Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
20.12.2023 18:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko veturissa "Varskoppin" tenderi? Tenderin laattaa tuijotin ... Varskoppi = berliiniläinen veturitehdas "Berliner Maschinenbau-Actien-Gesellschaft, vormals L. Schwarzkopff". Siten tenderi olisi vuodelta 1919. Schwartzkopffin kuuluisia valmisteita olivat Saksan Reichsbahnin kolmisylinteriset ja virtaviivaiset 01.10-veturit, vuonna 1939. Veturit H9 781 - 785 olivat syntyjään tamperelaisia, nääs, Tampellan tekemiä (1932 - 1933). 785 oli syys - lokakuun vaihteessa 1978 Leppälahden romujonossa. |
||||
|
19.12.2023 06:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan, arvoisa herra Tapio. Tuli kiire kirjoittaa kommentti loppuun, kun ystäväni eteisessä kysyi: - No, tuleeko siitä mitään? Kauppareissu odotti: - Joo joo, ihan pian, pari sekuntia vielä! |
||||
|
|
18.12.2023 14:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| N 3005:n aluskehys oli tosin palvellut työläisvaunun T 1237 aluskehyksenä. Siihen virkaan se oli otettu O-vaunusta 70'058. N 3005 hylättiin vuonna 1970. |
||||
|
18.12.2023 13:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomalaisessa työelämässä johtaminen tai pikemminkin sen puute on todella iso ongelma, jota ei kyetä ratkaisemaan. Se on se "Management by Perkele" tai "Rankaiseva Tavoitejohtaminen" perinne, joka on ja pysyy. Isältä pojalle ja muillekin oletetuille, aamen iankaikkisesti. Kesällä 1982 GAS Pumpputehtaalla Mäntässä, eräs juntti Runttimäestä löi minua nyrkillä naamaan työpaikalla ja työaikana, kun hänen verbaalilahjakkuutensa loppui kesken. Minä älyttömänä jatkoin vittuilua ja ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Juntti kokosi pumppua urakkapalkalla, ja kun asennustyö tökki, niin meni minulta lupaa kysymättä purkamaan asetuksia porakoneeltani (työsarja tekeillä). Riitahan siitä nousi, "konemestari" kun olin. Eikä junttiparka sietänyt edes viiden minuutin odottamista. Mitä teki pumpputehtaan koneistushallin ylityönjohtaja? "Koettakaa äkkiä selvittää asianne, meillä ei ole aikaa tällaisen vatvomiseen!" Eipä silti, juntti saatiin aisoihin seuraavan vuoden aikana (ilman minua), luvattoman sikapistoolin ottamisesta esiin. Eräs insinöörioppilas myös törnäsi juntin lahjattomuuteen suunsoitossa. Sakkoahan juntti luvattomasta ja ladatusta revolveristaan sai, - häähäähhää!!! Inssioppilas ei ollut jäänyt tutkimaan aseen latausta, vaan otti jalat alle ja vauhdilla. Ja huhut paisuivat - kuin pullataikina! PK10:n kohdalla: Eeroa on ammuttu! Vanhalla konepajalla 2,5 Eeroa oli ammuttu. Voima-asemalla kuolleita oli jo "kolme"! Rataportilla (Leikkauksen tasoristeyksessä) vainajat olivat kertaantuneet jo viiteentoista, hah hah. Juntista tuli kerralla kiltti ja hiljainen poika... ja Kauhajoella? Hänen broidinsa possu "Töpselikärsä" sai vielä pitää henkensä. Sen pituinen se. |
||||
|
|
17.12.2023 19:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruukin vanha, alkuperäinen asematalo oli sittemmin lestadiolaisten Rauhanyhdistyksen käytössä. Muuten, Liikennepaikkojen välimatkat - kirjassa (painos 1954) mainittiin Ahmanevan seisakevaihteesta: liikennöintitapa: "henkilöliikennettä ilman lipunmyyntiä", "tavaraliikenne täysin vaunukuormin autoliikennöitsijä Väinö Paunua varten". Käskylehti 16/54 - 4: Wihannin aseman alaista Ahmanevan vaihdetta liikennöidään 1.6.1954 lukien seisakkeena, tapa: henkilöliikenne ilman lipunmyyntiä entisin välimatkoin (Wti 6, Yw 62, Lpi 8, Ol 62). Vuoden 1948 välimatkakirja: Ahmaneva, vaihde, tavaraliikennettä täysin vaunukuormin (eli kappaletavaraa sinne ei saanut lähettää). |
||||
|
