Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
30.10.2021 09:41 | Petri Sallinen | ||
| Gb-vaunujen katto-ongelmat johtuvat vaunun uudenlaisesta rakenteesta. Ongelman ratkaisusta muodostui myös arvovaltakiista Pasilan konepajan päällikön Kustaa Ryselinin ja VR:n koneteknillisen toimiston välille. VR:n koneteknillisessä toimistossahan suunniteltiin liikkuvaa kalustoa. Vuonna 1925 suunniteltu Gb-vaunu poikkesi rakenteellisesti edeltäjistään. Vaunun rungossa ei enää käytetty yhtenäistä kehystä, vaan korin rungon seinäpylväät kiinnitettiin suoraan aluskehyksen sivutukiin. Vaunun kori pääsi vääntyilemään pystysuunnassa, jolloin kate halkeili. Vikojen korjaaminen oli hankalaa. Syyhyn paneuduttiin tosissaan jo vuonna 1930 — vain viisi vuotta ensimmäisten vaunujen valmistumisen jälkeen. Ryselinin vika-analyysin mukaan ”vaunujen katot ovat heikkoja kun pärekopat”. Korit liikkuvat kaarteissa diagonaalisen liikkeen seurauksena. Tämä aiheuttaa katoissa murtumia ja vuotoja. Vaikka vika selvitettiin ja ratkaisukin keksittiin, oli ratkaisun hinta — 700 mk per vaunu — koneteknillisen toimiston mielestä liian kallis. Sen sijaan koneteknillinen toimisto määräsi Pasilan konepajan valmistamaan kolme erää vaunuja, joissa kaikissa oli erilainen ongelman poistava ratkaisu. Mukana oli myös Ryselinin kehittämä ja koneteknillisen toimiston jo hylkäämä ratkaisu. Sen mukaan vaunun pitkittäisen peruslaudoituksen päälle kiinnitetään 45 asteen kulmassa ohuempi diagonaalilaudoitus. Ryselinin mukaan tällä saavutetaan ”täysin varma ja luotettava lopputulos”. Toinen vaihtoehto oli vaunun sisäkattoa tukevat, ristiin asennettavat vinojännitteet, jotka kiinnitettiin vaunun päätyihin. Ryselinin mielestä tämä olisi ”konstruktiivisesti täysin hylättävä, koska ratkaisu jättää vaunun vesikaton entiselleen”. Kolmas vaihtoehto oli ruotsalainen kattopäällys, joka Ryselinen mielestä ”ei voinut kestää pelkän pärekaton päällä”. VR:n koneteknillinen toimisto määräsi Pasilan konepajan käyttämään kakkosvaihtoehdon mukaista ratkaisua, vaikka Pasilan konepaja sitä vastusti. VR:n virallisten historiikkien mukaan Gb-vaunujen katto-ongelmat oli nyt ratkaistu. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vuonna 1949 radoilla arveltiin lojuvan 5000 Gb-vaunua, joiden katot vuotivat ja odottivat korjausta — yksi syy tilata 250 peltikattoista vaunua Ruotsista. Vuonna 1949 otettiin käyttöön Ryselinin jo vuonna 1930 suosittelema ”kaksinkertainen kattorakenne”, eli alkuperäisen pitkittäislaudoituksen päälle lyötiin toinen laudoitus 45 asteen kulmassa. Ryselinin ratkaisu sai aikaan vaunun katossa ruuvikierteen kaltaisen jännityksen. Tämän seurauksena vaunun katto kesti paremmin katteen repeämiä aiheuttavia voimia. Ratkaisu osoittautui hyväksi ja sitä käytettiin pitkään. |
||||
|
|
26.10.2021 10:01 | Petri Sallinen | ||
| Gb-vaunu suunniteltiin Suomessa uudeksi vakiotyyppiseksi katetuksi tavaravaunuksi vuonna 1925. Kun vaunuja sodan jälkeen tilattiin Ruotsista ja Puolasta, ne olivat uusia. Ruotsissa ei ollut käytössä suomalaisia vaunuja, joita olisi voinut sieltä ostaa käytettynä :). Syy tilata vaunuja Ruotsista ja Puolasta oli materiaalipula ja konepajatoiminnan valjastaminen sotakorvausteollisuuden palvelukseen. VR:n Käskylehti nro 42 vuodelta 1946 kirjoittaa seuraavasti Ruotsista tilatuista vaunuista: "Ruotsalaisella aluskehyksellä varustettujen Gb-vaunujen 57000-57249 oveen maalataan teksti "Vientipaperivaunu — ei saa kuormata puutavaraa". Syy miksi nämä vaunut nimettiin paperin kuljetusta varten oli vaunujen peltikatto. Oli aivan oleellista, että paperi ei saa kastua. Vaunujen käyttöä valvottiin ja koneosasto puuttui useita kertoja määräyksillään siihen, kun vaunuihin oli kuormattu muuta kamaa, jonka käsittely vahingoitti kattoa. Vuonna 1947 ruotsalaisperäisten Gb-vaunujen litterat muutettiin Gbr-litteroiksi, jotta em. syistä vaunut olisi helpompi erottaa tavallisista Gb-sarjan vaunuista. Ko 302/1001 1947 kirjoittaa seuraavasti: "rullalaakereilla varustettujen Gb-vaunujen 57000-57249 litteraan lisätään erottelua helpottamaan pieni r-kirjain". Vientipaperivaunuja valmistettiin myös Pasilan konepajassa. Sieltä valmistui vuonna 1948 Gb-vaunut 55456-55643, joihin maalattiin sama "vientipaperivaunu"-teksti kuin ruotsalaisperäisiin vaunuihin (Ko 475/1110, 1948). Alkujaan vaunut olivat Gb-sarjassa, mutta vielä samana vuonna ne siirrettiin Gbp-sarjaan (Ko 475/1746, 1948). Vaunuissa oli joko peltikatto tai vahvistettu kaksinkertainen katto, joita käytettiin myös vientipaperivaunuissa. Suomalaisten vaunujen kate perustui Suomessa kehitettyyn massakattoon. Massakaton rakennekuvauksia ja resepti massan keittämisestä on julkaistu useissa VR:n historiikeissa. Vahvistetun katon rakennekuvaus on esitetty Pasilan konepajan historiikissa. Uusia Gbp-vaunuja valmistui lisää Pasilan konepajassa vuonna 1950. Ne saivat sarjanumerot 56201-56400 (Ko 519/1004, 1950). Koska vahvistetuilla katoilla (=joko peltikatto tai kaksikertainen katto) varustettuja Gb-sarjan vaunuja oli koneosaston mielestä jo "riittävästi" vuonna 1953, ei ollut enää tarvetta erotella Gbr-sarjan vaunuja litteran perusteella. Siksi Gbr-sarjan vaunut muutettiin Gb-sarjaan vuonna 1953 (Kl 49/53, Ko 1113/2164, 1953). |
