Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
06.08.2021 12:30 | Heikki Jalonen | ||
| Oikein Esa muistelet. Googlaapa "VW 1303". Sen takalyhtyjä kuvattiin sanalla "norsunkorva". | ||||
|
06.08.2021 12:28 | Heikki Jalonen | ||
| Öljylamppu on, 10 linjan vakiomallia. Sähkövalon vaatimat kaapeloinnit eivät varmasti mahtuneet vähäliikenteisen ratapihan niukkoihin investointeihin. | ||||
|
|
05.08.2021 19:26 | Heikki Jalonen | ||
| Ettei kuitenkin olisi Fiat 500? Paljon harvinaisempi kuin 600, mutta oli niitäkin. Takapellityksen muoto on vähän luiskamainen, toisin kuin 600:mallissa, jossa se oli tasaisen pyöräkkä. Myöskään 500 ja pikatie eivät oikeastaan edes kuulu samaan lauseeseen... Voisi myös spekuloida, että olisi ollut hyväkin sijoitus ostaa VW Typ2 Sonderbus joskus vuonna 1958 - ja pistää se tiiviisti jemmaan. Ja myyntiin, nyt kun niistä kiljutaan älyttömiä hintoja, kaikkein surkeimmastakin metsäraadon jämästä. Kastenvagenitkin ovat hinnoissa hirmuisissa. Paljonkohan Sotheby saisi puristettua huutoja mintistä yksilöstä? Mallien hintasuhteista: vuonna 1965 VW 1200 DeLuxe (Typ 1) maksoi 6500 mk. Vastaavasti, 8 hengen bussi (Typ2 mutta ei Sonderbus) maksoi 10755 mk vuonna 1964. Luksullinen Sonderbus maksoi (1965) 12500 mk. Kaikki olivat autoverollisia henkilöautoja. Verottoman pakettiauton (Kastenvagen tai lavamalli) hintaa noille vuosille en tähän löytänyt, mutta se lienee ollut luokkaa hieman alle 7000 mk. Tärkeätä on huomata mikä on verollinen ja mikä veroton auto, 1960-luvulla verotus oli Suomessa autoilun kysymys 1 ja A. Kaikki muu (kuten liikenneturvallisuus tai tiestön laatu) olivat sen rinnalla merkityksettömiä detaljeja... |
||||
|
05.08.2021 18:46 | Heikki Jalonen | ||
| Sähköjä ei vielä ole, painovoimainen Autolux-petroolilamppu roikkuu tolpassaan. Lampun varjo kertoo, että aurinko paistaa kesäisissä korkeuksissa. Rakennukset ovat uusia, vielä hirsipinnalla. Vaakahirsirakenteeseen lautavuoraukset lyötiin aikaisintaan parin vuoden painumisen jälkeen. Myös piippujen pellitykset ovat vielä melko puhtaita, eivät ole ehtineet kovasti nokeentua. Siten voisin yhtyä Jukan arvioon, kesä 1915. |
||||
|
24.07.2021 12:12 | Heikki Jalonen | ||
| Ford A-malli tuli saataville vasta vuonna 1927, kuorma-autona (malli AA) vasta 1928. Konepeiton perusteella, nuo ovat T-kautta. Mutta, varsinainen kysymys onkin: onko perustana T-henkilömalli vaiko TT-kuormavaunu? Perä on noissa korkealla, se puhuisi TT-alustasta, joka oli suoraselkäinen, aivan nykyajan kuorma-autojen tapaan. Mutta, TT:ssä oli todella hidas 1:7,25 RUUVIperä, jolla nopeutta kelailtiin enintään 25 km/h, eteenpäin ajon vaihteilla. Hitauden lisäksi, ruuviperä soveltuu huonosti vapaana hinaamiseen (kitka suuri ja kuluminen epänormaalia). TT:n vaihteisto oli samanlainen kuin T:ssäkin: planeettarakenteinen, kaksi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Puolittavia lisälaatikoita oli TT:hen saatavissa jopa Ford-organisaation kautta. Olettaisin, että myös suunnanvaihtolaatikoita olisi voitu kokeilla, ei mitään varmuutta kuitenkaan. Ellei sellaista olisi ollut, eivät Fordin eteenpäinajon nopeudet sovi samoihin kierroslukuihin kuin taaksepäin ajossa. Nopeuden ja tehon säätö olisi siis vaatinut molemmissa päissä eri kierroslukuja moottorista. Laaja kierroslukualue ei ollut T-perheen pääominaisuuksia. Muistetaan vielä T- ja TT-mallin vaihteiston omalaatuinen käyttö: polkimia oli kolme kappaletta. Vasen poljin: pohjassa, 1-vaihde kytketty, väliasennossa vapaa, nostettuna 2-vaihde kytketty. Keskimmäinen poljin: pohjassa, peruutusvaihde kytketty. Oikea poljin: jarruista kuuluu laahaavaa ääntä (ehkä myös hidastuvuutta havaitaan). Käsijarrun ollessa kytkettynä vaihteisto oli aina vapaalla. Jarrut kaikissa T-malleissa oli taka-akselilla, rumpurakennetta. Pysäköintijarru oli vaihteiston yhteydessä. Etujarrut olivat Hoppa-Hessun mielestä täysin tarpeettomia, vauhtihurjien erikoispajojen tekeminä niitä toki sai. Kuten sai melkein mitä vain, kansiventtiilimuunnoksesta Fergusonin traktoriin ja kaikkea siitä väliltä. Juuri