Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
27.01.2023 19:55 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muinaisen yöjunan P 51 "pieni isoismalli"! Tosi kiva katsella raikkaankeltaista postivaunua. |
||||
|
27.01.2023 15:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tie 6920 kulkee Kalakoskelta Jalasjärvelle ja on pituudeltaan noin 21 km. Se yhdistää tiet Vt 3 (E12) ja 694. | ||||
|
27.01.2023 14:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomen veturit 2 kertoo tämän "diesel-Kanan" alkuperäiseksi numeroksi 1768. Hylätty vuonna 1979. | ||||
|
27.01.2023 14:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onneksi niissä matkustusepämukavuuden koenta on tyystin loppunut! Artic versus Variotram: oma maa mansikka, muu maa mustikka. |
||||
|
26.01.2023 11:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaa-a, herra Antti! Epäilenpä, että Kakkein kalleimmalla ja Suurenmoisimmalla Toverilla numero 1 taitaisi habituksensa takia olla huomattavia vaikeuksia pukeutua pohkoiskorealaiseen vakiomittaiseen hävittäjälentäjän G-pukuun...? Lentopelko: sitäkö, että lentää liian aikaisin...? |
||||
|
26.01.2023 03:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei 22243 valmistui vuonna 1947. Se hylättiin vuonna 1982 ja vuonna 1987 siitä tuli sotilasvaunu Eims 21522. Muutostyö ilmoitettiin valmistuneeksi vuonna 1988. 25.1.1981 oli sunnuntaipäivä, joten 22243 ilmeisesti meni lisävaunuksi Seinäjoelta etelään lähteneeseen junaan...? |
||||
|
26.01.2023 02:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kivaa, Hannu! Rotuyhdistyksen kokouksissa joku joskus kertoi, että berni päästi vieraan pihaan, mutta ei päästänytkään enää pois, ennenkuin isäntäväestä joku "antoi vieraalle luvan". Kymenlaaksossa 1990-luvulla joku käyttii jänismetsällä koiranaan berniä, pärjäsi kuulemma hyvin. Eräässäkin perheessä oli pikkuvauva ja berni. Vauvan köllötellessä lattialla viltillä berni asettui viereen. Eräs kyläilevä täti meni ihastelemaan vauvaa, että ööt tööt. Berni laittoi tassunsa varovasti vauvan mahalle ja näytti hampaansa: - tämä on minun, jotta kauemmas siitä. Berni sanalla sanoen on kaikkien kotikoirien äiti ja perikuva! Se on ulkonäöltäänkin täysosuma, sveitsiläiset talonpojat uskoivat, että musta koira karkoittaa paholaisenkin. Suomessa rotua alkoivat harrastaa alkuaikoina enimmälti ruotsinkieliset naiskasvattajat (A-L Relander, G. Holm, J. Aminoff, jne). Sanotaankin bernin olevan pääasiassa naisten koira, helpon käsiteltävyytensä ansiosta. Se vaan, että niiden elinikä on lyhentynyt vuosien saatossa, sanotaanpa sitä syöpäroduksikin. Omistani meni kaksi imusolmukesyöpään. |
||||
|
25.01.2023 20:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hannu, on todellakin huikea lay-out! Kiitän ja kumarran! | ||||
|
|
25.01.2023 19:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hannu, kyllä berni vahtii, hyvinkin tarkasti. Kun itselläni oli Jutta ja hankin myös Maikki-pennun (Anssilan Fran-Mirabella), niin vanhempi delegoi vahtimisen tuota pikaa nuoremmalle, joka hiukkahölmönä hutkulana otti homman hoidettavakseen. Mitä bernin käyttökelpoisuuteen tulee, niin käytettiinpä niitä myös ruokanakin! Kun rodun löytymisen jälkeen pelastajana tunnettu professori Albert Heim rupesi etsimään jalostuskelpoisia uroksia, niin hän joutui havaitsemaan, että monetkin laadukkaat Dürrbachinkoirat (berninpaimenkoirien