Resiina 2/2024

[Markku Nummelin]

Resiina 2/2024 on valmis loppusilausta vaille ja viimeisten tarkistusten jälkeen se luovutettaneen painolle 17.6.2024. Painokapasiteetti on sieltä varattu. Eli kesäkuun lopulla lehti on lukijoilla. Nyt heinäkuussa vietämme Porvoon rautatien 150-vuotisjuhlia ja siksi Porvoon rautatie eri vaiheineen ja myös nykyinen museorautatie ovat läpimenevä teema lehdessä. Lehdestä otetaan normaalia hieman suurempi painos Porvoon juhlia varten. Ja lehden sivumääräkin on varsin iso...

Resiinan toimitus työskentelee kesälläkin, joten voitte jo nyt toimittaa uutisia kesän tapahtumista seuraavan lehden Tasoristeys-palstaa varten. Tuleva Kakkonen kirjaa raideliikenteen tapahtumat 11.6.2024 asti ja siitä eteenpäin sitten seuraavassa lehdessä.

Hyviä tulevia lukuhetkiä ja hyvää kesää koko toimituskunnan puolesta!

[Jukka Peltonen]

Resiina 2/2024 saapunut 04300 kiittää.

[Harry Rajala]

Saapunut tänään jo pääradan vartta Lempäälä 37500 asti. Hieno tuhti lukupaketti tämä, Kiitos!

[Markku Nummelin]

Olemme saaneet Resiinan toimitukseen tiedon ainakin kahdesta Tampereelle tulleesta lehdestä 2/2024, joissa ilmeisesti yksi arkki on mukana kahdesti oikean toisen arkin puuttuessa. Selvitämme onko virheellisiä lehtiä muuallakin ja käymme asiaa läpi kirjapainon kanssa. Ilmeisestikin pääosa lehdistä on kunnossa. Jos saamassasi lehdessä on tällainen virhe, ilmoita siitä sähköpostilla osoiterekisterin hoitajalle Marko Tuomiselle, jotta saat uuden lehden. Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi(ät)resiinalehti.fi 

[Esa J. Rintamäki]

Resiina 2/2024 saapunut, 00500 kiittää.

[Jukka Tölkkö]

00370 kiittää virheettömästä lukupaketista.

[Marko Nyby]

33560:een eilen saapunut lehti on virheetön ja jälleen kerran hieno kokonaisuus.

[Timo Haapanen]

60550 kiittää ja kumartaa, Resiina tulikin sopevasti - akat lähti justihin rovinssihin ja ny saan rauhas lukia lehtä iliman toimeksantoja.

[Timo Salminen]

Noin yleisestä mielenkiinnosta olisi hauska tietää, mikä on lehdessä olevan Porvoon-rataa käsittelevän artikkelin tausta ja syntyhistoria.

[Petri Sallinen]

Resiinan taitossa on perusongelma: kuvat ovat jo niin pieniä, että niiden informaatioarvo lähentelee nollaa. Esimerkiksi Porvoon radan historiaa käsittelevässä jutussa sivulla 11 on mielenkiintoinen kuva, mutta se on leiskattu niin pieneksi, että junan kalustosta ei saa tolkkua. Samaa pätee jutun pääkuvaan. Historiallisissa jutuissa kuvituksen arvo on muutakin kuin rasterilätkä taittoa elävöittämässä.

Onko todellakin niin, että Porvoon radan 150-vuotista historiaa käsittelevää juttua varten ei löytynyt karttojen lisäksi kuin neljä valokuvaa? Kuvien määrän lisääminen edellyttää tietenkin lisää sivuja ellei tekstiä toimiteta lyhyemmäksi — sivumäärä on jokaisessa lehdessä rajallinen resurssi. Tekoälyä kannattaa muuten kokeilla tekstien lyhentämisessä. Vaikka lopputulos edellyttää tekstin tarkistamista, nopeutuu itse prosessi huomattavasti. Joskus syntyy lähes virheetön lopputulos.

