Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
25.10.2022 15:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Myös Turun konepajalta palautettiin isossa huollossa tai pikakorjauksessa käyneitä runkoja vakijuniin kytkettynä. Kolmen rungon Porkkanan pituus oli 236,1 m vetokytkimineen. |
||||
|
25.10.2022 15:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä on sitten hyvä kuva! Ja Breda lauloi...! | ||||
|
25.10.2022 15:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös Oar ollutkin Rautaruukkia varten ja Oav Ovako Vuoksenniskaa? Muuten vaunuissa ei äkkiseltään katsottuna maankaatosuuria eroja ollut. |
||||
|
25.10.2022 15:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erkin arvioimana kuvausajankohtana käytössä oli myös suurin määrin Gd - vaunuja, laakeampikattoisia ja myös kuvan vaunun korkeakattoisiakin. Vaunun päädystä ei erota vinoja lattarautoja ja sen pituuden takia epäilen Gb:ksi tunnistamista. Otteita VR 1937 - kirjan osasta II, sivu 496: Sivupylväillä varustetut ja korkeapäätyiset vaunut saivat sarjamerkin Mp ja itsestään tyhjentävät merkin Ma. Kaikki soravaunut sisältyvät sarjaan 80001 - 85678. On myös rakennettu M - vaunuja uusille rautaisille aluskehyksille ja varustettu ne ilma- ja vipujarruilla. Näitä vaunuja on 241 kpl (n:ot 83001 - 83241). Taulukko n:o 2 tavaravaunujen lukumääristä (sivulla 475): Kaksiakselisia: Vanhamallisia Ga vuonna 1927: 2842 kpl ja vuonna 1932: 2691 kpl. Uusimallisia Gb vuonna 1927: 815 kpl ja vuonna 1932: 1900 kpl. Uutta yhdysliikennemallia Gd vuonna 1927: 2915 kpl ja vuonna 1932: 2916 kpl. Vanhaa yhdysliikennemallia Gav vuonna 1927: 437 kpl ja vuonna 1932: 382 kpl. Soravaunuja: M vuonna 1927: 610 kpl ja vuonna 1932: 1187 kpl. Mp vuonna 1927: 1105 kpl ja vuonna 1932: 519 kpl. Ma vuonna 1927: 432 kpl ja vuonna 1932: 299 kpl. Ja vanhat Ga:t saivat koreja uusittaessa Gd - mallisen uuden korin ja aluskehysrakenteen vahvistamisen myötä niistäkin tuli Gd:tä, tosin 76 mm pitempiä kuin oikeat Gd:t. Näitä vaunuja oli käytössä vuonna 1941 80 kpl (n:ot sarjassa 36'001 ... 36'116). Suurena apuna oli Tapio Keräsen artikkeli Gd-vaunuista Junat - lehdessä 3/1990, josta kiittelen häntä vuolaasti! |
||||
|
25.10.2022 14:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä, hyvä, Hannu! Elephant's Walk etenee Elephant's Boogien tahdissa, kun kyseessä on tavarajuna! https://youtu.be/MLd_5mCZyLs (Cissellä Sunburst-värinen Fender Jazzbass.) |
||||
|
24.10.2022 19:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Timo S. ja miksei muutkin, Challengerin lojahdukseen johti oma tapahtumaketjunsa. Laukaisupäivää edeltänyt yö oli kylmempi, kuin mitä "Sheref Torah" (= toora) salli, niin sanoakseni. Insinöörit tilannetta pohtiessaan päätyivät suosittelemaan operaation johtajille laukaisun siirtämistä. Heidän mukaansa tiivisterenkaiden kylmänkestävyys ei välttämättä toiminut tarkoitetulla tavalla "ylikylmän" yön jälkeen. Laukaisua kyllä siirrettiinkin, mutta vain parisen tuntia. Kustannusvastaavuusfundamentalismiin höpsähtäneiden pamppujen mielestä: - Challenger lähtee, tai lähtee insinöörit! (Sarkasmivaroitus!) Ja se siitä. Hätäilyyn johti myös tuona päivänä sekin, että pressa Ronald Raygunin piti kruunata laukaisu kansakunnan tila - puheellaan. Isojen poikien juttujen mukaan kyydissä olleen opettajattaren (Christa McAuliffe) hautaan laskettiin hänen kotikaupungissaan merestä sattumoisin löytynyt säärenkappale, jossa oli vielä jalkaterä kiinni. Mahdollisesti kynsilakka varpaankynsissä auttoi tunnistamista...? Hindenburgin verhoilukangas oli maalattu lakalla, johon oli sekoitettu hienon hienoksi jauhettua alumiinia. Syynä oli se, ettei auringon lämpö aiheuta kaasupusseille lämpölaajenemista, vaan heijastuisi poispäin. Parempaakaan vaihtoehtoa Luftschiffbau Zeppelinillä ei ollut, semminkin kun amerikkalaiset olivat kieltäytyneet myymästä heliumia saksalaisille. Ja jauhemainen "alumeetti" paloi hyvin iloisesti...! |
||||
|
|
24.10.2022 11:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Maaston muodon perusteella voisin sulkea Pollarin sorakuopan (välillä Vilppula - Kolho) pois. Raide taempana kaartaa siten, ettei tämä Pyydyskankaaltakaan ole (Kouvola - Kotka - radalta). | ||||
|
|
