|
|
11.03.2015 14:59 | Petri Sallinen | ||
| O-sarjan vaunusta on kyse. O-sarjan numerot olivat 70003-70112. Kuvan vaunussa taitaa olla numero 70009. | ||||
|
|
19.02.2015 14:36 | Petri Sallinen | ||
| Komeita kuvia! Taustalla oikealla näkyvä avosiltainen umpitavaravaunu näyttää mielenkiintoiselta — kun vielä näkisi numeron. Lienee venäläistä perua. | ||||
|
|
17.11.2014 13:34 | Petri Sallinen | ||
| T-sarjan vaunut olivat ihan omanlaisiaan. Vanhoissa kuvalaattipiirustuskokoelmissa on piirustuksia vaunuista. Vanhimman T-sarjan kaksiakselisissa vaunuissa ikkunat ovat pienet ja penkit pitkittäin seinillä ja yksi mahdollisesti pitkittäin vaunun keskellä. T-sarjan telivaunut taas olivat harjakattoisia, eli ne tunnistaa helposti. Tämän tyyppisistä vaunuista on olemassa piirustukset ainakin kaahdesta eli mallista — erona lähinnä vaunun pituus. Muistaakseni jonkin kuvapalvelusivuston kuvien joukosta löytyy kuva, jossa pitkä letka harjakattoisia T-sarjan vaunuja on höyryveturin vetämänä Helsingin asemalla — en nyt vain löytänyt kuvaa tähän hätään. Imeisesti alkujaan T-sarjan vaunulle oli joku oma värinsä, koska Rh 1216/1927 määrää T-vaunut maalattaviksi suuressa korjauksessa samanvärisiksi kuin muutkin henkilövaunut. |
||||
|
|
12.11.2014 12:49 | Petri Sallinen | ||
| Löytyykö siitä dokumenttia, milloin lähes mustanpuhuva ns. "tavaravaunun vihreä" korvasi tämän vuoden 1938-standardin mukaisen vaaleamman vihreän? | ||||
|
|
11.11.2014 15:13 | Petri Sallinen | ||
| .. | ||||
|
|
11.11.2014 14:31 | Petri Sallinen | ||
| VRS-sävyjä ei ole monenkaan värin osalta saatavilla alkuperäisinä resepteinä. Teknoksen teollisuusmaaliluettelo sisältää sellaisia, mutta vain jatkosodan jälkeen käytössä olleiden värien osalta (eikä kattavasti). Näiden koodauksien perusteella värejä voi teettää missä tahansa liikkeessä, jossa on Tenkomix-sävytyskone. Tällä tavalla sekoitettujen värien voi olettaa olevan hyvin lähellä alkuperäisiä sävyjä. Tikkurila on 2000-luvulla analysoinut lähes kaikki VR:n värit säilyneiden värikarttaliuskojen ja säilyneiden värinäytteiden perusteella. Esimerkiksi tässä puheena ollut vuoden 1938 tavaravaunun vihreä on Symphony-koodauksena X494 (de 2,4), RAL-määrittelynä RAL 6007 (de 2,5) ja NCS S -määrittelynä S8505-G204 (de 2,2). De-luku ilmoittaa poikkeaman alkuperäisestä näytteestä. Tällä tavalla tehdyistä määrittelyistä voi päätellä, että johonkin tiettyyn, tietyllä asteikolla varustettuun värijärjestlmään tehty määritelmä ei tuota absoluuttisesti oikeaa tulosta. Jos näytteen ja määritellyn värijärjestelmän vastaavuus olisi täydellinen, olisi de-luku nolla. Erilaiset koodaukset ovat historiallisen tiedon kannalta siis enemmän tai vähemmän keinotekoisia, mutta helpottavat konservaattorin tai mallirakentajan työtä, koska tunnettujen värijärjestelmien koodien perusteella värien teettäminen on yksinkertaista. Muuten maali pitäisi aina olla teettämässä alkuperäisen liuskan avulla. VRS-standardin tekstiosa esimerkiksi vuodelta 1957 määrittelee osan tuolloin käytössä olleista väreistä British Standardin mukaan. Lisäksi standardissa mainitaan, että jos väri on määritelty BS-koodina, on sitä myös käytettävä. Näiltä osin päästään alkuperäiseen väriin. Se on sitten kokonaan toinen juttu, ovatko esitetyt poikkeamat lopputuloksen kannalta merkittäviä vai eivät — joidenkin mielestä ehkä ovat. Olen itse silmämääräisesti vertaillut VRS-liuskoja ja RAL-liuskoja Tikkurilan tekemien