|
|
27.11.2017 22:26 | Hannu Peltola | ||
| Sehän kuulostaa hyvältä! Kaikissa kuvissa, mitä minulla on sattunut silmiin, vuodesta 1947 Vancouverin junissa on ollut E-7. Tosin en ole tehnyt niiden osalta kattavempaa tutkimusta. Joka tapauksessa voimme lukita tämän kuvan ottoajankohdaksi kesän 1948. Ajankohdan tunnistushan oli yhtä kattavaa, kuin 1:1-kuvissakin! (Pienoisrautatieni aikajana on tosiaan 6 vuoden ajalta kesästä 1947 kesään 1953. Tämä antaa pikkuisen liikkumavaraa kaluston osalta, mutta tietenkin johtaa yksittäisissä kuvissa epäloogisuuksiin. Ajanjakso piti ulottaa 1940-luvulle nimenomaan höyryvetureiden aktiivisemman käytön takia. Lisäksi halusin mallintaa the Empire Builder - junan vuoden 1947 asussa, jolloin junan vetovoimasta vastasi E-7 -pari) | ||||
|
|
27.11.2017 22:15 | Eljas Pölhö | ||
| Mahtaako tämä olla ajantasalla olevaa tietoa ja aikataulu: https://rail.cc/en/train/latour-de-carol-to-barcelona |
||||
|
|
27.11.2017 21:55 | Tuukka Ryyppö | ||
| Ainakin tämän junan määräasemakilvessä lukee La Tour C., eli juurikin tuo La Tour de Carol. | ||||
|
|
27.11.2017 21:43 | Eljas Pölhö | ||
| Pekka Honkanen tarkasteli tilannetta ja kuvien mukaan Seattlesta lähti Pacific-vetoisia höyryhenkilöjunia vielä 1949, joten vuosi 1948 lienee oikein. Seuraavina vuosina veturit siirrettiin muihin tehtäviin hetkeksi ennen hylkäystään. | ||||
|
|
27.11.2017 21:17 | Tero Korkeakoski | ||
| Joo, konferenssitilat on oikein toimivat ja hyvät. Tuli pari viikkoa sitten niihin tutustuttua. Ja oli myös helppoa kun melkein kotiovelta (1,5km kotoa Porin asemalle) pääsi konferenssiin junalla. Ei tarvinnut stressata pysäköinnistä. | ||||
|
|
27.11.2017 16:44 | Teppo Niemi | ||
| Kenellä on VRS standardi ennen toista maailman sotaa? Voisi auttaa asiassa .Jotenkin tulee mieleen vaunujen valaistus.... | ||||
|
|
27.11.2017 15:52 | Hannu Peltola | ||
| Tämä kuva tuli minulla satunnaiskuvana ja innostuin kaivamaan siitä vähän taustatietoja. USA:ssa on aika vähän säästynyt isojen rautatieyhtiöiden pienempiä vetureita eli sinällään harvinainen löytö. Kuvan veturin on valmistanut Rhode Island Locomotive Works vuonna 1899 ja se oli Wabashin pienimpiä vetureita. Tämä oli myös todennäköisesti Wabashin viimeinen käytössä oleva höyryveturi ja lopulta se päätyi St. Louisin Museum of Transportationiin vuonna 1955. | ||||
|
|
27.11.2017 15:15 | Perttu Karttunen | ||
| Torninosturista vois avautua mukavat näkymät :) | ||||
|
|
27.11.2017 15:10 | Hannu Peltola | ||
| No nyt on kuvassa aitoa Amerikkaa!!! | ||||
|
|
27.11.2017 14:04 | Timo Humalisto | ||
| +1 M.o.t. |
||||
|
|
27.11.2017 14:00 | Roope Prusila | ||
| Näin se taitaa mennä :D | ||||
|
|
27.11.2017 13:40 | Kari Haapakangas | ||
| Junabongauksen kiertokulku: tänäpäivänä: WAU, vectron 10 v päästä: jaa, se on vectron 20 v päästä: taas vain vectron (tylsää) 50 v päästä: WAU, sehän on vectron! 70 v päästä: kun näkisi joskus vielä vectronin... |
||||
|
|
27.11.2017 11:54 | Heikki Jalonen | ||
| Verratkaapa kuvaan: https://vaunut.org/kuva/123442 | ||||
|
|
27.11.2017 11:49 | Kurt Ristniemi | ||
