11.07.2016 / Haapamäki
11.07.2016 Kuva-arvoitus: ajoneuvon merkki, malli ja valmistusvuosi?
Kommentit
| 23.07.2016 20:01 | Heikki Jalonen: | Hieman off-line-kesälomaviivettä nyt tässä kommentissa mikä anteeksi suotakoon... Haapamäen asema on kovin kiinnostava paikka, muutenkin kuin junien, vetureiden ja vaunujen suhteen. Tässäpä meillä ehtaa ameriikan herkkua... Merkki on Case, mallisarjaa VA. Valmistuksessa vuosina 1942-1955. Maailman olosuhteet huomioiden (sota, Suomi ja kun kuvan kone ei varmasti ole mitään "uustuontia") tuon voisi veikata rantautuneen tänne 1947...1952. Siinä siis vuosimallien haarukkaa. 1952 jälkeen kalliit taalakoneet eivät enää pärjänneet uusille moderneille engelsmanneille ankarassa kilpailussa ostajista, siten sitä myöhäisempi vuosi olisi hyvin epätod.näk. |
|
| 23.07.2016 22:18 | Petri Nummijoki: | Ehkä ankarasta kilpailusta puhuminen on vielä 50-luvun alkuvuosina vähän liioittelua, koska määräävin tekijä traktorikaupassa oli syksyyn 1957 asti jatkunut länsitraktoreiden tuontisäännöstely ja tuonnin lopulta vapautuessa, nosti samanaikainen devalvaatio hintoja noin 30 %. Vasta ehkä vuonna 1959, kun lama oli sillä kertaa ehditty ohittaa, voidaan puhua aidosta kilpailusta. Mutta totta kyllä, että säännöstelytaloudenkin aikaan lähinnä Fordson, Ferguson ja David Brown keräsivät pitkät jonotuslistat ja jonkun muun merkkisen saattoi saadakin, jos tyytyi siihen, joka sattui olemaan tarjolla. | |
| 25.07.2016 00:30 | Heikki Jalonen: | Olet oikeassa Petri, pitää täsmentää. 1950-luvulla, varsinkin sen alkupuolella, Suomen traktorikaupassa kilpailu oli ankaraa. Mutta se ei tosiaan ollut myyjien kilpailua ostajista vaan ostajien kilpailua ostettavasta. Siinä kisassa Amerikan koneet vain eivät olleet niitä halutuimpia, kovin kalliita olivat ja - mikä pahinta - huonosti metsään meneviä. Ja melko huonosti meikäläisittäin tyypillisille ahtaille lohkoille sopivia, paljon Verkua tai muita aitoja nostolaitekoneita huonommin. Toisaalta, tuon ajan amerikan full-linerit (kuten Case) käyttivät työlaitesovituksissaan omia äärimmäisen huolella muiden merkkien kanssa epäyhteensopiviksi suunniteltuja virityksiään. Ostit Casen, ostit Casen aurat ja muut vermeet. Tai Jontun ja Jontun aurat ja muut vermeet. Tai Natikan. Jne. Tai et tehnyt oikein kunnolla mitään. Jotenkin muuten tutun oloista tänäänkin, näiden IT-rakkineiden kanssa pusatessa... Eikä amerikkalaisiin vielä tuolloin dieseliä saanut, vaikka yhä useammat ostajat sellaista meilläkin alkoivat haluta. Metsäajot ja niistä saatavat lisätulot alkoivat isäntiä tuolloin kiinnostaa. Ja halvalla polttoaineella, totta kai. Raskaan maanrakennuksen puolella tilanne oli aivan toinen, amerikkalaismerkit olivat Suomessakin alan normi. Mutta näin ei maatalouden puolella asia ollut. |
|
| 25.01.2018 01:03 | Esa J. Rintamäki: | Edesmenneen ystäväni isävainaa oli aikoinaan ostanut venäläisen DT-14:n. Löytyi maatalon varastorakennuksesta 1976, toisen samanlaisen kanssa. Uskoakseni olisi ollut helposti silloin entisöitävissä... | |
| 25.01.2018 13:24 | Jouni Hytönen: | Haapamäen Facebook-ryhmässä on kahtiajakautuvaa keskustelua asemarakennuksen ympäristön nykytilanteesta. Toiset kauhistelevat sen epäjärjestystä ja tällaisia "lupaavia aihioita", toiset ovat sitä mieltä, että kun kerran asemarakennus ja sen tontti on yksityisomaisuudeksi myyty, omistaja tehköön kuten parhaaksi näkee. | |
| 25.01.2018 14:58 | Juhani Pirttilahti: | No onhan se paikka vähän sellanen pysähtynyt muutenkin, että sopii sekaan... |