Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
22.12.2020 17:46 | Tuomas Kraft | ||
| Onnettomuuden syy oli katkos tiedonkulussa. Kuurilan junanlähettäjä MM oli alun perin sopinut Iittalan junalähettäjä PU:n kanssa junien 64 ja 41 kohtaamisen Kuurilaan. Liikennetilanteen muuttuessa Riihimäellä toiminut junaohjaaja RK oli kuitenkin arvioinut tarkoituksenmukaiseksi siirtää kohtaaminen Iittalaan. RK oli tässä tarkoituksessa yrittänyt soittaa Iittalaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän jälkeen RK oli soittanut Kuurilaan, mistä hän olikin tavoittanut MM:n. RK kertoi kuulustelussa määränneensä uudeksi kohtauspaikaksi Iittalan sillä ehdolla, että MM saisi asian järjestymään. Kuulustelupöytäkirjan mukaan RK oli käyttänyt ilmaisua ”mikäli voit muuttaa”. RK oli niin ikään käskenyt MM:n ilmoittamaan muutoksesta Iittalan junaohjaajalle. Heti tämän jälkeen RK oli uudelleen yrittänyt soittaa Iittalaan todeten kuitenkin puhelimen olleen epäkunnossa. Puhelinyhteydessä oli ollut vikaa aikaisemminkin, ja RK oli 10.3.1957 raportoinut siitä. Vika oli ilmennyt siten, että junaohjaajan puoleisesta päästä ei ollut saanut yhteyttä linjalle ennen kuin jostakin linjalta oli soitettu junaohjaajalle. MM selostus RK:n kanssa käydystä puhelinkeskustelussa poikkeaa tietyltä osin edellä selostetusta. MM:n mukaan heidän välillään ei ollut ollut mitään puhetta siitä, että kohtauspaikka muutetaan ”siinä tapauksessa, jos ehditään”. MM:n mukaan RK ei myöskään ollut kehottanut häntä ilmoittamaan asiasta Iittalaan. RK ei myöskään ollut MM:n mukaan maininnut ilmoittavansa asiasta Iittalaan. Joka tapauksessa klo 9.26 juna 64 oli ohittanut Kuurilan aseman. Pian tämän jälkeen Iittalasta soitettiin Kuurilaan. ”Täältä meni 9.26”, oli PU todennut. ”Niin meni täältäkin”, oli MM:n vastaus kuulunut. Kyseessä on ollut eräänlainen ”sana vastaan sana” –tilanne. Tuntematta asian oikeuskäsittelyä Toijalan KO:ssa, veikkaan asian ratkenneen tuolloin voimassa olleiden VR:n säännösten (JtO?) nojalla. Oli tehty kahden liikennepaikan välinen sopimus junien kohtaamisesta, jota ”sopijapuolilla” ei (luonnollisesti) ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa. Tässä suhteessa ei voinut ollut merkitystä sillä, mikä lopulta sai toisen ”sopijapuolen” rikkomaan sopimuksen. Relaatiossa MM – PU molemmat ”sopijakumppanit” olivat vastuussa sopimuksen noudattamisesta. Todennäköisesti tällä perusteella MM tuomittiin rangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen. https://imgur.com/SIomZR9 |
||||