||||
|
23.10.2021 10:18 | Petri Sallinen | ||
| Olemme viimeisten kymmenen vuoden aikana rakentaneet asiakkaillemme satoja valmismalleja tuottamistamme tai muiden tuottamista rakennussarjoista. Tässä pieni ote tehdyistä malleista. https://mestarimallit.com/kokoamispalvelu/ |
||||
|
15.10.2021 16:11 | Petri Sallinen | ||
| Helvetica HAAS -kirjasimen käyttöön liittyvä standardi on päivätty 28.5.1975. Ruskea maalaus vaunuissa taas otettiin käyttöön vuodesta 1971 alkaen. | ||||
|
|
15.10.2021 15:45 | Petri Sallinen | ||
| Fonttien vaihtuminen liittyi käyttötavan muutokseen ja tekniikan kehittymiseen. Vanhat VR:n kirjasinleikkaukset eivät olleet kirjapainoleikkauksia, vaan ne oli suunniteltu helposti harpilla ja viivoittimella piirrettäviksi. Koska tekstit maalattiin sapluunoiden avulla vaunujen kylkiin, niin sapluunoiden oli oltava myös helposti leikattavia. Siksi vanhassa VR:n kirjasinleikkauksessa on vain suoria linjoja ja muuttumattomalla säteellä piirrettyjä kaarevia linjoja. Tällä tavalla suunnitelluista leikkauksista on helppo leikata maalaussapluunat harpilla ja veitsellä. Helvetica HAAS sen sijaan on puhdasoppinen kirjapainoleikkaus. Kaarevissa muodoissa tavoiteltu säde saavutetaan useampien eri säteiden avulla — "siirtymäkaarien" kautta. Tällaisista kirjasimista on hankala leikata harpilla sapluunoita. Toisaalta harpilla leikkaamisen ongelmakin alkoi olla jo historiaa, kun maalatuista teksteistä siirryttiin tarroihin. Tarrat taas voitiin leikata tietokoneohjatuilla tarraleikkureilla, jolloin rajoitteita em. säteiden käytölle ei enää ollut. Yksi syy valintaan saattaa olla myös se, että Helvetica HAAS on kirjapainoalan vakioleikkaus, jonka monet tietokonesovellukset ovat ymmärtäneet jo ties kuinka kauan. VR:n vanha kirjasin sen sijaan ei ole kirjapainoalan standardien mukainen vakioleikkaus. Jos sen käyttöä olisi haluttu jatkaa, olisi se pitänyt koodata tietokoneisiin. Parempi siis käyttää jotain vakiota, jota on helposti saatavilla ja jotka ovat tarraleikkureita käyttävien ohjelmien ymmärtämiä. Olen piirtänyt VR:n käyttämistä kirjasinleikkauksista tietokonemaailmaan soveltuvat näppäimistöltä käytettävät fontit jo 30 vuotta sitten. On helppo havaita, että ne eivät kaikilta osin noudata tavanomaisia kirjanpainoalan mitoitusstandardeja. Esimerkiksi tekstin välistyksen säätäminen kauniiksi ja helposti luettavaksi on lähes mahdotonta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kyseisillä fonteilla ei voi luoda kaunista leipätekstiä ainakaan helposti — välistyksiä joutuu säätämää lähes sanakohtaisesti käsin — automatiikasta ei ole apua. |
||||
|
14.10.2021 06:14 | Petri Sallinen | ||
| "Ylipäällikön juna" -kirja käsittelee asian perusteellisesti. Junan kokoonpano oli A90+2 kpl Cm+DR/Rk+3 kpl F+ilmatorjuntavaunu+H-vaunu autoa varten ynnä muita vaunuja vieraiden autoja varten tarpee mukaan. "Rautatietiet sotavuosina" -kirjassa taas on aukeaman yli vedetty kuva Mannerheimin junasta. Sen kokopano oli H7/Hv4+Cm+DR/Rk+A90+Cm+F+Git+Hit. Kuvan ulkopuolelle jää suurimmaksi osaksi vielä Hdk tai Hit. Kuva on Punkasalmelta 26.6.1941. Mestarimallit-uutuus on rakennussarja A90-sarjan vaunusta. Cm-vaunuista on julkaistu sarja jo aikaisemmin. Lisäksi tulossa on sarja DR/Rk-vaunusta. Mallit toimitetaan myös valmiina. Lisää tietoa A90-mallista löytyy linkin takaa. https://mestarimallit.com/wp-content/uploads/sites/965/2021/09/Mestarimallit-Uutiskirje-14.9.2021.pdf SA-kuva-sivustolla on aiheesta kohtuullinen kattaus kuvamateriaalia, joihin kirjankin kuvitus perustuu. |
||||
|
|
13.10.2021 23:22 | Petri Sallinen | ||
| "Ylipäällikön juna" -kirjassa todetaan, että "junaa varten ei ollut mahdollista pitää omaa veturia, sillä Valtionrautateillä oli koko talvi- ja jatkosodan ajan ankara pula vetovoimakalustosta". Kirjassa on luettelo, mitä kaikkia eri vetureita junassa käytettiin, Hv4-vetureista mainitaan ainakin 519 ja 750. | ||||
|
11.10.2021 16:43 | Petri Sallinen | ||
| Vientipaperihuttua löytyy täältä. http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,12370.0.html |
||||
|
10.10.2021 22:01 | Petri Sallinen | ||
| Hoyan tähtisuodin on myös pätevä, jos haluaa valopisteistä tähtimäisiä. Tarjolla on useita eri suotimia sen mukaan, kuinka monta sakaraa tähteen haluaa. | ||||
|
10.10.2021 12:02 | Petri Sallinen | ||
