604-25355 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<  

kuva 20.08.2015 10:11 Petri Sallinen  
  Suomessa oli käsittääkseni käytössä kaksi Bucyruksen höyrylapiota ja kaksi Marionin höyrylapiota. Bucyrukset eivät olleet samanlaisia. Tämä kuvassa näkyvä vehje, joka sittemmin lojui rautatiemuseon pihalla, oli 70 tonninen eli C70 tai Seventy C. Toinen oli kevyempi — en kuitenkaan ulkoa muista sen painoa (pitää kaivella dokumentteja).

Kolmiakselinen teli on arvoitus. Bucyruksen tehdaskatalookin perusteella yhtiön konsepti oli sellainen, että telin raideleveys muokattiin aina asiakkaan tarpeen mukaan — vehkeitä toimitettiin esim. kolmen jalan raideleveydelle. Yhtiö kuitenkin hehkuttaa kaikissa tapauksissa kehittämänsä Diamond (?) -telin erinomaisuutta, eli mitä ilmeisimmin sitä käytettin lähes aina ja sitä justeerattiin. Höyrylapioita taas oli tarjolla niin monessa eri painoluokassa, että tällä tavalla voitiin ottaa huomioon asiakkaan käyttämä kiskopaino. Missään Bucyruksen julkaisemassa aineistossa en ole törmännyt kolmiakseliseen teliin — tuntuu hyvin epätodennäköiseltä ja ei kovin kustannustehokkaalta, että teli olisi räätälöity erikseen yhden asiakkaan tarpeita varten mikäli vehje olisi tilattu suoraan Bucyruksen tehtaalta.

Toistaiseksi emme tiedä, miten ja mistä em. höyrylapiot ovat Suomeen saapuneet. Jos se on ostettu esim. käytettynä vaikkapa Panaman kanavan työmaalta, niin teli on ehkä tässä tapauksessa räätälöity tai otettu jostain toisesta yhteydestä vastaamaan suomalaista kiskopainoa. Teli näyttää kovasti amerikkalaiselta teliltä. Todennäköisesti höyrylapion tilaaja ei ole ollut VR, vaan Kulkulaitosten ja Yleisten töiden ministeriö tms. (en siis tiedä). Voi myös olla, että vehkeen hankinta on annettu jollekin yksityiselle kauppahuoneelle. Kansallisarkistosta saattaa löytyä höyrylapioita koskevia tilauskirjoja, jotka valottavat asiaa ja teliarvoitusta tarkemmin.

Asiaan voisi saada selkoa rekisteröitymällä johonkin amerikkalaiseen keskustelyryhmään ja postaamalla sinne kuvia Suomeen päätyneestä vehkeestä. Veikkaan, että telistä voisi saada tällä tavalla lisää tietoa.

C70 höyrylapiosta ja sen telistä on olemassa piirustukset, jotka on laadittu rautatiemuseon pihalla lojuneen vehkeen perusteella. Pienoismallin rakentamista varten teli on jo olemassa ja ajatuksena on ollut rakentaa pienoismalli piirustuksien perusteella. En ole muutamaan vuoteen tsekkaillut, onko H0:ssa tarjolla C70-sarjan pienoismallia — 0-mittakaavassa sellainen on tarjolla. Jos C70-malli on olemassa, niin suomalaiseksi sen teoriassa saisi vaihtamalla telit.

Marionin höyrylapiosta on olemassa rakennussarja, mutta sen esikuvaksi on valittu pienikokoisempi malli kuin mikä Suomessa oli käytössä. Pienoismalli on tarkoitettu amerikkalaiselle kolmen jalan raideleveydelle.
kuva 18.08.2015 10:03 Petri Sallinen  
  Olen selannut läpi useampia Bucyruksen tehdasluetteloita enkä yhdessäkään ole törmännyt tuollaiseen teliin, mikä oli Suomeen toimitetussa vehkeessä. Bucyrus itse asiassa hehkuttaa eri yhteyksissä kehittämäänsä teliä, kuten oheisesta tekstiä voi havaita. Tosin ei mikään dokumentti myöskään osoita sitä etteikö teli olisi alkuperäinen tai että sellainen olisi erikseen valmistettu Suomessa.

