619-32927 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 14.05.2019 09:38 Petri Sallinen  
  Avaa TIF-kuvankäsittelyohjelmassa ja tallenna se JPG-muodossa. Voin myös tehdä muunnoksen, mikäli sinulla ei ole kuvankäsittelyohjelmaa.
kuva 13.05.2019 15:04 Petri Sallinen  
  Sanoisin, että oikeanpuoleinen E-vaunu on lautaverhoiltu. Kaksi muuta henkilövaunua on peltiverhoiltu, koska niissä näkyy peltivuotien väliset kohosaumat.
kuva 13.05.2019 12:02 Petri Sallinen  
  Hieno kuva! Vasemmalla näkyvä henkilöliikenteen vaunu on peltivuorattu N-sarjan 3027-3036 vankivaunu. Kyseisessä vaunussa nurkan sisäänveto ovea varten oli tehty vain kahteen vastakkaiseen nurkkaan.
kuva 12.05.2019 18:04 Petri Sallinen  
  DE-vaunu näyttää omintakeiselta — en muista nähneeni tuollaista vaunua aikaisemmin.
kuva 11.05.2019 16:12 Petri Sallinen  
  Rh 28/1911 toteaa 8000 kilon merkinnästä seuraavaa:

"Ga-vaunut 9185-9254 ovat vaunukopan molemmin puolin varustetut seuraavalla merkinnällä [=8000 kg ympyrän sisällä], joka ilmaisee, että näitä vaunuja saadaan enintään 8,000 kilon kuormaisina kuljettaa henkilöjunissa".

Kuvan Gli-vaunusta minulla ei ole muuta tietoa kuin mitä tuolla aikaisemmin esitin. Kuvan vaunu ja kuvalaattapiirustus vastaavat hyvin toisiaan — tosin kuvalaattapiirustuksessa on avosilta jarruttajaa varten.
kuva 11.05.2019 13:54 Petri Sallinen  
  Olen päätynyt samankaltaiseen lopputulokseen. Tosin vuoden 1917 lihankuljetusvaunujen tavaravaununvihreä ihmetyttää? Onko tästä olemassa dokumentti vai perustuuko tämä päättelyihin?
kuva 10.05.2019 20:25 Petri Sallinen  
  Ga-vaunuja muutettiin valkoisiksi Gli-vaunuiksi, joissa oli punaiset lävistäjäviivat (lihavaunu) sekä valkoisiksi Gma-vaunuiksi, joissa oli siniset lävistäjäviivat (maitovaunu). Kumpikaan vaunuista ei ole jäähdytysvaunu. Näistä on olemassa piirustukset (ilman päiväystä), mutta myös valokuvia — jopa yksi värikuva 1960-luvulta. En tosin ole onnistunut selvittämään, milloin muutos tapahtui.

Elinkeinoelämän keskusarkiston kuvapalvelussa on mm. tämä kuva, jossa näkyy kaksi valkoiseksi maalattua Ga-modausta. Kuvan ajoitus on 1930-1940, mikä on ehkä turhan tuore ottaen huomioon sen, miltä kuvan muut vaunut näyttävät. Mikäli linkki ei toimi, käytä sivuston hakupalvelua ja laita tunnukseksi 570/3592. Pääset tarkastelemaan näyttökuvaa ja saat kuvan tiedot. Elkassa kuvat eivät maksa kuin 14 euroa kipale, joten tarkempaa tarkastelua varten kannattaa ostaa kuva. Kuvan kaksi muutakin vaunua ovat mielenkiintoisia. Kun klikkaat ruudun oikeassa ylälaidassa ostoskorin vasemmalla puolella olevaa neliötä, saat kuvan isompana.

https://elka.darchive.fi/YKSA3/public/archive/Elka/Resource.action?resource.uri=https://yksa.darchive.fi/resources/document/143419354128200/YAM100300&ref=results&prevSearch=1
kuva 10.05.2019 18:30 Petri Sallinen  
  Eli mikä oli lihankuljetusvaunujen littera ennen kuin ne muutettiin Gli-litteraan? Se ei tässä sessiossa ratkennut. Muuta hyödyllistä dataa sen sijaan löytyi.
kuva 10.05.2019 15:35 Petri Sallinen  
  Veikkaukseni on, että lihankuljetukseen tarkoitettuihin vaunuihin yksinkertaisesti ryhdyttiin jälkikäteen maalaamaan punainen lävistäjäviiva erottelua helpottamaan. Tästä on olemassa määräys Rh 22/1922. Määräyksen teksti kuuluu: "Valkeiksi maalattujen lihankuljetusvaunujen sivuoviin ja päätyseiniin maalataan 150 mm leveät punaiset lävistäjäviivat."

Samassa määräyksessä maidonkuljettamista varten tarkoitetut vaunut erotettiin sinisellä lävistäjäviivalla: "Säännölliseen maidonkuljetukseen käytetyt ja sitä varten erityisesti sisustetut G-vaunut on maalattava valkoisiksi ja on niiden oviin ja päätyihin maalattava siniset lävistäjäviivat ja litteramerkin kohdalle kirjaimet Gma".
kuva 10.05.2019 11:48 Petri Sallinen  
  Maaseudun Tulevaisuus käsitteli rautateitse tapahtuvan lihankuljetuksen ongelmaa 9.12.1919. Juttu liittyy rautatietariffeja koskevaan uudistukseen. Jutussa todetaan, että "ikävänä epäkohtana rautateillämme on se, että meillä ei ole riittävästi erikoisia lihankuljetusvaunuja. Aikaisemmin niitä ei ollut ensinkään, joten saattoi tapahtua niin, että lihakollit jouduttiin työntämään vaunuihin, joissa oli sitä ennen kuljetettu kalkkia tai hiiltä eikä tarpeellista puhdistusta oltu suoritettu". Lehti jatkaa: "Helsinki ja Turku-Helsinki -[välillä] ei ole vielä lihavaunuja. Jäähdytysvaunuja meillä ei ole ensinkään lihankuljetusta varten".

