13.08.1970 En ehtinyt niin kauas kuin olin suunnitellut. Kiireesti kuvausvalmiuteen. Onneksi lämmittäjä ei katsellut. Viime hetkessä otin pari askelta taaksepäin. Suonsilmään. Vettä oli polveen, mutta kuva tuli!
07.09.2015 13:28 | Kari Siimes: | Mainion kuvan saitkin. Sellaistahan tämä höyryveturien kuvaus oli, että siinä tarvittiin joskus nopeita liikkeitä ja hyvää tuuria onnistuneen kuvan ottoon. Lämmittäjä olisi todennäköisesti vilkuttanut, jos olisi huomannut kavausaikeesi. Höyryveturimiehet olivat tuntemani mukaan lojaaleja kuvaajille. Nimim. kokemusta on. |
|
08.09.2015 09:09 | Erkki Nuutio: | Kyllä tässä kuvassa on kaikki kohdallaan. Linjakkaat tuulenohjaimet antavat Pekalle lentävän ilmeen. Nousivatko savut näillä ohjaimilla paremmin hytin yli kuin massiivisilla aiemmilla? Ohjaimien teho muilla kuin suuremmilla nopeuksilla (yli 80 km/h) on kaiketi vähäinen, eli ne eivät pelastaisi kivihiilipulverin suihkuamiselta Trumanin hyttiä kohti. Tuuliohjaimia on harjoiteltu usein vaatimattomalla menestyksellä kuorma-autoissa. Niissä etupyörien nostama kura voi nousta kylkiin niin jyrkästi, että ohjaamon ovenkahvaa ei viitsi availla muuten kuin rukkasilla ja kiroamalla valmistajaa. |
|
08.09.2015 09:56 | Petri Nummijoki: | Pienemmät tuulilevyt kaiketi helpottivat huoltotöitä veturin etupäässä, eivät vaurioituneet yhtä herkästi törmäyksissä ja vaikuttivat edullisesti veturin ulkonäköön. Tässä lienee riittävästi perusteita mallin vaihtamiseen, vaikka ilmanohjaimina eroa ei olisi ollutkaan. | |
08.09.2015 11:30 | Eljas Pölhö: | Witte-pellit säästivät materiaalia (tärkeää 1943, jolloin pellit kehitettiin) ja paransivat veturimiehistölle näkymää eteenpäin. Lisää saksaksi https://de.wikipedia.org/wiki/Windleitblech |