|
|
06.02.2023 23:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hieno! Ei ollenkaan baskempi vaunuksi. | ||||
|
|
06.02.2023 23:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuusiakselinen? Pakko jotenkin olla noin hirveän isolla teholla. | ||||
|
|
06.02.2023 23:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jollei tietäisi tätä asemataloksi, niin mieleen juohtuisi Josef Stenbäckin suunnittelemat kivikirkot täällä koto-Suomessa. Samanlainen tornin sijoitus, sano! | ||||
|
|
06.02.2023 23:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan paras puoli on siihen sisältyvä piiloviesti: Viron poikapa meni ja ostaa päräytti paremmat moottorivaunut, kuin mihin meidän rakas VR:mme kykeni. Toinen hyvä piirre kuvassa on Scharfenberg-vetokytkimen sielunelämä, joka on selvästi nähtävillä. |
||||
|
|
06.02.2023 23:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| No jo on miljöö muuttunut siitä, kun Turussa asuin 1980, Yo-kylässä. Ihminen on varsin puuhakas olento. |
||||
|
|
06.02.2023 15:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Niin, ja kuvan 637:ssa ei ole Friedmann - poistohöyryimuria. Kilometrikertymä oli peruste huolloille ja konepajareissujen ajoittumiselle veturin uran aikana. Mutta: tehtiinkö muutostöitä kulloisenkin veturisarjan numerojärjestyksessä? Matkustajavaunupuolella käytäntöä kyllä noudatettiin, siitä huolimatta, että se aiheutti etsintäpyyntöjä ja kehotuksia lähettää konepajalle, pitkin rataverkkoa. |
||||
|
|
06.02.2023 15:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan aikataulun Parkanosta tuli Kairokoski vuonna 1971, kun Tpe - Pko - Sk - oikorata avattiin yleiselle liikenteelle. Olikohan 1960 vielä käyttöä Parkanon veturitallille? |
||||
|
|
06.02.2023 09:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Po 9816 muutettiin sittemmin vaunuksi BT 01161. Muutostyö lienee tehty noin 1978 - 79 tienoilla. Omien muistiinpanojeni mukaan noin puolenkymmentä Po 98XX - vaunua sai A7 - telit. Nekin olivat enimmäkseen sotien jälkeisenä pula-aikana käyttöönotettuja vaunuja. 9816:n pituus puskimenpäitse: 20 800 mm. |
||||
|
|
05.02.2023 18:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! Että tällainenkin "konstruktio". Onko vaunun ylärakenne omatekemä ja ovi myös? Näyttäisi olevan. Tehdasvaunuissa on/oli myös jonkinlainen numerointisysteemi, ainakin GAS:llä Mäntässä. |
||||
|
|
05.02.2023 06:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Elikkäs tämä Eims oli muutettu entisestä 1. luokan avo-osastoisesta päivävaunusta, sarjaa Ci. | ||||
|
|
04.02.2023 12:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Höyryveturit valtionrautateillä - kirja esiin kirjahyllystä: K4 - veturien sijoitus käyttöön oton myötä (4.1918 - 12.1919): eniten niitä oli Pasilassa (9 kpl) ja Riihimäellä 6 veturia. Veturit 633 ja 634 Tampereella. 635 ja 636 Seinäjoella. Kuvan kone, 637, oli toukokuussa 1918 Pasilassa. Kylälä - lietsoin oli käytössä 6 veturissa 1918 - 1920. 637 oli yksi näistä. K4-sarjaan asennettiin poistohöyryimurit vuosina 1928 - 1934. Eli se laatikko lämmittäjän puolella ohjaamon alla. Vesi meni siihen omalla painollaan ja poistohöyryllä kiihdytettiin sen virtausnopeutta siten, että se meni takaiskuventtiilin kautta kattilaan, painetta vasten. Veden syöttö kattilaan oli tietenkin säädettävissä. Lisäksi veturit 631 - 637 olivat turvepolttoisia lyhyitä aikoja vuosina 1921 - 1935. Turpeella lämmittämistähän harrastettiin Seinäjoella nyt ainakin. Tammikuussa 1931 Wilsoneita oli Karjaalla, Turussa, Tampereella ja Vaasassa. Veturi 621 oli Viipurissa ja 634 Seinäjoella. Elokuussa 1939 kaikki sarjan koneet olivat Riihimäellä. |
