Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
03.01.2024 18:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eipä ole "Rullajuna" kuvassa niin täyteen lastatun oloinen kuin mitä oli 1970 - 1980 - lukujen taitteessa? Onko kysyntä vähentynyt? | ||||
|
03.01.2024 18:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erinomaista, herra Jorma R. (Taidankin olla suht' hyvä keskustelunaloittaja? Näin nuoremmatkin harrastajat pääsevät kiinni entisyyteen, menetelmineen kaikkineen.) |
||||
|
|
03.01.2024 15:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| P 36 oli ilmiselvästi saanut sivuutusluvan linjaradiolla ja asiaa vahvisti vihreät päällä lähtöopastimessa. 1984 tienoilla Karjaan suuntaan menneet pikajunat lähetettiin junanlähetyslevyllä (silloin pikajunat yleisesti pysähtyivät Kirkolla). Vai onko vas.puoleinen "Antennilättä" tai "Maksiraitsikka" tai "Sakari-Matti" tullut Helsingistä tyhjävaunujunana liitettäväksi jonkin Kirkolta lähtevän iltapäiväruuhkajunan lisärungoksi? |
||||
|
02.01.2024 10:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hieno kuva, herra Eemil! Kuvan värisävyistä on nähtävissä lupaus kesän tulemisesta, ellei surkimus Vovkalta sammu viimeinenkin järjen valo sitä ennen... |
||||
|
|
02.01.2024 10:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvauspäivä oli perjantai. Pysähtyikö Porkkana Kirkolla, vai pöhkäisikö ohi täyttä kyytiä Bredat laulaen? |
||||
|
02.01.2024 10:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari, ainakin Tervakosken paperitehtaan johtaja Bror "Nalle" Serlachius itse kävi hakemassa tehtaalaisiaan pois vankileiriltä: "- minun työläisiäni ette ammu!" Jotenkin veturimieskohtaloa avaa pappi Arvi Järventaus romaanissaan "Ja eläinten henki oli rattailla". Ilmapiiriä ylläpidettiin melkoisen tiukkana 1920- ja 1930-luvullakin, lapuan liikkeen ainakin kärjistäessä aatemaailmaa. Eikä tuo nyt ihmekään ollut, Neuvosto-Venäjä tosiaankin yritti lisätä "hybridivaikuttamisiaan" jo tuolloin (asiasanat: Toivo Antikainen, vakoiluskandaalit, korpikommunismi, pulakausi, läskikapina) Herra Simo, en tosiaankaan tiennyt jatkosodan aikaisista Tampereen tapahtumista, yleisestihän muistellaan, ettei jatkosotaan ihan kaikki riemumielin mukaan lähteneetkään. |
||||
|
01.01.2024 21:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Monet kiitokset, herra Eljas. Enkö minä arvannut...! Niinpä, Newtonin kolme peruslakia ja suunnitteluun liittyvät laskukaavat ovat aina samoja, duunasipa vetureita Burmeister & Wain, Baldwin ja vieläpä Märklinkin! |
||||
|
|
01.01.2024 11:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Simo, ei siellä kovin montaa junaa ajettukaan, vuanna kahareksantoista. Mitä nyt Mikko Kokko välillä panssarijunallansa peljäättelemässä valkokaartia. Ja punaisten puolella ajelleet kuljettajat olivat tietty kansanvaltuuskunnan kannattajia. Saivat sitten kenkää koko porukka rautavaltion hommista 16.5.1918 aikoihin. |
||||
|
|
31.12.2023 13:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaikka olisikin vaan Espanjan - Babcock & Wilcox, niin itselleni on yllätys, että B & W:n repertuaariin yleensäkään kuului veturinvalmistusta. No, alan kirjallisuus on laajaa ja ainahan voi lisenssejä ostella. Nyt puuttuisi vaan, että herra Eljas P. paljastaisi, että myös Burmeister & Wain väsäili vetureita...? Tai Harland & Wolff Irlannin Belfastissa (juuri se, joka väsäsi Titanicin!). |