24.10.2022 11:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vetydiesel? Aikamoista, eikös dieselin tuntomerkkejä olekin polttoaineen ruiskutus sylinteriin ja tavalliseen Gustav Otton keksintöön verrattuna korkeampi paine työkierrossa? Olen itse jo aikoja sitten huomannut, että jokaikisessä ihmisluomuksessa on AINA kehitysvaraa, oli kyse sitten rautakankea monimutkaisemmasta teknisestä laitteesta tai poliittisesta aatteesta. Myös ekodieselistä...? Muutosten ja kehityksen lähtökohtana on tyytymättömyys: Henry Ford oli kurkkuaan myöten täynnä hevoskyytejä. Wrightin veljekset eivät tyytyneet autoonkaan! Herra Gatlingia kiukutti se, kun intiaanien ampuminen sujui Winchestereillä kovin hitaasti, aika kun on rahaa! Vasemmistolaisuuden lähtökohtana oli oikeudentunto: - näin ei enää voi jatkua. Oikeistokonservatismin lähtökohtana taas muutosten pelko ja torjuminen. Vihreys Suomessa taas lähti siitä, kun maanomistajat käskyttivät Forssan nimismiestä "Hauptsturmführer Otto Skorzenyä" pamputtamaan taju kankaalle "noista kirotuista, likaisista risupartaisista villapaitahipeistä" Koijärvellä. En todellakaan halua ymmärtää minkäänlaista fundamentalismia. Esimerkiksi yhdelläkin äärikristillisellä sivustolla tuomitaan vihreys ja ympäristömuutoksista "vouhottaminen" ankarasti, koska edellinen oli yksi natsi-Saksan keksinnöistä ja siten oikotie juutalaisvastaisuuteen. Tällä iällä (65 vee) en enää kykene lukitsemaan itseäni mihinkään yksipuiseen ajattelutapaan, enkä varsinkaan nykymenossa suosittuun konstiin: - se joka kapakan nurkkapöydässä huutaa kovimmin, olisi sitten oikeassa ja muut: - turpa kiinni, perkele, tai tulee luuvitosta! (Persut juuri tekevät tätä!) Jokaisella, myös niillä vouhottajilla on se oma kipinänsä, jonka hylkääminen vouhotuksena ei ole järkevää, ellei kyseessä ole sitten tosiaankin huuhaa, esimerkiksi kissan risteyttäminen dalmatiankoiran ja poliisin kanssa siinä toivossa, että tuloksena olisi pilkullinen lahkolaissaarnaaja? |
||||
|
|
24.10.2022 09:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan P 67:n ensimmäinen vaunu tuo mieleen Eht:n ja miksipä ei? Meni henkilöjunassa Seinäjoelta Vaasaan, toisena vaununa Eit. Porkkana lienee P 122? Lähtenyt aamuseitsemältä Turusta. Noihin aikoihin pikajunilla kesti noin kolme tuntia pöhkiä rantarataa Helsinkiin. P 67 :n lähtöaika oli kello kymmeneltä aamupäivällä, joten siksi väittäisin Porkkanan olevan päivän ensimmäinen Schnellzug Ooposta stadiin. |
||||
|
23.10.2022 19:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Juna ei vissiinkään ole Turusta tuleva, kulkuraiteesta päätellen. Onkohan se P48 Seinäjoelta Parkanon tien kautta...? Kaksi runkoa liitetty Tampereella. | ||||
|
|
23.10.2022 19:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Porkkanan muotoilu siksi hyvin onnistunut, että täydestä menisi vieläkin! Vihreä - valkoiseksi maalattuna...? Ekodiesel lattian alla Bredan tilalla...? | ||||
|
23.10.2022 12:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomessahan tämä olisi tuhopoltettu moneen kertaan ja kattotiilet heitetty kohti ohikulkevaa tunnin junaa...! Tai jäänyt lahoamaan synkän risuisen pusikon keskelle lakkautetun rataosan hiljalleen ruostuessa olemattomiin. Mikäli tämä olisi tavallisen rautatien varressa. |
||||
|
23.10.2022 03:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Rupesin arkeologiksi ja löysin aikataulukauden 128 (30.5.1961 -> ) graafisen aikataulun valokopionipun. Se oli siltä ajalta, kun radan korkeusviiva ja jotenkin luonnostellut ratapihakaaviot merkittiin graafiseen. Mitä Turun tuonaikaiseen lättäkalustoon tulee, niin turkulaisia ajettiin tammikuussa 1961 Dm6 4000 - 4006 - vaunuilla. Toukokuussa 1962 Dm6:a oli enemmän: 4000 - 4009, 4011 - 4014 sekä tarpeelliset liitevaunut. Rataosalla Turku - Toijala kulki illalla sunnuntaijuna 370B. Vetokalustosta minulla ei ole harmaintakaan hajua. Ettei olisikin ajettu Hr11:llä tai Hv1:llä? Lähtö Toijalasta klo 21.20. Asemaväli Tl - Ur oli 18,3 km, eli sama kuin mitä eilisiltapäivällä kommentoin. Kylmäkoski sivuutus 21.33 Urjala tulo 21.38 Matku sivuutus 21.52 Humppila tulo 22.00 Ypäjä sivuutus 22.10 Loimaa tulo ja lähtö 22.19 / 22.21 (kohtaus 3427) Mellilä sivuutus 22.30 Kyrö sivuutus 22.39 Aura sivuutus 22.48 (piirretty vastaantuleva 377, joka kulki arkisin) Lieto sivuutus 22.57 Turku tulo 23.12 Yhteysjunia Toijalassa olivat 68, 63 ja 42B. Ettei 370B ollutkin junan 359 pari (tullut Turusta Toijalaan kello 21.02.)