[Juha Vuorinen]

Resiinan taitossa on perusongelma: kuvat ovat jo niin pieniä, että niiden informaatioarvo lähentelee nollaa. Esimerkiksi Porvoon radan historiaa käsittelevässä jutussa sivulla 11 on mielenkiintoinen kuva, mutta se on leiskattu niin pieneksi, että junan kalustosta ei saa tolkkua. Samaa pätee jutun pääkuvaan. Historiallisissa jutuissa kuvituksen arvo on muutakin kuin rasterilätkä taittoa elävöittämässä.

Sivun 4 aloituskuvan sekä sivun 11 alareunan kuvien originaalit ovat noin 11x16 cm paperikuvia. Lehdessä molemmat on julkaistu valo- ja värityskorjattuina suurennettuna sivun leveyteen, noin kokoon 13x20 cm. Valitettavasti näistä kuvista ei kertakaikkisesti löydy pikseleitä leiskattavaksi läpi aukeaman; pistetiheys vain harvenee ja rasterit suurenee... On myös hyvä muistaa mitkä ovat offset-painolaatuisen lehden tekniset rajoitukset ja mikä on kuvan tarkoitus lehdessä; onko se tarjota tutkijalle paras mahdollinen alusta tutkia kuvasta yksityiskohtia? Ei ole. Tähän käyttöön kuvia voinee kysyä niiden yhteydessä mainituista lähteistä. Aineiston haltijoilla voi olla myös lehdelle toimitettua parempilaatuisia originaaleja, muita kuvia samasta aiheesta jne.

[Kurt Ristniemi]

Resiinan taitossa on perusongelma: kuvat ovat jo niin pieniä, että niiden informaatioarvo lähentelee nollaa. Esimerkiksi Porvoon radan historiaa käsittelevässä jutussa sivulla 11 on mielenkiintoinen kuva, mutta se on leiskattu niin pieneksi, että junan kalustosta ei saa tolkkua. Samaa pätee jutun pääkuvaan. Historiallisissa jutuissa kuvituksen arvo on muutakin kuin rasterilätkä taittoa elävöittämässä.

Sivun 4 aloituskuvan sekä sivun 11 alareunan kuvien originaalit ovat noin 11x16 cm paperikuvia. Lehdessä molemmat on julkaistu valo- ja värityskorjattuina suurennettuna sivun leveyteen, noin kokoon 13x20 cm. Valitettavasti näistä kuvista ei kertakaikkisesti löydy pikseleitä leiskattavaksi läpi aukeaman; pistetiheys vain harvenee ja rasterit suurenee... On myös hyvä muistaa mitkä ovat offset-painolaatuisen lehden tekniset rajoitukset ja mikä on kuvan tarkoitus lehdessä; onko se tarjota tutkijalle paras mahdollinen alusta tutkia kuvasta yksityiskohtia? Ei ole. Tähän käyttöön kuvia voinee kysyä niiden yhteydessä mainituista lähteistä. Aineiston haltijoilla voi olla myös lehdelle toimitettua parempilaatuisia originaaleja, muita kuvia samasta aiheesta jne.

Olen Petrin kanssa samoilla linjoilla: Toisinaan on syntynyt vaikutelma, ettei Resiinan taittaja ole ymmärtänyt kuvien merkitystä informaatiolähteinä, vaan on pitänyt nitä vain kuvituskuvina.

Mutta luettuani Juhan vastauksen ymmärrän, ettei kyse ainakaan aina ole ollut ymmärtämättömyydestä, vaan kuvien riittämättömästä koosta/laadusta.
Tähän ongelmaan saattaisi saada avun kuvienparannusohjelmilla. Ne eivät tietenkään voi lisätä yksitysikohtia kuviin, mutta ne saattavat muutoin parantaa kuvien laatua. Ja kasvattaa kuvakokoa ilman että kuva pikselöityy/rasteroituu. Rasterilla painettujen kuvien kanssa nekään kuitenkaan tuskin onnistuvat.

Kokeilin kuvalla, joka on raskaasti kropattu suuremmasta kuvasta. Mielestäni kuva suurentui hyvin ja kuvan terävyys parani huomattavasti. Esim. littera ja muut tekstit luonnollisesti jäivät vai hahmoiksi, mutta mielestäni tulivat silti paremmiksi kuin alkuperäisessä kuvassa.

