Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
26.11.2023 00:15 | Heikki Jalonen | ||
| Masinan moottori näyttäisi olevan peräisin KMZ K-750 moottoripyörästä. Samasta lähteestä ovat myös loistavaa tulevaisuutta valaiseva paiskari ja nopean edistymän tiellä olevia varoittava töötötin. KMZ on tietysti Kiovan moottoripyörätehdas, Ukrainassa siis. | ||||
|
24.11.2023 11:54 | Heikki Jalonen | ||
| Juuri tuota fraktioiden käyttöä "helpottamaan" on keksitty erilaisia numeroilmaisuja, kuten ruuvinumerot tai AWG-lankanumero. Kaikille lienee jo varmaankin tässä vaiheessa selvää, että näitä numerojärjestelmiä on määrättömän monta, ne ovat ehdottomasti erilaisia eivätkä keskenään millään tavoin yhteenvetoisia. Ja koon/numeron kasvusuunnan logiikka vaihtelee. Esimerkiksi, 1/8" (noin 3,25 mm) puuruuvi on numero 5. Ja kas, saman kokoluokan BA-ruuvi on myös nro 5. Mutta, se on puhdas sattuma, sillä BA-ruuveissa halkaisijan kasvaessa numero pienenee, puuruuveissa taas numeron kasvaessa halkaisijakin kasvaa. Vastaavasti, noin 1/8" (3,25 mm) AWG-lanka on numero 8; langan ohentuessa AWG-numero kasvaa. Kyllä meidän on paljosta kiittäminen Ranskan Suurta Vallankumousta. Jollei muusta, niin metrijärjestelmästä... |
||||
|
|
23.11.2023 11:48 | Heikki Jalonen | ||
| Tuumamitat elävät myös elektroniikkalaitteissa erittäin lujassa, täysin erottamattomasti itse asiassa. Tavallisten liittimien pinnijaot ovat tuumaisia, samoin tavalliset piirilevykoot. Ja jokaisessa modernissa elektroniikkalaittessa pääosassa olevat SMD-komponentit, niidenkin mitoitus on tuumapohjainen. Siksipä myös uusinkin älylätty on sisäiseltä mitoitukseltaan puhtaasti tuumamittainen... Tai kuten meillä Ilmavoimat: vuonna 1990 lenneltiin metrien korkeuksissa. Nykyään enää jalkojen korkeudella. |
||||
|
|
23.11.2023 08:22 | Heikki Jalonen | ||
| No jaa, kauppiaat tietysti jatkoivat myymistä Pipin Pienen kyynäröissä. Mutta sisäänostot tehtiin Kaarle Suuren kyynäröissä. Kauppa se on joka kannattaa... Myös jalka ja tuuma olivat usein regenttisidonnaisia. | ||||
|
|
22.11.2023 23:21 | Heikki Jalonen | ||
| Esa: kyllä. Mutta voi olla viisaampaa, että emme edes yritä perkata (edes lähes) kaikkia imperiaalisia yksiköitä täällä, siinähän loppuisi koko internetistä... | ||||
|
22.11.2023 23:13 | Heikki Jalonen | ||
| Paremmin venäjää osaavat voivat googlata laitteen kehittäjän, Daniil Treger (Даниил Трегер), jonka sukunimen mukaan tuo laitemalli tunnetaan. Ensimmäinen patentti on vuodelta 1912, siis jo ennen neuvostoaikaa. Tuo tähtimylly on tietenkin neuvostokehistelmä samasta periaatteesta. Tuo kippurainen ura laitteen sivussa on kapuloiden säilytysmakasiini, niitä mahtuu kojeeseen useampi kymmenen kappaletta. Kapuloiden varsipäät näkyvät ulospäin, joten niiden määrä on helppo todeta. Kapulassa on olakkeita, joten sitä ei voi vetää suoraan pois makasiinista, vaan se pitää kuljettaa pitkin uraa lukituslaitteen kiekolle, CCCP-tähti. Oikeanpuoleisessa laitteessa on yksi kapula makasiinissa sisällä. Kapuloiden olake-ura-kombinaatiot muodostavat yksilöllisen muodon, joka on lupavälille ja laiteparille ominainen avain. Laiteparin sisäiset haitat sallivat ainoastaan niille kuuluvien kapuloiden kulun. Periaatteessa kuten kaksi lukkoa, jotka toimivat samalla avaimella. Samaa muotoa ei saa olla samalla alueella tai yhteysvälillä. CCCP-tähti-kiekko on asennossa, jossa kapula saadaan ulos, mikäli luvan antava pää (vastaanottava liikennepaikka) vapauttaa sähköisen lukituksen. Samassa asennossa työnnetään palautuva kapula sisään. Kiekkoa pyöräytetään siten, että kapulan reikä tulee kello kuuden suuntaan, silloin kapula voidaan viedä eteenpäin makasiiniuraan. Pyöreä ura liittyy kapuloiden määrän laskuriin. Lupapyyntööön vastataan veivaamalla kammesta tuota keskellä näkyvää dynamolaitetta. Ampeerimittari näyttää silmukan virran ja ilmaisee myös silmukkavirran suunnan. |