||||
|
30.12.2023 20:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| 1988 noissa vaunuissa oli myös VR SUOMI ja asianmukaiset numerot merkittynä. Lieneekö veturipuiston päivät luetut, kuulostaa siltä kuin että olisivat heittämässä pyyhettä kehään...? Alkuvuotena puistoa mainostettiin telkkarissakin, mutta sitten ei, ei pihaustakaan. Vaivaako Haapamäkeä sama sairaus kuin panda-Ähtäriäkin? Itse en viitsisi täältä Helsingistä mennä toljottamaan päiväseltään uneliaita ja pissanhajuisia pandoja, etenkin kun ne on selvää politiikkaa. Veturipuisto on kyllä saanut minut sinne ab und zu toteamaan, kuinka rauta ruostuu, ruostuu, ruostuu ja ruostuu. Pahaan kuntoon menee samalla muistomerkki-953:kin siinä samassa. Pr 2 pitäisi sentään pelastaa joutumasta pillimiesten saaliiksi... Nämähän odottavat kuitenkin kieli pitkällä. |
||||
|
30.12.2023 13:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Uskoakseni liikennepiirin päällikölle ja kauko-ohjaukselle nyt ainakin piti tilanne saada tiedoksi. Muistelisin, että suorittajilla oli taito laskea kulkuaikoja aikataulua laadittaessa ja sen pohjalta vetää tarvittaessa viivaa graafiseen aikatauluun. Junan numeron määräytyminen oli isommissa käsissä. |
||||
|
30.12.2023 12:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onkohan tämän "ferrocarrilo-omnibusin" (ruotsiksi: rälsbussi) suunnittelussa ollut mukana tietotaitajia Saksasta? (Wismar-tehtaalta?) Saksalaiset + italiaanotkin tekeytyivät Francon "hyviksi ystäviksi" lähemmin vasta seuraavana vuonna, kun Espanjan sisällissota syttyi. Vaunun kattotuuletin on sentään mielenkiintoisen näköinen. |
||||
|
29.12.2023 19:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Autrichienne, eikös olekin tämän koneen [EL ALAGON (?)] valmistusmaa...? Yleisilme hieman viittaisi sinne päin. | ||||
|
29.12.2023 19:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vararengas ei näytä ihan presiis Micheliniltä...? | ||||
|
28.12.2023 10:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Moottori II:n mukaan Sv12/Dv12 - aluskehys on koottu hitsaamalla I-palkeista ja levyosista, eikä siten vaikuta järin monimutkaiselta. | ||||
|
26.12.2023 21:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jarno, noihin aikoihin kerrottiin Käskylehdissä myös "rötösnuorukaisten" nimet. | ||||
|
|
26.12.2023 21:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Ari-Pekka, hyvä homma, sain selvää murteestasi hienosti, kiitos juutuupista katsomani "Porisuhdeterapian". Kaikkien kielikylpyjen äiti! | ||||
|
26.12.2023 21:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oikeanpuoleisen talorumiluksen tienoilla seisoi 1981 keväällä tammikuun lopulla Hyvinkäällä pahasti kolistelleita Porkkanoita, siis Dm8 5001, CEikv 5501 ja Dm9 5120. Kuvassa näkyvän raiteen vierellä, vasemmalla puolella, oli havaittavissa talvella 1979 (yksi kpl) lätän iso aura maatumassa. Vähän edempänä oli ollut raide jolla seisoi purkua odottavia lättiä, mm. 4073 ja 4069, syksyllä 1978. Ja talot peittävät näkymän kohtaan jossa olivat pyörättömät varasto-EFiabit 11541 ja 11527. Ai niin, tällä raiteella seisoi myös tasoristeyksissä rypistyneitä keltanokkalättiä. |