| 373 oli G11-sarjan esikoinen, ja sen valmistusvuosi oli todella 1901. Veturin koeajo suoritettiin 3.12.1901. Veturi oli väriltään 'kauniin vihreä', minkä muiden tietojen ohessa kertoo Hämeen Sanomat 4.12.1901. |
||||
|
|
27.11.2017 11:42 | Simo Virtanen | ||
| Varmaankin makuasia, mutta päivittäin tuossa liikkuvana pidän tuota onnistuneena vanhan ja uuden yhdistämisenä. Alkuperäinen käyttäjähän oli jo hylännyt veturitallit, joten niiden säilyminen ydinkeskustassa on vähintäänkin kulttuuriteko. En myöskään näe, että nuo matalat veturitallit olisivat enää vuosikymmeniin hallinneet kaupunkikuvaa, kun ei niitä juuri mistää nähnyt ja kaupunki oli kasvanut ympärillä korkeutta reilusti enemmän. Kannattaisi myös käydä tutustumassa Tornin konferenssitiloihin eli noihin veturitalleihin saneerattuihin tiloihin. Vähintäänkin onnistunut uusiokäyttö veturitalleille. |
||||
|
|
27.11.2017 10:36 | Kurt Ristniemi | ||
| Harrastelijamaisuus sopii erinomaisen hyvin harrastukseen. Mutta se lakkaa kyllä heti sopimasta, kun aletaan esittää 'totuuksia'. Olen ehdottomasti samaa mieltä hiekanjyvistä. Niinkuin esim. vuosien 1884-1910 vetureiden luonnehtimisesta ruskeiksi siksi että yksi hiekanjyvä oli ruskea. Siinä on todella se lentokonenäkymä jäänyt ottamatta huomioon. Mutta sitä en ymmärrä, miten 80 %:n julkaisusääntö ja logiikaltaan kestämättömien johtopäätösten esittäminen totuuksina liittyvät toisiinsa. Eikä täällä ole edes aikatauluja :D Mutta muuten huomaan - taas kerran - että varsinainen viestini menee täysin hukkaan. Ymmärtämättömyyden vai tahallisen väistelyn tähden? Siellä journalismin kurssilla vissiin opetettiin sekin, miten asiasta päästään eroon ohjaamalla lukijan huomio ihan vallan jonnekin muualle kuin itse asiaan. Minun pyrkimykseni tässä on menettelytapojen luotettavuuden edistäminen. Mutta ehkä toisilla on eri tavoitteet kuin toisilla. |
||||
|
|
27.11.2017 10:19 | Petri Sallinen | ||
| Aikanaan tutkivan journalismin kurssilla neuvottiin osuvasti julkaisemaan juttu aina siinä vaiheessa, kun 80 prosenttia aineistosta on kasassa. Tämän jälkeen besser wisserit yleensä ilmaantuvat täydentämään jutun puutteita. Näin juttu täydentyy ja parhaimmillaan tämä johtaa lähteille, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet huomaamatta. Periaatetta noudatetaan myös teknistä historiaa koskevan kirjallisuuden julkaisussa — tästä oli taannoin hyvä kuvaus eräässä amerikkalaisessa rautatiehistoriallisessa lehdessä. Tutkimusprojektille määritellään aikataulu. Aikataulun puitteissa julkaistaan se materiaali, joka on onnistuttu saamaan kasaan. Tämän jälkeen julkaistaan "besser wisser edition", joka on hyvin pienipainoksinen, monesti vain digiprint-tasoinen julkaisu — nykyisin tällainen käsikirjoitus voidaan julkaista myös verkossa. Yleensä tietäjien joukko kaivautuu koloistaan hyvin nopeasti ensimmäisen painoksen ilmestyttyä. Tämän jälkeen uusi tieto voidaan seuloa ja käsikirjoitus voidaan täydentää ja julkaista siitä lopullinen versio. Monesti peräti tehokasta. Suomessa on eräs rautatiehistoriallinen tutkimushanke, joka kestänyt varmaan jo 30 vuotta. Aineistosta laadittua juttua/kirjaa ei ole voinut julkaista, koska siitä puuttuu muutama yksityiskohta. Em. periaatetta noudattamalla juttu