||||
|
|
22.11.2023 17:53 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä ajat ovat tiukkoja ja elanto lujassa. Vaikuttaisi jopa siltä, että korvaukseen saantiin on sisältynyt peräti 15 vuoden karenssi... | ||||
|
|
22.11.2023 15:47 | Heikki Jalonen | ||
| Aijai. Kyllä Unionin väki prosenttinsa haluaa ja säännöllisen prosenttikorotuksen. Ongelma tulee kuitenkin eteen, kun lopputulemana aletaan lähestyä tai jopa ylittää 100% taso... | ||||
|
|
22.11.2023 13:32 | Heikki Jalonen | ||
| Ahaa, lyhyt etäisyys - vain kymmenen lenkkiä - tosiaan tekee mahdolliseksi lähetin sujuvan käytön. Mikä muuten on lähetin palkka teidän Yhtiössänne? 1s 3d päivässä varmaan enintään, korkeampi palkkio tuskin olisi sovelias kun matkakin on vain pari yardia... Mutta, kulkeeko poletti mukana lupajunassa, kuten tosielämässä olisi asia? |
||||
|
22.11.2023 13:10 | Heikki Jalonen | ||
| Vanhaa kadonnutta Toppilaa. Taustalla Paraisten Kalkin, myöhemmin Finnsementin siilolaitos. Purettiin vuoden 2012 tietämillä. Näyttäisi siltä, että vaunuun kuormataan siilosta irtosementtiä. Sitä tuli tuonne Toppilaan joko laivoilla tai junakyydillä. Junalla tavara tuli yleensä (tai ilmeisesti aina?) Kolarista, Äkäsjoensuun sementtitehtaalta. 1970-luvun Tuiran arki-iltoihin kuului Deeverivetoinen, noin 8 Soi-vaunun Kemin suunnasta saapunut juna, joka Tuirasta peräytettiin kohti Toppilaa ja edelleen salmen eteläpuolelle tuonne terminaalille. Saapuneen junan sementit purettiin pneumaattisesti alapurkuliitännöistä. |
||||
|
|
21.11.2023 23:12 | Heikki Jalonen | ||
| Ehkäpä jostain Intian suunnalta saattaisi niitä pajatsoja olla saatavissakin... Mutta, teillä varmaan lupapoletti siirtyy suojavälin läpi junan mukana, varmaan avovaunussa. Oikea poletti ei tietenkään mahdu noihin HO-kokoisiin vaunuihin kyytiin, sellainen on kai jotain neljä tuumaa ainakin halkaisijaltaan. Eli, kojeet pitäisi rakentaa pienoismaailmaan sopivissa mitoissa. Kaipa sen suojastuksen voisi toteuttaa myös tosi-tosi vanhaan tyyliin: lähettipoika kuskaa tarvittaessa poletin lähettävään päähän. Ehkä vapaaehtoisia saattaisi löytyä siihenkin puuhaan. Eihän matkaakaan ole pienoismaailmassa mailikaupalla... Tai sitten ihan perus-yksinkertainen sähkömekaaninen toteutus... Mahdollista, koska laitteiden fyysinen etäisyys on pieni ja mekaaninen yhteys laitteiden välillä on toteutettavissa. Mekaaninen yhteys (=pyörivä tai työntö/veto-välitanko) toimii tietysti osaltaan virtapiirin johtimena, samoin toimivat poletit ja paluujohdin. Jotta silmukka sulkeutuu, kojeissa pitää yhteensä olla paikallaan (n-1) polettia, yksi poletti on vapaana kulkemassa. Virtapiiri on tietysti poikki, jos kojeissa on paikallaan (n-2) tai vähemmän poletteja. Jos lähetetään useampia junia peräkkäin samaan suuntaan, lähettävä pää ottaa poletin kojeesta. Mutta, virtasilmukka sulkeutuu kun vastaanottava pää asettaa linjalta saapuneen poletin omaan kojeeseensa = linja on tyhjä. Polettien määrä (n) voisi olla luokkaa 7 kpl (pariton). Välitangon mekaanisen liikkeen mitoitus siten, että välitangon ja vastakokettimen etäisyys on välillä 1-6. Eli, 6 perättäistä saman suunnan lähtöä on enintään mahdollinen, sitten tarvitaan lähettipoikaa... Virtasilmukka tietysti ohjaa semaforiparia diodilla suunnatun solenoidikelan avulla, virtasilmukan virran suunta määrää. Virta kytketään napaisesti lähettäjän ohjauspainikkeella releen+pitokytkennän avulla (napaisuus eri eri päissä annetun ohjauksen kautta). Silmukan katketessa pito poistuu ja lähettävän pään siipi putoaa. Vastaanottavan pään lähetyssiipi ei nouse, koska virta ohittaa solenoidin kelan ohitusdiodin kautta. Näinhän se about oikeakin token block instrument toimii, mutta mekaaninen yhteys on korvattu sähköisellä lukituksella. Ja pari muuta lisävarmistustakin on kyllä. Poletteina tietysti H.M. 2p kolikot, vuosiluku kertoo mille välille se on voimassa... |
||||
|
|
21.11.2023 21:59 | Heikki Jalonen | ||
| Taidatte kuitenkin antaa merkkipoletin suoraan kädestä käteen, ilman pajatsoa? | ||||
|
17.11.2023 15:25 | Heikki Jalonen | ||
| S/S Starke oli ainoa jäävahvistettu junalautta Ruotsissa. Varmaankin tästä syystä se jatkoi liikenteen välittämistä Ruotsin ja Saksan välillä aina "suhdannekäänteeseen" saakka. Ollen tietysti poissa liikenteestä 1942 miinahaverin korjauksen ajan. Liikennettä Saksan ja Ruotsin välillä tietenkin oli, vaikkapa kuulalaakereita ja lomalaisia. Lomalaiset tosin eivät olleet turisteja, vaan enemmänkin sellaisia Lappland-pakettimatkalaisia. | ||||
|
|
17.11.2023 13:29 | Heikki Jalonen | ||
| S/S Starke oli SJ:n omistama junalautta. Rakennettu 1931 Kielissä, Saksassa (Deutsche Werke). Liikennöi aluksi Sassnitz-Trelleborg-reitillä. Vuodesta 1967 reittinä oli Tukholma-Naantali (-Turku). Lautan kiskosto oli 1435 raideleveydellä. Vuonna 1942 lautalle sattui miinaanajo Rügenin lähellä. Pelastustöiden jälkeen lautta telakoitiin ja sitä a pidennettiin, jolloin kolmeraiteisen kiskoston pituus tuli yhteensä 230 m. Korjauksessa myös koneita ja kattiloita muutettiin, ulkoisena merkkinä näkyvissä kaksi korsteenia. Alus romutettiin 1972 Ystadissa, Ruotsissa. |
||||
|
16.11.2023 15:21 | Heikki Jalonen | ||
| Linkin kuvasta näkyy, että kyseessä on tosiaan lämpökeskus/höyrykeskus. Sama rakennus näkyy myös ilmakuvassa, kuten myös junan lastaus/purkukatos. Ja samoin, näkyy selvästi, että kyselemäni vaaleat rakennukset kuuluvat myös Shellin terminaaliin. Eli, kiitoksia. Asia selvisi. |
||||
|
|
16.11.2023 14:07 | Heikki Jalonen | ||
| Tuolla Englantilaiskallion päällä häämöttää hyvin pieni rakennus, jonka yhteydessä myös jonkinlainen piippu. Lienee jäännös öljyvaraston ajoilta, höyrykeskus melkoisen varmaan; raskaan polttoöljyn käsittelyssä kun tarvittiin tehokasta lämmönlähdettä. Osaako joku seutujen tuntija kertoa, mitä toimintaa on ollut noissa kahdessa (huomiota herättävän kirkkaan vaaleassa) rakennuksessa välittömästi kallion takana? Ne kai eivät olleet teurastamoon kuuluvia? Voisivatko ne liittyä öljyvaraston toimintaan? |
||||
|
16.11.2023 13:58 | Heikki Jalonen | ||
| Jopa Finlandia-talokin (rakennusvaihe 1) on vielä hyväkuntoisen näköinen. Vielä, onhan se kuvaa otettaessa ollut vielä aivan uusi. | ||||
|
|
16.11.2023 10:41 | Heikki Jalonen | ||
| Ja betonikallion paras puoli: se kestää joka tapauksessa vain parikymmentä vuotta, sitten homehtuu ja voidaan purkaa pois. Tilalle tietysti jotain "ajan vaatimusten mukaista" liikerakentamista... | ||||
