??.??.1970 / Tikkurila asema
??.??.1970 Joskus ihmetellään, miksi ihmisiä jää junan alle. Kuvassa kokonainen perhe ylittämässä siltaa. Tikkurilan rautatiesilta Keravanjoen ylitse. Vanhan sillan komeat kannatukset lienevät vuodelta 1862 ?
Kommentit
| 23.11.2015 16:13 | Heikki Jalonen: | Vanhoissa virtapilareissa näkyy olevan panostusaukot. Lieneekö niitä otettu käytäntöön jo 1860-luvulla? | |
| 23.11.2015 17:14 | Mikko Mäntymäki: | Lisäksi tuo jäälautan halkaisija, ilmeisesti nyky palkeissa on sen verran terästä ettei tarvita enään jäänmurtajaa. Aluksi katsoin että sillalla on tilaa kevyelle liikenteelle mutta ei olekkaan. | |
| 23.11.2015 17:55 | Pave Saarinen: | Panostusaukot? Mutta ketä vastaan? Ensimmäisen maailmansodan aattona Venäjä kyllä linnoitti Helsingin seutua. Mm. Tapanilasta lähti kenttärata linnoitustöitä varten johonkin luoteeseen Ruskeasantaan päin (MATAPUPU historiasivut, suosittelen, mielenkiintoista ja hyvin toimitettua paikallishistoriaa). Tuossa sillassa saa kyllä olla aika isot panokset, jotta jotain tapahtuisi. | |
| 24.11.2015 14:03 | Heikki Jalonen: | Kukapa tietää, vaikkapa Turkin tai Japanin varalta - niiden kanssahan Venäjä siinä 1870-1905 oli heikoissa väleissä. Rajanaapureita, kyllä niitä varoa kannattaa. Ja Venäjän Saksankammo on aina ollut krooninen... Samaista vihollista vastaan on jopa Tampereen Pispalassa yhä vieläkin jäljellä linnoitteita. Aika kaukana vihollisesta, silloin kuin nytkin. Saattaapa kyseessä olla nimenomaan Keisarillisen Yliesikunnan yleinen pysyväismääräys siltojen puolustusteknisistä varauksista, koskeva koko Imperiumin kaikkia maita ja mantuja erotuksetta. Meidänkin nykykäytäntömme yhä periytynevät sieltä. Toisaalta, kyse oli Tsaarin Venäjästä. Joka esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana ylläpiti Näsijärvellä (!!!) laivastoa Saksalaisten invaasion varalta. Laivastoon kuului mm. S/S Tarjanne, harmaaksi maalattuna ja tykillä varustettuna. Kun purjehduskäsky kerran (vastoin odotuksia) sitten annettiin, Pietarin Amiraliteetin epäilemättä suureksi yllätykseksi Näsijärveltä ei päässytkään purjehtimaan Selkämerelle, vaikka kartalla oli ihan selvä joki, Kokemäen nimittäin. Amiraliteetin kartografilta oli mitä ilmeisimmin jäänyt huomiotta jotain vähäisiä esteitä. Mutta paperilla asia oli kunnossa, se oli tietysti tärkeintä. Tästä episodista kiinnostuneille lisätietoa Juhani Valannon kirjassa "Matka entisyyteen". Episodi tuntuu jälkikäteen järjettömältä, mutta kyllä siinä lienee takana ihan selkeänkirkas Tsaarin armeijan logiikka: vihollinen mahdollisimman kaukana ja upseerikerho mahdollisimman lähellä, siinä miellyttävän palveluksen ja hyvän terveyden avaimet. Kaikensortin linnoitustöitä toki sopi puuhastella, valtion rahaahan oli komentajan ja muun päällystön mukava kuluttaa periaatteella "kopeekka Keisarin kallioon, rupla omaan kukkaroon". Josta tietysti nuoremmat upseerit sitten vuorollaan ottivat kasinolla oman osuutensa - jos olivat pelitaitoisempia kuin esimiehensä. Sotamiehetkin olivat tyytyväisiä kun päällystöllä riitti rahaa olla kasinolla, eivätpähän olleet kasarmilla pokkuroitavana... |