![]() |
30.03.2012 15:04 | Petri Nummijoki | ||
Vaasan radan osalta oli vähintään rivien välistä luettavissa, että Vaasassa podettiin alemmuuskompleksia, kun muihin maakuntakeskuksiin kulki sähköjuna mutta Vaasaan ei. Taisi joku paikallisvaikuttaja sanoa tämän ääneenkin. Tästä syystä ei liene merkitystä, mikä on sähkövetoisen liikenteen osuus radan liikennemäärästä, kunhan ainakin joku sähköjuna on mahdollista Vaasan rautatieasemalla päivittäin havaita. Silloin investointi on jo täyttänyt tarkoituksensa. Imagosyiden rahallinen arvo lienee perin vaikeasti laskettavissa. | ||||
![]() |
26.03.2012 22:43 | Petri Nummijoki | ||
Jos TEP60:ssä ratamoottoreiden teho olisi 80 % dieselmoottorin tehosta, vastaa kestotehoraja 127 kN:n vetovoimaa. Sr1:n ohjekirjan mukaan sn160 kulkevan Sr1:n vetovoima oli jatkuvalla teholla 126 kN eli käytännössä saman verran. | ||||
![]() |
25.03.2012 23:05 | Petri Nummijoki | ||
TEP60 painoi melkein 130 t, kun Hr12 painoi alkuperäisessä varustuksessaan 122 t, joten on TEP60 ainakin tässä suhteessa hieman suurempi. Nopeutta ja tehoakin TEP60:ssä on enemmän mutta sitä ei ole tarkoitettu Hr12-veturin tavoin yleisveturiksi, joten suurin vetovoima liikkeellelähdössä oli TEP60:ssä vain noin 200 kN, kun Hr12-veturin maksimivetovoima oli noin 285 kN. | ||||
![]() |
22.03.2012 10:06 | Petri Nummijoki | ||
Kyseisessä Fordin kuvassa näkyy lisäksi rataa taustalla, joten on se ilman historiaulottuvuuttakin raideliikennekuva samalla tarkkuudella, kuin juna piilotettuna-tyylilajin kuvat. | ||||
![]() |
20.03.2012 13:47 | Petri Nummijoki | ||
Minä en ymmärrä, miksi muodon Sr-1 käytöstä ei saisi huomauttaa? Joku toinen voi tulkita, että tämä on oikea kirjoitustapa ja levittää samaa käytäntöä laajemminkin. Luulisi kaikkien etuna olevan, että levitettävä tieto olisi mahdollisimman laadukasta. Sen sijaan muotojen Sr1 ja Sr 1 välillä tilanne on jo monimutkaisempi, koska molemmat ovat olleet virallisia esitystapoja eri aikoina. Jälkimmäiseen puuttuminen olisi jo saivartelua mutta selvästi virheellisen tiedon tai esitysmuodon korjaaminen ei sitä ole. | ||||
![]() |
07.03.2012 16:08 | Petri Nummijoki | ||
Täydessä kuormassa tämmöinen juna painaa noin 310 t ja tehoa on 4080 hv verrattuna Dm12-vaunun noin 60 tonnin painoon ja 818 hv:n tehoon. Dm12-vaunussa on siis tehon ja painon välinen suhde tätä kokoonpanoa parempi, joskin ero on marginaalinen. Näin on siis bruttotehoa verrattaessa. Sähköisen voimansiirron hyötysuhde lienee uudemmassakin kalustossa parempi, joten nettotehossa tämä kokoonpano saattaa viedä voiton. Dm4-vaunussa vuodelta 1952 on muuten tehon ja painon välinen suhde samaa tasoa Dm12-vaunun kanssa. Tosin suora vertailu on hankalaa erilaisesta voimansiirrosta johtuen. | ||||
![]() |
06.03.2012 18:36 | Petri Nummijoki | ||
Jaa-a. Kyllähän vuosien saatossa on ties missä nousuissa nähty työntöveturi antamassa junalle vauhtia. Mutta jos tarkoitat Juna suomalaisessa maisemassa-kirjassa sekä samasta tilanteesta myöhemmin myös Resiina-lehdessä julkaistua kuvaa niin se on otettu Köhniönjärven nousussa eli Jyväskylästä Haapamäen suuntaan lähdettäessä. | ||||
![]() |
06.03.2012 00:50 | Petri Nummijoki | ||