Kansalliskirjaston digipalvelusta löytyy "jäähdytysvaunu"-hakusanalla aika paljon maatalousalan lehtien juttuja, jotka käsittelevät rautateillä tapahtuvia kylmäkuljetuksia 1900-luvun alussa. Ilmeisesti voi oli sen verran arvokasta kamaa, että kylmäkuljetuksissa keskityttiin pitkälti voin kuljetukseen. Toisaalta teuraseläimiä voitiin kuljettaa elävinä lähemmäs lopullista kulutuspaikkaa, jossa ne vasta teurastettiin.
kuva 10.05.2019 09:26 Petri Sallinen  
  Mustan kirjan painoksessa vuodelta 1926 vaunu on listattu erillisenä muista Gli-sarjan vaunuista. Vaunusta julkaistu kuvalaattapiirustus vastaa muilta osin valokuvan vaunua paitsi, että siinä on toisessa päässä avosilta. Vaunun numeroiksi on listattu 31616 ja 31620.

Vaunukorttitiedon perusteella vaunu 31616 oli jarruton — se voisi olla kuvassa näkyvä vaunu. Jarruttomissa vaunuissahan ei ollut avosiltaa. Vaunussa 31620 taas kerrotaan olleen kierrejarru, jolloin vaunussa oli kuvalaattapiirustuksen mukainen avosilta. Myöhemmässä päiväämättömässä Mustan kirjan sivussa numero 31620 on vedetty kynällä ylitse, mutta merkinnän yhteydessä ei ole vuosilukumainintaa.

Vuonna 1926 Gli-sarjan vaunut oli vaunuluettelotiedon mukaan sijoitettu sarjaan 31601-31700. Vaunujen lukumääräksi ilmoitettiin tuolloin 20 kappaletta. Vaunulista ei kuitenkaan erottele venäläisperäisiä vaunuja. Minulla on katkeamaton vaunuluetteloiden sarja vuosilta 1926-38. Listojen perusteella Gli-vaunuja oli 20 kappaletta aina vuoteen 1932 asti, jolloin niiden määräksi ilmoitettiin 18 kappaletta. Vuonna 1935 Gli-vaunuja oli 17 kappaletta, seuraavana vuonna 16 kappaletta. Vuosina 1937 ja 1938 listaukset ilmoittavat vaunuja olleen 15 kappaletta. Näiltä vuosilta minulla ei ole vaunujen numerokohtaista tietoa.
kuva 08.05.2019 17:46 Petri Sallinen  
  Vuoden 1938 rautatietilastosta ei voi päätellä oikeastaan mitään. Tilastossahan ainoastaan todetaan, että Rikkihappo- ja superfosfaatti O.Y omistaa 45 vaunua, joista seitsemän on n.s. ruukkuvaunuja.
kuva 08.05.2019 11:12 Petri Sallinen  
  Hämmennetään soppaa vielä hetki. "Liikkuvan kaluston tunteminen" -julkaisu vuodelta 1941 on kirjannut Rikkihappo- ja superfosfaatti O.Y.:n omistamat vaunut seuraavasti:

Gsu 15901-15943 (akseleita 2, kantavuus 15 tonnia)
Gcl 15961, 15962 (akseleita 2, kantavuus 12 tonnia)
Gsu 15963-15969 (akseleita 2, kantavuus 12 tonnia)

Sri-litteraa julkaisu ei tunnista. Se on mitä ilmeisimmin tullut käyttöön myöhemmin. En tiedä, milloin.
kuva 07.05.2019 17:33 Petri Sallinen  
  Mitä ilmeisimmin idea vaunulle on saatu Saksasta. Tyypilliseen tapaansa suomalaisten insinöörien piti kuitenkin kehittää vaunusta "parannettu suomalainen versio", joten aika vähän suomalaisella ja saksalaisella vaunulla on yhteistä — ainoastaan periaate :) Säiliöiden hankinnasta ja säiliöiden saksalaisesta toimittajasta on kuitenkin säilynyt dokumentit.

