Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
15.10.2022 21:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ylinnä keskellä on suuriruhtinasaikainen (Venäjän vallan ajalta) virkalakin siipipyörämerkki. Sen yläpuolella oli venäläistyylinen kokardi, joka yleisvenäläisestä mallista poiketen oli pyöreä (venäläisillä soikea, pystyasennossa). Lakki itse oli kepi-tyylinen suoralla lipalla. Tämän merkin "edustama" virkapukukausi oli vuosina 1879 - 1919 ja virkapuvut yleisesti olivat mustaa verkaa. Ylimpien rautatiehallituksen virkaherrojen paraatiunivormut olivatkin aikamoisen sotilaallisia: kaksikolkkahattu, miekka sekä ylen komeat epoletit! Venäläiset santarmit ja sotilaat hämääntyivät tervehtimään näitä, luullessaan rautatienmiehiä amiraaleiksi! Veturimiehillä oli lakissaan veturin kuva, ja alemmalla palweluskunnalla (asemamiehet, ratavartijat, silta- ja porttivahdit) oli siipipyörämerkin asemesta vaaleaa metallia olevat numerot (henkilönumerot?). Keskellä, toinen ylhäältä oli siipipyörämerkki virkapukukaudelta 1919 - 1929. Ylemmillä virkapuvun käyttäjäryhmillä merkki oli kullanvärinen. Kokardia ei nyt ollut. Virka-asu oli jääkäriunivormukuosinen, vihreänharmaa hautovine pystykauluksineen. Sitä pidettiin turhan sotilaallisena ja se herätti arvostelua. Lakki oli myös kepi-tyylinen ("ranskalaismallinen"), lippa tosin kaartui alaspäin. Tällä kaudella otettiin käyttöön junanlähettäjän lakin punainen päällinen. Keskellä, kolmas ylhäältä oli virkapukukaudelta 1951 - 1970. Kuvassa on liikenneosaston virkamiehen lakkimerkki. Viranhaltijasta kertoo punavalkoisen kokardin aaltoreunus ja laatan kuusenhavut. Eri virka-asteita eroteltiin tähdillä ja auringoilla. Tähti oli presiis samanlainen kuin armeijan sotilasvirkamiehen kauluslaatan tähdet. Tähtiä saattoi olla yhdestä kolmeen kappaletta, samoin aurinkoja. Tähtiä käyttivät keskiryhmät (siis kuitenkin päällystöä). Lakin nyöriä oli kolmea eri väriä: kullankeltainen, hopeanvärinen ja musta. Musta oli yleinen toimenhaltijoilla, muut ilmaisivat eriasteista päällikkyyttä, kullanvärinen ylintä. Virkapukuryhmiä oli tällä kaudella kaikkiaan 11. Toimenhaltijalla (työsopimussuhteessa olevalla) kokardi oli sileäreunainen. Kuvan laattaa käyttivät konduktöörit, asemapäälliköt, junanlähettäjät, tavaratoimiston päälliköt, järjestelymestarit ja muutkin yleisesti virassa olevat liikenneosastolaiset, joilla virkalakin käyttöoikeus oli. Virkalakki merkkeineen yleisesti ilmaisi sitä, että sen käyttäjä oli rautateillä töissä (sic!) ja tunsi käsiopasteet. Epäpätevillä (esimerkiksi alokkailla) oli virkalakissaan vain kokardi. Oikeus siipipyörälaattaan tuli, kunhan asianosainen oli käynyt liikenneosaston peruskurssin, jossa muun perusopetuksen ohella käsiopasteet opetettiin. Kokardien eri väreillä kerrottiin osasto: - teräksenharmaa: hallinto- ja talousosasto. Rata- ja rautatienrakennusosastolla vihreä. Kone- ja varasto-osastolla ultramariininsininen. Ylimmällä päällystöllä kokardin uloin rengas oli kullankeltainen. Keskellä, toiseksi alin oli edellisen laatan aikalainen, toimenhaltijoiden lakkimerkki, kutsumanimenä "tekohampaat". Veturimiehillä pyöräkuvion tilalla oli veturinkuva, edestä päin kuvattuna. Tekohammaskaudella sai käyttää saapashousujakin. Suorissa housuissa sallittiin käänteet lahkeissa eli upslaakit. Kenkien piti ollat mustat, solmio myös. Paidan piti olla valkoinen, harmaa, hillityn sininen tai ruskea. Naisilla hameen pituus määrättiin polven alapuolelle. Talvilakki oli samanlainen kuin merivoimien M/39 - karvalakki. Koppalakin lisäksi otettiin käyttöön kevyt lipallinen kesälakki, joka jotenkuten muistutti hiihtolakkia tai armeijan kuuluisaa "verikauhaa" ilman korvuksille laskettavia osia. Alinna on VR:n yleinen virkamerkki, takin rintapielessä käytettävä. Tämänmallinen merkki oli tullut käyttöön siinä 1961 tienoilla. Tätä merkkiä käyttivät kaikki rautatieläiset. Yleisen virkamerkin ja tekohampaiden molemmin puolin alhaalla on saman virkapukukauden aikaiset hihalaatat risuaitoineen. Niitäkin oli eri