RAL-määritelmien pohjalta. Tikkurila osuu hyvin maaliin — minulle tuo tieto on riittää mallirakentamiseen, mutta konservoija voi olla eri mieltä. Teknoksen ja Tikkurilan itsensä tekemät RAL-määritykset poikkeavat toisistaan. Tämän perusteella voisi patella, että tehtaiden aikanaan sävyttämät värit myös voivat poiketa jonkin verran toisistaan. VR:n määräyskokoelmien perusteella maaleja toimittivat ainakin Tikkurila ja Winter (yhdistyi vuonna 1986 Teknokseen). En tiedä onko muitakin. Mielenkiintoista olisi tietää mina aikoina eri tehtaat maaleja VR:lle toimittivat — tässä työtä tutkijoille. Määräyskokoelmissa mainitaan vaihtoehtoina sekä Tikkurila että Winter. Määräyskokoelmista saa myös sellaisen kuvan, että konepajojen päälliköt olisivat voineet itsenäisesti hankkia maalinsa, mistä tietyin reunaehdoin itse halusivat. Tarkoittaako tama sitä, että VR:n hallinto ei tehnyt hankintoja keskitetysti. Tarkoittaako tama myös sitä, että samanna ainaka eri konepajoilla saattoi olla käytössä eri valmistajien maaleja. |
||||
|
|
14.05.2013 22:26 | Petri Sallinen | ||
| Mielestäni kuvassa näkyvä pienveturi ei ole Vk11 101, joka on ruotsalaisvalmisteinen ja kuuluu Suomen Rautatiemuseon kokoelmiin. Kyseessä ei ole myöskään Vk11 102, vaan joku Lokomon jollekin yksityiselle teollisuuslaitokselle toimittama veturi. Muita Vk11 sarjaan kuuluvia vetureita ei VR:llä ollutkaan. https://vaunut.org/kuva/34879?t=Vk11 https://vaunut.org/kuva/20176?t=Vk11 |
||||
|
|
05.04.2013 13:31 | Petri Sallinen | ||
| Vuonna 1946 rakennettiin ruotsalaisille aluskehyksille 250 kpl Gbr-vaunuja. Litterassa tunnus "r" tarkoittaa rullalaakerointia. Korin rakenne perustui kuitenkin yhä puupylväisiin, eli rakenne muistutti perinteisen Gb-vaunun rakennetta. Nämä Gbr-vaunut sijoitettiin numerosarjaan 57000-57235. Vuonna 1952 rakennettiin Ruotsissa Gbr-vaunuja, joissa oli täysin uudenlainen korirakenne. Kori perustui muototeräspylväisiin ja ovien vierestä pylväät oli tuettu vinoilla U-palkeilla. Nämä Gbr-vaunut sijoitettiin numerosarjaan 57251-57600. Vaunuissa oli rullalaakerit sekä vipu- ja ilmajarrut - todennäköisesti kaikissa oli myös alkujaan varsipuskimet, vaikka niihin myöhemmin vaihdettiinkin mäntäpuskimia. Myös hiekkakattoja uusittiin peltikattoihin. (lähde: Junat-lehti 2/1995) |
||||
|
|
08.03.2013 21:40 | Petri Sallinen | ||
| Vaunun littera on Gf ja numerosarja on 30401-30404. Vaunu on tarkoitettu "läpikulkutavaraa varten". Vaunu on varustettu siirrettävällä väliseinällä. Kuvalaattapiirustus (kuvanumero 365, sivu 75) löytyy kirjasta "Suomen Valtionrautatiet - Kuvia liikkuvasta kalustosta" 31.12.1911. Vaunun pituus puskimien ylitse on 7620 mm ja akseliväli 3658 mm. | ||||
|
|
05.03.2013 08:39 | Petri Sallinen | ||
| Loistavaa Jorma! Arkistojen aarteita on saatu päivän valoon. | ||||
|
|
01.03.2013 14:56 | Petri Sallinen | ||
| Muistatko, minkä värinen koppi mahtaa olla? Ortonin vanhempi logo (?), eli norsu, joka kärsällään nostaa tukkia, ei tainnut olla käytössä enää tässä tyypissä. | ||||
|
|
25.02.2013 11:34 | Petri Sallinen | ||
| Vuoden 1938 listauksen mukaan M-vaunuja oli 1534 kappaletta. Niistä 165 oli varustettu kierrejarrulla, 1316 vipujarrulla, 430 ilmajarrulla ja 53 oli jarruttomia. Tuolloin soraa kuljetettiin myös päädyillä ja sivutolpilla varustetuilla Mp-sarjan soravaunuilla, joiden määrä saman vuonna oli 86 kpl. Itsetyhjentyviä Ma-sarjan vaunuja tuolloin oli 388 kpl. | ||||
|
|