Aluksi liuosta kuljetettiin koreihin pakatuissa suurissa lasipulloissa tavanomaisissa tavaravaunuissa, mutta osa pulloista rikkoontui kuljetuksissa. Toisaalta AIV-liuoksen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti, jolloin tavaraa oli tarvis kuljettaa suurempia määriä. Toistaiseksi siihen ei ole löytynyt vastausta, miksi tällaisia vaunuja rakennettiin vain kaksi kappaletta. Niiden käytöstäkään ei ole toistaiseksi tarkempaa tietoa. Tuorein merkintä on vuoden 1941 vaunulistaus, johon itse ole törmännyt. Tosin tämä ei todista vielä mitään, koska minulta puuttuu vieraiden vaunujen lista kaikilta muilta 1940-luvun vuosilta. Ehkä listaukset tulevat vielä vastaan.
kuva 07.05.2019 17:01 Petri Sallinen  
  Todennäköisesti säiliö on ulottuman rajoissa, koska vaunu on kapeampi kuin tavaravaunut yleensä — voin tsekata asian piirustuksesta. Vaunussa on omalaatuinen puskin — se ei vastaa mitään tuona aikana käytössä ollutta standardipuskinta.
kuva 07.05.2019 16:44 Petri Sallinen  
  Kyllä Gcl-littera löytyy litteraluettelosta. Lähteenä voi käyttää esimerkiksi "Liikkuvan kaluston tunteminen" -lehtistä vuodelta 1941, jossa littera on kirjattu "vieraat vaunut" -otsikon alle — vaunuhan ei ollut VR:n vaunu. Säilyneiden erinomaisten konepajapiirustusten perusteella vaunu on Pasilan konepajan valmistama, vaikka Gcl-vaunua ei esiinny Pasilan konejan tuotantoa käsittelevissä listauksissa.
kuva 30.04.2019 09:14 Petri Sallinen  
  Puukaasuttimella varustetusta 21:stä on olemassa kuvasarjakin.
kuva 16.04.2019 10:00 Petri Sallinen  
  Mielenkiintoista :) Toisenkinlaista käyttäytymistä voi kohdata. Olin taannoin ostamassa Varkauden museosta yhtä rautatieaiheista kuvaa. Kuva oli vuodelta 1922 ja kuvassa höyryveturivetoinen tavarajuna oli ylittämässä siltaa. Arkistoidun kuvan kuvateksti oli myös tämän sisältöinen. Vastaus ostopyyntööni oli yllättävä: "Saat täysresoluutiokuvan ilmaiseksi, jos kerrot meille jotain kuvassa näkyvästä junasta". Tähän pyyntöön olikin helppoa ja peräti mukavaa vastata.
kuva 15.04.2019 16:12 Petri Sallinen  
  Vuoden 1941 vaunuluettelossa on Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaiden omistuksessa kaksi Gcl-litteraan sijoitettua vaunua numeroilla 15961 ja 15962. Vaunuilla kuljetettiin AIV-liuosta. Vaunussa oli pystyssä yhteensä kymmenen liuossäiliötä kahdessa rivissä. Säiliöt oli hankittu Saksasta, mutta vaunut oli rakennettu Suomessa. Tärkeimpien rautatieasemien yhteyteen rakennettiin vuonna 1939 yhteensä 35 kappaletta AIV-liuoksen varasto- ja jakelupistettä, joihin liuos kuljetettiin rauteitse ja josta liuosta jaeltiin pienempiin maatiloilla käytettyihin noin 60 litran lasipulloihin.
kuva 15.04.2019 15:52 Petri Sallinen  
  Ensimmäisen kerran Sfc-littera esiintyy vuoden 1941 vaunulistoissa. Kaksiakselisille vaunuille oli tuolloin varattu numerosarja 15551-15556, eli kyseessä on kuvassa näkyyvää vaunua vanhempi malli. Alahuomautuksena on: "Vaunut rakenteilla, kantavuusmerkintä voi vielä muuttua". Omistajaksi on merkattu Finnish Chemicals O.Y.
kuva 14.04.2019 09:11 Petri Sallinen  
  OK. Jos alkuperäisen vaunun kori puretaan ja alustalle rakennetaan kokonaan uusi kori, niin onhan se tietty vanhan vaunun modaamista, vaikka näin rakennettua vaunua ei enää alkuperäiseksi tunnistakaan. Tästä löytyvät piirustukset ja ohjeistukset uudelleen rakentamisesta.
kuva 13.04.2019 15:26 Petri Sallinen  
  En tiedä modattiinko T-sarjan vaunuja kolmannen luokan vaunuista, mutta ainakin niitä modattiin vanhoista toisen luokan vaunuista. Litteramuutoksista löytyy dataa keskushallinon käskykirjeistä. Myös vuoden 1912 historiikki mainitsee muutetun 10 kappaletta toisen luokan vaunua työläisvaunuiksi.

Kaksiakselisia vaunuja myös rakennettiin alunalkaen T-sarjaan, kuten numerosarja 1101-1129, joiden korit ovat todella matalat: kiskonharjalta katolle mittaa kertyy vain 3450 mm. Tämä sarja on tosin helppo erottaa muista: sivuseinissä pitkä rivi hyvin pieniä neliön mallisia ikkunoita lähellä katonrajaa.
kuva 13.04.2019 10:40 Petri Sallinen  
  Vuoden 1968 vaunulistassa kaksiakselisia Sfc-vaunuja oli 14 kappaletta.
kuva 12.04.2019 13:23 Petri Sallinen  
  Vesitornia ei välttämättä ollut lainkaan — tosin tältä osin en ole perehtynyt Helsingin talliin. 1800-luvulla rakennettin paljon veturitalleja, joissa vesisäiliöt olivat tallin sisällä, kattorakenteiden alla. Tästä esimerkkinä mm. Hyvinkään veturitalli. Vasta Oulun radan rakentamisen yhteydessä yleistyi veturitallityyppi, jossa vesisäiliöitä ei enää sijoitettu tallin sisälle, vaan erilliseen vesitorniin.
kuva 09.04.2019 16:16 Petri Sallinen  
  Älykone ei tulosta mitään ennen kuin joku on laatinut sen piirustuksen. Eihän tässä ole tapahtunut muuta kuin että sorvi on vaihtunut piirustusohjelmaan.
kuva 08.04.2019 16:03 Petri Sallinen  
  Saksalaisten konepajojen tietokanta sisältää aika niukasti veturia koskevia tietoa. Se ei näytä edes tarkkaa valmistusvuotta.