Minä olisin sitä mieltä, että mäen nimi on yleensä yksikäsitteinen. Jos sanotaan junan nousevan esim. Hirvaan tai Köhniönjärven mäkeä niin lukija voi tästä päätellä, mihin suuntaan juna on matkalla. Oikeastaan mäen nimi menettää melko lailla merkityksensä, jos se voi tarkoittaa kahta profiililtaan erilaista nousua. | ||||
![]() |
05.03.2012 22:59 | Petri Nummijoki | ||
Nyt en kyllä ole tarkemmin pohdittuani enää varma, miksi Vilppulan jälkeistä nousua Haapamäen suuntaan mentäessä kutsutaan mutta edelleen olen sitä mieltä, että Pollarinmäki on ylämäki Haapamäeltä Tampereen suuntaan tultaessa. Kuvan juna olisi siis Pollarinmäen juuri ohittanut. | ||||
![]() |
05.03.2012 16:57 | Petri Nummijoki | ||
Minä olen ollut käsityksessä, että Pollarinmäki on jostain kilometrien 284-283 väliltä alkava vajaat 3 km pitkä nousu Haapamäeltä Tampereen suuntaan tultaessa. Vastaavasti Tampereelta Haapamäelle päin kutsuttaisiin Vilppulan jälkeen alkavaa pitkää nousua Vilppulanmäeksi. Toki voin olla väärässäkin. Mitä itse ole ollut joskus Pollarinmäessä (Tampereelle menevää) Haapamäen kiertolaista ihmettelemässä niin kyllä se silmämääräisesti arvioiden meni mäen harjaa lähestyttäessäkin varmaan 30 km/h. Tosin junapainoa ei ehkä ollut Dv12-parille aivan täydet tonnit. | ||||
![]() |
19.02.2012 11:51 | Petri Nummijoki | ||
Yksi Wikipedian epätäsmällinen ja sieltä muistaakseni Helsingin Sanomiinkin kopioitu väite on, että Hr1 oli vuoteen 1963 tärkein pikajunien vetäjä. On kyseenalaista, oliko Hr1 sitä koskaan, jos Hv-sarjat lasketaan samaksi tyypiksi, kuten vertailussa varmaan pitäisi. Mutta vaikka tulkinnanvaraisuuteen ei lähdettäisi niin kyllä dieselveturit syrjäyttivät Hr1-veturit jo aikaisemmin. Jo 1960 ajettiin Hr12-vetureilla enemmän pikajunia kuin Hr1:llä, jos suoritteita verrataan tonnikilometreissä. Junakilometreissäkin laskettuna Hr1:llä oli 1960 enää marginaalinen noin 2 % etumatka. 1962 ajettiin Hr12-vetureilla pikajunia noin 2,7 miljoonaa junakilometriä, kun Hr1-vetureilla pikajunasuorite oli noin 1,26 miljoonaa kilometriä. Kokonaisajomäärä (kaikki junatyypit yhteenlaskettuna) oli Hr12-vetureilla tuolloin 5,195 miljoonaa ja Hr1:llä 1,945 miljoonaa kilometriä. | ||||
![]() |
12.02.2012 19:50 | Petri Nummijoki | ||
Vuonna 1966 maksoi toisen luokan junalippu 350 km:n matkalle 14,90 mk. Tähän suhteutettuna 15 mk:n korvauskin on taatusti moninkertainen, mitä neuvostotyöntekijän palkkakulut hommasta olivat. | ||||
![]() |
01.02.2012 21:40 | Petri Nummijoki | ||
90-luvulta on RHK:n tai liikenneministeriön sähköistysselvityksestä jäänyt mieleen, että Dr16-veturin laskettiin siihen aikaan maksavan 14 miljoonaa markkaa, kun Sr2-veturin hinta oli 25 miljoonaa. Koska Dr16 on myös oikosulkumoottoreilla varustettu ja dieselveturina periaatteessa monimutkaisempi niin ei kai Sr2-veturissa voi maksaa kuin joko teho tai vauhti? Näistäkin jälkimmäistä epäilen. Sr2-vetureita tilattaessa oli jo päätetty hoitaa nopea liikenne Pendolinoilla, joten 90-luvun alkupuolen suunnitelmissa ei veturijunilla ollut tarkoitus ajaa (silloisessa lähitulevaisuudessa) yli 160 km/h. Tämän vuoksi on vaikea uskoa, että VR olisi ollut kiinnostunut maksamaan vauhdista paljoakaan ylimääräistä. | ||||
