Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
27.03.2023 09:50 | Petri Sallinen | ||
| Hyvä, että veturi on maalattu edes jollain tavalla — maali sentään suojaa. Vanhojen dokumenttien mukaan kattilan ja sylintereiden verhoilupeltien pitäisi olla sinistettyä teräspeltiä. Itse kukin voi todeta, missä koneissa asia on toteutettu sinistyksellä, missä maalilla. Rautatiemuseossa esillä olevan kaluston restauroinneissa on tehty suhteellisen suuriakin munauksia, joten viisaus asioihin asuu pikemminkin vanhoissa dokumenteissa, jos niitä vain viitsii kaivella esille. Absoluuttista totuutta tosin ei välttämättä löydy heti, vaan tunnetusti historiantutkimus täydentyy — joskus vallitseva tulkinta voi muuttua jopa totaalisesti. Kuraa on paljon myös Finnaan tallennettujen valkokuvien kuvateksteissä — osa perusmunauksia, osa inhimillisempiä erehdyksiä. Kun SA-kuvapalvelu avattiin kaikelle kansalle, olettamuksena oli, että kuvien yhteyteen kirjatut kuvatekstit julkaistaan sellaisenaan — kaikkine virheellisyyksineen. Oleellisempaa oli saada kuvat kaikkien käyttöön. Sitä olisi hidastanut jokaisen kuvatekstin tarkistaminen. Vuorovaikutteisuutta saatiin aikaiseksi sillä, että kuvien käyttäjät voivat täydentää ja korjata kuvatekstejä, eli järjestelmän tietopohja täydentyy ajan kanssa. |
||||
|
24.03.2023 16:44 | Petri Sallinen | ||
| Ainakin Tampereen aikuiskoulutuskeskus. https://www.takk.fi/fi/koulutukset/ammattialat/sahkoala https://www.energiauutiset.fi/kategoriat/markkinat/osaaminen-taltuttaa-murroksen.html?tagged=ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4 |
||||
|
23.03.2023 15:40 | Petri Sallinen | ||
| Karjalan palauttamista koskevan keskustelun yhteydessä energiatoimialalla laskettiin se, mikä maksaisi korjata alueen sähkö-, kaukolämpö-, vesi- ja viemäriverkot ynnä energiantuotantojärjestelmä. Kokemusta ja tietoa oli, koska em. infraa oli ehditty saneerata suomalaisvoimin alihankintatöinä Neuvostoliitossa. Lopputulema oli, että Suomen kansallisuusvarallisuus ei olisi puuhaan riittänyt. Tämän lisäksi olisi pitänyt investoida muuhun infraan: maanteihin, rautateihin ja tietoliikenneverkkoihin kiinteistöistä puhumattakaan. | ||||
|
|
23.03.2023 10:21 | Petri Sallinen | ||
| Aika yleisesti suomettumisen ajan tulkitaan käynnistyneen Kekkosen ensimmäisestä presidenttikaudesta ja jatkuneen Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Oliko Kekkonen pelkästään reaalipoliitikko vai oliko mukana myös henkilökohtaisia intressejä — en tiedä. YYA-sopimus itsessään oli jo yksi suomettumisen muoto, samoin Neuvostoliiton mahdollisuudet vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan ja määritellä hallituskelpoiset puolueet. Vaikutus ulottui myös Suomen ja NL:n väliseen kauppaan, joka oli hyvinkin politisoitunutta. Suomettumiselle on helppo naureskella jälkikäteen ja ihmetellä, miksi siihen suostuttiin. Oliko se kuitenkin keino selvitä hengissä ja itsenäisenä suurvallan kyljessä — tässä on jälkiviisaille tehtävää. |
||||
|
|
22.03.2023 09:13 | Petri Sallinen | ||
| Hesari julkaisi sadun ja siihen liittyvän pilapiirroksen. Tämä seurauksena päätoimittaja joutui presidentti Kekkosen ja ulkoministeri Karjalaisen puhutteluun :) | ||||
|
09.03.2023 13:26 | Petri Sallinen | ||
| Puupylväillä varustetut Gb-vaunut 40375-42132 (muodostuu kuudesta valmistuserästä) numeroitiin uudelleen siten, että sarjanumeron ensimmäinen nelonen vaihtui vitoseksi. En tiedä tarkkaa ajankohtaa, milloin uudelleen numerointi toteutettiin. Hallinnollinen päätös numeroiden muuttamisesta on kuitenkin tunnetusti eri juttu kuin asian toteuttaminen käytännössä. Saattoi viedä oman aikansa ennen kuin kaikkien vaunujen numerot oli vaihdettu. Vaunut 40231-40374 numeroitiin uudelleen vuosina 1935-1938. Tämäkin muutos toteutettiin vaihtamalla ensimmäinen nelonen vitoseksi. Ensimmäinen jo uutena vitossarjalaiseksi rakennettu vaunu oli Gb 52133, joka valmistui vuonna 1933. |
||||
|
|
09.03.2023 07:23 | Petri Sallinen | ||