Hersteller/EKB: HANOMAG D, FNr: 10267, Bj. 192x, Typ— Bauart—, Spurweite—, geliefert: neu, Empfänger/Verbleib: Finnland
kuva 01.04.2019 10:10 Petri Sallinen  
  Tie- ja vesirakennushallituksen arkisto on oikea osoite. Sehän ne radat aikoinaan rakensi ja tilasi kalustonkin. Valmis rata luovutettiin sitten (S)VR:n liikennöinnätäksi. Tältä osin netin kautta selailtavaa aineistoa on vielä vähän. Tässä yksi esimerkki aineistosta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=68136594. Asemarakennusten piirustuskortit on arkistoitu Ratahallintokeskuksen arkistoon. Myös Rautatiehallituksen arkistossa on asemarakennusten piirustuksia. Lisäksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön arkistossa on rautatiekamaa.
kuva 29.03.2019 16:14 Petri Sallinen  
  Rautatiehistoriallisia dokumenttieja on säilynut melkoinen määrä — onneksi. Niistä merkittävä osa on Kansallisarkistossa ja merkittävä osa lienee vielä myös tutkimatta. Kansallisarkistohan on VR:n dokumenttien pääasiallinen säilytyspaikka. Mapit ja mappien selkämyksiin kirjoitetut otsikot on kyllä luetteloitu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tietäisimme mitä mapit sisältävät. Niitä ei ole myöskään digitoitu, joten niiden osalta tutkimustyötä ei voi tehdä olohuoneen sohvalla röhnöttäen ja läppäriä hiplaten. On ehkä turha edes odottaa, että digitointia tapahtuisi merkittävässä määrin tämän sukupolven aikana. Oleellista tutkimuksen kannalta on kuitenkin se, että aineistoa ylipäätään pääsee penkomaan.

Arkistomapin selkämyksen teksti ei aina kerro sisällöstä kuin osan. Mapin selaaminen voi tuottaa yllätyksiä. Dokumentit eivät sisälläkään sitä kamaa, mitä selkämyksen teksti kenties lupaa. Mapit sisältävät myös yllätyksiä — sellaista kamaa, mitä siellä ei pitäisi olla. Jos alkuperäinen arkiston muodostaja — esim. VR:n toimistosihteeri — on tunkenut hätäpäissään höyryveturin piirustuksen pois silmistään jalkarättien jakoperusteita koskevaan mappiin, niin eihän sitä sieltä oikein osaa etsiä. Arkistoperiaatteen mukaan alkuperäisen arkistonmuodostajan tekemää tapaa arkistoida kamaa ei saa kuitenkaan muuttaa. Se vahinko, mikä tehtiin VR:n alkuperäinen arkiston seulonnassa on tietenkin peruuttamatonta eikä sille voi enää mitään. Osa hävitetystä kamasta saattaa kuitenkin tulla vastaan jotain muuta kautta, koska asiakirjoja ja piirustuksiahan leviteltiin aikanaan aika laajalti VR:n organisaatiossa.

Tutkittavaa kamaa on niin paljon, että sen tutkimiseen ei riitä edes suurempi joukko harrastajatutkijoita. Tutkimuksessa pitäisi olla kurinalainen ja johdonmukainen. Tällä viikolla luen jonon ensimmäisen mapin, seuraavalla viikolla seuraavan jne. — jos on ylipäätään mahdollista käydä lukemassa mappeja riittävän usein. Tai sitten on lähetysttävä tutkimusta aiheen kautta — esim. pelkästään sellaiset mapit, joiden selkämyksissä lukee esim. "Gd-vaunujen numerotietoa". Tiedän sellaisia kavereita, jotka ovat joka maanantai arkistossa :)

Mapeista löytyy yllättävän usein rautatiekalustoa koskevia piirustuksia — kunnollisia konepajapiirustussarjoja, jotka sisältävät paljon käsinkirjoitettuja detaljitietoja. Esim. milloin korkealaitaisen Hdk-vaunun laidat madallettiin tai milloin loppuopastekoukku siirrettiin kulmatolpan kärjestä puoliväliin.

VR oli kuitenkin byrokraattinen virasto, jonka kulttuuriin kuului asiakirjojen arkistointi. Sama asiakirja on usein arkistoitu useita eri reittejä pitkin, joten todennäköisyys löytää se mitä etsii, ei perustuu yhteen asiakirjaan. Niin, että ei muuta kuin hommin ja arkistoja tonkimaan.
kuva 29.03.2019 15:49 Petri Sallinen  
  Suomeen säädettiin tupakkalaki vuonna 1976, jonka jälkeen tupakan mainontaminen oli kiellettyä. Tämä asettaa jonkun rajan kuvan ajoittamiselle.
kuva 28.03.2019 09:31 Petri Sallinen  
  Piirustuskorttien digitointi oli yksi ensimmäisistä Kansallisarkiston digitointiprojekteista. Sille olikin kova tarve, kun asemarakennuksia oli laitettu myyntiin ja porukka kyseli piirustuksia. Ilmeisesti kyselyt ruuhkauttivat arkistoa, joten korttien digitointi oli nopea ratkaisu tuottaa kyselijöille nettipalvelua ja tietoa siitä, mitä ylipäätään arkistossa on tältä osin tarjolla. Korttien perusteella sentään näkee, mistä kohteista arkistossa on piirustuksia. Tämän tiedon perusteella voi sitten tehdä tilauksen.

Olen tilannut vuosien varrella melkoisen kasan asemarakennusten ja asema-alueiden rakennusten piirustuksia. Halutessaan jokaisen piirustuksen saa kyllä digitoituna. Toimitustapa on DVD ja skannaus on korkealaatuista. Tästä kyllä joutuu maksamaan muutaman kympin. Piirustuslakanat ovat suuria ja skannaukset tehdään alihankintana talon ulkopuolella. Ainakin viimeksi keskustellessani asiasta henkilökunnan kanssa asia oli näin. Mielestäni asemarakennusten piirustusten hankkiminen Kansallisarkistosta on hyvinkin sujuvaa — ei tarvitse käydä paikan päällä, vaan tilauksen voi tehdää esim. puhelimella.