mallisia, esimerkiksi saattoi olla ilman alinta kaluunaa. Ne olivat lähinnä palkkaluokkakohtaisia, näin äkkipäätä muistettuna. Ylinnä vasemmalla on virkapukukauden 1929 - 1950 siipipyörälakkimerkki. Tällöin otettiin käyttöön ns. Vega - mallinen virkalakki, eli tavallinen koppalakki. Edellistä virkapukumallia oli pidetty turhan sotilaallisena, nyt virka-asut olivat lähempänä siviilikuosia, tummansinistä villakangasta. Kokardit osastoväreineen, tähtineen ja aurinkoineen tulivat tällöin käyttöön. Virkatakeissa oli nyt avonaiset kaulukset käänteineen. Naisilla virka-asun hameen pituus oli tarkoin määrätty: puolisääreen. Toiseksi ylin vasemmalla on vanhempaa mallia oleva yleinen virkamerkki. Sitä käytettiin takin rintapielessä, vasemmalla, juurikin takin siviilimäisyyden takia. Sitä käyttivät kaikki, jotka rautavaltion palkkalistoilla olivat. Tämän alapuolella on kaksi veturimiesten lakkimerkkiä, ylempi kaudelta 1929 - 1950 ja alempi "tekohammaskaudelta" 1951 - 1970 kuusenhavuineen. Veturista tulee jotenkin mieleen H8 tai H9 (Hv1 - 3). Havukoristeista käyttivät veturinkuljettajat. Oikealla ylinnä on myös 1929 - 1950 käytössä ollut siipipyörämerkki. Sen alapuolella on kaksi vuodesta 1971 käytössä ollutta siipipyörälakkimerkkiä. Niiden suunnittelija oli Ahti Hammar. Ylempi merkki oli rautatieläisillä yleisesti käytössä ollut ja alempi vastapuntteineen taas veturimiehiä varten. Edellisen kauden pikkutarkasta virka-asemaerottelusta oli ollut nyreksintää. Tasa-arvoajattelu oli tullut muotiin yhteiskunnassamme. Kokardit jäivät nyt pois. Virkapuvun käyttöön oikeutettujen ryhmiä karsittiin aika lailla. Virkatakin napitus muuttui kaksirivisestä yksiriviseksi. Naisten virkapuku sai sai naisellisemman kuosin ja naiset saivat oman, kevytmallisen ja pyöreähkön virkalakin. Lakin nyörin värit pidettiin samana kuin edellisellä kaudella, ne ilmensivät esimiesasemaa: - kullanväristä käyttivät liikennealueen päällikkö ja varikonpäällikkö. Harmaata käyttivät keskiryhmät ja mustaa lähinnä toimenhaltijat. Jako ei nyt tietenkään sataprosenttisen aukoton ollut, mitä lakkimerkkeihin tulee. Joulukuussa 1979 Kauhavan asemalla käydessäni junasuorittajalla oli ollut veturimiesten lakkimerkki punalakissaan. Itsellänikin sama juttu ollessani 1990 - luvulla Porvoossa museolättäliikenteessä suorittajantapaisena ("Oj då, stinsen har kommit tillbaka till våra stationen!"). 1981 annettiin määräys solmiosta: tummansininen, pienellä kullanvärisellä rautatienmerkillä (siipipyörä) varustettu. Ylimpien arvoluokkien keltainen lakin nyöri poistettiin käytöstä, eikä näiden enää tarvinnut käyttää virkalakkia. Niin sanottu kakkosvirkapuku uusittiin. Se oli nyt sinertävänharmaata villasekoitekangasta. Muutoin tummansininen (rautatiensininen) kuosi pysyi ennallaan, lakkimerkkejä myöten. Edellisen kauden valkoinen ja harmaa paita sai nyt seurakseen myös sinisen. Junasuorittajan piti virka-asemasta riippuen käyttää edelleenkin punapäällistä lakkia. Lähteenä: omat muistikuvat ja rautatiemuseon vuosikirja 1982-1983. Toivottavasti tästä oli hiukan apua...? |
||||
|
15.10.2022 15:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| TAG-vaihteistot olivat etupäässä puoliautomaattisia ja mekaanisia vaihteistoja, joita Saksassa käytettiin keveissä kaksiakselisissa dieselmoottorivaunuissa. Deutsche Werke Kiel aloitti 1920-luvulla valmistaa myös kiskokulkuneuvoja. AEG:n tullessa mukaan, perustettiin Triebwagenbau AG (TAG) vuonna 1926. TAG lopetti toimintansa 1937, kun AEG poistui sen kuvioista. Vaihteistojen edelleen kehittelyä jatkoi sitten Deutsche Werke Kiel (DWK) yksin. Mylius - Getriebe myös on eräässä mielessä TAG:n "jälkeläinen". VR:n vuonna 1928 valmistuneissa Bm1 - sarjan bentsiinimoottorivaunuissa (numerot 2 ja 3) oli myös nelivaihteiset TAG - vaihteistot. Kullakin vaihteella oli oma kytkimensä. Vaihteistossa hammaspyörät olivat otteessa keskenään ja vaihteet kytkettiin paineilmalla. Bm1:n moottorina oli 75 hv NAG (= Neue Automobil-Gesellschaft AG, AEG:n tytäryhtiö, toiminnassa vuodet 1901 - 1934, toiminta