T-mallin ympärille kehittyi hillittömän valtava tarjonta jälkivarustuksesta. Eipä siis pidä ihmetellä, että joskus 1920-luvulla ajokortissa mainittiin erikseen, että henkilö SAA KULJETTAA Ford-automobiiliä... Omia johtopäätöksiäni: Ensiksi, vaunu oli rakennettu T-mallin (henkilövaunu) pohjalle, tavallinen lautaspyöräperä, vapaana hinaaminen sallittua. Nopeuskin suurempi, noilla kiskopyörillä ehkä jopa 50 km/h (teoriassa...). Toisekseen: vaunuja oli TARKOITUS ajaa perät-vastakkain siten, että vain etupään moottori veti, toisen ollessa vapaalla (=vasen poljin puoliväliin lukittuna, siis vaihteisto vapaalla) ehkäpä myös moottori sammutettuna. Jos moottori olisi tehnyt työtä, jäähdytysvaikeudet olisivat varmasti olleet jatkuvia. Hopassa ei ollut vesipumppua vaan termosifoni-systeemi, syylärissä moottoriin päin vetävä tuuletin. Tehon puute lienee ilmeinen ongelma, ehkä myös kitkapaino ainoalla vetävällä akselilla vaikka Raahen seutu melko tasaista onkin. |
||||
|
24.07.2021 11:18 | Heikki Jalonen | ||
| "Hattis No Go!" | ||||
|
12.07.2021 11:49 | Heikki Jalonen | ||
| Kun nykyään katselee ratojen varsien maisemia, on vaikea uskoa, että reilut 40 vuotta sitten oli vielä olemassa tämän näköisiä miljöitä. Kuvasta voi oikein aistia, miten vakaan tasaista menoa siellä joskus elettiin. Paimiolaisten isäntämiesten vankan askeleen tahdissa, hätiköimättä. Tapiolta taas hieno kuva! Panda-reklaami kertookin siitä, että Paimion Kauppaosuuskunta kuului SOK-ryhmään. Taaempana näkyy toinen makasiini, se lienee jonkin yksityisen (nimikauppiaan) varasto. Kuvan ottovuonna Paimiossa toimi vielä myös paikallinen Edistysmielinen osuuskauppa, Osuuskauppa Kerhola, myöhemmin osana turkulaista Osl. Tarmolaa. |
||||
|
26.06.2021 13:18 | Heikki Jalonen | ||
| Miten täydellisen ajoitusmerkitön kuva! Jollei Tapio olisi merkinnyt kuvauspäivää, voisimme arvailla kuvausvuodeksi helposti vaikkapa 1923... | ||||
|
26.06.2021 13:11 | Heikki Jalonen | ||
| A-C 645 esiteltiin 1965, valmistuksessa tuossa muodossa vuoteen 1972. Moottori oli A-C:n oma 3500-sarjan kuutosdiesel, yksi ensimmäisistä laajasti käytössä olleista turboahdetuista maanrakennuskoneiden moottoreista, ilmoitetulta teholtaan 150 hp. Vakiokauha oli 1,9 m3 (2,5 cu.yd). Koneen työpaino oli noin 11400 kg (25000 lbs), riippuen varusteista, renkaista ja lisäpainoista ym. Kuvan kone on melko siisti, mallinumero uudempaa tyyliä (noin 1968->). Takarenkaat ovat melkoisen kivensyömät, eturenkaat lienee jo kertaalleen vaihdettu. Myös kauhan kyljet kertovat kovemmasta käytöstä. Voisi arvata, että kone on ollut töissä juuri Pasilan ratapihan laajennustyömaalla, ehkäpä murskeen kuormauksessa tai muussa ratapohjatyössä. Louhe syö rengasta. 1972 esiteltiin malli 645-B. Sittemmin A-C kuormaajamallit jatkoivat Fiat-Allis-mallistossa vuoteen 1981. Nykyään niiden perillismerkki on Case (CNH-konsernin tuotelinjoja). Tuota Tractomotive-linjan konetta lienee tehty kaikkiaan 6000...7000 kpl. A-C koneiden Suomen maahantuoja oli Konekesko. A-C oli aikanaan suosittu merkki myös meillä, nykyään jo harvinaisempi, ainakin töissä. Silloin tällöin vielä pihakoneena tavattavissa. |
||||
|
23.06.2021 19:25 | Heikki Jalonen | ||
| Huomatkaapa nuo letaalit laitojen ala-asennon stopparit! Varmasti kovinta mahdollista jousiterästä. Eipä huvittaisi joutua tuon kanssa vaihtötöihin ahtaaseen paikkaan... | ||||
|
13.06.2021 12:36 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo malliveturi edustaa tyhjöjarrujen aikakautta, mallissa on jopa selvästi nähtävissä etupään tyypillinen "hanhenkaula"-mallinen jarruletku. Letku on kytkemätön, vaunussa (vaunun pienoismallissa) ei ole vastajohtoa. Junan läpijarrullisuus riippuu siten vain mukana olevien vaunujen jarrullisuudesta, joko täydelliset jarrut tai läpimenevä jarrujohto. Kaluston ikä korreloi. Ilman läpimenevää junajarrua junan nopeus oli rajoitettu 25 mph. Hidasta menoa. Höyryveturissa ei tarvita mitään mekaanista ilmapumppua kun käytössä on tyhjöjarrujärjestelmä. Jarrujen irrottamiseen tarvittava tyhjö saadaan aikaan hyvin yksinkertaisella