|
11.11.2023 17:16 | Heikki Jalonen | ||
| Juhana, kiitos tarkasta selvityksestä. Bussit olivat vielä 1990-luvullakin melkoisia yksilöitä, vanhemmista ajoista puhumattakaan. | ||||
|
|
10.11.2023 11:09 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös Sisun 1980-luvun busseissa ollut mieluimmin Voith Diwabus? Oliko Allisonia juurikaan? | ||||
|
|
09.11.2023 21:13 | Heikki Jalonen | ||
| Olihan se Armin vaihteisto eksoottinen - henkilöautossa, se kun oli 4-portainen Wilson-esivalintavaihteisto. Maineeltaan hieman huono vaihteistohan se oli, mutta enimmäkseen käyttäjien osaamattomuuden (ellei suoranaisen kyvyttömyyden) takia. Liian suurella vaihteella liikkeelle lähtö ja pienemmän vaihteen kytkennässä viivyttely eivät olleet Wilsonille hyväksi. Mutta, osaavissa käsissä erittäin luja ja toimiva vaihteisto. Mutta, Lättäväelle Wilson ei ole eksotiikkaa. Dm6/Dm7-moottorivaunuissa oli myös sellainen, tosin järeämmässä kaliiperissa ja toisinaan alunperin jopa viisivaihteisena. Myös Suomessakin aikoinaan yleisessä Leyland Leopard-bussialustassa Wilson oli tavallinen kaupunkibussin vaihteisto, hyvinkin pitkälle 1980-luvulle, ennen Volvo/MB/Scania/Allison/Diwabus/ZF- aikakautta. Lellu oli vaikkapa Turussa aikanaan hyvinkin tavallinen, siellä TLO:n Siniset syöksyivät ja Keltaiset Vaarat vaanivat Wilskin viheltäessä... |
||||
|
09.11.2023 20:50 | Heikki Jalonen | ||
| Muistelin tuota juttua ja tarkastelin muistin tueksi vanhoja reissukuvia. Ihan vanhan ajan filmille vielä otettuja, 1990-luvulta. Yhdessä kuvassa (Edinburgh, St Andrews Square) näkyy - melko heikosti - paikallinen postilaatikko, sellainen tuplamalli. Siinä on pelkästään kruunu, ilman monogrammia (jos olisi, se tietenkin olisi EIIR). Kruunu näyttäisi olevan laatikon kannen valussa kohokuviona ja sitä ei ole maalattu korostuksella, se on samaa punaista kuin kansikin. Kuvan pääaiheena ei tietenkään ollut tuo postilaatikko, vaan viereisessä risteyksessä valojaan odotellut vanhempi Norton. Malli sattui olemaan minulle niin tuttu, Big Four. |
||||
|
|
09.11.2023 15:59 | Heikki Jalonen | ||
| Armi on todella kaunis auto, monien mielestä eräs kaikkien aikojen hienoimmista brittivaunuista. Myös minulla on ilo yhtyä tähän käsitykseen. Malliltaan se on vauraampi Sapphire; ei mikään joka pojan kulkupeli. Ja mikä ihmeellistä: niitä tuotiin aikanaan myös Suomeen. Ei paljoa eikä suinkaan kaikille, mutta silti liikenteessä näkyvyyteen saakka. | ||||
|
09.11.2023 15:48 | Heikki Jalonen | ||
| Puhelinkoppi on tavattoman käytännöllinen, monin eduin verrattuna nykyisen aikamme lähmälättyihin. Paras puoli on, että se löytyy aina luotettavasti samasta paikasta, tarvitsematta suorittaa sen laajempia etsintöjä. Sosiaalisen median toiminnotkin pelaavat, kaikki tarvittavat lähijuorut on raapusteltu seinään tahi puhelinluettelon laitaan. "Need Non-Rationed Petrol? Ask Tommy!"... Ja mitäpä olisi kylä ilman tuota niin perin saarelaista koppia! |
||||
|
|
09.11.2023 15:39 | Heikki Jalonen | ||
| Minusta tuo vaikuttaisi paremminkin AEC Mammoth-vetäjältä. | ||||
|
|
09.11.2023 15:35 | Heikki Jalonen | ||
| Olikos muuten niin, että Skotlannissa ei postilaatikoissa käytetty kuninkaallista monogrammia? Kas siinäpä pienoismallin detaljitarkkuuden oiva mitta! Englannin puolellahan osaisimme ajoittaa tapahtumahetken sen perusteella: jos GVIR ollaan ajassa ennen vuotta 1952, jos EIIR niin sitten olemme 6.2.1952 jälkeisessä ajassa. |
