01.10.2015 / Belfast, Pohjois-Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
01.10.2015 Tämä on voimakkain ja nopein Irlannissa rakennettu höyryveturi. Se tuli Great Southern Railways yhtiön reitille Dublin – Cork vuonna 1939 ja sai numerokseen 800. Viiden kappaleen sarjasta ainoastaan kolme ehdittiin valmistaa ennen toista maailmansotaa. Sodan aikainen hiilipula ja diesel-vetureiden tulo pian sodan jälkeen olivat syynä, että veturit eivät juurikaan palvelleet siinä tehtävässä, mihin ne oli suunniteltu. Tämä veturi poistettiin liikenteestä vuonna 1958. Tämä käy selville veturin infotaulusta. Vasemmalla punaisten lippujen alla oleva teksti: Enjoy looking, not climbing.
Kommentit
| 07.11.2015 00:23 | Eljas Pölhö: | Erittäin hieno veturi. Kirjassa "A Decade of Steam. On C.I.E. in the 1950's" Veturinkuljettajat Drew Donaldson ja Bill McDonnell sekä junanopeuksien kellottaja Jack O'Neill käsittelevät kaikki Irlannin veturisarjat niiden käytön ja kulkuominaisuuksien mukaan. Kuvan mallin kolme veturia kokivat huippuhetkensä vain 17.7.1939-kesäkuu 1940, jolloin "Irish Mail" oli nopeimmillaan. Kirjassa on useita esimerkkejä siitä mihin veturit pystyivät. Sodan jälkeen radat olivat huonossa kunnossa ja sitten tulivat dieselit, jotka eivät edes parivedossa pärjänneet näille. Nämä olivat kuitenkin liian raskaita kaikille muille paitsi Dublin-Cork välille ja "prestige" syistä saivat antaa tietä dieseleille. Suurin kirjassa siteerattu vahvistettu nopeus on 88 mph eli 142 km/h (kuljettajien mukaan 90 mph, 145 km/h oli helposti saavutettavissa). Tyypillinen huippunopeus pysähdysten välillä oli luokkaa 77-82 mph (124-132 km/h) tuona lyhyenä huippukautena. Veturit olivat 3-sylinteriä ja niiden kulku oli tasaista suurissakin nopeuksissa. Niiden kattila oli lämmittäjien/kuljettajien mukaan erittäin hyvä kehittämään höyryä. |