kuitenkin jatkui nimellä Büssing-NAG vuoteen 1950 asti). Saksalaisia kaksiakselisia moottorivaunuja on museoradoilla kolme kappaletta tallella: esimerkiksi yksi niistä on VT 135 054 (valm. Busch Bautzenissa, paikkaluku 35 ja 9 alaslaskettavaa klaffi-istuinta. Moottorina kuusisylinterinen Daimler-Benz OM 54 teholtaan 135 hv. Vaunun suurin ajonopeus on 70 km/t). Kolmessa ensimmäisessä Dm2 - moottorivaunussa (nrot 13 - 15) oli TAG - vaihteistot. Dm1 nro 16:ssa sen sijaan oli Tampellan tekemä vaihteisto, kuten oli myös myöhemmin valmistuneissa Dm2:ssakin (nrot 17 - 19). Nämä kaikki olivat nelivaihteisia. Niissä hammaspyörät olivat otteessa keskenään ja niillä oli omat kytkimensä. Vaihteet kytkettiin paineilmalla. |
||||
|
15.10.2022 13:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Košice oli kaksoismonarkian aikana nimellä Kaschau. | ||||
|
15.10.2022 02:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| Näyttää siltä, että mainitsemani Rto 149 Lv:n perusvaunu alkuperäisellä litteralla ja numerolla olisi tilattu juuri Åb - Tf - Tavastehus - rautatielle, mikäli 149:n valmistumisajankohtaa tuijotetaan "puusilmin"! | ||||
|
15.10.2022 02:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Osuusratavartijoiden käytöstä luovuttiin 1970. Joistakin mainituista ratavartijoista tuli rataesimiehiä, jotka asiantuntemuksellaan johtivat radan kunnossapitotyökuntia. | ||||
|
Kuvasarja: Dm2 n:o13 |
15.10.2022 01:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Siinä se nyt on, Mäntän Motti, joka mottiliikenteen viimeisinä aikoina tuurasi numeroa 14, sen ollessa huollossa. "Joskus kaikki lahoaa, tyhjyys kaiken täyttää ..." (muunneltua Kasevan kappaletta "Me"). Jotenkin skeptisyyttä vahvistava kuvasarja. Eivät ole siirtäneet talliin sisätiloihin. Huoh... |
||||
|
|
14.10.2022 21:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Huvitin itseäni kahvikupillisella ja tutkimalla netistä kuuluisaa Tatraa, ja myöskin Tatran takamoottorisia henkilöautoja. Muuten, olisipa vekkulia, jos olisin vuonna 1988 Lada 2104:n sijasta ostanutkin Tatra 613:n. Vekkuli kapistus sekin, tyylikkään näköinen takamoottoriauto ilmajäähdytetyllä veekasilla! Aloitanpa jo muinaisista foinikialaisista. Muuten, haeskelin "foinikialaisuuksia" Wikipediasta, suhtautukaa ystävät sen mukaisesti. Ringhoffer - Werke - yhtiön perusti vuonna 1769 kuparisepänkisälli Franz Ringhoffer (1744 - 1829). Se valmisti olutpanimolaitteita, viinanpolttimoita ja sokeritehdaslaitteita ja toimitti niitä ympäri Itävaltaa (siis Tonavan - monarkiaa). Kisälli Franzin pojanpoika Franz Ringhoffer II perusti vuonna 1852 rautatievaunutehtaan (Waggon- und Tender-Fabrik F. Ringhoffer) Prahan Smíchoviin. Vaunujen valmistus alkoi vuonna 1854. Toiminnan laajentamisen yhteydessä tehdasalueelle rakennettiin uusi halli ja aloitettiin salonkivaunujen rakentaminen. Vuonna 1891 valmistui keisarillis-kuninkaalliselle hoville ja keisari Frans Joosef I:lle salonkijuna. Sen jäljellä oleva ravintola- ja salonkivaunu on Prahassa museoituna. Seurauksena Ringhoffer alkoi rakentaa vaunuja myös vientiin. Vuonna 1909 valmistui salonkivaunu arkkiherttua Frans Ferdinandille (ammuttiin vaimonsa kanssa Sarajevossa 28.6.1914). Myöhemmin vaunu oli Tsekkoslovakian valtionjohdon käytössä. Vapaaherra Franz von Ringhoffer IV (1874 - 1940) muutti yrityksensä osakeyhtiöksi vuonna 1911. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, Tsekkoslovakian valtion perustamisen jälkeen Franz IV:n veli Hans (myös nimellä Hanusch) alkoi hankkia maan muiden vaunutehtaiden osakkeita omistukseensa. Tällöin muun muassa Nesselsdorfer Wagenbau Kopřivnicessa siirtyi vuonna 1923 hänen omistukseensa. Tästä lähin mainitun firman nimenä oli Tatra - Werke, Automobil- und Waggonbau AG. Edelleen, vuonna 1935 Ringhoffer - Werke fuusioitui Tatra - Werke AG:n kanssa. Uudeksi nimeksi tuli nyt Ringhoffer - Tatra - Werke, eli Závody Ringhoffer - Tatra a.s. Vuonna 1937 yhtymään kuului kaikkiaan kuusi eri vaunutehdasta. Vapaaherra Hanusch von Ringhoffer johti yhtymää