Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
02.05.2023 23:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fokker D.XXI ei voinut kehuskella suurella lentonopeudellaan, mutta ei ne neuvosto-SB:t ja Iljushin DB-3:tkaan kovin kiiruhtavaisia olleet. Kun suomalaiset latasivat Fokkereiden konekiväärien patruunavöihin myös valojuovapatruunoita, niin ne tehosivat, paitsi luotisuihkujen suuntaamisapuna, niin myös sytyttivät pommikoneiden siivissä olleet polttoainetankit tuleen. Waspi-Fokkerit olivat oikeastaan pakon sanelema ratkaisu, kun valmisteilla olleet Blenheimit vaativat Mercury-moottoreita. Neukkukoneissa ei ollut silloin vielä itsetiivistäviä tankkeja, so. raakakumikerroksia tankkien päällysteinä. Osuman tullessa vuotanut lentobensiini turvotti kumiin tulleen reiän umpeen. Ja taas mentiin! Lend-Leasesta oli sekin hyöty neuvostolentäjille, että Spitfireissä ja Hurricaneissa oli moternit heijastintähtäimet (Barr & Stroud?). Sitä ennen neuvostokoneissa oli kömpelösti valkoisella maalilla ja vapaalla kädellä tuherretut ympyrät tuulilaseissa (eläköön toveri Reguspatoff!). Mitä Morane-Saulnier MS 406:een tulee, sen syntymävikana oli nuhapumpun luonteinen Hispano-Suizan moottori. Kun Suomipoika nakkasi Moranen nokalle neukkujen Hispano-Suizasta edelleen kehittelemän Klimovin, niin saivat aikaiseksi "Mörkö-Moranen". Kovin hirveää sovittelutyösambaa ei tarvinnut tällöin harrastaa, peltisepät senkun vasaroivat uudet suojapellit nokille. Tuloksena: lentäjäslangilla "II luokan hävittäjäksi" kutsuttu lentolaite! Niin, ja neukut onnistuivat hyvin Shvetsov-tähtimoottorillaan, edelleen kehitelmänä Wright-Cyclonesta...! I-16 ei kovin nopea ollut, mutta niin sairaan ketterä, kuten kansalliset Espanjassa joutuivat huomaamaan. Heiluritaktiikka puri näihin kyllä. Ajatella, jos Suomen "Ilmailutarha" olisi onnistunut saamaan Heinkel He 112 B - hävittäjiä tykkiaseistuksella? Heinkel He 112 varhaisversio oli se tyyppi, jonka kanssa Messerschmitt Bf 109 esiintyi valintatilaisuudessa, että kummasta tulee Luftwaffelle pääasiallinen hävittäjäkone. He 112 B oli A-versioon verrattuna aivan toisenlainen kone, mutta Messerschmitt oli siinä vaiheessa jo vetänyt pitemmän korren. Tehtailija Ernst Heinkel oli pahastunut asian saamasta käänteestä sydänjuuriaan myöten. 112:aa kyllä meni käyttöön jonkin verran: Condor-legioonalle, Japaniin ja Unkariinkin. Romania myös sai näitä. Eikä Messerschmitt Bf 109 F:kään olisi huono valinta Suomelta ollut. Asiantuntijat ja 109:illä lentäneet pitivät sitä parhaana versiona koko tyypistä. |
||||
|
02.05.2023 22:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| No jopas on raidehässäkkää, vähemmästäkin joutuisi vaihdemiesoletettu psykoosiin. Minkähänlainen mahtaa olla releasetinlaitteen näyttö- ja käyttötaulu...? |
||||
|
02.05.2023 22:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Toinen "torvi" on käsi tehonsäätökahvassa...? Mennyt 2016 äänestämään kaikkien setämiesten esikuvaa ja/tai epäjumalaa Donald J.:tä...? |
||||
|
02.05.2023 22:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mitä siihen paljon jumaloituun talouteen tulee, niin uskallan väittää että VR:n talousjohtajistossa vallitsee sadattelu ja hammasten kiristely joka kerta, kun armeijan puolelta soitetaan sotilasjunakuljetuksen merkeissä...? Kiroilevat kuin rajaryssät! |
||||
|
|
02.05.2023 11:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Esimerkki eräästä osasta Japanin laivaston lentäjäkoulutuksesta: lento-oppilaan piti kyetä näkemään määrätty tähti taivaalla PÄIVÄSAIKAAN ja löydettyään sen piti katse kääntää 90 astetta sivuun ja kohdistaa katseensa takaisin siihen samaan tähteen. (Saburo Sakai) Eikä se tähti suinkaan sijainnut tukikohdan päivystävän upseerin asetakin kauluksessa! Tällaisesta perinpohjaisuudesta tingittiin aika tavalla sodan kuluessa pakostikin ja se taas johti epätoivon synnyttämään kamikaze-touhuiluun. Amerikkalaispropagandassa "japsit kun syövät riisiä, niin ne keltaiset apinat ovat liki sokeita. Heiveröiset koneet on tehty bambusta." Tokio paloi "mielellään" siksikin, kun sen asuintalot olivat hentoja puu- ja paperirakenteita. Eikä Hiroshimaa ja Nagasakia pidä koskaan unohtaa. Tylsän kyläkauppiaan näköinen Harry Truman (Missourista) halusi käyttää "isoa keppiä", jotta