17.12.2023 18:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Rainer: - ilmiselvästi junttien vyöry...? Menivät junttaamaan hallitusta, että tämä säätäisi ns. kommunistilait, tarkoituksena lopettaa vasemmistopuolueiden toiminta valtakunnan- ja kuntapolitiikassa. Se oli suunnattu pääasiassa kommunistiryhmiä vastaan, mutta asia kun keitti pahasti yli, niin sosdemitkin saivat lapualaisia niskoilleen huutamaan näitä v**un kommareiksi. Sitä samaa kommunistilakia sovellettiin sittemmin Sinimustat-järjestön (ei ollut kommunistipuolue, päinvastoin!) lopettamiseksi. Lopettamista ajoi silloinen sisämiministeri U. Kekkonen. |
||||
|
|
17.12.2023 14:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun nähdäksen talonpoikaismarssin oikeutus syntyi silkasta kommunismikauhusta ja siihen liittyvästä joukkopaskahalvauksesta. Tyyliin: - "näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa!" Viljelijäväestöhän satoineen on aina ollut riippuvainen taivaan oikuttelemisista. Sorvari tehtaalla koki toimeentulonsa epävarmuuden toisin. Lisäksi talonjusseilla oli vuosi 1918 vielä tuoreessa muistissa. Silloinen punikkikysymyksen lopullinen ratkaisu on vieläkin nähtävissä Hennalassa, viitoskasarmin takana. Tosin se oli tuoreessa muistissa vielä punikeillakin. Väinö Linnan suurin ansio lienee olla ensimmäinen, joka käsitteli vuoden 1918 sotaa toisella tavalla kuin tyylipuhtaat lahtarikirjat siihen mennessä (ja samoin tyylipuhtaat luokkasotakirjatkin). Voisi sanoa, että "onneksi" tuli Talvisota ja yhdisti porukat "talvisodan henkeen". Saivat Mäntsälän kapinoijatkin tapella sielunsa kyllyydestä. Saksalaisten kävi köpelömmin: - luulivat Aatua joulupukiksi, mutta saivatkin todeta hänen olleen pelkkä kaasumies. Mussolinikin kutistui vaivaiseksi sirkusmussoliniksi. Isä Aurinkoisen hehkua yrittää pikku Vovka nytkin saada lietsotuksi itärajan takana, mutta se on silkkaa murhanhimoa oikeassaolemisen riemun pönkittämiseksi. |
||||
|
17.12.2023 11:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Odotan asiaa paremmin tuntevilta tietoa. Hyvä homma, Teppo-herra. |
||||
|
|
17.12.2023 11:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvassa ilmeisesti siirretään junarunkoa lähtöraiteelleen, Kanan savut näkyvät roikan perässä. | ||||
|
|
16.12.2023 19:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vihtorin "katu-uskottavuutta" himmensi dokaaminen aika tavalla ja lopullisen niitin heitti Mäntsälän kapinan totaalinen pieleen meno maaliskuussa 1932. Johtohahmot seurustelivat tiiviisti pirtupullojen kanssa Hämeenlinnassa ja kapinalliset ihmettelivät hoomoilasina että tietääkö kukaan mistään mitään? Kiivaimmat pohjalaisista nimittelivät presidentti "Vinhuvuutia" kuuluisan radiopuheensa jälkeen "Akka-Pekaksi". Vihtori Kosolan mainetta ei suinkaan parantanut touhuaminen Minna Craucherin reisien välissä kuuden kupin kumarassa Mechelininkatu 23 A:n "salongissa". Eihän se nyt olisi ollut vakaalle ja vanhurskaalle pohjalaiselle talonisännälle sopivaa toikkaroida helvetillisessä kännissä kotipitäjän raitilla keskellä kirkasta päivää...? Minna Craucherhan sai sitten kuitata lystäilyt hengellään. Kosola sai joksikin aikaa valtaa käsiinsä, muttei oikein tiennyt miten sitä käyttäisi, sanotaan. Lapuan liikekin sitten lässähti "kertakäyttörähisijöiden" jouduttua tosiasioiden eteen. Heil Hitler, meil Kosola, muil Mussolini ja lopuil Stalin. |
||||
|
|
16.12.2023 08:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Käskylehti 53/58 - 5: Kotiaseman merkintä vaunuihin on lopetettu joulukuussa 1958. Minulla on sellainen hytinä, että vähintään osa 1930 talonpoikaismarssin erikoisjunista ohjattiin Töölön tavara-aseman sotilaslaiturille. Marssijoista osa tietenkin tuli normaaliliikenteen yöjunissa. Aika paljon väkeä tuli henkilöautoilla kolonnittain. Oliko kommenteissa mainittu Ariadne - laiva juuri se sama, jolla jääkärit palasivat Suomeen helmikuussa 1918? |
||||
|