vuodesta 1940 alkaen. Hän teki yhteistyötä natsi-Saksan varusteluministerin, Albert Speerin kanssa. Yhtymä valmisti myös panssaroituja kiskokulkuneuvoja. Hanusch kuoli vuodenvaihteessa 1946 - 47 neuvostoliittolaisen NKVD:n erikoisleirissä nro 1 Mühlbergissä (entinen saksalainen sotavankileiri Stalag IV-B, NKVD otti sen käyttöönsä elokuussa 1945. Siinä oli yli 22 800 vankia, joista 6 700 kuoli ennen leirin sulkemista 1948), se sijaitsi 48 km koilliseen Dresdenistä. Ringhoffer - Tatra Werke kansallistettiin maaliskuussa 1946, pakkolunastettuna. Nimeksi tuli nyt Tatra, národni podnik (= kansallinen yritys). Kommunistihallitus asialla. Vuonna 1958 kiskokalustotehtaat yhdistettiin slovakialaisen Waggonfabrik Popradin kanssa Československé vagónky Tatra n.p.:n alaisuuteen. Sen pääkonttori sijaitsi Studénkassa. Samalla muodostettiin Ringhoffer - Tatran siihen asti itsenäisestä ja keskitetystä konstruktiotoimistosta rautatiekaluston tutkimusinstituutti Prahaan, ja se vastasi keskitetysti yritysryppään kehitys- ja konstruktiotoiminnasta. Kopřivnicessa olevat Tatran tehtaat alkoivat siitä lähtien valmistaa ainoastaan autoja. Tämä Tatra oli perustettu vuonna 1850. Nykyisin se valmistaa kuorma-autoja, myös raskasta autokalustoa sotilaskäyttöön. Tatroille on ominaista erittäin vääntöjäykkä keskusputkirunko! Tatran ensimmäinen auto valmistui 1898. Samoihin aikoihin valmistui myös sen ensimmäinen kuormuri. Henkilöautoja se valmisti vuoteen 1998 asti. Entinen Ringhoffer - Werk Praha - Smíchovissa muodostettiin firmaksi Vagonka Tatra Smíchovy, joka vuodesta 1963 alkaen toimi ČKD:n osana nimellä ČKD Tatra n.p. Vuodesta 2001 firma kuului Siemens - konserniin. Tehtaan tärkein tuote oli vuosina 1951 - 1999 valmistetut ns. Tatra - raitiovaunut, joita vietiin miltei kaikkiin itäblokin maihin. Suomea F. Ringhoffer koskee nimenomaan salonkivaunu A 41:n muodossa. Vaunu valmistui vuonna 1898 valmistusnumerolla 56068. VR hylkäsi sen 1965 ja myi Nokia Oy:lle. Vuonna 1981 Pasilan konepajalla rahaa säöstelemättä kunnostettu vaunu siirtyi Kana 795:n kanssa Båtvikiin, jossa se vieläkin on, katoksen suojaamana. Edelleenkin Nokia Oy tiämmä omistaa sen. A 41:ssä on neljä makuupaikkaa, Pintsch-korkeapainekaasuvalaistus ja tavallinen puuvaunujen lämmitysjärjestelmä: vesilämmitys höyryvastavirtasysteemillä ja kaminalla. Suomen toinen tietämäni Ringhoffer-vaunu oli viime vaiheessaan kaksiakselinen virkatarvevaunu Rto 149 Lv. Se oli entinen XE 0608, sitä ennen BE 0608 ja valmistunut F. Ringhofferilla Smichovissa vuonna 1875, valmistusnumerolla 17858. Aluskehyksestä erotin ainoastaan mustan maalin peittämän numeron 7. Rto 149 Lv - vaunu hylättiin vuonna 1985 ja myytiin kesämökiksi ilman pyöriä. Sillä lailla sitä historiaa arvostetaan maamme rautateillä! Ettei Ringhoffer 17858 olisikin ollut tilattu alunperin Hl - Tpe/Tl - Tku - rautatien laskuun ja kalustoon? Mitä sanoo herra K. Ristniemi? Vaunussa oli vain ruuvijarru, 12 paikkaa, lämmityksestä huolehti kaksi tavallista kaminaa. Valaistuksena oli ollut Pintsch-korkeapainekaasuvalaistus ja sähkövalo ilman generaattoria, liitevaunuperiaatteella. Mainittu vaunu, oli ollut myös elokuvatähtenä, toinen filmi oli ollut Warren Beattyn ohjaama Punaiset (Reds) vuodelta 1981. Sitä oli kuvattu myös Otalampi/Valkeasaaressa 1979, jolloin Rto 149 Lv/BE 0608 oli ollut junassa Tk3 1150:n vetämänä. Toinen, kassakaappiryöstöaiheinen elokuva oli ollut samoin kuvattu Otalammella, jonka nimeksi oli laitettu Hukkajoki. Tässä leffassa räjäytettiin Gb:n alustalle tehty F 3277:n replika. Pikku-Jumbo 1150 oli tässäkin veturina. Autoista Tatra 87 oli kuuluisa natsiupseerintappajana. Painojakautumaltaan 38 % edessä ja 62 % takana (takamoottorina V8) se oli voimakkaasti yliohjautuva ja vaati taitavan kuljettajan. Nopeana ylemmän luokan autona natsiupseerit suosivat sitä, haluten ajaa itse. Eikä monikaan heistä ollut taitava ajaja! Tatra 87:n rattiin kuoli ulosajoissa tieltä enemmän saksalaisupseereita, kuin mitä taisteluissa kaatui. Liittoutuneiden salainen ase: Tatra 87! Aikamoinen sekamelska ollutkin tsekkoslovakialaisessa firmannimikulttuurissa! Tatraa siellä ja Smichovia täällä...? |