![]() |
01.02.2012 11:25 | Petri Nummijoki | ||
6-akselisen veturin tehon ei tarvitsisi olla juurikaan suurempi kuin Sr2:n mutta painoa voi silti olla 40-45 t enemmän. Tämän vuoksi veturin ei tarvitse olla yhtä pitkälle viritetty, joten arvaan kahden ylimääräisen akselin aiheuttaman lisähinnan olevan vähemmän kuin 50 %. | ||||
![]() |
01.02.2012 11:18 | Petri Nummijoki | ||
Jos Sr1-parin ilmeisesti noin 460 kN:n maksimivetovoima ja 330 kN:n tuntitehoa vastaava voima riittävät vetämään 4500 tonnin junia Etelä-Suomen taisilla radoilla niin miksi kahden 120-130 t painavan 6-akselisen veturin vetovoima ei riittäisi 8000 tonnin junaan, kun niillä luultavasti sekä maksimi että tuntitehoa vastaava voima olisivat noin 900 kN? Edellinen arvo on siis melkein kaksinkertainen ja jälkimmäinen lähes kolminkertainen Sr1-parin vetovoimaan verrattuna. Kiirunan malmiradalla nousut ovat paljon pidempiä kuin Etelä-Suomessa, joten luultavasti siellä vaaditaan myös liikkeellelähtökykyä nousuista maksimitonneilla ja myös ankarissa talviolosuhteissa. Tästä syystä junapainot eivät liene vertailukelpoisia. | ||||
![]() |
31.01.2012 23:26 | Petri Nummijoki | ||
120-130 t painavassa 6-akselisessa veturissa olisikin ajatuksena, että se vetää yksin kaikki ruuvikytkimellä varustetut junat ja SA3:lla varustetuissa junissa vastannee melko tarkkaan Sr1-paria. Tuollaisen veturin noin 450 kN maksimivetovoima jää ehkä vähän Sr1-parista jälkeen mutta vastaavasti jatkuva vetovoima lienee suurempi kuin Sr1-parilla. Kahdella 120-130 t painavalla veturilla kulkisi jotain 6000-8000 tonnin väliltä, joten jää varaa nostaa junapainoja reippaasti nykyisestä, jos sellaiselle ilmenee tarvetta. | ||||
![]() |
31.01.2012 14:41 | Petri Nummijoki | ||
Käsittääkseni Ei-vaunuista vai 72-paikkaisissa on ollut uutena pehmustetut istuimet. Jälkeenpäin pehmustettuja istuimia tosin vaihdettiin myös 100-paikkaisiin vaunuihin. | ||||
![]() |
31.01.2012 09:30 | Petri Nummijoki | ||
6-akselisen sähköveturin vetovoimaksi riittänee Suomessa 450 kN, koska ruuvikytkimet eivät enempää salli mutta vauhtia saisi olla 160 km/h, jotta veturi olisi kelvollinen myös matkustajajuniin. | ||||
![]() |
29.01.2012 21:18 | Petri Nummijoki | ||
En tiedä päteekö kaikkiin juniin mutta viikonloppuruuhkan IC50:n (lähtö Tampereelta klo. 15.07) olen oppinut tuntemaan huonona aikataulun pitäjänä. Juna voi olla Tampereella täysin aikataulussaan mutta jotenkin se minun matkustaessani jää aina Helsinkiin mennessä 5-10 min aikataulustaan, vaikka olevinaan juna ajaa lujaa, pysähdyksistä selvitään parissa minuutissa eikä ole ratatöitä tai muuta junan kulkua näkyvästi haittaavaa. Matkustan pääasiassa kesäisin, jolloin kelinkään ei pitäisi olla ongelmana. Viimeksi matkustin sillä perjantaina 11.11.2011. Silloinkin juna oli Tampereella täysin aikataulussaan mutta Riihimäellä (jossa jäin pois) noin 5 min myöhässä ilman mitään erityistä syytä. Ei 5-10 min myöhästyminen minua haittaa mutta lähinnä olen hämmästellyt, että miten juna voi kulkea aikataulussaan, jos olisi oikeasti suuria ratatöitä ja puolen vaihtoja, kun lähes optimaaliselta vaikuttavassa tilanteessa aikataulu ei päde. | ||||