USA voisi kuvitella hänen olevan "päättäväinen ja luja" presidentti. Japanihan oli jo kypsymässä rauhantekoon ilman ydinpommituksiakin... Luutnantti Tetsuzo Ivamoto: 202 ilmavoittoa, ylipursimies Shoitši Sugita: about 120 ilmavoittoa ja siellä päin hyvin tunnettu sotilasmestari Hirojoshi Nishizava (tunnettu nimellä "Paholainen") 86 ilmavoittoa. Amerikkalaisten paras oli Richard Ira Bong 40 ilmavoitollaan. Tyynellämerellä samoissa lukemissa oli Thomas McGuire. Mitä juhlittuihin pommittajiin tulee, niin kyseeseen tulisi englantilainen Guy Gibson, Padonmurtaja-laivueessa Viktorian ristinsä tienannut. Kyseinen laivue, Nr. 617 Sqn "likvidoi" toukokuussa 1943 kolme patoa Ruhrilla erityisvalmisteisilla pommeilla. 617 muuten upotti Tirpitz-taistelulaivan vuonoon Norjassa. Mikään ihme ei ole, että 1970-luvulla tunnettu saksalainen terroristiryhmä (Baader-Meinhof) käytti tunnuksenaan juuri kirjaimia RAF (Rote Armee Fraktion, eli punainen armeijakunta). Nämä olivat julistaneet aiheuttavansa samanlaista hämminkiä kaupungeissa kuin Royal Air Force aikoinaan. Saksalaiset nostivat pahan äläkän, kun saivat tietää että RAF:n pommituslennoston komentajalle Arthur "Bomber" Harrisille suunniteltiin pystytettäväksi patsas nimenomaan johonkin kaupunkiin Bundesrepublik-Saksassa! Hankkeesta luovuttiin. Harris kun tunnettiin asenteestaan: - paras Kraut on kuollut Kraut. Tämä nyt meni pahasti sivuun rautateistä, eli Everettin alumiinitehtaasta (Hannu Peltolan rautatiedioraamassa) Boeing B-29:n kautta Brewstereihin ja edelleen numeron 617 kautta Baader-Meinhofiin. Vorgin hallinto antakoon tuomionsa ja napsikoon pois, jos hyväksi näkee. Silti, moni asia vaikuttaa laajemmalti kuin arvaammekaan...? Ihmiset ovat sidoksissa toisiinsa, eikä kukaan ole saari. |
||||
|
02.05.2023 10:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! En tiennytkään tällaisen auran olemassa olosta, ainakaan 1970-luvulla! Aina sitä oppii uutta... Valaistus näkyy olevan "luomua"...? |
||||
|
|
01.05.2023 22:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari, nimenomaan englantilaisen RAF:n pommituslennoston johtajan Arthur "Bomber" Harrisin tavoitteena oli lamauttaa saksalaisten moraali yöpommituksilla, jotka olivat luonteeltaan aluepommituksia (eli ns. mattopommituksia). Tämä oikeastaan oli ainoa mahdollinen tapa jolla RAF edes jonkinlaista jälkeä alkuaikoina sai aikaan. Sen silloiset pommitusmenetelmät ja tähtäimetkään eivät vastanneet suuriin toiveisiin. Tämä vaati myös suuria konemääriä. Todisteena Kölniin toukokuussa 1942 tehty ns. Tuhannen koneen hyökkäys. Mitä yleisön mielialoihin tuli, niin RAF ei siinä lamauttamisessaan onnistunut: "Unsere Mauern brechen, unsere Herzen nicht!" (Muurimme murtuvat, sydämemme ei!) Englantilaisten harrastamiin yöpommituksiin ryhdyttiin siksi, kun syksyllä 1939 Wilhelmshavenin pommitusreissusta tuli katastrofaalinen epäonnistuminen. Siihen aikaan Luftwaffen hävittäjälennosto oli Aatun kädessä erinomaisen terävä miekka, jonka hän sitten tyhmyyttään ja osaamattomuuttaan nopeasti tylsytti. Kun USA oli julistanut sodan akselivalloille Pearl Harborin jälkeen joulukuussa 1941, alkoi koneita ja miehiä virrata Englantiin. USA:n ilmavoimien kenraali Ira Eaker käytti aikansa hyvin: - lentohenkilöstönsä kouluttamiseen. Amerikkalaisten doktriinina oli päiväpommitukset tarkasti pistemaaleihin kohdistettuna. Tässä oli apuna heidän erinomainen Norden - pommitähtäimensä. Amerikkalaisten ensimmäinen pommituskeikka tehtiin vasta elokuussa 1942 Ranskaan, Rouenin ratapihalle. Keikka onnistui, eikä Luftwaffen hävittäjätkään olleet pistämässä hanttiin. Seuraava keikka seurasi jokusen kuukauden jälkeen Wilhelmshaveniin. Siitä se sitten alkoi. Englantilaiset kovin vaativat USAAF:ia samanlaisiin yöpommituksiin kuin mitä itse tekivät. Mutta kun tuloksia alkoi tulla, niin työnjako vakiintui: - jenkit päivällä ja britit yöllä. Saksalaisten yöhävittäjätoimintakin sai sitten alkunsa. Schräge Musik ja Wilde Sau (= raskasta musiikkia ja villisikoja) sano! Amerikkalaisten valttina oli myös suuret lentomuodostelmat eli ns. "Combat Box"- systeemit. Saattohävittäjissä oli alkuun kyllä toivomisen varaa, Spitfiret eivät päässeet kuin Hollannin tasalle polttoainelisätankeista huolimatta. Sama koski suurin piirtein