Tein kokeen netistä löytämälläni ilmaisella Upscale-ohjelmalla. https://www.stickermule.com/upscale Ehkä toimitus voisi harkita jonkin tällaisen parannusohjelman käyttöä tarvittaessa?

[Markku Nummelin]

Noin yleisestä mielenkiinnosta olisi hauska tietää, mikä on lehdessä olevan Porvoon-rataa käsittelevän artikkelin tausta ja syntyhistoria.

Porvoon rautatien teema on tässä lehdessä, koska Porvoon rautatie täyttää tänä vuonna 150 vuotta ja asiaa juhlitaan laajasti heinäkuussa. Lisäksi lehden toimituskunta selvitti, ettei ole tulossa esimerkiksi muuta juhlajulkaisua tai kirjaa, vaan tämä Resiina-lehti toimii nyt juhlajulkaisuna. Siksi lehteä on painettu hieman normaalia suurempi painos Porvoon Museorautatien käyttöön. Toimituskunta haki kirjoittajaa/kirjoittajia eri tahoilta, mutta kopin ottivat Porvoon Museorautatien aktiivit. Alussa oleva Usko Vainion artikkeli oli vanha käsikirjoitus, jota ei ilmeisesti ole koskaan missään teoksessa aiemmin tässä muodossa julkaistu. Kirjoittajan eli Vainion kuva on lehden sivulla 19.

[Markku Nummelin]

Resiinan taitossa on perusongelma: kuvat ovat jo niin pieniä, että niiden informaatioarvo lähentelee nollaa. Esimerkiksi Porvoon radan historiaa käsittelevässä jutussa sivulla 11 on mielenkiintoinen kuva, mutta se on leiskattu niin pieneksi, että junan kalustosta ei saa tolkkua. Samaa pätee jutun pääkuvaan. Historiallisissa jutuissa kuvituksen arvo on muutakin kuin rasterilätkä taittoa elävöittämässä.

Sivun 4 aloituskuvan sekä sivun 11 alareunan kuvien originaalit ovat noin 11x16 cm paperikuvia. Lehdessä molemmat on julkaistu valo- ja värityskorjattuina suurennettuna sivun leveyteen, noin kokoon 13x20 cm. Valitettavasti näistä kuvista ei kertakaikkisesti löydy pikseleitä leiskattavaksi läpi aukeaman; pistetiheys vain harvenee ja rasterit suurenee... On myös hyvä muistaa mitkä ovat offset-painolaatuisen lehden tekniset rajoitukset ja mikä on kuvan tarkoitus lehdessä; onko se tarjota tutkijalle paras mahdollinen alusta tutkia kuvasta yksityiskohtia? Ei ole. Tähän käyttöön kuvia voinee kysyä niiden yhteydessä mainituista lähteistä. Aineiston haltijoilla voi olla myös lehdelle toimitettua parempilaatuisia originaaleja, muita kuvia samasta aiheesta jne.

Olen Petrin kanssa samoilla linjoilla: Toisinaan on syntynyt vaikutelma, ettei Resiinan taittaja ole ymmärtänyt kuvien merkitystä informaatiolähteinä, vaan on pitänyt nitä vain kuvituskuvina.

Mutta luettuani Juhan vastauksen ymmärrän, ettei kyse ainakaan aina ole ollut ymmärtämättömyydestä, vaan kuvien riittämättömästä koosta/laadusta.
Tähän ongelmaan saattaisi saada avun kuvienparannusohjelmilla. Ne eivät tietenkään voi lisätä yksitysikohtia kuviin, mutta ne saattavat muutoin parantaa kuvien laatua. Ja kasvattaa kuvakokoa ilman että kuva pikselöityy/rasteroituu. Rasterilla painettujen kuvien kanssa nekään kuitenkaan tuskin onnistuvat.

Kokeilin kuvalla, joka on raskaasti kropattu suuremmasta kuvasta. Mielestäni kuva suurentui hyvin ja kuvan terävyys parani huomattavasti. Esim. littera ja muut tekstit luonnollisesti jäivät vai hahmoiksi, mutta mielestäni tulivat silti paremmiksi kuin alkuperäisessä kuvassa.