| Nelossarjalaisia ryhdyttiin muuttamaan vitossarjalaisiksi vuodesta 1933 alkaen. | ||||
|
07.03.2023 23:34 | Petri Sallinen | ||
| Kuvassa näkyvä IK-vaunu 50472 muutettiin vuonna 1927 Ma-sarjan vaunuksi 85472. | ||||
|
04.03.2023 13:59 | Petri Sallinen | ||
| Tervetuloa 2000-luvulle! Rautatiejärjestelmän osalta valtio turvasi strategiset etunsa jo silloin, kun liikennöinti ja radanpito erotettiin toisistaan: rataverkko jäi valtiollisen viranomaisen käsiin. Sillä on yhä vähemmän merkitystä, omistaako valtio operoinnista vastaavan yhtiön vai ei. Mallia voi ottaa siitä, miten julkiset joukkoliikennepalvelut on järjestetty pääkaupunkinseudulla. Pääkaupunkialueiden kunnat omistavat JKOY:n, joka taas omistaa Flirtit. Se operaattori ajaa Flirteillä, joka voittaa kilpailutuksen. Liikenteen palvelutasosta päättää kuitenkin kilpailutuksen järjestäjä. Pääkaupunkiseudun kuntien ei tarvitse omistaa junilla operoivaa yhtiötä — riittää, kun ne omistavat kaluston, mikä madaltaa kynnystä osallistua kilpailutukseen. Linja-autojen osalta tilanne on muuten samankaltainen, mutta kilpailutukseen osallistuvat liikennöitsijät omistavat itse kalustonsa. Mihin tarvitaan enää valtion omistamaa VR:ää, joka omistaa kalustoa? Operointi ja kaluston hallinta olisikin syytä eriyttää. Kaluston käyttö voidaan kilpailuttaa samaan tapaan pääkaupunkiseudulla. Päätetään ne reitit, joille halutaan liikennettä ja kilpailutetaan. Samalla operaattori (olipa se kuka tahansa) saa tarvitsemansa kaluston käyttöönsä. Kun näin toimitaan, voidaan ottaa huomioon erilaisia aluepoliittisia tarpeita järjestää liikennepalveluita. Maakunnat voisivat osallistua ja saada alueillensa raideliikennepalveluita. |
||||
|
27.02.2023 15:13 | Petri Sallinen | ||
| Tämä oli hyödyllinen tieto. Minulla on kaksi erilaista Mustan kirjan piirustuslehteä Gkk-vaunusta. Toisessa on kattokaide ja toisessa se on vedetty punakynällä ylitse, mutta ajankohtaa kaiteen poistolle ei ole merkitty. https://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=7186.msg52315 |
||||
|
25.02.2023 12:24 | Petri Sallinen | ||
| Niinpä — asian ratkaiseminen on hyvin yksinkertaista, jos se vain viitsii tehdä :) | ||||
|
|
24.02.2023 18:57 | Petri Sallinen | ||
| Creative Commons on hieno järjestelmä. Halutessaan valokuvaaja voi turvata ottamansa valokuvan tekijänoikeudet, päättää kuvansa käyttöperiaatteista — ja asettaa kuvansa yleisön nähtäväksi netissä. Jos kuvaaja on asettanut kuvalleen vapaat käyttömahdolliset sillä ehdolla, että kuvaajan nimi ja muut tiedot on mainittava, niin vaatimus ei liene kohtuuton. Jos tästä huolimatta rikkoo asetettuja ehtoja, niin siitä saattaa joutua maksamaan. Yleensä maksumieheksi joutuu sivusto/nettilehti, joka on sallinut moisen toiminnan sivustollaan. Creative Commons -ehtojen rikkominen on niin selkeä tapaus, että tästä seuraa yksinkertaisesti lasku. Keskimääräinen lasku on 150 euroa per kuva. Laskun lähettää yleensä joku lakiasiaintoimisto, joka hoitaa tällaisia asioita valokuvaajien puolesta. Meillä on duunissa kokemuksia tästä, kun muutaman kerran avustajat ovat julkaisseet nettijulkaisuissamme Creative Commons -kuvia ilmoittamatta tekijää — maksoimme laskut mukisematta. Suuret kuvatoimistot saattavat pelkästään periaatteellisista syistä viedä tekijänoikeusrikkomuksen käräjille, jossa kallispalkkaiset lakimiehet hoitavat asiaa tuntitaksalla. Tämä on kannattavaa, koska se tiedetään jo etukäteen, kuka voittaa jutun. Hävinnyt joutuu maksamaan — yleensä myös oikeudenkäyntikulut ja juristien työtunnit, joita voi yllättäen kertyä paljon. Monesti ajatellaan, että kukaan kuvaaja ei ryhdy penäämään 150 euron arvoisia oikeuksiaan, koska perimiskulut voivat olla saatua korvausta suuremmat. Näin ei kuitenkaan ole. Valokuvaajan ei tarvitse edes ryhtyä hoitamaan asiaa itse. Esim. PhotoLawyer hoitaa asian kuvaajan puolesta — samankaltaisia palveluntarjoajia on muitakin. Ilmoituskynnys on tekijänoikeusrikkomuksista tehty matalaksi. Nettilomakkeen avulla voi tehdä helposti ilmoituksen valokuvaan liittyvistä tekijänoikeusloukkauksista. Sellainen löytyy oheisen linkin takaa. Linkin takaa löytyy muutenkin runsaasti tietoa valokuvien tekijänoikeuksista, joiden olemassa oloa kenenkään ei kannata vähätellä. https://photolawyer.turre.com/ |