...? Rata on Toijalasta alkaen loivaa ylämäkeä, kunnes Raitoossa (välillä Hanhisuo - Matku, km:llä 174) se taittuu alamäeksi ja loivaa myötälettä sitten riittää Turkuun asti. Urjalan ilmoitettiin olevan vaarallinen liikennepaikka. Toisin sanoen: siellä järjestettiin junakohtauksia, vaikka opastinturvalaitosta ei ollut. Tuona aikana vaarallisia liikennepaikkoja oli 21 kpl, eniten rataosalla Pm - Hpk. Vettä sai Humppilasta, Loimaalta ja Aurasta, kuten ilman muuta Turuust' kanssa. |
||||
|
|
22.10.2022 22:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös rataosalla Toijala - Turku kaltevuussuhteet olekin niin, että rata "laskeutuu" rannikolle päin mentäessä? Vakka - Suomi saviseutuineen ei nyt kovin "kurttuiselta" vaikuta, pikaisesti topografikartasta katsottunakaan. Tämä selittäisi mainitun pikalättäjunan joutuisan kulun osaltaan...? |
||||
|
22.10.2022 19:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ihan kuin Tsp:n liitevaunu olisi ollut ennenvanhaan autovaunu ja sitä ennen Ek-tyylisenä aluskehyksenä? Laakeripesätkin kantelevat Ek-, C-, Ggh-, P-, pitkä Äffä-menneisyydestä...? |
||||
|
22.10.2022 19:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oikeanpuoleinen kaarimerkki risteineen tarkoittaa, että putsauskone ei saa kulkea laskumäen yli. | ||||
|
22.10.2022 17:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Onko tavaritsillä vintovka plakkar?" Nje strela, radi Bohu! |
||||
|
22.10.2022 17:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaihteen asetin on venäläistä "nilkansärkijä" - mallia. | ||||
|
22.10.2022 17:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Punakenraali Heikki Kaljusen ampumaharjoitussali. | ||||
|
22.10.2022 17:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sillan takana kommunistitseskij - sotsialistitseskij - sovjetskogo - sjemaforjskij. Vuoden 1918 sodan aikana vaurioitunut vesitornin tiilisenä on korjattu edistyksellistä pjatiletkaa (viisivuotissuunnitelmaa) toteuttaneiden iskurityöläis-normintäyttäjätoverien toimesta! Eläköön toverit Stahanov ja Kirov! |
||||
|
|
22.10.2022 16:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eljaksen kommenttiin täydennykseksi kaksi seikkaa: (8.1.1971 oli loppiaisviikon perjantai.) Ensiksikin: välimatkat välillä Tampere - Turku, laskettuna graafisesta aikataulusta nro 143, voimassa 30.5.1976 alkaen: Tampere - Toijala: 40,2 km Toijala - Urjala: 18,3 km Urjala - Humppila: 23,3 km Humppila - Loimaa: 20,1 km ja Loimaa - Turku: 66,0 km. Kun nyt muistaisin, koska Toijalassa Turun radan lähtösuuntaa siirrettiin? Toiseksi: Dm6 pyörän halkaisija uutena oli 613 mm Dm7:llä 790 mm. Mikäli Dm6 piiskattiin vauhtiin Dm7:n tahtiin, niin kuutosella Valmet 815D:tä piti huudattaa kovempaa, mikäli vaihteiston ja akselinkäyttölaitteen välityssuhteille ei oltu tehty mitään. Tietääkseni muuta eroa näillä ei juuri ollut kuin nopeusmittarin pyöritysrattaissa. Siinä vaiheessa, kun Dm6:n koreja nostettiin Dm7:n kanssa samalle vetokytkinkorkeudelle, se tietääkseni tehtiin korotuspalamenetelmällä. En ole itse kuullut tai lukenut, että viilailtiinko kuutosten koneistoja mitenkään. En itse usko, että näin olisi tehty, koska erään Turun kuljettajan mukaan Dm6 + Dm7 - yhteisajossa kuutonen pyrki kiihtymään seiskaa nopeammin. Tämä rasitti vaunujen vetokytkimiä (siis Scharfenbergejä), ainakin niihin aikoihin kun Dm6 ja Dm7 olivat samoissa kalustokierroissa. Ja edellä mainittu graafinen: Juna H548, Tampere - Turku: Lähtö Tpe: 20.25 Tulo ja lähtö Toijala: 21.00 / 21.05 (odotti junia 63 ja 107) Urjala kolmiona, lähtö: 21.22 Matku sivuutus: 21.34 Humppila kolmiona, lähtö: 21.43 Tulo ja lähtö Loimaa: 22.00 / 22.04 (kohtaus 109) Mellilä sivuutus: 22.14 Kyrö sivuutus: 22.25 Aura sivuutus: 22.34 (merk. kohtaus 3501) Lieto sivuutus: 22.44 Tulo Turku: 23.00. Kolmiona = juna pysähtyy aina, alle minuutin pysähdys. |
||||
|
22.10.2022 08:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tänne asti löyhkää ryssän homeinen ja verinen kopeekka! | ||||