Tein kokeen netistä löytämälläni ilmaisella Upscale-ohjelmalla. https://www.stickermule.com/upscale Ehkä toimitus voisi harkita jonkin tällaisen parannusohjelman käyttöä tarvittaessa?

Kiitokset arvokkaista palautteista. Parannusohjelmien olemassa olo on toki tiedossa, mutta toimituskunnassa onkin ollut pidemmän aikaa haussa henkilö, jolla olisi aikaa syventyä yksittäisten kuvien käsittelyyn. Koko lehti tehdään täysin talkoilla normaalin muun työn ja ajankäytön salliessa. Mukaantulo porukkaan on tervetullutta. Otan tarkemmin yhteyttä yksityisviesteillä mahdollisesta kiinnostukseta. Lisäksi välillä haasteena on joidenkin kuvien tummuus. Tätä on käsitelty ja tullaan käsittelemään kirjapainon kanssa.

[Jari Välimaa]

mielenkiintoinen artikkeli akkujunista Saksassa sivulla 74, ajolangan alla tehdään pikalataus 15 kV jännitteellä  15 minuutissa mutta tuosta toisesta lataustavasta ei mainittu mitään ? hidasta vai pikalatausta ?

[Petri Sallinen]

Lehtien toimituksille todellakin tarjotaan aika ajoin teknisesti painokelvottomia kuvia. Ongelmaa voidaan liudentaa kuvia koskevilla teknisillä ohjeilla. Ohjeet voidaan sijoittaa pysyvästi lehden apinalaatikon yhteyteen. Ohjeet johdetaan lehden käyttämän kirjapainon linjatiheydestä, jonka perusteella voidaan laskea tarvittava minimiresoluutio ja ohjeelliset pikselimäärät.

Miten pitäisi suhtautua sellaisiin kuviin, joiden tarkkuus ei riitä painokäyttöön tai joita ei voi leiskata riittävän suuriksi? ”Voitko hankkia kuvista tarkemmat versiot”, on hyvä kysymys, joka kannattaa esittää materiaalin tarjoajalle. Aina ei tarkempia kuvia tai kooltaan suurempia vedoksia ole kuitenkaan tarjolla.

Jos tarjolla ei ole teknisesti parempaa versiota, niin silloin ei auta muu kuin hylätä kuva ja korvata se sisällöllisesti samanlaisella tai samankaltaisella toisella kuvalla. En usko, että Porvoon radan historiaa käsittelevä aihe on sellainen, että tarjolla olisi ollut vain neljä kuvaa. Sellaisiakin aiheita on, joista kuvia on olemassa vain yksi kappale — tai ei yhtään. Aina tilanne ei ole kuitenkaan vaihtoehdoton.

Jos kuvan informaatioarvo on nolla, ei sellaisen kuvan julkaiseminen ole mielekästä. Jätetään se julkaisematta ja leiskataan jäljelle jääneet kuvat suurempina. Miksi tämä kuva kannattaa julkaista tai jättää julkaisematta, on hyvä kysymys, jota kannattaa pohtia. Antaako kuva tekstille lisäarvoa tai kykeneekö kuva selittämään yhtään mitään.

Tutkimuskäytön kannalta negatiivista valmistettu vedos on paras, mutta hyvälaatuinen painettu kuva on toiseksi paras. Toteamus, että tutkimuksesta kiinnostuneet voivat itse kaivaa arkistosta alkuperäisen kuvan on tietenkin totta, mutta asettaa toimituksen kuvanhankintapolitiikan outoon valoon — etenkin silloin, jos tämä tarkoittaa sitä, että teknisesti parempia kuvia olisi ollut olemassa, mutta niitä ei syystä tai toisesta hankittu. Tutkijan kannalta toki silläkin on merkitystä, että kehnonkin version julkaiseminen paljastaa sellaisen tiedon, että mahdollisesti parempilaatuinen originaali on jossain arkistossa olemassa.