| Selvästi käymälä — vakiopiirustuksilla rakennettu. | ||||
|
05.10.2021 18:07 | Petri Sallinen | ||
| Asiasta on olemassa määräyskin — kunhan vain muistaisin, missä se on arkistossani. | ||||
|
05.10.2021 15:00 | Petri Sallinen | ||
| Vieläpä Viron valtion kokonaan omistama yhtiö. | ||||
|
03.10.2021 18:33 | Petri Sallinen | ||
| Itse asiassa 1949. https://rautatiearkisto.info/epolho/Yhteenvetoja/Vaunujen%20merkinn%C3%A4t/Merkinta%CC%88tavan%20muuttaminen%201949/1949%20muutos%20merkinto%CC%88ihin%20IMG_4282.jpg |
||||
|
03.10.2021 14:46 | Petri Sallinen | ||
| Arkistokeikalla tuli vastaan dataa, jonka perusteella laadin jutun Gav-vaunuista. Gav-vaunujen historia liippaa myös kuvassa näkyvää Gd-vaunua. Sama vaunu esiintyi sekä Gd- että Gav-litteralla — eroina olivat pyöräkerrat ja niiden myötä vaunun kantavuus. https://mestarimallit.com/wp-content/uploads/sites/965/2021/09/Mestarimallit-Uutiskirje-14.9.2021.pdf Löysin myös Gd-vaunusta alkuperäisen konepajapiirustuksen vuodelta 1913, jolloin niitä ryhdyttiin rakentamaan litteralla Gb. Alkujaan laakeripoksit olivat niissä aivan jotain muuta kuin myöhempien aikojen "kasipesät". |
||||
|
29.09.2021 18:17 | Petri Sallinen | ||
| Vh on ilmeisesti sotasaalisvaunu. Kuinka paljon näitä vaunuja oli VR:n käytössä? Palautettiinko kaikki vaunut sodan jälkeen vai jäikö näitä pyörimään VR:n kirjoille? | ||||
|
29.09.2021 18:15 | Petri Sallinen | ||
| Signe Branderin kuvat ovat lasinegatiivikuvia — valtava määrä informaatiota. | ||||
|
29.09.2021 18:07 | Petri Sallinen | ||
| https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuojoen_mets%C3%A4rata | ||||
|
|
29.09.2021 17:12 | Petri Sallinen | ||
| "Alkuperäinen" (jolle on tehty vähintäänkin resoluution heikennys nettiä varten) on täällä. https://www.helsinkikuvia.fi/search/details/?image_id=hkm.HKMS000005:000000d0 |
||||
|
29.09.2021 12:29 | Petri Sallinen | ||
| Käytännössä kaikki kuvat käsitellään — enemmän tai vähemmän. Koko sen ajan (yli 30 vuotta), kun olen lehtihommia tehnyt, on kuvia käsitelty. Kun diat tai paperikuvat aikoinaan skannattiin kirjapainossa, tehtiin niille värikorjauksia, kontrastikorjauksia ja roskien poistoja niissä rajoissa, mihin tuon ajan tekniikka antoi mahdollisuuden. Nykyisin digikuville tehtävät minimitoimet ovat värikorjaus, kontrastin säätö, terävyyden säätö ja valoisuuden säätö. Eikä kone niitä ehdota, vaan ihminen päättää mitä kuville tehdään. Kun on löydetty tietyllä tavalla otetuille kuville perussäädöt, niin sen jälkeen voidaan tehdä yhdellä napin painalluksella samanlaiset korjaukset vaikka tuhannelle kuvalle. Kun massakäsiteltyjä kuvia sitten selaillaan, niin sieltä kyllä nousevat esille ne yksilöt, joille säädöt eivät sopineet. Ne voidaan säätää erikseen. Oleellista on tietenkin se, missä yhteydessä kuvia käsitellään. Jos pyritään "realismiin", niin käsittely ei saisi näkyä. Lähes poikkeuksetta kansikuvaposeerauksissa kasvoilta poistetaan ryppyjä tai nenäkarvoja, eli tehdään "kuvamanipulaatiota". Rankalla kuvankäsittelyllä historiallisista rautatiekuvista taas saadaan esille yksityiskohtia, jotka eivät vedoksessa näy. |
||||
|
28.09.2021 18:22 | Petri Sallinen | ||
| Kirkniemi peilikuvana. | ||||
|
27.09.2021 09:53 | Petri Sallinen | ||
| Kuvat ensimmäisistä uuden korityypin vaunuista ovat vähissä. Tässä yksi — 22037. Teollisuuslehdessä julkaistu piirustus oli pelkkä ehdotus. Vaunuja ei koskaan rakennettu avosiltaisina, vaan niihin rakennettiin umpieteiset makuuvaunuista saatujen myönteisten kokemusten perusteella. Umpieteisten käyttöön johti myös ravintolavaunujen ilmaantuminen juniin. Tämä lisäsi matkustajien tarvetta liikkua junassa matkan aikana. http://vaunut.org/kuva/135279?t=lanterniini# |
||||
|
27.09.2021 09:49 | Petri Sallinen | ||
| Signaalinarut poistettiin jo vuonna 1913 sellaisista junista, joiden runko koostui pelkästään telivaunuista. Tämän jälkeen signaalinarujen koukkuja ei enää asennettu uusiin telivaunuihin. Se taas on kokonaan toinen juttu, millä aikataululla koukut hävisivät vaunujen katoilta — yleensä silloin, kun vaunun katetta korjattiin. http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,12275.0.html |
||||
|
20.09.2021 16:34 | Petri Sallinen | ||
| VR:n koneosastolla/konetoimistolla oli ilmeisesti tavoitteena jo 1920-luvulla pyrkiä standardisoimaan vaunujen teknisiä ratkaisuita. Tämän voi päätellä pöytäkirjojen ja määräysten perusteella. Ilmeisesti UIC:n jäsenyyskin innosti tähän. Nuorella itsenäisellä valtiolla oli kuitenkin muitakin huolia ja resurssireikiä kuin pyrkiä standardisoimaan vaunujen laakeripokseja tai puskimia, joten kaikki se, mitä keskushallinnon mahtikäskyillä määrättiin, ei käytännössä aina toteutunut — tai määräyksiä ei voinut toteuttaa. Lisäksi pari sotaa keskeytti kehityksen, jonka seurauksena vanhoja raatoja käytettiin ajateltua pidempään purkalla ja rautalangalla paikkailtuina — täysin uusienkaan mallien kehitystyöhön ei ollut paukkuja kuin vasta 1950-luvulla. | ||||