voisi peräti täydentyä — periaate näyttää toteutuvan myös tässä keskusteluketjussa teorian mukaisesti :) Mielipiteeni ei ole muuttunut miksikään kirja-arvosteluni kirjoittamisen jälkeen. Kirjoittamisessa kyse on kuitenkin aina siitä kenelle kirjoitetaan ja mikä on perspektiivi. Kun kameralla zoomaa hiekanjyvään, saa hyvällä putkella hiekanjyvän näkyviin. Tosin tämän jälkeen kuvan välittämässä maailmassa ei ole mitään muuta kuin muita hiekanjyviä. Lentokoneen ikkunasta taas koko hiekkakenttä on vain epämääräinen läntti kaiken muun joukossa, vaikka ne jyvät siellä yhä ovatkin. Yksityiskohdat ja poikkeukset voivat olla kiinnostavia, mutta niihin voi sotkeutua suuren kuvan kustannuksella. Punnitulle ja tarkkaan tutkitulle tiedolle on paikkansa, mutta niin on myös suurella pensselillä maalatuille kuville. Jossain tapauksessa jonkun asian hahmottamiseen riittää vuosikymmen, aina ei tarvita ehdottoman tarkkaa vuotta. Sitä paitsi suurimmalle osalle meistä rautatiet ja rautatiehistoria ovat harrastus. Eikö harrastukselle harrastelijamaisuus ole sallittua? Olen yhä sitä mieltä, että Rautatiemuseon höyryvetureiden väritystä koskeva artikkeli on yksi parhaimmista vetureiden väritystä käsittelevistä jutuista. Jos sitä kaikkine vuonna 2017 havaittuine puutteineen ei olisi julkaistu, olisimme jutun verran tietämättämämpiä asiasta. Olen myös kuullut, että aiheesta olisi tulossa päivitetty versio. Odotan sitä innolla. Uusi versio korvannee vanhan, jolloin keskustelijoilla on käytössään uudempaa lähdetietoa. |
||||
|
|
27.11.2017 10:16 | Kurt Ristniemi | ||
| Erkki: En vaadi keneltäkään historiantutkijan pätevyyttä. Sen sijaan pidän itsestään selvänä vaatimuksena sitä, että ei esitetä ehdottomana totuutena asioita, joita ei voi käytetyistä dokumenteista loogisesti johtaa. Ne 'totuudet' ovat arvailua ja spekulaatiota, ja ainoastaan sotkevat ja hämmentävät kenttää. Järkevä ihminen rehellisesti ja avoimesti kertoo myös epävarmuustekijät. Siitä hyötyvät kaikki; myös järkevä ihminen itse. - Ei esitetä johtopäätöksiä, olettamuksia, väitteitä ja 'ehdottomia totuuksia', joita ei käytetyistä dokumenteista voi logiikalla johtaa. Ja jos esitetään, esitetään ne työhypoteeseina, kertoen samalla epävarmuustekijät. - Logiikka omien arvailujen sijasta. - Lähdekriittisyys - Ei toistella vanhoja olettamuksiin perustuvia väitteitä. Ei se niin vaikeaa ole. |
||||
|
|
27.11.2017 09:52 | Erkki Nuutio | ||
| Kiitoksia Kurtille ja Petrille rautatiehistorian usean osa-alueen huippuosaajina, ja harrastajina, jotka tuovat tietolöytöjään ikimuistiin talletettavaksi ja meidän harrastajaystävien iloksi. Tietojen ja niiden lähteiden esittämisen täsmällisyydestä on varmasti syytä kantaa huolta näilläkin sivuilla. Tulee kuitenkin ymmärtää, että sivuston toimintatavasta johtuen joutuu kriittinen historian tutkija tarkastamaan ja vertaamaan täällä ja muualla olevia osin epätäsmällisiä ja ristiriitaisiakin tietoja. Niitä tuleekin käyttää ensisijaisesti viitteinä. Siinä tarkoituksessa ne ovatkin erinomaisen hyödyllisiä. Ei voi, eikä ole mitenkään perusteltuakaan vaatia kirjoittajiksi rekisteröityneiltä koulutetun historiantutkijan pätevyyttä, koska