amerikkalaisten Republic P-47 Thunderbolteja eli Trunkenboldeja (saksalaisten käyttämä nimitys, suomeksi "juoppolalli"). Kaksimoottorisella Lockheed P-38 Lightningillakin yrittelivät, mutta sen ainoat hyvät puolet oli hirvittävässä asearsenaalissa nokalla ja nopeudessa. Kaksimoottorisella ei oikein ollut kovin viisasta antautua kurvataisteluun Messerschmitt 109 ja Focke-Wulf 190:ien kanssa. Välimerellä P-38 Lightning oikeastaan oli elementissään, samoin Tyynellämerellä. Toimintasädettä sillä oli jokseenkin hyvin. Schweinfurtin kuulalaakeritehtaiden pommituksesta lokakuussa 1943 tuli jotenkuten tuloksellinen (tuotantokatkos), mutta pommikonetappiot olivat sitä luokkaa, että suuri yleisö USA:ssa alkoi kiinnittää huomiota asiaan ja vaatia parannusta. Tässä ilmataistelussa Luftwaffe ensimmäisen ja ainoan kerran onnistui hajottamaan joitakin Combat Boxeja. Parannus löytyi, amerikkalaisten saattohävittäjälentäjien käyttöön tuli todellset "seitsemän peninkulman saappaat": P-51 Mustangin muodossa, kunhan joku älypää keksi heittää sen nokalle Rolls - Royce Merlin-moottorin (samanlaisen kuin Spitfire IX:ssä). Edellisestä, Allison V-1710:stä ei irronnut tehoa riittävässä määrin korkealla, matalalla se oli kyllä hyvä. Ja se siitä sitten. P-51:llä ulottui kaakkois-Englannista aina Tsekkoslovakiaan, Brüxin öljynjalostamolle saakka ainakin ja ilmataistelukurvailujen jälkeen vielä palata takaisin. Englantilaisia auttoi huomattavasti senttimetriaalloilla toimiiva maalinhakututka, eli H2S. Amerikkalaisillakin sitä oli, tyyppimerkintänä tosin H2X. Herra Erkki, mitä Bryystereihin tulee, niin kaupat takkuilivat siksikin, kun amerikkalainen lainsäädäntö oli kieltänyt sotakaluston myymisen ulkomaille. Asia kierrettiin kepposesti, kunhan keksivät, että kaupat saa tehdä, kun myy koneet romuna! Ostajien hämmästykseksi niistä oli riisuttu aika lailla varusteita: aseet, tähtäimet ja mittarit. Niiden laittamisessa koneisiin oli oma työnsä. (Olivat luulleet saavansa koneet kokonaisina). Mitä amerikkais-Brewstereihin muuten tulee, niin se osallistui ensimmäisen ja viimeisen kerran ilmaoperaatioon Midwaylla. Siihen osallistui 21 Brewsteriä ja japanilaisten Zerot tuhosivat niistä 13, juuri marskin 75-vuotissyntymäpäivänä. Syynä oli jenkkilentäjien huono koulutustaso ja muutenkin epäedullinen taistelutilanne. Eipä silti, kyllä jaappanialaisiakin siirtyi Taivaan suureen lentokerhoon harpunsoittoa opettelemaan... Merijalkaväki oli nyreissään Brewstereidensä kehnoudesta, kun laivasto sen sijaan sai paremmat koneet: - Grumman F4F Wildcatit. Tyynellämerellä ei Brewstereillä saatu ainuttakaan ilmavoittoa! Tiedä sitten miten Hollannin Itä-Intian ilmavoimat pärjäsivät niillä...? Mutta, suomalaiset saivat F2A-1:n kevennetyn version eli B-329:n ja niin siitä tuli Taivaan Helmi ilmavoimillemme. Lentolaivue 24 saavutti sillä 460 ilmavoittoa. Neukut kuitenkin edistyivät omissa konesuunnittelutoimistoissaan, joten Taivaan helmet alkoivat tulla kovin himmeäksi. Messerschmitt 109:istä taasen oli suuresti apua, etenkin kesällä 1944 Kannaksella ja Suomenlahdella, vaikka pilottimme saivatkin tosissaan vääntää La-5FN:iä vastaan... Lopuksi, pikku hupijuttu, Englannissa amerikkalaisen laivueen Nro 56, eli kuulun Hub Zemken punanokat (P-47-koneet) olivat sijoitettuna Boxtediin. Eräs jenkkilentäjä tyypillistä saarivaltakunnan säätilaa (kaatosadetta) tarkastellessaan totesi: - "Hyvä luoja, Englanti ei ole Kalifornia!" |
||||
|
|
01.05.2023 17:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Auttaisikohan lisätä joitakin pikku knoppeja Boeing B-17 Fortressista ja B-29 Superfortressista: Boeing B-17 Fortress: - Pituus: 22,7 m ja siipien kärkiväli n. 31,6 m. Paino tyhjänä: n. 13,5 tonnia, eli likipitäen saman verran kuin EFiab - liitevaunu! Pommilasti noin 8 tonnia. Boeing B-29 Superfortress: - Pituus n. 30,2 m ja siipien kärkiväli n. 43,1 m. Paino tyhjänä: n. 33,8 tonnia, eli likimain ennen sotaa valmistuneen 100-paikkaisen puukorisen Ei:n verran ellei peräti Dm8-9 Porkkanan välivaunun luokkaa! Pommilasti noin 9 tonnia. Kummastakin väsättiin myös matkustajakoneversiot. B-17:n siivet, peräsimet, laskutelineet ja moottorit uuteen runkoon: tuloksena Boeing 307 Stratoliner. B-29:n komponentteja käytettiin duunatessa Boeing 377 Stratocruiseria. Jälkimmäisestä