||||
|
26.12.2023 12:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Purjelentokone - missä siinä on kone? Ja purje? Saksaksi: eine Flugzeug = lentokapine, hehe, (leikkikaluhan on eine Spielzeug)! Purjelentokone taas: eine Segelflugzeug elikkä purjelentokapine. Saksassa oli aikoinaan tunnettu alkeisliitokone SG-38, eli eine Schulgleiter vuosimallia 1938 eli koululiitäjä... |
||||
|
26.12.2023 10:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei Miss Manta taida olla Zeppenalleri? Eikun anteeksi - Appenzelleri? | ||||
|
26.12.2023 10:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Veturitalli, eli Roundhouse, eli Ympyrätalo. Tässä vaan ei taida olla SDP:n toimistoa...? | ||||
|
|
26.12.2023 10:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös se leffan veturi (joka poltti tri Emmett Brownin kehittämiä erikoishalkoja, polttoarvoindikaattorina eriväriset savut) ollutkin 4 - 6 - 0 -pyörästöllä...? Se veturi olisi kätevä omistusesine, kun sillä pystyi näemmä vääntämään temppua taivaalla! Aivan samalla tavoin kuin Pitts Specialilla, Cessna Aerobatilla tai Christen Eaglella. Hitaasta vaakakierteestä immelmanniin ja Hammerheadin kautta ulkopuoliseen silmukkaan, niin vot! |
||||
|
26.12.2023 10:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Henri, tuntien ameriikkalaisen mättöruokakulttuurin, en ihmettele pyörätien leveyttä ollenkaan... "Dokumentaatiota" asiasta saa riittämiin "Hengenvaarallisesti lihava" - telkkariohjelmasta. |
||||
|
25.12.2023 14:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tosi on, herra Jimi. Virkatarvevaunuiksi päätyi kyllä suuri määrä makuuvaunuja, joista voisi mainita esim. 1920-luvun lopun CEm - vaunut. Niissäkin ollut ikkunajako sopisi hyvin kuvan vaunuun. Laskeskellaanpa vähän: Lyhyt Cm (vuosilta 1917 ... 1938): 16 kpl -> BT, BEm, XEi, BCm. Pitkä Cm (vuosilta 1929 ... 1952): 12 kpl -> XCm, BCm, BT. Lyhyt CEm (vuosilta 1920 ... 1935): 8 kpl -> BT Pitkä CEm (vuosilta 1924 ... 1957): 47 kpl -> BT, XCEm, BG. Lyhyt Em (vuosilta 1916 ... 1921): 10 kpl -> XEi Pitkä Em (vuosilta 1940 ... 1957): 9 kpl -> XOe, XEm, BT. Parin Em-vaunun tiedot hakusessa. Lyhyt malli, pituus puskimineen 18,7 m, (pitkä: 20,8 ja 21,2 m). Pitkä-CEm-vaunuista muodostettiin kaksi nelivaunuista johdonvetojunaa, sarjassa BG. Tosin CEm-litteraa ei enää silloin ollut, vaan nekin oli 1971 merkitty Em-vaunuiksi. |
||||
|
25.12.2023 13:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eljas, sydämelliset kiitokset siitä, että olet olemassa. Omat tietoni pohjautuvat tosiaan DDR-läiseen "Archive" - kirjasarjaan. Välistä ihmettelen sitä, että päivitetäänkö niitä koskaan...? Se BR 45:n "euroopan suurin" - kehu oli joskus Glasers Annalen - lehtirievuissa vuonna akseli ja tappi (natsiajalta). |
||||
|
25.12.2023 13:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Kurittomuus, Rock-n-Roll-etuveto", synnytti ilmiön nimeltä raggarit. Näitähän kauhistellaan vieläkin! Suomessa vastaavaa "mielensäpahoittamismotivointia" harrastivat lättähatut ja villamyssypimut. Ja trendi jatkuu! Nykyisinhän oksetusreaktioita "kunnollisuuden huipuissa" herättävätkin aina presidenttiä myöten ns. "ideologisesti työttömät". Varjelkoon, jos joku näistä kehtaa vielä kirjankin kirjoittaa... Ja ääriuskonnolliset soittivat Alice "Kananpojanteurastaja" Cooperin rock-levyjä takaperinsuuntaisesti löytääkseen paholaisenpalvontaohjeita niistä. Mitäs Alice? - Senkun nauroi matkallaan pankkiin! Niin ja Saabeista ei enää tiedetä juuri mitään, (- Eiks niitä väsätty joskus Uudessakaupungissa? Häh?). Wallenbergien nykyisin ollessa lähinnä nimiä historiankirjoissa ja hautamuistomerkkeinä, Volvoista on tullut kiinankinnereitä. |