Kuvien suhde tekstiin on vuosien varrella muuttunut valtamediassa — etenkin verkkolehdissä. Yhä useammin kuva on viitteellinen vinjettikuva, jolla on hyvin vähän tekemistä itse tekstin kanssa. VR:n kalustohankintaa koskevassa jutussa kuvituksena voi olla JKOY:n Flirt, SJ:n moottorivaunu tai jopa pienoisrautatieaiheinen kuva. Historiallisissa jutuissa kuvien merkitys on kuitenkin erilainen. Parhaimmillaan kuva voi olla suurelle osalle lukijoista ennen näkemätön ja parhaimmillaan kuva voi muuttaa vakiintuneita oletuksia historiasta.

[Kurt Ristniemi]

Ongelmaa voidaan liudentaa kuvia koskevilla teknisillä ohjeilla. Ohjeet voidaan sijoittaa pysyvästi lehden apinalaatikon yhteyteen. Ohjeet johdetaan lehden käyttämän kirjapainon linjatiheydestä, jonka perusteella voidaan laskea tarvittava minimiresoluutio ja ohjeelliset pikselimäärät.

Silloin kun aineisto tarjotaan digitaalisena olisi eduksi tosiaan tietää minkä kokoisia (leveys x korkeus pikseleinä) kuvien tulee olla, jotta niistä saadaan koko aukeman kuva, koko sivun kuva, puolensivun kuva jne. Tai yksinkertaisemmin, millä resoluutiolla kuvat lehteen painetaan (pikseliä / cm), mistä kukin voi itse laskea, tarvittavan pikselimitat erisuurille kuville.

Toisaalta toimitus voisi myös tarvittaessa pyytää jutun tarjoajaa toimittamaan suurempiresoluutioisen kuvan, jos aikoo painaa kuvan suurena. Esim. edellä esittämälläni ilmaisella Upscalella saadaan hyvänlaatuisesta kuvasta hyvänlaatuinen suurennos.

[Jyrki Talvi]

86300 Ratakilometri 658 kiittää ja kuittaa lehden saapuneeksi, mielenkiintoinen lukupaketti Porvoon radan 150 vuotis juttu.

[Jukka P. T. Ruuskanen]

70200 on myös saanut lehden ja kiittää runsaasta Porvoon rautatie -lukupaketista.

[Ari-Pekka Lanne]

26200 Rauma sai toissapäivänä. Kiitokset siitä. Onpas ansiokasta juttua Porvoosta. ― Ja millä mitalla!

[Jorma Toivonen]

Keskusteluketjussa on aiemmin tuotu esiin vinkkejä Resiina-lehden (erityisesti kuvien) laadun parantamiseksi. Avaan nyt joitakin asioita lehtemme työstämisestä lähinnä toimitussihteerin kannalta, mutta jonkin verran sivuten myös muun (hyvin harvalukuisen) toimituskunnan työtä. En usein osallistu some-kirjoitteluun, koska siitä tulee helposti turhaa eipäs–juupas-väittelyä; eihän vakaasti asiaansa uskova mielipidettään kuitenkaan muuta. Olkoon tämä nyt jonkinasteinen poikkeus.
Resiinalla on tietty ilmestymisaikataulu, jota enemmän tai vähemmän onnistuneesti yritetään noudattaa. Joidenkin ns. teemanumeroiden kohdalla kuitenkin saattaa tietty ”ehdoton” takaraja olla olemassa.
Resiinaan pyritään saamaan eri aiheisia rautateihin liittyviä kirjoituksia. Toisia pyydetään ja toisia saadaan pyytämättä. Kirjoittajien lähtökohdat ovat monentasoisia, samoin se, mitä he kirjoituksissaan pyrkivät painottamaan. Olemme nähneet hyväksi julkaista kaikenlaisia artikkeleita, jotta lehdellämme olisi aina aika ajoin tarjota jokaiselle lukijalle jotakin kiinnostavaa. Näin ehkä pystymme pitämään Resiinan elossa paremmin kuin keskittymällä vain yhdenlaiseen aiheeseen.
Monista muista lehdistä poiketen Resiinassa korjausluku ja faktantarkistus jäävät lähes kokonaan toimitussihteerin tehtäväksi. Joissakin kirjoituksissa tehtävää ei ole paljon, joissakin taas enemmän. Tiukasti ottaen kirjoitettujen asioiden oikeellisuushan on kirjoittajan vastuulla, mutta ilmiselviä virheitä tai puutteita ei ole mielekästä jakaa eteenpäin. Selvät tapaukset toimitus korjaa sen enempiä kyselemättä, mutta joskus on kysyttävä kirjoittajalta asian oikeaa laitaa. Ilmestymisaikataulun salliessa hyödynnämme epäselvissä tai puutteellisissa asioissa myös muiden harrastajien tietämystä.
Jonkun kymmenen vuoden ajalta muistissa on vain kaksi kokonaan hylättyä artikkelia; niistä kumpaakaan toimitussihteeri ei laiskuuttaan viitsinyt alkaa kirjoittamaan uusiksi. Toisessa aiheesta oli vain pääkohtia ranskalaisin viivoin ja toisessa jäi koko kirjoituksen tarkoitus hämäräksi. Lukijan kirjeitä on myös joitakin jätetty julkaisematta. Näin, jos kyseessä on pääasiassa mielipidekirjoitus, josta harvoin ilmestyvässä lehdessä on odotettavissa pitkäkestoista vuoropuhelua. Sellaisille kirjoituksille on omat ja sopivammat fooruminsa, esim. some-alustat tai peräti laajalevikkiset päivälehdet.
Yrityksistä huolimatta mitään ei kuitenkaan saada täydelliseksi, vaan jokunen virhe aina johonkin jää. Tämä on eräällekin lukijalle antanut aiheen nimittää toimituskuntaamme ”leipäpapeiksi” (varsin olematonta se leipä näissä vapaaehtoistöissä on), kun hänelle tärkeä asia oli väärin. Virheiden pelko kuitenkin helposti johtaa siihen, että ei julkaista mitään, kun se ei ole kuitenkaan täydellisen oikein. Lehteen jääneet virheet pyritään sitten korjaamaan seuraavissa numeroissa, tosin se luonnollisesti on alkuperäistä oikeaa tietoa huonompi vaihtoehto.