||||
|
|
03.02.2023 21:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ettei rouvashenkilöoletettu olisikin pysäkin- tai laiturivaihteenhoitaja? Postiryökkynä? Vai onko jokun junan setämiesoletetuista lainannut virkalakkinsa tädille? | ||||
|
|
03.02.2023 21:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Halkopiipun tuulikaulus on sotaa edeltänyttä mallia. | ||||
|
|
03.02.2023 21:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| 27.6.1980 oli perjantai, joten siitä syystä lienee puuvaunu kytkettynä junaan. Tampereelta lähdettäessä puuvaunu oli junan viimeisenä vaununa. Kulkihan 104 nyt Jämsän kautta. |
||||
|
|
02.02.2023 19:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Raideopastimet ("dvärgsignal") sijoitettu mielenkiintoisella tavalla. | ||||
|
|
02.02.2023 18:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herrat Hannu ja Timo, jazz-kitaristit improvisoivat ja joskus minäkin omalla kitarallani. Kattolavavaunuissa ilman muuta on työskennellessä irtokaiteet laitettuna paikalleen. Kuvan vaunu on lähtövalmidessa, koska kaiteet ylittävät "gabariitin" = aukean tilan ulottuman. Ensimmäinen Ttv, siis Ttv 3 (ex Dm7 4026) tuli käyttöön 1970, eli pari vuotta kuvan BG:n ja 04828:n jälkeen. Siinä kaiteet nyt ainakin olivat. Johdonvetojunissa kaiteet myös pakostikin olivat, joutuivathan lankatyökunnat välillä töihin yöaikaankin. Joitakin yksittäisiä neliakselisia kattolavavaunuja oli myös olemassa; ne eivät kuuluneet johdonvetojuniin, ainakaan virallisesti. |
||||
|
|
02.02.2023 15:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Siinä Magirus Deutz -rekkojen ohjautumisessa "notkoon" pahin vika oli ratin ja selkänojan välissä. Ja vaikka ajoneuvona olisi ollut GAZ, Jyry-Sisu, Kenworth tai Skaania - Vaappis, niin vika ei suinkaan ollut merkistä riippuvainen, ei ollenkaan...? |
||||
|
|
01.02.2023 22:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joo, herra Timo! Sähköpulan iskiessä VR:n ajolankoihin, lomautetaan kaikki kaljupäiset VR-läiset ja tukalliset pistetään syöttöasemalle kampaamaan tukkaansa sopivalla korvauksella kannustettuna...? | ||||
|
|
01.02.2023 15:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Noo, Rainer hyvä, kyseessä saattoi olla jokin viime hetken tarkistus, joka vaati maadotusta. Joka tapauksessa: - työsuojelukysymys. Minäkään en sähköstä kovin paljoa ymmärrä, muuta kuin sen että missä sitä on paljon, niin sormet pois! Onneksi kuulolaitteenpattereissa ei sentään ole 25 kilovolttia....? |
||||
|
|
01.02.2023 13:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tapio ystäväiseni, hauskaa miten jaksat aina yllättää minut ja muutkin kuvillasi! Mahtavaa! | ||||
|
|