[IMG]http://imagizer.imageshack.us/v2/xq90/537/5wxYsb.jpg[/IMG]
kuva 18.08.2015 09:52 Petri Sallinen  
  Vuodelta 1910 peräisin olevan Bucyruksen tuoteluottelon mukaan yhtiö toimitti Panaman kanavan työmaalle 77 höyrylapiota. Niistä 32 kappaletta oli mallia C95, 35 kappaletta mallia C70 ja 10 kappaletta mallia C45. Rautatiemuseon takapihalla taannoin majaillut yksilö oli mallia C70 — tai seventy C, kuten amerikkalaiset asian ilmaisevat.
kuva 13.08.2015 15:35 Petri Sallinen  
  VR:llä oli sekä Bucyruksen että Marionin valmistamia suuria höyrykaivinkoneita. Bucyruksella oli useampia kuvassa näkyvän kaivinkoneen näköisiä malleja (=eri painoisia). Näyttää kovasti samalta, mitä esimerkiksi pohjoisen ratatyömailla käytettiin. Kaivinkoneita toimitettiin erilaisilla teleillä ja erilaisilla raideleveyksillä asiakkaiden toiveiden mukaisesti (=esim. kolmen jalan kapearaiteiselle radalle). Perusmallissa oli kaksi kaksiakselista teliä, mutta esim. Suomessa käytössä olleissa oli kaksi kolmeakselista teliä — kaksiakselisten telien akselipaino oli ehkä liian suuri suomalaisille radoille. Tosin siitä ei ole tarkaa tietoa, toimittivatko jenkit vehkeet Suomeen kolmiakselisilla teleillä vai vaihdettiinko telit vasta Suomessa.

Marionin ja Bucyruksen valmistamat koneet ovat ulkoisesti hyvin samanlaisia, eli niitä on vaikea erottaa toisistaan. Rautatiemuseon arkistosta löytyy kuitenkin seikkaperäiset kuormausohjeet molempien valmistajien kaivinkoneiden kuljettamisesta rautateitse. Suomessa käytössä olleessta yhdesta Bucyruksesta on olemassa myös mittapiirros ja jenkit ovat julkaisseet tehtaan tuotannosta useamman historiikin vuosien varrella — niistä selviää piirroksien avulla hyvin mallien erot.
kuva 11.08.2015 23:06 Petri Sallinen  
  Mittasuhteiden perusteella sanoisin, että vaunu on HL (40180, 40480, 40515, 40626) — halkohäkillä varustettu vaunu. Piirustuksien perusteella vaunut ovat rakenteellisesti hyvin samankaltaiset, mutta HL:n lakikorkeus kiskonpinnasta mitattuna on 2900 mm ja L:n 2650 mm (47203-47263). HL:n pituus puskinten yli mitattuna on 7720 mm ja L:n 7722 mm. HL:ssä on kehikon tai tolppien ulkopuoliset hyvin matalat sivulaidat — vähän M-vaunun tapaan, L-vaunussa laitoja ei ole.
kuva 27.06.2015 16:47 Petri Sallinen  
  Vuonna 1886 valmistunutta uutta asemarakennusta laajennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 ja seuraavan kerran vuonna 1914. Uusi asemarakennus näyttäisi olevan vuonna 1899 tehdyn laajennuksen mukainen. Tämän perusteella rajaisin kuvan aikakauden vuosien 1899—1914 väliselle ajalle.
kuva 11.03.2015 16:08 Petri Sallinen  
  O-vaunussa ja Ok-vaunussa on eri telit. O-vaunussa on K4-teli, jonka akseliväli on 2200 mm ja Ok-vaunussa on K5-teli, jonka akseliväli on 1800 mm.

Ainakin vuonna 1916 julkaistussa vaunuluettelossa myöhemmnin Ok:n numeroilla esiintyvät vaunut ovat vielä O-sarjassa, eli Ok-sarjaa ei voinut olla olemassa vielä kuvan ottohetkellä. Ulkoa en muista, millioin Ok-littera otettiin käyttöön — pitää kaivella dokumentteja. Vanhoissa listoissa O-sarjan vaunut muuten on tyypitetty "trukkivaunuiksi".