sivuston korvaamaton tarkoitus on aktivoida koko harrastajakunta kertomaan uutisia ja julkaisemaan ottamiaan ja esille saamiaan valokuvia ja muita dokumentteja. Päivänkohtaista aineistoa koskien tarkoitus on myös antaa näkyvyyttä mm. rautatievalokuvauksen uusille saavutuksille. Me kaikki sovimme näille sivuille. Kuitenkin on syytä pohtia miten "lopullisempiin" johtopäätöksiin pyrkivän tutkimuksen tulokset voisivat nykyistä toimivammin kytkeytyä esimerkiksi painojulkaisujen toimittamiseen. Todettakoon että Vaunut-sivujen ja Resiinan välillä ei voi katsoa olevan tavoitteellista kytkentää. Olen iloinen Kurtin ja Petrin (päivätyönsä rinnalla!) "vuorovedossa" esilletuomiin arvokkaisiin ja kiinnostaviin tietoihin ja heidän kehotuksiinsa arkistotietojen hyödyntämisestä. Toivon että heidän ja meidän suppeammin perehtyneiden vuoropuhelu säilyisi elinvoimaisena. Toivon lisäksi, että myös Rautatiemuseon asiantuntijat alkaisivat ottaa siihen osaa - pelkäämättä! |
||||
|
|
27.11.2017 08:49 | Kurt Ristniemi | ||
| Entä mihin perustuu käsitys siitä että vuosina 1884-1910 SVR:n vetureiden pääväri oli ruskea (https://vaunut.org/kuva/113951 kommentit)? Pikku-Ruskojen tilaukseenko? Ei yksi pääsky kesää tee: 1890-luvun lopulla eri veturisarjoja tilattiin eri värisinä; osa ruskeina, osa vihreinä. SVR jopa toimitti Baldwinille värimallin sekä ruskeasta että vihreästä (Light Ivy Green) väristä. Baldwinin tilauksista V. 1897 G7- ja H1-tilausten väri alunperin Brown; korjattu Light Ivy Green. V. 1899 K1-tilauksen väri alunperin Light Ivy Green; korjattu Dark brown, SVR:n värimalli 16.12.1899. V. 1899 I1- ja G7-tilausten väri Light Ivy Green, SVR:n värimalli saatu 8.1.1900. V. 1897 päivätyssä G-veturin tilauksessa Locomotiv & Maschinenfabrikista pääväri on vihreä. V. 1901 valmistunut G11-sarjan esikoinen nro 373 oli 'kauniin vihreä', kertoo sanomalehti. Kuten sanottu: Ei yksi pääsky kesää tee, eikä järkevä tutkija tee yksittäistapauksen perusteella yleistystä. Tutkimus ei vain toimi sillä tavalla. |
||||
|
|
27.11.2017 08:28 | Kurt Ristniemi | ||
| "Kohtuutonta" ja "jälkiviisastelua", toden totta. Järkevä tutkija ei esitä ehdottomana totuutena asioita, jotka perustuvat toisen käden lähteisiin, jollaisia myös määräyskokoelmat ovat. (Ensi käden lähde on itse määräys). Määräyskokoelmista tiedetään myös, kuten Petri itsekin yllä toteaa, että ne sisältävät kirjoittamishetkellä voimassa olleen version määräyksestä, joka määräys on alunperin saatettu antaa huomattavasti määräyskokoelman julkaisemista aikaisemmin. Järkevä tutkija ymmärtää siten ilman muuta, että määräyskokoelman päiväys ei välttämättä ole määräyksen julkaisuajankohta, eikä siis väitä sen sitä olevan. Määräys Ktt 325/1931 on Rautatiemuseossa. Siellä minäkin jo vuosia sitten totesin sen olevan kolmas muutettu painos. Se ei siis suinkaan ole ollut tuntematonta aineistoa. Ei, 'ehdottomien totuuksien' sijasta järkevä tutkija kertoo, että ensimmäinen (hänen tuntemansa) maininta määräyksestä on määräyskokoelmassa, mutta kokoelmassa ei ole mainittu määräyksen antopäivämäärää. Tälla tavoin järkevä tutkija ei levitä harrastajapiiriin ehdottomana totuutena tietoa, joka perustuu