Austerity 2-8-0 tarjous VR:lle

[Eljas Pölhö]

2-8-0 (1'D h2) tarjous Hollannista 1954

Hollannin valtionrautateiden alettua Englannissa valmistettujen sotavetureiden hylkäyksen niitä tarjottiin mm. VR:lle. Tarjous tuli VR:n kannalta liian myöhään, koska tuolloin oli jo tilattu ja saatu uusia Tr1-vetureita ja veturiston dieselöinnistä oltiin jo päättämässä. Tässä tilanteessa ei enää nähty aihetta alkaa vetureiden raideleveyden muutostöihin.

Veturit kuuluivat ”Austerity 2-8-0” tyyppiin, joita valmistettiin 935 kpl vuosina 1943-1945 (NBL 545 kpl ja Vulcan Foundry 390 kpl). Vetureita käytettiin pääasiassa Isossa Britanniassa, Ranskassa, Hollannissa ja Belgiassa. Vetureilla oli englantilaiset WD-numerot ja sen lisäksi vastaanottaneiden rautateiden antamat numerot (USATC:lle lainatut 222 veturia erotettiin vain tenderiin tehdyllä merkinnällä ”Transportation Corps, USA” ilman USATC:n omaa numeroa).

Hollannissa NS:llä (Nederlandse Spoorwegen) vetureita oli 227 kpl (NS 4301-4537) Ranskan jälkeen toiseksi suurena käyttäjämaana. Tammikuussa 1946 tilanne oli: Iso Britanniaan palautettu 150 veturia, Ranskassa oli 373, Hollannissa 227 NS:llä ja 5 NSM:lla (Nederlandse Staatsmijnen), 158 Belgiassa ja 16 Saksassa (6 hylätty vaurioituneina).

Sodan jälkeen vetureita myytiin kaksi Ruotsiin SJ:lle (sarja G11 n:ot 1930 ja 1931) ja 12 Hongkongiin KCR:lle (Kowloon-Canton Railway) ja 1 Yhdysvaltoihin. SJ muutti hytit umpinaisiksi ja antoi vetureille 3-akseliset tenderit käyttöalueen lyhyiden kääntöpöytien takia. Toinen niistä, G11 1931, on sittemmin museoitu Isossa Britanniassa ja se on palutettu alkuperäiseen asuunsa. Vetureiden määrä (935) huomioiden on yllättävää, että se on ainoa säilynyt yksilö.

Ohessa:
A) tarjouskirje
B) tarjouskirjeen liitekuva
C) veturin tekniset tiedot tarjouskirjeen liitteenä (suurinta akselipainoa ei mainita, mutta se oli NS:llä n. 15,5 tonnia)

[Petri Nummijoki]

Kiitos tiedoista. Veturi ei vaikuta myöskään suoritusarvoiltaan Tr1:n veroiselta. Tv1-2:een nähden olisi varmaan ollut edistystä mutta aivan liian raskas liikennöimään kevytkiskotteisella radalla. Siten sopivaa käyttöä olisi löynyt 1950-luvun puolellakin ehkä vain pääratojen järjestely- ja lisätavarajunista, joihin Tr1-2-sarjoja ei vielä riittänyt.