??.??.1953 / Välillä Oulu Tuira–Koskelankylä
??.??.1953 Pieni visa pystyyn, mitä aluetta kuva esittää? Ratkennut: Oulun Alppila
Kommentit
| 23.03.2016 10:50 | Tunnus poistettu: | Talma Sipoosta? | |
| 23.03.2016 16:44 | Heikki Jalonen: | Ooh ja Aah! Mikä kuvalöydös! Mahdammekohan olla Oulussa, Alppilassa, entisessä Pikku-Berliinissä? Paikassa, jossa Rajaville Oy:n kehitys aikanaan alkoi. Kuvassa "Rajavillen" pistoraide vielä vanhassa paikassaan, käytännössä Kaarnatien tielinjalla. Tuo raidehan siirrettiin myöhemmin lännemmäs, melko lähelle voimajohdon linjausta. Etualan tummat parakit olivat myöhemmin Iskon Puu Oy:n tiloina, ehkä jo tuolloinkin. Oikealla olevassa parakkiryhmässä oli puolestaan kilpaileva puutavaraliike, sen paikalle nousi myöhemmin Union-huoltamo. Ja siihen väliin tuli Mittamiehentie, Kemintien liittymä oikeastaan. Ja suurin piirtein kaikki mikä näkyy, on saksalaista parakkia ja makasiinia aidoimmillaan. Osuiko? |
|
| 23.03.2016 16:59 | Heikki Jalonen: | Lisättäköön vielä sen verran, että yksikään kuvassa näkyvistä rakennuksista ei ole ollut pystyssä enää moneen kymmeneen vuoteen, joten nykymaisemaan on vaikea verrata. Se on muuttunut todella rajusti. Kuvanoton ajankohdaksi uskaltaisi veikata 1950...51. | |
| 23.03.2016 17:08 | Tuukka Ryyppö: | Mitä tarkoittaa tässä "saksalainen parakki aidoimmillaan"? Ovatko sodan ajalta vai onko jostain muusta kyse? | |
| 23.03.2016 20:13 | Heikki Jalonen: | Oulun Pikku-Berliini oli SS-Divisioona Nordin huolto- ja koulutuskeskus, virallisemmin Waffen-SS Finnland Stützpunkt IV. Lajissaan suurin Suomessa ollut. Se oli suurimmillaan noin 2500 hengen varuskunta, kaikkine tarpeellisine varastoineen, keittiöineen, majoitusparakkeineen, autokorjaamoineen ja muineen. Kompleksiin kuului myös huomattavan suuri sotilassairaala, joka palveli koko Saksan pohjois-Suomen rintaman tarpeita. Perustamisensa (syksystä 1941) ja suomalaisille luovutuksen (14.9.1944) välisenä aikana alueelle nousi kaiken kaikkiaan noin 300 erilaista rakennusta, pääosin juuri kuvassa näkyvän kaltaisia (luonnollisestikin standardisoituja) moduliparakkeja. Lisäksi oli suuri joukko muunlaisiakin rakennuksia, monia myös kevytbetoniharkoista muurattuina, varsinkin korjauspajat ja autotallit ja muut tulenvaarallisen toiminnan tilat. Moduliparakkeja tuotiin osina Saksasta, mutta niiden elementtejä valmistettiin paljon myös Suomessa. Useampi puutalotehdas aloitti niiden tuotannon avulla, tavallisesti jonkin sahalaitoksen sivutoimintana. Näin vaikkapa Pateniemessä. Parakin rakenne oli piirua, soiroa, lautaa, pahvia, purua, eipä juuri sen kummempaa. Katto tavallisesti tervahuopaa, lattia rossipohja-tyyppinen, perustuksina betoniharkot. Pikarakennus puhtaimmillaan. Alueelle vedettiin myös pistoraide Tuiran asemalta, se näkyykin juuri kuvassa. Oulussahan oli myös muutama muukin pienempi pikku-Berliini, Vaakunakylä ja Nokkalan männikkö tunnetuimpana. Toiminnan laajuuden perussyy oli tietenkin Toppilan satama ja