15.12.2023 14:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruovesiläinen vaiko Ruo-vetelä-inen? | ||||
|
15.12.2023 11:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Iltapikajuna P33 Porkkanalla lähestyy Laihian asemaa. Matkustajaosastojen kaiuttimista kuuluu napsahdus, konduktööri kuuluttaa: - Arvoisat matkustajat, olkaa hyvät ja siirtykää menosuuntaan nähden vaunun oikealle puolelle. Sivuutamme Laihian yhdellä raiteella. |
||||
|
|
15.12.2023 09:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Uuskaarlepyyssä = Nyykaapissa. Karin vanha pilapiirros englanninkielen ehtoja lukeva oppilas kesämökillä ja savolaisukko menossa kalaan: - On se vaikijjaa se enklannin kiälj, oun kuullunna. Mutta vaikijaa on se savonnii kiälj. Esmerkiks kirjotettaa vene, mutta iännetään puatti. |
||||
|
15.12.2023 09:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| 784 oli juuri se Lenz-venttiiliohjauksella varustettu Hooysi. | ||||
|
14.12.2023 17:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Englantilaisen keittiön maine näyttää menevän parempaa kohti...? Junissa ei vissiin saa Haggista? | ||||
|
14.12.2023 17:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu, kuuluiko lovipyörien kalkatusta? Suomalaisen rautatieliikenteen äänimaailman tärkeä osa säiliövaunujunissa, ennenkuin pikku Vovka aloitti antinatsilaisen erikoisoperaationsa. |
||||
|
14.12.2023 17:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mielenkiintoisen näköinen silta, vissiinkin pala palalta Palassa koottu? Mitenkään palastelematta, mitä kivilajia tässä sillassa on? Ai raakkules, palasokeriahan minun piti kaupasta ostaa. Palaan pian. |
||||
|
13.12.2023 20:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha, tyylikkäillä ja kestävillä asemataloilla valtio osoitti omaa kaikkivoipaisuuttaan silloin, kun sääty-yhteiskunta alkoi vähitellen muuttua kansalaisyhteiskunnaksi. Rautatie mahdollisti myös kaukomatkailun ja mikäpäs siinä: uusia vaikutteita alkoi tulla rahvaan tietoon. Hyvänä esimerkkinä juuri kansallisromantiikka pienen aikaa juuri Nikolainkaupungin radan liikenteelle avaamisen (syyskuun lopulla 1883) jälkeen. Esimerkiksi pohjalainen häjykulttuuri kukistui nuorisoseuratoiminnan, kansakoulun, (myös junan tuoman sosialistiagitaattorin myötä) alkaessa valtakautensa. Muulla osaamisella sai mainetta kestävämmin kuin riehumalla tyhmäntöhkeänä kännipellenä puukonkänä kourassa. Samalla valtio käsitteenä alkoi tavoittaa yleistä tietoisuutta. Sitä ennen näköalat olivat pääasiassa olleet kyläkuppikuntaisuutta... Arkkitehtuurista saivat talonjussit vaikutteita omiin tuparateihinsa. Ja tarinan huipentuma: -:jääkärimajuriksi ylennetty Aarne Sihvo sai asianmukaiset arvomerkit asetakkinsa kaulukseen Sortavalan asemapäällikön olohuoneen sohvan koristenapeista, keväällä 1918. |
||||
|
|
13.12.2023 20:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei mutta toenni, tässähän herkistyy vuolaaseen ylistysvirteen herra Eemilin näppäämää kuvaa katsoessa! | ||||
|
13.12.2023 09:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Makasiinin seinustalla, vasemman puoleisin kaksipyöräinen on taatusti tsekkoslovakialainen menestystuote Jawa-CZ, sen tuntee "pienestä" etupyörästä (vaikka Jawasta taisi olla kaupan myös neukkukopio). Kaksitahtinen ja kaksisylinterinen 250 ksm(?) moottoripyörä, jota suomalaiset täällä Kekkoslovakiassa aikoinaan ja "päntiönään" suosivat. Sen jälkeen onkin ulkomuodoltaan helposti tunnistettava "Suolivieteri" (mänttäläinen hellittelynimi!) - eiku anteeksi, ööö - Solifer Export - mopo tuulisuojineen. Keinuvipuetuhaarukka takasi "helvetin hyvät" ajo-ominaisuudet pehmeällä hiekkatiellä. Tuo Soliferin muotoilu toi muotoilijalleen jopa design-palkinnon. Muistelisin, että tällaista "Pappa - Solikkaa" (terveisiä