![]() |
29.01.2012 10:34 | Petri Nummijoki | ||
Kaikkia uusia sähkövetureita ei ehkä kannata tilata 6-akselisina mutta esim. puolet 4-akselisina ja puolet 6-akselisina voisi olla tarkoituksenmukainen ratkaisu. Käsittääkseni nykyiset tavarajunien painot ovat lähellä maksimia 4-akselisille vetureille. Uusien vetureiden on varmaankin tarkoitus olla käytössä vielä 2050, joten täytyisihän niissä olla reilusti vetovoimareserviä tulevaisuuden vaatimuksia silmälläpitäen. Ainakin tähän asti junapainot ovat vuosien saatossa pyrkineet jatkuvasti kohoamaan. 6-akselinen veturi voisi olla matkustajaliikenteessäkin paikallaan raskaisiin yli 10-vaunuisiin Helsinki-Oulu IC-juniin. Näillä on Helsinki-Tampere-välillä sama aikataulu, kuin 4-vaunuisilla IC2-junilla ja nuo raskaammat IC-junat ovat ainakin omilla matkoillani jääneet 5-10 min aikataulustaan, vaikka välillä ei olisi yhtäkään ratatöistä johtuvaa hidastusta tai muuta näkyvää syytä myöhästymiselle. Ilmeisesti Sr2 ei vain pysty kiihdyttämään raskasta IC-junaa kyllin nopeasti matkavauhtiin. | ||||
![]() |
12.01.2012 11:26 | Petri Nummijoki | ||
P67:n lisäksi Hopealinjassa/Aulangolla pysähtyi 50-luvulla joinain kausina P61 ja 60-luvun alkupuolella P91. 60-luvun lopulla on joillain Lättähattujunilla merkitty pysähdys Hopealinjassa molempiin suuntiin. | ||||
![]() |
11.01.2012 09:38 | Petri Nummijoki | ||
Kyllä P42 oli 80-luvulla veturijuna. Siinä oli vielä 80-luvun alkupuolella joinain päivinä Not-sarjan vankivaunu, joten jäi siitä mieleen. https://vaunut.org/kuva/20279 oli myös P42. Tosin itse en nähnyt ko. junaa koskaan Dr13-vetoisena. | ||||
![]() |
04.01.2012 23:13 | Petri Nummijoki | ||
P95/96 oli 50-luvulla kulussa vaihtelevasti. Korkeamman kysynnän aikaan se ajettiin mutta välillä oli kausia, jolloin Jyväskylän makuuvaunut liitettiin Vaasan yöjunaan P51/52 eikä P95/96 ollut kulussa. P95/96:n historiassa varmaankin merkittävin ajanjakso alkoi kesäaikataulukauden 1959 myötä, jolloin Vaasan yöjuna P51/52 lopetettiin (suuria juhlapyhiä lukuunottamatta) ja sen vaunut jaettiin osittain Oulun yöjunan P65/66 ja osittain P95/96:n kesken. Tilastojen mukaan Hr11-vetureilla ajettiin Tampereen kierroissa (ennen vuotta 1961) keveitä pikajunia. 170 t eli noin 16-akselia oli tyypillinen Hr11-vetoisten pikajunien keskipaino. Tähän kuvioon ei oikein sopisi, että Hr11-kierrossa olisi ollut yöjuniakin, jotka olivat yleensä melkoisesti raskaampia. | ||||
![]() |
04.01.2012 16:57 | Petri Nummijoki | ||
Hr11-vetureille on merkitty myös 78 km ajoa konepajaan välillä Haapamäki-Jyväskylä. Kun pikajunia kulki vain pariton määrä niin ilmeisesti yhdellä pikajunareissulla paluumatka ei enää onnistunutkaan. | ||||
![]() |
04.01.2012 16:54 | Petri Nummijoki | ||