alkuperäinen rodunnimi) oli kastroitu. Syy: maistuivat siten paremmilta! Dürrbach löytyy Bernin kantonista. Berniläisten alkuperähän juontuu jo Rooman vallan aikoihin, kun armeijoiden sotakoirille syntyneet ylimääräiset pennut luovutettiin "alkuasukkaille" eli syrjäisten laaksojen talonpojille. Näissä laaksoissa koirat "kehittyivät" sitten ilman aikojaan. Talonpojat pitivät arvossa vetokykyisiä pihavahteja, jotka jättävät kissat ja kanatkin rauhaan, joten liian metsästysviettiset kokivat nopean lopun. Aivan aikojen alusta bernien esi-isiä olivat roomalaiset molossikoirat tai assyyrialaiset mastiffit. Tämä siis teoriassa. Itse olen kuullut vihjauksen, että vielä kauemmas taakse päin mennessä vastaan tulisi tiibetinmastiffeja. Joka tapauksessa, berniläisten ensiesiintyminen koiranäyttelyssä oli vuonna 1908. Rotumääritelmä oli laadittu samana vuonna. Rodun pelastamiseen oli vaikuttanut myös burgdorfilainen kauppias Franz Schertenleib. Bernhardilainen, vaikkakin "sukunäköisenä", on huomattavasti nuorempaa perua, 1600 - luvulta. St Bernhardin luostarin munkit alkoivat niitä viljellä pelastuskoiriksi. Niidenkin alkuperä oli molossikoirissa. Munkit suosivat lyhytkarvaista "berhantilaista", lumi ei tartu lyhyeen turkkiin. 1910-luvulla syntyneet bernit ovat aika lailla nykybernien kaltaisia. Newfoundlandinkoira Pluto von Erlengutin ja bernin Christine von Luxin myötä (7 pentua), ulkoasu parani hieman. Näistäköhän johtuen minun ekalla bernilläni oli räpylät varpaissa, kunnon uimarin tapaan? |
||||
|
|
24.01.2023 23:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pienoisrautatiellä tuollainen maisematoteutus on hyvin kiehtovaa katsottavaa: pistää samalla miettimään, että kuinkahan viaduktin rakentaminen oikein tehtiinkään? Ristikkosilta nyt tietenkin olisi selvää pässinlihaa. Kivenmurikka kerrallaan nyt ainakin. |
||||
|
|
24.01.2023 22:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuh-armeijan "sotahuuto": Muumuu siellä, muumuu täällä ja joka puolla muumuu! Armeijan tuotokset eivät suinkaan olleet "Cargo 200", vaan Emmental-juustotahkoja, joita kuljetettiin markkinoille berninpaimenkoirien vetämissä rattaissa. - Vuh! - |
||||
|
23.01.2023 23:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös Tuulia ollutkin Saalastin tänne hankkimia? On näköjään täyskorjattu Vaasassa syksyllä 1986. Ja noin meitä vanhoja opetettiin kaunokirjoittamaan muinaisessa kansakoulussa, Tuulia-teksti on juuri presiis tällaista! (Akvilan mustetta Pelikan-täytekyniin litran pullosta.) |
||||
|
23.01.2023 23:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaikka on näitä vipuja paljon, vanhan liiton kuljettajilla ei lienee suoranaista kuoleman hätää - olihan psykoteknillisessä testausvaunussa A 94 vipuja jopa enemmän...? | ||||
|
23.01.2023 09:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Halkopolttoisilla savutorven suunnittelukriteerit ovat tietenkin samat kuin hiilivetureilla. Kipinänsammuttajan kehitykseen meni näemmä oma aikansa, ennenkuin nykyinen turbiinimalli vakiintui. Virtausvastuksen kannalta kovin monimutkaista ei hyödyttänyt tehdä. Maailmalla kipinänsammuttajamalleja olikin leegio: Villin lännen vehkeistä itävaltalaiseen Rihosek-malliin, puhumattakaan "diamond"-mallista, jollaisia oli iänkaikenvanhoissa Kraussin vetureissa. Olisi vaan kovasti mielenkiintoista saada tietää Suomessa jonkin aikaa käytössä olleen Jakobsson-savutorven sisuskaluista...? |