mänttäläisiltä mopojonneilta) sai puna- tai sinivalkoisena. Myös musta-valkoisena olen sitä nähnyt. Eräskin tuntemani mänttäläinen pellepeloton heitti tuollaiseen Solikkaan Husqvarnan 175 ksm moottoripyörän moottorin, kiinnityspulttien puolesta sopi, kuulemma. Moottorinsuojapellitkin onnistuivat kätkemään "identiteetin". Jannu ajeli tyytyväisenä, kunnes eräänä rumankauniina päivänä Husqvarna riuhtaisi itsensä eroon Suolivieteristä ja ajot loppuivat siihen. Mainetta ja kunniaa satoi, kun paikkakunnan moponvirittäjien "pahimmatkin" viritykset jäivät kuin enot veneestä. Raja-ahon suoralla tienvieren risukot todistivat aikoinaan montakin "läheks viivalle"- kisaa. Samoin Zööstinharjun eikun anteeksi - Kirstinharjun hiekkakuopat Raja-aholla. Skootteri meinasi olla vaikeampi rasti - Autokäsikirja 3.2 vuodelta 1955 käteen: - Zündapp Bella 200:aa se muistuttaa aivan liian paljon. "Syntitappi" (taaskin mänttäläinen verbaalilahjakas nimitys!) kykeni Autokäsikirjan mukaan huimaavaan vauhtiin: 95 km/t! Polttoaineen kulutuslukemaksi ilmoitettu 2,6 litraa sadalla km:llä. Oikeanpuoleinen onkin Öglaend - tai Jupiter -tai Trygg - mopo (nimi riippui siitä kuka maahan tuota Jonas Öglaendin tuotetta toi). Tankin muodon perusteella lienee vuoden 1964 jälkeistä mallia. Mottina laajalle levinnyt ja "levinnyt" Fichtel - Sachsin tuote, jonka vetositkeydestä eli monta tarinaa. Tervajoen asematalo oli Vaasan rautatien IV luokan asematyyppiä nro 2. Rataosan muista asemista samanlaisia rakennettiin Orihvedelle ja Keurulle. Oriveden asematalo korvattiin uudella, kun alkuperäinen paloi melko pian (syksyllä 1886) kivijalkaan asti. Tämä asematalotyyppi muistuttaa järjestelyltään aika lailla Hämeenlinnan - Tampereen / Turun - Toijalan (valmistunut1876) rataosien IV luokan asemataloa, silmiin pistää jokseenkin tiukka symmetrisyys. Symmetrisyys sai kyytiä jonkin verran Vaasan rautatien IV luokan tyypissä nro 1. Sellaisia rakennettiin Filppulaan, Alavolle ja Östermyraan, elikkä Vilppulaan, Alavudelle ja Seinäjoelle (peilikuvana). Keuru sai uudeksi nimekseen Haapamäki, kun Jykylän rata valmistui ja uusi (nykyinen) asematalokin. Vanha ja alkuperäinen muutettiin asemapäällikön asunnoksi. Se häipyi purettuna historian hämäriin, kun Mierontien vaatimaa ratapihan laajennusta tehtiin. |
||||
|
12.12.2023 23:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niinpä, herra Panu. Oma lukunsa on myös radalle kauan sitten pakkolunastetun maa-alueen status - palauttaa vaiko ei. Esimerkiksi Kelan - Siuntion välillä oikaisun takia poistunutta ratapohjaa on pistetty pelloksi, ainakin Mangsin tilan entisen tasoristeyksen kohdilla. Tarkoitan sitä rataosuutta, jossa muinoin oli Ketolan/Ängsbyn seisake. |
||||
|
12.12.2023 09:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tenu-ukkojen juhlahuone...? | ||||
|
|
12.12.2023 09:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kahdeksikko näyttää muutetun kakkoseksi. Mikähän siinä on syynä, että ympäri maata löytyy tällaisia tulovaihteita ja linjaosuuksiakin jätettynä oman onnensa nojaan? Esimerkiksi Mierontie ja Taivalkosken rata myös. Onko poistamisessa antauduttu pyhälle kustannusvastaavuudelle, vai eikö kiskoteräs kelpaa mihinkään sulattoihin? Jostain Keskisyöpäläisestä muistan 1970-luvulla lukeneeni, kuinka kellosepät kehuivat romutettujen höyryvetureiden akseleista saatavan erinomaista terästä työkalujensa valmistamiseksi. Se nyt on selviö, että kiskot ja akselit ovat eri laatuisia, mutta kysyn nyt kuitenkin. Ja silti hylätyn kiskotuksen varastamisesta tulee ankarat "nuuskat", hyvä ettei sentään elinkautista [kuri(s)tushuonetta]...? Etenkin kun Båtvikin raiteesta noukittiin kiskotus aika rapsakasti veks, ihan kuin ryssälle "sotakorvaukseksi"...? Ihmeellistä on maailman meno... |
||||
|
