Bongauksen käsitän oikeastaan melko kapeana harrasteena: siinä havainnoidaan junakalustoa ja kirjataan havainnot muistiin. Nykyisellään havaintoja voi tehdä jälkikäteen myös ottamistaan valokuvista, mutta missään tapauksessa bongaus ei vaadi kameraa mukaan.
Pelkkä valokuvaaminen ei myöskään tee bongaria. Monia valokuvaajia ei kiinnosta pätkääkään, mitkä kalustoyksilöt sattuvat kuva-alalle osumaan.
Ja sitten on suuri liuta rautatie-entusiastikkoja, jotka eivät tee kumpaakaan, eivätkä edes välttämättä "harrasta" rautateitä. Vähän kuin joku joka pitää suuresti elokuvista, ei välttämättä ole perinteisessä mielessä elokuvaharrastaja. Itseni näen vähän tällaisena, vaikkakin "sotkeutumiseni" museoliikennöitsijöiden touhuun on vähän kallistanut meikäläistä varsinaisen harrastamisen suuntaan...
Jotkut lisäksi, vaikkapa tällä sivustolla, saavat elantonsa rautateiltä. Tällöin lokeroiminen on vielä vaikeampaa. Monesti lienee hankala sanoa, onko jokin yksittäinen detalji harrastuneisuuden vai ammattilaisuuden satoa.
Mitäpä sitä ihmisiä lokeroimaan näin monisyisessä asiassa.