vain olettamuksiin. Tällaiset 'totuudet' muuttuvat ajan oloon harrastajapiireissä 'yleisesti tunnetuiksi tosiasioiksi', joihin saatetaan myöhemmin vedota hyvinkin kiivaasti, ja joiden kiistämisestä yleensä (sic) saa niskaansa aikamoisen röpytyksen :) Lähdekriittisyys on kaiken tutkimuksen a ja o. Ilman sitä kyse on vain harrastelijamaisesta ja valitettavasti myös vastuuttomasta puuhastelusta. PS Kuka kirjoittikaan Resiina 3/2017 -lehden Luettua-palstalla Höyryveturit Valtionrautateillä -kirjan ylistyksessään: "Kansantaruilla, perinnetiedolla tai "musta tuntuu" -tiedoilla sen sijaan ei ole saumaa keskusteluissa"? - Äkkiä ne mielipteet vaihtuvat. |
||||
|
|
27.11.2017 07:15 | Pave Saarinen | ||
| 25.11.2017 klo 14:39 näkyy olevan kuvausaika tiedoston mukaa. Siten tornissa ylhäällä aurinko valaissee vielä pari tuntia myöhemmin. Sellaisenaan ihan mukavaa siellä taivaassa. Sinänsä kaupunkikuva, jossa on vanha veturitalli ja sen torni ja sitten uusi hotellitorni, ei vaikuta mitenkään onnistuneelta. Tällaista yhteiskunnallinen päätöksenteko on. Monenlaisia arviointeja tehdään ja kuntalaisille plus naapureille varataan tilaisuus "osallistua" mielipiteellään päätöksentekoon. Maanomistaja ratkaisee. Vanha tiilirakennettu talli ja sen torni hallitsivat aikaisemmin kaupunkikuvaa iät ajat. | ||||
|
|
26.11.2017 23:41 | Heikki Jalonen | ||
| Totta, myös GAZin ulkoasu noudatteli puhdaslinjaisen ajatonta US-WD-käyttömuotia. Siihen Studebaker tai GMC tai muut tuottajat eivät päässeet lisäilemään omia kromikotkotuksiaan. Edes maskin ripojen määrää ei voinut noin vain muutella vaikka mallivuosi miten vaihtuikin ja naamannosto tuntuisi taas kerran tarpeelliselta, voisipa sanoa lähes automotoriselta pakkoliikkeeltä. Sodan jälkeen tämä muotoilua rajoittava trauma purkautuikin sitten varsin huomattavia symptoomeja tuottaen. Sisäisesti GAZ oli tietenkin oma juttunsa, Chrysler-sukuisine moottoreineen ja - huh sentään - metrisine mitoituksineen. Ja toisin kuin amerikkalaiset vastineensa, Gorkin autotehdas ei lähtenyt mukaan vuosimallien kiivaaseen kilpajuoksuun, ei todellakaan. Tehdasta ei missään tapauksessa voinut syyttää radikaaleista, vuosittain vaihtuvista muotoilukokeiluista... |
||||
|
|
26.11.2017 23:30 | Ilkka Hovi | ||
| Siis päätellään kyseessä oleva kaivon suojarakenne, jota on madallettu ja joka on siirretty pois kaivonsuojaustehtävästä toimimaan asema-alueen kaunistuksena. | ||||
|
|
26.11.2017 22:50 | Jimi Lappalainen | ||
| Malmi: https://flic.kr/p/ojY3n3 | ||||
|
|
26.11.2017 22:00 | Mikko Otava | ||
| Tänään oli ensimmäinen susi uudella Naistenlahden seisontaraiteella. | ||||
|
|
26.11.2017 21:58 | Hannu Peltola | ||
| Hmm, olisinkohan erehtynyt kuvausvuodesta! Vuosi 1948 voisi vielä teoriassa olla mahdollinen, vaikka Vancouverin junissa EMD:n E7:t olivatkin korvanneet lähes kokonaan vanhat Pacificit. Ehkä jokin vetureista oli rikkoutunut, huollossa tai kuskeja ei oltu vielä koulutettu aivan riittävää määrää... | ||||
|
|
26.11.2017 21:32 | Eljas Pölhö | ||