|
|
20.09.2021 12:56 | Petri Sallinen | ||
| En ole Tapsa, mutta vastaan osaltani. Katettujen tavaravaunujen kehitystä on hankala sitoa litteroihin, koska litteroita käytettiin osin ristiin ja litteroiden määrä oli kirjava. Historian aikana tehtiin myös litterauudistuksia, kuten vuonna 1896, jolloin litteroiden määrää karsittiin. Pikemminkin kyse on tavaravaunujen rakenteellisesta kehittymisestä. Ensimmäiset katetut tavaravaunut olivat peräisin Englannista. Niiden littera oli pääsääntöisesti G. Aluskehykset olivat alkujaan puuta. Korin runko oli puuta ja laudoitus oli kiinnitetty vaakasuuntaan tai vinoon runkopuiden sisäpuolelle. Suomalaiset konepajat kopioivat rakenteen. Puinen aluskehys vaihtui rautaan/teräkseen. Ensimmäinen Suomessa suunniteltu malli sijoittuu 1880-1890-luvuille (en muista ulkoa tarkkaa vuotta ilman lähteitä). Vaunussa käytettiin pystylaudoitusta, joka oli kiinnitetty rungon ulkopuolelle. Yleisin vaunussa käytetty littera oli Ga, mutta tässä vaunutyypissä käytettyjen litteroiden määrä oli melkoinen. Niitä valittiin käyttötarkoituksen mukaan — myös G. Harrastajapiireissä puhutaan usein Ga-tyyppisestä vaunusta. Vaunuissa saattoi olla jarrumiehen koppi. Vuonna 1913 sortokauden seurauksena Suomessa ryhdyttiin rakentamaan vaunuja venäläisen mallin mukaan. Korin runko rakennettiin U-palkeista (teräs). Vaakalaudoitus kiinnitettiin rungon sisäpuolelle. Katon pyöristyssäde oli loivempi kuin Ga-tyypin vaunuissa. Osassa vaunuista oli puinen runko. Vaunun littera oli alun perin Gb ja vuodesta 1921 lähtien Gd — muitakin litteroita käytettiin. Vuonna 1925 ryhdyttiin rakentamaan Gb-vaunuja. Rakenne muistuttaa Gd-vaunuja — niistäkin osan runkorakenne oli puuta. Gb-tyypin vaunuissakin oli useita eri litteroita käytössä, mm. Gav, Gbr. Vuonna 1965 ryhdyttiin rakentamaan Gbk-vaunuja. Tämä oli jo selvä uuden ajan vaunu. Tässä siis suoraviivaistettu päälinja katettujen tavaravaunujen kehityksestä. Tämän uudempiin vaunuihin en ole perehtynyt — joku muu voi jatkaa. |
||||
|
19.09.2021 21:26 | Petri Sallinen | ||
| Etupään merkkejä käsittelevät määräykset löytyvät täältä. http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,12362.0.html |
||||
|
19.09.2021 11:42 | Petri Sallinen | ||
| Kertaakaan ei ole vielä tullut vastaan mikrofilmimuotoista aineistoa, kun rautatiehistoriaa olen penkonut. Viimeisin Kansallisarkiston lasku oli 129 euroa. Tällä hinnalla minulle roudattiin Mikkelin arkistosta viisi mappia ja kuusi sidottua vaunuluetteloa Helsingin tutkijasaliin luettavaksi. Kaikki paperimuotoisia. Tästä eteenpäin on sitten mietittävä, millä keinolla siirrät mappien datat itsellesi. Suurimmat lakanat voit skannauttaa arkiston alihankintapalveluina. Näistä veloitetaan sen mukaan, miten suuria skannattavat dokumentit ovat. Asiakirjoja voi myös kuvata omalla kameralla — arkistossa on kohtuullisen hyvä kamerateline ja lamput. Kolikoilla toimiva skannauslaitekin on käytettävissä aulassa. Kynä ja paperi ovat passeleita dokumentointivälineitä. Henkilökunta voi ottaa sinulle myös kopioita — en tiedä, miten suhtautuvat, jos haluat teettää kopiot kokonaisesta mapista. Joistakin yksittäisistä dokumenteista olen saanut kopioita. | ||||
|
|
18.09.2021 13:57 | Petri Sallinen | ||
| Arkiston palvelu on todellakin loistavaa ja valokuvien hinnottelu murto-osa esimerkiksi Rautatiemuseon hinnoista. A0:n kokoisen lakanan kopioinnin tai skannauksen arkisto teettää kuitenkin alihankintana — aivan kuten Kansallisarkistokin — ellet sitten halua tehdä itse koosteita pienemmistä kopioista. Yhden A0:n hinta oli viimeksi 43 euroa skannattuna täydellä resoluutiolla ja CD-poltettuna. Yhdessä piirustussarjassa voi olla monta A0:n lakanaa. Ei siinä mitään — maksan kyllä tämän, mikäli saan sitä tietoa, mitä olen etsimässä. Kaikille ei vaan mene jakeluun se, että arkistokama ei käytännössä olekaan täysin ilmaista. Joku kuitenkin maksaa kopioinnin viulut ja etsintötyön muut kustannukset. | ||||
|
|
18.09.2021 10:36 | Petri Sallinen | ||
| Move 4:n 1:5:een piirustussetti (päiväys on vuodelta 1952) löytyy Elinkeinoelämän Keskusarkistosta, jonne Valmetin kamat on sijoitettu. Lakanat ovat suurikokosia, joten ilmaisia kopiot tai skannaukset piirustuksista eivät ole. | ||||
|
15.09.2021 15:58 | Petri Sallinen | ||
| Lisää kuvia Move35-veturista. http://vaunut.org/kuva/112513?t=Move%2B35 http://vaunut.org/kuva/146232?t=Move%2B35 http://vaunut.org/kuva/112178?t=Move%2B35 http://vaunut.org/kuva/44332?t=Move%2B35 http://vaunut.org/kuva/35118?t=Move%2B35 http://vaunut.org/kuva/92150?t=Move%2B35 |
||||
|
11.09.2021 10:03 | Petri Sallinen | ||