||||
|
20.02.2023 11:56 | Petri Sallinen | ||
| Kera on kotiasemani. Alkuperäinen DDR-läinen arkkitehtuuri on säilynyt lähes koskemattomana. Suurempia justeerauksia ei ilmeisesti ole kannattanut tehdä, kun alueella tapahtuu valtaisat muutokset. Jos ottaa sopivasti valokuvan radan pohjoispuolelta, niin Kutojantien huipulta metsän takaa näkyyvät neuvostotyyliset kerrostalot täydentävät maiseman :) Nyt otan säännöllisesti alueelta kuvia. Harmittaa, kun niin moni asia jäi aikoinaan kuvaamatta — esim. alueen teollisuuslaitosten raideliikenne. AGA:n raiteella sijainnutta nosturia katselin usein ja ajattelin, että tuon käyn vielä kuvaamassa — kunnes se oli hävinnyt :( |
||||
|
20.02.2023 11:23 | Petri Sallinen | ||
| Kuvassa on draamaa ja meininkiä. Ympäröivän maailman mustavalkoisuus korostaa veturin vihreyttä. Tykkään — tätä voisi hyvin käyttää lehden taitossa, jos olisi joku sopiva rautatieaiheinen juttu. Aloitimme toimituksessa kokonaan digitaalisen taiton jo 1990-luvun alussa — ensimmäisten lehtien joukossa Suomessa. Tuolloin se ei passannut alkuunkaan, että toimittajat tekivät graafisen alan töitä. Työmarkkinajärjestöjen piti sopia asiasta poikkeusluvalla ennen kuin kirjapaino suostui ottamaan vastaan toimittajien tekemän taiton. Kuvat otettiin dioille Mamiyalla ja Canonin F1 -kinarilla. Kirjapaino teki dioista skannaukset, jotka toimituksessa asemoitiin taittoon. Alussa teimme digitaalisen taiton ilman kuvia ja kuvat asemoitiin kirjapainon järeämmillä laitteilla paikoilleen. Muistaakseni ensimmäinen Photo Shop otettiin käyttöön toimituksessa 1990-luvun alkupuolella. Tätä ennen kirjapainoissa oli jo käytössä tietokoneellinen kuvankäsittely, mutta en enää muista ohjelman nimeä — sitä pyöritti joku suurtietokone. Photo Shopin ilmaantumisen jälkeenkin kirjapaino teki skannaukset dioista, mutta me pääsimme käsittelemään niitä toimituksessa. Painokelpoista työtä varten konttoriskannerit tuottivat tuolloin heikkolaatuista jälkeä — sitä paitsi painoimme tuolloin lehdet syväpainossa, mikäli edellytti kovempaa resoluutiota kuin offset. Kuvien käsittely ei siis vaatinut digitaalista kameraa, vaan hyvälaatuista skanneria, jolla kuvat saatiin digitaaliseen muotoon jatkokäsittelyä varten. Sitä en enää muista, milloin otimme käyttöön digitaaliset kamerat. |
||||
|
10.02.2023 15:29 | Petri Sallinen | ||
| Entisen Sota-arkiston (nyk. Puolustushallinnon arkisto) aineistoissa on myös Virosta Suomeen tuotua kalustoa koskevia dokumentteja. Saksalaiset pyysivät suomalaisia arvioimaan kerätyn kaluston käyttökelpoisuutta ennen kuin kamaa ryhdyttiin roudaamaan Virosta Suomeen. Arviointiraporteissa on myös piirustuksia tarjolla olleesta kalustosta. Suomalaiset arvioivat osan kalustosta korjauskelvottomaksi romuksi. | ||||
|
09.02.2023 14:51 | Petri Sallinen | ||
| Samaa aihepiiriä. https://vaunut.org/kuva/21486 |
||||
|
09.02.2023 12:18 | Petri Sallinen | ||
| Venäjän sisällissodan aikana britit roudasivat vuonna 1919 valkoisille venäläisille tankkeja, jotka kuitenkin päätyivät puna-armeijan käsiin. Saattaisiko tässä olla yhteys? | ||||
|
|
09.02.2023 11:32 | Petri Sallinen | ||
| Tankki on nostettu hahmotelmassa kahden itsepurkautuvan Ma(o)-soravaunun alustan päälle. | ||||
|
|
09.02.2023 10:51 | Petri Sallinen | ||
| Kansallisarkistosta löytyy lisää dataa. Koneosaston arkistossa osui viime viikolla käteen mappi otsikolla "Virosta saadun liikkuvan kaluston (veturit, avo- ja katetut vaunut) asiakirjoja v. 1941-1942". En kuitenkaan kuvannut aineistoa, koska se ei minua kiinnostanut. Olisi varmaan pitänyt kuvata :( | ||||
|
|
09.02.2023 08:58 | Petri Sallinen | ||