ja kompaktilla höyryejektorilla, ihan ilman liikkuvia osia. Dieselveturien kaudella - jopa Britanniassa - oli linja-ajossa poikkeuksetta käytössä läpijunan jarrut, aiemmin tyhjöjarruina (yhteensopivuus runsaaseen vanhempaan kalustoon) ja myöhemmin tavallisina Westinghouse-tyyppisinä paineilmajarruina. Dieseleiden aikakaudella ei päälinjojen ahtauteen olisi enää voitu edes ajatella hitaita jarrtuttomia junia. Vain pienimmät ei-linja-ajoon tarkoitetut järjestely- ja teollisuusveturit saattoivat olla ilman junajarrulaitteita. Moottoriveturissa vaadittiin mekaaninen ilmapumppu, olipa kyse kummasta tahansa systeemistä. Tyhjöjarru alkaa olla vakioliikenteessä väistyvää teknologiaa, silti monella osuudella edelleen käytössä. Intiassa ja monessa muussa brittiläistä perintöä kantavassa maassa ne ovat edelleen valtateknologiaa. Se on sitten aivan toinen tarina siitä jarrumiehestä ("guard"). Juuri Britanniassa hän saattoi siellä junan lopussa matkustellakin, vaikka junassa olisi ollut mitkä jarrut hyvänsä. Kyse oli myöhempinä aikoina ennen kaikkea ammattiliittopolitiikasta, asiaan vaikuttivat muut syyt kuin tekninen järkevyys... Kuriositettina mainittakoon, että Transtech toimitti vielä vuonna 2001...2002 Irlantiin (IE) konttivaunuja, joihin - yhteensopivuussyistä - tuli läpimenevä vakuumijohto. Itse vaunut olivat muutoin normaaleilla SAB-ilmajarruilla. Joten, hitaasti väistyy tyhjöjarru Euroopassakin. |
||||
|
|
13.06.2021 01:40 | Heikki Jalonen | ||
| Ahaa. Austin K8 (1947...54) pakettivaunu on jo ehtinyt paikalle vaikka miljöö ei aivan valmis olekaan. Kokoluokka 25 cwt (=noin 1250 kg) kantavuutta. Äärimmäisen brittiläinen koje. | ||||
|
13.06.2021 01:15 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo kuvan tiilitehdas oli Eurajoella, länsimurteiden kovassa ytimessä suorastaan. Siksipä siis tiilejä. Ehkäpä myös George Herriman via Soile Kaukoranta vaikuttaa minun kirjoitustapaani, mutta siitä itse vastaan. Kun en ole mistään kotoisin... |
||||
|
12.06.2021 21:00 | Heikki Jalonen | ||
| Lada ja Moskvits ovat aivan eri autoja, niitä ei pidä missään tapauksessa sekoittaa toisiinsa. Lada (vientinimi Lännen markkinoilla paitsi Ruotsissa) tai Ziguli on passissa olevalta nimeltään VAZ, Volgan Autotehtaan mukaan. Moskovalainen (tuttujen kesken Mosse) on puolestaan Moskovassa toimineen MZMA, myöhemmin AZLK-tehtaan valmiste. Eräitä malleja tehtiin muuallakin, muun muassa Izhevskissä. Kalasnikovien ohella siellä tehtiin IZh-lavapakua, myös Suomessa myynnissä ollutta. Ensimmäinen myyntierä Ladoja saapui Suomeen jo alkuvuodesta 1970. Tarkka päivämäärä ja kappaleluku on hämärän peitossa, ehkä Lada-spesialistit saattaisivat tarkentaa? |
||||
|
|
12.06.2021 19:15 | Heikki Jalonen | ||
| Hrrr, kylmää ja huurteista. On varmaan joulu-tammikuuta, valo on kovin vaisua ja lunta vielä melko vähän. Mutta, Saab 96, Mosse 408 (Elite 1300) ja VW Kupla eivät pimeää, lunta ja pakkasta säikähdä. | ||||
|
|
12.06.2021 19:07 | Heikki Jalonen | ||
| Ei ole nykyvaatimuksessa tuo radanpiston kuormauspaikka. Toisaalta, entisempien aikojen tiilenkärrääjät eivät juurikaan lueskelleet standardeja, direktiivejä, normeja tahi muita hallinnollisia määräyksiä. Kärräsivät vain tiilejä, olipa tasaisempaa tai kuoppaisempaa. Pahimpien kurujen yli mentiin kapoisilla & heppoisilla lankongeilla. Kuvassa taitaa näkyäkin muutama sellainen. Eihän tiililetka painakaan kuin nelisensataa kiloa, mikäs juttu taitokärrääjälle semmoinen oli... Vaan tiilikärry oli kaksipyöräinen, lankonkien raideleveys piti olla just tasan eikä vain melkein. | ||||
|
04.06.2021 17:17 | Heikki Jalonen | ||