||||
|
23.01.2023 09:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jarnon toteamus liikennepaikoista ja niiden semaforeista rautatietilastoissa on oikea. Kaivelin arkeologisten kaivausten myötä kokoamaani aineistoa Vaasan radalta. Käsillä on vuosi 1905, ja jokunen asema poimittuna: NIKOLAINKAUPUNKI: II luokan asema /sivu- ja syrjäraiteiden pituus 11 573 metriä / yksinkertaisia vaihteita 54 kpl / semafooreja 1 / vaununkääntölavoja 1 kpl / veturinkääntölavoja 1 kpl, pituus 12,5 m / siirtolavoja (= traversseja) 1 kpl / vaunuvaakoja 1 kpl / 1 höyrykone veden nostoa varten / veturitallissa vesihanoja 10 kpl ja 1 kpl tulipalojen varalta / loput tiedoista koskevat rakennusten laatua ja lukumääriä. TERVAJOKI: IV lk asena / raiteita 1 234 m / 6 kpl yksinkert. vaihteita / 1 hlyrykone vedennostoa varten / 1 vesihana vesitornissa. (Ei semaforia.) OSTOLA: V lk asema / 1 306 m raiteita / 5 yksinkert. vaihdetta / 1 semafoori. VILPPULA: III lk asema / 1 748 m raiteita / 13 yksinkert. vaihdetta / 1 veturinkääntölava, pit. 12,5 m / ASEMAIN VÄLILLÄ: 27 304 m raiteita / 64 kpl yksinkert. vaihteita. Vuoden 1906 tilastossa mainitaan Vaasan radalla semafoorien olevan Nikolainkaupungissa, Seinäjoella (3 kpl), Töysässä, Ostolassa, Myllymäellä, Haapamäellä (3 kpl) ja Kangasalla (2 kpl). Ja vielä vuosi 1913: (puhutaan edelleenkin semafooreista) NIKOLAINKAUPUNKI: II lk asema / 1 semafori. SEINÄJOKI: II lk asema / 4 semafooria. OSTOLA: V lk asema / 1 semafori. VILPPULA: III luokan asema / Ei ollut nyt semafooreja! Töysä oli alennettu vaihteeksi, joten sen merkintöjä ei enää ole asemakohtaisessa tilastossa. Kaikkiaan sivu- ja syrjäraiteiden pituus oli Vaasan radalla (vuonna 1913) 102 847 metriä, yksinkertaisia vaihteita 398 kpl, täysenglantilaisvaihteita 9 kpl ja puolienglantilaisia 4. Semaforeja oli 12 kpl, keskitettyjä vaihteita 7 (nämä olivat Seinäjoella), vedennostohöyrykoneita 16 kpl, asemahuoneuksia 26, veturitalleja 8, yksi rasvakaasutehdas (!) ja 28 tavaramakasiinia, muun muassa. |
||||
|
19.01.2023 00:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuva on erinomaista laatua, resoluutionsakin puolesta. | ||||
|
19.01.2023 00:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! Ettei vaunu olisikin ollut muinainen O-avovaunu, K4-teleineen.. ? Saisikohan tämän talteen? |
||||
|
19.01.2023 00:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Asematalon ulkomuoto tuo mieleen ranskalaiset rautatieasemat. Arkkitehdit jotenkin päätyneet samanlaiseen lopputulokseen...? Nurkkien korostaminen kertonee 1920-luvun uusklassismista. Samanlaista nurkkien korostamista harrastettiin Suomessakin 1920-luvulla. Tästä johtui oman arviointini 20-lukuisesta. Suomalaiset erityisolosuhteet määräsivät kylläkin, että puurakenteiset tulivat enemmistöksi. |
||||
|
18.01.2023 17:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaa, että konnarin pitkä työura rautateillä? Johan on maailman ihme, ettei konnaria ole heitetty työttömyyskortistoon "tuotannollisista ja taloudellisista" syistä liian kallispalkkaisena työntekijänä ikälisineen kaikkineen! Siinähän on kvartaalitulokseen vahvaa pöhinää? Voi sääksmäkeläisen säämiskähousut, millaiseksi maailma on mennyt! |
||||
|
|