Arkistokortissa oleva piirustusnumero ei takaa sitä, että kyseessä olisi alkuperäinen tyyppipiirustus. Muutokset on monesti tehty alkuperäisen piirustuksen päälle ilman, että kortin piirustusnumeroa on muutettu. Monesti muutos on tosin kirjattu kortin riville, jossa voi päätellä jotain. Aina ei muutosta ole kuitenkaan ilmoitettu tällä tavalla, vaan muutos on kirjattu ainoastaan piirustukseen. Korttien selaaminen ei siis täysin takaa sitä, mitä lopullinen piirustus sisältää.
Kuvasarja:
Rannikkorata Fredriksbergissä
 
 27.03.2019 13:54 Petri Sallinen  
  Kun Helsingin ja Turun välinen rata valmistui, tuli nimeksi Helsingin-Turun-rautatie. 1900-luvun alussa rataosuutta kutsuttiin kuitenkin nimellä "Karjan rata" (yhdellä a-kirjaimella). Vasta 1920-luvulla eri teksteissä alkaa näkyä ilmaisut Rantarata tai pienellä kirjoitettuna rannikkorata. Varhaisin maininta rantaradasta löytyy kuitenkin jo vuodelta 1892. Rantarata-nimitys vakiintui puhekieleen 1930-ja -40 luvuilla. Se ei kuitenkaan ole rataosan virallinen nimi. (Lähde: Markku Nummelin, Rantarata).
kuva 19.03.2019 15:48 Petri Sallinen  
  Kaksi I-sarjan vaunua lastattuina näkyy myös kuvassa ynnä todennököisesti kolmiakselinen F-vaunu.
kuva 19.03.2019 12:44 Petri Sallinen  
  Ha-vaunusta muutettu Gl näkyy kahdessa kohtaa (tästä on olemassa loistava Nyblinin ottama tyyppikuva — ilmeisesti vuoden 1912 historiikkia varten, mutta joka jäi käyttämättä). Ga-johdannaisista näkyy maitovaunu tai lihavaunu. Useita erilaisia F-sarjan vaunuja on tunnistettavissa, Ge-sarjan peltivuorattu matkatavaravaunu, K-sarjan vaunuja, kaasuvalaistuja E(k)-vaunuja on useita. Mp-sarjalaisia näkyy. Lanterniinikattoisia matkustajavaunuja siellä on myös — en ryhtynyt tarkemmin laskemaan ikkunoita. Em-sarjan makuuvaunukin taitaa olla.
kuva 01.03.2019 16:29 Petri Sallinen  
  Kuvassa kattosillat ovat käytössä lähes kaikissa vaunutyypeissä, joihin niitä asennettiin. Niiden poistumisesta muistan nähneeni määräyksen — muistinvaraisesti heitän, että tämä tapahtui 1940-luvulla.

Kaikki kuvassa näkyvät E(k)-vaunut ovat kattokalusteiden perusteella kaasuvalaistuja. Sähkövalaistuja Ek-vaunuja ryhdtyttiin rakentamaan muistaakseni vasta vuonna 1948. Koska vaunujen käyttö painottui pääkaupungin lähiliikenteeseen, uskoisin niitä näkyneen asemalla, mikäli niitä olisi ollut ylipäätään olemassa.

Lanterniinikattoisia avosiltaisia telivaunuja on asemalla suhteellisen monta. Ajoittusta auttaisi, mikäli olisi olemassa tieto niiden poistumisesta kaupallisesta liikenteestä. En tiedä vastausta tähän.

Aika monen vaunun päässä näkyy harmonikkapalkeiden asennusraudat. Siitä voisi olla apua ajoitukseen, mikäli olisi tieto niiden asentamisesta — minulla ei ole tai en muista.

Mieluusti heitän arvaukseksi 1930-luvun lopun.
kuva 27.02.2019 22:40 Petri Sallinen  
  DE-vaunu on helppo sulkea pois mahdollisuuksien joukosta. Kapea ikkuna oli vain DE-vaunun toisessa päässä — kolmannen luokan osastossa. Kuvassa kapea ikkuna on kuitenkin toisen luokan osastossa. DE-vaunuissa oli myös Moringin lämmitysjärjestelmä, jolloin kamiina ja kamiinan piippu ovat vaunun keskellä. Kuvassa se on nurkkakomerossa, kun piippukin näkyy katolla. Sitä en muista, oliko DE-vaunussa nro 10:n laakeripoksi — saattoi olla. Ikkunoiden ylänurkat ovat pyöristetyt. Pyöristykset tehtiin vain ensimmäisen ja toisen luokan vaunujen ikkunoihin. Kolmannen luokan vaunuissa ja yhdistetyissä vaunuisssa niitä ei ollut alkujaan. Sanoisin, että selvä D(k)-vaunu.
kuva 22.02.2019 13:51 Petri Sallinen  
  Eastern Car Company Ltd toimitti Venäjälle vajaat 5000 kappaletta Kanadassa ja USA:ssa valmistettuja neliakselisia umpitavaravaunuja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Pari näistä jäi Suomeenkin litteralla Gkk. Venäläisten omat tavaravaunutkin ovat mitä ilmeisimmin kopioita amerikkalaista. Muistan nähneeni valokuvan venäläisten valmistamasta telistä, jonka valumuottiin olisi jäänyt alkuperäisen amerikkalaisen tehtaan valmistusmerkintöjä.
kuva 18.01.2019 10:59 Petri Sallinen  
  Keskushallinnon käskykirjeet ja määräykset ovat osoittautuneet kaikkein parhaimmiksi lähdeaineistoiksi. Arkistomateriaalin "seulonta" tosin on ollut jossain vaiheessa ilmeisen massiivista. Eteen on tullut nimittäin paljon asiakirjoja tyyliin: "muutetaan kaikkien F-vaunujen portaat oheisten piirustusten mukaisiksi", mutta sitä oheista piirustusta ei sitten olekaan, koska se on ilmeisesti "seulottu", eli hävitetty.
kuva 15.01.2019 20:21 Petri Sallinen  
  Vuoden 1966 vaunuluetteloon on merkitty kahdeksan Ha-vaunua numerosarjaan 105903-105910. Vuoden 1968 vaunuluettelossa on yhä kahdeksan vaunua, mutta numerosarjassa 105890-105897.
kuva 14.01.2019 12:26 Petri Sallinen  
  Ha-litteraan liittyy kompa, koska littera on ns. kierrätyslittera.