tehtiin myös ilmatankkeriversio KC-97. B-17 Fortressia valmistui noin 12 730 konetta. Isot pojat ovat kertoneet, että Fortress oli aika helppo lentää, vertasivat koulukoneeseen, jopa DeHavilland Mothiin! Se myös kesti Luftwaffen Jagdfliegereiden harrastamaa röykytystä hyvin. Aikamoisen risoiksi ammutuilla Fortresseilla jenkkilentäjät palasivat kotikentilleen kaakkois-Englannissa, palatessaan viemästä asevaikutusta kulloinkin määrättyyn kohteeseen (Target for today: Berlin). - Vaikka moni ei tosin palannutkaan ---. Yhteen Superfortressiin käytetyllä alumiinimäärällä olisi saanut aikaiseksi laivueellisen (16 kpl!) P-51 Mustangeja! |
||||
|
|
01.05.2023 15:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiitos, Hannu-serkku! Tuli vaan mieleen mainitsemastasi Boeing B-29 Superfortressista (kuuluisa Enola Gay oli juuri B-29), että esimerkiksi Messerschmitt Bf 109 E maksoi vuonna 1941 85 970 Saksan valtakunnanmarkkaa. Spitfire vuodelta 1943 (oletettavasti Mk. IX) maksoi noin 180 000 RM, eli 2,1 kertaa sen mitä E-Mersu. P-51 Mustang maksoi taas 2,7 kertaa E-Mersun hinnan. En ole varma, onko kyseessä Allison-Mustang vaiko hyväksi osoittautunut Merlin-Mustang. Boeing B-17 Lentävä Linnoitus oli 12 kertaa Messerschmittiä kalliimpi, ja B-29 se vasta hintava oli: 41,6 kertaa Bf 109 E. Tosin sen laitteisto oli valtaisampi Bf109:ään verrattuna, etenkin mitä tulee elektroniikkaan. Niin ja siinähän oli kauko-ohjatut konekivääriampumotkin. Tämä vertailu kertonee jotain kapasiteetista ja resursseista 2. maailmansodan osapuolilla. Elikkä, Everett oli aika lailla niskan päällä siinä, missä saksalaisten toiminta oli lähinnä hätäistä räpiköintiä. Työtuntimääristä ja oppimisista puhuttaessa saksalaiset olivat liittoutuneita huonompia. Niittaaja - Rosie työtoverittarineen päihitti kirkkaasti motivaatioltaan ja työteholtaan esim. Obertraublingissa (etelä-Saksassa) piiskaamalla motivoidut keskitysleiri- ja sotavangit (näitä käytettiin Messerschmittien kokoonpanotöissä). Eikä Svetlana sorvin ääressä Uralin takana myöskään hidastellut kranaatinkuorituotantonormin täytössä, kun miehensä oli kohdannut matkansa pään Stalingradin helvetissä... Tiedot peräisin KSIM-kirjoista "Lento-osasto Kuhlmey" sekä "Bf109 ja Saksan sotatalous", molemmat kirjoittanut H. Valtonen. |
||||
|
30.04.2023 19:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko tuo vasemman puoleinen symboli tarkoitettu esittämään henkilöä, joka on harrastanut keskikehonrakennusta viljapohjaisella "imeväisravinnolla" eikun nestemäisellä... ööö - tuota, anteeksi, siis keskikuralla...? Vai kuvaako se "telakalle" (lue: kättärille tai naistenklinikalle) matkaavaa tarpeekseen saanutta naisoletettua...? Symboliikka on mennyt näemmä turhan pitkälle. |
||||
|
30.04.2023 12:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| On olemassa myös tekninen systeemi, jossa pyöräkerran akselilla olevien pyörien etäisyyttä toisistaan muutetaan kulloinkin tarvittavan raideleveyden mukaiseksi. Tätä käytettiin matkustajajunissa. Tavaravaunuissa siitä ei hyötyä ole, koska se syö hyötykuorman painoa rakenteellaan. Laitteisto on monimutkainen, esimerkiksi pyörien pitää olla lukittuna akselilleen, ennen kuin matka voi jatkua. Kuitenkin ajan säästöä tuli siitä, kun junaa ajettiin laitteen kautta hiljaisella nopeudella. Minulla on sellainen hämärä muistikuva, että tällainen laitteisto olisi ollut Puolan ja Neuvostoliiton rajalla. Mainitsiko joku nimen "Brest"? |
||||
|
30.04.2023 10:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tosiaan kiva kuva, pitkällä silmällä kuvattuna! | ||||
|
30.04.2023 10:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mielenkiintoinen kapistus! Valot ilmeisesti sähköllä, "eksoottinen" alaslaskettava etulevy ja pari paineilmaletkua päädyssä myös. Taitaa olla hylätyistä vetureista napatut pyörät myös. Täyskorjaus tammikuulta 1972. VR 75 - historiikin mukaan ensimmäinen tällainen rakennettiin vuonna 1929. Siinä oli juuri tuollaista TVH-auran muotoilua, paineilmalla säädettävä "kärsälevy" ja sivusiipien käyttövoima otettiin kitkakytkimen avulla toisesta pyöräkerrasta. Näitä valmistui sittemmin lisää. Hyvänä puolena oli se, että auraushenkilökuntaa ei enää tarvittu leegioittain, pienemmälläkin päästiin. Auratyyppi toimi hyvin linjalla, ratapihoilla oli hiukan "köppääsempää", kun ajonopeus oli pienempi. Niin ja kitkakytkin, se on sitä tyyppiä, jota tapaa autoissa, joissa on käsin hämmennettävä vaihteisto. |