||||
|
14.10.2022 13:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Keurusselän vesi on ollut erinomaisen puhdasta - jopa juomakelpoista! Tiwi saastuttaa sitä. |
||||
|
13.10.2022 23:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Syksyllä aurinko ratsastaa seitsemällä hevosella. Mikä on todettavissa. |
||||
|
13.10.2022 15:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olisikohan herra rautatieylitarkastaja ollut oikeutettu käyttämään virkalakkia tarkastusmatkallaan? Kokardina "nyhälaitainen" valkoinen - harmaa kokardi, jossa uloin reuna kullankeltainen tarkoittamaan hallinto-osaston ylempää virkamiestä, keltainen nyöri lakinlipan päällä ja kuusenhavuilla varustettu siipipyörälaatta virkalakissaan, tähtien tai aurinkojen (riippuen palkkaluokasta) kera...? Niin, ja virkalakin käyttöoikeus merkitsi sitä, että hänellä oli taito käsiopasteiden näyttämiseen. Lähde: virkapukuohjesääntö 1950. |
||||
|
13.10.2022 05:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Lasse, kyllä se Pekka on. Sylinterin yläosan muotoilu on erilainen verrattuna Ristoon, johtuen siitä, että sylinteri on hiukan matalammalla kuin Pekalla. Syynä vetopyörien halkaisijamitan erotus. | ||||
|
|
13.10.2022 02:08 | Esa J. Rintamäki | ||
| No johan nyt! Pattikylkimummo tai Piiskamummo siinä komeilee! | ||||
|
12.10.2022 18:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiva nähdä välillä vanhantestamentin aikaisen kuvan kaltainen otos! Tulee Katajiston kuvat mieleen: Puunpurija - rautahepo - Hoovee plus makuuvaunulla täydennetty 2. luokan vaunujuna! |
||||
|
12.10.2022 18:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lento-onnettomuuksista: yhdessäkin tapauksessa oli lentobensiinin sijasta koneeseen tankattu vahingossa suihkukonekerosiinia. Lento loppui melko lyhyeen... Mainitun kerosiinin ominaisuudet ovat melko lailla tavallisen dieselöljyn kaltaisia. |
||||
|
11.10.2022 19:41 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuva on otettu iltapäivällä kello puoli neljän aikoihin. | ||||
|
11.10.2022 19:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kevätturistissa 1967 mainitaan juna MP 3, lähtöaika Helsingistä 8.05, Riihimäeltä se lähti 2 minuutin pysähdyksen jälkeen kello 9.00. Sen määränpäänä oli Imatra, tuloaika kello 12.10. LMP 3 kulki 23.3., 27.3. ja 13.5. edelleen Imatralta Savonlinnaan, lähtö Imr klo 12.12 ja tulo Savonlinnaan klo 14.50. Vaikuttaa siltä, että MP 3 pareineen kulki Hki - Sl - väliä kesän aikana ainakin. Syksyllä 1966 MP 3 ajettiin Savonlinnaan asti. Syksystä 1967 alkaen MP 3 kiitorunkoineen kulki Joensuuhun. Moottoripikajuniakin ajettiin Dm4 + kiitojunarungoilla. 31.5.1966 oli tiistaipäivä. Mitä kuvassa näkyviin lätän vaunuihin tulee, niin minusta näyttää kuvassa olevan kaksi Geoabia ja yksi EFiab odottamassa seuraavaa liikennetehtäväänsä. Eiab:takin näki Riksussa, kunnes ne kertarysäyksellä hylättiin marraskuussa 1976. Nähdäkseni Geoabit palvelivat myös Lahden suunnan liikenteessä, olen siellä itsekin nähnyt niitä. Tavaravedot (DmG7) ilmestyivät radoillemme 1971. Tietoja saatu kevätturistista 1967, Lättähattu- ja Harmaa kiitojuna - kirjoista. Herra Elmeri, viimeisestä lätän vaunusta puuttuvat punaiset lumiaurat. Siksi väittäisin sitä EFiabiksi. En itse kertaakaan ole nähnyt että lätän vetovaunu olisi ollut ilman lumiauralevyjä normaaliajossa. |
||||
|
11.10.2022 18:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Matka vei kirjahyllylle: - VR 1962 kertoo Hk - vaunujen valmistuksen alkaneen 1954. VR 1987 mainitsee Hkk - sarjan valmistusvuosiksi 1962 - 1969. Hkb:tä valmistettiin muuttamalla niitä Hkk-vaunuista vuosina 1970 - 1979. Lisää Hkb:tä tehtiin entisistä Gks:stä ja Svs:sta, vuosina 1984 - 1985. Hkb oli 2 m pitempi kuin Hkk, eli 14 - metrinen. |
||||
|
11.10.2022 14:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Puhuuko tässä "yritystalous" vai onko joku pikkunilkkifyyreri leikkinyt paskantärkeää työpöytänsä takana? | ||||