VR:n vuoden 1912 historiikki toteaa ylimalkaisesti Ha-vaunuista (siis näistä vanhoista kaksiakselisista), että ne eivät kovin hyvin sopineet "suomalaisiin (erityis)olosuhteisiin". Vaunuja oli yhteensä 40 kappaletta — suurin osa niistä rakennettiin Suomessa. Vaunuista 29 rakennettiin Suomessa — rakentajana Björneborgs Mekaniska Verkstad. Suomessa vaunut rakennettiin rautaiselle aluskehykselle — Leeds Railway Plant Co:n rakentamat vaunut taas tehtiin puisille aluskehyksille.

Aiheesta on aikaisemmin keskusteltu täällä.

https://vaunut.org/kuva/12494?u=515&tag0=11%7C%7C
kuva 13.01.2019 20:21 Petri Sallinen  
  Ha-vaunu oli kaksiakselinen korkealaitainen englantilaistyyppinen avovaunu, mutta tässä yhteydessä kyse ei ole siitä :) Olisiko suursäiliövaunuja voitu sen sijaan rakentaa Haa-vaunujen alustoille?
kuva 26.12.2018 12:42 Petri Sallinen  
  Saksalaisten konepajojen tietokanta antaa veturista seuraavat tiedot:

Krauss D, 2644/1892, type IVcd, Bauart Bn2t, Spurweite 1000 mm (neu), G.Zitting, Helsingfors für Pekonlahti "1".
kuva 23.12.2018 19:04 Petri Sallinen  
  Suomen Rautatiemuseon kuvankäyttöhinnasto löytyy tuolta.

https://rautatiemuseo.fi/sites/rautatiemuseo.fi/files/files/Muut/palveluhinnasto_2017.pdf
kuva 23.12.2018 16:24 Petri Sallinen  
  Homma ei missään arkistossa toimi tuolla tavalla. Jos kuva on lahjoitettu/luovutettu jollekin arkistolle, niin arkisto määrittelee itse, miten kuvia käytetään. Yleensä se tarkoittaa sitä, käyttöoikeudesta peritään maksu. Julkaisuoikeusmaksu on korkeampi kuin tutkimuskäyttömaksu. Tämä kaikki huolimatta siitä, kuka kuvat on ottanut tai kenellä niihin on tekijänoikeus. Arkisto hallitsee yleensä vain yksittäiskappaleita, ei välttämättä niiden tekijänoikeuksia. Samasta aiheesta voi olla olemassa lukemattomia kopioista — joku arkisto perii siitä suolaisen maksu, joku ei peri.

Tämä on kuitenkin vain pääsääntö. Kuvakokoelman luovutuskirja voi sisältää ehtoja, joilla kuvien tekijä/tekijänoikeuksien haltija voi rajoittaa kuvien käyttöä tai yhtä hyvin edistää niiden käyttöä. Luovutuskirjassa voi esimerkiksi olla ehtoja tai rajoitteita kuvien käytöstä tai julkaisusta. Ehtona voi periaatteessa olla myös määre, että kuvien lainaamisesta ei saa periä maksua tai että niistä peritään vain muodollinen maksu, jolla katetaan arkiston ylläpidon kustannuksia. Tällä voidaan haluta edistää kuvien käyttöä kansalaisten parissa.

Esimerkiksi SA-kuva ei peri julkaisuoikeusmaksuja lainkaan. Kuvat — myös täysresoluutiokuvat — ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, kunhan mainitsee lähteen. Tässä on lähtökohtana se, että TK-kuvaajien ottamat kuvat ovat syntyneet "työajalla" — siis valtion kustantamina. Niitä on myös säilytetty valtion kustannuksella — siis veronamaksajien varoin. Siksi SA-kuva on antanut kuvat korvauksetta kansalaisten käyttöön.

Periaatteessa samaa voitaisiin noudattaa minkä tahansa valtiollisen tai julkishallinnollisen — ehkä myös kunnallisen — arkiston hallitseman materiaalin osalta. Rautatiemuseo on tällainen laitos. Se hallinnoi valtiollisen organisaation arkistomateriaalia. Todennäköisesti suurin osa sen arkiston sisältämästä tavarasta on virastomuotoisen Valtionrautateiden aikana syntynyttä kamaa. VR:llä oli jopa palkkarenkeinä valokuvaajia, joiden tehtävänä oli palkkatyönä kiertää maata ja ottaa rautatieaiheisa propagandakuvia. Tässä mielessä ainakin osa Rautatiemuseon arkiston materiaalista on verrattavissa SA-kuvien kamaan. Ei välttämättä Daniel Nyblinin ottamat kuvat, ellei sitten VR palkannut Nyblinin aikanaan ottamaan kuvia omaan propagandakäyttöön (kuten muistelen tapahtuneen), jollon Nyblin olisi saanut VR:ltä palkan ottamistaan kuvista.