| Kyseinen julkaisu ei ole "Musta kirja", jonka julkaiseminen alkoi vuosina 1926/1927 ja päättyi noin 1941. Tosin kuvalaattapiirustukset ovat osittain samoja. "Musta kirja" on siinä mielessä käyttökelpoinen tietolähde, että se sisältää kaikki kyseisen sarjan (litteran) vaunuyksilöt perustietoineen. Sarjan yhteydessä julkaistu kuvalaattapiirustus sen sijaan esittää vain osaa sarjan vaunuista — on siis tässä mielessä viitteellinen. Perusmittatietojen avulla voi kuitenkin todentaa ainakin karkealla tasolla, mitkä sarjan vaunuyksilöistä vastaavat piirustusta ja mitkä eivät. Säilyneet "Mustat kirjat" ovat hyvin erilaisia. Koska ideana oli, että uusi irtolehti korvaa vanhan, heitettiin vanhat sivut yleensä päivityksien yhteydessä roskikseen. Tämä heikentää mahdollisuuksia seurata sarjassa tapahtunutta kehittymistä. Toisaalta kirjan käyttäjille olennaisinta tietoa oli se, miltä sarja näyttää juuri nyt — ei se, millainen sarjat oli vuosi sitten. Joissain tapauksissa kaikki lehdet on kuitenkin säilytetty tunnollisesti. Osa kirjan muutoksista tehtiin käsin, eli kaikista muutoksista ei painettu uutta sivua. Kaikki kirjojen muinaiset haltijat eivät ole tehneet tunnollisesti muutoksia käsipelillä sivuille — jotkut ovat. https://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=11734.0 |
||||
|
|
07.02.2023 22:26 | Petri Sallinen | ||
| 3200-sarjan F-vaunuista vain kaksi kappaletta on ilmoitettu hylätyn vuonna 1936: vaunut numero 3211 ja 3228. Kummankin vaunun pituus puskinten ylitse mitattuna on 901 senttimetriä. Vaunu 3211 otettiin liikenteeseen vuonna 1898 ja vaunu 3228 vuonna 1901. | ||||
|
09.01.2023 13:05 | Petri Sallinen | ||
| Vuoden 1975 kuljetuskalustovihkosessa Gb-vaunut vielä ovat. | ||||
|
07.01.2023 18:24 | Petri Sallinen | ||
| Maalarin valkoinen on mustalla/harmaalla taitettu valkoinen. Sehän on tunnettua, että puhdas valkoinen peittää huonosti. Siksi puhdasta valkoista on kautta aikojen taitettu hitunen, esim. mustalla tai keltaisella. Pienoismallissa käytetty väri on johdettu suoraan VRS-standardin värinäytteestä. | ||||
|
|
07.01.2023 10:50 | Petri Sallinen | ||
| Jos pitäisi verbaalisesti kuvata, niin väri on keltaisella taitettu valkoinen — ei puhdas valkoinen. http://mestarimallit.com/wp-content/uploads/sites/965/2020/09/Gg-l%C3%A4mminvaunu-ter%C3%A4sk.-Kokoonpano.cdr_.pdf |
||||
|
21.12.2022 11:23 | Petri Sallinen | ||
| Valmetin aineisto lienee pääasiallisesti Elinkeinoelämän keskusarkistossa. Monelta osin niiden saamisen tarvitaan lupa, vaikka kyseessä ovat ikivanhat aineistot, koska aineistojen luovuttaja on saattanut asettaa aineiston käytölle ehtoja — eli arkistojen käytännöt vaihtelevat. | ||||
|
|
21.12.2022 08:49 | Petri Sallinen | ||
| Arkistolaitos noudattaa sellaista käytäntöä, että alkuperäisen arkistonmuodostajan käytäntöjä ei muuteta. Tämä tarkoittaa sitä, että mapeista ei siirretä aineistoa toisiin mappeihin, vaikka alkuperäinen arkistonmuodostaja olisi aikoinaan hätäpäissään tunkenut jotain kamaa aivan väärään mappiin. Ongelman voi tosin ratkaista mappien sisältökuvauksilla. Rautatiehistoriallisen aineiston osalta mappien sisällön järjestely näyttää olevan pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Järjestely näkyy esim. vällehtinä, kansioina tai kirjekuorina, joiden päälle on kirjoitettu sisältöä kuvaava otsikko. Rautatiehistoriallisen aineiston käyttöaste on erittäin alhainen — etenkin rautatiehallituksen alaisten osastojen ja toimistojen. Käyttöaste näkyy myös siinä, onko aineiston järjestelyyn mapeissa panostettu vai ei. Digitointeja on turha odottaa vuosikymmeniin esim. vaunukalustoa koskevan aineiston osalta. On siis tyydyttävä tilaamaan sen kaltaisia mappeja tutkittavaksi kuin "koneosasto, lähteneet kirjeet". Siellä on sitten sekaisin jalkarättien myöntämisen kaltaisia henkilöstöasioita ja vaunujen laakeriboksien vaihtamista koskevia määräyksiä/ohjeita. Kaukolainaukset Mikkelistä Helsinkiin ovat käteviä, koska aineisto on kuukauden ajan käytettävissä tutkijasalissa — puhumalla aikaa saa lisää. Voin siis rauhassa tutustua aineistoon, kuvata sitä hyvissä olosuhteissa ja käydä tutkijasalissa sen mukaan, miten minulle sopii. Tällä on kuitenkin hintansa. Kolmen mapin kuljetuskustannukset Mikkelistä Helsinkiin ovat noin 40 euroa. Jos tutkittavaa aineistoa on paljon, niin kustannuksia kertyy. Jokin aika sitten sähköinen tilausjärjestelmä ei toiminut. Vaikka järjestelmä otti vastaan tilaukseni, ei se rekisteröitynyt kaukolainausjärjestelmään, vaan tilaus käsiteltiin siten kuin olisin tehnyt tilauksen Mikkeliin. Jouduin täyttämään lomakkeen ja lähettämään sen postitse. En tiedä, onko tämä puute jo korjattu. |
