21.07.2007 / Gävle, Ruotsi
21.07.2007 Museosähköveturi Da 820 Ruotsin rautatiemuseon pihalla Gävlessä.
Kommentit
| 31.01.2016 18:32 | Hannu Peltola: | Da on kyllä symppiksen näköinen ja Jimi on ottanut veturista hyvän potretin! | |
| 31.01.2016 18:59 | Jouni Halinen: | Menin pikkukundina (6 v/1963) mutsin ja faijan kanssa Tukholmasta Uddevallaan junalla, muistan että veturina oli tälläinen ruskea sähköveturi, mutta minulla on muistikuva, että se olisi ollut vähän samantapaan puulla verhoiltu kuin Suomalainen puuvaunu?. Arvon asiantuntijat osaavat varmaan vahvistaa muistikuvaani. | |
| 31.01.2016 21:24 | Hannu Peltola: | Jounin muistikuva on varmasti ihan oikea. Ensimmäiset 145 D-veturia #101-#245 olivat puukorisia, kuvassa poseeraa ihka ensimmäinen: http://vaunut.org/kuva/104785?s=1 Ensimmäinen D valmistui 1925 ja viimeinen puukorinen 1933. Puukoriset D-veturit olivat pääosiltaan käytössä aina 1970-luvun alkuvuosiin. Tässä Jimin kuvassa poseerava Da on jo seuraavaa sukupolvea vuodelta 1953. Tämä oli muuten käytössä aina vuoteen 1996 saakka! |
|
| 31.01.2016 23:45 | Kimmo T. Lumirae: | Märklinin 1960-luvun luettelot kertoivat Da:sta suunnilleen näillä sanoilla: "Vähäisen akselipainon - vain noin 15-17 tonnia - johdosta saattaisivat yksittäiset akselit vaikeissa liikkeellelähdöissä ryöstäytyä. Veturi on tämän vuoksi varustettu kiertokankikäytöllä". Vahinko, ettei tässä tekstissä voi käyttää graafisia hymiöitä, parille, kolmelle olisi kyllä käyttöä :o Ensinnäkin, se ei ole kiertokanki, vaan kytkintanko. Höyryvetureissa on kylläkin molemmat, mutta Da:ssa ei. Ja toisekseen, tekstistä saa ihan sen käsityksen, että kytkintangot on ikään kuin lisätty jälkikäteen, jotta "ryöstäytymistä" eli ympärilyöntiä ei tapahtuisi. Näinhän asia ei tietenkään ole. D-vetureiden koko perusidea oli käyttää kahta, suhteellisen suurikierroslukuista sähkömoottoria kehyksen yläpuolella, ja vetää näistä hammaspyöräveto sokkoakseliin ja siitä kytkintangoilla vetopyöriin; tällä tekniikalla saavutetaan hyvin vähäinen rataan kohdistuva rasitus ja yksinkertainen rakenne, joka opittiin tekemään jo höyryveturien aikana. Käyttämällä kahta suhteellisen nopeaa sähkömoottoria saatiin veturiin ihan mukavasti tehoa verrattuna aiempiin kytkintankovetureihin, joissa käytettiin yhtä hidaskäyntistä sähkömoottoria, jonka halkaisija saattoi hurjimmissa tapauksissa olla jopa yli kolme metriä. Da:n kahden moottorin yhteisteho oli aluksi vuonna 1925 1650 hv ja lopuksi 1950-luvun lopulla 2500 hv. |