| Ah tuota Hankoniemen aurinkoa! Jotenkin vaikuttaisi, että valo on siellä aina erikoisen kirkasta - vaikka jokunen tehdas vielä kuvan oton aikoihin sauhutteli myös noilla seuduilla. Ehkä niiden sauhut olivat läpinäkyvämpiä jos verrataan vaikkapa saman ajan Äänekoskeen. Toki, raikkaan merelliset tuulet saattavat myös asiaan vaikuttaa. Kuvassa näkyvissä kulkuneuvoissa ei luultavasti ole ainoatakaan ilmastointilaitetta, missään muodossa. Ei veturissa, ei vaunuissa. Eikä ainoassakaan autossa. 1990-luvun lopulla A/C oli vielä aika harvinaista herkkua, enimmäkseen amerikanautojen (jos toimi) ja vain vöyreimpien eurojen erikoisuuksia. Tai perheautoluokassa lähinnä muutaman yllättävän korkeaa varustetasoa tarjoavan Nissanin hienoutena. Mutta, ei vielä jokapäivän perheutoissa eikä Toyotoissa, Suomen karuissa oloissa. Jokusessa premiumissa saattoi myös olla, varsinkin jos se oli vasta melko hiljakkoin kunnolla alkaneen uustuonnin hedelmiä. Suomi-veholaisesta hinnat-alkaen perus-bemusta säälaitteistoa sai edelleen hakea. Kuvassa ei näy edes sitä 90-luvun ubiikkia Chevrolet Caprice Classicia (80-lätkineen), ässämesestä puhumattakaan. Opel Kadett B ei ollut viilennetty, ei missään (paitsi talvella). Tuo J-70:nen olisi saattanut ollakin, mutta ei Suomessa Korpivaaran tuontina sekään, mutta YK-tuliaisena kyllä. Muut kuvan Opelit, Rellut sun muut olivat ilman "ilemanaikusia" herkkuja. Mutta niin vain meni vain kymmenisen vuotta ja kas: ilmastointi alkoikin olla (uusissa) autoissa jokseenkin vakiovaruste. Tilaamisen takana oli jollet halunnut, ehkä jopa lisähinnnalla. Nopea oli muutos, sekä autokannassa että myös kuluttajien vaatimuksissa. |
||||
|
28.05.2021 11:53 | Heikki Jalonen | ||
| Mutta, tämähän on aivan loistava kuva - miten surrealistinen tunnelma! Kuin suoraan kammottavimman kauhuelokuvan mustavalkoinen stilli. Kuten vaikkapa vielä tekemättömästä mustavalkoisen ekspressionismin hyytävästä helmestä "Der Klosferatu"... Nykykuvaajatkin hakevat usein samaa tunnelmaa, yleensä shoppailemalla ja muilla digitaalisilla keinoilla. F.W.Murnau ei tarvinnut sellaisia keinoja. |
||||
|
16.05.2021 00:43 | Heikki Jalonen | ||
| Ehkäpä nuo ullakon akkunat sittenkin ovat alkuperäistä mallia: https://vaunut.org/kuva/145249 Ettei vain olisi sama lasimestari ollut töissä myös täällä? Eiväthän nämä kaksi kuvaa samaa rakennusta kuitenkaan esitä? |
||||
|
10.05.2021 10:12 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvasta voi tosiaan päätellä, että "sivistys" on kävelymatkaa lähempänä. | ||||
|
10.05.2021 10:09 | Heikki Jalonen | ||
| Postin Ford Transit myös kuvassa mukana. Lätän kyydissä siis kulki myös postia, varmaan on poimittu lähtevät Oulu/pohjoinen kaikilta postia lähettäviltä liikennepaikoilta. Junalla oli toki pysähdyksiä tietysti vielä useampia: Oulua edeltävä Tuirassa. Sitä edelsi luultavasti Pateniemi, sitä ennen Kello ja Haukipudas. Ja ties kuinka monta muuta. Sattuuko jollakulla olemaan tuon kauden aikataulua? Ja tuliko siihen radikaaleja muutoksia juuri tuon kuvan ottamisen aikaan, kesäkuun 1979 alussa? Sinisen vaunun kyljessä kadonnutta mainontaa. Kukapa kohta enää edes uskoo, että tupakkaa sai tosiaan joskus propagoida - ja vieläpä julkisen valtion laitoksen myymillä pinnoilla! |
||||
|
10.05.2021 09:55 | Heikki Jalonen | ||
| Voi, voi. Kiinnitys on juuri tuon vaunun heikoimmasta paikasta. Telistä. | ||||
|
04.05.2021 09:00 | Heikki Jalonen | ||
| Pressun peittämä auto on tosiaan outo tapaus. Mutta, kaikki outo on normaalia koska Neuvostoliitto. Jos Neuvostoliiton rajan yli vietiin maahan 1 kpl ulkomaalaisomisteista autoa, niin sieltä piti aikanaan (*) myös poistua 1 kpl autoa. Vaatimus täyttyy myös, jos poistuu 2 kpl auton puolikkaita. Ehkä tuo auto on kärsinyt palovaurion. Tai sitten kyseessä voisi vakavampaan kolariin osallisena ollut autoyksilö. Joka ehkä on osittain myös vapautettu irtoavista osistaan seisoessaan odottamassa "hallinnollisia toimenpiteitä" (**) jossain tutkintahäkissä. Auton takaisintuonnin syynä voi tietysti olla myös (suomalainen) vakuutusyhtiö: korvausrahat irtoavat vain hylsyä vastaan. (*) Poistumisen ajankohta vielä tapahtumattomassa tulevaisuudessa oli määrätty pitkällisen byrokraattisen prosessin tuloksena, kirjattu bumagoihin, sinetöity leimoilla (suorakaiteenmuotoisia) ja arkistoitu huolella. Poistuvan ajoneuvon piti ehdottomasti olla sama autoyksilö, numerot varmasti tarkastettiin. Jos poistuminen ei onnistunut aikoja sitten lukittuna määräaikana, koko byrokraattinen koneisto meni rikki ja lukemattomat viranomaiset tulivat hyvin, hyvin vihaisiksi. (**) Tarkoittaa: kolarin syyttömät osapuolet pidätettiin "tutkinnallisista syistä", jotta he eivät "vaikuttaisi todisteisiin". Syylliset ja muut rosvot olivat tietysti ulkona ja puuhailemassa omia "kombinaatioitaan", kuten vaikkapa askaroimassa himoittujen länsiautojen II-osakaupan parissa. |