Kuvien suhteen tilanne on melkein sama kuin tekstienkin. Pääsääntöisesti myös artikkelin kuvitus on kirjoittajan vastuulla. Parhaitenhan, ainakin niin pitäisi voida olettaa, lähdeaineistoon on perehtynyt artikkelin tekijä itse. Pyydettäessä toimitus yrittää auttaa – ja usein myös pyytämättä. Silloin tällöin havaitaan, että aiheesta tulee pitkä osuus tekstiä ilman yhtäkään keventävää kuvaa. Jos varsinaista tekstiin liittyvää kuvaa ei ajan puitteissa silloin löydy, yritetään mukaan liittää jotenkin muuten aihetta sivuavaa pientä kuvamateriaalia (lippuja, aikatauluja, ilmoituksia yms).
Yleensä artikkelit ja kuvat tulevat päätoimittajalle, joka lataa ne toimituskunnan yhteiseen tallennuspalveluun. Sieltä toimitussihteeri käy kuvat läpi ja vertaa niiden sisällön toimitettuihin kuvateksteihin. Samalla tehdään pienimuotoiset kuvankorjaukset, esimerkiksi suoristetaan kuvat, jotka on otettu asetuksella ”pidä kamera laukaisuhetkellä vinossa”. Tässä kohden usein havaitaan myös liian pienellä resoluutiolla toimitetut kuvat, jolloin pyydetään toimittamaan tilalle parempiresoluutioinen.
Aiemmassa keskustelussa mainittua kuvaa, jonka informaatioarvo on nolla, on hieman vaikea kuvitella. Toki yksittäiselle lukijalle kaikissa kuvissa ei ole hänelle tärkeää arvoa, mutta emme tosiasiallisesti voi lähteä valikoimaan materiaalia vain pienelle kohderyhmälle.
Teknisesti huonokin kuva voidaan paremman puutteessa julkaista, jos sen muu arvo on riittävän perusteltua.
Toimitukseen lähetetyistä kuvista jää lähes aina tilanpuutteen takia osa julkaisematta. Valintaan vaikuttavat myös muut taitolliset seikat. Julkaisemattomia kuvia voidaan toki lisätä myös seuraaviin numeroihin, ellei aihe ole siihen mennessä jo vanhentunut. Joskus on tullut myös kuvalähetyksiä, joissa ei ole ollut lainkaan kuvatekstejä. Vaikka toimitus varsin usein lisää tai korjaa kuvatekstien faktatietoja, niin nollasta emme lähde arvailemaan, mitä kuva esittää.
Taittajalla on pitkäaikainen kokemus kuvankäsittelystä ja myös siihen tarvittavat työkalut. Aika ajoin esiintyvä ongelmamme on kuitenkin se, kuinka käsitelty kuva näkyy lukijalle painetussa lehdessä. Olemme vuosien saatossa oppineet esimerkiksi arvioimaan kuvan sopivan valoisuuden painoon lähtevässä pdf:ssä. Tästä huolimatta joskus painosta tulleen lehden (mm. Resiinan 2/2024 Porvoon artikkeleiden) kuvat ovat liian tummia. Asiaa on usein selvitetty kirjapainon kanssa, ja niin tehdään nytkin ennen seuraavan lehden painattamista; itse asiassa alustavasti asiasta on jo oltu yhteydessä.