|
11.10.2022 14:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mitä muita DDR - läisiä pienoisrautatievalmistajia oli? Piko ja Schicht nyt ainakin ja itse muistan lukeneeni jostakin alan kirjasta Hruska-nimestä. |
||||
|
11.10.2022 14:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuo etualan kiviaita on nälkäaikana rakennettu kärsivien ihmisten työllä. Suomelle tarjottiin ulkomailta rahaa lainaksi nälkäajan uhrien hyväksi. Mutta mitä tekikään suurmiehenä kovasti juhlittu J. V. Snellman? Hän kieltäytyi avusta jyrkästi, pelätessään Suomen velkaantuvan ulkomaille! |
||||
|
10.10.2022 22:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kevätturistin 1967 (voimassa 1.3. - 27.5.1967) mukaan H308 lähtöaika Huopalahdesta oli kello 8.07. Juna oli kulussa arkipäivisin. Se kolusi joka pysähdyspaikan, Strömbergiä lukuunottamatta. Espoon tunneli oli uunituore! 10.10.1966 oli maanantai. |
||||
|
10.10.2022 22:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sanotaan nyt, että en ole nähnyt mainintoja vanhemman Eis - sarjan pehmeistä penkristä, niissähän oli ollut tavanmukainen 2 + 3 - istuinjako. Uudemman Eis - ja Ei 72 - sarjan penkkien erona oli ainoastaan väri: edellisessä oli lämpimämmän punainen (ruskeaan aavistuksen verran sävyttynyt) Istuinplyyshiverhoilu. Eis - sarjan käyttötarve alkoi vähentyä, kunhan Suomi alkoi saada maanteitään pikkuhiljaa kuntoon 1950 - ja 1960 - lukujen aikana ja kuluessa. Tällöin sairaskuljetukset esimerkiksi sairaaloiden välillä voitiin hoitaa sairasautoilla. Junathan olivat aina aikatauluihin sidottuja, mitä pidettiin sairaskuljetusten suhteen puutteena. Eis - sarjalle tosin oli tarvis olemassa, epidemiana herkästi tarttuva keuhkotauti vielä 1950 - luvun alkupuolella. Muun muassa edesmenneen äitini tyttöaikaisessa valokuva-albumissa on valokuvia hänen teini-ikäisinä keuhkotautiin kuolleista ystävättäristään Leilasta ja Anna-Maijasta. Jälkimmäinen edesmeni päivää vaille 13-vuotiaana syyskuussa 1949. Mänttäläinen Leila oli kuollut Tampereella sairaalassa joulukuussa 1952 ja varsin todennäköisesti oli tehnyt viimeisen matkansa (Män - Vlp - Tpe) elävänä aiemmin juuri sairasosastovaunussa. Jossain muinaisessa "Poliisi kertoo' - kirjassa eräs konstaapeli kertoi, kuinka hän oli saanut tehtäväkseen saattaa mieleltään järkkyneen nuoren naisen kotipaikkakunnaltaan sairaalaan juuri junakyydillä. Nainen oli niellyt hakaneuloja ja osa niistä oli auennut. Konstaapeli kertoi, kuinka hänen piti kääntää naisrukkaa kyljeltä toiselle äärimmäisen varovasti. Haastava homma junassa! |
||||
|
|
10.10.2022 09:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| BG 040041 vuodelta 1967 oli entinen Eis 22705. Entinen numero vuoteen 1952 oli ollut 22111 ja vuoteen 1931 nro oli 2964. Alkuperäinen sarjamerkki oli ollut Ei. Sarjamerkkiin oli lisätty s - kirjain olympiavuonna, kun uudempi Eis - sarja oli otettu käyttöön.. Vanhempi Eis - sarja oli 86 + 8 - paikkainen, numerot 22701 - 22710, ennen lopullista numeromuutosta numerot: 22107 - 22116. 1950- ja 1960-lukujen taitteessa lämmitysjärjestelmänä oli ollut Vapor - höyrylämmitys ja valaistuksena Pintsch - korkeapainekaasuhehkuvalaistus. Alkuperäinen numerointi: 2959, 2961 - 2969. Telimallina A7. Valmistusvuodeksi oli merkitty 1929. Uudempi Eis - sarja oli 60 + 7 - paikkainen, valmistusvuosi 1951. Numerosarja: 22721 - 22735. Lämmityksenä tavallinen vesilämmitys höyryvastavirtajärjestelmä sekä kamina. Valaistuksena sähkövalo yksittäisjärjestelmällä. Telimallina A12. Kumpikin sarja aika tarkoin "joutui" virkatarvevaunuiksi, BG - ja BT - sarjoihin. 22709:stä tuli vuonna 1968 erikoistyövaunu Etv - Rto 153, mutta melko pian se muutettiin vaunuksi BG 040024. Vaunut 22708 (hylätty 1969), 22722 (hylätty 1974) ja 22725 [hylätty Vammalan onnettomuudessa (pengersortuma) vaurioituneena 1965] eivät siis joutuneet virkatarvevaunuiksi. |
||||
|
09.10.2022 11:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| No, nythän Tapio on laittanut silmäkarkkia! Mahtavaa! | ||||