| Vähän nipotuksen makua, mutta Fordin kuorma-autopuolen muutos 1948 oli amerikkalaiseen järjestelmään nähden poikkeuksellisen myöhäinen ja 1948 mallien kaupallinen esittely tapahtui vasta 16.1.1948. Kyseessä oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri muutos niin ulkonäön, tekniikan, moottoreiden että mallimerkintöjenkin suhteen. | ||||
|
|
26.11.2017 21:30 | Petri Sallinen | ||
| Koneosaston sidottu määräyskokoelma vuodelta 1933 sisältää määräyksen Ktt 325/1931 — eli hyvin yksityiskohtaiset määräykset vetureiden maalauksesta, pohjuksesta jne. Määräys on esitetty luvussa II Merkintä ja maalaus, johon on koottu kaikki tuona ajankohtana käytössä olleet vetureiden maalausta koskevat määräykset. Kyseinen määräyskokoelma ei sisällä minkäänlaista mainintaa siitä, että kyseessä olisi määräyksen kolmas muutettu painos. On siis kohtuutonta edellyttää, että määräyskokoelmaa lähdeaineistona käyttävä olisi voinut mainita jotain sellaista tietoa, jota julkaisu ei sisällä. Kyseinen koneosaston määräyskokoelma lienee melko yleisesti tunnettu lähde, jota on todennäköisesti käytetty myös Suomen Rautatiemuseon vuosikirjassa vuonna 1998 julkaistun höyryvetureiden väritystä koskevan artikkelin lähteenä. Tämä artikkeli on ensimmäinen höyryvetureiden väritystä valottava kokonaisesitys Suomessa — siis vasta vuonna 1998. Rautatiemuseon vuosikirjan ilmestymisen jälkeen asia on levinnyt yleisempään tietoisuuteen ja tutkimusta lienee käytetty melko laajasti lähdetietona. Mielestäni se on yksi parhaimpia Suomessa julkaistuja rautatiehistoriallisia artikkeleita. Se on lähinnä jälkiviisastelua, että tuolloin olisi voinut käyttää lähteenä jotain sellaista dokumenttia, jota tutkijat syystä tai toisesta eivät 1990-luvulla löytäneet tai edes osanneet etsiä tai jonka olemassa olosta ei ollut tietoa — sen verran vakuuttava koneosaston määräyskokoelma kuitenkin on — toki tiedämme senkin, että alkuperäinen määräys olisi vielä parempi lähde, mikäli sellaisen vain löytää. Vihreän värityksen käyttöönottovuotta koskeva uusi dokumenttihan sai päivänvalon vasta tänä vuonna uuden höyryveturikirjan ilmestymisen yhteydessä. En osaa sanoa, miten Rautatiemuseon artikkelin kirjoittajat ovat suhtautuneet koneosaston määräyskokoelmaan lähdeaineistona, mikäli se oli taannoisen tutkimuksen lähdeaineistona. Mikään puhdas "olettamus" määräyskokoelma ei kuitenkaan lähdeaineistona ole — se on ollut tuolloin relevantti tutkimuksen lähtökohta, kun muutakaan aineistoa ei ole ollut käytettävissä. Historia jos mikä on sellainen aihe, että moni asia tai vakiintunut tulkinta voi muuttua — varsinkin melko heikosti tutkittu rautatiehistoria. Hyvä, että asiat täydentyvät ja korjaantuvat uusien löydettyjen dokumenttien avulla — näin pitääkin tapahtua. Jälkiviisasteluunkin uusien dokumenttien löytyminen antaa mahdollisuuden — sekin saattaa kaikesta päätellen tuottaa mielihyvää, joten tältäkin osin tiedon täydentyminen näyttää olevan vain ja ainoastaan hyvin positiivinen ilmiö :) |
||||
|
|
26.11.2017 21:17 | |||
| Ovat kuitenkin nykyään jo toiminnassa, joten ei huolta. Käyttönotto tapahtui syyskuun puolivälin tienoilla. | ||||
|
|
26.11.2017 21:00 | Jukka Suortanen | ||