||||
|
|
03.05.2021 23:53 | Heikki Jalonen | ||
| 40 oktaania on ehdottomasti sopivin prosenttiluku, vähemmän menisi jäähän ja enemmän syttyisi palamaan. Sitä kun tankkaa "sto gram" niin jopa alkaa masina surraamaan ja kuolleetkin sielut täyttävät norminsa (ainakin kun normirovkassa tuloksia lasketaan)... Lyijyllähän (lyijytetraetyyli) ne oktaanit nousevat. Esimerkiksi juuri lentobensiiniä varten. Se oli Neuvostoliitossa strateginen tuote, jossa laatu oli varmasti kohdallaan. Ainakin siihen saakka, kunnes yölliset kemistit "kompensoivat spontaania haihtumista" petroolilla, vedellä tai ties millä. Ei kylläkään vodkalla, jotain rajaa. Reijo Mäkipää muistelee (Mobilisti 3/2020) kesällä 1975 tehdyllä Neuvostoliiton automatkalla tankatun hienointa paikallista menovettä, 95 oktaanista. Sitä hänen Jeep Commando Wagoninsa 3,8 L kuutonen käytti mainiosti. Ja melko runsaasti, asuntovaunu kun oli perässä. Mutta, suuressa maassa bensaa riitti, maahan saakka. Lada 2101 (vientimallit) about 1971...73 muuten vaati 98 oktaanista bensaa. Sangen nurinkurista tai sitten täysin loogisen doktriinin mukaista. Virranjakajan kyljessä tosin oli messinkinen nuppi, joka ohjekirjassa mainittiin "oktaaniluvun säätimeksi", sytytysennakon hienosäädöstä oli kyse. Se vaikutti lähinnä siihen, millä kierrosluvulla nakutus alkoi. Ja se alkoi, jos tankissa oli 96:tta. Todellinen syy vientiautojen polttoainevaatimukseen oli varmasti puristussuhde = erilaiset männät tai palotilojen koko. Voimaa vientiin. |
||||
|
03.05.2021 23:21 | Heikki Jalonen | ||
| Komea on! Nyt mukana myös Kromi! Vielä kun kuvauspaikaksi olisi voinut ottaa Sioux Falls, Minnehaha County, South Dakota. Se sopisi teemaan ja Hiawatha-nimen historiaan. Ongelma tosin on, että se ei ole The Empire Builderin reitillä... Seuraava vaunu taitaa olla Vista Dome Car, liekö entinen GNRR? |
||||
|
03.05.2021 22:59 | Heikki Jalonen | ||
| Muotoilu on tyylikkään virtaviivaista, takana voisi toki olla reilut siivet ja hieman ehkä kromia. Silti tässä näyttää olevan vain yksi (1) sylinteri ja kiehutusjäähdytys. Kuvassa näkyvä jäähdytin on suoraan kiinni sylinterinkannessa, jonka näkyykin sytytystulppa. Moottori on tietysti makaavaa mallia ja bensiinillä toimiva. Iskutilavuutta en tiedä, mutta lähdetään arvaamaan sellaiset terveet 75 cid. Siis noin puolikas John Deere B-mallin masiinasta. | ||||
|
03.05.2021 21:20 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos Markku ajoituksesta, suoritusarvoista ja linkistä. Tutkittava on. | ||||
|
|
03.05.2021 21:14 | Heikki Jalonen | ||
| Valuutalla ja oikean värisillä kupongeilla sai, "erikoishuoltoasemalta". Josta ei ruplilla saanut mitään, ellei sitten ollut tosi jyryjä bumagoita. Tai sitten "organisoimalla": lentobensiiniä suoraan järjestelykykyiseltä toimittajalta, ehdottomasti huomiota herättämättä. Siinäkin kaupanteossa valuutta oli valttia. Käyn jossain välissä läpi Mobilisti-arkistoani. Viimeisen parin vuoden aikana on tainnut olla pari...kolmekin artikkelia neuvostoautoilun arkipäivästä. Kommentoin lisää, jos löydän mainittavaa. Muistelen, että myös polttoainehuoltoa ja varaosien "jakelua" käsiteltiin. Apropå muuten Esa: mitäpä arvelet, paljonko oktaaneja vaatikaan vientiin toimitettu Lada 2101 ensimmäisissä vuosissaan? Vastaus voi olla yllätys. Asia oli varmaan yllätys myös sitten myöhemmin 1990-luvulla , kun Suomesta vietiin Ladoja takaisin Venäjälle - jossa oktaanit olivat edelleen hakusessa. Venttiiliremontteja piisasi, kunnes vientimallin salaisuudet avautuivat paikallisille avtorjemont-spesialisteille. |
||||
|
|
03.05.2021 17:53 | Heikki Jalonen | ||
| Koneen toimittaja Bucyrus Erie. Vuosikerrasta ja nostoarvoista ei tähän löydy tietoa. | ||||
|
|