01.02.2023 05:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Päätyikkunoista näkee, kuinka Kalvitsan makasiini oli lähisukua Oulun rautatien makasiinille. Vaasan radan makasiinista ikkunajärjestelyineen paras esimerkki on Suinulassa, tosin laajennettuna sekin. Vekkuli juttu oli se, kun makasiinin tavaraoven kynnyksen korkeus maanpinnasta oli aikoinaan määrätty sovitettavaksi paikkakuntalaisten hevoskärryjen pohjan korkeudelle. Todellisuudessa mainittu mitta taisikin olla suuressa määrin vakio. Ovi näkyy poikkileikkauksessa oikealla. Hyvä, kun laitoit mittapiirustuksen näkösälle, herra Panu, joten tackar och pockar. |
||||
|
|
01.02.2023 05:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Uskoisin rautatien palveluskunnan jäsenten elelleen varsin sopuisasti tällaisessa miljöössä, siitä todisti aikanaan voimakas yhteishengen ylläpito. Toralinna-ilmiö syntyi isommasta porukasta, henkilökemioiden vaatiessa välillä aikamoista säätämistä. Työväenasumuksissa (esimerkiksi Mäntän Pättiniemessä ja miksei myös Karhulan Sunilassakin) sovut yhteiskeittiössä saattoi hyvinkin olla koetuksella. |
||||
|
|
01.02.2023 05:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Knut Nylander kuoli 1886, joten hänen aikaisempia ratoja (pääasiassa Oulun radan) varten laatimiaan piirustuksia käytettiin vielä vuosien ajan, muun muassa Viipuri - Sortavala - Joensuu, Kotka - Kouvola ja vielä Tampere - Pori - radalla. Ja kuten kuvassa mainitaan, niin Savon radalla myös käytettiin Nylanderin piirustuksia. Rakennusmestarit saattoivat pikkuvillailua yksityiskohdissa harrastaakin, riippuen tekijöiden ja ainespuiden saatavuudesta ja laadusta. |
||||
|
|
01.02.2023 05:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Asuinrakennuksen ikkunat ovat ilmiselvästi Vaasan radan vahtituvan mallisia. Oikein hauskaa, sillä se kertoo ajasta, jolloin kvartaalihyypiöitä ei päästetty hyppimään silmille. | ||||
|
|
01.02.2023 05:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä minä niin mieleni pahoitin tuon rautakauppatusinaikkunan takia! | ||||
|
|
01.02.2023 05:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiva miljöö! Nappisilmä-Lada erikoisvanteilla! Hauskaa, että "Rutiloff" katsotaan säilyttämisen arvoiseksi. Maakellari vasemmalla näyttää omatekoiselta. Oikeanpuoleisen talon tyylistä päätellen arvelen sen olevan 1920-luvulta. |
||||
|
|
31.01.2023 22:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Takana oleva kattolava+virroitinvaunu on BG 04898 vuodelta 1968. Alunperin se oli Ek 1041 vuodelta 1945.Torpedotuulettimesta päätellen se on takuuvarmasti sodanjälkeiseen Ek-sarjaan kuulunut. Se toinen 2-akselinen kattolavavaunu oli "nollateeteevee" BG 04828 eli ent. F 3629. Muita kaksiakselisia kattolavavaunuja en tiedä olleen olemassa. Mitäpä Eljas tuumailee? Onko näin? |
||||
|
|
31.01.2023 22:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Älä nyt ihmeessä Erkki perhana manaa Isoon Omenan vartionatsia hätiin, voi lähteä henki...? | ||||
|
|
29.01.2023 21:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Punainen esine: - ristillä koristettu kynttilä vaiko narusaippua? | ||||
|
|
29.01.2023 21:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Savupiipusta päätellen laajennus sisältää lämpimän tavarasuojan. Muuten makasiini on vekkulin näköinen perusmakasiini. |
||||
|
|
29.01.2023 13:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tosin tuohon herra Jarnon mainitsemaan "linjattomuuteen" saattaa olla syypäänä sekin, kuinka monta lihavaa matkustajaa istuu vaunun toisella sivulla olevilla penkeillä...? "Tonnijunasta tonnikeijujunaksi"...? |