||||
|
|
30.04.2023 10:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu: - kysymys Everettiin alumiinitehtaasta: bauksiittia raaka-aineena, joten valaako tehdas siitä erotellun alumiinin harkoiksi? (Edelleen toimitettavaksi muille alumiinitehtaille.) Vai: onko Everettissä myös profiilinvalmistusta (suulakepuristamalla)? Levynvalssaamo? Ymmärtääkseni Everettistä on sopiva matka Boeingin lentokonetehtaaseen Everettissä ja "vähän" pitempi San Diegoon (sielläkin Boeing). Puhumattakaan muista (Grumman, Cessna, Learjet, McDonnell-Douglas, Piper, onhan näitä). Asiahan voisi selvitä netistä, mutta näin saa tietoja koko miljoonapäisen vorg.-yhteisön tutkittavaksi. |
||||
|
29.04.2023 22:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hieno! Myös tuo männynkränkkyjen gallen-kallelamainen oranssinruskea vastaa kivasti "muovidildon" vihreään väriin. |
||||
|
29.04.2023 22:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minunkin mielestäni Teppo N. puhuu asiaa. Outoa, ettei nuorempi porukka tunne "laillisia" vaikutusmenetelmiä ja - kanavia, vaan harrastetaan hätäistä rypistelemistä. |
||||
|
29.04.2023 02:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kivan väriseksi maalattu Koi asematalo, poikkeukseksi tavallisesta maalarinvalkoisesta. Tuliko juna Nyykaarpyysta vai Seinäjoelta? |
||||
|
28.04.2023 19:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olihan Vilkkaalla myös tytär, Arja. Hän on joitakin vuosia vanhempi Jaria. Netistä ei mainintoja tästä tyttärestä juuri löydy. Paikalliset Kotkassa puhuivat, että Arja olisi sopinut paremmin bussifirmaa vetämään, veljeensä verrattuna. |
||||
|
28.04.2023 01:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Se on sitten slyyt ja atjöö (hyih, pakkoruåtsia!) tällekin ruotsinlaivalle... Eikö tosiaakin olisi hyvä ajatus tehdä jonkin raadon ohjaamosta veturisimulaattori rautatiemuseolle? Vantaan Ilmailumuseollahan on olemassa Messerschmitt Bf 109 G - lentosimulaattori, jolla kokeilla eläytymistä Hasse Windin rooliin kesällä 1944 Kannaksella. Eteenpäin Casey Jonesin viitoittamalla tiellä! |
||||
|
28.04.2023 01:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Timo, kyllä tuolla lähistöllä (Vaasankadulla) on nisäkäsrotuisia ilolintuja ainakin ollut. Keikuttavat pyrstöään juuri kuin västäräkki, heko heko! Taitaa Ljudmilat, Tatjanat, Irinat ja Olgat olla hiukka liian isoja nieltäviä kyille. Etelän aurinkorantojen ruskettuneet sikspäkkirantakäärmeet lienevät toisen suuruusluokan nielijöitä...? |
||||
|
27.04.2023 15:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ovatko nuo Gfot:in ylätasanteen kaiteet autojen vai niiden kuljettajien turvallisuutta varten? Epäilen hiukan jälkimmäistä, maistissa ajamista ei saada kuitenkaan ikinä loppumaan, ei täällä Koto-Suomessa. |
||||
|
|
27.04.2023 15:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyillä on se tosi mukava tapa, että pistelevät poskeensa myyriä sun muita piennisäkkäitä. Tämä on silkkaa plussaa, kun mainitut pikkueläimet toimivat laajalti punkkien kuljetusalustoina. Borrelioosi kun ei ole mitenkään mukava sairaus podettavaksi. |
||||
|
|
27.04.2023 02:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minulla on kirja: "Kutter 9 ja Kutter Deca", joka olikin pakkohankinta itselleni, olenhan hyvin kiinnostunut Kutter-korisista busseista. Kävin läpi mainitussa kirjassa olevaa bussiluetteloa, ja löysin maininnat 20 Sisu-alustalle rakennetuista ysikuttereista. Näistä 14 oli tavanomaista normaalimallista ja kuusi korkeampaa (Kutter 9S, 9SS ja 9SS Clipper) mallia. Ymmärtääkseni kaikki Sisu-bussit olivat täyspitkiä, joten ns. Tumppi-Ysejä (lyhyitä malleja) ei Sisuina tavattu. Kaikkiaan Kutter 9:iä oli valmistettu 1201 kpl, joista pieni osa vanhoille alustoille. Muun muassa Onni Vilkkaan jotkut paikkuri-ysit olivat saaneet alustansa (Scania) poistetuista kasikuttereista. Sisun alustamalleja olivat: BT-69 CR BK-87 CIT tai EIT BT-58 BPT tai SP, sekä BT-58/M-B (SP:n kohdalla merk. Detroit Diesel) BK-190 C tai D BK-150 V BT-58/59 (tällä merk. Detroit Diesel). Kaksi kysymystä: - Missä alustoissa oli käytetty Valmet 611 - moottoria ja mahurina? Tämä just on 6,6-litrainen. - Herra Martti V: - missä firmassa mainitsemasi Kutter 9 oli ajettavanasi? Sisu - bussien valmistumisajankohdat olivat elokuusta 1979 huhtikuuhun 1984 (valm.nrot alkaen #254:stä ja loppuen #964:ään). Olisi ehkä pitänyt tonkia Bussidata-sivustoja, mutta niissäkin on mainittu vain alustan tyyppi, moottorimetkintöjen ollessa hieman hakusessa. |