12.12.2023 09:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Linnut näyttävät olevan puluja. | ||||
|
11.12.2023 10:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Viimeinen postivaunulinja Pv 7-8 (Helsinki - Rovaniemi) ajoi viimeisen matkansa 29.12.1995. Vaunu oli Pot 10013. (Ilkka Teerijoki: Postivaunun matkassa-kirja, vuodelta 19999999.) | ||||
|
11.12.2023 10:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herrat Erkki ja Hannu, ettei tuo margariiniskandaali olisikin ollut jotenkin keksittyä, kun kerran voivuori pääsi siinä 1960-70-luvuilla paisumaan Himalajan suuruiseksi. Voivuorta yritettiin sulattaa silläkin, että ymmärtämättömät laivasivat voita Afrikkaan - mikä olikin typeryyden huippu. Tyrkyttää nyt voita ihmisille, jotka olivat ruokansa paistaneet öljyllä jo "miljoonien" vuosien ajan! Ratkaisu: - voita kehitysaputraktoreiden laakereiden voiteluhuoltoon! Seuraukset voi vain arvata. Kehitysaputraktorit tulivatkin Afrikassa hyvään tarpeeseen: - niillä kylän miehet pääsivät naapurikyliin naisiin, hyvinkin kätevästi. |
||||
|
11.12.2023 10:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiitän ja kumarran, herrat Juhana N. ja Lasse R. Hämärät muistikuvani tulivat nyt korjatuiksi. Sen verran tutkailin eri lähteistä (niistä, joita siis itselläni ainakin on!), että ensimmäinen Kutterin korittama BR145-alusta sai päälleen Kutter 8-korin #222 syyskuussa 1972. Auto meni Ruotsiin G. Erikssonille (rek. CLM 143). Ensimmäinen Suomeen valmistettu BR145 (Kutter 8) tehtiin Scan-Autolle (#478), se kuitenkin meni Ruotsiin (rek. AEA 145). Ensimmäinen Suomeen rekisteröity Kutter 8/BR145-bussi (korinro #641) oli Veljekset Pohjolan tilaamana kesäkuussa 1975, rek. OBU-668. Linjaliike Rajala Oy Mäntsälästä oli hankkinut kymmenen kasikutteria ja yhden Kutter 9:n (UJO-356) BR145-alustalla heinäkuun 1975 ja marraskuun 1977 välisenä aikana. Kasikuttereita Rajalalla oli kaikkiaan 30 ja Kutter 9:iä 27 autoa (enimmäkseen BR116-alustalla). Kotkalaisella Onni Vilkkaalla BR145:ia oli kaksi Kutter 8:a (#643, RBP-224 ja #960, RCO-178), yksi kyömynokkainen ja korkea Kutter 9S (#17, RCO-764) ja kaksi normaalikorkuista (#38, RCO-894 ja #113, REA-452). Vilkkaan vinttikoira-Kutter 8:aa oli kaikkiaan 31 autoa. Viimeinen BR145/Kutter 8-bussi meni Sillanpäälle tammikuussa 1978 (#1030, UJB-242). Ensimmäinen Kutter 9 Scania BR145-alustalla valmistui kesäkuussa 1977 (#7, TKM-305) Satakunnan Liikenteelle, korina siis korkea Kutter 9S. Viimeinen Suomeen koritettu Kutter 9/BR145-bussi oli Pekolan HJP-618 (#199) huhtikuussa 1979 valmistunut Kutter 9S. Ja vihoviimeinen kutterilainen BR145 oli Ruotsiin mennyt (#606) joulukuussa 1981 (rek. GYU 525), korimallina Kutter 9SS (korkea tuulilasi). BR145-alustoja koritettiin Kutterilla (Kutter 8) 40 bussia. Edelleen Volvo B58-alustoja koritettiin Kutter 8:ksi 265 kpl. Vertailun vuoksi Scanian etumoottorisia BF110 ja 111-alustoja oli Kutter 8:ina valmistunut yhteensä 251 autoa. Muita Scanian takamoottorisia alustoja (BR85 ja 86) oli Kutterilla koritettu malliin 8 yhteensä 75 kpl. Tämä siis Kutter - koritehtaan tuotosesittelynä. Lähteet: Laitinen-Lehtonen: Kutter 8 korimallin tuotehistoria (2005) Laitinen: Linjaliike Rajala Oy (2018) Lehtonen: Linja-autot Kutter 9 ja Kutter Deca (2021) |
||||
|
|
11.12.2023 04:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Po 9927 oli vuodelta 1942. Se muutettiin kuljetusvaunuksi vuonna 1971 ja siinä on nähtävissä kuormausovet sivuseinissä. Telit ovat mallia A8. Hylättiin ja romutettiin vuonna 1988. 9927 seisoi Ilmalassa vuonna 1985 neljän muun Po-vaunun (9811, 9822, 9823, 9826) kanssa odottamassa poistopäätöstä. |
||||
|