rautatieyhteydet, jotka muodostivat huoltokuljetusten perusrungon. Saksalaiset luovuttivat alueen ja rakennukset ja melkoisen määrän erilaista laitteistoa ja muuta irtainta vetäytyessään, ehjänä ja ilman miinoitteita tai muita ilkeyksiä. Niiden vuoro oli vasta myöhemmin. Alueen valtasi sen jälkeen moninainen siviilitoiminta. Luonnollisesti jokainen käyttökelpoinen (ja kelvotonkin) asunto otettiin asumiskäyttöön. Viimeiset asuntoina olleet parakit katosivat 1970-luvun alussa. Moninainen yritystoiminta löysi alueelta myös sijansa, sodan jälkeen kaikki tila kelpasi ja tuli tarpeeseen. Toimintaa riitti ja tekemistä. Kuten vaikkapa betonirenkaiden ja -putkien valua, joilla Ville Rajakaltio toimintansa aloitti. Jälleenrakennuksen kysyntä piti lopusta huolen. Nykyisin Oulun Alppilassa yleensä mainitaan olevan jäljellä vain yksi tuon aikakauden rakennus: Kalevankartano eli entinen Tuiran sivupaloasema eli entinen (ali-) upseerikerho. Samoin esim. Patteritien asemakaava on puhtaasti parakkikylän kaavan mukainen, vaikka rakennukset onkin jo uusittu. Viimeinen "aito" puuparakki (Kaarnatie 24) purettiin niinkin myöhään kuin 2005. |
|
| 23.03.2016 22:55 | Heikki Jalonen: | Kylläpä tässä kuvassa onkin tarkastelemista! Huh-huh! Suurennuslasi on suorastaan huurussa... Oikealla alakulmassa on kuvan ainoa automobiili, avolavainen kuormavaunu. Tunnistus on vaikea ja epävarma. Mutta, pannaan lantti likoon: Commer "Superpoise" siinä muodossa kun se oli vuodesta 1948 eteenpäin. Aivan kuvan vasemmassa reunassa näkyy pieni pätkä avotavaravaunua, jokin Hk-sarjan vaunu varmaan. Tuolla kohdalla oli betoninen lastauslaituri. Sen reuna oli näkyvissä 1970-luvun aina puolimaihin saakka, kunnes kaukolämpötyö myllersi paikan. Nykyisin siinä kohdalla taitaa edelleen olla suurtuotto-paloposti. Ehkäpä kiireinen Kaarnatien autoilijakin on sen saattanut havaita. Mutta kaikkein jännin yksityiskohta: hiukan tuosta vaunusta ylöspäin näkyy nosturin ristikkopuomin varjo. Hieman oudon oloinen töpykkä ehkä. Mutta kun näkee 7 tonnin diesel-sähköisen Coles-mobiilinosturin - sellaisen vaijeri-kantileveri-puomisen - niin palaset loksahtavat kohdalleen. Ja juuri sellainen kone Rajavillellä oli pihaparonina jonnekin vuoden 1970 tietämille saakka. Vanha Alppilan perimätieto kertoi, että se oli hankittu "olumppiavuonna". Siten, jos tuo kone on se sama, niin se ajoittaisi kuvan aikaisintaan kesään 1952. Epävarmuutta tässä, tunnistus hatara. Mainitun Coles-nosturin bongasin viimeisen kerran koulun ikkunasta (luultavasti ruotsin tunnin aikana, oli erinomaista aikaa keskittyä ihan mihin tahansa muuhun, ihan mihin tahansa..) kun se oli romuhylkynä Hk-avovaunun kyydissä, pikku-Jumbon vetämässä junassa, varmasti viimeisellä matkallaan. Oli havaintopaikan perusteella kevät 1972. |
|
| 23.03.2016 22:57 | Mika Koukkari: | Kyllähän nyt oli tietäjiä liikkeellä! Alue on tosiaan Oulun Alppilan seutua, Rajavillen tehdasaluetta vuodelta 1953. Radan paikalla menee nykyään Kaarnatie. |