||||
|
26.04.2023 23:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eiköhän Hy knp kanssa käy tulevaisuudessa vanhanaikaisesti, kuten Helsingissä ja Turussakin...? Grynderit ostelevat kokoomuspolitikoitsijoita taskuihinsa, viisitoista tusinan hinnalla! Näin siinä vaan käy! |
||||
|
26.04.2023 12:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jorma, ellei nyt herra, niin ainakin tavallista siistimpi työmies...? | ||||
|
|
25.04.2023 23:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jorma, vanha ranskalainen sanonta: - poissa silmistä, poissa sydämestä! | ||||
|
25.04.2023 12:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mi - täh..? Ihan oikea sähkökapsuveturi virroittimineen ajolankoineen kaikkineen...? Mahtavaa! |
||||
|
25.04.2023 00:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kivaa, herra Petri! Mainittakoon nyt vielä, että Hr11 ohjekirjassa oli kohta, että jos vaihteisto alkaa muuttaa väriään, nopeus on liian suuri ja vauhtia on hiljennettävä vaihteiston jäähtymisen ajaksi. Niin ja Maybach - moottorin kampiakselin malli, kiekkomaisine "petilaakereineen" tarkoitti sitä, että näihin kiekkoihin sijoitetut laakerirullastot kiersivät tosi kovalla kehänopeudella verrattuna tavanomaiseen, nykyisinkin käytössä olevaan kampiakselinlaakereiden konstruktioon. Itse ainakaan en tältä pohjalta ihmettele lainkaan moottoreiden kierroslukujen alentamista. Samalla turboahtimen syöttämä ilmamäärä tietenkin oli suurempi vapaasti hengittävään verrattuna. Tämähän oli ahtamisen tavoitteenakin, siten tehoa tuli lisää. Itsellänikin oli muutamien vuosien ajan Toyota Corolla Wagon 1,6 vuosimallia 1993. Herjasin lähinnä autolehtien virallisten ylipappien harrastamaa hehkutusta. Ymmärtääkseni hyvin harva näistä raukoista edes tajusi tekniikkaa millään tavalla. Esimerkiksi viritetyn (lue: pölykapselit poistettu) Audin kohdalla jumalointi tarkoitti moisen ruostujan julistamista tosi tykiksi! |
||||
|
24.04.2023 22:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lyhyesti sanottuna: Köf merkitsee: K = pienveturi (Kleinlok), ö =öljykäyttöinen, eli dieselmoottori, f = Flüssigkeitsgetriebe, eli hydraulinen vaihteisto. |
||||
|
|
24.04.2023 14:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyllystä esiin Auvisen - Pyrhösen kirja "Harmaan kiitojunan tarina". Sivu 36: - "Hr11-vetureissa oli alun perin hydraulismekaaninen Maybach Mekydro K64 B - vaihdelaatikko. --- Mekydro K64 koostui kahdesta hammaspyöräparista, hydraulisesta [momentin]muuntimesta ja suunnanvaihdon hammaspyöristä. Kaikki hammaspyörät olivat joka hetki otteessa toisiinsa ja sakarakytkimien avulla kytkeytyi aina tarvittavia vaihteita vastaavat hammaspyörät vetoakseleihin kiinni. Kytkinvipuja, joiden molemmissa päissä oli sakarakytkin, oli kaksi. --- Näiden vipujen neljällä erilaisella keskinäisellä asennolla saatiin aikaan neljä eri välityssuhdetta eli vaihdetta." Neljäs vaihde oli välitykseltään ylivaihde. Suunnanvaihdon hammaspyöriä varten oli oma vipunsa. Sillä oli asentovaihtoehtona myös keskiasento (veturin hinaamista ajatellen). Käyttövipu oli ajopöydän päällä keskellä. Sakarakytkimien sakarat yleensä konetekniikassa ovat sivusta katsottuna neliön tai suorakaiteen muotoisia ja sakarat vastaavat kytkimen toisen puoliskon uriin. Tällaisia kytkimiä, joita käytön aikana EI irroteta käytetään esimerkiksi sähkömoottorin ja keskipakopumpun välissä. Niillä voidaan siirtää suuriakin tehoja ja kytkimen rakenne on yksinkertainen ja helposti valmistettavissa. Mekydron kytkinsakaroissa oli oma muotoilunsa, jonka ansiosta kytkimiä voitiin irrottaa ja kytkeä silloin, kun nämä pyörivät. Sakaroiden muodossa oli parissa sivupinnassa muutaman asteen viistous, siis sivusta katsottuna. Ne eivät siten olleet suorakulmaisia. Sivu 37: - "Mekydro - vaihteisto oli yksi veturin ongelmakohtia. Koneiston uusimisen