||||
|
|
09.11.2023 15:20 | Heikki Jalonen | ||
| Mahtaakohan siinä olla AEC "Mammoth" toimittamassa Lontoon Tiiliyhtiön koeteltuja & perinteisiä tiiliä johonkin rakennushankkeeseen? Malliltaan sotaa edeltävältä ajalta, 1934 lähtien. Siis auto, ei tiilet. | ||||
|
06.11.2023 10:24 | Heikki Jalonen | ||
| Paikannimestä "Kilo" löytyy tutkimustietoa. Lyhyesti, nimessä viitataan jollain tapaa kiilamaiseen tai kapenevaan maastonmuotoon, lähtökielenä ruotsi. Lähteenä SLS, Svenska Litteratursällskapet i Finland: Ordet kil har en innebörd som kan passa i olika sammanhang, också i ortnamn. Det förekommer som för- och efterled och även ensamt i formen Kila såsom bynamn. Som jämförelse se ändelsen -a. Det betecknar kilformiga lokaler, främst vikar och sund, men också åkrar och andra skiften. Landhöjningen har gjort att kilformiga vikar har kunnat odlas upp med bibehållet namn. Harling-Kranck 1990:276 ff. o. hänv. Kijlaby 1543, Kiloby 1544, Kilo 1547 |
||||
|
05.11.2023 19:22 | Heikki Jalonen | ||
| Wynn's -kuljetusfirman Scammell Rigid Six asettuu kotoisasti vääränpuoleiseen liikennemaisemaan, aivan kuin pintti lämmintä alea sumuisen koleaan syyspäivään. Liekö se tuonut siltatyömaalle kuorman alati tarpeellisia XXXXL-pumpulipuikkoja... Taisit jopa löytää valmiin mallin firman väreissä? Wynns Ltd (ilman heittomerkkejä nykyään) on edelleen toimiva firma, perustettu jo 1863. Scammel ei ole aivan yhtä vanha, se näyttäisi olevan 1930-luvun puolivälin mallistoa. Wynns on erikoistunut hankaliin siirtoihin jo höyryvetokoneiden aikakaudelta ja lienee nykyään UK:n johtava alan toimija. |
||||
|
04.11.2023 00:13 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllähän tuo varsinainen outolintu ja vaikea tunnistaa. Mutta, se saattaisi olla MT-34 siltapanssarivaunun alusta-ajoneuvo, siltaosat poistettuina. Mutta tehokas vinssi tallella, varmaan hyvinkin sopiva monenlaiseen raivaustoiminnan voimavetoon. Ja armeijan varastoista ehkä mukavasti saatavilla ollut, kun Neuvostoliitossa 1970-luvuilla modernisoitiin pioneerikalustoa. | ||||
|
02.11.2023 22:10 | Heikki Jalonen | ||
| ZIL-130 siellä odottelee paloja syttyväksi... | ||||
|
23.10.2023 09:13 | Heikki Jalonen | ||
| Olipa mielenkiintoinen ja ainakin minulle uusi tieto, että myös Suomessa on kokeiltu venttiiliohjauksia höyryvetureissa. Venttiiliohjauksissa on useita hyötyjä verrattuna luistiohjauksiin: pienempi hyödytön tilavuus (sylinteri-luistikokonaisuuden hukkatila), laajoissa rajoissa valittavat avautumis- ja sulkeutumishetket (paisunnan mahdollisimman tarkka hyödyntäminen), höyryn kulun nopeampi avautuminen ja sulkeutuminen (lähes on/off- toimintamalli), pienemmänt lämpöhäviöt, pienempi koneiston kitka, vähäisempi sisäisen voitelun vaatimus jos tärkeimmät mainitaan. Haittojakin on: rakenne on monimutkaisempi, venttiilien liike on edestakainen ja luonteeltaan hakkaavaa (katsokaapa Finlaysonin Sulzerin venttiileiden ilmavaimentimia!). Corliss-koneissa (ja sen monissa seuraajissa) joissa oli kiertoluistit ohjauksessa osa ongelmista oli korvattu muilla ongelmilla kuten pesäkkeen hankalasti korjattava kuluminen. Tai Lenz-systeemi, joka oli desmodrominen eli kaikille Ducati-moottoripyörien ystäville tuttu hankaluus tarkkoine säätöineen... |
||||
|
|
21.10.2023 23:16 | Heikki Jalonen | ||