Hyvä huomio rautatietilastosta. Vuonna 1957 on moottorivetureiden merkitty vetäneen pikajunia välillä Haapamäki-Jyväskylä 11 kpl ja 858 km. Juna on varmaankin ollut juuri P97/98. Tosin akselikilometrejä näistä junista on kertynyt vain 8100 eli keskimäärin junissa oli 9,44 akselia. Ei oikein täsmäisi kuvan kaltaiseen 16-akseliseen junaan. Sen sijaan henkilöjunia on ajettu jopa 388 kpl ja 30264 km. Näistä kertyi 426200 akselikilometriä eli 14,08 akselia junaa kohti. Moottorivetureille on tilastoitu henkilöjuna-ajoa vain kesäkuusta syyskuulle, joten voidaan päätellä kahden päivittäisen henkilöjunaparin olleen Haapamäen ja Jyväskylän välillä Hr11-kierrossa. Minulla ei ole vuoden 1957 kesäaikataulua, joten en tiedä mitä junia olisivat mutta kesällä 1955 ajettiin Turku-Haapamäki-laivapikajunaa, josta jatko henkilöjunana Jyväskylään. Sellainen sopisi hyvin Hr11-junaksi, jos oli vielä 1957 kulussa. Tosin tulo Jyväskylään oli iltapäivällä ja lähtö aamupäivällä, joten ei taida sopia kellonaikoihin sekään. Toinen Hr11-juna oli luultavasti joku Jyväskylä-Haapamäki-paikallisjuna. Sellaisen vaunustosta luulisi 50-luvulla löytyvän F, Po ja G-sarjan tavaravaunu tai ainakin joku näistä mutta voi tietysti olla, että paikallisjuna kulki täyteajona pikajunan rungolla. | ||||
![]() |
03.01.2012 21:54 | Petri Nummijoki | ||
Vaikka sanoinkin edellä, ettei maalaus näytä alkuperäiseltä niin kyllähän sen voi sanoa varmuudellakin, ettei maalaus alkuperäinen ole. Tämän huomaa vertaamalla kuvaan https://vaunut.org/kuva/23187. Nyt tietysti jää vielä epävarmaksi, uusittiinko maalaus vuoden 1958 koneistoremontin yhteydessä, jo ennen sitä vai vasta koneistoremontin jälkeen? Toisaalta P/H 91/92 aloitti vasta loppuvuodesta 1958 liikennöimään reittiä Helsinki-Haapamäki-Savonlinna ja vasta tämän jälkeen lienee Hr11 ollut Jyväskylässä tavanomainen vieras. Ennen vuotta 1958 olisi Hr11 voinut vierailla Jyväskylässä lähinnä P97/98:ssa, joka oli kulussa vain parikymmentä kertaa vuodessa. | ||||
![]() |
02.01.2012 22:47 | Petri Nummijoki | ||
Veturin maalaus ei näytä alkuperäiseltä, joten veikkaisin kuvan olevan kuitenkin koneistoremontin jälkeiseltä ajalta eli käytännössä vuosien 1958-1960 välillä otettu. Kesällä 1961 veturit eivät olleet enää Tampereen kierroissa. Juna lienee joko H92 tai sunnuntaisin kulussa ollut P98 Helsinkiin. Erinomaisen mielenkiintoinen kuva joka tapauksessa. | ||||
![]() |
30.12.2011 13:19 | Petri Nummijoki | ||
Nopein kohta oli juuri Urjalasta Toijalan suuntaan noin 7 km:n matkalla. Varmaan pidempäänkin olisi veturin puolesta onnistunut mutta noin kilometrillä 157 oli nopeusrajoitus 80 km/h. 120 km/h on mittauksissani saavutettu myös vähän ennen Loimaalle tuloa (kaksi eri ajoa ja molemmilla kerroilla 56 akselia). Lisäksi 120 km/h on saavutettu myös Sääksjärveltä Tampereelle tultaessa alamäessä, joskaan ei tuossa 2.6.2000 ajossa eikä muutenkaan Dr13-vetoisen liikenteen loppuaikoina, koska Perkiöstä lähtien oli silloin sn 80 km/h. | ||||
![]() |
30.12.2011 12:07 | Petri Nummijoki | ||
Kilometritolpista aikaa kellolla mitattaessa ei tilanne näyttänyt Turku-Tampere yöjunalla noin lohduttomalta, että jo 48-akselia olisi ollut Dr13-veturille liikaa. Kuvaan https://vaunut.org/kuva/71264 laitoin aikaisemmin tietoa yhdestä ajosta, jossa ko. juna 56-akselisella kokoonpanolla ajoi Humppilan ja Toijalan välillä 7 km:n matkan keskinopeudella 125,4 km/h ja Toijala-Tampere-välillä 5 km:n matkan keskinopeudella 120 km/h. Lisäksi tällä kertaa juna joutui noin kilometri Toijalasta lähtönsä jälkeen lähes pysähtymään tuntemattomaksi jääneestä syystä, joka hidasti Toijalan