Helsingin kaupungin omistavat kuvat melko uudessa Helsinkikuvia-palvelussa ovat myös ilmaisia. Tästä pisteet ja papukaijamerkit Helsingin kaupungille.

Arkistokäytännöt vaihtelevat. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusarkisto (ELKA) Mikkelissä ottaa kuvien käyttöoikeudesta nimellisen korvauksen, vaikka arkisto on yksityinen ja edustaa yksityistä teollisuutta. Tosin monia yksityisiä arkistoja rahoitetaan osin julkisin varoin, jolla silläkin voi olla merkitystä valittuun tapaan hinnoitella arkistomateriaalin käyttöä.

Paljon arkistokuvia ostaneena voin sanoa, että hintahaitari on lavea. Julkaisuoikeuden voi saada muutamalla eurolla, mutta parhaimmillaan yhden kuvan julkaisuoikeus maksaa peräti 150 euroa — eli lähes mitä vaan muutaman euron ja 150 euron väliltä. Tutkimuskäyttön — ilman julkaisuoikeutta — kuvan voi saada ilmaiseksi, jos sen esille kaivaminen ei aiheuta työtä (=eli se on jo digitalaisessa muodossa). Usein tutkimuskäyttöönkin tarkoitettu kuva voi maksaa 30 euroa.

Rautatieaiheista kamaa on Rautatiemuseon lisäksi Kansallisarkistossa. Siellä materiaali ei maksa mitään — paitsi silloin, jos materiaali kopioidaan tai skannataan laitoksen ulkopuolella. En tiedä, olisiko Nyblinin kuvia myös Kansallisarkistossa. Ehkä kannattaa selvittää asia.

Kovasti odottaisin, että myös Suomen Rautatiemuseo omaksuisi SA-kuva-palvelun tavan antaa materiaalia kansalaistan käyttöön. En tiedä, olisiko siitä apua, jos tässä lähdettäisiin hakemaan viranomaispäätöstä asiaan. Tämä todennäköisesti edistäisi rautatiehistoriallisen aineiston käyttöä ja jopa popularisoisi rautatiehistorialista tutkimusta.
kuva 12.12.2018 17:16 Petri Sallinen  
  Ainakin kattokorokkeellisissa Fo-vaunuissa kokeiltiin englantilaisvalmisteista hihnageneraattoria. Käyttökokemuksista on olemassa kuvaus. Hihna ei tykännyt Suomen lumisista olosuhteista.
kuva 12.12.2018 16:09 Petri Sallinen  
  Mielenkiintoinen valaistusjärjestely, johon en aikaisemmin ole kiinnittänyt mitään huomiota: akku ja omalaatuisella tavalla asennettu generaattori.
kuva 11.12.2018 18:15 Petri Sallinen  
  Äärimmäisenä oikealla näkyvä vaunu ei ole tavanomainen Ga-sarjan vaunu. Sen sivuikkuna on selvästi alempana kuin yleensä. Vaunun katolla ei ole tuulettimia.

Vaunussa ei ole lainkaan SVR:n merkintöjä, jonka perusteella voisi epäillä vaunun olevan jonkun yksityisradan vaunun. Saattaisiko valkoinen nurkkamaalaus olla merkkinä siitä, että vaunu ei ole SVR.n vaunu? Yksityisradan vaunujahan ryhdyttiin maalausmerkinnöillä erottelemaan SVR:n vaunuista, koska niitä kulkeutui myös SVR:n rataverkolle. Sivuoven merkintä on hyvin epäselvä, mutta ison G-kirjaimen viereen maalattu pieni kirjain vaikuttaa epäilyttävästi d-kirjaimelta.
kuva 08.12.2018 12:57 Petri Sallinen  
  Kyöpeli on murresana, joka on yhtä kuin "kummitus, aave tai mörkö". Kyöpeli on myös paikka, jonne noidat kokoontuvat esimerkiksi pääsiäisyönä tai jonne naimattomat naiset joutuvat kuoltuaan. "Pidä huoli, että et joudu Kyöpeliin" tarkoittaa samaa kuin "pidä huoli, että et jää vanhaksipiiaksi".
kuva 10.11.2018 11:30 Petri Sallinen  
  Gbk-vaunut maalattiin mustiksi sarjan ensimmäistä vaunua nro 45001 lukuunottamatta. Se oli vielä vanhan mallin mukaan tavaravaunun vihreä — yksilön tuuletusluukut oli myös maalattu seinän värillä. Esimerkiksi vanha Rautatieliikenne-lehti esittelee uuden Gbk-vaunun ja kuvassa on vaunu nro 45001. Ensimmäisestä vaunusta otettua kuvaa on käytetty monessa yhteydessä, vaikka maalaukseltaan se on yksilö.

Yleisesti ottaen mustassa Gbk-vaunussa luukut eivät olleet mustia, vaan alumiinin/harmaan väriset.

Miksi uuden vaunutyypin väriksi valittiin tavaravaunun vihreän sijasta musta? VRS-standardi vuodelta 1967/68 nimittäin määrittelee yhä tavaravaunun värityksen tavaravaunun vihreäksi. Olen törmännyt sellaiseen väitteeseen, että Gbk-vaunujen seinien kattamiseen olisi käytetty jo tehtaalla mustaksi värjättyä vaneria, joka olisi johtanut tähän valintaan. En tiedä, pitääkö tämä paikkaansa vai pitääkö tämä vain joidenkin vaunujen osalta paikkaansa. Uusissa vaunutyypeissähän saatettiin tehdä kaikenlaisia kokeiluja.