||||
|
24.12.2023 12:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olen samaa mieltä. Rautateiden erityinen konstruktiivisyys oikein korostuu! | ||||
|
|
24.12.2023 10:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herrat Petri ja John: Oma merkityksensä on silläkin, ajaako kuljettaja ratti pohjassa myös alamäet "proiskottamalla" vai käsitteleekö konettaan herkin käsin kuten taitava ensiviulisti Stradivariustaan. Suomessa jälkimmäiseen kannustettiin polttoaineen säästörahasysteemillä. Joskus talleilla syntyi suukopua asiasta kuljettajien kesken. Hyvä herra John, nythän minä taas pääsin elementtiini: 61 001 - tankkiveturikonfiguraatio syntyi siksikin, että päättärillä Dresdenissä (Altstadt) ei aikataulujen puolesta liikoja kääntöaikoja ollut. Sillähän ajettiin päivässä kaksi junaparia päivän aikana ja kyllä siihen matkustajia riitti. Matkan ajoissa piti valtaventtiilikäytön onnistua hyvin molempiin suuntiin ajettaessa: siksi sarjassa 61 olikin sisäpuolella, ohjaamon katossa vivusto kummankin ajosuunnan käyttöä varten. Toisekseen: 61 002 (vuodelta 1938) tuli juuri siksi, että 01:t ja 03:t olivat ikään kuin "mainehaitta" Henschel-Wegmann-junan vetämisessä. Samalla 002 sai hiukan isomman vesitilan. Koneistomitoitusta hiukan entrattiin myös, silti kummankin sn oli kattilaan kiinnitetyssä kilvessä 175. 61 001:n ollessa kaksisylinterinen, 002 tehtiin kolmisylinteriseksi. Vetopyörien halkaisija oli edelleenkin 2 300 mm. Edelleen 002 sai kolmiakselisen takatelin. Kummallakin ulkomaalaus oli hopea/norsunluu/violetti. Mutta sitten: vaikka postikorttimaalari Aatu koko ajan oli politikoinnillaan tunkenut Eurooppaa koko ajan kohti sotaa, sotansa hän sitten saikin, omaksi yllätyksekseen! Eikä sillä raukalla edes ollut mitään sotasuunnitelmaakaan! Henschel-Wegmann - junasta tuli sairaalajuna. Länsipuolella siihen lisättiin 1950-luvulla yksi vaunu, maalattiin siniseksi ja käytettiin "Blauer Enzian"-junassa. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun Enzian-juna hylättiin. Sodan jälkeen 61 001 löytyi länsipuolelta (romutettu 1957 Braunschwigissa). Itäpuolelle jääneellä 61 002:lla vedettiin keveitä henkilöjunia ja sillä tehtiin kokeeksi myös nopeita ajoja matkustajavaunujen kokeilemiseksi. Tästä huolimatta, vaikka se sopikin pyörästönsä puolesta hyvin nopeisiin ajoihin, oli sillä kuitenkin puutteensa. Tehonsa puolesta se sopi huonosti uusiin tehtäviinsä. Niukoista sylinteri- ja kattilamitoituksista johtuen tehoreservejä ei juuri jäänyt. DR-oloissa epänormaalin korkea kattilapaine (20 kg/cm2) lisäsi kunnossapitokustannuksia. Ja siten: - DR hylkäsi 61 002:n jälleen. Koska noinkin nopeasta koneesta oli ilmiselvä tarvis, päätettiin 61 002 kunnostaa, muuttamalla se 2'C1'h3 - tenderiveturiksi. Sen kattila korvattiin uudella Reko-kattilalla, työpaineena nyt oli vakioitu 16 kg/cm2. Siihen