||||
|
|
28.01.2023 20:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Gb-pohjaiset XG:t taitavat olla aika harvinaisia VR:llä...? | ||||
|
|
28.01.2023 05:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| En tiennytkään, että Lapin Kulta - nimellä siunattua ruumiinpesuvettä kunnioitetaan "ravinto" - nimityksellä... Aina sitä oppii jotain uutta. |
||||
|
|
27.01.2023 19:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muinaisen yöjunan P 51 "pieni isoismalli"! Tosi kiva katsella raikkaankeltaista postivaunua. |
||||
|
|
27.01.2023 15:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tie 6920 kulkee Kalakoskelta Jalasjärvelle ja on pituudeltaan noin 21 km. Se yhdistää tiet Vt 3 (E12) ja 694. | ||||
|
|
27.01.2023 14:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomen veturit 2 kertoo tämän "diesel-Kanan" alkuperäiseksi numeroksi 1768. Hylätty vuonna 1979. | ||||
|
|
27.01.2023 14:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onneksi niissä matkustusepämukavuuden koenta on tyystin loppunut! Artic versus Variotram: oma maa mansikka, muu maa mustikka. |
||||
|
|
26.01.2023 11:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaa-a, herra Antti! Epäilenpä, että Kakkein kalleimmalla ja Suurenmoisimmalla Toverilla numero 1 taitaisi habituksensa takia olla huomattavia vaikeuksia pukeutua pohkoiskorealaiseen vakiomittaiseen hävittäjälentäjän G-pukuun...? Lentopelko: sitäkö, että lentää liian aikaisin...? |
||||
|
|
26.01.2023 03:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei 22243 valmistui vuonna 1947. Se hylättiin vuonna 1982 ja vuonna 1987 siitä tuli sotilasvaunu Eims 21522. Muutostyö ilmoitettiin valmistuneeksi vuonna 1988. 25.1.1981 oli sunnuntaipäivä, joten 22243 ilmeisesti meni lisävaunuksi Seinäjoelta etelään lähteneeseen junaan...? |
||||
|
|
26.01.2023 02:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kivaa, Hannu! Rotuyhdistyksen kokouksissa joku joskus kertoi, että berni päästi vieraan pihaan, mutta ei päästänytkään enää pois, ennenkuin isäntäväestä joku "antoi vieraalle luvan". Kymenlaaksossa 1990-luvulla joku käyttii jänismetsällä koiranaan berniä, pärjäsi kuulemma hyvin. Eräässäkin perheessä oli pikkuvauva ja berni. Vauvan köllötellessä lattialla viltillä berni asettui viereen. Eräs kyläilevä täti meni ihastelemaan vauvaa, että ööt tööt. Berni laittoi tassunsa varovasti vauvan mahalle ja näytti hampaansa: - tämä on minun, jotta kauemmas siitä. Berni sanalla sanoen on kaikkien kotikoirien äiti ja perikuva! Se on ulkonäöltäänkin täysosuma, sveitsiläiset talonpojat uskoivat, että musta koira karkoittaa paholaisenkin. Suomessa rotua alkoivat harrastaa alkuaikoina enimmälti ruotsinkieliset naiskasvattajat (A-L Relander, G. Holm, J. Aminoff, jne). Sanotaankin bernin olevan pääasiassa naisten koira, helpon käsiteltävyytensä ansiosta. Se vaan, että niiden elinikä on lyhentynyt vuosien saatossa, sanotaanpa sitä syöpäroduksikin. Omistani meni kaksi imusolmukesyöpään. |
||||
|
|
25.01.2023 20:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hannu, on todellakin huikea lay-out! Kiitän ja kumarran! | ||||
|
|