|
22.10.2022 08:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Opastimen palkki pystyasennossa = vaihtaminen sallittu (JT 1957), toisin sanoen: vaihtotyö saa ulottua myös saapuvien tai lähtevien junien kulkuraiteille. Vaihtotyölle ei siis ole esteitä. Palkki vaakasuorassa = vaihtaminen kielletty. Vaaraa tuottavat vaihtoliikkeet on kielletty, muut vaihtoliikkeet saadaan sensijaan edelleen tehdä, asianomaisen vaihde- tai asetinlaitemiehen antamalla luvalla. Kuvan palkkiopastimella annetaan opasteet kummallekin puolelle. Valo-opastimella vain toiseen suuntaan. Se on pylvääseen kiinnitetty musta, valkoreunainen levy, jossa on lyhtyjä opasteiden antamiseksi. Kolme vaakasuorassa olevaa valoa = vaihtaminen kielletty. Kolme valoa pystysuorassa = vaihtaminen sallittu. Vaihdonkielto-opastimen perusasento on "vaihtaminen sallittu." |
||||
|
21.10.2022 22:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kumminkin, vain punalakkinen sai junanlähetyslevyä heilutella. Asetinlaitteelta tai vaihdekopilta vaihde- tai opastinmies näytti vihreää lippua kaaressa ylöspäin, jahka suorittaja oli antanut puhelimitse määräyksen lähtöluvasta. |
||||
|
|
21.10.2022 22:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| 1981 talvella tällaisessa, sunnuntai-illan spesiaalissa H548 oli muistini mukaan neljä vetovaunua, saattoi olla yksi EFiabkin. Aika haipakkaa se päästelikin Turkkusse. Pitäisi käydä rautatiemuseolla, sinne arkistoitavaksi olen vanhemmat muistiinpanoni heittänyt. |
||||
|
21.10.2022 16:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruotsissa ei käytetä vaihteenopastinlyhtyjä. | ||||
|
|
21.10.2022 16:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomessa oli aikoinaan annettu määräys, että junanlähettäjän piti nimenomaan siirtyä lähetettäväksi tarkoitetun junan vierelle, siten että lähtölupa voitiin nähdä veturista. Näin ollen: asematalon rapuilta tai toimiston ikkunasta ei lähtöopastetta suinkaan saanut antaa. Linjaradion tullessa käyttöön, sitäkin alettiin käyttää lähtöluvan antamiseen (esimerkki Vilppulasta kesältä 1980, osapuolina junasuorittaja ja Tampereelle matkaavan tavarajuna T3410:n kuljettaja): "Kuuleeko 3410, Vilppula kutsuu." "3410 kuulee Vilppulaa." "3410 lähtölupa Vilppulasta.", "3410, lähtölupa Vilppulasta" (kuljettaja toisti). Vielä "vanhan" JT:n (ainakin JT 1957) aikana saatettiin isoilla risteysasemilla käyttää erikseen ulkojunanlähettäjää, sisäjunanlähettäjän huolehtiessa puhelinliikenteestä. Ruotsissa tågklareraren virkalakissa oli aikoinaan valkoinen päällinen. |
||||
|
21.10.2022 11:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Po 9820 hylättiin vuonna 1982. Tuon kaksiakselisen autojenkuljetusvaunun numero herätti epäilykseni: ettei se olisikin 105'922? Ja sarjamerkillä Haa. Haa - vaunuja olivat numerot 105'921 - 105'970 ja Hac - vaunuja 105'851 - 105'872, 105'899 - 105'920 ja 105'972 - 105'999. Hac - vaunuissa oli yksi ylimääräinen ura pyöränvasteita varten, niin etteä leveämpiä autoja voitiin kuormata yhteen jonoon. Haa 105'922 oli entinen Ek 935 vuodelta 1925. Autonkuljetusvaunuvaiheen jälkeen siitä tehtiin Fh 3340. Hab 105'971 oli Haa - vaunusta tehty kaksikerroksinen versio: vaunut.org/kuva/80806?/tag0=11%7CHab%7C Ha - vaunut (näitä mainittuja ennen) oli oma lukunsa: vaunut.org/kuva/134759?tag0=11%7CHa%7C |
||||
|
21.10.2022 11:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistaakseni 80:aa remontoitiin aika lailla vuonna 1947, jolloin se sai kuvassa näkyvän ilmiasunsa, eteisineenkin. 1960-luvun vaihteen vaunuluettelossa A 80:n valaistuksena oli Pintsch-korkeapainekaasuhehkuvalo ja lämmityksenä höyrylämmitys, täydennettynä nestekaasulämmityslaitteella. Patteriventtiilit olivat termostaatilla varustettuja, Clorius - merkkisiä. |
||||
|
20.10.2022 20:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minkä kokoinen tämä malli on? Vihje: miten olisi tulitikkuaski, taskukampa, kuulakärkikynä tms mallin viereen mittakaavaa antamaan? Pienousrautatiet poikkeuksetta ovat 1 : 87 - skaalaa, mutta tämä ei sellainen liene? Hienoa työtä, kyllä käsityksen Karjaasta jotenkin saa, ei siinä mitään. |
||||
|