||||
|
|
20.12.2022 15:28 | Petri Sallinen | ||
| Vastaan osaltani, koska minulla on sama kuva. Löysin tämän (paperisen) kuvan Kansallisarkiston mappeja selaamalla — vahingossa ja varoittamatta, kun olin etsimässä jotain aivan muuta. Astia-palvelun kautta on hyvin vaikea löytää mitään kovin tarkkaa. Monesti on tilattava sokkona mappeja, joiden suhteellisen epämääräinen otsikko ehkä sopii etäisesti siihen, mitä on etsimässä. Pienin yksikkö on nimittäin yksi mappi, jonka sisältö on monesti arvoitus eikä välttämättä kuvaa edes karkeasti mapin sisältöä. Huteja tulee paljon — siihen on varauduttava. | ||||
|
19.12.2022 16:34 | Petri Sallinen | ||
| Virkavaunukäytäntö otettin mitä ilmeisimmin näihin aikoihin käytäntöön, kuten kiertokirje 20/1224 seuraavasti toteaa: ”Valtionrautateilla on melkoinen määrä sellaisia vaunuja, joita asemilla ja linjalla käytetään yksinomaan valtionrautateiden omiin tarpeisiin. Näiden, osaksi puutteellisessa kunnossa olevien ja sitä paitsi usein erikoissisustuksellisten vaunujen estämiseksi erehdyksellisesti ottamasta yleiseen liikenteeseen, numeroidaan ne uudestaan ja niiden sarjamerkit varustetaan erikoismerkillä. Puheena olevien n. s. virkavaunujen numerot kuuluvat samoihin numerosarjoihin kuin vastaavanlaisten yleisessä liikenteessä olevien vaunujen numerot ja niissä on samanlaiset sarjamerkit, mutta erikoismerkeiksi on niihin maalattu varsinaisen vaununumeron edelle nolla ja vaunusarjamerkin edelle X-kirjain, minkä lisäksi tällaisten asemille sijotettujen vaunujen vaunukopansivun vasempaan alakulmaan merkitään asianomaisen aseman nimi. Kaikki vastasanotut erikoismerkit maalataan mustalla öljyvärillä matkustajavaunuihin sekä punaisella öljyvärillä kaikkiin muihin vaunuihin. Edelleen ovat muutamat tällaiset vaunut varustetut erillisillä merkinnöillä, joista tarkemmin ilmoitetaan, mihinkä tarkotukseen näitä vaunuja saadaan käyttää. Ilman asianomaiselta päällystöltä saatua lupaa ei puheena olevia ”virkavaunuja” saada ottaa yleiseen liikenteeseen; mikä, sekä että tätä kieltoa koskeva merkintä maalataan valkoisella öljyvärillä sopivaan paikkaan niihin vaunuihin, joihin se haitatta on maalattavissa, kaikkien asianomaisten tiedoksi ja noudatettavaksi täten ilmotetaan. Helsingissä, Rautatiehallituksessa, toukokuun 31 paivana 1922.” |
||||
|
|
19.12.2022 10:13 | Petri Sallinen | ||
| Vuoden 1921 Rautatietilastossa rikkavaunut ja lantavaunut esiintyvät ensimmäisen kerran (vuoden 1920 tilastossa em. vaunuja ei vielä ole). Vuoden 1921 tilastossa rikkavaunut oli litteroitu Gr ja lantavaunut Grl. Seuraavan vuoden tilastossa — 1922 — lantavaunut olivat saaneet litteran Gpl. | ||||
|
15.12.2022 12:23 | Petri Sallinen | ||
| Suomen ilmavoimat 1918-27 (Keskinen-Partonen-Stenman) -kirjassa on esitys punaisten ilmatoiminnasta. Kirjan sivulla 28 on erinomainen kuva punaisten Nieuport 10 ja Nieuport 21 -koneista Naistenlahden lentoaseman edustalla. Koneissa on Venäjän keisarillisen ilmavoimien tunnukset. The Imperial Russian Air Service -kirjasta löytyvät väritysohjeet tunnuksille. Punaisilla oli kolme lento-osastoa, joissa oli yhteensä yhdeksän(?) Nieuport-konetta. Kuvien perusteella konetyyppejä oli ainakin 10 ja 21. Tyyppi 17:stä ei ole ainakaan tässä yhteydessä mainintaa. Osa koneista oli Lebedevin valmistamia (kaksipaikkaiset), osa DUKSin (yksipaikkaiset) valmistamia. Punaisilla oli myös neljä M-16-vesikonetta koulukoneina. Lisäksi Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti on julkaissut laajan artikkelin Nieuport-koneista Suomessa. En kuitenkaan löytänyt lehtiä arkistostani tähän hätään. |