25.01.2023 19:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hannu, kyllä berni vahtii, hyvinkin tarkasti. Kun itselläni oli Jutta ja hankin myös Maikki-pennun (Anssilan Fran-Mirabella), niin vanhempi delegoi vahtimisen tuota pikaa nuoremmalle, joka hiukkahölmönä hutkulana otti homman hoidettavakseen. Mitä bernin käyttökelpoisuuteen tulee, niin käytettiinpä niitä myös ruokanakin! Kun rodun löytymisen jälkeen pelastajana tunnettu professori Albert Heim rupesi etsimään jalostuskelpoisia uroksia, niin hän joutui havaitsemaan, että monetkin laadukkaat Dürrbachinkoirat (berninpaimenkoirien alkuperäinen rodunnimi) oli kastroitu. Syy: maistuivat siten paremmilta! Dürrbach löytyy Bernin kantonista. Berniläisten alkuperähän juontuu jo Rooman vallan aikoihin, kun armeijoiden sotakoirille syntyneet ylimääräiset pennut luovutettiin "alkuasukkaille" eli syrjäisten laaksojen talonpojille. Näissä laaksoissa koirat "kehittyivät" sitten ilman aikojaan. Talonpojat pitivät arvossa vetokykyisiä pihavahteja, jotka jättävät kissat ja kanatkin rauhaan, joten liian metsästysviettiset kokivat nopean lopun. Aivan aikojen alusta bernien esi-isiä olivat roomalaiset molossikoirat tai assyyrialaiset mastiffit. Tämä siis teoriassa. Itse olen kuullut vihjauksen, että vielä kauemmas taakse päin mennessä vastaan tulisi tiibetinmastiffeja. Joka tapauksessa, berniläisten ensiesiintyminen koiranäyttelyssä oli vuonna 1908. Rotumääritelmä oli laadittu samana vuonna. Rodun pelastamiseen oli vaikuttanut myös burgdorfilainen kauppias Franz Schertenleib. Bernhardilainen, vaikkakin "sukunäköisenä", on huomattavasti nuorempaa perua, 1600 - luvulta. St Bernhardin luostarin munkit alkoivat niitä viljellä pelastuskoiriksi. Niidenkin alkuperä oli molossikoirissa. Munkit suosivat lyhytkarvaista "berhantilaista", lumi ei tartu lyhyeen turkkiin. 1910-luvulla syntyneet bernit ovat aika lailla nykybernien kaltaisia. Newfoundlandinkoira Pluto von Erlengutin ja bernin Christine von Luxin myötä (7 pentua), ulkoasu parani hieman. Näistäköhän johtuen minun ekalla bernilläni oli räpylät varpaissa, kunnon uimarin tapaan? |
||||
|
|
24.01.2023 23:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pienoisrautatiellä tuollainen maisematoteutus on hyvin kiehtovaa katsottavaa: pistää samalla miettimään, että kuinkahan viaduktin rakentaminen oikein tehtiinkään? Ristikkosilta nyt tietenkin olisi selvää pässinlihaa. Kivenmurikka kerrallaan nyt ainakin. |
||||
|
|
24.01.2023 22:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuh-armeijan "sotahuuto": Muumuu siellä, muumuu täällä ja joka puolla muumuu! Armeijan tuotokset eivät suinkaan olleet "Cargo 200", vaan Emmental-juustotahkoja, joita kuljetettiin markkinoille berninpaimenkoirien vetämissä rattaissa. - Vuh! - |
||||
|
|
23.01.2023 23:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös Tuulia ollutkin Saalastin tänne hankkimia? On näköjään täyskorjattu Vaasassa syksyllä 1986. Ja noin meitä vanhoja opetettiin kaunokirjoittamaan muinaisessa kansakoulussa, Tuulia-teksti on juuri presiis tällaista! (Akvilan mustetta Pelikan-täytekyniin litran pullosta.) |
||||
|
|
23.01.2023 23:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaikka on näitä vipuja paljon, vanhan liiton kuljettajilla ei lienee suoranaista kuoleman hätää - olihan psykoteknillisessä testausvaunussa A 94 vipuja jopa enemmän...? | ||||
|
|