| Olet taas löytänyt mainion kuvauspaikan, mistä avautuukin aivan uudenlainen maisema Savonradalle ja vielä kaiken lisäksi kulkuun on sattunut todellinen lauantain ylläri tavanomaisen tyhjän rapurungon sijaan. Harmi, ettei itselläni ollut tänä viikonloppuna mahdollisuutta päästä radanvarteen, tämä kokoonpano olisi ollut myös mainio ikuistettava Harjunjoen silta Venekallion välille. | ||||
|
|
26.11.2017 20:44 | |||
| Minneköhän nuokin varoituslaitteet mahtoivat päätyä noilta sijoiltaan seuraavaksi? Jos ei muuta niin minneköhän mahtavat päätyä? Kokemäki-Pori-osuudelta löytyisi ainakin yksi kohde, missä noille voisi olla käyttöä (Koiveron tasoristeys) kun ottaa huomioon tien ja radan molempien keskimääräiset liikennemäärät. | ||||
|
|
26.11.2017 20:03 | Jimi Lappalainen | ||
| Kuvan numero. | ||||
|
|
26.11.2017 20:02 | Tuomas Pätäri | ||
| Joo, eipä tässä mistään vakavasta asiasta ole kysymys, etenkin kun "toiminnanharjoittaja" on varsin selvästi jättänyt vähän puolitiehen tämän toteutuksen: 5 § Liikkumis- ja oleskelurajoituksen merkitseminen Toiminnanharjoittajan on merkittävä alue, jota rajoitus koskee, ja tarvittaessa sinne johtavat väylät liikkumis- ja oleskelurajoitusta ja sen rikkomisesta säädettyä rangaistusuhkaa osoittavilla, selkeästi havaittavilla tauluilla tai muilla merkeillä. Myös mereen rajoittuvat alueet ja vesialueen ulkorajat on merkittävä tauluin tai muin merkein. 9 § Voimaantulo -- Edellä 5 §:ssä säädetyt merkinnät on otettava käyttöön viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014. |
||||
|
|
26.11.2017 19:57 | Tuomas Pätäri | ||
| Tämä on! Näissä nysärungoissakin on joku oma kuvauksellisuutensa. | ||||
|
|
26.11.2017 19:54 | Tuomas Pätäri | ||
| Taitaa olla. Veturi lienee about samalla korkeustasolla kuin opastinkin, vaikka tässä jollain tavalla näyttäisi menevän alamäkeen. | ||||
|
|
26.11.2017 19:52 | Tuomas Pätäri | ||
| Joo, kyllä sen voi laskea ihan eduksi että jännitys on vielä olemassa kokoonpanojen suhteen. Ja vaikka sekin avoimen datan laajentuessa joskus katoaisi, aina säilyy vielä mainitsemasi jännitys siitä, jääkö auto nyt tänne jumiin vai ei... Se on ollut erityisen mukava tunne jossain Kainuussa keskellä ei mitään, kaukana kotoa. Toistaiseksi ainoa kerta kun näin on käynyt taisi olla silloin kun olit apuna työntämässä hangesta, lähellä on joskus muuloinkin ollut! | ||||
|
|
26.11.2017 19:47 | Tuukka Ryyppö | ||
| Tässä ihmetytti, että miten aseman kaksi sisäänkäyntiä on niin todella lähellä toisiaan. Miten tuo on järkevää? | ||||
|
|
26.11.2017 19:36 | Ilari Inkiläinen | ||
| Kiitos! Heh, aivan. Enpäs tajunnut kuvatekstiä kirjoittaessani. :D | ||||
|
|
26.11.2017 19:27 | Olli Keski-Rahkonen | ||
| Hieno kuva! Tarkasti ottaen Keilaniemen asema sijaitsee Espoossa. :) | ||||
|
|
26.11.2017 18:38 | Rainer Silfverberg | ||
| Malmin edellinen asemarakennus | ||||
|
|
26.11.2017 17:25 | Kurt Ristniemi | ||