laitettiin Giesl-ejektorisavutorvi. Ulommat sylinterit vaihdettiin entistä isompiin, ne saatiin korkeapainekoeveturista H 45 024 (La-Mont-kattilakokeiluveturi). Keskimmäinen sylinteri tehtiin uusiksi vaihtamalla se hitsattuun. Aluskehyksen takaosaa muutettiin: siihen asennettiin em H 45 024:stä otettu laahusteli. Veturia myös virtaviivaistettiin osittain, samoin kuin siihen kytkettyä vakiomallista tenderiäkin (2'2'T34). Veturi otettiin kirjoihin 1961 numerolla 18 201. Sijoituspaikaksi tuli Bw Halle P. Sieltä käsin sillä vedettiin junia Halle - Berlin ja Halle - Saalfeld. Marraskuussa 1964 koeradalla Tsekkoslovakiassa se saavutti huippunopeuden 176 km/h. Kesällä 1967 se muutettiin Raw Meiningenissä öljypolttoiseksi. Suurnopeuskoeajot tietenkin kuuluivat asiaan. ATK-systeemin tultua käyttöön sen numeroksi tuli 020 201. 18 201:n sylinterit olivat kolme kpl, halk. 520 mm., 61 001:lla: 2 kpl halk. 460 mm ja 61 002:lla 3 kpl halk. 390 mm. 18 201: telipyörien halk. 1 100/1250, BR 61: 1 100 mm kummassakin telissä. 61 002: arina: 2,79 m2, höyryttävä tulipinta 150,0 m2, tulistimen tulipinta 69,2 m2, paino työkunnossa 146,29 tonnia ja kitkapaino: 56,29 t ja tuliputkien pituus 5 000 mm. Vastaavat arvot 18 201:lle: 4,23 m2 - 206,3 m2 - 83,8 m2 - 113,6 t (ilman tenderiä) - 61,2 t - 5 700 mm. Ja vielä maininta H 45 024:stä: BR 45 oli aikoinaan Euroopan suurin tavarajunaveturi: 1'E1'h3. H 45 024 esiteltiin Leipzigin messuilla 1951. Se olikin aika vekkulin näköinen veturiksi. Stephensonista tuttu kattilakonstruktio oli vaihdettu vesiputkikattilaksi La-Mont-periaatteella (veden pakkokierto, voimalaitoksissa tunnettu). Polttoaineena oli ruskohiilipöly. Tämä veturi oli tyyppiä 1'E1'h3v (sylinterit 1 kpl halk. 400 mm ja kaksi, halk. 520 mm). Kattilapaine oli 42 kg/cm2! Tenderinä neliakselinen hiilipöly - lauhdutustenderi (ts poistohöyry lauhdutettiin takaisin kattilaan meneväksi syöttövedeksi). Meine Herren, haben Sie Fröchliche Weichnacht und gutes Neujahr! PS. Henschel - Wegmann - juna ja juuri BR 61 ovat jo pitkään kiinnostanut minua. Miten sattuikin...? |
||||
|
23.12.2023 21:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Äkisti vilkaistuna: - etteikö olisi Kalasatama/Fiskehamnen? | ||||
|
23.12.2023 21:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaksi pohjoissaksalaista kotirouvaa, naapuruksia, keskusteli keskenään: - Mieheni työskentelee tulkkina Münchenissä. - Niin tosiaan, se baijerilaisten murre... Mainittua klinikkasarjaa, nimeltä Vuoristolääkäri, seurasin itsekin. Syy: siinä oli roolissa myös berninpaimenkoira nimeltä Leopold tai Poldi. Loppujaksossa Poldi tallusteli klinikan pihalla, ylpeänä jälkeläisistään - kuusi muutaman viikon ikäistä bernipentua. |
||||
|
|
23.12.2023 20:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tankkivetureilla yleisesti on sama nopeus eteen - tai taaksepäin ajettaessa. Pr1:n tapauksessa 80 km/t. Reichsbahnin BR 61 001:llä päästeltiin tarvittaessa sataa kuuttakymppiä vakiliikenteessä (1936 alkaen Berliini - Dresden ja takaisin erikoisjunarungon kanssa). Perusnopeus oli sellaista 130 km/t - luokkaa, koska varaveturin puuttuessa jouduttiin turvautumaan BR 01:een tai 03:een. Teoriassa höyryveturi tarvittaessa pääsee kovempaakin, suurin sallittu nopeus ei siis vastaa alkuunkaan