yhteydessä [mm. moottoreihin asennettiin turboahtimet] vuosina 1956 - 1958 muutettiin vetureihin KL 64 - vaihteistot. Vaihteiston toiminnan edellä selostetut yleisperiaatteet eivät kuitenkaan muuttuneet. Aikaisemmin oli ilmeisestikin ollut ongelmia 1. ja 2. vaihteen jatkuvasta edestakaisesta vaihtamisesta liikuttaessa ratapihalla ilman raskasta lastia, koska uutena ominaisuutena tuli vaihteiston ohjauskoneiston kanteen ykkösvaihteen lukitusvipu." "Tehonsäätö tapahtui painelimalla ja siinä oli kuusi porrasta." "Varsinaisen ajamisen kannalta Hr11 oli varsin yksinkertainen: suunta eteen, jarrut irti, tehonsäätövivulla pykäliä lisää ja vaihtamiset tapahtuivat automaattisesti." Haastattelin syksyllä 1980 erästä turkulaista kuljettajaa, jolla oli ollut Hr11 - kelpuutus. Hänen mukaansa ongelmia esiintyi lähinnä tehonsäädössä. Siinä tehonsäätöpaineella ja käyttöpaineella oli paine-eroa. Paineiden "välissä" putkistossa oli kumikalvolla varustettu "membraaniventtiili". Tehonsäätöpaineen muuttuessa membraaniventtiili liikkui ja välitti impulssillaan liikkeen edelleen ruiskutuspumpuille Oman teknisen "sivistykseni" avulla ymmärsin tämän olleen pyöreä lautasventtiili, jossa kahden teräslautasen välissä oli juuri kumilevy. Kun kumilevy sitten reunoiltaan jatkuvan taivuttelun seurauksena murtuili rei'ille, menivät paineet sekaisin ja siihen loppui Pullahurun taival sillä kerralla. Tämä viimemainittu omana käsityksenäni, onhan aikaakin jo kulunut yli 42 miljoonaa vuotta! Jos joku tietää asiasta tarkemmin, olisin itsekin kiitollinen päivittämisestä. Siis, olkaa hyvä ja epäilkää edes nyt vähän. Sitä, että oliko membraaniventtiilin lautasessa karaa, en tiedä. Luulisi olevan! Vekkuli piirre Hr11:n moottoreissa oli että ne täyttivät merimoottoreiden tuntomerkit: kullakin sylinterillä oma kantensa ja siinä yksittäisruiskutuspumppu. Moniventtiilitekniikkaa myös: - kolme imu- ja kolme pakoventtiiliä sylinteriä kohden. Tähän verrattuna 1980- ja 1990-luvun autolehtien toimittajien harrastama ekstaattinen hehkuttaminen 16-venttiilisellä Tojotalla oli minulle ainakin naurun paikka! Kun tiesin "normaalipaavojen" lankeavan loveen moisen edistyksellisyyden edessä! Huhun mukaan samanlaisia moottoreita kuin mitä Hr11:ssä oli, meni jonnekin etelä-Amerikkaan sukellusveneiden moottoreiksi. |
||||
|
24.04.2023 09:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pienoisrautatiepäivät olivat Helsingissä marraskuussa 1987. Itse kävin siellä 8.11.1987 ja näyttelyitä oli vaunuissa: EFi 22378 + Ei 22319 + 22621 + Eikd 22348 + Eit 23133 + Ei 22639 + 22325. Muistelisin EFi:n olleen roikan pohjoispäässä. Minulla on vieläkin noiden päivien muistoksi tehty pinssi tallella; siinä on Kanan siluetti. |
||||
|
24.04.2023 09:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sikäli, kuin olen ymmärtänyt, niin Mierontiellä ei asetinlaitteita kovin tiheässä ollut? Niinä aikoina kun Tapsa kamerallaan sitä kuvasi...? Virroilla nyt ainakin kampiasetinlasetinlaite. Oliko muualla mitään, siis muuta kuin asemamiehen käskyttäminen tulovaihteille rautoja kääntelemään? |
||||
|
23.04.2023 11:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tosivernissä ikkunalasit hajalla! Joko pikkupojat kivittäneet tai hirviporukat harrastaneet aseittensa tarkkuutusta...? | ||||
|
23.04.2023 04:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaa, että ei liikennettä? Mänttä. |
||||
|
22.04.2023 08:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistan, kuinka itseltäni putosi monttu auki Jyväskylässä tammikuun loppupuolella 1976 katsoessani junaa P 104, kun olin merkinnyt muistikirjaan jo valmiiksi Sv12 ja veturin kyljessä lukikin Dv12. Aaaahh, tuota ranskalaista muotoilua: Dr13, Citroen "iso kissa" eli DS21, Mireille Mathieu, Kunnialegioonan ritarimerkki, De Gaullen nenä, Dassault Mirage III ja Marine le Penin muodot (vaikka mimmin politiikka onkin lähempänä julkisuustemppuilua kuin politiikkaa). |
||||
|
22.04.2023 08:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Älä sure, herra Mikko, onneksi entisten paukkupomminheittäjien lukumäärällä on vahva taipumus kasvaa, samoissa määrin kun valkoisten keppien ja opaskoirienkin menekillä. | ||||
|