16.01.2023 22:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minun mielestäni savutorven mitoitus on yleisesti veturi- tai ainakin kattilakohtainen, mitä tulee hiilipiippuihin. Vaikuttavina tekijöinä on muun muassa: Vetopuhaltimen aukon halkaisija, vetopuhaltimen aukon sijainti korkeussuunnassa: jos liian matalalla, kattilan yläosan tuliputkien alipaine ei ole riittävä. Jos taas liian korkealla, niin vastaavasti alaosan tuliputkien "alipaine" (lue: vedon aiheuttama imu) samoin jää vajaaksi. Vetosuppiloiden vaikutus on myös olemassa! Tämä vaikuttaa siihen, miten "hyvin" palokaasut tulipesästä matkatessaan luovuttaa lämpösisältöään kattilaveteen, eli siis palokaasujen virtausnopeus on oikeastaan hyvinkin ratkaiseva. Vetopuhaltimesta tulevan poistohöyrysuihkun muoto on myös määräävä, muistetaan vanha sanonta kuuden tuuman paskan mahtumisesta tuuman putkeen. Poistohöyryn paineellakin on merkitystä. Ajonopeudella ja tehon säädöllä on myös vaikutusta, miten suuri alipaine tuliputkistoon tulee. Melkein voisi rehvastella, että mitä nopeammin höyryveturi kulkee, sitä voimakkaammin kattila höyryttää. Käytännössähän tämä jää lähinnä teoretisoinniksi, koska radan mäkisyys tehontarpeen vaihteluineen vaikuttaa hyvinkin selvästi. Savutorven kartiokkuudella on myös väliä, jos se on liian "ahdas", niin savu ja poistohöyry eivät poistu riittävän nopeasti savupesästä eli nokikaapista. Ilmiön nimi on virtausvastus. Vesijohdoissa 90 asteen mutkakin aiheuttaa tätä. Sitten kirjahyllystä Henschel - Taschenbuch (vuodelta 1935) käteen ja sivulta 109 näemme laskukaavoja, joita on muodostettu Deutsche Reichsbahnin tutkimusten ja kokeilujen perusteella: Vetopuhaltimen halkaisija: f = 40 + 0,62 kertaa Hv, tulos on neliösenttimetreinä ja Hv tarkoittaa kattilan tulenkoskettamaa höyrytyspinta-alaa neliömetreinä. Savutorven mitoitus: (D - d)/h = 1/(8 - 0,019 kertaa edellisen kaavan f). D = savutorven aukon suurin halkaisija, d = savutorven pienin halkaisija ja h = mitta vetopuhaltimen aukosta korkeussuunnassa savutorven yläreunaan. Huomattakoon, että savutorvi ei ole tämän mittainen kokonaisuudessaan vaan lyhyempi, jaettuna osiin: hu ja ho. Untere ja obere, eli alempi ja ylempi mitta, jossa ylempi on itse savutorven pituus. Joitakin lisätietoja: 1 kivihiilikilon polttaminen vaatii noin 11 kg raitista ilmaa, eli noin 9 kuutiometriä. Yhdestä kivihiilikilosta syntyy savukaasua noin 13 - 14 kg, eli noin 10,8 - 11,7 kuutiometriä. Ilmaylimäärä poltettaessa käsittää noin 30 - 70 % palamisen vaatimasta ilmamäärästä. Kivihiiltä poltettaessa: arinan lämpötila on noin 1840 astetta C. tulipesän lämpötila on noin 1500 - 1600 astetta C. savukaasujen lämpötila on savupesän tuliputkilevyn kohdalla 315 - 410 ast. C, kun kattilan kuormitus on 57 kghöyryä tulipinnan neliömetriä kohden tunnissa. keskimääräinen savukaasujen virtausnopeus tuliputkissa on noin 30 - 40 metriä sekunnissa. polttoilman virtausnopeus arinan kentissä on noin 4 - 6 m/sek. alipaine tuhkalaatikossa on 5 - 20 mm vesipatsasta. alipaine tulipesässä tuliputkilevyn lähellä on 25 - 65 mm vesipatsasta. alipaine savupesässä on 70 - 130 mm vesipatsasta. vetopuhaltimen paineen vaikutus savupesän alipaineeseen on noin 0,2 ilmakehää. Sanotaanpa vielä: 12 kg/cm2 kattilapaineella kylläisen höyryn lämpötila on 187 ast.C, tulistettuna 300 ast.C. Tällöin yhden höyrykilon tilavuusnon 0,219 m3/kg ja paino 4,566 kg/m3. |
||||
|
16.01.2023 11:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaa-a, herra Timo, luulin pitkään että "Ploirin" Nasse-setä olisi ollut hänen uransa huipentuma...? Katsoin eilen DVD:ltä "Kaksipäisen kotkan varjossa", Loiri veti roolinsa siinä hyvin, ei ollut pettymys. Ei alkuunkaan! |