autojen huippunopeutta. Silläkin on automerkkikohtainen rajansa, iskettiinpä nastaa lautaan miten lujaa hyvänsä. Veturien sallittuun nopeuteen vaikuttaa muun muassa akselipainoluokka, radan rakenne, alkuaikojen päällysrakenne (saks. Oberbau) on tässä suhteessa kokonaan toista luokkaa nykyiseen verrattuna (kiskopaino ehkä tärkeimpänä, kantavuusmielessä). Eikä höyryvetureissa koneiston kierroslukua tule unohtaa: - vetopyörästöjen "vastapuntit" tekevät kovilla nopeuksilla (= kierrosluvuilla!) melkoista moukarointia. Tankkivetureissa etu- ja takatelit on myös valittu kulkuominaisuuksien puolesta ihanteellisiksi. Telit kun muutenkin ovat hyvät ohjaamassa vaikkapa juuri kaarteisiin ajoa tai myös tullessa kaarteesta suoralle. Liukulaakereissa on myös oma kehänopeutensa (tiukassa suhteessa kierroslukuun), jonka ylittäminen tietää kyllä omansa kaltaista "hauskuutta". Siinä helposti kuluu tuohtakin, molemmissa mielissä. Siltikin, jokainen höyryveturi on teknisesti kompromissi. Jokainen toivottuna lisätty ominaisuus vaikuttaa juuri johonkin toiseen, joskus myös ei - toivotulla tavalla (Pr2 jousituksineen yhtenä esimerkkinä). |
||||
|
|
22.12.2023 18:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös loistojuna "Rheingold" kulkenutkin Baseliin...? Niin ennen sotaa kuin sen jälkeenkin. | ||||
|
22.12.2023 16:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Timo, monet kiitokseni! Itse olen vanhan tekun leipoma koneteknikko, jonka ymmärrys paljosta sähköstä (tässä iässä) on luokkaa: - sormet pois! Niin ja sähköstä muutenkin: käyttämättömiä kuulolaitteenpattereita ei kotona ole koskaan liikaa. |
||||
|
|
22.12.2023 12:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sehr geehrter Herr Uwe: 50 Hz taajuuden kolmasosa on juuri 16 ja kaksi kolmasosaa. Kun murtolukuja ei saa enää harrastaa missään, niin se on ollut nyttemmin 16,66666666666666666666666666666667, pyöristettynä 16,7. Liittyykö koko juttu kolmivaihevaihtovirtaan jollakin tavalla, niin itseäni viisaammat, olkaa hyvät ja kertokaa. Vanhan liiton opistosähköinssit ja - teknikot ovat toivotumpia kuin eestulemattomat AMK-"ingengörit". |
||||
|
22.12.2023 12:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kokeillaanpa toista kautta: esiin valokopio aikataulukauden 128 (voimassa 28.5.1961 lukien) "traagisesta" aikataulusta: Vasemmalla sivulla etäisyystietoja: Par - Smi = 4,6 km, Parikkala on km:llä 541/387. Smi - Rajasuo = 7,6 km Rajasuo - Pu = 7,4 km Pu - Pks = 5,8 km Pks - Pun = 5,9 km Pun - Kulennoinen = 7,1 km Kulennoinen - Sva = 6,6 km Sva - Pääskylahti = 10,6 km Pääskylahti -Sl = 3,3 km. Savonlinna on km:llä 482. Asemavälien mukaan laskettuna: Par - Sl oli v. 1961: 58,9 km. |
||||
|
22.12.2023 12:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra edesmenneen ylijunailijan kivessä on muistutteena sisällissodan 1918 muistomitali. Jannu näyttää heittäneen lusikkansa nurkkaan noin 52-vuotiaana. | ||||
|
22.12.2023 12:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jimi, Säynäjärvestä olen itsekin kaipaillut kuvaa. Rautatiemuseolla kuitenkin on sen valmistuspiirustus (minun jäljiltäni). | ||||
|