20.10.2022 14:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyykäärmeet on parasta jättää omaan rauhaansa. Nämä kun pyydystävät ja pistävät poskeensa pikkueläimiä (myyriä, päästäisiä jne), jotka yleensä ja erityisesti nykyisin ovat täynnä punkkare - eikun punkkeja. Etelässä näki aikoinaan isoin määrin rantakäärmeitä, jotka olivat bodattuja, ruskettuneita ja niukoissa simmareissa. |
||||
|
19.10.2022 17:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oliko venäläiset umpivaunut ennen Hannu-herran mainitsemaa lahjoittamista olleetkin pieniä kaksiakselisia VR:n Gd - mallisia? Tuntuisi johdonmukaiselta ainakin kuvitella näin olleen, koska liikennöiminen ikivanhaan aikaan oli ollut aika lailla paikallista. Venäjän rautatiet muutenkin tsaarivallan aikana, olivatko nekin valtionrautateitä keskushallintoineen, siitäkin huolimatta, että ratoja tunnettiin esimerkiksi nimellä Vladikavkazin rautatie, "Muurmannin rata" nyt näin mainittuna? Entä Puolan alueen radat? Amerikkalaiset vannoivat yksityisten rautatieyhtiöiden nimeen, miten Venäjällä toimittiin? |
||||
|
19.10.2022 16:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tyyppien ottaminen olisi ehkä ollut tuloksekkaampaa ennenkuin termiitit iskivät? | ||||
|
|
19.10.2022 09:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| 120 m3 - kuormaustilavuuden vaunuissa oli ovessa valkoinen vinoviiva. Kuvan vaunussa vastaava tilavuus oli 106 m3. |
||||
|
19.10.2022 02:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| BT 01337 vuodelta 1976 oli entinen Po 9806 vuodelta 1945. Jos kalenteri sisältää gynekologien työmaakuvastoa, niin aika etevää pitää sitä esillä lestadiolaispitäjässä...? |
||||
|
|
18.10.2022 21:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| BT:n numero, saanko pyytää? | ||||
|
|
18.10.2022 16:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Värillinen mustavalkokuva? Loistavaa! | ||||
|
18.10.2022 16:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jäähdytysjunat olivat viisivaunuisia junarunkoja. Yhdessä vaunuista oli henkilöstötilat (myös politrukille!). | ||||
|
18.10.2022 16:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ensiksi kiitos Kurtille lähettämästäsi kuvasta. Otin esiin kirjahyllystä kirjan: Finska Statsjärnvägarne 1862 - 1912, kakkososan. Se on siis ruotsinkielinen ja kaipaa kovasti kirjansitomoa. Sivulla 397 mainitaan, että vuosina 1874 - 76 tilattiin Pietarin radan laskuun Berliinistä ja Prahasta yhteensä 40 eri luokkien matkustajavaunua. Tähän lukuun sisältyy myös kolme konnarivaunua. Nämä pääasiallisesti täsmäsivät vuonna 1870 Berliinissä valmistettuihin vaunuihin. Ringhofferin Prahassa valmistamat vaunut tulivat kiskoteitse erikoispyöräkerroin Saksan halki. Valmistaja vastasi kuljetuskustannuksista aina Suomen radoille asti. Pietarin läpi vaunut siirrettiin Karva-Ooppelien vetäminä, hirnunnan kera! Vielä vuonna 1876, kun vaunuja tilattiin Oopo - Tammerfors - Tavastehus - radalle, pidettiin kiinni 3-akselisesta vaunutyypistä, paitsi että akseliväliä kasvatettiin 1 jalalla (0,305 m). Vaunut oli tilattu Ringhofferilta, joka samaan aikaan rakensi vaunuja Pietarinradan laskuun. Kaikenkaikkiaan Prahasta tilattiin Turun radan laskuun kolme I & II luokkien yhdistettyä, 13 kpl II luokan ja 16 kpl III luokan vaunuja, joista sittemmin kaksi vaunua muutettiin vuonna 1879 rautatien omassa konepajassa yhdistetyksi II ja III luokkien vaunuksi. Sitäpaitsi, muutettiiin yksi niistä vuonna 1876 salonkivaunuksi numero 7. Näinkö alkoi BE 0608/Rto 149 Lv:n ura? Reds-elokuvan sisäkuvien mukaan se oli ollut hyttivaunu. Toinen valtionvaunu rakennettiin saman radan laskuun Helsingissä. Ja firmasta Eisenbahn-Wagenbau-Anstaltilta Hampurissa tilattiin kolme postivaunua, 9 konnari- ja kaksi vankivaunua. Postivaunut olivat kolmiakselisia, muut kaksiakselisia. Sivulla 410 on taulukko, joka kertoo vaunujen valmistajat lukumäärittäin ja vaunulajeittain. Siinä esimerkiksi oli mainittu 9 valtionvaunua, joita olivat rakentaneet VR Helsingin konepaja (4 kpl), Pflug Berliinistä yhden, myöskin berliiniläinen Ges. für Fabrikation v. Eisenbahnbedarf kaksi "vallasväen" vaunua, Brown-Marschall & Co Birminghamista yhden vaunun ja Ringhoffer Prahasta myös yhden. Valmistajia on kaikkiaan 15, ja vaunuja mainitaan valmistuneen kaikkiaan 1240. Suurimpia