||||
|
16.01.2023 11:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vakituisen liikenteen "Porkkanamakaroonipannukakun" maistelu loppui Haapamäen tiellä tyystin aikataulukauden vaihtuessa alkukesästä 1985. | ||||
|
15.01.2023 10:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Täyskorjattu Vaasan konepajalla tammikuussa 1971. Vaikuttaisi siltä, että Etv-Rto 45 olisi moottoroitu silloin. Varikkotyönä muutos olisi hieman työläs tehdä, koska uskoisin piirustuskonttorilla jonkin aikaa kuluneen suunnittelutyöhön. Sopivan moottorin valintaa ei tehdä hihasta ravistelemalla (Porkkanasta yli jääneen Bredan heittäminen auran sisälle, aiottuun tarkoitukseen käyköön vitsistä?)... Valmet 311- diesel? Onko kyseessä koemalli, vai oliko moottoroituja laatikkolumiauroja enemmänkin? Aura värikin näyttää olevan muuta kuin perinteinen maalarinvalkoinen. |
||||
|
15.01.2023 03:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olen kommentoinut tästä asiasta ennenkin: ehdotan veturin 2744 säilyttämistä, vaikkapa "Lentävänä Laihialaisena", eli "The Flying Penny-Pincher", eli suomeksi: lentävä kitupiikki! LNER-yhtiön veturinahan oli Sir Nigel Gresleyn suunnitteleman kolmisylinterisen A3-sarjan nro 4472, The Flying Scotsman. Silleen, pilan päiten...? |
||||
|
14.01.2023 19:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ehdotukseni herra Oulan palkitsemiseksi: toisen maailmansodan aikainen saksalainen "Winterschlacht im Osten 1941 - 42" - mitali, kutsumanimeltään "Jäätyneen lihan mitali". | ||||
|
14.01.2023 11:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Loisteputkien sävyerot ovat tuttuja myös akvaarioharrastajillekin. Itsellänikin oli sellainen 1980-luvun jälkipuoliskolla. Yksikin kauppias onnistui myymään minulle "kovin suositulla" värilämpötilalla yhdenkin, jolla rotala-vesikasvit valaistuivat räikeänpunaisiksi ja kalatkin oli nyt kovin eksoottisen värisiä. Seuraavana päivänä vaihdoin takaisin tavalliseen lämpimänvalkoiseen. |
||||
|
13.01.2023 02:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kivaa Hannu, tietopläjäys Budd - moottorivaunusta, hyvin mielenkiintoinen kapistus. Mielestäni Budd olisi varsin käypäisä laite Dm12-soihtujen tilalle. |
||||
|
13.01.2023 02:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Samariittitoiminnalla on sukulaisuutta hyväntekeväisyyden ja huolenpidonkin kanssa, viitaten "laupiaaseen samarialaiseen". (Niilläkin nykyään on PLO, joo.) Alkohologia on minulle aivan uusi termi. |
||||
|
|
12.01.2023 06:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eihän! Jo on loistavan hyvä kuva, sinänsä arkisesta ilmiöstä. | ||||
|
|
12.01.2023 06:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mielenkiintoinen työura! Tarvittaessa Valtionrautatiet koulutti vaikka kuinka pitkälle. Herra Jukan mainitsemat ylennykset ovat myös asianmukaisten kurssien jälkeen tehtyjä. Itse asiassa nimitykseen, eli eräässä mielessä virallistamiseen meni yleensä oma aikansa, vaikka olisikin vastaavissa tehtävissä jo ollut. Nimitys vaikutti myös palkkaluokkataulukossa ylenemiseen, omalla tavallaan. |
||||
|
