Joskus monia vuosia sitten oltiin eräänä sunnuntaiaamuna tulossa P72:lla kohti Kouvolaa aamuvarhain. Oltiin lähdetty Mäntyharjulta ja seuraava aikataulunmukainen pysähdyspaikka oli Kouvola. Konduktööri kysyi onko ennen Kouvolaa pysähdyspaikkaa; junaan oli noussut matkustaja jolla ei ollut lippua, ei rahaa ja käyttäytyi sopimattomasti. Kaverini vilkaisi aikataulukirjaa ja totesi Voikosken olevan muutaman kilometrin päässä, kävisikö se? Kyllä käy, kuului vastaus. Niinpä huonokäytöksinen matkustaja jäi istuskelemaan Voikosken aseman rappusille ja ihmettelemään aseman hienoa arkkitehtuuria aamuauringon valossa.
