä (vaikka Jawasta taisi olla kaupan myös neukkukopio). Kaksitahtinen ja kaksisylinterinen 250 ksm(?) moottoripyörä, jota suomalaiset täällä Kekkoslovakiassa aikoinaan ja "päntiönään" suosivat. Sen jälkeen onkin ulkomuodoltaan helposti tunnistettava "Suolivieteri" (mänttäläinen hellittelynimi!) - eiku anteeksi, ööö - Solifer Export - mopo tuulisuojineen. Keinuvipuetuhaarukka takasi "helvetin hyvät" ajo-ominaisuudet pehmeällä hiekkatiellä. Tuo Soliferin muotoilu toi muotoilijalleen jopa design-palkinnon. Muistelisin, että tällaista "Pappa - Solikkaa" (terveisiä mänttäläisiltä mopojonneilta) sai puna- tai sinivalkoisena. Myös musta-valkoisena olen sitä nähnyt. Eräskin tuntemani mänttäläinen pellepeloton heitti tuollaiseen Solikkaan Husqvarnan 175 ksm moottoripyörän moottorin, kiinnityspulttien puolesta sopi, kuulemma. Moottorinsuojapellitkin onnistuivat kätkemään "identiteetin". Jannu ajeli tyytyväisenä, kunnes eräänä rumankauniina päivänä Husqvarna riuhtaisi itsensä eroon Suolivieteristä ja ajot loppuivat siihen. Mainetta ja kunniaa satoi, kun paikkakunnan moponvirittäjien "pahimmatkin" viritykset jäivät kuin enot veneestä. Raja-ahon suoralla tienvieren risukot todistivat aikoinaan montakin "läheks viivalle"- kisaa. Samoin Zööstinharjun eikun anteeksi - Kirstinharjun hiekkakuopat Raja-aholla. Skootteri meinasi olla vaikeampi rasti - Autokäsikirja 3.2 vuodelta 1955 käteen: - Zündapp Bella 200:aa se muistuttaa aivan liian paljon. "Syntitappi" (taaskin mänttäläinen verbaalilahjakas nimitys!) kykeni Autokäsikirjan mukaan huimaavaan vauhtiin: 95 km/t! Polttoaineen kulutuslukemaksi ilmoitettu 2,6 litraa sadalla km:llä. Oikeanpuoleinen onkin Öglaend - tai Jupiter -tai Trygg - mopo (nimi riippui siitä kuka maahan tuota Jonas Öglaendin tuotetta toi). Tankin muodon perusteella lienee vuoden 1964 jälkeistä mallia. Mottina laajalle levinnyt ja "levinnyt" Fichtel - Sachsin tuote, jonka vetositkeydestä eli monta tarinaa. Tervajoen asematalo oli Vaasan rautatien IV luokan asematyyppiä nro 2. Rataosan muista asemista samanlaisia rakennettiin Orihvedelle ja Keurulle. Oriveden asematalo korvattiin uudella, kun alkuperäinen paloi melko pian (syksyllä 1886) kivijalkaan asti. Tämä asematalotyyppi muistuttaa järjestelyltään aika lailla Hämeenlinnan - Tampereen / Turun - Toijalan (valmistunut1876) rataosien IV luokan asemataloa, silmiin pistää jokseenkin tiukka symmetrisyys. Symmetrisyys sai kyytiä jonkin verran Vaasan rautatien IV luokan tyypissä nro 1. Sellaisia rakennettiin Filppulaan, Alavolle ja Östermyraan, elikkä Vilppulaan, Alavudelle ja Seinäjoelle (peilikuvana). Keuru sai uudeksi nimekseen Haapamäki, kun Jykylän rata valmistui ja uusi (nykyinen) asematalokin. Vanha ja alkuperäinen muutettiin asemapäällikön asunnoksi. Se häipyi purettuna historian hämäriin, kun Mierontien vaatimaa ratapihan laajennusta tehtiin. |
||||
|
12.12.2023 23:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niinpä, herra Panu. Oma lukunsa on myös radalle kauan sitten pakkolunastetun maa-alueen status - palauttaa vaiko ei. Esimerkiksi Kelan - Siuntion välillä oikaisun takia poistunutta ratapohjaa on pistetty pelloksi, ainakin Mangsin tilan entisen tasoristeyksen kohdilla. Tarkoitan sitä rataosuutta, jossa muinoin oli Ketolan/Ängsbyn seisake. |
||||
|
12.12.2023 09:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tenu-ukkojen juhlahuone...? | ||||
|
|
12.12.2023 09:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kahdeksikko näyttää muutetun kakkoseksi. Mikähän siinä on syynä, että ympäri maata löytyy tällaisia tulovaihteita ja linjaosuuksiakin jätettynä oman onnensa nojaan? Esimerkiksi Mierontie ja Taivalkosken rata myös. Onko poistamisessa antauduttu pyhälle kustannusvastaavuudelle, vai eikö kiskoteräs kelpaa mihinkään sulattoihin? Jostain Keskisyöpäläisestä muistan 1970-luvulla lukeneeni, kuinka kellosepät kehuivat romutettujen höyryvetureiden akseleista saatavan erinomaista terästä työkalujensa valmistamiseksi. Se nyt on selviö, että kiskot ja akselit ovat eri laatuisia, mutta kysyn nyt kuitenkin. Ja silti hylätyn kiskotuksen varastamisesta tulee ankarat "nuuskat", hyvä ettei sentään elinkautista [kuri(s)tushuonetta]...? Etenkin kun Båtvikin raiteesta noukittiin kiskotus aika rapsakasti veks, ihan kuin ryssälle "sotakorvaukseksi"...? Ihmeellistä on maailman meno... |
||||