| Rakennuksen esikuvana on Lintuvaarassa sijainnut vanha vuokratalo. Lintuvaara ja Harakka olivat aikoinaan Leppävaaran aseman läheisyyteen kasvaneita asuinalueita. Rakennuksen alakerrassa sijaitsi kalasavustamo vielä 1970-luvun lopulla. Rakennuksen oikeassa päädyssä näkyy savustamon lastauslaituri. Koska rakennus sijaitsi koulumatkan varrella, oli se helppo dokumentoida. Pienoismalli on rakennettu kuvien ja mittausten perusteella. Talo on purettu jo vuosikymmenet sitten. Sen paikalla on kerrostaloja. | ||||
|
06.09.2021 16:04 | Petri Sallinen | ||
| Täällä väripiirustus vaunusta. http://vaunut.org/kuva/124971?t=ravintolavaunu |
||||
|
04.09.2021 08:03 | Petri Sallinen | ||
| Espoon kaupunkirata -hanke toteutuu vuosina 2020-2028. Keran asema saneerataan samassa yhteydessä, ehkä myös Kauniaisten laiturit korotetaan samalla. Maastotutkimuksia on tehty alueella koko kesä. Viime viikolla meidän pihalla tehtiin melumittaukset ja hemmot totesivat, että radan viereen tulee mittausten perusteella meluaita. Radanvarren kiinteistöjen kaivokartoitus on myös alkanut. Kyselyt tulivat viime viikolla. Espoon kaupunkirata -hankeesta on avattu oma facebook-sivusto. Uutiskirjeenkin aiheesta voi tilata. |
||||
|
Kuvasarja: Vanhoja Ma-vaunuja pienoismalleina |
30.08.2021 23:20 | Petri Sallinen | ||
| Päivässä ehtii rakentaa paljon :) Otin taannon aikaa, kuinka paljon aikaa yhden Ma-vaunun rakentamiseen on käytettävä. Syövyttämällä uushopeasta valmistetun rakennussarjavaunun kokoaminen vie 45 minuuttia — sitten maalaus, siirtokuvien asennus ja lakkaus vielä päälle. | ||||
|
30.08.2021 23:12 | Petri Sallinen | ||
| Kyllä — ripustukset ja laakeriboksit ovat brittiläistä perua. Ma-vaunuja rakennettiin vanhoille alustoille ja vaunun akseliväli 2430 mm vastaa likimäin kahdeksaa jalkaa. | ||||
|
30.08.2021 23:10 | Petri Sallinen | ||
| Aikakausi on 1930-luvun ensimmäinen puolisko. Letkassa tosin on mukana vielä yksi vaunu, jossa on SVR-FSJ-merkinnät, joita tuskin oli enää 1930-luvun alussa vaunuissa. Tk3 on mallattu rakennussarjasta. |
||||
|
|
30.08.2021 23:10 | Petri Sallinen | ||
| Aikakausi on 1930-luvun alku. Letkassa tosin on mukana vielä yksi vaunu, jossa on SVR-FSJ-merkinnät, joita tuskin oli enää 1930-luvun alussa vaunuissa. Tk3 on mallattu rakennussarjasta. |
||||
|
30.08.2021 17:47 | Petri Sallinen | ||
| Pienoismallien avulla voi saada aavistuksen siitä, mitä 2,43 metrin akselivälille rakennetut Ma-vaunut näyttivät. http://vaunut.org/sarja/5306 |
||||
|
28.08.2021 18:33 | Petri Sallinen | ||
| Lokomon värillisessa tehdaskuvassa kehys ja fillarit ovat harmaat. Kytkintangon kevennysura on punainen. Valmetin ensimmäisessä koneessa pyöränrenkaiden sivut olivat valkoiset — samaan tapaan kuin Valmetin oman kaavion mukaan väritetyissä koneissa. Kuva ja kuvasarja, jonka osa kyseinen kuva on, on melko tunnettu. Kuvan takana on leima: "Rautatiehallituksen koneteknillinen toimisto, valokuvauslaboratorio, kuvannut O.Karasjoki". Ilmeisesti kuvasarjaa on jaettu tiedotusvälineille ja sidosryhmille aikoinaan. |
||||
|
27.08.2021 09:22 | Petri Sallinen | ||
| Vuoden 1937 historiikki todellakin kertoo kaasukäyttöisestä valopääopastimisesta, mikä oli Suomessa todellinen harvinaisuus. Aiheesta on keskusteltu täällä ennenkin. Kuva aiheesta löytyy täältä. http://vaunut.org/kuva/12022?t=p%25C3%25A4%25C3%25A4opastin |
||||
|
18.08.2021 12:30 | Petri Sallinen | ||
| VR:n kuljetuskalustovihko vuodelta 1976 sisältää yhden kuvan vanerirakenteisesta Gb-vaunusta. | ||||
|
|
18.08.2021 08:36 | Petri Sallinen | ||
| Gbr-littera otettiin käyttöön vuonna 1947.... http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,12366.0.html ... ja litterasta luovuttiin vuonna 1953. http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,12385.0.html |
||||
|
10.08.2021 19:06 | Petri Sallinen | ||
| Liikkuvan kaluston kaksikielisestä merkintätavasta luovuttiin jo vuonna 1925. Määräys annettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä ja sen allekirjoitti ministeri Kyösti Kallio. Tämä löytyy valtioneuvoston arkistosta tunnuksella 4344 (17.12.1925). Ministeriön määräyksen pohjalta Valtionrautateiden pääjohtaja Wilhelm Jansson taas laati jatkomääräyksen 27.5.1926. Janssonin määräyksen sanamuoto kuuluu: "Matkustaja- ja tavaravaunuissa on käytettävä ainoastaan valtionrautateiden suomenkielisestä virallisesta nimityksestä muodostettua lyhennettyä merkintää. Täten Rautatiehallitus on määrännyt, että kaikissa matkustaja- ja tavaravaunuissa on vastedes käytettävä ainoastaan seuraavaa merkintää: V.R. Suomi." Näin myös tapahtui. Viimeiseksi kaksikieliseksi kalustomerkinnäksi jäi V.R.-S.J. Sitä ehdittiin käyttää vain vajaa vuosi, mm. vuonna 1925 valmistuneissa E(k)-sarjan vaunuissa. Merkintää näkee joissakin valokuvissa. Aluskehysmerkinnät eivät olleet kaksikielisiä. Säiliövaunuissa sen sijaan on käytetty ties kuinka kauan kaksikielistä merkintää tulenarkaa-eldfarligt, mutta tähän ohjaavat työturvallisuusmääräykset. |