||||
|
|
12.12.2022 14:59 | Petri Sallinen | ||
| Tämä on yksi parhaista kirjoituksista von Rosen yhteyksistä Suomeen. Kun rullaa juttua alaspäin, niin sieltä löytyy myös kuva suomalaisesta tavaravaunusta, jonka kylkeen on maalattu von Rosen suvun tunnus. https://digitaltmuseum.se/021189661992/finska-flygvapnets-forsta-flygplan-kom-fran-sverige |
||||
|
17.11.2022 13:20 | Petri Sallinen | ||
| Kansallisarkiston nettipalvelusta löytyy skannattuina erilaisten rautatierakennusten piirustuksista arkistokortit. Niiden perusteella voi tilata lakanoita tutkijasaliin tai teettää haluamistaan piirustuksista skannauksen. Koska lakanat ovat suuria, maksaa skannaus useamman kympin kipaleelta (Kansallisarkisto teettää skannaukset alihankintana) — ovat kyllä erittäin hyvälaatuisia. Lakanoita voi toki itsekin kuvata kameralla arkiston tiloissa. En tiedä, kuinka laajasti piirustuksia on digitalisoitu yksityiskäyttöön. Enkä tiedä sitäkään, ovatko skannauksia teettäneet laittaneet itse rahoittamansa skannaukset julkiseen jakoon. Jos piirustuksia on julkaistu netissä, niin ei ainakaan kattavasti — lähinnä satunnaisesti. |
||||
|
|
13.11.2022 18:18 | Petri Sallinen | ||
| Monni ja Seesta ovat ehkä arkkitehtuurisesti samankaltaisia, mutta rakennukset ovat mitoiltaan ja mittasuhteiltaan sen verran erilaisia, että samasta tyyppipiirustuksesta ei ole kyse. Sen sijaan Airakselan piirustus (nro 1855) on lähes identtinen Monnin kanssa. Tani on rakennettu samoilla piirustuksilla kuin Airaksela. https://vaunut.org/kuva/131789?t=Tani |
||||
|
06.11.2022 12:08 | Petri Sallinen | ||
| Joppe Kirsikka-aho rakensi mulle basson. Ei ihan samanlainen kuin minkä hän aikoinaan rakensi Pekka Pohjolalle, mutta melkein. Tämmöinen kun olisi ollut nuorena, niin oppiminen olisi sujunut sutkjakkaammin. https://www.facebook.com/photo?fbid=3664579626911062&set=a.385150888187302 |
||||
|
|
05.11.2022 19:24 | Petri Sallinen | ||
| Soitin kymmenen vuotta Rickenbacker 4003:lla — kammottava soitettava. Todella raskas. Tosin Chris Squire ja Geddy Lee huitelevat sillä melkoisia juoksutuksia. Ehkä kyseessä onkin enemmän soittaja kuin soitin :) Fender Urge on soitin, josta en luovu. Se on kevyt ja nopea. | ||||
|
|
05.11.2022 17:51 | Petri Sallinen | ||
| Ibanezin Musician taitaa olla ensimmäisiä firman itse suunnittelemia malleja. Mulla on Ibanez Musician MC924 basso. Taitaa olla vuodelta 1982. Todella painava ja järeä peli, mutta erittäin soitettava. | ||||
|
04.11.2022 11:55 | Petri Sallinen | ||
| Kilon kopista on jo aikaa. Paikallinen kyläyhdistys sai järjestettyä jonkin verran pidennystä lipunmyyntiin, mutta yksittäisten kertalippujen kysyntä oli onnetonta aikana, jolloin työmatkalaiset käyttävät kuukausilippuja tai vastaavia. https://vaunut.org/kuva/59687 |
||||
|
|
04.11.2022 09:38 | Petri Sallinen | ||
| Asemilla vietetty odotusaika ainakin ruuhka-Suomen asemilla on joitakin minuutteja. Tämä näkyy, kun käyttää päivittäin junaa työmatkoilla tai liikkumiseen. 15 minuutin vuorovälitkin ovat se verran lyhyitä, että odotustiloja tuskin tarvitaan. Melkoisia jalkapallohalleja odotustilojen pitäisi olla, mikäli oletuksena on survoa kaikki ruuhka-aikana seuraavaa junaa odottavat sisätiloihin. | ||||
|
31.10.2022 22:05 | Petri Sallinen | ||
| Tuttu kuva. Lisää dataa veturista löytyy täältä, mikäli tehdaskuvan veturi on nro 2. https://vaunut.org/kuva/117944?t=lokomo%2Baitoneva |
||||
|
31.10.2022 11:00 | Petri Sallinen | ||
| Veikkaukseni on Pedershaab Type FD. http://nystrupgravel.blogspot.com/2013/05/archive-material-from-nystrup-gravel.html |
||||
|
24.10.2022 15:02 | Petri Sallinen | ||