22.04.2023 01:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan viiskakkosen alkuperäinen numero oli ollut 52 5584. Modernisointiremontissa se oli ollut 1960-luvun puolenvälin tienoilla. Natsi-Reichsbahnille se oli valmistunut 1943 - 1944) |
||||
|
|
21.04.2023 15:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyyn huomiota herättää, kun silloin tällöin tömistelee kengillään/saappaillaan maata. Kyy mieluumminkin väistää ihmistä. Pikkalassa oli aikoinaan neliökilometrillä enemmän kyitä kuin ihmisiä ( = alumeetti- ja kaapelihenkilöitä). |
||||
|
21.04.2023 00:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikö Tampereen aseman kellotornissa ole mainosvaloja enää...? | ||||
|
20.04.2023 16:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Osansa on tietysti myös omistajissa ja omistussuhteissa. Esimerkiksi Keuruun Pihlajavedellä seurakunta omistaa myös metsäalueita, ei siinä mitään. Niitä srk on saanut edesmenneiden talonisäntien testamenteilla. Käytäntö on varsin yleinen vieläkin. Oikeastaan seurakuntametsät ovat siitä mukavia, ettei niissä kovin runsaasti puupeltomentaliteettia tapaa, toimialahan srk:illa on ihan toisenlainen verrattuna niihin piireihin, joissa voitot kiskotaan veren maku suussa ja keinoja kaihtamatta. |
||||
|
20.04.2023 00:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Meillä ei uskalleta, herra Jorma. Asian vahvistaa tarina, jossa kolme tiedemiestä kohtaa elefantin. - Saksalainen: - mitä se syö, miten nukkuu, miten pitää yhteyttä lajitovereihinsa, tunteeko iloa? - Ranskalainen: - millainen on sen rakkaus- ja seksielämä? - Suomalainen: - mitähän mieltä se on minusta? Herra Otto, eikös tulo-opastinta vailla oleva liikennepaikka olekin seisake? |
||||
|
20.04.2023 00:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ainakin Fo - vaunuissa oli ennenvanhaan varalla pari - kolme jarruletkua. Ja asianmukaiset työkalutkin. Että kyllä linjalta pääsivät pois lievän ähistelemisen jälkeen, toisin kuin nyt...! Nyt koko Suomi seisoo rukkaset suorana, kun generaattorin hihna hyppää pois pyörältään. (Bitte, beachten Sie - eine Sarkasmuswarnung!) |
||||
|
19.04.2023 20:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Naisilla sentään on apunaan vahva sosiaalinen verkostoituminen vertaistukiporukoiksi. Ukkokielellä sanottuna se on: - juorupiiri tai kielikellojen kokoontuminen. Lieneekö tällaisella väheksynnällä juurensa siihen että miesten masennusta kuitenkin on raakasti enemmän...? Eikä vanhastaan tunnettu lääkitseminen Oy-Ab:n "imeväisravintotuotteilla" (lue: nesteillä tai oikeamminkin juovutusjuomilla) sitä paranna, päinvastoin. |
||||
|
19.04.2023 02:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Täällä Suomessa olisi noin hienot kynttilälyhdyt pöllitty alta aikayksikön! Krusifiksi olisi herättänyt maanlaajuisen mielensäpahoittamisaallon. Maan tapa, nääs! |
||||
|
18.04.2023 13:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Keskimmäisessäkin akselissa jarrut. Tällaisissa vaunuissa ilmeisesti pieni pakko... | ||||
|
18.04.2023 12:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vähän sairas ilmiö tuo kuvan katos. Ihan samanlainen "ele" VR:n pampuilta, kuin antaa vaivainen Sisu-pastilli nälkäänsä valittavalle tenavalle. |
||||
|
18.04.2023 01:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko Po:n pussihuoneen ovi (kuvassa) presiis samanlainen kuin Hki lähiliikenteen sivukäytävä - EFi:ssä... | ||||
|
18.04.2023 01:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun muistaakseni Bratislava tunnettiin Itävalta-Unkarin aikana (loppui 1918) nimellä "Pressburg". | ||||
|
17.04.2023 12:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Siinä se kaartaa, ihan simona...! | ||||
|
17.04.2023 12:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joskus muinoin, Kustaa Aadolfin aikoihin teelmävaunujen merkinnöistä: Oav = Vuoksenniskan / Imatran terästehtaan kuljetuksia varten ja Oar = Rautaruukin kuljetuksia varten, just rullajunissa Rhe - Hl - Rhe. |
||||
|
17.04.2023 04:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| P 152 lähti noihin aikoihin Tampereelta kohti tasavaltamme pääkaupunkia kello 14.15 aikoihin. Herra Uwe, muistaisin että jo keisarin ajan Saksassa otettiin teräsvaunut käyttöön. Aluksi ne olivat niitattuja. Myös preussilaiset lähiliikennevaunut, ne kolmiakseliset osastovaunut lukuisine ovineen. |
||||