||||
|
10.08.2021 12:47 | Petri Sallinen | ||
| Täältä huttua raideliikenteen valvonnasta. https://www.traficom.fi/fi/liikenne/raideliikenne/raideliikenteen-valvonta |
||||
|
|
10.08.2021 09:05 | Petri Sallinen | ||
| Onko suomalainen rautatieliikenteen turvallisuuden takaava järjestelmä ylipäätään toimiva, jos valvonta ei kykene saamaan yhden marginaalisen toimijan käyttäytymistä kuriin? Perustuuko liikenteen turvaava toiminta kuitenkin enemmän raideammattilaisten korkeaan työmoraaliin ja operaattoreiden omiin käytäntöihin kuin valvonnan toimivuuteen? Entä jos joku muu ammattimaisesti toimiva operaattori päättäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin keskustelun kohteena oleva museoliikenneoperaattori? Harrastajat ja puutteet tiedostava suuri yleisö voivat ainakin äänestää jaloillaan: ei käytetä leväperäisesti toimivan operaattorin palveluita, ei kuvata operaattorin liikennettä eikä julkaista kuvia operaattorin junista. Näin on toimittu esimerkiksi Englannissa ja englantilainen harrastemedia jopa kehottaa aktiivisesti boikotoimaan, mikäli puutteita on havaittu. |
||||
|
07.08.2021 16:27 | Petri Sallinen | ||
| Oliko vaunujen katot maalattu alumiinvärillä vai olivatko ne ruskeita? | ||||
|
30.07.2021 10:52 | Petri Sallinen | ||
| Alueet muuttuvat. Espoon vanhat omakotialueet Rantaradan varrella ja Pohjois-Espoossa olivat vielä 1970-luvulla tuppukyliä, johon parempi väki ei muuttanut. Ei täältä mihinkään päässyt, vaikka olisi halunnut — paitsi Rantarataa pitkin. Skideinä meidät roudattiin koulubusseilla kouluun. Kunnallinen liikennelaitos Kokoomus-vetoisessa kaupungissa ei olisi tullut kysymykseenkään, koska vain köyhät käyttävät julkisia. Se oli tuon ajan henki. Oikeastaan vasta Länsimetro muutti kaiken totaalisesti — ja tietenkin pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö liikennejärjestelyissä. Nyt Rantaradan varsi rakennetaan niin täyteen kuin mahdollista. Meidänkin vanha omakotialue jää kahden suuren kerrostaloalueen puristukseen — ja tonttien tehokkuusluvut loikkivat pilvissä. Kun ennen 2000 neliön rintamamiestontilla oli yksi talo, on niitä nyt kolme. Radan varren entiset teollisuusyritykset ovat jo häippässeet ja näille alueille survotaan kohtuullinen määrä asuntoja. Esim. tuohon vähän matkan päähän vanhoille teollisuusalueille on tarkoistus rakentaa asunnot 15 000 ihmiselle. Joukkoliikennepalveluiden ja liikkumisen osalta kehitys on ollut positiivista. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, pitäisikö radanvarsi rakentaa niin täyteen kuin nyt näyttää tapahtuvan. |
||||
|
|
30.07.2021 09:07 | Petri Sallinen | ||
| Yksikään kaupallisesti toimiva yritys ei tarjoa ilmaisia palveluita. Jos jotain asiaa markkinoidaan ilmaisena, sen aiheuttama kulu kerätätään jossain muussa muodossa asiakkailta, esimerkiksi tuotteen hinnassa. Monilla kaupan alueilla tuotteen loppuhinta on eniten ostopäätöstä ohjaava tekijä. Perustuotteessa katteet vedetään alas ja yrityksen tulos syntyy myynnin volyymistä. Tämä suosii suuria kauppiaita, jotka ostavat suuria eriä ja myyvät paljon. Alhaista katetta paikkaillaan lisäpalveluilla ja toisaalta madalletaan ostokynnystä, kun asiakas tietää, että minun ei itse tarvitse asentaa tätä laitetta ja se myös tuodaan tarvittaessa minulle kotiin. Toisaalta joku osaa asentaa laitteen itse, kykenee roudaamaan sen himaan ja voi kuskata roskat lopulta sorttiin. Siksi on selkeämpää, että on vain perustuote ja tarvittaessa lisämaksusta hankittavat ylimääräiset palvelut. Samalla itse kukin voi arvioida lisäpalvelujen hintaa, kun ne esitetään läpinäkyvästi. Iso G-toimitti minulle maaliskuussa uuden induktiolieden. Ostin sen nettikaupasta. Samalla ostin kuljetuspalvelun ja asennuspalvelun. Vanha raatokin vietiin pois. Järjestelmästä valitsin toimitusajan ja asennusajan. Puoli tuntia ennen sovittua aikaa sain puhelinsoiton, että nyt ollaan tulossa. Vanha hapertunut sähkökaapeli vaihdettiin, samoin seinässä oleva liityntärasia. Liesi vaaitettiin ja kokeiltiin, että kaikki toimii. Saimme myös pikaisen opastuksen. Uuden jääkaappipakastimen sen sijaan asensin itse. Nettivertailun jälkeen tilasin sen virolaisesta nettikaupasta, jossa kaikki data oli esitetty suomen kielellä. Hinta oli satasen halvempi (täsmälleen sama tuote) kuin viiden kilometrin päässä sijaitsevassa kauppakeskuksen kodinkoneliikkeessä. Kuljetus Virosta kotiovelle maksoi 25 euroa, viiden kilometrin päästä Leppävaarasta se olisi maksanut 40 euroa. Kun en tarvinnut lisäpalveluita, saatoin tilata tuotteen vähän kauempaa. Nyt pitäisi vielä tilata uusi halkopolttoinen kiuas ja pari laatikollista kiviä. Tämänkin olen ajatellut tehdä netissä. Ehkä kerron siitä myöhemmin :) Keskustelumme on edennyt jo melko kauaksi alkuperäisestä teemasta. Tosin ihmisten ostokäyttäytyminen vaikuttaa liikkumiseen ja tätä kautta jopa kaupunkisuunnitteluun — josta esimerkkinä Hämeenkadun justeeraaminen uuteen uskoon. Löyhä yhteys on siis olemassa :) |