| Esalta tarkka huomio: kyllä, koneessa on Lentz-venttiiliohjaus (Lenz saksaa puhuvissa maissa). Varsinaista luistia ei siis ole, vaan höyryn jakoa säätelevät lautasventtiilit aivan isojen maakoneiden tapaan. Konesarjassa kokeiltiin jopa (viimeiset viisi veturia) jopa Caprotti-ohjausjärjestelmää; huonoin tuloksin, koneet muutettiin Lenz-systeemiin. Suomessa nämä venttiilikoneet eivät koskaan olleet edes kokeilujen asteella. | ||||
|
21.10.2023 17:59 | Heikki Jalonen | ||
| Ja paikka on Belfort, Ranska. Tuo on mainitun kaupungin rautatieasema. | ||||
|
17.10.2023 15:04 | Heikki Jalonen | ||
| Ollakseen amerikkalainen farmi, tuo vajassa piilotteleva traktori on perin merkillinen poikkeus: sehän on brittiläinen Field Marshall. Amerikkalaisen farmin arkeen kovin outo kuumapääkone (puolidiesel eli hehkukupumoottori) jonka tärkeimpiä etuja oli vielä bensiiniäkin halvempi polttoaine jota sitäkin kului vain vähän. Sylintereitä koneessa oli ainoastaan puolet siitä, mitä saman ajan amerikanfarmin peruskoneessa Johnny Popperissa oli tarjolla... Vaan kyllä Marshallissa oli yksi asia, joka varmasti kävi amerikkalaiseen ajatukseen: sen kanssa saattoi ihan syystä huutaa "Fire in the Hole" ja "Now I'm gonna Shoot"... Talon auto puolestaan on aidointa Farmamericanaa: Ford F-1 1948-52. Säästäväisyys on toki ollut kunniassa myös sitä ostettaessa, tarpeettomat lisähintaiset varusteoptiot kuten matkustajan puolen tuulilasinpyyhin ovat jääneet ystävällisen Ford-kauppiaan hyllyyn odottelemaan avokätisempiä ostajia... |
||||
|
06.10.2023 11:40 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo Kyrönsalmen lautta on edelleen olemassa. Nykyään dieselöitynä ja muutenkin uudistettuna. Nykyään M/S Kyrönsalmi eli Savonlinnan Kaupungin työalus. | ||||
|
05.10.2023 08:59 | Heikki Jalonen | ||
| Niinpä. Omassa ammattikirjastossani on edelleen aktiivisessa käytössä useampia Transpressin (VEB Verlag für Verkehrswesen, Berlin, DDR) julkaisemia rautatiealan kirjoja, sekä ison tien että raitiotien asioita koskevana. Paperinsa laadulta melko kevyttä ja keltaista, mutta asiasisältönsä puolesta painavaa, relevanttia ja tiukasti asiaan keskittyvää. Niissä ei myöskään ehdoteta ensimmäiseksi ongelmanratkaisuksi "ohjelmiston päivittämistä ja uudelleenkäynnistystä"... Transpress-kustantamo sinällään on edelleen olemassa, osana Paul Pietsch-kustantamoa, nykyään Stuttgartissa. Vanhoja DDR-aikaisia nimekkeitä kuitenkaan ei liene enää ole tilattavissa. Uusia rautateitä koskevaa kirjallisuutta sitäkin enemmän. Suositan. Webbisivunsa ovat "motorbuch.de". |
||||
|
|
03.10.2023 21:09 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvassa esiintyvän kaivupyöräkoneen, Bagger 1452, rakensi vuonna 1961 VEB Schwermaschinenbau Lauschammerwerk. Lauschammer sijaitsee eteläisessä Brandenburgissa, noin 50 km Dresdenistä pohjoiseen. DDR-kaudella tehdas kuului TAKRAF-raskaskombinaattiin. Tehdas toimii edelleen ja on (yksityistetyn) TAKRAF GmbH:n valmistava yksikkö, tuotteinaan mm. foorumin aihealueeseen sopivat rautatienosturit. Työvoimaa on toki paljon vähemmän kuin kombinaattien kultakaudella. Bagger 1452 aloitti ruskohiilen kaivun Phönix-kaivoksella lähellä Leipzigia, toimien siellä vuoteen 1968 jolloin kenttä suljettiin. Vuonna 1970 kone siirrettiin Berzdorfin kentälle (lähellä Görlitziä) eli nykyiselle sijoituspaikkansa seudulle, jossa se jatkoi hiilen louhintaa vuoteen 1997 saakka. Hiilen noston loputtua kone oli käytössä vielä louhoksen täytössä ja maisemoinnissa aina vuoteen 2001 saakka. Maisemoinnin tuloksena