|
09.10.2022 11:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kääntöpöytä on näemmä laitettu ylösalaisin. | ||||
|
08.10.2022 23:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fundeeraillaanpa vähän: tavallisen mallisia I luokan puuvaunuja: - ensimmäiset I luokan päivävaunut ilmestyivät vuonna 1915, Ci - sarjaa, - makuuvaunuja alkoi tulla vuonna 1917. - II luokan Di - vaunut vuodesta 1921 alkaen. - lisää Ci - vaunuja 1922 ja myös 1932 (nrosarja kokonaisuudessaan 2226 - 2251), "paraatikalustona". - pitää muistaa myös 2 - akseliset D - vaunut vv. 1926 - 1927. Ja samoihin aikoihin oli III - luokan Ei - sarjaa tulossa ja runsaasti: 1912 alkaen. Puhumattakaan Ek:sta vuosina 1925 - 1927. Ynnä muuta: DEi, F, Fo, DEm (CEm), Em, DR, postivaunutkin. Ge - matkatavaravaunuissakin oli suuressa osassa sarjaa ikkunat sivuseinillä. Tässä syy, miksi ikkunalasitavaraa tilattiin ja paljon. En oikein kykene kuvittelemaan, että erikoismallisia ja fasettihiottuja olisi jo standardointi- ja hintasyistäkin huolimatta tilattu sadoittain...? Eikä tässä vielä kaikki, rikkoutuneet ruudut piti vaihtaa ehjiin, myös vanhamallisissakin vaunuissa. Jokseenkin hyvän käsityksen saa Jouni Eerolan Psl knp - historiikista sivulta 45: - ikkunalaseja 22 % alennuksella luettelohintoihin nähden, mikäli tilaukset tapahtuvat laatikoissa tehtaalta. (Tehdas oli Ferdinand Björklund Helsingissä). Lukumääriä tässä ei valitettavasti mainita, ja keissi on siis vuodelta 1908. Ja meni sitä lasia muillekin, ja paljon. |
||||
|
08.10.2022 17:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Itse muistan Pku uusimman tunnelin tulleen käyttöön aikataulukauden vaihtuessa kesäkuun alussa 1991 rantaradan liikennekatkon jälkeen. | ||||
|
08.10.2022 17:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| Sitä laituria on voitu käyttää myös sotilasjunien kuormaamiseen. Karjalan kannaksen asemilla oli aika paljon vastaavia. | ||||
|
08.10.2022 16:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Valkea karannut tulipesästä...? Tosiaankin hyvä kuva! |
||||
|
08.10.2022 09:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Deeveri 2550 oli ollut Vilppulassa tyhjän rapujunan nokalla 20.7.2022 klo 14.20 aikoihin. | ||||
|
|
08.10.2022 09:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eims 21502 vuodelta 1962 oli entinen 1. luokan 56-paikkainen päivävaunu Ci 2302 vuodelta 1921. Eims:n valaistus oli järjestetty kynttilöillä ja lämmityslaitteena oli kaksiosainen konduktöörivaunun kamina. Hylätty vuonna 1979. Alkuperäinen sarjamerkki vuoteen 1956 oli ollut Di. Vaunusarja oli ollut lyhyttä mallia. |
||||
|
07.10.2022 15:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Miten Rd-sarja on kehittynyt Rc-sarjasta? Mitä on muutettu? Muutenkin kuin numeroitu EVN-systeemillä? |
||||
|
07.10.2022 14:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jos se bisneksen tekeminen on yksinomainen päämäärä ja keinoina historiallisten tosiasioiden "unohtaminen" tai sopiva "muokkaaminen" tarkoituksenmukaiseksi, se ei anna järin hyvää kuvaa bisnesosaamisesta. Tienaaminen veren maku suussa, tosiasioiden kustannuksella... joo. Nykyäänhän se Grosser on sentään esillä jossain Floridassa (?) SA-1 - kilvin. |
||||
|
|
07.10.2022 12:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Grosser oli jo kadonnut kauas pois maastamme, tullakseen mainostetuksi hölmöille norteamerikaanoille Hitlerin mersuna. | ||||
|
07.10.2022 12:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha! Ne "tuoreet Sisut" ovat tosiaankin näkemiäni reilut parikymmentä vuotta sitten (Renault-ohjaamoineen). Anteeksi harhaanjohtava kommenttini, jossa päätarkoituksenani oli osoittaa pikemminkin Kallion pelastusaseman kaluston melko tiheästä vaihtuvuudesta uusiin. Hmm. Vikkelämmät sormet kuin jähmeä ajattelu...? |
||||
|
07.10.2022 01:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kukon kulkuominaisuudet taitavat tosin olla korostetusti erilaiset verrattuna Pikku-Jumboon? Ainakin mitä museoliikenteeseen tulee... Ytyä kyllä riittäisi vaikka kuinkan pitkän roikan vetämiseen. |