||||
|
|
29.07.2021 22:35 | Petri Sallinen | ||
| Olen asunut yli 30 vuotta vuonna 1957 valmistuneessa omakotitalossa. Raimo, olet oikeassa — siinä riittää jatkuvasti laittamista, suurta ja pientä. Koko tänä aikana minulla ei ole ollut minkäänalaista autoa. Kaikki suuressa ja pienessä rakentamisessa tarvittavat kamat olen tilannut joko soittamalla, käymällä paikan päällä tekemässä tilauksen tai viime vuosina nettikaupasta. Sata kiloa kantavassa fillarin perävaunussa kulkee myös kohtuullinen määrä maalipurkkeja, kaakeleita tai sementtiä. Sitäkin olen kokeillut. Lisäksi ollaan kasvatettu neljä kersaa aikuisiksi ja hoidettu niiden harrastusroudaukset ja opetettu käyttämään ne julkisia. Kaksi kersoista päätyi hankkimaan ajokortin — kaksi koki, että sellaista ei tarvita. Rakensin viime viikolla tyttärelle puutarhapöydän. Ruuvit loppuivat kesken. Lähin rautakauppa on kahdeksan kilsan päässä. Projektiahan ei voinut jättää kesken, joten hyppäsin fillarin selkään. Kolmessa minuutussa olin rautatieasemalla. Lähijunalla ajoin neljä asemanväliä, jonka jälkeen vaihdoin bussiin. Se pysähtyy sopivasti K-raudan edessä. Ruuvit reppuun ja samaa reittiä takaisin. Koko keikka kesti puolitoista tuntia. Omalla autolla olisi ehkä sujunut nopeammin, mutta ei tämä ollut mielestäni mahdoton aika. En siis tarvitse autoa rautakauppakeikkaan — en suuren enkä pieneen. Rautakauppias tuo suuret ja painavat kamat suoraan pihalle. Kolme sadevesitynnyriä taisi tulla nettikaupasta tilattuna jopa Seinäjoelta asti, kun ei löytynyt mieleistä lähempää. Alajärveltä tilasin lapsille taannoin leikkimökin eräältä puusepältä. Toki tämä on vain minun valintani. Osittain kyse on asenteesta, osittain suunnittelusta — enkä väitä, että tämä konsepti toimii joka paikassa. Täällä se toimii, jos tällä tavalla haluaa elää. Osa naapureista on päätynyt samaan, mutta todennäköisesti suurimmalla osalla naapureista on kuitenkin auto tai useampi. Autohan on myös statusymboli tai mukava leikkikalu — "en kehtaisi ajaa Daciaa", kuten eräs kaveri sanoi. Ei autoilu mihinkään häviä. Se muuttaa muotoaan. Suurissa kasvukeskuksissa syntyneen ja kasvaneen nuorison keskuudessa tosin ajokorttien hankinta on jo vähentynyt. Yhteiskäyttöautot yleistyvät samaan tapaan kuin sähköpotkulaudat. Helsingissä esimerkiksi Green Mobility on lähtenyt jo hyvin käyntiin. Näyttävät lisäävän täyssähköautojensa määrää. Jos kaupunkisuunnittelu tarjoaa vaihtoehdon omalle autolle, niin miksi seisottaa pihalla jotain, jonka käyttöaste on luokkaa viisi prosenttia. Jos autoa tarvitsee jotain keikkaa varten, niin sen voi tarvittaessa vaikka vuokrata ja taksiakin voi käyttää. Taajamat ja haja-asutusalueet ovat oma juttunsa, joihin täällä koettu ei päde. Todennäköisesti liikkuminen erilaisilla alueilla voi eriytyä melkoisesti tulevaisuudessa. |
||||
|
|
29.07.2021 19:54 | Petri Sallinen | ||
| Uudet kauppakeskukset on hyvin suunniteltuja. Meidän kylällä on Sello, jonne pääsee monella eri tavalla. Rautatieasema on keskuksen kyljessä, samoin bussiterminaali. Uusi ratikkalinja koukkaa keskuksen halki. Kauppakeskuksen yhteydessä on 2900 ilmaista viiden tunnin parkkipaikkaa. Latinkia saa myös sähköautoille. Parkkihallista pääsee hisseillä suoraan kerroksiin, joten ei tarvitse yrittää änkeytyä omalla autolla pääoven eteen. Liikkeitä on vajaat 200, joten rahoistaan pääsee eroon tehokkaasti yhdessä paikassa. Jos ei saa roudattua kaikkia ostamiaan kamoja kotiin, niin kaupoilla on tarjolla kotiinkuljetuspalvelu. Sen patjan voi muuten käydä koelöhöämässä kaupassa ja pyytää toimituksen kotiin — tai ostaa patjan myöhemmin kotoa nettikaupasta. Näin minä ostin uuden patjani. Stadista Selloon pääsee junalla 15 minuutissa. Melkoinen määrä Espoon liityntäliikenteen busseista — niistä osa on jo sähköbusseja — kulkee Leppävaaran kautta tai niiden päättäri on Leppävaarassa. Kehä ykköstä pitkin kulkee poikittaisliikenteen bussit, jotka ylittävät rautatieaseman. Sellon ympäristössä — eli Leppävaarassa asuu noin 22 000 ihmistä. Tämä on noin puolet Hyvinkään asukasluvusta. Jos hyvinkäälainen kaupunkisuunnittelu perustuu siihen, että kaikki asukkaat änkeytyvät omalla autollaan kauppakeskuksen pääoven eteen, niin tämä ei onnistu Espoossa. Ihan kiva, jos se onnistuu Hyvinkäällä. Metroradan varrelle rakennetut kauppakeskukset ovat astetta uudempaa suunnittelua. Esim. Ainoassa metroasema ja bussiterminaali ovat käytännössä