syntyi - paitsi metsän kasvatuspohjaa - myös kokonainen järvi, Berzdorfer See. Kone oli tarkoitus romuttaa urakan loputtua, mutta paikallinen vuorimiesten historiallinen seura sai sen säilymään muistomerkkinä. Koneen työpaino (siirtokuljettimineen) on noin 1950 tonnia, sähkökäytön teho 1650 kW. Kauhoja tuossa kauhapyörässä on 8 kpl, tilavuudeltaan 1.2 m3 kukin. Kaivupyörän kierrosluku oli 6.5 1/min eli minuutissa kone puraisi 52 kauhallista, joten teoreettinen kaivukapasiteetti oli noin 3740 m3 per tunti. Ehkä joku kysyy, onko tuo sitten iso kone? Varsin suhteellista. Takraf on valmistanut isompiakin, paljon isompia. Kuten Bagger 293 (vuodelta 1995) jonka työpaino (siirtokuljettimineen) on noin 14200 tonnia. Kone on edelleen RWE:n toiminassa Hambachin ruskohiilikentällä. Sillä siirtyy massaa noin 10000 m3 tunnissa, siis noin kolminkertainen määrä. Sähkötehoa siihen tarvitaan 16,5 MW, eli kymmenkertainen teho. Myös Krupp on valmistanut vastaavan kokoluokan koneita. Mutta, koska Takraf RB293 suunniteltiin jo DDR-kaudella, siitä tehtiin tietysti 10% suurempi. Ihan vain Erichin iloksi... |
||||
|
26.09.2023 15:15 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos E.P. Henschel-systeemi on minulle tuttu, kiitos juurikin Sinun lähettämäsi Phil Girdlestonen kirjan "Camels and Cadillacs" perusteella. Siksipä yritinkin hahmottaa tuosta veturista siinä SAR 25(C)-sarjan veturissa niin selvästi erottuvaa suurikokoista puhallinturbiinia, sitä löytämättä. Minä en tuon tekstikatkelman perusteella vielä saa varmuutta itse vetopuhaltimen toimintatavasta, mielestäni se jää vähälle selitykselle. Tuossa veturissa jotenkin vaikuttaisi olevan rakenteeltaan selvästi pienempi poistoimuri, mahdollisesti jonkin tyyppisen lamellimoottoriin perustuva, ehkä pakohöyryn sivuvirtaukseen sijoitettu. Tämän laittteen osa saattaisi olla näkyvissä nokikaapin sivulla. Varsinainen puhallinsiivikko tai vastaava lienee jossain kaapin sisällä. Itse tenderin tuuletuspuhallinjärjestelmä turbiinikäyttöineen on samankaltainen kuin SAR 25C-sarjassa, samoin esilämmittävä lisäysvesisäiliö ja varmaan myös siihen kuuluvat alas sijoitetut syöttövesipumput. Junan lämmitykseen, muihin toimintoihin ja vuotoina poistuva höyry on tietysti osaltaan korvattava lisävedellä. Veturissa ei ilmeisesti ole niin hienostuneita lauhteiden keruujärjestelmiä kuin SAR 25(C) sarjassa oli; jopa jarruejektorin poistolauhdetta kerättiin niissä talteen. |
||||
|
|
26.09.2023 13:21 | Heikki Jalonen | ||
| Savutorvi vaikuttaa kaksiputkiselta. Mikään Kylchap-systeemi se ei kuitenkaan voi olla, ei ole poistohöyryä eikä vuonna 1931 muutenkaan, saksalaista tekoa olevassa veturissa. Mitenkähän tässä veturissa oli vetopuhallin ratkaistu, lieneenö nokikaapin kätkössä poistohöyryturbiini-puhallin-koneikko? Vai käytettiinkö osa pakohöyrystä "hukkaan" vedon kehitykseen ja vain osa meni tenderille lauhtumaan? |
||||
|
24.09.2023 22:05 | Heikki Jalonen | ||
| Jos joskus satutte tuon Emman lähempää näkemään, niin pankaapa merkille nuo puskinlyhdyt: ne ovat ihan ehtaa Americanaa, sealed beamia myöten. Lienevät ainoat lajissaan, jotka Suomen rataverkolla tuikuttavat. Päävalonheittimet on jo saneerattu nykyaikaan ja LED-maailmaan. | ||||
|
22.09.2023 11:07 | Heikki Jalonen | ||
| Asetyleenipullohan siellä näyttäisi olevan, eli AGA-kaasuvalot. | ||||
|
19.09.2023 23:48 | Heikki Jalonen | ||