Tapio Keräsen Pasilassa ottamissa keskeneräistä Gbkk-vaunua kuvaavassa kuvassa vanerilevyt ovat kuitenkin vaaleat. https://vaunut.org/kuva/65798?t=Gbk Huomaa kuinka vaunussa on kotelomallinen tippalista, Haapamäen vaunussa tätä ei kuitenkaan ole. Joku syy sille kuitenkin oli, että nykytietämyksen mukaan vain sarjan ensimmäinen vaunu olisi maalattu tavaravaunun vihreällä ja kaikki muut mustiksi.

Seinän päälle kääntyvän kattopellin reuna ja oven yläpuolinen kotelomallinen tippalista saatettiin myös maalata seinän värillä — en ole löytänyt kuitenkaan logiikkaa asialle. Oliko kyseessä sattumanvarainen valinta vai jostain tietystä numerosta alkanut käytäntö?

Gbkk-vaunut valmistuivat vuosina 1970-71. Ruskea väritys tuli käyttöön vuonna 1971. Saattoi olla, että sarjan loppupään vaunut olivat jo punaruskeita. Tosin epäilen sitä, koska ruskeista Gbkk-vaunuista ei ole havaintoja 1970-luvun alkupuolelta. Ehkä asiaa 1970-luvun alussa tarkemmin seuranneet voivat valottaa asiaa tarkemmin.

Ruskeiksi maalatuisssa Gbk/Gbkk vaunuissa tuuletusluukut voivat olla alumiinin/harmaan väriset tai ruskealla seinävärillä maalatut. En tiedä, onko näissäkään värivalinnoissa mitään logiikkaa tai ajoittuvatko käytännöt johonkin tiettyyn vuoteen vai onko kyseessä vaunukorjaamoiden/konepajojen väliset erot. Molempia kuitenkin näkee. Tämän todentamiseen riittää esim. haku Vaunut.orgissa.
kuva 02.11.2018 22:10 Petri Sallinen  
  Numeroiden perusteella onnistuin seuraamaan muutaman alunperin Hangon radalle rakennetun avosiltaisen vaunun historiaa. Vuonna 1926 vaunuja oli vielä kaksi kappaletta, numerot 4348 ja 4350. Molemmat olivat litteralla G. Jossain vaiheessa (en tiedä vuotta) numero 4348 muuttui numeroksi 5348. Vuonna 1933 jäljellä oli enää numero 4350. Vuonna 1936 sen littera muutettiin Gt:ksi.

Virkatarvevaunuina entisiä Hangon radan vaunuja näyttää olleen vuonna 1934 yksitoista kappaletta: numerot 04002, 04016, 04022, 04024, 04079, 04012, 04028, 04042, 04081, 04110 ja 04124. Viidessä ensimmäisessä ilmoitetaan olleen vipujarru, muut ovat jarruttomia. Tämän perusteella jälkimmäiset eivät olisi olleet avosiltaisia.
kuva 02.11.2018 21:17 Petri Sallinen  
  Vuoden 1885-luetteloinnissa Golubjevin konepajan valmistamat vaunut on jo jaettu useammaksi litteraksi. 10 kappaletta on litteralla Ga, 96 kappaletta on litteralla Gb, 10 kappaletta litteralla Gbc ja kaksi kappaletta litteralla Gh. Lisäksi on kaksi edellä mainittua Ge-litteran vaunua. "Leveät kiskot" -kirjan tiedoista poiketen kahden Gh-sarjan vaunun valmistajaksi ilmoitetaan "P:burg & J.M.V. H:fors" — tämä voi tosin tarkoittaa myös muutostyötä lämminvaunuiksi alkuperäisen rakentajan yhä ollessa Golubjev.

Vuoden 1906 luettelossa taas kaikki alunperin Hangon radalle valmistetut 120 vaunua on luetteloitu G-sarjaan.
kuva 02.11.2018 19:52 Petri Sallinen  
  Kaivoin esille Rautatiemuseon piirustuksen Hangon radan jarrusillalla varustetusta vanusta. Piirustukseen kuvattu Hangon radan vaunu kuvassa näkyvä vaunu ei missään tapauksessa ole — sen verran omintakeinen Hankoon suunniteltu vaunu oli. Vaunun erottaa helposti SVR/VR:n vaunuista.

Hangon radan vaunusssa katon pyöristyksen säde on selvästi jyrkempi kuin kuvan Gb/Gd-vaunussa — lähes samaa luokkaa kuin puurunkoisessa Gb/Gd-vaunussa. Sivuseinän pystytukien jaotus on erilainen. Sivuseinän tuuletusluukut ovat myös selvästi matalammat. Avosillan päädyn rakenne on erilainen. Jos vaunun ripustukset näkyisivät, niin niiden malli eroaa selvästi SVR/VR:n käyttämistä ripustuksista. Neljän piirustuksen sarjassa on kuvattu yksityiskohtaisesti vaunujen ripustukset, pyöräkerrat, vetolaitteet ja laakeripoksit. Tähtipyörä on kaunis ja poikkeaa totutuista.

SA:n kuvistakin löytyvä FG oli näköjään ehditty jo julkaistu täällä https://vaunut.org/kuva/84714?t=FG — aikaisempaan viitaten. Lähemmin kun vaunua tarkastelee, niin vaunun rakenne on mielenkiintoinen — avosillan kulmatolppa näyttäsi peräti L-palkilta ja päädyn pystyt näyttäisivät olevan puuta. Oviaukon vasemmalla puolella taas on pystylaudoitettua seinää, mikä peittää seinän alkuperäisen rakenteen. Ehkä tähän kohtaan on tehty ylimääräinen lämpöeristys.
<<   >>