| Ilman poliittisia silmälaseja laadituissa vetyvisioissa tai vetystrategioissa ei vedyn oleteta yleistyvän maantieliikenteessä muuten kuin raskaan liikenteen osalta. Meriliikenteessä ja ehkä rautatieliikenteessä vedyllä on myös roolinsa. Henkilöautoilun oletetaan sähköistyvän. Japanissa tosin on jo kaupunkeja, joissa käytetään vetykäyttöisiä henkilöautoja ja joissa on autojen tankkaamista varten verkosto. Tämän ei kuitenkaan oleteta toteutuvan Euroopassa ainakaan kovin laajasti. Vety kannattaa käyttää aina siellä, missä käytön tuomat taloudelliset ja ympäristölliset hyödyt ovat suurimmat. Esimerkiksi teollisuudessa vedyllä voidaan korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä terästeollisuudessa, sementin ja lasin sekä lannoitteiden valmistuksessa. Saksa pääsisi eroon kokonaan maakaasusta, mikäli se korvattaisiin synteettisellä maakaasulla. Sitä valmistetaan puhtaasta vedystä ja kivihiilivoimalaitosten piipun nokalta talteen otetusta hiilidioksidista. Synteettistä maakaasua voi jaella olemassa olevan maakaasuverkon välityksellä. Vetytaloudessa vety on ennen kaikkea raaka-aine, josta voi tehdä jotain muuta — harvemmin se on lopputuote. Kun tuulisähkökapasiteetti kasvaa, voidaan jokainen kilowattitunti ottaa talteen, kun ylijäämäsähkö muunnetaan varastoitavaksi vedyksi. Sillä taas voidaan tuottaa sähköä silloin, kun ei tuule. Kun vetyä tuotetaan tuulisähköllä elektrolyysereillä, syntyy sivutuottenna suuria määriä lämpöä. Ne taas voidaan tuupata kaukolämpöverkkoon. |
||||
|
20.10.2022 10:58 | Petri Sallinen | ||
| Puiseen korirunkorakenteeseen perustuva kaksiakselinen katettu tavaravaunu otettiin Venäjän rautateillä käyttöön vuonna 1875. Ns. NTV-vaunulla, eli ”normaalilla tavaraliikenteen vaunulla” (Normalny Tovarny Vagon), hoidettiin kaikenlaisia kuljetuksia. Vaunu muistuttaa suomalaista Gb/Gd-vaunua, joita Suomessa ryhdyttiin rakentamaan venäläisten speksien mukaan vuonna 1913 venäläistämiskaudella. Gb/Gd-vaunun alkuperäiset piirustukset vuodelta 1913 ovat säilyneet. Niistä näkee hyvin sen, mikä osa vaunusta perustuu venäläiseen suunnitteluun (esimerkiksi laakeripesät). Uudemmissa vaunuissa niitä ei ole ja vanhoihin on vaihdettu uudet. NTV-vaunu oli halpa ja helppo rakentaa, mutta sen kantavuus oli alhainen ja sen vetolaitteet olivat heikot. Vaunun puutteet paljastuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Venäjän rautatielaitos joutui sotaan valmistautumattomana. Rautateitse piti kuljettaa miljoonia sotilaita ja sotatarvikkeita vaunuilla, jotka eivät soveltuneet tehtävään. Venäjän heikon sotamenestyksen yhdeksi syyksi on mainittu rautateiden heikko kuljetuskyky. Tarvittiin siis nopeasti uusia nykyaikaisia vaunuja. Omat konepajat eivät kyenneet niitä toimittamaan. Yksi syy oli se, että useampi konepaja sijaitsi lähellä sotatoimialuetta. Toinen syy oli se, että modernit vaunut olivat teknisesti haasteellisia valmistaa. Siksi tilaukset suunnattiin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Amerikkalainen America Car and Foundry Export Company totesi, että he eivät enää valmista kaksiakselisia tavaravaunuja. Kanadalaiset Eastern Car Company ja Pressed Steel Car Company suostuivat valmistamaan myös kaksiakselisia vaunuja, mutta osin omilla spekseillään. Kanadassa valmistetut kaksiakseliset katetut tavaravaunut eroavat venäläisistä mm. siinä, että niiden korin runkorakenne on terästä — ei puuta. Muitakin eroja on. Erityyppisistä vaunuista ja niiden eroista on olemassa kirjallisuutta. Venäläiset olisivat mieluummin halunneet kaksiakselisia vaunuja, koska ne olivat halvempia. Venäläisten alkuperäinen tilaus oli 13 160 kaksiakselista tavaravaunua, 8100 katettua neliakselista tavaravaunua, 5000 neliakselista hiilivaunua ja 400 veturia. Vuosien 1915-1921 välisenä aikana Vladivostokiin toimitettiin 8307 teräs- tai puulaidoilla varustettua neliakselista avovaunua, 8020 katettua neliakselista vaunua ja 2759 kaksiakselista katettua vaunua. Venäläisten NTV-vaunujen heikompi rakenne on yksi selitys myös sille, miksi Suomeen jääneet venäläiset vaunut sijoitettiin Tarton rauhansopimuksen jälkeen Gav-sarjaan. Jaottelu perustui vaunujen kantavuuteen. Saattaa olla, että Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomeen jäi myös Kanadassa valmistettuja vaunuja, koska osa Suomeen jääneistä venäläisistä vaunuista sijoitettiin Gd-sarjaan, jonka kantavuus oli korkeampi. Vaunujen valmistajaa ei kuitenkaan voi päätellä tilastoista. Kanadassa valmistetun vaunun erottaa kuitenkin suomalaisesta ja venäläisestä, mikäli sellainen johonkin kuvaan on sattunut päätymään. Itse en ole koskaan sellaiseen törmännyt suomalaisissa kuvissa. |