valmistajia oli Preetiksperin ja Helsingin konepajat, Pflug ja Hietalahden Laivatokka ovat näiden jälkeen. St.Petersburger Waggonbau-Ges. Pietarissa oli valmistanut 25 II lk ja 25 III luokan vaunuja,. Ringhofferin valmistamaksi ilmoitetaan: 1 valtionvaunu, kaksi I luokan, viisi I & II luokkien, 15 kpl II luokan, 21 kpl III luokan ja kolme konnarivaunua, eli yhteensä 47 vaunua. Viimeinen Ringhofferin Suomeen SVR:lle tekemä vaunu lienee B 41, eli se Båtvikissa majaileva Nokian salonkivaunu. Jos oma mielipiteeni sallitaan, niin uskon SVR:n lähettäneen vaunujen piirustuksiaan niin Ringhofferille kuin myös Pflugille, eikä näillä ollut vaikeuksia noudattaa piirustuksia. Ja niin historioitsijat ja numeroijat saivat tilaisuutensa sekoilemiseen, epäilemättä. Oikeastaan melkein ainoa standardointi vielä noihin aikoihin käsitti Whitworthin kierteet, jonka käyttöön ottoa oli ehdottanut Joseph Whitworth vuonna 1841. Kurt ja Petri, oikeastaan olisin voinut laittaa tämän kommentin keskustelupuolelle, mutta tässä tavoitettaneen useampia lukijoita? Luojalle kiitos pakkoruotsista! (De e intte so faarli ok bedroodande att kunna svenska!) |
||||
|
17.10.2022 22:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tarpeet tarkoittanee polttoaineita, vettä, voiteluöljyä ja myöskin lamppuöljyä. | ||||
|
|
17.10.2022 22:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kurt, löytyykö sinulta ringhofferilaiseen III luokan vaunuun täsmäävää kuvaa siitä kuuluisasta 1911 - vaunukuvastosta? Jos löytyy, niin laittaisitko minulle kuvan siitä yksityisviestinä? Pääsisin vertailemaan sitä mainittuun Rto 149 Lv/BE 0608:n kuvaan. |
||||
|
|
17.10.2022 17:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Perheosasto tässäkin? | ||||
|
17.10.2022 17:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lieneekö vaunussa ollut myös perheosasto? Sellainen oli ennenvanhaan tapana sijoittaa vaunuun ( yleensä neljä istumapaikkaa). | ||||
|
17.10.2022 17:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvin erikoiset kattotuulettimet kuvan vaunussa! Valmistajalta jättekiva tapa laittaa mitta-asteikko näkösälle maahan, kuten kahden vasemmanpuoleisen pyöräkerran välissä näkyy olevan. Kaikissa tämän kuvasarjan vaunuissa näkyy Ringhofferin valmistajanlaatta olevan samankaltainen kuin A 41:ssä. Monet kiitokset Kurt! |
||||
|
17.10.2022 09:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Totta kai saat, täysin vapaasti! Kunhan mainitset nimeni ja rautatiemuseon vuosikirjan 1982-1983. Mitä Kauhavan asemaan tulee, niin kokeile tällaisia kirjoja: Jussi Iltanen: Radan varrelta. Matti Rinne: Aseman kello löi kolme kertaa. (Tässä on kulttuurihistoriaa yleisesti ja hyvä kirjallisuusluettelo.) Toimituskunta: Rautahevon kyydissä. VR:n historiikeistakin saattaa jotain löytyä (1912, 1937, 1962 ja 1987). Voin myös katsoa, että mitä itseltäni löytyy koskien Kauhavan (Kha) asemaa. Menee vähän aikaa...? Olin aikoinaan keräillyt joitakin silpputietoja koskien Pohjanmaan rataa. |
||||
|
17.10.2022 03:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tosiaan, erinomainen ja tunnelmallinen kuva! Yöaika tekee oman tunnelmansa ja nimenomaan yöjunassa matkustettaessa se oikein korostuu! | ||||
|
17.10.2022 03:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Keisarillis-kuninkaallisena aikana Olomouc tunnettiin nimellä Olmütz. Oikeastaan historia onkin hyvin mielenkiintoista, kun ajatellaan sitä, kuinka laaja maa Itävalta-Unkari oli ja mitä siellä tapahtui. Hulluin juttu maan historiassa oli se, kun Sarajevossa ammuttu kruununperijä Frans Ferdinand hautoi suunnitelmaa laajentaa kaksoismonarkia kolmoismonarkiaksi ottamalla eteläslaavit mukaan Wienin hallintopiireihin. Serbinationalistikiihkoilija ampui oman asiansa ystävän! Jonkun eversti Dragutinovicin yllyttämänä! Ja kaikki se mitä koko maassa oli tapahtunut muutenkin: neuroottinen keisarinna Sisi, joka ei löytänyt sielunrauhaa Wittelsbach-sukurasituksensa myötä, Mayerlingin murhenäytelmä, wieniläiskulttuuri Strauss-valsseineen, Sacher-leivoksineen, sekä Königgrätzin (nyk. Sadowa) taistelu 1866, jossa muuan nuori luutnantti Paul von Hindenburg sai tulikasteensa. Niin, ja eräs insinööri (Karl Gölsdorf) istui piirustuslautansa