Oli mukava nähdä tuo keskustelussa näytetty Upscale-ohjelmalla parannettu kuva. Sinänsä oli myös hienoa havaita, että lukijoissa on alan taitavia yksilöitä. Emme mitenkään halua rajata mahdollisuuksia ottaa tällaisia osaajia ja viitsijöitä mukaan toimitukseen.


Viitaten keskustelussa aiemmin esitettyihin vilpittömiin parannusehdotuksiin, olen (olemme) kiitollisia niistä. Ajankäytöllisenä rajoitteena on kuitenkin se, että kukaan meistä toimituksessa ei tee lehteä päätyökseen, vaan harrastuksena. Sellaisenakin se on vain sivutuote, sillä pääharrastuksena (jopa jollakin lisäksi päätyönä) on rautatiet ja sillekin pitäisi löytää aikansa – muutakaan elämää unohtamatta.


Aineisto-ohjeet Resiinaan kirjoittaville löytyvät linkistä http://vaunut.org/kirjoitusohjeet2023.pdf


Kesäterveisin
SKS
Resiinan toimitussihteeri

[Markku Naskali]

Tuossa oli asiaa!

Tulee mieleen sananlasku jossa sanotaan, että onhan oksan ottajia kunhan olisi kuusen kaatajia!

[Mikko Nyman]

Oli mukava nähdä tuo keskustelussa näytetty Upscale-ohjelmalla parannettu kuva. Sinänsä oli myös hienoa havaita, että lukijoissa on alan taitavia yksilöitä. Emme mitenkään halua rajata mahdollisuuksia ottaa tällaisia osaajia ja viitsijöitä mukaan toimitukseen.

On kieltämättä hieman omituista, että kaikkien tuntema Resiinan toimitussihteeri käyttää välikäsiä kommentoidessaan vorgiin milloin mitäkin.

SKS kuitenkin seuraa säännöllisesti vorgia, sillä kuten tuossa edellä lukee, "Oli mukava nähdä tuo keskustelussa näytetty Upscale-ohjelmalla parannettu kuva." Näin ei voisi kirjoittaa, jos vorgin uutisvirtaa ei seuraisi herkeämättä itse.

En näe syytä siihen, miksi vorgiin kommentoiva henkilö ei kirjoita palstalle itse omalla nimellään. Täällä ei kuitenkaan tarvitse kertoa itsestään mitään muille käyttäjille, jos niin ei halua tehdä. Mikäli kyse on periaatteesta omalla nimellä kirjoittamisen suhteen, silloin pitäisi passata koko Resiinan nettisivusto, eikä käyttää postauksiin toista assistenttia.

Kaikki muutkin kirjoittavat tänne ilman avustajaa, joten miksi yhdelle sallitaan eri säännöt ja käytännöt kuin muille?

Tähdennän selvyyden vuoksi, ettei kritiikkini koske millään muotoa Jormaa, vaan nimenomaan SKS:ää.

Kesäterveisin
SKS
Resiinan toimitussihteeri

Kesäterveisin
Mikko Nyman
oman elämänsä sihteeri

[Petri Nummijoki]

Kaikki muutkin kirjoittavat tänne ilman avustajaa, joten miksi yhdelle sallitaan eri säännöt ja käytännöt kuin muille?