11.12.2023 04:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan Po 9906 oli valmistunut vuonna 1930. Vaunusta näyttää kirjeluukku puuttuvan. Aivan oikein, sillä se muutettiin vuonna 1965 kuljetusvaunuksi sanomalehtipostin kuljetuksia varten. Vuonna 1978 siitä tuli virkatarveasuntovaunu BT 01361. Telimalli on A7 liukulaakereilla. 9906:ssa oli mainittu telin mallin olleen myös A11. |
||||
|
|
10.12.2023 08:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, linja-autopiireissä Scanian takatuuppari-BR 145-veekahdeksalla on legendaarinen maine. "Södertäljen kansallislaulu." Hra Erkki, ylistän sinun tietämyksesi tasoa - huikeaa! Samoin herroja Petri S. ja N. |
||||
|
09.12.2023 00:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Markku, onneksi Hjalmar Nortamo oli aikoinaan vahvistanut teoriasi todeksi, vaikkakin poikkeuksena. | ||||
|
08.12.2023 23:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Rainer, Wikipedian mukaan kyllä. Santerin iskän mainitaan olleen asemapäällikkö. Kerttu myöhemmässä elämässään opiskeli rakennusinsinööriksi ja työskenteli vesivoimalaitoksilla. Ei siis niin ylettömän turhaa sakkia, nämä Nuortevat. Santeri itse oli ollut myös Ameriikan raitilla puupuukolla kultaa vuolemassa. Britit karkoittivat hänet sitten neuvosto-onnelaan. |
||||
|
|
08.12.2023 23:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Reijo, osoitteessa Lemuntie 3 - 5, eli kadun Mäkelänkadun puoleisella sivulla. Kutter - veljekset rakennuttivat tontilla vieläkin sijaitsevan koritehtaansa juuri ennen talvisotaa. Sittemmin 1977 tienoilla sen toiminta siirtyi Espooseen, Kivenlahden teollisuusalueelle. Vanha tehdas oli käynyt ahtaaksi. |
||||
|
|
08.12.2023 17:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Autokorirakenne/Kutterilla (Vallilassa Lemuntiellä) työnsuunnittelu oli hyvin hoidettu, kuulemma. Osasivat siellä kertoa tunnin tarkkuudella asiakkaalle, milloin kasikutter-bussi on valmiina haettavaksi. Kerran eräs alusta tuotiin ajamalla tehtaan portille, tuntia ennen sovittua aikaa. Työnjohtaja ei suostunut ottamaan alustaa työn alle noin vain. No, alusta kuskeineen joutui kiltisti odottamaan sen tunnin ajan...! |
||||
|
|
08.12.2023 07:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kävin sukulaisvierailulla Parkanossa pari päivää sitten. Kauppareissussa mukana olleena huomasin oranssiin kuosiin maalatun HKL:n "sarana"-ratikan "asuvan" yhden huoltoaseman pihalla: - "Jopas jotain, onko yhdeksäisen päättäri jo täällä?" |
||||
|
|
08.12.2023 00:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tua ny oli sellaasta ylihärmäläästen miälipirestä. Lieneekö silläkään tosiasiooren kans minkäänlaasta tekemistä...? | ||||
|
|
07.12.2023 20:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Tuomo, köppäästä joutua puhumhan nuan nurmoolaasittaan, mitä ihimisetkin sanoovat? Yhyren varman asiantuntijan kyllä tiärän sanua: Trossoo - Valee, jok'on tuttu kiriasta "Isoon taloon ankka". |
||||
|
06.12.2023 08:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaasan - Seinäjoen (Nikolaistad - Östermyra) rataosa oli juuri valmistunut. Laihialainen isäntämies päätti ajaa junalla komiasti Vaasaan. Pilettiluukulla syntyi seuraava keskustelu: - Palionkos se tiketti Vaasahan maksaa? - Kaksi markkaa viisikymmentä penniä. Perillä Vaasassa isäntä sai tietoonsa, että Tuovilasta olisi päässyt Vaasaan yhdellä markalla viidelläkymmenellä pennillä. Isäntää harmitti, kun oli mennyt tuhlaamaan rahaa turhanpäiten. Paluumatkalle lähtiessään hän kysyi Vaasan asemalla ensin lipunhintaa Laihialle, ja kun hän sai vastaukseksi kaksi markkaa viisikymmentä penniä, niin tuumasi: - Kyllä mää tyyryn sitteki Tuovilan tikettihin. |
||||
|
06.12.2023 08:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lämmin tavarasuoja lienee oikeassa päädyssä, savupiipun perusteella. | ||||
|
06.12.2023 08:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mallintekijät saaneet nysvätä apinan raivolla tuota siltaa...! | ||||