ääressä miettien veturikonstruktioitaan. Puhumattakaan siitä, kuinka muuan pesemätön ja pitkäpartainen Waldviertelistä Wieniin hortoillut kulkuri yömajayöpymistensä välillä paleli kadunkulmassa erään hyväsydämisen juutalaisen antamassa päällystakissa yrittäessään kaupitella omatekemiä vesivärimaalauksiaan ja postikortteja. Huutelipa vielä herjauksia nyrkkejään heristellen ohi kulkeville itäjuutalaisille. Nämä herjaukset kiihtyivät myöhemmin kiihtymistään ja johtivat lopulta Auschwitziin... Ja koko valtakunta hajosi silmänräpäyksessä vuonna 1918, kun eri kansallisuudet (joita oli 11!) karkasivat omille tahoilleen. Etelä-Tiroli tosin pistettiin italialaisten omistukseen. Syntyi Jugoslavia, Tsekkoslovakia, Unkari ja maa-aluetta meni myös Puolallekin. |
||||
|
|
16.10.2022 19:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Valtionrautatiet yhtiöitettiin 1995 heinäkuun alussa. Siihen taisi virkalakkien käyttö loppua. | ||||
|
16.10.2022 15:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Voi raakkules! Ei palaakaan paperia! (Surrealistinen, toistuva kokemus yleisövessoista.) |
||||
|
15.10.2022 22:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vasemmanpuoleisen mittarin RAD tarkoittanee jäähdyttimen veden lämpötilaa? Mittarissa näkyy asteikon merkinnät H, N, ja C (Hot, Normal ja Cold?), joiden en usko tarkoittavan ainakaan ulkoilman lämpötilaa... | ||||
|
|
15.10.2022 21:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ylinnä keskellä on suuriruhtinasaikainen (Venäjän vallan ajalta) virkalakin siipipyörämerkki. Sen yläpuolella oli venäläistyylinen kokardi, joka yleisvenäläisestä mallista poiketen oli pyöreä (venäläisillä soikea, pystyasennossa). Lakki itse oli kepi-tyylinen suoralla lipalla. Tämän merkin "edustama" virkapukukausi oli vuosina 1879 - 1919 ja virkapuvut yleisesti olivat mustaa verkaa. Ylimpien rautatiehallituksen virkaherrojen paraatiunivormut olivatkin aikamoisen sotilaallisia: kaksikolkkahattu, miekka sekä ylen komeat epoletit! Venäläiset santarmit ja sotilaat hämääntyivät tervehtimään näitä, luullessaan rautatienmiehiä amiraaleiksi! Veturimiehillä oli lakissaan veturin kuva, ja alemmalla palweluskunnalla (asemamiehet, ratavartijat, silta- ja porttivahdit) oli siipipyörämerkin asemesta vaaleaa metallia olevat numerot (henkilönumerot?). Keskellä, toinen ylhäältä oli siipipyörämerkki virkapukukaudelta 1919 - 1929. Ylemmillä virkapuvun käyttäjäryhmillä merkki oli kullanvärinen. Kokardia ei nyt ollut. Virka-asu oli jääkäriunivormukuosinen, vihreänharmaa hautovine pystykauluksineen. Sitä pidettiin turhan sotilaallisena ja se herätti arvostelua. Lakki oli myös kepi-tyylinen ("ranskalaismallinen"), lippa tosin kaartui alaspäin. Tällä kaudella otettiin käyttöön junanlähettäjän lakin punainen päällinen. Keskellä, kolmas ylhäältä oli virkapukukaudelta 1951 - 1970. Kuvassa on liikenneosaston virkamiehen lakkimerkki. Viranhaltijasta kertoo punavalkoisen kokardin aaltoreunus ja laatan kuusenhavut. Eri virka-asteita eroteltiin tähdillä ja auringoilla. Tähti oli presiis samanlainen kuin armeijan sotilasvirkamiehen kauluslaatan tähdet. Tähtiä saattoi olla yhdestä kolmeen kappaletta, samoin aurinkoja. Tähtiä käyttivät keskiryhmät (siis kuitenkin päällystöä). Lakin nyöriä oli kolmea eri väriä: kullankeltainen, hopeanvärinen ja musta. Musta oli yleinen toimenhaltijoilla, muut ilmaisivat eriasteista päällikkyyttä, kullanvärinen ylintä. Virkapukuryhmiä oli tällä kaudella kaikkiaan 11. Toimenhaltijalla (työsopimussuhteessa olevalla) kokardi oli sileäreunainen. Kuvan laattaa käyttivät konduktöörit, asemapäälliköt, junanlähettäjät, tavaratoimiston päälliköt, järjestelymestarit ja muutkin yleisesti virassa olevat liikenneosastolaiset, joilla virkalakin käyttöoikeus oli. Virkalakki merkkeineen yleisesti ilmaisi sitä, että sen käyttäjä oli rautateillä töissä (sic!) ja tunsi käsiopasteet. Epäpätevillä (esimerkiksi alokkailla) oli virkalakissaan vain kokardi. Oikeus siipipyörälaattaan tuli, kunhan asianosainen oli käynyt liikenneosaston peruskurssin, jossa muun perusopetuksen ohella käsiopasteet opetettiin. Kokardien eri väreillä kerrottiin osasto: - teräksenharmaa: hallinto- ja talousosasto. Rata- ja rautatienrakennusosastolla