On täällä useampi välikäsien kautta kirjoittaja. Jos joku ei halua käyttäjäksi rekisteröityä niin henkilökohtaisesti pidän seuraavaksi parhaana vaihtoehtona, että tarkennukset asioihin saadaan edes välikäsien kautta. Huonointa olisi, että lisätiedot jäävät kokonaan uupumaan.

[Esa J. Rintamäki]

Oli mukava nähdä tuo keskustelussa näytetty Upscale-ohjelmalla parannettu kuva. Sinänsä oli myös hienoa havaita, että lukijoissa on alan taitavia yksilöitä. Emme mitenkään halua rajata mahdollisuuksia ottaa tällaisia osaajia ja viitsijöitä mukaan toimitukseen.

On kieltämättä hieman omituista, että kaikkien tuntema Resiinan toimitussihteeri käyttää välikäsiä kommentoidessaan vorgiin milloin mitäkin.

SKS kuitenkin seuraa säännöllisesti vorgia, sillä kuten tuossa edellä lukee, "Oli mukava nähdä tuo keskustelussa näytetty Upscale-ohjelmalla parannettu kuva." Näin ei voisi kirjoittaa, jos vorgin uutisvirtaa ei seuraisi herkeämättä itse.

En näe syytä siihen, miksi vorgiin kommentoiva henkilö ei kirjoita palstalle itse omalla nimellään. Täällä ei kuitenkaan tarvitse kertoa itsestään mitään muille käyttäjille, jos niin ei halua tehdä. Mikäli kyse on periaatteesta omalla nimellä kirjoittamisen suhteen, silloin pitäisi passata koko Resiinan nettisivusto, eikä käyttää postauksiin toista assistenttia.

Kaikki muutkin kirjoittavat tänne ilman avustajaa, joten miksi yhdelle sallitaan eri säännöt ja käytännöt kuin muille?

Tähdennän selvyyden vuoksi, ettei kritiikkini koske millään muotoa Jormaa, vaan nimenomaan SKS:ää.

Kesäterveisin
SKS
Resiinan toimitussihteeri

Kesäterveisin
Mikko Nyman
oman elämänsä sihteeri

Herra Mikko,

En ole kompetenssi vastaamaan SKS:n puolesta tai sijasta, mutta pitkään harrastaneena (ja parilla muullakin harrastusalalla, jotka ovat sydäntäni lähellä) olen väkisinkin joutunut tekemisiin perisuomalaisen pikkusieluisuuden ja nilkkimäisyyden kanssa.

Jotkut reagoivat siihen kevyemmin, jotkut raskaammin. Esimerkiksi eräskin jo edesmennyt eturivin harrastaja vi**uuntui tosi pahasti ainaisiin höyryveturivalokuvankerjääjiin ja eristäytyi omalla tavallaan porukasta.

Tunnen SKS:n jotakuinkin, ja uskon hänen kokevan, että ainainen roikkuminen Vorgissa (kuten esimerkiksi oma asenteeni someen nähden) EI TUO merkittävää lisäarvoa elämään. Ja ilmiselvät erityistapaukset sitten kerrotaan kyllä vorgissa, vaikkapa juuri kaverin välityksellä. Somekin kovin helposti alkaa syödä sitä välttämätöntä aikaa...

SKS:llä on käytäntöönsä täysi oikeus ja syy, ei hän sitä ilkeyttään tee.

Itsekin tein taannoin tällä tavoin JR:n välityksellä, kun laitatin kuvan tänne, kun olin nähnyt ja kuvannut Sr1:n yöjunassa ja jossain muistinsopukoissa oli muistuma siitä ettei Kaalihäkkiä saa käyttää henkilöjunissa. Seuraavaa kuvaani saattekin odottamalla odottaa, en halua viedä keneltäkään kuvanlisäyskapasiteettia.

Miksikö menin kirjoittamaan tämän? Sekoilemaan SKS:n kengissä?

Se vaan, kun ihmisiä on kovin, kovin moneen junaan, näistäkin rokonpuremat erikseen. Tämän tajuaminen on ollut oman elämäni ihastuttavimpia ja samalla masentavimpia oivalluksia...