|
06.12.2023 08:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| F 3554 oli valmistunut vanhan vaunun F 3653 pohjalle (sotavaurio?). 3653 taasen oli vuodelta 1930. Muistiinpanoissani on 3554:n hylkäysvuodeksi mainittu 1973 (mitä ihmettä?). Vai onko tuo 1973 ollut kortissa huolimattomasti kirjoitettu 1978? Vai oma vikani? Murphyn lain aksiooma numero 1: - jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen. |
||||
|
|
06.12.2023 08:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Rainer, muun värisiä kuorkki-Scanioita ei tainnut juuri ollakaan? Ne kuljetusyhtiöt, joiden rahatilanne oli kunnossa, saattoivat kyllä maalauttaa autonsa firmaväreihin. Pienet liikennöitsijät, jotka joutuivat kynsin hampain taistelemaan keikoista, elelivät suunnilleen vekseleiden, ainaisen pankrottiuhan ja tylyjen pankinjohtajien muodostamassa maailmassa. Heidän Scaniansa säilyttivät tehdasmaalaukset katsastuksessa hylkäämisiin ja paalaukseen asti. |
||||
|
01.12.2023 00:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jyrki: - tai sitten vaadittu säästöä. Mutta sitten vasta se säästön "todellinen" suuruus paljastuu, kun ensimmäinen ihminen kuolee tällaisessa risteyksessä junan alle. |
||||
|
29.11.2023 06:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Parannampa" mieltäni ja muistiani vaivanneen pikku vaimalluksen ja muistikuvan nostaman kutituksen: Mitä tulee herrojen Heikki ja Petri toteamukseen VTZ-prötköteksen korkeasta laadusta, niin tässäpä tulee: Muistin isä Camillon ja toveri Pepponen harrastamat vastakkainasettumiset pienessä italialaisessa kylässä, Po-joen varrella, missä aurinko paahtamistaan paahtaa päihin ja tekee ihmisistä joskus vähemmän järjellisiä olentoja. Kirjailija Giovanni Guareschin kirjassa "Isä Camillo ja hänen laumansa" on luku nimeltä "Kolhoosi". Peppone tovereineen hankki käyttöönsä sata tynnyrinalaa käsittävän tiluksen viideksi vuodeksi yhden (1) liiran vuosivuokralla. Kyseinen tilus oli niin karu, ettei sinne voinut kylvää mitään muuta kuin dynamiittia, ja pelkkiä kiviä se tuotti runsain määrin. Moni aikaisempi vuokraviljelijä oli jo moneen kertaan luopunut lannistuneena toivosta. Ja toveri Peppone teki tiettäväksi: "Italian Volgan rannoille on nyt kansan uhrimielen ja hehkuvan yritteliäisyyden hinnalla kohonnut Tasavallan ensimmäinen kolhoosi". Aikaa kului. Peppone julisti: - "Me emme ole hätähousuja, mutta ensimmäinen viisivuotissuunnitelma toimii jo kuin rasvattu. Joka elää se näkee". Kolhoosista oli jo tullut ilonaihe koko tienoon taantumuksellisille. Maatilan ympärillä parveili uteliasta väkeä kieltä pieksämässä. Lopulta tuli uutispommi: Peppone: - Maineikas neuvostokansa tarjoaa meille veljenkäden ja toimittaa Kansan Osuusviljelmälle taktillista apua!" Ja koska sanat tulevat Lännestä ja teot Idästä, hän päätti näyttää kansalle tositekoja. Ja niinpä tietä pitkin alkoi edetä suunnaton venäläinen traktori, joka oli osoitettu Pepponen k o l h o o s i l l e. Soittokunta viritti "Punalipun". Hetki oli ylevä. Vahinko vain, että traktori pysähtyi, mikä oli synti ja häpeä. Juuri ennenkuin se oli tarkoitus seppelöidä kukkaseppeleillä. Kuskina ollut punikki "Liukas" hypähti alas ja ryhtyi kopeloimaan moottorin sisuksia. Epätoivoisena hän levitti kätensä, ei onnistu. Pepponelle ei ollut olemassakaan sellaista moottoria, johon voisi kätkeytyä pahaenteisiä salaisuuksia. Hän alkoi takkinsa riisuttuaan töihin, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Traktori jouduttiin hinaamaan Bellettin amerikkalaisella fordilla keskelle toria. Mutta: traktori joka tapauksessa oli olemassa, mikä oli kuultavissa sen synnyttämästä korviahuumaavasta metelistä. Ja olipa myös mahtava aura, mikä todisti todeksi Pepponen vakuuttelun