12.01.2023 06:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tarkistetaanko enää jarrutönkkien pyöriin kiinni painumista enää? Silläkin tavalla, että kippari kävelee junan sivua päästä päähän ja katsoo vaunujen helmassa olevien auki/kiinni - ilmaisimien näyttämiä. Matkustajajunien jarruttavien akseleiden osuus kokonaisakseliluvusta on AINA oltava täysi 100 % (muinaisen Jt:n mukaan). |
||||
|
11.01.2023 18:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fo 22548 valmistui vuonna 1950 ja hylättiin 1985. | ||||
|
|
11.01.2023 18:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kokardin ja "tekohammas"-siipipyörämerkin välillä ei näy tähteä. Hmm. Virkamies on siis kirjuri, mutta minkä luokan? Takin rintapielessä oleva embleemi on vanhaa mallia. |
||||
|
10.01.2023 20:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Muistelisin jossain vanhassa Resiinan artikkelissa avatun Pendolinon kallistustekniikkaa impulssinantajineen. Artikkelissa mainittiin virroittimen nimenomaan pysyvän suorassa, muun vaununkorin kallistuessa. | ||||
|
07.01.2023 09:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvin vaaleankeltaisiksi? Uusi tieto minulle. Siis ei valkoinen! Viimeksi näin tämän värisen lämminvaunun sunnuntaina, helmikuun 1. päivänä 1976 Vilppulassa, jossa etelään matkalla ollut Hurun vetämä tavarajuna pysähtyi odottamaan vastaan tuleva Porkkanaa P 101 (Jyväskylään, Dm9 5112 - CEiv 5606 - Dm9 5111). Sen jälkeen ei Gg:tä vaaleana vaununa Vilppulassa nähty, yksi wanha virkatarve - BG tosin, mutta se on eri juttu. |
||||
|
07.01.2023 01:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Epookkirautatie, eikös oikeanlaisen kaluston hankkiminen viekin aikaa ja vaivaa? Muuten tuosta rantakivikosta: jos oikea kivikasa on liian painavaa, niin pähkinäpussista löytynee hyvää korviketta, muserrettunakin. Maaliruiskulla vähän sävyä päälle, kuivapensselimenetelmällä lievää tahrimista ja silleen... |
||||
|
06.01.2023 13:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Insinöörien ja kivimiesten taidonnäyte tuo kuvan viadukti, loistavaa...! | ||||
|
06.01.2023 13:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jimi, etteivät nyt testaisi sitä, että tarvitseeko ajokahvan vartta pidentää tai häikäisysuojan väriä muuttaa..? Hah hah. Tosipuheessa: miten eri komponentit ja laitteet toimivat yhdessä, eri tilanteissa ja ajonopeuksissa. Kaupallisessa liikenteessä on kaiken toimittava moitteetta, ei silloin enää voi ruveta katselemaan, että pitäisikö vaunu vaihtaa takuuaikana uuteen, kun "Älä nojaa oveen ajon aikana"-tarran liima ei kestäkään käytössä. |
||||
|
05.01.2023 21:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oikealla olevan talon yläosassa oli aikoinaan Klubi 7 - röökimiesvalomainos. Nythän sellaisesta nousisi hirveä mielensäpahoittamissessio ja parvijärkytys! |
||||
|
05.01.2023 21:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko tämä häkkyrä eräänlainen "Last - Generation - Teeteevee"...? | ||||
|
05.01.2023 21:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| 602:sta on näköjään kumipyörät veks. | ||||
|
05.01.2023 20:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jarno, vastaus: - kyllä oli, Höyryveturit valtionrautateillä - kirjan mukaan. Se tuotiin Virosta marraskuussa 1943 ja palautettiin neukkulaan 1944/45. Lisähuomautuksena mainittiin samassa kirjassa: - "veturit 324 ... 467 (7 veturia) saattavat olla EVR, LG tai LVD Pkd-sarjoja". Tulkitsin noiden tunnusten tarkoittaneen neuvostoanastajien sieppaamien Baltian maiden rautatielaitosten tunnuslyhenteitä. |