VR:n vaunulistaus vuodelta 1920 ei vielä tunne Ok-litteraa. Listauksessa on "Avonaiset trukkivaunut O-sarja 70001-8000".
kuva 11.03.2015 14:59 Petri Sallinen  
  O-sarjan vaunusta on kyse. O-sarjan numerot olivat 70003-70112. Kuvan vaunussa taitaa olla numero 70009.
kuva 19.02.2015 14:36 Petri Sallinen  
  Komeita kuvia! Taustalla oikealla näkyvä avosiltainen umpitavaravaunu näyttää mielenkiintoiselta — kun vielä näkisi numeron. Lienee venäläistä perua.
kuva 17.11.2014 13:34 Petri Sallinen  
  T-sarjan vaunut olivat ihan omanlaisiaan. Vanhoissa kuvalaattipiirustuskokoelmissa on piirustuksia vaunuista. Vanhimman T-sarjan kaksiakselisissa vaunuissa ikkunat ovat pienet ja penkit pitkittäin seinillä ja yksi mahdollisesti pitkittäin vaunun keskellä. T-sarjan telivaunut taas olivat harjakattoisia, eli ne tunnistaa helposti. Tämän tyyppisistä vaunuista on olemassa piirustukset ainakin kaahdesta eli mallista — erona lähinnä vaunun pituus. Muistaakseni jonkin kuvapalvelusivuston kuvien joukosta löytyy kuva, jossa pitkä letka harjakattoisia T-sarjan vaunuja on höyryveturin vetämänä Helsingin asemalla — en nyt vain löytänyt kuvaa tähän hätään.

Imeisesti alkujaan T-sarjan vaunulle oli joku oma värinsä, koska Rh 1216/1927 määrää T-vaunut maalattaviksi suuressa korjauksessa samanvärisiksi kuin muutkin henkilövaunut.
kuva 12.11.2014 12:49 Petri Sallinen  
  Löytyykö siitä dokumenttia, milloin lähes mustanpuhuva ns. "tavaravaunun vihreä" korvasi tämän vuoden 1938-standardin mukaisen vaaleamman vihreän?
kuva 11.11.2014 15:13 Petri Sallinen  
  ..
kuva 11.11.2014 14:31 Petri Sallinen  
  VRS-sävyjä ei ole monenkaan värin osalta saatavilla alkuperäisinä resepteinä. Teknoksen teollisuusmaaliluettelo sisältää sellaisia, mutta vain jatkosodan jälkeen käytössä olleiden värien osalta (eikä kattavasti). Näiden koodauksien perusteella värejä voi teettää missä tahansa liikkeessä, jossa on Tenkomix-sävytyskone. Tällä tavalla sekoitettujen värien voi olettaa olevan hyvin lähellä alkuperäisiä sävyjä.

Tikkurila on 2000-luvulla analysoinut lähes kaikki VR:n värit säilyneiden värikarttaliuskojen ja säilyneiden värinäytteiden perusteella. Esimerkiksi tässä puheena ollut vuoden 1938 tavaravaunun vihreä on Symphony-koodauksena X494 (de 2,4), RAL-määrittelynä RAL 6007 (de 2,5) ja NCS S -määrittelynä S8505-G204 (de 2,2). De-luku ilmoittaa poikkeaman alkuperäisestä näytteestä. Tällä tavalla tehdyistä määrittelyistä voi päätellä, että johonkin tiettyyn, tietyllä asteikolla varustettuun värijärjestlmään tehty määritelmä ei tuota absoluuttisesti oikeaa tulosta. Jos näytteen ja määritellyn värijärjestelmän vastaavuus olisi täydellinen, olisi de-luku nolla. Erilaiset koodaukset ovat historiallisen tiedon kannalta siis enemmän tai vähemmän keinotekoisia, mutta helpottavat konservaattorin tai mallirakentajan työtä, koska tunnettujen värijärjestelmien koodien perusteella värien teettäminen on yksinkertaista. Muuten maali pitäisi aina olla teettämässä alkuperäisen liuskan avulla.

VRS-standardin tekstiosa esimerkiksi vuodelta 1957 määrittelee osan tuolloin käytössä olleista väreistä British Standardin mukaan. Lisäksi standardissa mainitaan, että jos väri on määritelty BS-koodina, on sitä myös käytettävä. Näiltä osin päästään alkuperäiseen väriin.

Se on sitten kokonaan toinen juttu, ovatko esitetyt poikkeamat lopputuloksen kannalta merkittäviä vai eivät — joidenkin mielestä ehkä ovat. Olen itse silmämääräisesti vertaillut VRS-liuskoja ja RAL-liuskoja Tikkurilan tekemien RAL-määritelmien pohjalta. Tikkurila osuu hyvin maaliin — minulle tuo tieto on riittää mallirakentamiseen, mutta konservoija voi olla eri mieltä.