kauppakeskuksen kellarissa. Japanilaisessa kauppakeskussuunnittelussa raideliikenneyhteyden rakentaminen on oleellinen osa kauppakeskusken suunnittelua. Vanhemmat kauppakeskukset on rakennettu asutuksen ulkopuolisille pelloille, jonne ei pääse muuten kuin omalla autolla. Ne ovat tulevaisuudessa helisemässä. Minua ei kuitenkaan itketä se, että en henkilöautottomana pääse vierailemaan niissä. Mikäli tällaiset kaupat myyvät jotain sellaista kamaa, jota en helpommalla saa muualta, niin sitten käytän nettikauppaa. Suomessa nettikaupan volyymit ovat kasvaneet viimeisten pari vuoden aikana vuosittain yli kymmenen prosenttia. Kasvun ennustetaan jatkuvan ja tämä vaikuttaa kansalaisten ostokäyttäytymiseen. Nettikauppa tuo kaupankäynnin myös lähemmäksi haja-asutusalueita. |
||||
|
27.07.2021 15:58 | Petri Sallinen | ||
| VR:n historiikista löytyy resepti, miten kattomassa sekoitetaan. Tämä oli suomalainen erikoisuus — halpa ja helppo. | ||||
|
|
27.07.2021 09:37 | Petri Sallinen | ||
| Hyvä kaupunkisuunnittelu ja toimivat joukkoliikenneratkaisut vähentävät tarvetta käyttää henkilöautoa ja parhaimmillaan tekevät henkilöautosta tarpeettoman. Kotitaloudessamme ei ole yli 30 vuoteen ollut henkilöautoa, vaikka monen mielestä omakotiasuminen ei toimi ilman sitä. Ainoa moottoriajoneuvomme on Royal Enfield, mutta sehän on vain lelu, jolla ei roudata sementtisäkkejä. Amerikkalainen kaupunkisuunnittelu on vannonut henkilöautoilun nimeen. Siitä merkkinä eri yhteyksissä nähtävät tuntien ruuhkat. Kotikaupunkini Espoo tunnetaan myös henkilöautoilua suosivasta kaupunkisuunnittelusta. Pääkaupunkiseuden yhteistyö joukkoliikenteen suunnitelussa on kuitenkin tuottanut tulosta, mikä näkyy positiivisena ainakin omalla asuinalueellani. Ideana on, että rantaradan ja metroradan asemille syötetään eri tavoilla liikennettä: busseilla, henkilöautoilla ja keveämmillä välineilla. Tämä vähentää tarvetta ajaa pitkiä matkoja omalla autolla. Oman auton voi jättää rautatieaseman parkkiin ja jatkaa matkaa junalla tai metrolla. Lisäksi junat ja osittain metrokin tukevat fillareiden ja vastaavien kuskaamista mukana. En keksi, mihin tarvitsisin henkilöautoa. Kahdella liityntäliikenteen bussilla pääsen useille eri metroasemille tai rautatieasemille. Lisäksi bussiliikenneverkosto on suhteellisen kattava. Kaksi eri rautatieasemaa on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Lisäksi minulla on 30 vuotta vanha kolmivaihteinen Helkama Oiva ja siihen Hollannista tilattu perävaunu, jonka kantavuus on sata kiloa. Lisäksi suosin kaikissa hankinnoissa nettikauppoja. Nettikauppa sitä paitsi vapauttaa tekemään muita juttuja. Ymmärrän toki sen, että kaikilla paikkakunnilla Suomessa ei ole näin. Henkilöauto on monelle välttämättömyys vielä pitkään. Koska en tunne Tamperetta lainkaan, en osaa sanoa minkälainen kehitysmaa-alue se liikenteellisesti on — ainakin se on lähes yhtä suuri kaupunki kuin Espoo. Helsingin suurin kauppakattu Aleksanterin katu on suljettu henkilöautoilta. Vain huoltoajo ja ratikat liikkuvat siellä. Jalkakäytävät on levitetty. Tämä todennäköisesti ohjaa tietyntyyppisiä kauppiaita kadulle. Puutavaraliikettä tai rautakauppaa sinne on turha perustaa. Kauppa siirtyy vauhdilla nettiin. Suomen on sanottu olevan tässä jälkijunassa, mutta muutos kiihtyy täälläkin. Mitä olen viimeisen reilun vuoden aikana tilannut nettikaupasta? Tässä pikainen muistelo. Kymmenen litraa kalkkimaalia, peltisen postilaatikon, seitsemän kuutiota koivuhalkoja, soran levityskärryn, käytäväsoraa, kukkamultaa, lannoitteita, kolme 300 litran sadevesitynnyriä, lumikolan, teleskooppivarren oksasahaan, jääkaappi-pakastimen ja induktiolieden (vanhat roudattiin samalla mäkeen), MDF-levyjä, kirjoja, CD-levyjä, työkaluja, bassonkielisettejä, ruuveja, perunapuristimen jne, jne. Vaatteiden ja kenkien hankinta menee yleensä pieleen, ellet tilaa täysin samaa mallia kuin mitä olet tähänkin asti käyttänyt. Paikallisen K-Raudan oma kuski tuo kamat kotiovelle seuraavaksi päiväksi 25 eurolla. Posti, Matkahuolto ja kuriiriliikkeetkin tekevät näin, mikäli et halua hakea lähetystäsi noutopisteestä — joita on pilvin piimein, lähes joka kaupan yhteydessä. Tyttären perhe tilaa peruselintarvikkeet kotiin kuljetettuna. Pitsoja lukuunottamatta en ole vielä tilannut elintarvikkeita nettikaupasta. Nettikauppa on tehnyt maailmasta pienemmän. Tavaraa voi tilata nettikaupan välityksellä mistä päin maailmaa tahansa. Tarjonnan lisäksi tämä pitää hintatasoa kurissa, koska mikä tahansa nettikauppa maailmassa on aina vaihtoehtoinen hankintapaikka. Nämä kaikki ilmiöt — yhdessä muutaman muun ilmiön kanssa, jota en kuitenkaan sano ääneen :) — muuttavat liikkumista ja kaupankäyntiä. Tämä tapahtuu vääjäämättömästi: osin markkinaehtoisesti, osin politiikkatoimien avulla. |
||||