03.05.2021 17:48 | Heikki Jalonen | ||
| Volvo 240-sarjalainen (244) on venäläisissä kilvissä. Auto on kuvassa melko uusi, tuo puutarhatuoli-design tuli vuosimalliin 1975 (1974 oli vielä pystygrilli mutta isopuskuri). Voisi arvailla, että kyseessä on jonkin projektityöntekijän tai muun Neuvostokomennukselta palaavan muuttoauton kotiutus Suomeen. Tai sitten kyseessä on jonkin sortin diplomaattiauton siirto, autossa ei tosin ole mitään siihen viittaavia tunnusmerkkejä, väriä ja neliovisuutta lukuunottamatta. Pressun alla piileskelijän tunnistus on vaikeampaa, mutta jos arvaukseni on oikea, se tukee muuttoauto-teoriaa ja kuljetuksen suunta siis NL->Suomi. Arvelen nimittäin, että peitteen suojissa on Saab 99, olen näkevinäni peitteessä Saabin C-pilarin muotoa ja tuttua pyöreätä takalokasuojan reunaa. Jos näin, niin kyllä nuo autot luultavimmin ovat suomalaisten itäkeikan tax-free matkamuistoja. Tavallinen Neuvostoautoilija ei Saabista paljoakaan tiennyt eikä sellaisen hankintajonoa ollut. Nomenklatuurankaan valintalistoilla Saab tuskin oli. |
||||
|
25.04.2021 12:30 | Heikki Jalonen | ||
| Entäs SULEMRHKTNP? | ||||
|
22.04.2021 20:17 | Heikki Jalonen | ||
| PMC Gloria sopii vähän huonosti tuohon muotoon. Ja olisipa kovin harvinainenkin, vaikka niitäkin Suomessa muutama nähtiin. Mutta, entäpäs Isuzu Florian 1600 vuosien 1967...69 MkI kuosissaan, jolloin ajovalot olivat vielä suorakaidemallia ja maski suoralinjainen. Ja katselkaapa tuota kyljen kromilistaa ja etukaaren vilkunpuikulaa. Nopean, lujan ja ennen kaikkea suuriruokaisen auton maineessa. |
||||
|
13.04.2021 15:07 | Heikki Jalonen | ||
| Ei kai pienoismalli koskaan voi olla liian hieno? Jos malli on epätyydyttävä tai tai suorastaan huono, moitteita ei tarvitse kauaa odotella. Hyvä työ pistää äkäisimmänkin kriitikon ainakin hiljaiseksi, jollei nyt vallan kehumaan sentään rupea. | ||||
|
13.04.2021 13:34 | Heikki Jalonen | ||
| AEC:n tapauksessa apuna on tuo (melko omituinen) etupuskuri. Samankaltainen ylösvedetty sarvi esiintyy muissakin 1920-luvun AEC:ssä, busseja enimmäkseen. Tuo korien omavalmisteisuus saattaa olla myös syynä siihen, että noita automalleja ei ole paljoa jälkipolville säästynyt, siis ns. Kabus-periaate: romutetaan kun oma käyttö päättyy. Pikaisilla hauilla en löytänyt yhtään ainutta myynnissä ollutta, missään. Jos ebayssa ei ole, niin ei sitten ole... |
||||
|
|
12.04.2021 21:39 | Heikki Jalonen | ||
| Petrin kommentti avartaakin kiitettävästi tuon pienoismallien maailman realiteetteja. Kovin moni - mutta Suomessa silti aivan liian harva - haluaisi oman suosikkinsa eikä se saisi maksaa paljoa. Heti ja kaikissa mahdollisissa skaaloissa ja värikaavioissa. Mallien tekijän markkina on erilainen suurissa mallimaissa, kuten UK:ssa, Saksassa tai Yhdysvalloissa. Sille emme mahda mitään. Maailma tuskin himoitsee himmeän punaista 1969 Taunus 17m piilofarmarin 1:76 mallia, 80-kympin lätkineen ja helmassa kukkivine ruosteineen, tarkoin detaljoitua (lakattua koivu-) vaneripenkkiä myöten. Niin suomalaista arkirealismia kuin se aikanaan vastasikin ja olisi suorastaan pakollinen olento "Räntäsateinen marraskuu 1973 Kouvolan asemalla"-dioraamassa... Lisäävät 3D-valmistustekniikat eivät tietenkään ole mikään taikasauva, jolla mahdottomasta tulee heti mahdollista. Niissä on suuria tarkkuus- ja tulostuslaadun eroja, harrastusluokan filamenttilaitteilta ei kannata kovin ihmeitä odottaa. Teollisen tarkkuusluokan laitteiden ajohinnat taas estävät useimmat harrastajien pienprojektit. Ehkä tilanne kuitenkin pikku hiljaa paranee, kohtuuhintaisten "tulostamme mallisi"-tyyppisten palveluiden yleistyessä. Samalla kehitysketjulla, joka on todellisuutta vaikkapa laser-levyleikkeiden osalta. Tämä polku antanee myös asiansa osaaville pienvalmistajille/mallinrakentajille mahdollisuuksia parantaa tarjontaansa erikoisempien mallien osalta. Tässä toimintamuodossa varmaan mallien datan osaaminen ja hankintaketjun hallinta on mallivalmistajan ansaintalogiikan tärkein avain. Ja se, että tuotteen ostajalle osataan tarjota sitä laatu/hintaluokkaa