lähtökiihdytystä. Tampereella juna oli kyllä reilut 2 min myöhässä mutta tämä johtui mainitusta jarrutuksesta Toijalan jälkeen sekä siitä, että Tampereen ratapihalla oli Perkiöstä asti sn 80 km/h. Muuten juna pystyi ajamaan kiinni kaikki myöhästymiset, joita olivat noin 3,5 min myöhässä tapahtunut lähtö Turusta, Aurassa ollut nopeurajoitus sn 50 km/h juuri ennen pitkää 10 promillen nousua sekä sn 80 km/h rajoitus noin kilometrillä 157 Urjalan ja Toijalan välillä. Olen kyllä matkustanut muita kertoja samalla junalla, jolloin se on ollut pahasti myöhässä mutta varsinaisena ongelmana olivat silloin Turun satamaradan ruuhkat ja ainoastaan 3 minuutin aikatauluun varattu pysähdysaika Turun päärautatieasemalla, joiden vuoksi lähtö Turusta myöhästyi jo 10-15 min. Sitä tuskin olisi mikään veturi pystynyt ajamaan kiinni, kun Turun ja Tampereen välillä oli samaan aikaan useita nopeusrajoituksiakin. | ||||
![]() |
30.12.2011 11:26 | Petri Nummijoki | ||
Hr12-veturin kiihdytyskokeen tulokset julkaistiin Rautatieliikenne-lehdessä heti tuoreeltaan. Hyviähän kiihtyvyydet olivat tuon ajan mittapuun mukaan. 80-akselisen junankin kiihtyvyys vastaisi osapuilleen perusnopeutta 80 km/h, kun Helsingin paikallisjunien tyypillinen perusnopeus oli tuohon aikaan 64 km/h. | ||||
![]() |
29.12.2011 22:20 | Petri Nummijoki | ||
Utin kiihdytyskokeisiin osallistui 2201. Kilometreittäin (1, 2, 3, 4 km) ohitusajat olivat 20-akselisella 177,8 tonnin junalla 1 min 17,5 s, 1 min 59 s, 2 min 35 s ja 3 min 8 s. 40-akselisella 359,25 t painavalla junalla lukemat olivat 1 min 30 s, 2 min 18,5 s, 3 min 0,5 s ja 3 min 40,4 s. 60-akselisella 539,4 t painavalla junalla saavutettiin 1 min 42 s, 2 min 36,5 s, 3 min 23,5 s ja 4 min 9 s. 80-akselisella 716,2 t painavalla junalla ajat olivat 1 min 48 s, 2 min 45,5 s, 3 min 36 s ja 4 min 23,2 s. 20-, 40- ja 60-akselisten junien välillä erot olivat selvät mutta 80-akselinen juna ei kiihtynyt kovinkaan paljon hitaammin kuin 60-akselinen. | ||||
![]() |
29.12.2011 11:49 | Petri Nummijoki | ||
Minulle on jäänyt muistikuva 90-luvulta, että Dr13 kiskaisi 24-akselisen Turun pikajunan kutakuinkin täyteen matkavauhtiin (120 km/h) Perkiön ratapihan loppupäähän mennessä kellolla mitattuna eikä hyytynyt Sääksjärvelle noustaessakaan yhtään. 44-akselisella Dr13-vetoisella laivapikajunallakin vauhti oli jo hyvää (luokkaa 100 km/h) ratapihan päättyessä. 48-akselinen Dv12-parin vetämä yöjuna saavutti ratapihalla noin 90 km/h mutta pudotti ennen Sääksjärveä vauhtinsa vähän alle 80 km/h. Valitettavasti kunnollisia muistiinpanoja minulla on vasta aivan 90-luvun lopulta, jolloin taas Tampereen ratapihalla olleet nopeusrajoitukset sotkivat mittaukset. | ||||
![]() |
29.12.2011 10:54 | Petri Nummijoki | ||
Utin suoralla 1959 tehdyissä kiihdytyskokeissa 20-akselinen noin 180 t painava juna saavutti 4 km:n matkalla vajaat 110 km/h Hr12-vetoisena. 40-akselinen noin 360 t:n juna kiihtyi noin 95 km/h, 60-akselinen noin 540 t painava juna reilut 80 km/h ja 80-akselinen noin 720 t painava juna reilut 75 km/h. Teräsvaunu painoi täydessä kuormassa 70- tai 80-luvun varustuksessa noin 48 t, joten 8-10 kpl tarkoittaa 385-480 t junapainoa. Kun tätä vertaa edellä mainittuihin tuloksiin niin 2-3 km:n kiihdytyksen jälkeen vauhtia on paljon vähemmän kuin 110-120 km/h. Taitaa 20-30 km olla ennemmin matka, joka kului 120 km/h saavuttamiseen. | ||||