22.12.2023 12:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Historiasta muistetaan, kuinka muinainen ja keisarillinen Itävalta - Unkari palasteltiin moniksi uusiksi valtioiksi. Tsekkoslovakia oli juuri tällainen. Jostain luin aikoinaan, kuinka Itävalta-Unkarin entinen valtionvarainministeri sulki virkahuoneensa oven työpäivänsä päätteeksi ja seuraavana aamuna meni toimeensa uuden valtion vastaavana ministerinä. Palkanmaksu ei häneltä katkennut sekunniksikaan! Saksalainen, jo Reichsbahnin ajoilta periytynyt tendereiden merkintätapa: esimerkiksi nopeusennätysvehkeessä BR 05 ollut: 2'3T38St = kaksiakselinen teli, kolme kiinteää akselia, T - kirjain tarkoittaa juuri tenderiä, uskokaa tai älkää. 38 = vesitila kuutiometreinä ja St = virtaviivaistettu (Stromlinienverkleidung). |
||||
|
|
22.12.2023 12:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä kommentti, herra Hannu. En tuota omformare-roolia ennen tiennytkään. Ihmetellyt kumminkin, että miksi moinen? | ||||
|
22.12.2023 12:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| SLM 1982: Ub-vetureita käytössä 90 kpl. Valmistusvuodet olivat 1930 - 1950. Osassa sarjan koneita oli myös Otso - vaihtotyökytkimet. | ||||
|
22.12.2023 11:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kivan näköinen "juoksija"! Lieneekö ollut ominaisuuksiltaan suunnilleen H8 - H9 luokkaa...? | ||||
|
21.12.2023 21:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tai ehkä ei nyt rataa, vaan ratamoottoria. Erilaisia teknisiä ratkaisuja on oma määränsä. Huru 13:n "tanssivat renkaat" ovat yksi sellainen. Ettei ne radalta tulevat iskut pääsisi turmelemaan ratamoottoreiden laakereita. |
||||
|
21.12.2023 16:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| 995:n etupäässä on näköjään opastelippukolo jäljellä. Siihen koloon istutettiin päiväopasteeksi punainen opastelippu vasemman raiteen ajoa varten. | ||||
|
21.12.2023 11:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko tuo "potkulauta" itse asiassa pituusmittauslaite? | ||||
|
21.12.2023 11:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämä tyyppi oli niitä ensiaskeleita ruotsalaisessa sähköveturinrakennustaidossa. Ja niin kovin "demokraattinen" M. Koivisto, kuinka hän "jyrisikään" palattuaan lomailemasta/********* ryssänmaalta! |
||||
|
21.12.2023 11:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huikean näköinen värkki, samoin kuin Volvo Duettkin. | ||||
|
21.12.2023 11:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tämän rälsbussisarjan sarjamerkit olivat vaihdelleet aikojen saatossa: Yd, Y6b, Y6g ja viimein Y. Viimeinen sarjamerkkimuunnos tehtiin heinäkuussa 1943. 332 oli valmistunut huhtikuussa 1936. Vuonna 1940 se oli sijoitettuna Bodeniin, oltuaan pari vuotta aiemmin Abiskossa. 1946 tammikuusta vaunu oli etelämpänä, Söderforsissa. Y 332 hylättiin joulukuussa 1956 ja 1959 siitä tehtiin ELRB nro 397. Elrevisionsbuss on ruotsalainen nimitys sähköradan tarkastus- ja työvaunulle. Siinä oli myös ollut nostettava/laskettava kattolava. SLM 1982 kertoo tästä vaunusta: sarja Qgz-ä nro 945 1790, ex Y 332 HC 1936. Vastaavia Qgz-ä:tä ja Qgä-y:tä oli tuohon aikaan SJ:llä vielä 25 vaunua. Siis näiden perusvaunuina oli ollut kaksiakselinen rälsbussi, kuvan vaunun kaltainen. Vuonna 1984 mainittu Qgz-ä 1790 siirtyi Malmbanans Vänner - yhdistykselle. Pyöristetyt ikkunoiden nurkat lienevät peräisin "revaribussi"-ajalta? |
||||
|
|