vihreä. Kone- ja varasto-osastolla ultramariininsininen. Ylimmällä päällystöllä kokardin uloin rengas oli kullankeltainen. Keskellä, toiseksi alin oli edellisen laatan aikalainen, toimenhaltijoiden lakkimerkki, kutsumanimenä "tekohampaat". Veturimiehillä pyöräkuvion tilalla oli veturinkuva, edestä päin kuvattuna. Tekohammaskaudella sai käyttää saapashousujakin. Suorissa housuissa sallittiin käänteet lahkeissa eli upslaakit. Kenkien piti ollat mustat, solmio myös. Paidan piti olla valkoinen, harmaa, hillityn sininen tai ruskea. Naisilla hameen pituus määrättiin polven alapuolelle. Talvilakki oli samanlainen kuin merivoimien M/39 - karvalakki. Koppalakin lisäksi otettiin käyttöön kevyt lipallinen kesälakki, joka jotenkuten muistutti hiihtolakkia tai armeijan kuuluisaa "verikauhaa" ilman korvuksille laskettavia osia. Alinna on VR:n yleinen virkamerkki, takin rintapielessä käytettävä. Tämänmallinen merkki oli tullut käyttöön siinä 1961 tienoilla. Tätä merkkiä käyttivät kaikki rautatieläiset. Yleisen virkamerkin ja tekohampaiden molemmin puolin alhaalla on saman virkapukukauden aikaiset hihalaatat risuaitoineen. Niitäkin oli eri mallisia, esimerkiksi saattoi olla ilman alinta kaluunaa. Ne olivat lähinnä palkkaluokkakohtaisia, näin äkkipäätä muistettuna. Ylinnä vasemmalla on virkapukukauden 1929 - 1950 siipipyörälakkimerkki. Tällöin otettiin käyttöön ns. Vega - mallinen virkalakki, eli tavallinen koppalakki. Edellistä virkapukumallia oli pidetty turhan sotilaallisena, nyt virka-asut olivat lähempänä siviilikuosia, tummansinistä villakangasta. Kokardit osastoväreineen, tähtineen ja aurinkoineen tulivat tällöin käyttöön. Virkatakeissa oli nyt avonaiset kaulukset käänteineen. Naisilla virka-asun hameen pituus oli tarkoin määrätty: puolisääreen. Toiseksi ylin vasemmalla on vanhempaa mallia oleva yleinen virkamerkki. Sitä käytettiin takin rintapielessä, vasemmalla, juurikin takin siviilimäisyyden takia. Sitä käyttivät kaikki, jotka rautavaltion palkkalistoilla olivat. Tämän alapuolella on kaksi veturimiesten lakkimerkkiä, ylempi kaudelta 1929 - 1950 ja alempi "tekohammaskaudelta" 1951 - 1970 kuusenhavuineen. Veturista tulee jotenkin mieleen H8 tai H9 (Hv1 - 3). Havukoristeista käyttivät veturinkuljettajat. Oikealla ylinnä on myös 1929 - 1950 käytössä ollut siipipyörämerkki. Sen alapuolella on kaksi vuodesta 1971 käytössä ollutta siipipyörälakkimerkkiä. Niiden suunnittelija oli Ahti Hammar. Ylempi merkki oli rautatieläisillä yleisesti käytössä ollut ja alempi vastapuntteineen taas veturimiehiä varten. Edellisen kauden pikkutarkasta virka-asemaerottelusta oli ollut nyreksintää. Tasa-arvoajattelu oli tullut muotiin yhteiskunnassamme. Kokardit jäivät nyt pois. Virkapuvun käyttöön oikeutettujen ryhmiä karsittiin aika lailla. Virkatakin napitus muuttui kaksirivisestä yksiriviseksi. Naisten virkapuku sai sai naisellisemman kuosin ja naiset saivat oman, kevytmallisen ja pyöreähkön virkalakin. Lakin nyörin värit pidettiin samana kuin edellisellä kaudella, ne ilmensivät esimiesasemaa: - kullanväristä käyttivät liikennealueen päällikkö ja varikonpäällikkö. Harmaata käyttivät keskiryhmät ja mustaa lähinnä toimenhaltijat. Jako ei nyt tietenkään sataprosenttisen aukoton ollut, mitä lakkimerkkeihin tulee. Joulukuussa 1979 Kauhavan asemalla käydessäni junasuorittajalla oli ollut veturimiesten lakkimerkki punalakissaan. Itsellänikin sama juttu ollessani 1990 - luvulla Porvoossa museolättäliikenteessä suorittajantapaisena ("Oj då, stinsen har kommit tillbaka till våra stationen!"). 1981 annettiin määräys solmiosta: tummansininen, pienellä kullanvärisellä rautatienmerkillä (siipipyörä) varustettu. Ylimpien arvoluokkien keltainen lakin nyöri poistettiin käytöstä, eikä näiden enää tarvinnut käyttää virkalakkia. Niin sanottu kakkosvirkapuku uusittiin. Se oli nyt sinertävänharmaata villasekoitekangasta. Muutoin tummansininen (rautatiensininen) kuosi pysyi ennallaan, lakkimerkkejä myöten. Edellisen kauden valkoinen ja harmaa paita sai nyt seurakseen myös sinisen. Junasuorittajan piti virka-asemasta riippuen käyttää edelleenkin punapäällistä lakkia. Lähteenä: omat muistikuvat ja rautatiemuseon vuosikirja 1982-1983. Toivottavasti tästä oli hiukan apua...? |
||||