![]() |
23.12.2011 13:08 | Petri Nummijoki | ||
Tapio kirjoittaa aiheesta kuvan https://vaunut.org/kuva/41401 yhteydessä. | ||||
![]() |
23.12.2011 11:47 | Petri Nummijoki | ||
Säyseähkö tarkoittanee, ettei vauhti päätä huimannut mutta varmaan Vr12/Dr14 oli linja-ajoonkin oivallinen, jos tarvittiin sitkeää veturia? Kuulemma Kilon akkutehtaalle lyijyä tuoneet tavarajunat tahtoivat Sr12- tai Vv15-vetoisina jäädä Pasilan ratapihalta Rantaradalle johtavaan nousuun kiinni mutta Vr12 toi junan perille aikataulun mukaan. | ||||
![]() |
20.12.2011 15:33 | Petri Nummijoki | ||
Kunnossapitotason alentaminen lienee aina vanhenevien vetureiden kohtalo vetovoimalajista riippumatta. Tosin ei sen varmaan olisi pakko olla näin. Osoittaisi liikennöitsijältä hyvää asennetta, jos vetureita huollettaisiin viimeiseen käyttöpäivään asti. Sutiminen taitaa höyryvetureilla olla sen verran yleinen ilmiö, ettei välttämättä ole tahallista. Nykyajan museoajoillakin sitä joskus näkee jopa kuivalla kesäkelillä eikä museoveturia varmaankaan kukaan yritä rikkoa. | ||||
![]() |
19.12.2011 12:52 | Petri Nummijoki | ||
En tiedä syystä. Ehkä releasetinlaitteen asennustyöt yksinkertaisesti vain viivästyivät. | ||||
![]() |
19.12.2011 12:03 | Petri Nummijoki | ||
Eikös kauko-ohjaus valmistunut Vuolinkoa lukuunottamatta Kouvolan ja Mikkelin välille vasta 1963? Mikkelin ja Pieksämäen välille se valmistui jo 1962. Mutta tosiaan Voikoski jäi aluksi kauko-ohjauksen ulkopuolelle, koska siellä tehtiin rataoikaisua. Myös Mäntyharju jäi aluksi kauko-ohjauksen ulkopuolelle mutta siellä releasetinlaite saatiin käyttöön jo 6.9.1963. | ||||
![]() |
18.12.2011 19:37 | Petri Nummijoki | ||
Mainittu Tr1:n ajo lienee retken https://vaunut.org/kuva/69671 kaluston palautus Turusta Helsinkiin. | ||||
![]() |
15.12.2011 22:24 | Petri Nummijoki | ||
Kiitos. Poimitaan talteen tottakai. | ||||
![]() |
09.12.2011 17:48 | Petri Nummijoki | ||
Samoilla sanoilla voidaan toki tyrmätä esim. Dm4-vaunujen täydellistä hävittämistä harmittelevat. Mutta menneiden kaivelussa lienee taka-ajatuksena, että keskustelu hyvällä onnella päätyy jonkun päätäntävaltaa omaavan tietoon sillä seurauksella, ettei samoja virheitä tehtäisi uudelleen. | ||||
![]() |
09.12.2011 16:43 | Petri Nummijoki | ||
Minäkin olisin kyllä sillä kannalla, että 2234:n olisi saanut säästää, vaikka huonommassakin kunnossa. Museoveturitkin voivat tuhoutua onnettomuuden tai tulipalon seurauksena, joten yksi romukuntoinenkin olisi pahan päivän varalle parempi kuin ei mitään. Hr12 lienee eronnut edeltäjistään vaikuttavammin, kuin mikään muu veturi VR:n historiassa, joten tämä varmaankin kuuluu 10 tärkeimmän veturityypin joukkoon, joista pitäisi olla museokappale olemassa vielä 150 vuoden kuluttuakin. | ||||
![]() |
05.12.2011 12:16 | Petri Nummijoki | ||
Alkuperäinen Sv12-sarja (veturit 2501-2568) sijoitettiin uutena Oulun, Seinäjoen ja Pieksämäen varikoille, joskin muutamia vetureita oli tarpeen mukaan Etelä- ja Kaakkois-Suomessakin lainassa. Mutta ensimmäiset 26-sarjan Sv12-veturit olivat uutena Tampereen varikon vetureita. | ||||