Teknoksen ja Tikkurilan itsensä tekemät RAL-määritykset poikkeavat toisistaan. Tämän perusteella voisi patella, että tehtaiden aikanaan sävyttämät värit myös voivat poiketa jonkin verran toisistaan.

VR:n määräyskokoelmien perusteella maaleja toimittivat ainakin Tikkurila ja Winter (yhdistyi vuonna 1986 Teknokseen). En tiedä onko muitakin. Mielenkiintoista olisi tietää mina aikoina eri tehtaat maaleja VR:lle toimittivat — tässä työtä tutkijoille. Määräyskokoelmissa mainitaan vaihtoehtoina sekä Tikkurila että Winter.

Määräyskokoelmista saa myös sellaisen kuvan, että konepajojen päälliköt olisivat voineet itsenäisesti hankkia maalinsa, mistä tietyin reunaehdoin itse halusivat. Tarkoittaako tama sitä, että VR:n hallinto ei tehnyt hankintoja keskitetysti. Tarkoittaako tama myös sitä, että samanna ainaka eri konepajoilla saattoi olla käytössä eri valmistajien maaleja.
kuva 14.05.2013 22:26 Petri Sallinen  
  Mielestäni kuvassa näkyvä pienveturi ei ole Vk11 101, joka on ruotsalaisvalmisteinen ja kuuluu Suomen Rautatiemuseon kokoelmiin. Kyseessä ei ole myöskään Vk11 102, vaan joku Lokomon jollekin yksityiselle teollisuuslaitokselle toimittama veturi. Muita Vk11 sarjaan kuuluvia vetureita ei VR:llä ollutkaan.

https://vaunut.org/kuva/34879?t=Vk11
https://vaunut.org/kuva/20176?t=Vk11
kuva 05.04.2013 13:31 Petri Sallinen  
  Vuonna 1946 rakennettiin ruotsalaisille aluskehyksille 250 kpl Gbr-vaunuja. Litterassa tunnus "r" tarkoittaa rullalaakerointia. Korin rakenne perustui kuitenkin yhä puupylväisiin, eli rakenne muistutti perinteisen Gb-vaunun rakennetta. Nämä Gbr-vaunut sijoitettiin numerosarjaan 57000-57235.

Vuonna 1952 rakennettiin Ruotsissa Gbr-vaunuja, joissa oli täysin uudenlainen korirakenne. Kori perustui muototeräspylväisiin ja ovien vierestä pylväät oli tuettu vinoilla U-palkeilla. Nämä Gbr-vaunut sijoitettiin numerosarjaan 57251-57600. Vaunuissa oli rullalaakerit sekä vipu- ja ilmajarrut - todennäköisesti kaikissa oli myös alkujaan varsipuskimet, vaikka niihin myöhemmin vaihdettiinkin mäntäpuskimia. Myös hiekkakattoja uusittiin peltikattoihin.