| Otsalevyssä näkyvä holkki lienee poistetun haitari-ylikulun yläkannattimen holkki. Kattoportaan muoto noudattelee poistuneen ylikulun palkeen kehyksen muotoja. Toisin kuin lähes kiinteässä kumimakkara-ylikulussa, palkeella ja sen kannattimella on oltava liikevaraa eri suunnissa. | ||||
|
19.09.2023 23:36 | Heikki Jalonen | ||
| Punaisella hyttirakenteella ja mustalla rovilla (puuta!) varustettu höyrylaiva on S/S Puhois, Kiteen Puhoksen ruotsinkielisen vanhan nimen mukaan. | ||||
|
15.09.2023 11:08 | Heikki Jalonen | ||
| E.P.: kiitos tarkasta täsmennyksestä arkistoon nojaten. | ||||
|
|
14.09.2023 22:47 | Heikki Jalonen | ||
| Nosturi on melkoisella todennäköisyydellä Grafton & Co, Vulcan Works, Bedford, Englanti, valmistama 5 tonnin höyrykäyttöinen kone. Saman firman suuremmat nosturit olivat 3-akselisella alavaunulla ja tukevammilla puomirakenteilla. Valmistusvuosi lienee jotain 1890-luvun puolta. Ketjujen käyttö taakan ja puomin nostoeliminä alkoi olla vanhahtavaa 1900-luvulle tultaessa, jolloin teollisesti valmistetut teräsköydet alkoivat vallata nostokoneita ja kaivulaitteita. Englantilaisessa koneessa "katos", "hytti" tai "konesuoja" eivät vielä edes 1900-luvun alkupuolella olleet mitään itsestäänselvyyksiä, koneen ostaja sai sellaisista ylellisyyksistä yleensä huolehtia ihan itse. Kelpo britti-koneenkäyttäjä (merenkulkijakansaa) kesti säitä ja suolavettä rajoituksetta eikä edes osannut kaivata mitään suojaavia kopperoita. Vielä vähemmän moisia suojia (ja varsinkin niistä aiheutuvia kustannuksia) tosin kaipasivat koneen omistajat, mukavalla klubillaan takkatulen ääressä ja brandya lasissaan... Kuvaa otettaessa kone on ollut jo melko iäkäs. Samoin jo melko pieni yleisiin rautatietehtäviin mutta tuossa louheen kuormauksessa ihan sopiva. |
||||
|
09.09.2023 10:55 | Heikki Jalonen | ||
| Petrin arvio aluskehyksen merkinnästä (--.45) vaikuttaa oikeaan osuvalta, Psl on helpostikin luettavissa. Kuvassa vaunu myös vaikuttaa hyvin ryhdikkäältä eikä kolhuja tai kupruja ole näkyvissä. Se siis lienee melko uusi eli niitä 44-46 valmistuneita. Kotipaikkamerkinnän puute saattaisi johtua noiden aikojen kovista muutoksista ja uudelleenjärjestelyistä kaikessa kalustokierrossa. Ehkä sijoitusta vain ei vielä ole ehditty määrätä? |
||||
|
|
08.09.2023 11:24 | Heikki Jalonen | ||
| Olisiko mahdollista, että kotiasema olisi ollut Viipuri? Ja sattuneen syyn johdosta tehtävä uudelleensijoittelu on vielä ollut vaiheessa? Mutta "Wi" merkintä varmuuden vuoksi peitetettynä, ettei uusi "omistaja" tuotakin haluaisi kotiuttaa. Kuten esimerkiksi kävi Viipurin konepajan irtaimistolle. Viimeistä sileää viilaa myöten... | ||||
|
07.09.2023 10:49 | Heikki Jalonen | ||
| Taustalla Turun Meyerin pikku-koljatti, 600 tonnin Kone (-cranes). Iso-koljatti (1200 t) jää kuva-alan vasemmalle puolelle. | ||||
|
04.09.2023 09:49 | Heikki Jalonen | ||
| Tuskin. Nimittäin, taustalla oleva Renault 8 tuskin on Gordini. Ne olivat harvinaisia myös vuonna 1970, Suomessa vielä harvinaisempia; Autorexin vahvasta tavoitetilasta huolimatta. Joten, tavallinen Renault 8S siellä neljine lyhtyineen luurailee. Vieressään toinen Ranskan herkku, Simca 1000. | ||||
|
03.09.2023 23:49 | Heikki Jalonen | ||
| Turkulaisittain voisi ajatella, että Ruskon Betoni on perin paikallinen yritys, sieltä Maskun suunnasta Raision takaa. Mutta kyseessä onkin Oulun Rusko, jossa firman toiminta alkoi 1980-luvun alussa. Etelä-Suomen toimintoja hoitaa Ruskon Betoni Etelä Oy. | ||||