![]() |
30.11.2011 11:47 | Petri Nummijoki | ||
Missä muuten Kouvola käytti veturia 1812? | ||||
![]() |
30.11.2011 09:58 | Petri Nummijoki | ||
Eikös kuitenkin 1962 Haminaan ja Kotkaan tullut Helsingistä Vv15-vetureiden tieltä vapautuneita Vr11-vetureita ja ensimmäiset Vv15-veturit tulivat Kouvolan varikolle vasta pari vuotta myöhemmin. | ||||
![]() |
21.11.2011 22:45 | Petri Nummijoki | ||
Vai olisiko ne ajettu Pasilasta? T1062 ja TK1066 olivat suoria (Oulu-)Tampere-Helsinki-junia, joilla ei ollut aikataulun mukaan edes pysähdystä Riihimäellä ainakaan kaikkina kausina. Toki onhan miehistökierto voinut mennä esim. Riihimäki-Tampere-Helsinki-Riihimäki. | ||||
![]() |
21.11.2011 21:45 | Petri Nummijoki | ||
Hr13-vetureilla ilmeisesti ajettiin 60-luvulla jonkin verran tavarajunia Helsingin ja Tampereen välillä, koska tällä rataosalla ehti sattua pari yhteenajoakin, joissa toisena osapuolena oli Hr13. Toisesta on maininta kuvan https://vaunut.org/kuva/4922 yhteydessä ja toinen sattui Hyvinkäällä kovana pakkastalvena 1966, jolloin Hr13-vetoinen T1062 törmäsi toisen tavarajunan perään. Lieneekö Tampereen kierto ollut juuri pyöräsorvissa tai takuukorjauksissa käynnin vuoksi? Muistaakseni jonkun kuvan yhteydessä oli mainintakin, missä junissa Hr13-veturit kiersivät ja millä aikataulukaudella mutta en löytänyt tähän hätään. | ||||
![]() |
21.11.2011 18:08 | Petri Nummijoki | ||
Kun Hr13/Dr13-veturit valmistettiin kahta ensimmäistä lukuunottamatta Tampereella ja Poriin oli raskas kiskotus valmistunut jo 1958 Tampereen suunnasta niin olisi yllättävää, jos Hr13 ei vuosien 1963-1966 välillä käynyt kertaakaan Porissa asti koeajolla. | ||||
![]() |
20.11.2011 12:00 | Petri Nummijoki | ||
Hr1- ja Tr1-vetureiden lukumäärät ovat väärässä suhteessa. Suomessa oli vielä 50-luvun lopullakin niin vähän pikajunia ja raskasta kiskotusta, että tuskin yli 30 Hr1-veturia olisi ollut mahdollista työllistää tälle sarjalle soveltuvissa tehtävissä. On siis aivan perusteltua, että Tr1-vetureita tehtiin 67 ja Hr1-vetureita vain 22. Tr2 ei varmaankaan pystynyt korvaamaan yhtä Tr1-veturia käytännön junaliikenteessä. Vaikka Tr2:lle sallittiin 20-30 % korkeampi junapaino niin vastaavasti ajosuorite tahtoi olla Tr1-vetureilla yli 50 % korkeampi. Siten esim. 10 Tr1-veturin korvaajaksi tarvittanee 12-13 kpl Tr2-vetureita. Deltic oli täysin epäsopiva VR:n tarpeisiin, koska se ei ole tarvarajunan vetoon käytännöllinen ja pikajunilla ajettiin 60-luvulla vain 110 km/h. Sen sijaan Vv15-16, Hr12, Sv12, Sr12 ja Vr12 olivat kaikki ilmeisen tarkoituksenmukaisia. | ||||
![]() |
18.11.2011 15:12 | Petri Nummijoki | ||
Nämä tarinathan vain paranevat koko ajan :) | ||||
![]() |
17.11.2011 20:16 | Petri Nummijoki | ||
Jälkikäteen ajatellen suurin virhe lienee, että yhdestä veturista yritettiin rakentaa kaikkiin mahdollisiin töihin soveltuvaa. Kun ensi vaiheessa oli tarkoitus korvata Dr12- ja Dr13-vetureita niin 6-akselinen linjaveturi (joku muu kuin Dr15) olisi ollut luontevampi valinta. Silloin painorajojen suhteenkin olisi jäänyt enemmän pelivaraa. |