23.02.2013 19:04 | Petri Sallinen | ||
| M-vaunuille varattu numerosarja oli 80065-89500. Lähteet tosin mainitsevat sen tarkemmin yksilöimättä, että "välillä oli myös muita vaunuja". Ulkonäön perusteella (ilman kurkihirttä) vaunu näyttää vanhemman malliselta ns. "pitkältä" M-vaunulta. Niissä oli kuviorautaohjaimet ja vain vähemmistö vaunuista oli varustettu ilmajarruilla. Yleensä vanhemmissa M-vaunuissa oli kierrejarru tai vipujarru, mutta myös kokonaan jarruttomia M-vaunuja oli. | ||||
|
|
27.05.2011 10:19 | Petri Sallinen | ||
| Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden toimituksessa tunnistetiin kuvausajankohta. Väittävät sen olevan vuosi 1941, mutta kuvauspaikkaa eivät tunnistaneet. Arviona heittivät, että voisi olla Parola tai Utti. Koneen tyypiksi sain heiltä Gloster Gauntlet Mk II. | ||||
|
|
15.01.2011 17:34 | Petri Sallinen | ||
| Tiedustelin Suomessa käytössä olleen Nohabin väritystä suoraan Nohabin tehtaan arkistosta joitakin vuosia sitten. Ystävällisessä vastauksessa todettiin, että vuokraveturi maalattiin Tanskan valtion rautateiden väreihin (=viininpunainen pääväri ja kermanvalkoiset koristeraidat) ja että nokassa oleva Nohabin logo on kermanvalkoinen, eli maalattu samalla värillä kuin kyljen koristeraidat. Kermanvalkoinen on melko lähellä suomalaisissa dieselvetureissa käytettyä väriä. Tanskan rautatiemuseo taas toimitti ystävällisesti vanerinpaloille maalatut värinäytteet maaleista, joiden avulla sitten sekoitutin pienoismallipuuhissa tarvittavat maalit. Vuonna 2004 ilmestyi tanskalaisen "Jernbanen"-lehden Nohab-teemanumero (nro 7), jossa on käsitelty laajasti eri maihin toimitettujen vetureiden historiaa (erittäin mielenkiintoinen referaatti Nohabin ja VR:n johdon välisestä kirjeenvaihdosta, joka on yhä Nohabin arkistossa). Lehdessä on erinomaisia kuvia Suomeen toimitetusta yksilöstä, mm. takakannessa sivukokoinen kuva, jossa VR:n silloinen pääjohtaja ja Nohabin toimitusjohtaja kättelevät upouuden Suomeen tarkoitetun vuokraveturin keulan edessä. Lehteä julkaisee Dansk Jernbane-Klub ja kyseinen irtonumero on yhä tilattavissa http://www.jernbaneklub.dk/jernbanen/2004/jernba04.htm . Lehden irtonumeroa oli taannoin saatavilla myös Suomen Rautatiemuseosta. |
||||
|
|
17.03.2006 15:16 | Petri Sallinen | ||
| VR:n kaksi vanhinta tavaravaunufonttia poikkeaa kirjapainofonteista juuri tuolla tavalla, mitä Simo totesi. Kaarevista muodoista puuttuvat ns. "siirtymäkaarteet". Tämä koskee myös vanhempia koristeellisia tavaravaunufontteja. Ilmeisesti syy on ollut käytännöllinen: maalaussapluunoita on ollut helppo tehdä konepajalla harpilla ja viivaimella tarpeen mukaan. Piirsin aikoinani kolme VR:n fonttiperhettä (myös emalikirjaimet) CorelDraw 2.5 -ohjelmalla ja konvertoin muutamalla ohjelman sisään rakennetulla vippaskonstilla fontit ladottaviksi - siis aikana ennen fontinmuokkausohjelmia (voin vakuuttaa, että en kaipaa tuon ajan erittäin alkeellista piirto-ohjelmaa). Aikaa tähän duuniin meni noin 450 tuntia. Nythän tilanne on aivan toinen: esimerkiksi tuon Koskelan Petrin kuvan perusteella voi kuka tahansa piirtää fontit, tehdä niistä fontinhallintaohjelmilla ladottavia ja laittaa nettiin yleiseen jakeluun. Ihan heti en ole laittamassa työtäni nettin, vaikka Pekka Siiskonen sitä tuossa paheksuukin. VR:n fonteilla ladottua työtä minulta tarvittaessa saa - ja ihan ilmaiseksi, jos itse viitsii naputella tekstit vaikkapa Wordin Timesillä. | ||||