23.01.2023 09:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Halkopolttoisilla savutorven suunnittelukriteerit ovat tietenkin samat kuin hiilivetureilla. Kipinänsammuttajan kehitykseen meni näemmä oma aikansa, ennenkuin nykyinen turbiinimalli vakiintui. Virtausvastuksen kannalta kovin monimutkaista ei hyödyttänyt tehdä. Maailmalla kipinänsammuttajamalleja olikin leegio: Villin lännen vehkeistä itävaltalaiseen Rihosek-malliin, puhumattakaan "diamond"-mallista, jollaisia oli iänkaikenvanhoissa Kraussin vetureissa. Olisi vaan kovasti mielenkiintoista saada tietää Suomessa jonkin aikaa käytössä olleen Jakobsson-savutorven sisuskaluista...? |
||||
|
|
23.01.2023 09:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jarnon toteamus liikennepaikoista ja niiden semaforeista rautatietilastoissa on oikea. Kaivelin arkeologisten kaivausten myötä kokoamaani aineistoa Vaasan radalta. Käsillä on vuosi 1905, ja jokunen asema poimittuna: NIKOLAINKAUPUNKI: II luokan asema /sivu- ja syrjäraiteiden pituus 11 573 metriä / yksinkertaisia vaihteita 54 kpl / semafooreja 1 / vaununkääntölavoja 1 kpl / veturinkääntölavoja 1 kpl, pituus 12,5 m / siirtolavoja (= traversseja) 1 kpl / vaunuvaakoja 1 kpl / 1 höyrykone veden nostoa varten / veturitallissa vesihanoja 10 kpl ja 1 kpl tulipalojen varalta / loput tiedoista koskevat rakennusten laatua ja lukumääriä. TERVAJOKI: IV lk asena / raiteita 1 234 m / 6 kpl yksinkert. vaihteita / 1 hlyrykone vedennostoa varten / 1 vesihana vesitornissa. (Ei semaforia.) OSTOLA: V lk asema / 1 306 m raiteita / 5 yksinkert. vaihdetta / 1 semafoori. VILPPULA: III lk asema / 1 748 m raiteita / 13 yksinkert. vaihdetta / 1 veturinkääntölava, pit. 12,5 m / ASEMAIN VÄLILLÄ: 27 304 m raiteita / 64 kpl yksinkert. vaihteita. Vuoden 1906 tilastossa mainitaan Vaasan radalla semafoorien olevan Nikolainkaupungissa, Seinäjoella (3 kpl), Töysässä, Ostolassa, Myllymäellä, Haapamäellä (3 kpl) ja Kangasalla (2 kpl). Ja vielä vuosi 1913: (puhutaan edelleenkin semafooreista) NIKOLAINKAUPUNKI: II lk asema / 1 semafori. SEINÄJOKI: II lk asema / 4 semafooria. OSTOLA: V lk asema / 1 semafori. VILPPULA: III luokan asema / Ei ollut nyt semafooreja! Töysä oli alennettu vaihteeksi, joten sen merkintöjä ei enää ole asemakohtaisessa tilastossa. Kaikkiaan sivu- ja syrjäraiteiden pituus oli Vaasan radalla (vuonna 1913) 102 847 metriä, yksinkertaisia vaihteita 398 kpl, täysenglantilaisvaihteita 9 kpl ja puolienglantilaisia 4. Semaforeja oli 12 kpl, keskitettyjä vaihteita 7 (nämä olivat Seinäjoella), vedennostohöyrykoneita 16 kpl, asemahuoneuksia 26, veturitalleja 8, yksi rasvakaasutehdas (!) ja 28 tavaramakasiinia, muun muassa. |
||||
|
|
19.01.2023 00:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuva on erinomaista laatua, resoluutionsakin puolesta. | ||||
|
|
19.01.2023 00:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! Ettei vaunu olisikin ollut muinainen O-avovaunu, K4-teleineen.. ? Saisikohan tämän talteen? |
||||
|
|
19.01.2023 00:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Asematalon ulkomuoto tuo mieleen ranskalaiset rautatieasemat. Arkkitehdit jotenkin päätyneet samanlaiseen lopputulokseen...? Nurkkien korostaminen kertonee 1920-luvun uusklassismista. Samanlaista nurkkien korostamista harrastettiin Suomessakin 1920-luvulla. Tästä johtui oman arviointini 20-lukuisesta. Suomalaiset erityisolosuhteet määräsivät kylläkin, että puurakenteiset tulivat enemmistöksi. |
||||