| On oikeastaan varsin yllättävää, että vuoden 1931 määräystä Ktt 325 on edes voitu pitää vihreän värin käytön alkamisajankohtana. Määräyksen otsikkoalueella nimittäin lukee 'Kolmas muutettu painos'. Onko kenties oletettu, että varhemmissa painoksissa on määrätty käyttämään jotakin muuta väriä kuin vihreää? Vai eikö painosmerkintää vain ole pantu merkille? Vaiko eikö siitä edes tiedetty? Miten hyvänsä, tutkimus ei voi perustua olettamuksiin. Luotettava tutkija kertoo, että varhaisin (hänen tuntemansa) vihreästä väristä kertova määräys on kolmas muutettu painos, ja ettei varhempien painosten sisällöstä toistaiseksi ole tietoa. Hän ei siis missään tapauksessa voi esittää, että vihreän värin käyttö alkoi tuolloin, sillä dokumentit eivät sellaista väitettä tue eivätkä sellaiseen oikeuta. Onneksi nyt siis on tieto, että tämä määräys vihreän värin käytöstä annettiin jo keväällä 1928. Määräyksen ensimmäinen painos on päivätty maaliskuulle. |
||||
|
|
26.11.2017 16:42 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvausvuoden voi joka tapauksessa tarkentaa välille 1950-1956, tai vähän rohkaistuen välille 1951-1955. Loistavasti toimivasta Helsingin karttapalvelun http://kartta.hel.fi ortoilmakuvista voi todeta, että koko alkuperäinen päärakennus konttoriosineen on jäljellä 1950 ja kokonaan purettu 1956 ja tilalle on tullut autio kenttä. Koko alkuperäinen päärakennus on jäljellä myös opaskartassa 1952, mutta sen yksityiskohtien aikatarkkuus on epäselvä. Joskus 1950 jälkeen on purettu konttoriosa ja jätetty muu osa päärakennuksesta vielä jäljelle. Voi jälleen vain ihailla 1943 ortoilmakuvan loistavaa terävyyttä ja kirkkautta. Valitettavasti siviilikohteiden kuvaukset 1943 osittain aiheuttivat sen, että nopeiden kuvauskoneiden vikaantumisesta osin johtuen rintamakuvauksia Kannaksella 1944 tehtiin puutteellisesti. Suurhyökkäys pääsi sitten yllättämään. |
||||
|
|
26.11.2017 14:56 | Eljas Pölhö | ||
| Henriksdal on pääteasema noin vuoteen 2025, jolloin Slussenin uuden aseman pitäisi avautua. http://www.sll.se/verksamhet/kollektivtrafik/aktuella-projekt/Saltsjobanan/ |
||||
|
|
26.11.2017 14:30 | Panu Breilin | ||
| Pännäisten kolmioraide taitaa siirtää nämä vaunut kulkemaan suoraan Tampereelle. | ||||
|
|
26.11.2017 14:28 | Esa Annala | ||
| Tero, olin keskiviikonna Pännäiselle. Siellä on aloitettu kolmioraiden rakentaminen, eli kaikki etelästä tulevat junat voi suoraan Alholmaan. Siihen menee aikaa vielä. Näin ollen, Kokkolasta ei tarte ajaa edes takaisin, vuorot supistuvat. Korvaako tämä junavuoro T5084? :) | ||||
|
|
26.11.2017 13:51 | Tero Korkeakoski | ||
| Miksi tämä jäisi historiaan? | ||||
|
|
26.11.2017 13:50 | Tero Korkeakoski | ||
| Onko tämä viimeinen pätkä lopullisesti pois käytöstä vai onko tämä vaan väliaikainen pääteasema jostain syystä? | ||||
|
|
26.11.2017 13:34 | |||
| Otetaan kuitenkin huomioon, että liikkumiskiellosta kertovien merkkien sekä selkeiden aitauksien/porttien puuttumisesta johtuen minä ja harrastajakaverini tuolla käydessämme ei oltu tietoisia että alueella olisi liikkumiskielto. Tietenkin jatkossa pyritään siihen että ei tuonne enää toiste eksyttäisi kun kyseinen kielto on nyt tiedossa, mutta olihan tuokin silti mielestäni hyvä että edes kerran pääsi tuollakin nyt poikkeamaan kiellosta huolimatta. | ||||
|
|
26.11.2017 12:42 | |||
| Niin mutta minä meinasinkin junayhteyttä. | ||||
|
|
26.11.2017 12:40 | Jimi Lappalainen | ||
| Ovatko uusimmat Edot saaneet puskinvalojen ympärille mustan kehyksen kuten aikoinaan 28601 ja -2, mutta vain ohuemman? | ||||