joka vastaa hänen tarpeitaan eikä pettymystä tuoteta. Vaatii osaamista, mutta siinä myös mahdollisuus rajallisemminkin resurssein pelaavalle toimijalle. Jopa markkinoinnin voisi perustaa virtuaalisten malliesittelyiden varaan, fyysinen tuote tehdään vasta kun tilaus kilahtaa. Mutta, silti myös suomalaisia erikoisuuksia on malleina. Niistä kunnioitus niiden sitkeille rakentajille. Työn hankaluus ei houkuttele harrastuksen piiriin suuria kansanjoukkoja. Vaan olisipa hauska täyttää maailman dioraamat juurikin Alku Vapaaliiton International 1927-bussin mallilla! Kaltaiseni autobongarifriikit sitten tihrustaisimme niitä suurennuslasien kanssa ja varmana lopulta ilmoittaisimme: "Haa - selvä Austro Daimler 1914!" |
||||
|
12.04.2021 18:11 | Heikki Jalonen | ||
| Tämähän onkin jännä vaunu! Tuo pyörille tehty loveushan täysin estää kaarrekulun, vaunu siis voi liikkua vain jokseenkin suoralla radalla. Onko kuvauspaikka tosiaan Ajos (=satama) vaiko Veitsiluoto (=tehdasalue)? Veitsiluoto nimittäin tarjoaa selityksen: kyseessä on paperitehtaan telahiomon siirtovaunu, jolla paperikoneen teloja siirretään kunnostukseen (telahiomoon) ja takaisin paperikonesaliin. Tämän puolesta puhuisivat myös vaunun päällä näkyvät kuljetuspukit. Vaunun lyhentäminen voi johtua siitä, että se mahtuu sisätilaan ja ovet voidaan sulkea kuormauksen/purun ajaksi. Lienee ollut helpompaa lyhentää vaunua kuin leventää rakennuksia. Telat pitenivät aikaisemmista vuonna 1972, kun uusi PK5 (7650 mm leveys) otettiin käyttöön. Minä veikkaisin, että tuo piileskelijä on Opel Kadett B-malli. Vilkku&parkki ulompana kuin lyhty, eikä rapakaaressa näy sivuvilkkua. |
||||
|
|
12.04.2021 00:55 | Heikki Jalonen | ||
| Konepelti on oikein lyhyt, maskissa kromillisia vaakaritilöitä. Alusta taitaa olla Bedford OB, aikajanalta 1939...51, kori joko Duple Coachbuilders tai sen lisenssinhaltija. Kuljettajalla on oma ovi, jonka yläosan liukuikkuna näkyy hyvin. Diecast on pienoismalleista puhuttaessa tavallisesti sinkkiseosvalua, niiden valuominaisuudet (yksityiskohtien toisto, mittapitävyys) on parasta mahdollista, valulämpötila kohtuullinen, muotin kuluminen vähäisintä. Muotit ovat kalliita ja usein hyvin pitkään tuotannossa pyöriviä, joko alkumaassa tai sitten kaukana jossain. Vanhalla muotilla laatu on alkuperäistä heikompaa, muotit kuluvat, tulee purseita ja paksunnoksia. Nykyään muotin voisi toki tulostaa sintteripölystä 3D-tekniikalla. Mutta, miksi tulostaa muotti, kun samaan vaivaan voi tehdä suoraan aiotun lopputuloksenkin? Varsinkin, jos kohde on vähemmän kansainvälistä megakaupallista potentiaalia tarjoava, kuten vaikkapa Vapaaliiton Natikka, se ainoa. Kotimaisten erikoisuuksien menekki tuskin kuolettaa muottisarjan kuluja, vaikka ne olisikin halvempaa tuottaa nykykeinoin. |
||||
|
12.04.2021 00:25 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo punainen postiauto on oikeastaan Ford Thames Van. Tuon näköisenä valmistuksessa 1961...67. Voitaneen arvailla, että tuo postin perusauto oli tyyppiä 307E, 1L moottorilla, ilman lämmityslaitetta, häikäisysuoja vain kuljettajan puolella. Luultavasti kyljessä sanottaisiin "Express Service" jos se olisi suuritehoista 309E (1,2L) pikanopeusmallia. Nopeus suhteellista. Koska kesä ja Australia kaukana, kyljessä kehotetaan muistamaan joulupostin ylimeren lähettäminen hyvissä ajoin. |
||||
|
12.04.2021 00:06 | Heikki Jalonen | ||
| Vasemmalla pieni punainen Thornycroft Box Van (noin 1929 mallistoa), kokoluokka 5 ton. Tästä kuvakoosta ja kulmasta sen voi toki tunnistaa vain värin ja maalauskaavion perusteella, se kun lienee sen toisessa kuvassa esiintyvän Corgi Classics-AEC:n pakkauspari. Muu tämän kuvan autot ovat melko lailla hakusessa. Tuolla ylhäällä on joka tapauksessa toinen AEC 508 Cabover, vaalean-tummanvihreä. Corgin mallihistorian perusteella se luultavasti toimittaa hiilenpölyä yskiville asiakkaille Potter's Asthma Cure-lääkevalmistetta. Se siis ei ole mikään salaisuuksien kammio. Puoleksi tavaramakasiinissa oleva auto saattaisi olla Morris Commercial, ehkä. Myös penkereellä ajeleva bussi voisi olla Morris-alustalla, mutta kyllä se arvauksen puolelle menee; korittaja tunnistamaton ainakin minulle mutta useampia pienehköjen Morris-bussien kuvia löytyi samanlaisella ikkunajaolla ja takaikkunalla. Hiilenmusta hiilikuorma-auto on varmasti sekin brittituote, mutta jää tällä kerralla tuntemattomaksi. Hiiltä olisi tietysti loogista kuljettaa höyrykäyttöisellä Fodenilla, saattaisi polttoainepulan uhatessa syödä kuormasta... |