||||
|
05.01.2023 18:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Loistavaa, herra Erkki! Mielenkiintoinen historiatieto, josta jälleen kerran ilmenee se, kuinka puuhakas olento ihminen onkaan. Toisekseen, aika on luikua ainetta, kuten Stephen Hawkingkin sanoi. | ||||
|
05.01.2023 01:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vasemmanpuoleiselle kaverille sopisi luppoajan kulumisen nopeuttamiseksi kitara, miten olisi blues - kitara tai Martin D-16? "I'm a poor wayfaring Stranger, wandrin' thru this world of woe. And there's no toil no sickness, in that land, which I go." |
||||
|
04.01.2023 23:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Grand Canyon Express...? Aikamoista, on muuten hyvin ideoitu kuva, jollaista täällä pääkaupungissa ei helposti otetakaan! |
||||
|
|
04.01.2023 23:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Minä lisäisin, että ennustukset ovat ennustuksia vasta kun jotain edes vähän sinne päin tapahtuu. Ei hikoilla. Markku, voisin lisätä lohdutukseksi: - kiitos siitä että elät! |
||||
|
04.01.2023 23:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ettei kuvan juna olisikin Sjuna 8, eli "Alarik"...? Päällikkölääkäri Alarik Jahkolan mukaan. Sjunassa olleen hoitajattaren, Ruth Erikssonin muistelmakirjan "Jorden runt med Alarik" mukaan Alarikissa olisi juuri ollut Jumbo 941, kuljettajan kutsumanimi: " Pikku-Matti". Järkeilläkseni: Jumbo olisi riittävän voimakas pitkän Sjunan vetämiseen ja silti sen nopeus oli hyväksyttävissä myös. |
||||
|
04.01.2023 11:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Siis 1977 vielä Geebeetä käytössä? Aikamoista, sanoisin. "Yhdessä hujauksessa" Gb:t pistettiin noihin aikoihin virkatarvevaunuiksi. Itse näin viimeisen Gb:n normikäytössä syksyllä 1975, kun Mäntästä tulleessa roikassa sellainen oli. Matka jatkui sitten kohti Tamperetta T3410:ssä. |
||||
|
04.01.2023 00:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| On sitten imelän vihreää! Hampaita alkaa särkeä, vähemmälläkin...! | ||||
|
04.01.2023 00:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvasta näkee, kuinka tärkeää olisi valmiin kuvan taakse merkitä vähintään päiväys! Vasemmalla oleva jannu rähinäremmeineen ei vaikuta ollenkaan suomalaiselta. Eikä saksalaiseltakaan, koska näillä rähinäremmit olivat aika harvinaisia. Asetakin pituutta kannattaa verrata vaunua lastaavien suomipoikien M/36 - asetakkiin. Suikan malli tuo mieleen, että ukkeli olisikin ruotsalainen! Saksalaisten "Schiffchenit" eli suikat olivat ihan erinäköisiä. Sairasjunillahan reissattiin myös Tornioon. Ja tästäkin tulee ajatusvinksahdus kuvan ajoittamisesta: syksyltä 1944? Paarit ovat niin kapoisia, että mihinkä "potilaat" kätensä laittaisivat? Ei sivuille eikä ole tilaa taskubiljardin pelaamiseenkaan...! Asiaan: vaunu Ei 22073 valmistui vuonna 1924 numerona 2918. Numerointia muutettiin vuonna 1931. Se hylättiin vuonna 1968. Korin raato lojui Kilon aseman lähellä pöheikössä ja hävisi siinä vaiheessa, kun niiltä kohdin johdettiin Kilonkartanontie radan alitse, siinä 1990-luvun alkupuoliskolla. 22073:n raadossa oli ollut tavalliset terveysikkunat, joten alaslaskettavat on vaihdettu siitä pois jossain vaiheessa. |
||||
|
04.01.2023 00:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kylkiasentoon asettuneet sotilaat eivät ole vain haavoittuneita, vaan myös äärettömän väsyneitä. | ||||