viisivuotissuunnitelman täydessä käynnissä olemisesta. Koko seuraavan yön ja päivänkin Peppone punnersi traktorin kimpussa, huomattuaan, että melkoinen joukko pikkuosasia oli asennettu väärin. Sitten koitti suuri päivä. Kivikkoon ryntäsi väkeä katsomaan kuinka suuri uudisraivaustyö piti aloitettaman. Kolhoosin vanhin työmies tarttui koneen kampeen antaakseen sille alkuvauhdin. Ratissa oli kolhoosipojista nuorin. Koko asetelma oli syvästi vertauskuvallinen. Soittokunnan virittäessä "Kansainvälisen", alkoi vanhus pyörittää kampea, mutta lysähti parahtaen maahan. Koneen huitaisema takaisku oli halkaissut hänen oikapäänsä. Peppone hypähti tilalle ja antoi lähtövauhdin itse. Traktori lähti liikkeelle ryskien ja räiskien. Tuo tosi majesteettinen ilmestys jatkoi kulkuaan kuutisen metriä kunnes se juuttui paikoilleen. Vain puoli tuntia korjaustyötä ja koneen teho oli saatettu korkeimmilleen. Ja taas mentiin. Kolmekymmentä metriä ja taas teki tenää. Taantumuksellisten vahingoniloa riitti. Pepponen sappi paisui ilmalaivan kokoiseksi ja hän ahersi hiki hatussa neljä päivää saadakseen traktorin toimimaan traktorina ja auran aurana. Raivaustouhu vain ei edennyt, sillä vastakunnostettunakin traktori kulki rauhassa vain parikymmentä metriä ja vikuroi sitten kuin muuli. Eräänä iltana Peppone meni isä Camillon luo pappilaan, hän ei enää käsittänyt mikä tuolla traktorilla oli sielunelämässään. - " Se ei käy! Kun saan sen oikean kyljen kuntoon, menee vasen rikki. Ja juuri kun saan valmiiksi alakerran, niin yläkerta alkaa lakkoilla. Tämä panee minut ymmälleni, olen tarkastanut kaiken, huomannut kaiken, olen yrittänyt kaikki keinoni. Se ei käy. Se ei käy!" Isä Camillo siirtyi koneen äärelle, pirskotti sen ylle vihkivettä ja mutisi seremoniaan kuuluvat sanat. Ja kun hän pääsi loppuun, kiersi Peppone kampea. Traktori alkoi toimia jyskyen ja savuttaen, ikäänkuin se olisi ryhtynyt ajamaan riivaajansa ulos pakoputken kautta. Peppone nousi koneeseen, asettui ohjaupyörän ääreen ja alkoi ajaa. Traktori vaelsi kohti alkamaansa vakoa. Eikä se pysähtynyt. Tarinan opetus: - joskus henkimaailman viatkin on hoidettavissa. |
||||
|
29.11.2023 04:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Heikki: "selkähydrauliikalla" ja kansanperinteen lisäyksenä/talletuksena: "hauishiiapilla". | ||||
|
26.11.2023 20:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Ja pienoisrautatien luoja sanoi: "Tulkoon asema, nimeltä Pääkolahti". Ja katso, tapahtui niin. Ja pienoisrautatien luoja näki että se oli hyvä." |
||||
|
26.11.2023 20:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Veroluokka, siis verohevosvoimia olisi tässä 7. CV tulee muistaakseni sanasta "chevaux" eli juuri hevonen. Rättisitikassa verotettavia "hopottimia" oli siten ollut kokonaista 2,0 kpl. |
||||
|
26.11.2023 13:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eipä silti, kyllä bolsusyypäätkin saivat välillä aihetta vilkuilla olkapäidensä yli selkänsä taakse. Neuvostohyvän vaihtoehtona oli aina olemassa uhka Siperiasta ja/tai niskalaukaustuonelasta. Etenkin, jos "nomenklatuuraneukku" innostui varastamaan itselleen hiukan liikaa "kansan" omistamaa neuvostohyvää. Kovin kerkeästi oli NKVD-MVD-KGB aina valvomassa, ettei "sopivaisuuden" rajoja ylitetty liiallisessa määrin. Kun ei edes omalla tavallaan kuuluisa Lev Davidovitsh Bronsteinkaan kyennyt välttämään kohtaloaan, vaikka oli vielä valtameri hänen ja "Koban" välissä! |
||||
|
26.11.2023 06:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aika vekkuli teelmä ja vielä Ikarus-bussi aseman takana! | ||||
|
26.11.2023 04:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eipt 27374, ex Cht 2374 (m/1985) ex Eht 23315 (m/1976). Lauantaina 13. elokuuta 1977 matkustin Eht 23315:ssä Tampereelta Vilppulaan, junassa P 41. |
||||