Höyryveturipuiston romutusvimma vol. 2

[Ilmari Tommola]

Luulin, että kauniisti kunnostetun VTS-vaunun 339 romutusyritys olisi ollut pahinta, mitä kyseiselle vaunusarjalle voi tapahtua, mutta sitä vastoin toiveeni meni metsään, vieläpä saman vuoden puolella. Tämän menettelyn ei missään nimessä pitäisi edustaa sitä, miten museoraitiovaunuihin suhtaudutaan, mutta kaksi jotakuinkin samankaltaista tapausta, joissa vaunuja romutetaan omistajalta kysymättä, enteilevät epämiellyttäviä oletuksia museokaluston tärkeydestä. Olivatkohan romutuksesta vastaavat kartalla siitä, että VTS:n romutuspäätöksellä toistettiin varsin uskollisesti toukokuun tapahtumia? Kenties eivät.

[Lasse Reunanen]

En nyt erottele yksittäisiä kalustotyyppejä, vaan ihmettelen sitä, että kuinka on mahdollista romuttaa toisen omaisuutta. Aivan vastaava tilanne, että antaisin oman autoni automuseoon näytille ja tilanpuutteen takia automuseo romuttaisi sen. Toivottavasti kaluston omistajat vaativat samanlaisen kaluston romutetun tilalle, ei rahallista korvausta vaan samanlaisen kuin romutettu, vaikka uudisrakenteen, jos vanhaa ei enää ole saatavilla. Ja romuttaja/romutuksen tilaaja rikosoikeudelliseen vastuuseen toisen omistaman omaisuuden tuhoamisesta. Rikosnimikkeeseen en ota kantaa, onko tämä törkeä tuhotyö vai joku varkaus vai mikä, se on oikeusviranomaisten tehtävä tarkaista.

[Antti Ojala]

Herra Lasse, olen samaa mieltä kanssasi, jos huolehdit sijoitetusta museoesineestäsi tai maksat säilyttäjälle. Eri asia on, jos unohdat sen 40 vuodeksi museon pihaan ruostumaan. En kiistä omaisuudensuojaasi unohduksenkaan kyseeseen tullessa, mutta kyllä 40 vuoden jälkeen ristiriidassa omaisuudensuojan rikkomisen kanssa on pääasiassa ympäristölaki.

Jotta nyt ei synny väärinkäsitystä, en ole kehottanut ketään rikkomaan toisen omaisuudensuojaa, enkä aio kehottaakaan. Odotan ihan mielenkiinnolla omistajien kantaa tapahtuneeseen. Olettaen että veturien omistaja on VR, en tosin odota kovin jyrkkää reaktiota. Tähän asti omistajalla ei näytä olleen vuosikymmeniin mitään kiinnostusta vetureita kohtaan.

Raitiovaunujen osalta on sanottava, että niiden suurin uhka on toiminnan täydellinen järjestäytymättömyys. Vaunuja seisoo sateessa lahoamassa sielä sun täällä, eikä mikään museo ota kantaa niiden säilyttämiseen koko maassa. Helsingin kaupunki ei ole kiinnostunut joukkoliikennemuseon pitämisestä. Voisiko sitten Tampereen kaupungilla olla hartioita toiminnan järjestämiseen? Onhan kaupungissa ollut omaa vaunujen valmistusta, eikä sekään aika ole niin kaukana, kun ensimmäiset Tampereen raitiovaunut menevät uusintaan.

Eräs kiinnostava piirre tapahtuneessa on. HMVY:n tiedoituspolitiikka näyttää muuttuneen selvästi parempaan suuntaan. Aiemman kahden puheenjohtajan aikana yhdistys ei halunnut ottaa kantaa juuri mihinkään, kun olisi pitänyt käsitellä mm. ihmisoikeuskysymyksiä. Pidän kehitystä hyvänä, ja toivon että yhdistys jatkaa uuden puheenjohtajan johdolla samaa linjaa.

[Markku Naskali]

Mitenkähän kauan omistusoikeus säilyy ja miten se todistetaan?
Esim. poliisihuutokaupoissa myydään jatkuvasti hylätyksi katsottua tavaraa.

[Lasse Reunanen]

Eri asia on, jos unohdat sen 40 vuodeksi museon pihaan ruostumaan. En kiistä omaisuudensuojaasi unohduksenkaan kyseeseen tullessa, mutta kyllä 40 vuoden jälkeen ristiriidassa omaisuudensuojan rikkomisen kanssa on pääasiassa ympäristölaki.

Tällaisessa tapauksessa olisi museon/puiston pitänyt viimeistään 10 vuoden jälkeen olla yhteydessä omistajiin ja kysyä, että aikovatko huolehtia kalustostaan, vai maksavatko kulut, että museo huolehtii, vai lahjoittavatko museolle, vai vievätkö romunsa mihin haluavat.

[Iiro Laiho]

Juu on kyllä aika absurida väittää, että "ympäristölaki" oikeuttaisi yksityistä hävittämään toisen yksityisen omaisuutta aina "tarvittaessa".