21.12.2023 09:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Otto, kommenttisi on äärimmäisen mielenkiintoinen! Kannanpa tyypilliseen tapaani korteni kekoon itsekin, mitä vetureiden tyyppimerkintöihin tulee. Kirjahylly: Locomotives in Profile, volume 3, vuodelta 1974. Julkaisijana Profile Publications Ltd, Englanti. (Lafka muistettaneen aikoinaan julkaistusta lentokone-Profile-vihkosarjastaan.) Sivulta 73 alkaa Brian Reedin kirjoittama artikkeli Southern Pacific - yhtiön Cab-in-Front-vetureista. Ohjaamo-edellä-vetureita oli joitakin tyyppejä, mm. kuusikytkyisiä Malletteja 1910-luvun alkuvuosilta Baldwinin valmistamina. Esimerkiksi numero 4207: sarja MM-2, Baldwin 36705/1911. Muutettiin yksipaisuntaiseksi, valmistui tammikuussa 1937. Samalla se sai uuden sarjamerkin ja numeron: AM-2 nro 3907 ja hylättin syyskuussa 1948. Veturityypin syntymisen pääasiallisena syynä oli veturimiehistön tikahtuminen savuun tunneleissa. Cab-in-Front-koneita käytettiin mm. Roseville - Sparks (Renon takana) - osuudella, missä oli jyrkkää yhtämittaista nousua Rosevillestä Nordenin suuntaan. Mutta asiaan: "Kaikkien vetureiden ohjaamoiden sivuille numeron alapuolelle oli maalattu sarjan numero ja sitten S.P.:n koodi, esimerkiksi: AC - 63 24-24/32 475 SF 63 = vetopyörien halkaisija tuumina 24-24 = etu- ja takakoneistojen sylinterien halkaisijat, samoin tuumina 32 = iskunpituus tuumina 475 = kitkapaino tuhansina paunoina (1 lb = 0,454 kg) S = veturissa on tulistin F = veturissa on syöttöveden esilämmitin Veturi 4294 oli tyyppiä 4-8-8-2, sarjaa AC-12, valmistunut tyyppinsä viimeisenä Baldwinilta 1944, valm.nrolla 70101. Hylätty säilytettäväksi maaliskuussa 1956. Elikkä hiukan alle 200 veturia oli valmistunut vv. 1909 - 1944. Herra Hannu P.: - vink-vink: Rivarossi on tietääkseni tehnyt mallin tällaisesta jättivehkeestä. Ebayssä joskus näkee kivoja veturimalleja olevan kaupan. |
||||
|
|
21.12.2023 07:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan laiturituvan katon muotoilu oli saman laista kuin Säynäjärven laiturivaihderakennuksessa (vuodelta 1911). (Arvoisat semantikot, huomannette eron: - samanlaista vs saman laista.) |
||||
|
|
20.12.2023 18:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Rautateiden kuljetusverkko 1.1.1962 - kartta antaa Parikkalan - Savonlinnan välin pituudeksi 78 "Turistin" kilometriä. Turistin kilsoilla määräytyivät lipunhinnat ja rahtimaksut. Radan varrella - kirja sanoo lasketuksi etäisyydeksi 58,9 km (????). Merkillistä, painovirhekö? Parikkalan km:t Huutokoskelta päin oli km:llä 540,7. Ja Imatra Tavarasta päin km:llä 387,302. Siis nimenomaan Simpeleen kautta. Savonlinna oli km:llä 481,778 - sekin Huutokoskelta päin ilmoitettuna. |
||||
|
20.12.2023 18:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko veturissa "Varskoppin" tenderi? Tenderin laattaa tuijotin ... Varskoppi = berliiniläinen veturitehdas "Berliner Maschinenbau-Actien-Gesellschaft, vormals L. Schwarzkopff". Siten tenderi olisi vuodelta 1919. Schwartzkopffin kuuluisia valmisteita olivat Saksan Reichsbahnin kolmisylinteriset ja virtaviivaiset 01.10-veturit, vuonna 1939. Veturit H9 781 - 785 olivat syntyjään tamperelaisia, nääs, Tampellan tekemiä (1932 - 1933). 785 oli syys - lokakuun vaihteessa 1978 Leppälahden romujonossa. |
||||