||||
|
|
06.10.2022 20:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kyllä, Vaasan lääni. Valkoisissa rekisterilaatoissa tosiaankin harrastettiin läänikirjaimia melko tarkasti. Mustien rekkareiden aikaan muuttajien piti vaihtaa rekkarinsa uuden läänin mukaiseksi, valkoisissa muuttomuuttoa ei enää vaadittu. Systeemi oli sikäli hyvä, että vieraspaikkakuntalaiset tunnisti helposti, joten liikenteessä harhailut oli helpompi "antaa anteeksi". Jyväskyläkin yksisuuntaisine katuineen oli sellainen, että päästäkseen 200 m päähän piti ajaa 2 km lenkki. Paikalliset olivat selvillä tästä, vieraspaikkakuntalaiset yleensä ei. Lasse, miten hyökkäysautot? Täällä Kalliossa Pelastusasema Pelastusarmeijan naapurissa vaikuttaa hankkivan tuoreita Sisuja miehistöhytteineen. Kuvan auto näyttää olevan vesisäiliöauto, jonka saama sikapoljenta hälytysajossa ei ole sitä pahemmin kuluttanut tai särkenyt? |
||||
|
06.10.2022 16:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Saksalainen nimitysversio "dispatcherista" on Fahrdienstleiter. Fahren = ajaa tai kuljettaa, Dienst = palvelu, Leiter = johtaja (siis sellainen johtaja, joka nimenomaan ohjaa toimintaa, eikä istu pönäkkänä perse penkissä johtamassa ja "vastuuta kantamassa"). Eli voisin sanoa: "kuljetussuoritteenohjaaja", siinä missä koto-Suomessa junanlähettäjä lähetti junan asemaltaan linjalle kohti "tuntematonta kohtaloa"! Junansuorittaja-nimitys vastasi paremmin todellisuutta... WSOY:n suomi-englanti-suomi sanakirja, vuodelta 2000: "dispatch" = lähettää matkaan, toimittaa, selvittää, suorittaa [loppuun] tehtävä ym. |
||||
|
06.10.2022 08:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Höyrynosturi, jossa on pystykattila? Höyryveturimallinen vissla erottuu katolta. | ||||
|
06.10.2022 08:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Puukorisia neliakselisia virkatarvevaunuja "syntyi" ihan päättömästi noihin aikoihin. Tapsan kuva on yksi todiste tapahtuneesta. | ||||
|
06.10.2022 04:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| No, ainakin on raitiotie "leikisti" Mikkelin asukkailla koettavana. | ||||
|
05.10.2022 23:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mihin asentoon höyryveturin suunnanvaihto hinattaessa asetetaan? Kuvassa kulissikivi ei näytä olevan tiukasti keskellä. Voisin kyllä selailla Ivalon kirjaa, mutta näin "tyhmällä" kysymyksellä asia saadaan myös muidenkin tietoon. |
||||
|
05.10.2022 23:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä ja taidolla otettu kuva! | ||||
|
05.10.2022 23:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Itse asiassa oikein hyvä että HMVY toimii kuitenkin, takavuosien "negatiivisesta pöhinästä" huolimatta. | ||||
|
05.10.2022 21:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vai niin. Odottakaapa, kunhan "vantaanlaaksolaiset" eli "vandadalarna" eli vandaalit keksivät tämän... | ||||
|
05.10.2022 21:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko Turun aseman XOe jo atomeina? | ||||
|
05.10.2022 14:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| 2460 oli valmistunut olympiavuotena yhyrenksätoistasataaviisikymmentakaksi. Vaunu on tallessa HMVY:llä. |
||||
|
|
05.10.2022 14:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Markku, pääsööhän tuata Ameriikkahan laivallakin. Junalla Hankohon ja siältä laivalla Enklannin Hulliin. Liverpoolis sitten paattihin ja niin eres päin. Tuallaasia luin jo aikoja sitte Supperihin mennehen isoserän vanahoosta kirjehistä. Oli sinne menny veistelemhän puupuukoolla kultaa. |
||||
|
05.10.2022 03:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vasemmanpuoleinen "kerrostalo" näyttää olevan VEB Waggonbau Görlitzin tekemä vanhassa iloisessa Daa-Daa-Räässä. | ||||
|
05.10.2022 03:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Remontin jäljiltä hieman kliinin näköinen. | ||||
|
05.10.2022 03:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös tämän ratapihan kutsumanimenä ollutkin "Korttio"? | ||||