||||
|
18.10.2022 10:15 | Petri Sallinen | ||
| D 1352 esiintyy vuoden 1926/27 "Mustan kirjan" ensimmäisessä painoksessa. https://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=13870.msg106947 |
||||
|
|
17.10.2022 23:01 | Petri Sallinen | ||
| Tästä vaunusta on olemassa kuvalaattapiirustus, jossa vaunu esiintyy numerolla 1352. Ikkunajako ja pellityksien saumat vastaavat valokuvaa. Tosin vanhojen käsinkirjoitettujen vaunuluetteloiden mukaan vaunu nro 1352 olisi valmistunut vuonna 1873. Valmistajaksi on kirjattu "Eisenbahnbedarf Berlin". Ehkä samalla ikkunajaolla on ollut muitakin kuin Ringhofferin rakentamia vaunuja. |
||||
|
16.10.2022 13:45 | Petri Sallinen | ||
| Eduskunnan valiokunnille antamassaan lausunnossa Yara Suomi Oy toteaa seuraavaa: "Nopea vaihtoehto turvata Suomen sisäiset ammoniakkikuljetukset on sallia väliaikaisesti Suomen sisäiseen käyttöön OSJD-alueelle rekisteröityjä ammoniakkivaunuja, jotka hankitaan Suomeen joko ostamalla tai vuokraamalla Euroopan talousalueella toimivilta yrityksiltä." Ilmeisesti siis on mahdollista hankkia vaunuja, joihin tehdään tarvittavat muutokset. |
||||
|
|
16.10.2022 11:23 | Petri Sallinen | ||
| Suomessa käytetystä ammoniakista 63 prosenttia tuotiin rautatiekuljetuksilla Venäjältä ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Loput 37 prosenttia tuotiin laivakuljetuksilla. Kun Suomen ja Venäjän välinen rautatieliikenne loppuu 31.12.2022, niin tämän jälkeen kaikki ammmoniakki tuodaan laivoilla Suomeen — näin arvioi Yara Suomi Oy, joka on suuri ammoniakin käyttäjä. Ongelmaksi jää ammoniakin kuljetukset Suomen sisäisessä liikenteessä satamista käyttöpaikoille. Tämän vuoden toukokuussa Yara Suomi Oy kertoi omistavansa 35 vaunua, jotka sopivat ammoniakin kuljettamiseen Suomen sisäisessä liikenteessä. Saman verran tarvittaisiin kuitenkin lisää. Yara arvioi niiden rakentamiseen kuluvan kaksi vuotta. Yhtiö esittää, että siirtymäkauden aikana (=kunnes uusia vaunuja on rakennettu lisää) voitaisiin poikkeusluvalla käyttää OSJD-alueelle rekisteröityjä vaunuja Suomen sisäisissä kuljetuksissa. Tällä tavalla maan sisäiset kuljetukset voitaisiin ratkaista nopeasti. En ole seurannut tarkemmin, myönnettiinkö poikkeuslupa vai ei, mutta joku täällä varmaankin tietää. |
||||
|
12.10.2022 09:38 | Petri Sallinen | ||
| Kaikki vaunut ovat yhä tavaravaunun vihreitä. Ruskea väri otettiin käyttöön tavaravaunuissa vuonna 1971, joten vaunut ovat vielä sen verran uusia, että eivät ole ehtineet täyskorjaukseeen. Siksi veikkaukseni on 1970-luvun ensimmäinen puolisko. Heikin arvio vuodesta 1972 tuntuu hyvin perustellulta. | ||||
|
11.10.2022 15:39 | Petri Sallinen | ||
| Tuolta löytyy kattavasti huttua DDR-ajan valmistajista. https://ddr-modellbahnschaetze.jimdofree.com/ |
||||
|
11.10.2022 13:30 | Petri Sallinen | ||
| VR:n standardin mukaan kirjasinleikkaus on Helvetica Haas. Se poikkeaa Arialista, vaikka ensi silmäyksellä näyttääkin samalta. | ||||
|
09.10.2022 14:26 | Petri Sallinen | ||
| Pyöreäkulmaisia ikkunoita käytettiin alkujaan ensimmäisen ja toisen luokan haapalaudoitetuissa telivaunuissa, mutta ei kolmannen luokan vaunuissa. En tiedä, olivatko syynä tekniset vai pelkästään visuaaliset seikat luokkaerojen korostamisen hengessä. Saneerauksissa ja remonteissa ikkunoita käytettiin myöhemmin ristiin — pyöreäkulmaisten valmistus oli myös kalliimpaa ja siksi niistä lopulta luovuttiin. | ||||
|
28.09.2022 13:44 | Petri Sallinen | ||
| Tarkoittaako "rautatiemuseolle tyypillinen säilytysmenetelmä" homekasvuston suosimista :) | ||||