Kiellettyjä tutkimuskohteita 2026

[Eljas Pölhö]

Kesätauolla Kansallisarkiston asiakaskoneelle ovat ilmestyneet Väyläviraston asettamat käyttöoikeusrajoitukset mappikohtaisesti. Lupa katsoa käyttöoikeusrajoitettua aineistoa haetaan Kansallisarkiston lomakkeella, joka toimitetaan Väylävirastolla käsiteltäväksi. Hakemuksessa on henkilö- ja osoitetiedot sekä tutkimuksen aihe. Jos katselulupa heltiää, niin joutuu vielä allekirjoittamaan sitoumuksen ettei aineistoa käytä muussa kuin nimetyssä tutkimuksessa. Väyläviraston johtoryhmät ovat tehneet tarkkaa työtä, sillä en olisi ikinä kuvitellut, että oheisissa mapeissa on rajoituksen perusteena olevaa aineistoa.

Kuvia ruudulta, jossa näkyy aihe ja kiellon peruste
1) Moottorivaunuhankinnat 1949 (Dm3) (ja kaikki uudemmat kansiot)
2) Höyryvetureiden ja vaunujen hankintasopimukset 1898 (ja kaikki uudemmat)
3) Asemien sähköistys 1911-1941
4) Liikenne satamissa ja kuormauspaikoilla, jotka eivät ole varsinaisia liikennepaikkoja 1931-1945 (ja kaikki uudemmat kansiot)

Olisi jäänyt Suomen Veturit osa 1 (1976) tekemättä, jos kohta 2) olisi ollut voimassa jo 1970-luvulla.

Voisiko SRHS:n johtokunta tai joku vapaaehtoinen selvittää seuraavia

A) Ovako Väyläviraston virkamiehet todella toimivaltaisia noin vain kieltämään 75-125 vuotta vanhaa arkistoaineistoa, joka on ollut vapaasti tutkittavissa ainakin yli 50 vuoden ajan?

B) Onko oikein merkitä käyttöoikeuden rajoitus alkavaksi dokumentin luomisvuodeksi, koska rajoitus on asetettu vasta 2026?

C) Vieläkö niitä kirjoja saa pitää näytteillä, joissa on käytetty nyt rajoitettua aineistoa (veturihistoriikit, VR:n omat historiikit ja vuosikertomukset yms)? Tämä koskee myös Ratapihojen liikennesääntöjä ja Jtt-julkaisua ja sen korjauslehtiä 1970-80-luvuilta (Ro:n arkistossa ne ovat nyt kiellettyjen listalla).

D) Jos vahingossa kerron jonkin nykyisin rajoitetun asiakirjan sisällöstä, niin onko minulla näyttövelvollisuus, että olen saanut tiedon ennen rajoitusta? Digi-kuvien kohdalla se onnistuu, mutta ei 1970-luvulla kopioitujen tietojen kanssa.

E) Edelliseen liittyen: Pitääkö kaikissa vuotta 1898 uudemmista asiakirjoista tarkistaa onko se nyt käyttörajoituksen kohteena?

Henkilökohtaisesti kyllä epäilen ovatko Väyläviraston johtoryhmät ihan kartalla niistä päätöksistä, joita tekevät.

[Eljas Pölhö]

Toivottavasti Vorgin ylläpito ja Resiina-lehden toimitus ovat valmistautuneet Väyläviraston sensuurin iskuun, koska kummassakin on vuoden-parin sisään käsitelty nyt kriittiseksi muodustuneita aiheita, kuten Pasilan kaasulaitos 1924-1925 (kuva 1) ja Suomen ratojen sähköistyssuunnitelmat 1905-1925 (kuva 2).

Vanhimmat eteeni tulleet kielletyt paperit ovat nyt Ratajaksoille saapuneet kirjeet 1889 (kuva 3)

Veturien ja vaunujen hankintasopimukset on nyt salattu myös vuosilta 1892-1898 (huomaa vuodet).

SUURTA HUIJAUSTA on ilmoittaa kielto alkaneeksi dokumentin luomisvuonna (1889 tay 1905 ym.) koska salaus on tehty 2026, jolloin vanhimmat dokumentit olivat olleet vapaasti tutkittavissa jo yli 100 vuotta.

Onkohan ratapihakaavioiden sensoreilta unohtunut, että venäläinen mittausvaunu on käynyt lukuisia kertoja Suomen rataverkon läpi ja pyynnöstä toimitettiin isojen ratapihojen liikennöintisäännöt ja raidekaaviot (esimerkki 4). Vielä 1980-luvulla suomettuminen oli voimissaan eli ainakin sitä vanhemman aineiston salaaminen on yhtä tyhjän kanssa.

Ruokahalu kasvaa syödessä ja nyt Väylävirasto pyrkii estämään myös muiden maiden rautatiehistorian tutkimisen. Esimerkiksi neljä kansiöllista Itä-Karjalaa eli Syväri-Äänislinna-Karhumäki-alue (kuva 5 on näistä 1 esimerkki).

Onko Venäjä pyytänyt salausta vai onko pöytälaatikosta lötynyt Andrei Ždanov'in määräykset 1944-1947 (Valvontakomission pj)? Onka Väylävirasto sellainen taho, että se voi kieltää yli 80 vuotta vanhoja ulkomailla sijaitsevien ratojen dokumenttejä? Epäilen suuresti, että virasto on ylittänyt valtansa.