||||
|
|
11.04.2021 23:36 | Heikki Jalonen | ||
| Brittikuorma-autot ovat tietysti oma tieteenlajinsa, jossain siellä hypologian ja ortotopologian välimaaston tuntumassa... Tuo pikatoimitusvaunu on AEC Cabover Van, tyyppi 508, 5 tonninen. Vuosiluokkaa noin 1929...30, eivät nuo britit sen vanhanaikaisempia sentään ole. Thornycroft Box Van (1929), samassa Corgi Classics 97754-paketissa tuon kanssa tullut, on mukana toisessa Hannun kuvassa. |
||||
|
08.04.2021 19:58 | Heikki Jalonen | ||
| Akseliluvusta voisi vetää johtopäätöksen, että vaunu on raskaasti panssaroitu. Matkustajathan tuossa eivät normaalia enempää paina, vaikka erikoisannoksilla elelevää vlasti-väkeä ovatkin. Päinvastoin, matkustajia on sitäkin vähemmän. | ||||
|
27.03.2021 00:23 | Heikki Jalonen | ||
| Lisätään tähän vielä huomautus: edelleen kovassa liikenteessä palvelevien Sm2-junien ovitekniikka on hyvin samaa sukua kuin näissä Dm8/9-sarjoissa oli. Turvalaitteissa ja valvonnassa on modernisointeja, mutta perusasia on sama. Jopa ovien mekaaniset osat (ovilehdet, pi-vippa-käyttölaite) on melko samaa. | ||||
|
|
27.03.2021 00:17 | Heikki Jalonen | ||
| Valmetilla olivat ammattimiehiä. Kytkennät olivat kuvissa ja niiden mukaan tehtiin. Jos kuvat olivat väärin, suunnittelijan häpeä. Jos asentajat kytkivät väärin, asentajien häpeä. Mutta, kukaan ei säveltänyt omiaan tai tehnyt virityksiä vaan kaikki meni prosessin mukaan. | ||||
|
27.03.2021 00:07 | Heikki Jalonen | ||
| OK. Meinaan sitä, että koska pyörien halkaisijat joka tapauksessa ovat (joka telissä & vaunussa) vähän erilaiset, niin vaihtopisteen pitäisi "periaatteessa" olla vaunukohtaisesti (jopa telikohtaisesti), jotta moottorit tekevät saman verran töitä. Jos mennään vaan kylmästi Moskovan käskyillä, niin siellä on aina jokin veltompi joukossa, tekemässä vähemmän vetoa. Tässä kun ei ole mitään sen hienompia yli-junan elektronisia säätöjä eikä takaisinkytkentöjä, mutta kuitenkin aika paljon tehoa ja nopeuttakin pitäisi saavuttaa. | ||||
|
26.03.2021 23:56 | Heikki Jalonen | ||
| Aivan mahdollista. Knorrin pyyhkimen toimilaite on puolestaan ollut pitkään myös samanlainen, klassikko itsessään. Lieneeköhän linjaradion paikka ollut tuolla katossa häikäisysuojan yläpuolella, kuvasta puuttuva laite? Jälkiasenteinen koje, eikös nämä juurekset istutettu jo ennen semmoisen raatijon keksimistä? | ||||
|
|
26.03.2021 23:45 | Heikki Jalonen | ||
| Tehonsäätöpyörä on ehkä vaihdettu jossain vaiheessa, näyttäisi olevan jokseenkin nykyajan teollisuuskomponentti? | ||||
|
|
26.03.2021 23:42 | Heikki Jalonen | ||
| Satutko JP muistamaan, otettiinko vaihtopiste yhdestä takosta koko junaan vain vaunukohtaisesti kustakin? | ||||
|
26.03.2021 23:32 | Heikki Jalonen | ||
| Kamala, mitenkäs unohdinkaan, tämäpä häpeällistä. Mutta, höyryä se ei sentään vuotanut, ei ainakaan usein. | ||||
|
26.03.2021 23:27 | Heikki Jalonen | ||
| Vallan samanlaisesta Bosch-painikenappulasta täraytettiin Scania tulille vielä 1970-luvun alkuvuosina. | ||||
|
26.03.2021 23:25 | Heikki Jalonen | ||
| "Turusta Tukholman keskustaan" Viking Line. Iskureklaami ajalta, jolloin "NG LI" ei vielä riittänyt sanoman perilleviemiseen. | ||||
|
26.03.2021 23:20 | Heikki Jalonen | ||
| Sapor-annostelijan tarjoilema saippuajauho oli käypää käsien puhdistajaa. Jos vain hanasta sattui vettä tulemaan. Ellei tullut, hops-ja-kops, pölyt pois eikä probleemaa. Mutta hieman handut tuoksuivat oudoille ja tuntuivat pitkään kumman nahkeilta. Á propos. Tuo toilettirulla on todella hauskasti patinoitunut. Ehkäpä ihan aitoa Mäntän Tuplaa? Kenties vielä Hankintaosaston kirjanpidossa? |
||||