(lähde: Junat-lehti 2/1995)
kuva 08.03.2013 21:40 Petri Sallinen  
  Vaunun littera on Gf ja numerosarja on 30401-30404. Vaunu on tarkoitettu "läpikulkutavaraa varten". Vaunu on varustettu siirrettävällä väliseinällä. Kuvalaattapiirustus (kuvanumero 365, sivu 75) löytyy kirjasta "Suomen Valtionrautatiet - Kuvia liikkuvasta kalustosta" 31.12.1911. Vaunun pituus puskimien ylitse on 7620 mm ja akseliväli 3658 mm.
kuva 05.03.2013 08:39 Petri Sallinen  
  Loistavaa Jorma! Arkistojen aarteita on saatu päivän valoon.
kuva 01.03.2013 14:56 Petri Sallinen  
  Muistatko, minkä värinen koppi mahtaa olla? Ortonin vanhempi logo (?), eli norsu, joka kärsällään nostaa tukkia, ei tainnut olla käytössä enää tässä tyypissä.
kuva 25.02.2013 11:34 Petri Sallinen  
  Vuoden 1938 listauksen mukaan M-vaunuja oli 1534 kappaletta. Niistä 165 oli varustettu kierrejarrulla, 1316 vipujarrulla, 430 ilmajarrulla ja 53 oli jarruttomia. Tuolloin soraa kuljetettiin myös päädyillä ja sivutolpilla varustetuilla Mp-sarjan soravaunuilla, joiden määrä saman vuonna oli 86 kpl. Itsetyhjentyviä Ma-sarjan vaunuja tuolloin oli 388 kpl.
kuva 23.02.2013 19:04 Petri Sallinen  
  M-vaunuille varattu numerosarja oli 80065-89500. Lähteet tosin mainitsevat sen tarkemmin yksilöimättä, että "välillä oli myös muita vaunuja". Ulkonäön perusteella (ilman kurkihirttä) vaunu näyttää vanhemman malliselta ns. "pitkältä" M-vaunulta. Niissä oli kuviorautaohjaimet ja vain vähemmistö vaunuista oli varustettu ilmajarruilla. Yleensä vanhemmissa M-vaunuissa oli kierrejarru tai vipujarru, mutta myös kokonaan jarruttomia M-vaunuja oli.
kuva 27.05.2011 10:19 Petri Sallinen  
  Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden toimituksessa tunnistetiin kuvausajankohta. Väittävät sen olevan vuosi 1941, mutta kuvauspaikkaa eivät tunnistaneet. Arviona heittivät, että voisi olla Parola tai Utti. Koneen tyypiksi sain heiltä Gloster Gauntlet Mk II.
kuva 15.01.2011 17:34 Petri Sallinen  
  Tiedustelin Suomessa käytössä olleen Nohabin väritystä suoraan Nohabin tehtaan arkistosta joitakin vuosia sitten. Ystävällisessä vastauksessa todettiin, että vuokraveturi maalattiin Tanskan valtion rautateiden väreihin (=viininpunainen pääväri ja kermanvalkoiset koristeraidat) ja että nokassa oleva Nohabin logo on kermanvalkoinen, eli maalattu samalla värillä kuin kyljen koristeraidat. Kermanvalkoinen on melko lähellä suomalaisissa dieselvetureissa käytettyä väriä. Tanskan rautatiemuseo taas toimitti ystävällisesti vanerinpaloille maalatut värinäytteet maaleista, joiden avulla sitten sekoitutin pienoismallipuuhissa tarvittavat maalit.

Vuonna 2004 ilmestyi tanskalaisen "Jernbanen"-lehden Nohab-teemanumero (nro 7), jossa on käsitelty laajasti eri maihin toimitettujen vetureiden historiaa (erittäin mielenkiintoinen referaatti Nohabin ja VR:n johdon välisestä kirjeenvaihdosta, joka on yhä Nohabin arkistossa). Lehdessä on erinomaisia kuvia Suomeen toimitetusta yksilöstä, mm. takakannessa sivukokoinen kuva, jossa VR:n silloinen pääjohtaja ja Nohabin toimitusjohtaja kättelevät upouuden Suomeen tarkoitetun vuokraveturin keulan edessä. Lehteä julkaisee Dansk Jernbane-Klub ja kyseinen irtonumero on yhä tilattavissa http://www.jernbaneklub.dk/jernbanen/2004/jernba04.htm . Lehden irtonumeroa oli taannoin saatavilla myös Suomen Rautatiemuseosta.
kuva 17.03.2006 15:16 Petri Sallinen  
  VR:n kaksi vanhinta tavaravaunufonttia poikkeaa kirjapainofonteista juuri tuolla tavalla, mitä Simo totesi. Kaarevista muodoista puuttuvat ns. "siirtymäkaarteet". Tämä koskee myös vanhempia koristeellisia tavaravaunufontteja. Ilmeisesti syy on ollut käytännöllinen: maalaussapluunoita on ollut helppo tehdä konepajalla harpilla ja viivaimella tarpeen mukaan. Piirsin aikoinani kolme VR:n fonttiperhettä (myös emalikirjaimet) CorelDraw 2.5 -ohjelmalla ja konvertoin muutamalla ohjelman sisään rakennetulla vippaskonstilla fontit ladottaviksi - siis aikana ennen fontinmuokkausohjelmia (voin vakuuttaa, että en kaipaa tuon ajan erittäin alkeellista piirto-ohjelmaa). Aikaa tähän duuniin meni noin 450 tuntia. Nythän tilanne on aivan toinen: esimerkiksi tuon Koskelan Petrin kuvan perusteella voi kuka tahansa piirtää fontit, tehdä niistä fontinhallintaohjelmilla ladottavia ja laittaa nettiin yleiseen jakeluun. Ihan heti en ole laittamassa työtäni nettin, vaikka Pekka Siiskonen sitä tuossa paheksuukin. VR:n fonteilla ladottua työtä minulta tarvittaessa saa - ja ihan ilmaiseksi, jos itse viitsii naputella tekstit vaikkapa Wordin Timesillä.
<<